Kun hiukan tökkäistään, homo heti hyppää!
Tämä "Mikko Ellilä" taitaa olla sama tyyppi, joka vuosi tai pari sitten mellasti Ranneliikkeessä hieman samankaltaisin asentein. Hän suolsi tekstiä yhtä valtavasti. Lopultahan ylläpito hermostui ja lemppasi kirjailijan pihalle. Olisiko tämä jälleensyntymä?
Joka tapauksessa vastineita "Mikko Ellilälle" on tullut aktiivisesti. Sitähän tyyppi juuri haluaakin. ;-)
Nooo.... saahan tämmöiset tölväisyt Ranneliikkeen lukijat ahkerasti kirjoittamaan, joten ei niin pahaa ettei jotain hyvää.
Vaikka olen Ellilän teksteihin reagoinut, olen lähinnä lukenut hänen tekstejään kursiivisesti läpi. En sanasta sanaan, joten on mahdollista, että jotain on jäänyt huomaamatta. Minulle on syntynyt kuitenkin vaikutelma, että tämä "tapaus" ei kuitenkaan olisi ihan sama kuin viitatut vuodentakaiset. Tai sitten henkilö on muuttanut hieman tyyliään. Nimittäin en ole toistaiseksi tunnistanut sellaista provosoinnin, häiriköinnin ja henkilökohtaisuuksiin menemisen määrää kuin vuosi sitten. Tekstien sisältö on tässä mielessä kohteliaampaa. Teksteistä toki käy selväksi hänen omat selkeät ajatuksensa ja maailmankatsomuksensa, joita joku voisi luonnehtia määritelmällä "hieman rajoittuneet" tai "laajempaa avarakatseisuutta kaipaavat".
Tämä homo kyllä aina silloin tällöin hyppää. Tökkäisyjen suhteen olen kyllä valikoiva. Yleensä hyppään, kun tökkäisy liittyy leppoisiin tai helppoihin aiheisiin. Kuten esimerkiksi tämä keskustelunavaus. Ei yksinkertaisesti ole aikaa istua pohtimaan ja kirjoittamaan maailman syviä vesiä luotaavia aiheita, joita keskusteluissa on myös usein käsitelty.
Ei keskusteluun osallistuminen tarvi olla mikään tökkäsyn sivutuote. Aivan kuin me olisimme tahdottomia olentoja, jotka emme ymmärrä itse mistä ja missä haluamme jutella milloinkin. Musta tuo Juhanin kommentti tökkimisestä ja hyppimisestä oli yritys käyttää valtaa niin, ettei niistä aiheista puhuittaisi, joista hän ei haluaisi täällä puhuttavan, tai jos puhuu saa kpnkinlaisen sätkynuken leiman. Ei se kyllä niin toimi. :) En tiedä oliko piikki tahaton, eivätkä sen motiivit minua kiinnostakaan.
Suora provosointi kiinnostaa jos sattuu olemaan kiinnostuvalla tuulella, sen sijaan oon hyvin herkkä kaikelle hienovaraiselle ihmisten hallinalle ja mielipidemuokaukselle.. Minusta vakavamminotettavaa provosointia ja mielipiteenmuokkausta tapahtuu rivien väleissä, vailla uhkaa ja suoraa asiattomuuta ja vieläpä kenties yhteisen päämäärän nimissä, niin ettei sitä oikeastaan edes huomaa. Huutelu ja provosointi ovat huomionhalkua ja uhoa, ja jos itsestäkin on hauksa uhoa ja huutaa, niin antaa mennä vaan. Se voi helpottaa kummasti! :)
Minä ajattelen siten, että trolleilla, provokaattoreilla ja vaikkapa "yhden totuuden ihmisillä" on tilaa foorumilla ja paikkansa maailmassa. Tietysti siinä vaiheessa jos yksi kirjoittaja aiheuttaa foorumin "tukkeutumista", on asiaan puututtava.
Joidenkin mielestä jokin ikuisuusaihe on loppuun kaluttu hieman yli miljoona kertaa. Ei jaksaisi taas aloittaa rautalangan taivutusta. Tällainen näkökulma on ymmärrettävä, jos kokee esimerkiksi verkkokeskustelun sellaiseksi, että sillä pitäisi olla ehdottomasti maali; asia halki, poikki ja pinoon - ja Totuus on kirkastunut.
Mutta jos keskustelua ei ajattelekaan päämäärällisenä prosessina. Monien mielestä itse keskustelu ja asioiden pyörittely on kiehtovaa. Kaluttuunkin aiheeseen voi löytyä uusia näkökulmia vielä vähän lisää tonkimalla. Siihen nämä tökkääjät ovat mitä parhain väline.
