Eroanko kirkosta? En osaa päättää!
Olen tässä kirkostaeroamisbuumin aikana miettinyt omaa jäsenyyttäni. Tein jo päätöksen, että eroan, mutta... mutta... En juurikaan käytä kirkon palveluita, ja kaipa siinä säästäisi vähän rahaakin... ainoa mikä minut on pitänyt kirkon jäsenenä on oman paikkakuntani seurakunnan lehti josta tykkään :)) tulee postitse. Toisaalta sitä voi käydä selailemassa kirjastossakin. Tyhmä keskustelun aloitus ehkä, mutta kaipaisin teidän apuanne! Kyse tässä on lähinnä siitä, että HALUAISIN BOIKOTOIDA PIKEMMINKIN USKOVAISIA, KUIN KIRKKOA.
Mielipiteitä ottaisin mielelläni vastaan, päätös olisi tehtävä vuoden loppuun mennessä jos haluaa säästyä 2011 kirkollisverolta.
Luin hiljattain, että kirkko aikoinaan vastusti sekä homouden poistamista rikoslaista, -että sairausluokituksesta. Tätä en aiemmin tiennyt. Tämä olisi hyvä syy homona antaa piutpaut koko kirkolle, mutta toisaalta nyt 2000-luvulla tämä asia on muuttunut aika paljon kirkon sisällä. Vaikea kuvitella että nyt 2010 kirkko vastustaisi edellämainittuja asioita enää.
Rox2010 kirjoitti:
> "ainoa mikä minut on pitänyt kirkon jäsenenä on oman paikkakuntani seurakunnan lehti josta tykkään"
Tulee siinä lehdelle hintaa!
Sinullahan on vielä helppo tilanne. Itse menin aikoinaan typeryyksissäni lupautumaan kummiksi. Kummin tulisi tukea vanhempia lapsen kristillisessä kasvatuksessa. Siis tällaisten asenteiden kasvatuksessa! Ei ikinä. Mutta en oikein tohdi aiheuttaa vanhemmille ikävää tilannetta eroamalla kirkosta ennen kuin lapsi on konfirmoitu. Niinpä olen vain tällainen seremoniakummi.
Minua pyydettiin kummiksi sen jälkeen kun olin eronnut kirkosta, eikä asiassa ollut mitään ongelmaa. Kirkkoon kuulumattomia on lapsentekoiässä olevien sukupolvessa niin paljon että käytäntöjä on ollut pakko lieventää, muuten tuoreilla vanhemmilla olisi vaikeuksia löytää kaksi kummia lapselleen. Näin tämä minulle selitettiin.
Olet myöhään liikkeellä, ellet muutaman minuutin kuluttua ilmoita erostasi. Jos haluaa säästyä seuraavan vuoden maksuilta, on erottava kuluvan vuoden marraskuun loppuun mennessä. Jos olen oikein kalenteriani tutkinut, tänään lienee viimeinen päivä marraskuuta.
Itselleni kävi niin, että erosin 31.12. ja maksoin sen vuoksi seuraavan vuoden vielä kirkollisveroa, kuulumatta kuitenkaan kirkkoon.
>Minua pyydettiin kummiksi sen jälkeen kun olin eronnut kirkosta, eikä asiassa ollut mitään ongelmaa. Kirkkoon kuulumattomia on lapsentekoiässä olevien sukupolvessa niin paljon että käytäntöjä on ollut pakko lieventää, muuten tuoreilla vanhemmilla olisi vaikeuksia löytää kaksi kummia lapselleen. Näin tämä minulle selitettiin.
Ymmärtääkseni kummius on vain yksi kirkon elinkaaren elämyspalveluista ja -formaateista, jonka tarkoitus on edistää kirkon jäsenten keskinäistä yhteisöllisyyttä. Maallinen yhteiskunta ei kummeja tarvitse. Eli jos vanhemmat eivät kuulu kirkkoon ja haluavat antaa lapselle nimen ilman kastetta, ei kummeja tarvita. Toisaalta koska kummikandidaatit ovat nykyisin yhä enemmän kirkkoon kuulumattomia henkilöitä, kirkon on täytynyt joustaa kirkkojärjestyksen (löytyy Suomen lakina
http://www.finlex.fi -palvelusta!) mukaisissa vaatimuksissaan kummien määrään liittyen, jotta kirkkoon kuuluvien vanhempien lapsi olisi oikeutettu kasteeseen ja sitä kautta saisi kirjon jäsenyyden (2 luku, 16§).
