Mikä funktio on kirjakerhoilla? Miksi menisin kirjamessuille?

Olen pitkään ihmetellyt sitä, että mihin ihmeeseen oikein tarvitsisin kirjakerhoa. Joku valitsee ja lähettää minulle kirjan, joka minun tulisi lukea kerran kuussa? Enkö muka ole riittävän älykäs ja kykenevä kävelemään kirjakauppaan ja tekemään kirjavalintojani aivan itse? Entä kirjamessut? Mihin kummaan niitäkin tarvitaan? Kirjakaupoista saa mieleisiään kirjoja. Kustantamoilla on verkkosivuilla luetteloja kirjoista aihealueittain tai miten päin vain. Eikö tavallisen ihmisen uskota enää kykenevän tekemään valintoja oman itsensä puolesta? Jotkut todella ajattelevat itse niin ja kantavat rahansa heidän puolestaan päättäville.

Tuomas Enbuske ihmetteli taannoin omassa tv-ohjelmassaan sitä, että eivätkö ihmiset osaa nykyisin tehdä mitään ilman ohjaajaa, koutsaajaa, henkilökohtaista valmentajaa, mentoria...?

Vaihdoin äskettäin kuntosaliketjua. Sopimuksen allekirjoituksen yhteydessä minulle ilmoitettiin, että saan ilmaiseksi muutamia tunteja personal trainerin ohjausta salin käyttöön!!! Ajattelin, että vuosikymmeniä saleja käyttäneenä voisin olla tuollaisen trainerin traineri. Totesin kohteliaasti, etten sellaista ohjausta tarvitse. Olen myös seurannut saleilla kiusaantuneen näköisiä personal trainereita ohjaamassa laitteiden käyttöä tyypeille, jotka eivät tunnu tietävän mikä on heidän vasen ja oikea jalkansa. Ei edes puolijumalan näköinen urospuolinen personal trainer saisi minua maksamaan moisesta työstä.

Pixarin animaatio pikkurobotti Wall E:stä vuodelta 2700 (Blu-ray) kertoo ehkä meidän tulevaisuudestamme. Olemme tahdottomia, ylilihavia syöttiläitä, jotka odottavat paikoillaan ulkopuolelta tulevia ohjeita ja joita liikutellaankin ulkopuolisin päätöksin.

Ei hyvältä näytä!

Ihmiset on niin viisaita nykyään, että ne ymmärtää käyttää hyväkseen asiantuntijoita. Mikä olisi hölmömpää kuin käydä salilla kymmeniä vuosia tehden jonkin liikkeen väärin?

JuhaniV kirjoitti: " Olemme tahdottomia, ylilihavia syöttiläitä, jotka odottavat paikoillaan ulkopuolelta tulevia ohjeita ja joita liikutellaankin ulkopuolisin päätöksin."

Tuota kutsutaan laitostumiseksi. Uskonlahkot käyttävät tuota tehokkaasti hyväkseen, niin ja koko uskonlahkojen ulkopuolinenkin maailma. Ei tarvitse vaivata päätään, kun kaikki on valmiiksi pureskeltua. Minulla on käänteinen projekti. Riku ja Tuuna ovat samaa mieltä kanssani: "Mukavuus luo pelkoa".

Sinä tykkäät selvittää minun psykologiaani, tässä annoin aika kovan vihjeen siitä miten minä ajattelen. Olen myös uskonnon uhri.

Miksi minun pitäisi lukea JuhanV:n mielipiteitä?

Jos kysymys on osoitettu minulle, niin mielestäni asia on päivänselvä. JuhaniV on sinua vanhempi ja siksi viisaampi. Oppisit jotakin kun lukisit. :-)

Kokemus on opettanut että vanhempi ei automaattisesti tarkoita että on viisaampi...

Ja sama tarkoitus on mm. niillä personal trainereilla, jos ne tekevät sitä työkseen niin ne yleensä tietävät kuntoilusta ja siihen liittyvistä asioista enemmän kuin satunnainen harrastelija, eli ovat tässä asiassa yleensä viisaampia. Kirjakerhojen toimittajat käyvät läpi lukuisia uutuuskirjoja ja valitsevat sitten niistä kiintoisimpia. Äänestämäni kansanedustaja tekee poliittisia päätöksiä jotka parantavat elinolosuhteitani. Siis ainakin teoriassa, sitä sietää tietty harkita kuinka paljon noihin "asiantuntijoihin" luottaa.

