Kutsu tilaisuuteen (huom! pukeutumiskoodi)

Kuulun siihen "eliittiin" (huom! lainausmerkit), jolle jatkuvasti pukkaa kutsua jos jonkinlaisiin kissanristiäisiin ja tilaisuuksiin. Suurin osa niistä ei ole kiinnostavia. Osa tietysti olisi. Jätän kuitenkin pääsääntöisesti kiinnostavatkin väliin. Yksi syy on pukeutuminen. Jos kutsussa vihjataan vähääkään pukeutumiskoodista, tiedän että tämä ei ole minua varten. Jopa sana "casual" saa niskakarvani pystyyn, puhumattakaan "ylemmistä" pukeutumistasoita.

Jaah...minun arkipukeutumiseni taas alkaa jo liikkua siellä "casual"-pukukoodin alalaidoilla, ja silloin tällöin on ihan kivaa vetää päälle se tumma puku. Frakkeja tms. en sentään ole harrastanut.

-

Mä pukeudun laidasta laitaan -- tilanteen mukaan. Töissä meillä ollaan puvussa ja skragassa ja se on itse asiassa ihan kätevä univormu siinä mielessä, että kun on puku päällä, valkea paita ja solmio, niin voi käytännössä mennä minne tahansa: duunikokoukset, kokkarit, klo 18 jälkeiset iltatilaisuudet jne. Vaikkapa solmiota ja kalvosinnappeja vaihtamalla voi vaihtaa tyyliä lennossa esimerkiksi iltatilaisuuteen, jos ei ehdi käydä vaihtamassa koko vaatepartta.

Puvun taskuissa on myös riittävästi tilaa lompakolle ja kaikelle muullekin, mitä päivän mittaan saattaa tarvita, eikä tarvitse kantaa käsilaukkua :)

Todelliseen juhlaan frakki on aivan ihastuttava ja siinä kokee olevansa varsin ylevä kaikin puolin ja smokki tai tumma puku hoitaa gaalamaisemmat tilaisuudet.

Himassa voi olla verkkareissa ja kesällä shortseissa ja kaupungille voi huoleta mennä farkuissakin (jos kohta pikkutakin taskut puoltavat kyllä irtotakkia silloinkin).

Miksi pukeutumisesta pitäisi tehdä ongelma? Jokainen toki saa pukeutua juuri niin kuin itse haluaa, mutta minun mielestäni monet tosi kivat ja mielenkiintoiset tilaisuudet jäävät väliin, jos tilaisuudet pitää valita sillä perusteella, että niihin voi mennä farkuissa tai verkkareissa.

Hanki vaatekaappiin vaatteita, pukuja tuollaisia tilaisuuksia varten. Kysy vaikka Stokkan tai vastaavan pukeutumisneuvojalta. Kun tulee ale, mene ja osta niitä. Kohta tulee joulualet. Sitten vaan käyt noissa tilaisuuksissa. Olet ne pakolliset ja menet pois. Voi olla et seksuaalinen suuntautuminen vähentää sosiaalisuutta, kun kaikilla muilla on avec mukana eivätkä käy yksin. En tiedä.

Totta on, et ne ovat heterojen kauraa eivätkä homomiehille paljon anna.

Itse pidän hienommista juhlista suunnattomasti, ja puku päällä on aina hyvä mieli. Arkipukeutumissa en kyllä käytä pukua juuri koskaan. :)
Harmittaa vain, etten omista frakkia enkä smokkia, niin olisi mahdollista käyttää sellaista formaalimmissa tilaisuuksissa... ja vuokraaminen maksaa maltaiden lisäksi mansikoita.

Aika moneen tilaisuuteen voi kyllä se homomieskin roudata avecin jos siltä tuntuu...tietty jos ei ole minkään sortin avecia niin se voi olla vähän tylsää. Tai ei, riippuu tilaisuudesta ja seurasta.

Itse tosiaan käytän tällaista pikkutakkilinjaa ihan normaalisti koska silloin ei paljoa tarvitse miettiä mitä on päällä, on melkein kaikkeen sopivasti pukeutunut. Taino, ei ehkä ojankaivuuseen...

-

Pukeutumisen puolesta voitaisiin palata 20-luvulle. Silloin herrasmies näytti herrasmieheltä. :)

Huomasin, et mul ei oo pitkää mustaa takkia.

Sit heterot on tylsiä, kun ne voi sanoo vaik näin, et " ai tuo oli sulla viime vuonna! " Muistan aina, kun oli yhdes hesalaises vaateliikkeessa, jota ei enää oo ja sit sinne tuli homomies, joka vaati jotakin " flashiä ", ettiköhän se solmiota tai noin. Mua nauratti se, et joo , varmaan kakista räikeimmän olis ostanu, jos ois ollu.

