Korut

Käytättekö koruja? Minkälaisia?

Mulla on parisuhdesormukset ja rippiristi aina ja vasemmassa ranteessa kello tai nahkanaruja tai metalliketjua. Niin, ja kielikoru, mutta se ei näy. Vasempaan ranteeseen liitty jonkinlainen fetisismi ja nuo muut ovat aatteellisista syistä. Muita koruja en käytä.

Kalevalan "Kaarna" vihki/parisuhdesormuksena ja PV:n tuntolevy ja Spol -ajoilta jäänyt käsirautojen avain amuletteina kaulassa...

En käytä, en minkäänlaisia.

Sormukset toki molemmilla, kummallakin myös kaulakoru, joista yhdessä muodostuu yksi kokonainen koru ;) Itselläni lisäksi kello ja voineeko nänniläväriä koruksi kutsua?

Jos lävistyksessä on koru niin... :-)

Itse en pidä koruista ellei niitä jollain tavalla ruuvata kiinni.- joskus helmiä kaulassa mutta ahdistun jos pidän pidempään kaulassa jotain *kuristaa*. Sormuksia löytyi joskus joka sormelle nuorempana. Ja solmioneuloja ja niiden virkaa toimittavia "juttuja" toisinaan. Red-ribbon käy korusta joulukuussa ja toisinaan juhlimuksissa jos tarve vaatii.

Mulla on toisinaan kaulakoru, yleensä hopeinen Kalevala-riipus tai kultaketju.

Ennen mulla oli hopeasormuksia sormissa 3-4 kpl mutta lopetin niiden käytin kun ne alkoivat juuttua sormiin turvotuksen takia. Korvarengas tai korvanappi mulla oli takavuosina, mutta lopetin käytön kun korvalehti tulehtui. Korvanapin käyttöä oon alkanut harkita uudelleen.

Armeijaan päätyttyä huomasin että korvakorun reikä oli kasvanut umpeen. Sen jälkeen en ole käyttänyt muuta kuin rannekelloa.

Ennen käytin koruja enemmänkin, mutta nyttemmin ei jostain syystä enää jaksa niitä käyttää. Mulla on vielä korvisreikä jäljellä ja joskus harvoin tulee korvista käytettyä. Nimettömässä sormus, jossa lukee Non caret effectu, quod voluere duo.

Kaulan riipuksessa risti, ankkuri ja sydän (ankkuri ja sydän ex-mieheltä). Hopeisen peukalosormuksen olen jonnekin laittanut, mutta en löydä sitä. Joskus käytän korvan lävistyksessä myös pientä ristiä.

Nuorempana käytin rippiristiä ja oikeassa ranteessa hopeista ranneketjua, mutta nyt niiden käyttö on jäänyt syystä tai toisesta lähes olemattomaksi... Muita koruja en pahemmin taida omistaakaan, ellei solmioneulaa ja eri yhdistysten takinlievepinssejä lasketa.

Minulla korvarengas ja vihki sormus, en pida kelloa se vaivaa, enka tarvitse tietaa mita aika on.

Ilman korviksia olen alasti. Korvikset on sellaiset isot ja raskaat krinkulat.

Mikä mies se on ilman autoa!

Miehen paras koru on kunnollinen auto! Viidestä pytystä ylöspäin, eikä missään tapauksessa alle 2 litraa!

Kesäksi joku kunnostettu parhaiten englantilainen klassinen moottoripyörä - Norton, BSA, Matchles,Triumph...

Kaikenlaista mitä käteen sattuu. Ostin Briteistä hienon rintakorun, naisten ehkä, mutta kyllähä pääkallo kaikille sopii. Kalevalaa sain lahjaksi jouluna. Rannekelloja on kasa laatikossa, kuten myös sormuksia, kaulakoruja, rannekoruja sun muita. Kalvosinnappeja olen nyttemmin alkanut käyttää arkipukeutumisessa, kuten myös solmioita, joskin välillä housuissa vyönä (kesällä) tai muuten vain rennosti solmittuina oma mielen mukaan. Pinssini hukkasin, mutta nekin ovat kivoja.

Eli käytän, kyllä. Toisinaan menen ulos ovesta harmaassa villapaidassa, harmaissa housuissa ja lenkkareissa harmaa pipo päässä, toisinaan riikinkukkoilen kunnolla. Mielen mukaan. Mikään koru ei ole aina ja jatkuvasti päällä.

Ei koruja, ei edes rannekelloa. En tykkää pitää päällä, muiden korut eivät haittaa (paitsi joskus turvallisuuden puolesta hirvittävät suurikokoiset riippuvat jutut...).