Olin jokin aika sitten todistamassa nuoren parin "lapsen nimenantotilaisuutta". Olin puulla päähän lyöty, kun he ilmoittivat erään henkilön ryhtyvän lapselle kummiksi. Mielestäni oli puurot ja vellit menneet sekaisin, kun en ainakaan minä löydä Finlexin palvelusta "kummi"-hakusanalla kuin kaksi lakia: Evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon kirkkojärjestykset.
Ei "kummiutta" tarvitse tulkita yksistään perinteisessä uskonnollisessa merkityksessä, eikä kaikkia olevia asioita ja ilmiöitä tarvitse olla kirjattu lakikirjaan.
Mielestäni (ev.lut.) kirkosta ei kannata erota, jos tunnustaa ev.lut. -mallista tulkintaa kristinuskosta. Jos ei tunnusta, niin miksi kuulua kirkkoon? Minusta kummius tai yleensäkään muut ihmiset eivät ole syy kuulua kirkkoon.
Minä olen sellainen Päivi Räsäsen tarkoittama "löyhäläinen", joka lapsena kastettiin kirkon jäseneksi ja joka yleisen tavan mukaan kävi rippileirin ja joka sen päätteeksi konfirmoitiin. Sen kummemmin ajattelematta kristinuskon, tai muunkaan uskonnon, syvällisiä asioita. Nautin elämäni toistaiseksi ainoan ehtoollisen nimenomaan tässä konfirmaatiotilaisuudessa. Sen jälkeen en ole käynyt yhdessäkään jumalanpalveluksessa. Olen käynyt vain häissä, kastetilaisuuksissa ja siunaustilaisuuksissa vieraana. Ja sitten runsas 10 vuotta sitten suostuin kummiuspyyntöön. Eli olen kummiuden myötä sidottu tähän kirkkoon, jos en sitten yksinkertaisesti päätä erota.
Kummius on kuitenkin kirkon ja erityisesti vanhempien antama luottamustehtävä. Kysymys on nyt tapauksessani enemmän vanhempia kohtaan lunastamastani luottamuksesta kuin kirkkoa kohtaan osoittamastani lojaaliudesta. Luonnontieteitä opiskelleena henkilönä ja sen avulla maailmankuvaani rakentaneena en ole uskonnollinen ihminen. Täytyy tässä vielä pohdiskella kirkon jäsenyyttä. Taloudellista syytä eroamiselle ei ole, mutta nämä viimeaikaiset kannanotot uskonnollisilta piireiltä ja kirkolliskokouksen päätös rukoushetkestä kyllä vieraannuttavat minut yhä kauemmaksi tästä yhteisöstä.
JuhaniV jakaa vuosia sitten vanhentunutta informaatiota:
"Jos haluaa säästyä seuraavan vuoden maksuilta, on erottava kuluvan vuoden marraskuun loppuun mennessä."
Katumuskuukausi on historiaa. Vuoden 2003 heinäkuun loppuun saakka ero astui voimaan kuukauden kuluttua eroilmoituksesta, nykyään ero tulee heti voimaan. Ero astuu nykyään voimaan, kun eroilmoitus saapuu maistraattiin. Sähköisesti eroavilla tämä tapahtuu yleensä parissa minuutissa.
A. Erosin joulukuussa. Miksi verolipun mukaan maksan kirkollisveroa?
Veroliput painetaan jo marraskuun lopulla. Jos haluat säästää veroja jo vuoden mittaan, voit pyytää uuden verolipun. Ellet tee sitä, saat kirkollisveron osuuden aikanaan veronpalautuksena.