Sit jotkuu on hirveen lapsellisia omien releittensä kans: " mä en haluu olla ton kans kun sil on tuollaiset kledjut ". Pinnallisuus ja teennäisyys, teeskentely kaikissa muodoissaan on mukana kuvioissa.

Must taas on vähän tilaisuuksia mihin vois viedä mieskaverinsa. Nää pikkujoulut ovat sit kaikist karmeimpia ja tylsimpiä ainaki mun mielest. Känniläisii heteroita, jotka roikkuu toistensa liiveissä.

Itte olin vuosikausia duunissa siinä firmassa, missä ei tarvinnut miettiä, mitä päälleen panisi. Siis siinä, missä asun saa työnantajan puolesta (kurkkusalaattikuvioisen) tai hiton halvalla Valtion Pukutehtaalta arkikäyttöön ah aina niin elegantin harmaan ja juhliin sen seksikkään mustan.

Loikkasin sieltä sitten erään nimeltä mainitsemattoman kansainvälisen järjestön (vihje; sen kaksikirjaiminen lyhenne alkaa yyllä ja loppuu koohon...) leipiin, ja pukukoodi iski heti ihan tonnilla. Piti olla erilaiset puvut ja kravatit päivä- ja iltatöihin, vähintään kolme kertaa viikossa kohdalle osuvien kissanristiäisten pukeutumiskoodeja pähkittiin pomon kanssa aina pari päivää etukäteen periaatteella: onko vieraiden joukossa valtionpäämiehiä/kansanedustajia/diplomaatteja, millainen on medianäkyvyys, tuleeko apulaispääsihteeri ja onko hän kännissä jne.
Lopulta mulla oli kuusi pukua, joista kolmen takkeja oli luottoräätälin toimesta hieman avarrettu oikean lantion kohdalta, jottei Sig Sauer 226 näkynyt niin pahasti...

Luulin jo autuaasti päässeeni eroon moisesta tässä nykyisessä kotona työskentelevän yksityisyrittäjän elämässäni, mutta enkös vaan erehtynyt sotkeutumaan sellaisiin porukoihin, missä mennään kertausharjoituksiin milloin minkäkin varuskunnan upseerikerholle ja/tai saunalle tai yritysten/yhteisöjen edustustiloihin aika usein. Pukukoodi on useimmiten "smart casual", mutta silloin tällöin myös juhlauniformu tai tumma puku kunniamerkkeineen.

Outoa kyllä, se on musta ihan hauskaa. Pari kertaa olen jopa lainannut ex-kollegaltani juhlauniformua tilaisuuksiin, jossa lain mukaan olen saanut sitä käyttää. Kotiin tullessa on aina ollut kovasti innostunut puolisko odottamassa. Valokuviakin on oikeen otettu, mutta sen laatuisia, ettei k.o. firma välttämättä niistä oikein tykkäisi ;-D

-

Kuulun myös ulkonäkökapinallisiin enkä pukeudu. Minä pukeudun tarpeeseen ja mukavuuteen, en esteettiseen. Olen aina ollut sitä mieltä, että jos ei kykene näkemään pintaa syvemmälle, minulla ei ole mitään annettavaa millään tasolla. Se mitä sanon ja teen on tärkeämpää kuin miltä näytän. Vaatekaappini on kaiken kaikkiaan älyttömän suppea ja minulla on tapana käyttää vaatteeni loppuun.
Hihittelin vuosikymmenen ylioppilasliikkeen "eliitille" SYL:n liittokokouksessa: tuskin kymmenesosa siitä porukasta käytti muutoin tehtävässään pukua, mutta liittokokoukseen se piti vetää päälle ja se sopi sitten miten sopi ja kantaja näytti "tosi" rennolta. Itse kuuluin siihen villapaita ja risuparta -siipeen: parin vuoden kokemuksen jälkeen opin muistamaan että on viisainta ottaa ne farmasian alan töitä varten ostetut työsandaalit mukaan kokouspaikalle että on mukavampi olla.
Rymysin osani vuosittaisista vuosijuhlista, jotka ovat pukukoodia, muodollisuuksia, huonoa seuraa, viinaa ja laulua alusta loppuun. Noissa kekkereissä piti jaksaa ajatella kravatin kompromissia hillityn ja ainoan valopilkun välillä ja tietysti daamia jonka piti pukeutua minun asuni mukaan - blaah! (Onko mitään niin epäyhdenvertaista kuin perinteiset kohteliaisuus säännöt ja etiketti?!)
Jos tuleva työnantajani haluaa minun pukeutuvan erityisellä tavalla, hän saa sen asun minulle tarjota palkkani päälle, minä en siihen pennin jeniä pistä. (Ottakoon oppia aloista joilla _tarvitaan_ työasu.) Työpaikkaan jossa on "casual friday" en edes hae - jos katsovat taitojani tarvitsevansa saavat mukautua "mukavaan työviikkoon".