-

Vuosikausia ollut kummassakin korvassa hopeinen rengas, vasemmassa keskisormessa ja oikeassa nimettömässä leveät sileät hopeasormukset. Niitä ei enää edes ajattele koristuksina, koska ovat aina päällä. Joskus kun on esim. käsien rasvauksen yhteydessä jääneet sormukset kotiin, on todella alaston olo... :)

Mun tyossa ei kannata pitaa koruja turvallisuussyista (joskus pidan nappimaista korvista) mutta jos haluan koristautua ulos menoa varten niin loytyy pari erillaista korvista, sormuksia ja kaulakoruja. Dragia varten pitaisi hankkia enemman "timanttisia" kaulakoruja yms, ja toinen korva pitaa viela lavistaa (arvatkaa kumpi korva on lavistetty? arvasitte muuten vaarin). Tykkaan yleensa koruista, mutta silloin talloin on kausia jolloin haluan olla "oikea mies" yksivarisissa vaatteissa ja ilman mitaan koristeita (yleensa siita saa tarpeekseen tyoviikon aikana). Joskus jos menen ulos niin, niin jo parin juoman jalkeen olen jonkun tyton kaulassa monkuen etta "voisitko sa lainata sun korvakorua" =)

Täytyy kyllä sanoa, että suurin osa niitä mieskoruja on mauttomuuden huippua, ennen kaikkea sen paljous. Korvikset on miehellä on aivan kamala juttu, suorastaan sanottuna junttimainen. Korujen paljous tuo mieleen sirkuksen henkilökunnan ulkonäköa monen vuosikymmenen takaa, vain se puujalka, papukaja olalla ja päärätti puuttuu. Etenkin Saksa on sitä kiiltävää korvarengasta ja nappia täynnä. Suomi on siinä valitettavasti myös vahvana. Kaikenlaiset korut tulevat esille silloin, kun oma särmä puuttuu, eikä muutenkaan osaa pukeutua tyylikäästi. Täytyy vaan valitettavasti todeta, että Suomessa niitä joulukuusia kulkee enemmän kun olisi terveellistä.

Onko se "oma särmä" niin kovin omaa, jos sitä varten täytyy Milanosta asti lähteä verhoiluja noutamaan? Mitä eroa on korvakorulla ja Armanin puvulla? Kumpikin täydentää tai ilmaisee omaa persoonallisuutta - tai on pelkkää sen tyhjyyden peittämistä. Kumpaa, se näkyy kyllä ihmisen käytöksestä ja muusta olemuksesta.

Annetaan ihmisten olla sellaisia kuin he ovat ja koristella itsensä niin kuin itse kukin haluaa. (Itse käytän pelkkää rannekelloa, ja sitäkin vain kodin ulkopuolella lähinnä tavan vuoksi, kun rannetta tulee aina vilkuiltua kun täytyy nähdä, vieläkö ehtii Valintataloon ja joko se viimeinen ratikka ehti mennä.)

Public eye kirjoitti: "Onko se "oma särmä" niin kovin omaa, jos sitä varten täytyy Milanosta asti lähteä verhoiluja noutamaan? Mitä eroa on korvakorulla ja Armanin puvulla? Kumpikin täydentää tai ilmaisee omaa persoonallisuutta - tai on pelkkää sen tyhjyyden peittämistä. Kumpaa, se näkyy kyllä ihmisen käytöksestä ja muusta olemuksesta.

A) sekoitit kahden keskusteluketujun asioita, eivätkä ne liity toisiinsa
B) Armanin puku = hyvää tyyliä (vahvistaa persoonallisuutta) joulukuusiukko = juntti (täysin naurettava ja surkea)
C) jokainen saa tietysti olla minkä näköinen hyvänsä, valitettavasti ainakin Suomessa niitä joulukuusikorvalävistyksiä on enemmän kun niitä, jotka osaavat tuoda esille hyvän makunsa. Esimerkiksi Italiassa tai Ranskassa ihmisillä on huomattavasti parempi tyylitaju kun Suomessa tai Saksassa (aivan K A M A L A). Hyvä tyylitaju kuuluu kasvatukseen ja siihen kuuluu myös kohtuullisuus.

Tyyli on se miten hoitaa kokonaisuuden yksityiskohtia myöden. Sen taitaa tai sitten ei. Toisaalta joku voi olla Armanin puvussa ihan itsensä näköinen tai sitten camouflagekuosissa; uniformuja molemmat.