B. Pitääkö eroamisesta ilmoittaa erikseen verottajalle?
Ei tarvitse. Verotoimisto saa tiedon suoraan väestötietojärjestelmästä.
http://eroakirkosta.fi/eroakirkosta/faq#koskaerovoimassaXius, kiitos päivityksestä.
Muistan, kuinka kiukkuinen olin silloin. Ensin nuoriso-ohjaaja Seppo Kivistö potkaistiin kylmästi ulos Vanhankirkon seurakunnasta. Syynä vain se, että lehtihaastattelusta hänet tunnistettiin homoksi. Kun pitkän pohdinnan jälkeen päätin erota, koska kirkko oli mielestäni toiminut moraalisesti täysin väärin, eroni tapahtui liian myöhään, eli oli pakko maksaa kirkollisveroa vielä ylimääräinen vuosi.
Toki jotenkin takaraivossa takoi tuolloin myös ajatus, että kirkosta ero voisi aiheuttaa sen, että taivas putoaisi päähäni tai muuta kamalaa. Vuoden kuluttua mietin eroamistani ja oikeasti pidin kummallisena, ettei mitään pahaa ollut sen seurauksena tapahtunut. Toki äidilleni ero oli paha asia. Ehkä muutuin silloin Luojan hylkiöksi tms. hänen ajatuksissaan.
On hämmästyttävää, kuinka uskontoa apuna käyttäen pystytään noinkin vahvasti ehdollistamaan. Vaikka kuinka järjellisesti ajatteli asiaa, niin tunnetasolla kuitenkin Jumalan rankaisun pelot pyrkivät pintaan.
Minusta tuntuu ja on todella ikävää, että rankaisun pelko pitäisi kirkon sisällä. Toki olen iloinen s i i n ä mielessä, että ajattelu tällöin osoittaa Jumalan olemassaolevaksi meidän ajattelussamme, mutta en toivo kenellekään sen aiheuttamaa tuskaa.
Kiitos monesta rehellisestä ajatuksesta tässä keskustelussa.
Tähän keskusteluun haluan sanoa omana ajatuksenani: Kirkko ei ole perustaltaan palvelulaitos. Kirkko syntyy siihen kuuluvien yhteisönä ja näiden ihmisten siltä perustalta nousevan toiminnan tuloksena. Kirkon arvoperusta on sen Herran, Jeesuksen, joka on Kristus, toiminnassa. Näin ollen (eriytettynä ja yhdistettynä):
Kirkko on yhteisö, jossa u s k o v a t ihmiset yhdessä u s k o v a t (=luottavat) Jeesuksen olevan Vapahtaja ja t o i v o v a t Hänen tuovan pelastuksen. Tämän perustan pitäisi sitten näkyä rakkauden töinä.
Mikäli ei voi yhtyä tuohon perustaan, en näe mitään syytä kuulua kirkkoon. Pitäisin kummiudenkin takia kirkossa kuulumista ilman uskoa epärehellisenä ja syvästi valitettavana. Kirkon ei tulisi missään tapauksessa olla pakkolaitos, vaan vapauttava.
Olemme muuten ensimmäisen adventin myötä siirtyneet uuteen kirkkovuoteen. Hyvää uutta vuotta kaikille!
>Kirkko on yhteisö, jossa u s k o v a t ihmiset yhdessä u s k o v a t (=luottavat) Jeesuksen olevan Vapahtaja ja t o i v o v a t Hänen tuovan pelastuksen. Tämän perustan pitäisi sitten näkyä rakkauden töinä.