Mä olen aina pitänyt hienoa pukeutumista jotenkin turhana ulkokultaisuutena. Sama ihminenhän siellä sisällä on, oli vaatteet mitkä tahansa. Vaatetukseen liittyy erilaisia arvolatauksia; esim. pikkutakkia pitävät näyttävät tärkeämmiltä. Minun mielestäni se on turhaa hämäystä. Huomion tulisi kiinnittyä ihmiseen eikä hänen pukeutumiseensa.

Joku voisi sanoa, että hienoja vaatteita on pidettävä juhlavaa tilaisuutta kunnioittaakseen. Minusta taas tilaisuutta voi kunnioittaa itse kukin sisällään - tarvitseeko sitä muille näyttää että kunnioittaa tilaisuutta?

Itse viihdyn parhaiten farkuissa ja t-paidassa. Tuota asukokonaisuutta käytän toimistotyössäni, yliopistolla, lenkillä, kaupassa, ravintolassa, bilettäessä... Kotona farkut vaihtuvat collegehousuihin. Pikkutakkia ja suoria housuja käytän yleensä kerran vuodessa, firman pikkujouluissa. Hautajaiset on toinen tilaisuus johon en tohdi arkisissa vaatteissa mennä. Muilta osin joko välttelen "hienompia" tilaisuuksia tai sitten rikon pukukoodia ja menen niihin rennommissa vaatteissa. Hieno asu on mielestäni epämukava, koska sitä pitää varoa koko ajan ja olen kova sotkemaan. Kaulus ja kraka ahdistavat kurkkua ja olkapäätoppaukset liikkuvat aina paikoiltaan.

Tero Kankaanperä kirjoitti: "Kuulun myös ulkonäkökapinallisiin enkä pukeudu. Minä pukeudun tarpeeseen ja mukavuuteen, en esteettiseen....minulla on tapana käyttää vaatteeni loppuun."

Olen samalla linjalla Teron kanssa suurimman osan ajasta, mutta minulla on myös tapana pukeutua toisinaan huomattavan näyttävästi. Aikoinaan minut muistettiin Setassa pukeutumisetani ja Setassa on vaikea herättää huomiota pukeutumisella.

Joskus pitää myös miettiä, minkä viestin antaa muille kun jättää noudattamatta sitä tai tätä koodia, oli se sitten pukeutumis-, käyttäytymis- tai mikä tahansa muu käsillä olevaan tilanteeseen oletusarvona kuuluva kiemura.

Kyllä, niin pukeutuminen kuin pukeutumatta jättäminenkin johonkin tilaisuuteen on viesti järjestäjille siitä, mitä mieltä on kyseisestä tilaisuudesta. Selkeä poikkeaminen muista niin "hienompaan" kuin rennompaankin suuntaan osoittaa, että haluaa näyttää, millaisiin juhliin itse mieluummin osallistuisi.

Järkevä ratkaisu - ellei sitten tietysti tahallaan halua tiettyä viestiä välittää - on jättäytyä menemättä pippaloihin, joihin ei halua pukeutua yleisten odotusten mukaisesti. Rahakysymys se ei ole. Asialliset vaatteet tarkoitukseen kuin tarkoitukseen saa kyllä halutessaan irti ihan sopuhintaan. Lisäksi ns. konservatiivinen pukeutumismuoti pysyy aika samanlaisena vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, joten ei haittaa, vaikka sitä tummaa pukua tarvitsisikin keskimäärin vain 1,5 kertaa vuodessa.

...ja tässä vaiheessa huomautan että minusta siis pikkutakki ja suorat housut ovat mukavia vaatteita ja farkut eivät ole, jostain tuulipuvuista tai lenkkareista puhumattakaan.

Mutta onhan se niin erityisesti niiden tummien pukujen kanssa että vähintään puolet vaatetuksesta on sitä että ne vaatteet päällä on mukava olo ja näyttää luontevalta. Eli olisi kiva jos se puku olisi sopiva ja sitä käyttäessä ei koko ajan venkoile...