Ei se mitä sinulla on päällä vaan miten sen kannat. Tyylitaju liittyy aina itsetuntemukseen; tyyli/tyylitaju muodostuu siitä miten hyvin tunnet itsesi.

SaintJudy
Sitä minä juuri tarkoitinkin. Mutta on olemassa sellaista kamalaa kamaa, jolloin koko persoonallisuus ei auta...

Myös täydellinen tyylittömyys on tyyli itsessään...tyyli itsessään ei liiku "hyvän" tai "huonon" rajossa, tai ole määriteltävissä makujen ääripäissä. Tyyli ei ole makuasia.

Tyylinsä tietävä saa Tiimarin tiarankin näyttämään...että homma aamiasensakin Tiffanyltä.

Asia ei ole taas niin monimutkainen. On olemassa tyylin perussäantöjä.

On asia, jotka mielyttää katsojaa ja taas, jotka eivät. Ääripäät eivät ole itseasiassa mielyttäviä. Luonnollinen tyylisyys on tärkeää.

Ja vaikka omalle särmälleen mitään voi, varsinkin kun se saattaa olla heikon puoleinen, nuo kaikki laadukkaat tilpehöörit kyllä auttavat pikkusen ainakin.

Olet oikeassa, ettei tyyli ole makuasia, vaan hyvän maun omaava tunnistaa tyyliä.

Perustui tyyli sitten Täydellinen Herrasmies-opukseen tai kultalusikkaan suussa niin valitettavan usein tyyliniekaksi itsensä tituleeraava määrittelee oman tyylinsä kautta mikä on tyylikästä (pidän/en pidä) ja unohtaa sen että Tyyli ja Tyylikkyys ovat täysin eri asioita. Moitteettomasti leikattu puku viimeisteltyineen yksityskohtineen on yhtä tyylipuhdas esimerkki kuin Tarjoustalon tuulipuku. Asun kantajan persoona tekee siitä tyylikkään. Jos tyyliin kuuluu "laadukkaat tilpehöörit" ja ne kuuluvat luonnollisena osana tyyliin niin miksi ei. Punk kaupasta ostettu niittipanta ja hakaneula poskessa punkkarilla ajaa saman asian.

Tyylinsä voi hoitaa myös tyylikkäästi ja tuohon useimmiten liittyy jokin harkittu tyylivirhe, "särmä". Sen tiedostaminen on (oman) tyylin perusta ja nostaa tyylin (kuin tyylin) omaan arvoonsa. Silloin tyylistä nousee esiin tyylikkyys.

"On olemassa tyylin perussäantöjä."

-tietysti; eri tyyleissä on perussääntönsä jo ihan sekin takia että ne erottaisi toisistaan...? Tyylien tunnistamiseen ei saisii liittyä niiden arvoittamista. Se ei ole kovin tyylikästä :-)

Tyylisäännöt ovat olemassa miltei 100 vuotta. Eikä tarvitse ruveta oman olemuksensa kautta mitään ruveta määrittelemään. Klassikkona tässä on Adolf Loos, suomessa esm. Olavi Paavilainen.
Ei kenenkään persoona ole niin voimakas ja vahva, että se pystyisi lyömään jotain niin hirveätä kun tuulipukua ... Tuulipuku muualla kun juoksulenkillä tekee jokaisesta kamalan surkimuksen. Tästä jokapäiväjakaikkiallaunivormusta muuten tunnistaa takuuvarmasti suomalaisen missä tahansa päin maailmaa...
Etenkin Suomessa rumuus on aika hyväksytty asia pukeutumisessa ja muutenkin tyylissä - kaikki nämä pitkäpukkipartalävistysrokkariukot tai vaihtoehtopenikat ja ennen kaikkea heidän määrä muutenkin suppeassa suomalaisessa väestössä herättää huomiota. Kysymys ei ole muusta kun sosiologisesta ilmiöstä.
Asiat pitäisi oppia pienenä jo, mutta tämä ei voi toimia tässä yhteiskunnassa, jossa lasten kasvatuskin on ulkoistettu neuvostoliittolaisen tavan mukaan.

:D EUR on tyyliuskovainen. Eli sellainen jolta menee oma mielipide ja totuus sekaisin yhtä iloisesti kuin oma mielipide ja Jumalan mielipide uskovaisilta. :D

Tyylille voi aloittaa oman keskustelun jos haluaa tätä jatkaa.