Tämän perusteella alaikäisen vastasyntyneen kastetoimitukset ja mieluummin vielä alaikäisen teinin konfirmaatiot tulisi lopettaa välittömästi epäeettisenä menetelmänä ottaa tähän yhteisöön uusi jäsen ja vahvistaa hänen "uskoaan" teini-iässä. Vastasyntyneellä ei ole mitään edellytyksiä uskoa yhtään mihinkään, alaikäinen teini ei vielä ymmärrä uskonnon tuomia kaikkia valmiiksi annettuja kannanottoja ollakseen täysin varma haluaako samaistua seurakunnan muodostamaan yhteisöön. Eli ei ole ns. kypsä ja rohkea tekemään tällaisia syvää luotaavia päätelmiä. Alaikäinenhän on 15-vuotiaana teininä tämän saman käsittämisen rajoitteen perusteella katsottu olevan vajaasti rikosoikeudellisessa vastuussa lain edessä, kun hänen ei katsota välttämättä ymmärtäneen tekonsa seurauksia tai ymmärtäneen mikä on oikein ja mikä väärin. Lainsäätäjä on tämän rajoitteen ymmärtänyt, kirkko viis veisaa siitä.
Nyt vasta kun kirkon kannanotot ovat tulleet isoina otsikoina vastaan, minä henkilökohtaisesti olen pysähtynyt miettimään mikä porukka uskovaiset loppujen lopuksi ovat, mihinkä he tarkalleen ottaen perustavat maailmankatsomuksensa, ja mitä he olisivat valmiita oikeuttamaan uskonsa perusteella, yms. Koen tulleeni huijatuksi: Rippikoulussani 80-luvun puolivälissä ei näin jyrkkiä kannanottoja samaa sukupuolta oleviin asennoitumisesta tuotu esille. Itse asiassa en muista, että homoseksuaalisuudesta olisi edes puhuttu rippikoulussa.
Siunaus on Jumalan armon antamista ja välittämistä. Kirkko on päättänyt, että se ei anna armoa homoseksuaalien parisuhteille. Ei, vaikka parisuhdetta ei kutsuta avioliitoksi eikä siihen vihitä.
Statisti!
Lapsikaste on ollut usein kirkkohistorian aikana keskustelun aiheena. Näkisin itse kasteen vanhempien päätöksenä. Lapsihan ei muutenkaan synny mihinkään arvovapaaseen ympäristöön eikä myöskään ilman mitään yhteyksiä. Käytännössä voisi syntyä myös ongelmia, jos tilanne käännetään päinvastaiseksi. Ts. Jos vanhemmat tulisivat pyytämään lapselle kastetta ja pappi joutuisi ehdottomasti kieltämään sellaisen toimittamisen. Vaikea kysymys.
Konfirmaatiosta minä olisin vahvasti eri mieltä kuin tekstisi. Jo kanonisessa laissa on täysi-ikäisyyden rajana ollut 14 vuotta. En näe mitään ongelmaa opettaa 14- ja 15-vuotiaille kristinuskoa. Jos koulussa noudatettaisiin samaa periaatetta kuin ehdotat, olisi oppiaineena ainakin historia kiellettävä. Historia sisältää paljon uskomuksia ja arvoja rakentavaa. Ylipäänsä koko koulu perustuu arvotuksille.
Psykologiankin mukaan lapsi pääse tässä iässä konkretian kahlitsemasta maailmasta myös ymmärtämään muita tasoja. Kyllä lapsi voi uskoa - tavallaan. En näe mitään syytä pelätä antaa rakennuspuita tähän. Ihminen säilyy muutenkin uskossaan vajaana koko elämänsä ajan.
Siunauksen osalta voi vain surra kirkon nihkeääkin nihkeämpää suhtautumista. On täysin kummallista, että siunausta pyytäviä työnnetään pois. Voi kysyä, missä näkyy tässä uskovan yhteisön rakkauden työt?
P.S. Minusta on toki myös hienoa, että olet huomioinut kummilapsesi vanhempien suhtautumisen.
Edelleen pähkäilen asiaa. Kiitos kommenteista. Parisen viikkoa vielä vuotta 2010 jäljellä ja sitten päätös on tehtävä. Muutama päivä Ajankohtaisen kakkosen jälkeen, kun päivittäin uutisoitiin erolukuja kirkosta, piispa Irja Askola kirjoitti Hesariin kirjoituksen otsikolla "Kirkosta eroaminen ei auta homojen asiaa". Onhan se ehkä näinkin? Sama juttu kuin jättämällä äänestämättä eduskuntavaaleissa annat lisää valtaa eri mieltä oleville.
