- 1 / 1
- JuhaniV
- 30.10.2010 11:28
- 30.10.2010 11:49
Jos lukee vain lehtien lööppejä ja otsikoita, saa sellaisen vaikutelman, että parisuhteet näyttävät pääsääntöisesti kariutuvan tai toimivan joka tapauksessa huonosti, muita vaihtoehtoja ei muka ole. Naistenlehtien Onnellinen pari -jutuille hymähdellään.
Jotenkin länsimaisissa asenteissa parisuhteista on jotakin pahasti pielessä. Heterovihkimiseen ladataan ruusunpunaisen pilven tasolla olevia odotuksia ja vaatimuksia. Missään ei opeteta sitä, että harmaa arki iskee tuota pikaa ja se on jatkuvaa. Häähumu on hetkessä muisto vain. Arki on se, josta parien on selvittävä. Siitä voi tehdä hyvän ja kannustavan. Juuri siihen tarvitaan kasvamista. Moni ei sellaiseen pysty. Seurauksena pikainen ero ja jälkeen jääneen liiton rauniot ja "rakkauden hedelmät", jotka jäävät usein ilman välttämätöntä huolenpitoa pariskunnan teiden erottua. Tuoreessa tällaisessa tapauksessa ainoa neuvo, jonka osasin antaa oli se, että älkää tapelko lasten kuullen, jos se mitenkään on mahdollista.
Homoparit ovat vuosikymmenten ajan saaneet kokea nuo epäonnistumisen ennusteet ja asenteet dekadia voimakkaampina kuin heteroparit. Homot olivat myös sisäistäneet parisuhteisiinsa kohdistuvia asenteita. Mainio esimerkki vuosikymmenten takaa. Kerroin homotuttavallemme, että olemme eläneet yhdessä toistakymmentä vuotta. Hän vastasi: "I am sorry!" Nyt kun yhteiskunnan asenteet ovat muuttuneet homoparisuhteita kohtaan myönteisemmiksi, lukuun ottamatta tämän kuukauden keskusteluja, nais- ja miespareja näkyy tuttava- ja ystäväpiirissämme yhä enenevässä määrin. Arvioin, että näiden parien liitot saattavat olla jopa kestävämmällä pohjalla kuin heterovastinparien liitot. Homot joutuvat opiskelemaan kunnolla sen tärkeimmän, eli arkipäivän yhteiselon. Nyt kun kannustusta tulee myös lähipiiriltä uskalletaan ja halutaan muodostaa aikaisempaa enemmän samaa sukupuolta olevia pariliittoja. Se voidaan tehdä julkisesti ja piilottelematta, mikä aikaisemmin söi liiton selviämismahdollisuuksia.
STT:n uutisessa kerrotaan tutkija Jaana Maksimaisen väitöskirjasta otsikolla: "Terapeuttinen parisuhde päättyy usein eroon".
Terapeuttista parisuhdetta pyritään Maksimaisen mukaan ymmärtämään psykologian termein, ja apuna on valtava määrä terapiaa, kursseja ja oppaita. Pakonomainen analysointi voi kuitenkin olla myös tukahduttavaa ja ajaa suhteen karille.
Terapeuttisen ymmärryksen ytimessä on näkemys parisuhteesta loppumattomien ristiriitojen lähteenä. Ero vie tällaisen parisuhteen luonteen lopulliseen päätökseensä. Ero on siten ikään kuin totuus parisuhteesta.
Tutkija huomauttaa, että terapeuttinen ymmärtäminen ei kuitenkaan tarjoa vastausta siihen, mihin suuntaan suhdetta pitäisi viedä.
Maksimainen: "Median loppumattomat esitykset parisuhteesta kriiseineen, ongelmineen ja eroineen ilmentävät sitä vahvaa kulttuurista asemaa, joka parisuhteeseen liittyvien aiheiden käsittelyllä nyky-yhteiskunnassa on".
Jotenkin länsimaisissa asenteissa parisuhteista on jotakin pahasti pielessä. Heterovihkimiseen ladataan ruusunpunaisen pilven tasolla olevia odotuksia ja vaatimuksia. Missään ei opeteta sitä, että harmaa arki iskee tuota pikaa ja se on jatkuvaa. Häähumu on hetkessä muisto vain. Arki on se, josta parien on selvittävä. Siitä voi tehdä hyvän ja kannustavan. Juuri siihen tarvitaan kasvamista. Moni ei sellaiseen pysty. Seurauksena pikainen ero ja jälkeen jääneen liiton rauniot ja "rakkauden hedelmät", jotka jäävät usein ilman välttämätöntä huolenpitoa pariskunnan teiden erottua. Tuoreessa tällaisessa tapauksessa ainoa neuvo, jonka osasin antaa oli se, että älkää tapelko lasten kuullen, jos se mitenkään on mahdollista.
Homoparit ovat vuosikymmenten ajan saaneet kokea nuo epäonnistumisen ennusteet ja asenteet dekadia voimakkaampina kuin heteroparit. Homot olivat myös sisäistäneet parisuhteisiinsa kohdistuvia asenteita. Mainio esimerkki vuosikymmenten takaa. Kerroin homotuttavallemme, että olemme eläneet yhdessä toistakymmentä vuotta. Hän vastasi: "I am sorry!" Nyt kun yhteiskunnan asenteet ovat muuttuneet homoparisuhteita kohtaan myönteisemmiksi, lukuun ottamatta tämän kuukauden keskusteluja, nais- ja miespareja näkyy tuttava- ja ystäväpiirissämme yhä enenevässä määrin. Arvioin, että näiden parien liitot saattavat olla jopa kestävämmällä pohjalla kuin heterovastinparien liitot. Homot joutuvat opiskelemaan kunnolla sen tärkeimmän, eli arkipäivän yhteiselon. Nyt kun kannustusta tulee myös lähipiiriltä uskalletaan ja halutaan muodostaa aikaisempaa enemmän samaa sukupuolta olevia pariliittoja. Se voidaan tehdä julkisesti ja piilottelematta, mikä aikaisemmin söi liiton selviämismahdollisuuksia.
STT:n uutisessa kerrotaan tutkija Jaana Maksimaisen väitöskirjasta otsikolla: "Terapeuttinen parisuhde päättyy usein eroon".
Terapeuttista parisuhdetta pyritään Maksimaisen mukaan ymmärtämään psykologian termein, ja apuna on valtava määrä terapiaa, kursseja ja oppaita. Pakonomainen analysointi voi kuitenkin olla myös tukahduttavaa ja ajaa suhteen karille.
Terapeuttisen ymmärryksen ytimessä on näkemys parisuhteesta loppumattomien ristiriitojen lähteenä. Ero vie tällaisen parisuhteen luonteen lopulliseen päätökseensä. Ero on siten ikään kuin totuus parisuhteesta.
Tutkija huomauttaa, että terapeuttinen ymmärtäminen ei kuitenkaan tarjoa vastausta siihen, mihin suuntaan suhdetta pitäisi viedä.
Maksimainen: "Median loppumattomat esitykset parisuhteesta kriiseineen, ongelmineen ja eroineen ilmentävät sitä vahvaa kulttuurista asemaa, joka parisuhteeseen liittyvien aiheiden käsittelyllä nyky-yhteiskunnassa on".