Tyylikeskustelu on hyvä käydä aina välillä aivan kuten tarkistaa oma tyyli säännöllisin väliajoin jos vaikka tyylissä saattaisi olla jokin virhe. (Q. Crisp) Toisaalta kaikki hyvin jos muistaa että tyyli ja tyylikkyys ovat aivan eri asioita. Olavi Paavolaisen (vaikka paavillinen hahmo onkin) moitteettoman tyylitajun pohjalta ei pidä tulkita esim. punkkia.

Tyylilleen uskollisena; J

kesäpoika: et välttämättä tiedä, mistä puhut - et näköjään tiedä mitään totuuden ja mielipiteen suhteesta. kun omat argumentit loppuvat, ruvetaan hakemaan aivan käsittämättömiä vertauksia, silloin on uskovaisiin kyllä helppoa vedota.

SaintJudy: ymmärrän, mitä tarkoitat, olen kuintekin eri mieltä siitä, miten nuo asiat analysoidaan. pukeutumisessa on kysymys kuitenkin vaan siitä, mitä on kehittyneessa yhteiskunnassa hyväksyttävää, mitä vastaa yleistä korkeaa tyyliä, kaikki nuo vaihtoehtohommat siihen yksinkertaisesti eivät mahdu.

EUR, minä tiedän tarkalleen mistä puhun, eikä tyylikkyys ole mihinkään tieteenalaan kuuluva muuttumaton fakta. Sitä on monenlaista ja se on laadultaan sosiaalista ja muuttuvaa. Mikä tahansa voi olla tyylikästä, muttei mikä tahansa kenellä tahansa tai kaikkina aikoina. Eikä MIKÄÄN kenellä tahansa.

juupajuu kesäpoika, mutta se muuta mitään siinä, että tuo joulukuusikoristeulkonäkö ainakin miehillä on aivan mautonta ja junttimaista

Mä en ole vielä koskaan nähnyt ihmistä, jolla olisi joulukuusen koristeet päällä.

Mulla oli itse asiassa kerran. Isot vaaleanpunaiset kuusenkoristeet korviksina. Mutta tekosyy oli hyva - oltiin menossa katsomaan Priscillaa teatterissa ja mun valtava pinkki peruukki vaati vahintaankin yhta huomiota herattavat korut ja yksi kaveri naki noiden pallojen lojuvan jossain korissa. Olin muuten ainoa yleisossa joka oli dragissa, uskomatonta! Mutta muuten tahan keskusteluun liittyen, miksi jotakuta kiinnostaa kuinka paljon joku toinen pitaa koruja. En minakaan kaikista koruista pida, mutta se on vain mun oma maku enka silti vaita etta niiden kantaja on tyyliton. Toisaalta jos joku on aivan tyyliton (mika mulle tarkoittaa sita, ettei yhtaan valita mita laittaa paalle, siis ettei ole minkaanlaista suunnitelmaa) ei siinakaan mitaa pahaa ole. Kylla mullakin joskus on vaatteiden pesupaivana ja muulloinkin taysin sattumanvaraista vaatetta paalla.

1. Jokainen saa tietysti pitää mitä tahansa, vaikka oikeita joulukuusikoristeita.
2. Runsas osa koruja (ns. mieskoruja) on hyvin laadukasta, tyyliltään mahtavaa kamaa, erittäin kauniita esineitä.
3. Laadukas rannekello ja vihkisormus ovat vielä O.K., mutta kaikki muut kamat tekevät (valitettavasti katso nro 2) miehestä naurettavan juntin.
4. Murrosiässä sellainen kokeilu vielä menee, myöhemmässä iässä lävistykset, korvikset, kaikenlaiset kaulaketjut, rannekkeet kertovat tyyllittömästä ihmisestä (koskee heteroja kuten homojakin).
5. Ymmärrän, että käytämällä koruja haluaa tuoda esille omaa seksuaalista mieltymystä. On surkeaa, että tämä väistöjen tasolla oleva seikka silloin kulkee hyvän kotikasvatuksen edellä.

Heh, tyyliuskontoa tosiaankin. Eli jos omaa makua ei ole, täytyy luoda itselleen ja muille ehdottomia käskyjä tyyliin "laadukas rannekello ja vihkisormus ovat vielä OK".

Ja korujen (mikä on muuten asusteen ja korun ero? riippuuko se materiaalista?) käyttö siis tekee jokaisesta aikuisesta miehestä poikkeuksetta ja aina naurettavan juntin... viis kokonaisuudesta. Milloin esimerkiksi silmälasien kehykset muuttuvat koruksi, ja millaisia silmälaseja voi kantaa pelkäämättä, että näyttääkin naurettavalta?

Täytyykin tilata heti netistä Rolex-jäljitelmä ja leveä kullattu sormus vasempaan nimettömään. Etten näyttäisi juntilta.