Muuttaako homon kirkosta eroaminen sitten mitään??? Eikös siinä käy niin, että konservatiivit; jotka takuulla pysyvät kirkon jäsenenä; saavat enemmän tilaa mellastaa ja vastustaa homojen oikeuksia?? Kuten ekassa viestissäni jo sanoinkin; boikotoisin mieluummin Päivi räsäsiä ja vastaavia, kuin kirkkoa. Hmm?! Näin olen miettinyt.
Anteeksi vaan, mutta kun kasvat vielä pikkusen, tiedät, mitä Sinunkin pitäisi tehdä...
Tuo kirkkolehden anti saattaa olla Sinullekin vallan tärkeä asia vanhoina aikoinasi.
Kirjoitit:
Edelleen pähkäilen asiaa. Kiitos kommenteista. Parisen viikkoa vielä vuotta 2010 jäljellä ja sitten päätös on tehtävä.
Mikä raja tuo muka on. Eihän aika siihen lopu. Pähkäilin aikanani minäkin asiaa ohitin aina tuon maagisen rajan. Kysymyksen pystyi taas jättämään mielestään vähäksi aikaa. Kun sitten viimein toteutin se oli yksinkertaista enkä ole katunut. En katsonut riittäväksi perusteeksi jäädä pelkäksi jäseneksi. Mutta eroamiseni ei ole mikään syy sinun toimia samoin. Jos haluat vaikutta kirkon sisällä oleviin asenteisiin niin teet se paremmin sen piirissä kuin ulkopuolelta. Tämä tietenkin edellyttää enemmän kun pelkkää jäsenyyttä. Se edellyttää aktiivista toimintaa seurakunnan jäsenenä. Haluatko? Aiotko?
On mukava kysyä toisten mielipiteitä jos haluaa saada paremman kuvan asiaan liittyvistä seikoista. Peruste omille toimille ne eivät sinällään ole. Voit hyvin toisten mielipiteet vaikuttaa omaasi kunhan olet selvillä miten ja miksi jolloin asia muuttuu omaksesi.
Tässä tulee mieleeni ensimmäinen käsky ”Minä olen jumalasi jne...” Oma näkemyksesi tulee olla tärkeämpi kuin muiden. Olet oman elämäsi asiantuntija.
EUR painu vittuun ja opettele rekisteröitymään palstalle. Minun ei tarvitse kasvaa, suurella tod. näköisyydellä olen vanhempi kuin sinä pikkuiseni.
Rox, koen avaamasi keskustelun tärkeäksi ja kiinnostavaksi erityisesti juuri näiden isojen julkisuusjuttujen jälkeen. Omat kokemukseni vuosien takaa nousivat elävästi mieleen. Olet liikkeellä aidosti vakavassa asiassa. Jätä nuo piikittelyt täysin omaan arvoonsa.
Jos ketään kiinnostaa, niin on 2011 ja kirkon jäseniä tässä yhä ollaan... Joten en eronnut.
Itsekin aikoinani kirkosta eroamista mietin pitkään. Käytännössä en tiedä miksi. Eikös kirkon piiriin pääse aina takaisin jos tahtoo?
Erosin kirkosta ja ei tunnu kuin hyvänä mielenä. Olen kummi ja kummi edelleen vaikka kuulun ainoastaan väestörekisteriin. Olen ymmärtänyt, että kummius on tilannekohtaisesti katsottava asia.
Toisaalta annan aina tukeni jos joku haluaa kirkosta erota, mutta en myöskään pahalla katso jos joku haluaa kirkkoon kuulua ja kokee sen itselleen tärkeäksi.
Kummin tehtävänä on huolehtia lapsen hyvinvoinnista ja kasvatuksesta esimerkiksi siinä tapauksessa, että lapsen vanhemmat kuolevat. Entisaikaan tällaisella virallisella sidoksella koetettiin varmistella, ettei lapsesta tulisi huutolaista, eli edes joku hänestä huolehtisi. Tänä päivänä suomalaisessa yhteiskunnassa on monenmoisia tukijärjestelmiä huolehtimassa nuorista kansalaisista. Kirkollista sidosta tähän ei edes tarvita. Lapselle voi olla kummi ilman sitä nimikettäkään. Ryhtyy vain välittämään ja olemaan läsnä tuolle lapselle vanhempien rinnalla.