Sen suhteen otan mielelläni vastaan myös noita pukeutumiskoodivinkkejä, koska on epämiellyttävää olla voimakkaasti ali- tai ylipukeutunut, minä en ole niin itseriittoinen ja narsistinen ihminen että haluaisin koko ajan olla huomion keskipisteenä julistamassa että "olen niin vapaa ja syvällinen sielu että minua ei ulkokultaiset pukukoodit koske".

Ja kyllä minä muuten myös väitän että pukeutuminen on osa sitä ihmistä eikä mikään erillinen ilmiö. Se välittää signaaleja ympäristöön ihan siinä missä vaikka sekin mitä suusta tulee ulos...vai pitäisikö puhuminenkin irrottaa pinnaksi joka ei todellisuudessa kerro millainen se puhuja oikeasti on?
Ja tässä vaiheessa huomautan että en siis todellakaan pyri arvottamaan että jokin olisi automaattisesti ja kaikissa tilanteissa parempi pukeutuminen kuin toinen tai että jos ei ole kalliita merkkivaatteita päällä niin on täysi paska...
Terokin tuolla huomautti tuosta villapaita-ja-risuparta-siivestä, joka sekin on osoitus tietynlaisesta viestistä ja yhteenkuuluvuuden osoittamisesta pukeutumisella. Voiko villapaita-ja-risuparta-mielipiteitä esittää frakki päällä?

Minusta tilaisuuteen pitää pukeutua sen edellyttävällä tavalla. Se on kunnioitusta järjestäjää kohtaan. Tästä tulee mieleen risteily karibialla muutama vuosi sitten, kerran viikon aikana oli frakki/tummapuku-bileet ja kaikki pukeutuivat niin, paitsi eräs perhe joka koki oikeudekseen tulla illalliselle farkuissa ja t-paidassa....

Tosin suomessa osallistuin eräisiin vuosittaisiin bileisiín jossa oli koodina tummapuk, no kerran käytin ja seuraavina vuosina perustelin käyttämättömyyttä yksinkertaisesti sillä että juomatarjoilu oli niiiiiin kosteaa heti alusta saakka, että oli 10 min jälkeen ihan sama vaikka olis ollut kalsareissa:D.

Puvuntakkini napinlävestä löytyy useasti hakaneula, "virallisimmissa" red-ribbon...tai mitä nyt haluaa toisinaan viestittää. Ylipäätään tykkään pukeuta konservatiivisesti ja rikkoa jollain pikku jutulla koko hoito. Nuorenpana käytin puvun yläosan kanssa mekkoa, nykyään jotkut menee reisitaskut (..tosin ehdoton ei camoflage -kuviolle) tai bondage tyyliset.
Musta on tökeröä ja mielikuvituksen puutetta jos mielenosoitukseksi jättää kokkareiden etiketin väliin ja näyttää lopulta ihan kusipäältä...pienillä asioilla voi sanoa niin paljon; tunke vaikka sen kravatin taskuun jos pokkaa ja tyylitajua löytyy.

Jos puku/kravatti kuristaa niin sitä kannattaa tarkistaa onko kokooikea. Kauluksen pitää istua ja kravatti ei saa olla liian tiukalla.

Vapaa-aikanaan jokainen pukeutukoon, miten haluaa. En nyt tarkoita, että ihan uimahousuissa tai bikineissä julkisella paikalla paitsi uimarannalla. Kotioloissa itse käytän melko rentoa vaatetusta: Jos on vapaapäivä yleensä kuljen puolille päiville aamutakki päällä ja sitten lähden suht' rennoissa vaatteissa tavalliseen kaupunkielämään. Tietysti lenkille/tai sauvakävelylle lähtiessä laitan verkkarit tai muuten mukavat vaatteet, jotka sopivat tilannesyistä tuohon "urheilulliseen hikoiluun".
Jos saisin kutsun itsenäisyyspäivänä linnankutsuihin (jota en odota :)), varmaankin kysyisin asiantuntijalta apua, että tuo pukeutuminen olisi varmasti oikea (isänmaan ystävänä ja äidinkielenä suomi). Olen sitä mieltä, kuten useimmat, että tietyt tilaisuudet tarvitsevat myös etiketin mukaisen pukeutumisen.

Aikanaan käytiin keskustelua: "Pitäisikö Lordin päästä linnankutsuille hirviönaamiossa?"

Minä en koe pukeutuvani kenenkään toisen takia. Vaatteet kannan minä ja minä olen se, joka arvioidaan niiden mukaan, kuka oikein ja kuka omista lähtökohdistaan.