Ei tyyliuskonnosta, vaan hyvästä kotikasvatuksesta on kysymys. Turhaa sitä kertoa maassa, jossa vielä hetki sitten asuttiin puussa ja heti sen jälkeen tuli yya-sopimus. Suomessa on niin nuori ja vielä epävakaa pukeutumiskulttuuri, että pystytään relativisoimaan kaikki ihan selkeät ja muualla luonnolliset periaatteet. Ja kun ei olla varmoja itsestämme, lisätään varmuuden takia joku korvis.

Tilaat mitä huvittaa, muttei se liity siihen, mitä kirjoitin.
Juuri se leveä kullattu ja huomiota herättävä vikisormus on sitä junttimaisuutta tasoa naapurimaamme kultahampaat.

EUR, maatiaispsykologisointi on rumaa ja huonotapaista. Jollet ymmärrä, miksi jonkinlaiset vaatteet tai korut ovat jonkun mielestä hienoja, älä silti sorru rakentelemaan teorioita. Tee teoria ennemmin vaikka siitä, miksi sinun on niin vaikea ymmärtää että toisten silmissä näyttävät hyviltä asiat joita sinä et ymmärrä.

Mä en oo koskaan pitänyt pikkuporvarillisesta pukeutumisesta. Enkä pingviiniasuista. Kohteliaisuus-perinnäisyys-syistä niille kai on paikkansa, mutta sellaisista pitäisi minusta jo osata irrottautua ja rakentaa toisenlaisiin arvoihin pohjautuvaa yhteiskuntaa.

Minulle puvut ovat seksintappajia. Muodollinen asu voi epäerotisoida parhaankin miehen.

Mulla on jostain syystä jäänyt viime aikoina korujen pitäminen vähemmälle. Nykyisellään pidän pelkkää parisuhdesormusta. Aikaisemmin käytin kaula- ja rannekoruja ainakin. Lävistyksiä ei ole koskaan ollut. Nuorempana olisin halunnut, mutta en saanut. Nyt ei vaan viitsi.

kesäpoika: Mistä sait käsityksen, että harrastaisin maatiaspsykologisointia? Kirjoitin lähinnä alkeellisista Suomen oloista juuri niissä asioissa ja Sinä kesäpoika sen omilla vastineillasi juuri perustelit. Muistutan siitä, että on olemassa yleinen käsitys asioista ja sen lisäksi henkilökohtainen suhtautuminen. Hyvä kotikasvatus aiheuttaa sen, että ne kaksi kohtaavat edes jotenkin.

En tiedä, mikä on pikkuporvarillinen pukeutuminen. Tiedän vain mikä on hyvä ja huono pukeutuminen.

Mikäli haluat ruveta rakentamaan uutta yhteiskuntaa, olet kyllä 90 vuotta ajastasi jäljessä, kun NLiittosi ehti romahtaa jo.... Mikäli katsot tarkemmin, myös sen valtakunnan kaikki nuo Breznevit ja muut kyllä käyttivät hyvin laadukkaita pukuja...


p.s. joku täällä oli sitä mieltä, miksi jatkuvasti jankutan noista taistolaisista ...

"Ja kun ei olla varmoja itsestämme, lisätään varmuuden takia joku korvis." Tuo on juuri sitä maatiaispsykologiaa. :D Kuvittelet, että koska sinusta korvis ei ole hieno, se ei voi olla aidosti hieno muistakaan vaan sen haluaminen johtuu jostain häiriöstä, tässä tapauksessa siis epävarmuudesta.

Mutta olkoon. En mä jaksa väitellä kanssasi, koska et selvästi ymmärrä kysessä olevan mielipideasia, enkä usko sun muuttavan käsitystäsi vaikka vielä kuinka usea sanoisi sen sinulle useaan kertaan.

p.s. Neuvostoliitto ei liity tähän kyllä millään tavalla, joten minustakin taistolaisuuden (häh?) vetäminen kuvioon kertoo enemmän kehää kiertävistä ajatuksista kuin minusta. Ei millään pahalla. Se, että tahdon muuttaa yhteiskuntaa ei tarkoita sitä, että tahtoisin muuttaa sitä samoin kuin joku toinen, joka joskus sanoi myös haluavansa muuttaa yhteiskuntaa. Eikö tuo ole aika yleismaailmallinen ilmaus joka voi sisältää mitä vain? Minusta on.

