Euroviisuiltarukous
Anna meille sellaisia viisuja, joissa on melodia
ja anna sellaisia viisuja, joissa on kivoja loppusointuja
ja sellaisia, joissa laulajalla on kaunis ääni
ja musikaalisuutta
ei ylä- eikä alavireisyyttä
ja anna sellainen Kyproksen kappale, että siinä on mukana yks kyproslainenkin
ja varjele meitä renkutuksilta
Ja Serbian kappaleeseen anna vähän enemmän musiikillista tarkkuutta
ja siunaa meidät kauheilta taustashowuilta
ja anna meille myös joku muukin kieli kuin englanti, myös Moldovaan
niin että saamme nukkua yön rauhassa, kiitos
Joko ne kisat loppuivat? Kuka voitti?
renkutus voitti
LOL!
Joka vuosi sama laulu -- siis kisojen jälkeen. Hyvä biisi ei muka koskaan voita, paitsi vuonna 2006.
Omat suosikkini olivat Islanti ja Moldova. Vaikka Saksan esitys ei suuria suosikkejani ollutkaan, niin se kuitenkin edustaa tämän päivän pop-musiikin "soundia", joten kaipa voitto meni oikeaan osoitteeseen.
Pääasia, että voitto meni pitkästä aikaa isolle rahoittajamaalle, jotta niilläkin säilyy usko tähän laulukilpailuun. Ja tavallaan symbolisesti myös katkaisee Itä-Euroopan maiden otteen, kun voitto tuli nyt ihan keskiseen läntiseen Eurooppaan.
Ajattelin puolestani kantaa sen perinteisen suomalaistyyppisen kisojenjälkeisen ruikutuskorteni tähän viisukekoon valittelemalla, miksi aina Suomesta lähetetään edeltävien vuosien voittajakappaleiden kaltaisia esityksiä. Jos joku on vuotta aiemmin voittanut pelimannimaisella viulunvingutuksella, ei hanurikansanmusiikkirenkutuksella ole paljoakaan menestymismahdollisuutta. Ei, vaikka kuinka tyttöset olisivat iloisia ja vaaleita pohjoismaalaisia. Olisi vain lähetetty ne Eläkeläiset, niin ei olisi tarvinut hävetä.
Nyt täytyisi vain miettiä, että millaisella kokoonpanolla Suomella olisi mahdollisuuksia ensi vuoden Euroviisuissa. Olisiko jotain voimakasta power balladi vai herkkää kitara & piano tyyppistä musisointia ja millä kielellä?
Kun ajattelen euroviisujen voittajakappaleita taaksepäin aina vuoteen 1957 asti, voittajia kuvaa mielestäni lähes aina seuraavat piirteet: Kappale esittäjineen on muuten vain hyvä ja laadukas, tai siinä on jotain laadukasta originellia, jota ei näissä ympyröissä ole aikaisemmin kuultu tai nähty. Jopa siinä määrin, että niistä voi tulla musiikkimaailman klassikkoja. Originelliuteen voi riittää pelkkä lavaolemus. Lordi on ehkä kaikista äärimmäisin esimerkki. Mutta silti taustalle tarvitaan aina tarpeeksi hyvä kappale. Kappaleen tyylilajilla ei ole väliä. Balladit ja reipastempoiset voivat yhtä lailla voittaa, jos nämä muut piirteet ovat kunnossa. Juuri koskaan voittamiseen ei ole riittänyt, että mukailee edellisen vuoden voittajaa. Esimerkiksi tämän vuoden viisuissa tuntui viulu olevan jostakin kumman syystä yleisin lavasoitin.
Kieleksi kannattaa valita jokin valtakielistä. Eli englanti, ranska, saksa, venäjä, espanja. Monelle kuulijalle sanoitus on tärkeä ymmärtää, ja jos sitä ei ymmärrä, eivät sitten äänestä puhelimessa. Yksinkertaista kuin mikä.
Mitä tähän eläkeläisiin tulee, se kyllä täyttää tämän originelliuden piirteen, mutta reputtaa selkeästi, kun kappale ei vain ole hyvä ja laadukas. Lavakoheltaminen, renkuttaminen tai läskiksi laittaminen ei ole juuri koskaan tuottanut tulosta. Täytyy muistaa, että sadat miljoonat katsojat kyllä havaitsevat mikä on hyvä kappale ja mikä huono.
"Olisiko jotain voimakasta power balladi vai herkkää kitara & piano tyyppistä musisointia ja millä kielellä?"
Tai kansanmusiikkia ja venäjäksi?
Huumorilla Suomen on ainakin turha yrittää tosissaan, koska huumorilla (tjsp) ei ole pärjätty sitten 2007 Verka Serduchkan. Mahdoton kyllä etukäteen ohjeistaa että mikä olisi hyvä formaatti. Tänä vuonna arvasin semifinalisteista 7-8 kymmenen porukasta, mutta finaalin TOP5 porukan arvaus meni silti ihan päin mäntyjä, ainoastaan yksi maa oikein :P
Originelliudesta tuli mieleen, harmitti ihan himona kun Liettua ei päässyt finaaliin. Oli keposaan yksi ESC-massasta poikkeavimmista tänä vuonna. Joten ei sekään ominaisuus välttämättä kanna.
Suomella on omasta mielestä se vika, että kun näitä avoimia hakuja harrastetaan, suurin osa kilpailijoista on ihan neverheardeja tai näitä "noku mä oon aina halunnu osallistua euroviisuihin". Ei siinä mitään, voisihan sieltä ihan hyvin tulla yhtä hyvää tai parempaakin kuin joltain kokeneemmaltakin artistilta, mutta yleensä on tullut todettua että ne neverheardit on sitä ihan syystä. Tänä vuonna Suomen karsinta tuntui olevan vieläpä poikkeuksellisen kehno. Onkohan astetta isommilla artisteilla sitten itsensänolaamisen kammo vai mikä kun ei viisut kiinnosta. Nightwishkin taisi olla maailmalla silloin vielä tuntematon kun he yrittivät?
Suomessa tätä nolotuskammoa korostaa laulukilpailusta käytetty vähättelevä viisu-nimitys. Unohdetaan, että se on muualla maailmassa ihan oikea "song contest" ja useimmille artisteista siten mieletön "once in a lifetime" -markkinointimahdollisuus satojen miljoonien silmäparien edessä. Jos neverheardina kansainvälistä uraa havittelee, ei tosiaan kannata jättää tilaisuutta käyttämättä. Siksi monet maat panostavat hyvin paljon heidän kolmen minuutin mainokseensa.
Oliko Serduchka huumoria? Itse koin hänen edustavan hieman nyrjähtänempää drag-tyyliä ala Divine ja Leigh Bowery jotka kyllä voidaan ymmärtää huumorina, mutta "huumori" on käännetty nurinpäin. Varsinkin Bowery meni kaikkien määritelmien yli ja useinpilkan kohteena oli itse yleisö, ei "drag".