Jos omistaa tumman puvun, se kuuluu laittaa päälle hautajaisiin. Jollei omista muuta kuin tuulipuvun kahdeksankymmenluvulta, voi se päällään mennä minne vain. Haudattavaa, tai juhlien isäntää, kunnioitetaan läsnäololla. Minusta on kieroa loukkaantua toisten vaatteista. Eivät ne liity minuun millään tavalla, ne ovat heidän.

Vaatteillaan voi viestiä, jos niitä omistaa paljon erilaisia. Valinta kertoo ajatuksista. Jollei niitä omista, ne eivät myöskään viesti. Minua ärsyttää se, että toisten vaatteita arvioidaan siltä pohjalta, mitä itse tarkoittaisi jos pukisi vastaavat päälleen.

Kesäpoika: Minä olen niin vanhanaikainen, että omaisena saattaisin loukkaantua, jos esim. toinen omaiseni olisi tullut isäni hautajaisiin tuulipuku päällä. Kyllä minä olisin hänelle ostanut tumman puvun; kenties isäni ei olisi siitä välittänyt. Minä olisin: onko tämä itsekästä? Jos itse menisin tuulipuvussa hautajaisiin, ärsyttäsisikö minua, kun toiset eivät tulleet samalla tavalla? Tuskin.

Tästä keskustelusta voidaan jälleen kerran päätellä, miksi normaalit homot eivät halua olla missään tekemisissä näiden ranneliike- ja setahomojen kanssa. HÄVETKÄÄ! Vai ovatko nämä vulgäärit tuulipuku-hautajaisiin -jutut samaa ideologiamaailmaa kuin minun-pitää-saada-runkata-julkisesti-senaatintorilla-jos-haluan-koska-toteutan-MINUN-seksuaalisuuttani -fasismi? Käsittämätöntä että tänä päivänä näissä piireissä liikkuu vielä porukkaa, joka ei ymmärrä perussiisteyden merkitystä.

Minun sukuni on tosi viilee haamujengi eikä kutsuja hautajaisiin tai muihin perhetapahtumiin satele, sikäli voisi mennä hautajaisiin tuulipuvussa ihan protestiksi.

Blueriver: Minulla on useitakin pukuja ja ymmärrän perussiisteyden päälle. Ystävinä on aika monta normaalia homoa, itse asiassa katso kuuluvani siihen joukkoon itsekin. Millä muotilla leivot kaikki ranneliikkeeläiset yhdeksi pipariksi?

Aboa, pelkään vähän että olet puku päälle rippijuhliin ja hautajaisiin -tyyppiä. Perussiisteys tarkoittaa useimmille suomalaisille koodi.net-tasoista "ei haise", "suihkunraikas", "deodoranttia kainaloissa" -kategorioita. (Vielä pahempi "ehjät, puhtaat vaatteet". Oj härreguud, onko tämä joku kriteeri sille että voin lähteä panemaan herra X:n kanssa: Tarkistan ensin että herran vaatteet ovat a) ehjät = ei reikiä, b) puhtaat, ei tahroja. Oikeesti.....)

-

Blueriver; Purjehdit taas vaihteeksi suurkaupungin viemärin purkausaukon suulla. Mitä jos osallistuisit keskusteluun välillä omista lähtökohdistasi etkä niin keskittyisi pelkäämään sitä mitä muut ovat, kehittelemään teorioita sille miksi muut ovat millaisia ovat tai päivittelemään muiden näkemyksiä vähän samalla tavoin kuin höpsähtänyt vanhempi ihminen uutisista maailmanmenoa katsoessaan.

Mina aina pukeudun tilaisuuden mukaan. Tuntuu hyvalta pukeutua paremmin ja useimmin. Eika vain pukeutua myos naama laitetaan hienoksi.

Blueriver olisi voinut lukea vähän tarkemmin. Minä sanoin että tuulipuku kelpaa hautajaisiin jos ei sen omistajalla muuta ole. En minä ainakaan tuhlaisi viimeisiä ruokarahojani tai vuokrarahoja puvun ostamiseen, jotta saisin päteä, ja sitten nähdä nälkää ja heittää myöhemmin kerran käytetty puku pois. Kuten myös sanoin, on eri asia olla pukeutumatta hyvin, jos hyviä vaatteita omistaa.

Mun hautajaisiini saavat köyhät ja kodittomat ja muuten vain elämässään eksyneet tulla vaikka lantasaappaissa. Ainakaan en toivo että kukaan jättäisi tulemasta siksi, että parempiosaiset tuijottavat niin pahasti. Elitistit menköön muualle pätemään.