Mulla on muutama erilainen pari korviksia, molemmissa korvalehdissä on 9mm reiät. Vasemmassa sieraimessa 1mm paksuinen rengas. Näitä en käytännössä koskaan ota pois. Kielessä oli ennen muinoin koru, ja oikeassa korvan rustossa.
Lävistyskorujen lisäksi käytän paria eri sormusta, yhtä vanhasta haarukasta taivutettua ja yhtä turkoosisormusta jonka ostin intiasta... Lisäksi on pari kaulakorua, mutta niitä käytän harvemmin.

Tyylistä minään pysyvänä ilmiönä on turha puhua. Tyylin ja tyylikkyyden käsitykset muuttuvat jokaisen uuden tuulen mukana, ja kaiken lisäksi se on myös henkilökohtaista. Armanin puvun saa näyttämään junttimaiselta ihminen, joka ei siihen osaa pukeutua: samoin vaikka ne kovasti puhutut korvakorut eivät kaikille sovi. Oscar Wilden, aikansa tyylikkäimmän miehen sanoin, "Fashion is a form of ugliness so intolerable that we have to alter it every six months."

Tyylillä, ja tyylikkyydellä ei ole mitään tekemistä muodin ja sen vaihtelun kanssa. Ei myöskään ole olemassa mitään yleispätevää määritelmää "mikä on tyylikästä" -joskin Quentin Crisp tiivisti tyylin "yksilöllinen ominaisuus, joka itsestään kumpuaa ihmisen persoonallisuudesta, mutta jota pidetään tietoisesti yllä."
Oscar Wilde "määritteli" letkautuksellaan muodin, ei tyyliä.

"Tyylillä, ja tyylikkyydellä ei ole mitään tekemistä muodin ja sen vaihtelun kanssa. Ei myöskään ole olemassa mitään yleispätevää määritelmää "mikä on tyylikästä" -joskin Quentin Crisp tiivisti tyylin "yksilöllinen ominaisuus, joka itsestään kumpuaa ihmisen persoonallisuudesta, mutta jota pidetään tietoisesti yllä."
Olen eri mieltä. 40-luvun määritelmä tyylikkyydestä eroaisi nykypäivän määritelmästä paljon, kuten eroaisi myös 80-luvun määritelmä. Samoin kysyttäessä nykypäivänä eri ihmisryhmiltä, määritelmä olisi erilainen. Kuitenkin saman ryhmän sisällä oltaisiin todennäköisesti samaa mieltä. Laitetaan nyt vastakkain vaikka ns. Tesoman Hurjat (huppareihin ja löysiin farkkuihin pukeutuviin pipodisko päässä heiluvat jou jou tyyppit) ja vaikka keskustanuoret ("young republicans"-tyyli). Ensimmäisessä ryhmässä korvakorut (bling bling) voi olla ihan jees, kun taas jälkimmäisessä ne ovat hirveä faux pas. Muoti-ilmiöistä tulee osa ryhmän tyyliä. Muoti ja tyyli eivät ole täysin toistensa ulkopuolella olevia asioita, vaikka ovatkin käsitteinä erilaiset.

Ja tiedän hyvin mitä Oscar Wilde "letkautuksellaan" määritteli. Yritin keventää keskustelua hieman. Tekisi mieli pistää tähän joku vanha sanonta... "Niin metsä..." "Se koira...?" Heh heh heh.

Missä kohtaa olet "eri mieltä"..?

"Muoti-ilmiöistä tulee osa ryhmän tyyliä. Muoti ja tyyli eivät ole täysin toistensa ulkopuolella olevia asioita, vaikka ovatkin käsitteinä erilaiset."

Muotia voi käsitellä tyylillä..jos sen taitaa. Tai jos Tyylisi olla muodikas, vaihdella "tyyliäsi" sesonkien mukaan. Muotia voi myös sovbeltaa omaan tyyliin jos sen taitaa. Muodikkuutta on erehdytty nyt pitämään tyylikkäänä joka vuosikymmenellä. Kuten myös sitä että Tyyli ja tyylikkyys olisivat samoja asioita. Voi olla täysin "tyylipuhdas" jokin genren sisällä tai määritelmien mukaan, mutta jos se ei tule sydämestä niin silloin ollaan vaarallisen lähellä kataloogi pukeutumista...-tai asussa joka on suoraan kuluvan kauden catwalkilta..

*hau-hau much is that dooggie in the window..

Olen eri mieltä siitä, että muodilla ja tyylillä ei ole keskenään mitään tekemistä. Muuten olen kanssasi palttiarallaa samoilla linjoilla - tai siltä ainakin vaikuttaisi.