Pienperheyhdistyksen perustehtävä on edistää lasten hyvinvointia tarjoamalla lapsille mahdollisuuksia ja tukemalla vanhemmuutta.
http://www.pienperhe.fi/
Toimintaan mahtuvat mukaan myös homot ja lesbot. Erityisesti kaivataan miehiä mukaan Mieskaveritoimintaan. Toimintaan mukaan aikoville järjestetään koulutus.
http://www.pienperhe.fi/pienperhe_mieskaveritoiminta.php
Tällainen "kummius" on aktiivista, juuri kummiajatuksen mukaista toimintaa, johon ei tarvita kirkon siunausta.
Kirkollisessa mielessä, siis kristillisen kasteen yhteydessä vahvistettuna, kummius on käsittääkseni yksiselitteisesti lupaus vastata lapsen kristillisestä kasvatuksesta siinä tapauksessa, että vanhemmat tulevat tähän syystä tai toisesta kykenemättömiksi. Kyseessä on eräänlainen varavanhemmuus, mutta nimenomaan sitä varten, että lapsi saadaan takuuvarmasti kasvatetuksi kristillisen uskon ja kirkon periaatteiden mukaisesti.
Minusta olisi absurdia mennä vaatimaan kummiuden kirjaamista kirkollisen kastetilaisuuden yhteydessä, jos kummiksi aikova ei kuulu kirkkoon. Siinähän kirkko määräisi pukin kaalimaan vartijaksi.
Kokonaan toinen asia on, että aikuiset täysivaltaiset ihmiset voivat keskenään sopia mitä haluavat. Jos lapsen vanhemmat haluavat jonkun kolmannen henkilön tai toisen pariskunnan sitoutuvan lapsensa hyvinvoinnin lisäkaitsijaksi (eikä pelkästään syntymäpäivä- ja joululahjojen antajaksi), tällaista sopimusta ei kukaan eikä mikään voi kieltää. Jos tätä suhdetta halutaan vielä kutsua kummiudeksi, siitä vaan. Kristillisen kummiuden kanssa tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä.
Ihmisen on kyettävä päättämään, haluaako kuulua kirkkoon ja uskoa kirkon oppeihin. Jos vastaus on ei, miksi silloin jatkaa kirkon jäsenenä? Monelle vastaus on, että kirkon opetuksista viis, mutta kirkolliset rituaalit on niin kivoja. Kastetilaisuudet, häät, hautajaiset, joulukirkko kerran viidessä vuodessa, mahdollisuus tulla kummiksi... Taitaa ikävä kyllä olla niin, että valtaosa kirkon jäsenistä roikkuu mukana juuri näiden rituaalien vuoksi välittämättä uskon asioista tuon taivaallista.
Näyttääpä olevan yhä edelleen niin, että likipitäen kaikki suomalaiset ovat tapakristittyjä. Imeväisikäisten joukossa kirkkoon kuuluminen on yhä edelleen jopa yleisempää kuin koko väestön keskuudessa. Tiettyjen etupiirien natkutus musulmaaneista voitaneen täten jättää omaan arvoonsa.
Tarkistettujen väestötilastojen mukaan vuoden 2010 lopussa 78,2 prosenttia suomalaisista kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Seurakuntien läsnäoleva väkiluku oli 4 200 916 henkilöä. Lisäksi ulkomailla asuvia, kirkon poissaolevia jäseniä oli 186 169. Kirkosta erosi lopullisten tietojen mukaan 83 097 jäsentä. Kirkkoon liittyneitä oli viime vuonna ennätysmäärä. Liittyneitä oli 13 284. Seurakunnat kastoivat 48 347 lasta vuonna 2010. Kastettujen osuus syntyneistä oli 79,3 prosenttia.
http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/959955AEA9D43EDFC22578290040F985?OpenDocument&lang=FI