Muodin ja tyylin voi erottaa, kuten aiemmin yritin ilmeisen huonolla menestyksellä, jos käsittää että sana "Tyyli" voi käsittää, genren tai alakulttuurin tms. lisäksi myös henkilökohtaiseksi, "ihmisen sisältä kumpuavaksi laa diidaa jne" -tyyliksi. Tämä jälkinmäinen tyyli voi pitää sisällään niin muodion, "genren" tai armeijan uniformun tai tuulipuvun. "Tärkeintä" on kuitenkin tietää itsensä ja sitä kautta tyylinsä. Korostaisin kuitenkin että tämä henkilökohtainen tyyli ylittää kaikkien vuosikymmenten tyylioppaiden vinkit, tai jopa kotikasvatuksen. Kuitenkin niin että voidakseen solmia solmionsa "väärin" pitää ensin opetella sitomaan se oikein...
Muoti voi olla tyylikästä, se ei kuitenkaan tyyli voi olla itsessään. Muodikas, muotia orjallisesti seuraava ihminen joka pitää tietoisesti yllä kutakin vallitsevaa "trendiä" ja muoti "villitystä" voi olla äärimmilleen huippuunsa viritetty tyyliniekka.

Gendre ja nongendre, padre sekä madre ... ei se, että nuo kaikki vaihtoehdot ovat vain vaihtoehtoja, vaikka millä niiden olemassaolon perusteli. Kyllä nekin on ihan tärkeää ja terveellistä osaa kehitystä, muttei niitä kannata yliarvoida. Ehdottomasti jokainen saa käyttää mitä huvittaa. Suomi on niin nuori yhteiskunta, että siinä on luonnostaan tilaa noille kaikenlaisille kokeiluille, kun Suomessa ei olla varmoja itsestämme ollenkaan. Ranskassa toisaalta jokamiehen/naisen taitoihin kuuluu luonnollisen kaunis, tyylikäs tapa toteutaa itseään pukeutumisellaan, tuoda esille omat hyvät sekä kauniit puolensa, vaikka kiloja olisi ku lehmässä. Italialaiset ovat siinä asiassa vielä kauempana. Siinä ympäristössä syntyy hyvin kauniita sekä tyylikkäitä esineitä, vaatteita ym. Suomessa kotimaisen vaateteollisuuden huippuna ja kaikkien esimerkkinä on kyllä valitettavasti tuo Valtion pukutehdas ... Kaikki kulkee samoissa kontion saappaissa sekä tuulipuvuissa, harmaata on kaikkialla.

Millä vuosikymmenellä EUR on viimeksi käynyt Suomessa? Ja onko EUR käynyt Pariisin ulkopuolella? Ranskan maalaiset eivät ole sen kummemman näköisiä kuin Suomenkaan. Julistamisesi alkaa vaikuttaa siltä, että häpeät suomalaisuuttasi liikkuessasi paremmissa pitämissäsi ympyröissä ja sinun pitää joka käänteessä muistuttaa itseäsi ja muita siitä, että olet nykyään niin paljon suomalaisia juuriasi parempi.

Minusta kymmenen sentin sohjolumessa taapertava korkokenkä on varsin väärässä ja paikassa ja tyylitön. Armanin puvussa lehmänlantaa lappaava voi myös olla varsin erikoinen näky. Toisaalta täällä päin Helsinkiä, missä tiet pideään aurattuina ja siisteinä, en oo juuri törmännyt kumisaapaisiin eikä tuulipukukaan oo ihan perusveruste. Itse en omista sellaisia ollenkaan.

Otsikon aiheeseen palatakseni. Oon päättänyt laitattaa lävistyksen kasvoihin, mutten millään osaa päättää: huuleen vai kulmaan?

Yleisen kulttuurillisen tyylin suhteen muuten pieni huomio: tyyliä, johon on kasvanut, ei välttämättä huomaa. Se tuntuu vain tavalliselta, suomalaiset esineet ja asiat ovat tavallisia. Toiseen kulttuuriin mennessä huomaa eron vaikka sisustustyylissä ja kaikessa esineiden muotokielessä ja se voi tuntua ikäänkuin suunnitelmallisemmalta kuin oman maan tavat, joihin on tottunut. Samoin käy toisesta maasta meille tulevan.

Mä pidän suomalaisesta suunnittelusta, yksinkertaisesta, laadukkaasta, eleettömästä, käytännöllisestä. Koristeet, kiekurat ja kultaukset tai kirkkaan värit eivät kiehdo.

peter: On ne ranskalaiset maalaiset kyllä aivan eri näköisiä, enkä minä häpeä yhtään mitään :-) missä olen muuten maininnut, että Suomi olisi ollut jotain muuta maata HUONOMPI?

kesäpoika: Kyllä niitä tuulipukuisia ihmisiä näkyy Helsingissäkin. Suomalainen suunnittelu on yhden suunnan hommaa, enkä sano, että se olisi huonoa. Mutta 60-luvun Marimekko, vaikka laadukkaasta klassikosta onkin kysymys, ei ihan riitä, eikä tee Suomesta designen suurvaltaa ...

takaisin koruihin, edelleen olen sitä mieltä, että liiallinen koristelu on mautonta sekä tyylitöntä ... :-)

Liiallinen koristelu on kaikkien mielestä mautonta ja tyylitöntä, sillä sana liiallinen on negatiivinen ilmaus. Ajatukset siitä, mikä on liikaa, eroavat.

EUR, sanoinkin, ettei tuulipuku ole mikään vakivaruste. Mä asun Helsingin keskustassa, eikä niitä meidän kulmilla tarvita eikä ole tapana käyttää. Marimekosta en pidä, enkä sanonut Suomen olevan suunnittelun suurvalta, vaan että pidän suomalaisesta tyylistä. Esimerkiksi siitä, miten täällä on tapana sisustaa, verrattuna vaikka Ranskaan tai USA:n.

EUR: Italiassa 2 vuotta asuneena voin sanoa etta kylla sieltakin loytyy kaikennakoista pukeutujaa... Varsinkin homomiehet pukeutuvat usein ihan havyttoman raikeasti (enka mina itse ole maailman konservatiivisin pukeutuja...)

Tuohon alkuperäiseen kysymykseen: oikassa keskarissa yleensä emaloitu sormus, kaulassa satunnaisesti riipus (kivien istutukset hankalia puhdistaa, joten yleensä en käytä), kaikki jollain tavalla kantaaottavia tai tunnustuksellisia. Sekalainen valikoima kalvosinnappeja, joiden käyttö näyttää muutenkin lisääntyneen sitä mukaa kun maahantuojat ovat alkaneet tuoda kaksoiskalvosimella varustettuja paitoja muissakin väreissä kuin valkoisena.

Rannekelloa en ole käyttänyt vuosiin, sillä en osaa nukkua tai käydä suihkussa kello kädessä, ja jos on muisti kuin minulla, niin kello on 95% ajasta joko kylppärin tai makkarin pöydällä. Puvuntakkia käytettäessä napinlävessä on tilaisuuden mukaan määräytyvä merkki. Viimeisen päälle pukeutuessa solmion läpi pistettävä kravattineula.

"Löysin" sastamalalaisen kultasepän, jonka palveluja olen käyttänyt kun on ollut pientä laitettavaa, kuten emalointien uusimisia, lenkkien juottamisia, pintakiillotuksia jne. Hinnatkin ovat olleet tosi edullisia ja palvelu nopeaa ja ystävällistä, joten todellinen löytö.

Vaikkei sitä koruksi lasketakaan, niin metallikuorinen täytekynä on usein mukana. Eniten siinä viehättää kirjoitustuntuma, mutta onhan se omalla tavallaan koristautumistakin. Ja näkemisen arvoisia ilmeitä ja "miten tää toimii?" -kysymyksiä on tullut kun olen sen ojentanut kun on pyydetty kynää lainaksi. :-)

Vermillion: .... kaikennäköistä pukeutujaa löytyy, mutta aina tyylikkäästi, vaikka joskus vaatimattomasti tai hyvin yksinkertaisesti (ja usein räikeästi, muttei silloinkaan näytetä venäläiseltä hra-ihmisnaiselta, sen näköisii on vain Suomen hallitusten jäsenten kuuluisat tyttöystävät ...

Löytyy rannekello ( ilman sitä tunnen itseni alastomaksi ) , parisuhde sormus , pari muuta sormusta ja puinen pieni rannerengas .

Korviskin on joskus vasemmassa korvassa ollut , mutta nyt siitä on vain muistona reiän jälki korvassa .

Ossi Halme kirjoitti: ""Löysin" sastamalalaisen kultasepän, jonka palveluja olen käyttänyt kun on ollut pientä laitettavaa, kuten emalointien uusimisia, lenkkien juottamisia, pintakiillotuksia jne. Hinnatkin ovat olleet tosi edullisia ja palvelu nopeaa ja ystävällistä, joten todellinen löytö."

Millä kultasepällä käyt? Kotipaikkani Suomessa on nykyisen Sastamalan alueella...