Sama pätee sitten muussakin. JuhaniV:n kuuntelu on vähintään yhtä vaarallista omalle tahdolle kuin kuntosalin personal trainerin tai kirjakerhon kuuntelu.
JuhaniV varmaan myöskään ei ikinä käy lääkärissä, ei lue kodinkoneiden käyttöohjeita, karttoja yms? Koska mitä siitäkin tulisi jos antaisi lääkärin sanella jotain hoito-ohjeita katkenneelle jalalle, tahdoton ylilihava syöttiläs siitä tulisi.

Millikan, hakeudun asiantuntijan pakeille, kun tiedän itse apua tarvitsevani. Pystyn vielä myös kävelemään kirjakauppaan. Minua nuoremmat eivät näköjään enää jaksa. Oikeasti viihdyn kirjakaupoissa ja kirjastoissa erinomaisen hyvin, olen aina viihtynyt. Aikanaan koulukirjaston hoitajana ollut opettajamme rajoitti lainaamieni kirjojen määrää, koska luin hänen mielestään liikaa. Ehkä vanhempani olivat vaikuttaneet myös häneen. Minun olisi pitänyt mm. harventaa sokerijuurikasta. Se oli työ, jota syvästi inhosin. Pidin paljon enemmän metsätöistä. Mitä kirjoihin tulee, ei ole sellaista kirjakerhoa, jonka valinnat saattaisivat minua auttaa ja josta lisäarvosta haluaisin mitään maksaa.

Etkö muuten tiennyt, että kodinkoneen käyttöohje kaivetaan esille siinä vaiheessa kun laitteesta nousee savu? ;-)

Navigaattorihan hoitaa karttojen lukemisen!
Tästä esimerkki: Olimme eräänä aamuna ajamassa navigaattorin opastamana Oulusta etelään päin Raaheen. Yhden äkin tajusin auringon olevan väärällä puolella autoa. Tarkistus osoitti minun näpelöineen vahingossa kohteeksi pohjoisen Kemin, jonne auton nokka siis sillä hetkellä osoitti. On niistä nuorena opituista suunnistustaidoista ja maamerkkien lukemisesta ollut joltisestikin hyötyä nykyteknologian kanssa pelatessa.

"...ihmiset osaa nykyisin tehdä mitään ilman ohjaajaa, koutsaajaa, henkilökohtaista valmentajaa, mentoria..."

Ei saa parjata palvelusektoria; tää on se tulevaisuuden työllistäjä. Ehkäpä tänne Suomeenkin saadaan vielä asiakaspalvelijoita pakkaamaan asiakkaiden kauppakasseja 5e/h palkoilla :D

"...Olemme tahdottomia, ylilihavia syöttiläitä, jotka odottavat paikoillaan..."

Juu ja sit automarketteihin pitäs vielä saada sellaiset motorisoidut kauppakärryt, joilla voi huristella käytävillä ja kipata kärryihin maxi-super-size einespakkauksia, kuten yks tuttava kertoi vaihto-oppilasvuodestaan USA:ssa.

*Heh..Toivottavasti minä en ala lainailemaan vanhemmiten Tuomas Enbuskea...

Kirjamessut ovat hyvä tapa markkinoida kirjaa, kirjailijoiden tavata ihmisiä ja päinvastoin. Sopivasti markkinahumua ja kylddyyriä. Suomessa ei juurikaan arvosteta taiteita tai taiteilijoita, kirjallisuutta ja kirjailijoita kyllä. Liekö syynä juuri kirjaston perinteet ja se että kirjallisuus on mukana läpi koko elämän niin että sitä ei välttämättä mielletä taiteeksi.
Juuri päättyneet kirjamessut Helsingissä veti neljän päivän aikana 76 842 kävijää. Aika moni siis ymmärtänyt tuon "funktion". Jos myöjästyi juuri päättyneiltä messuilta, tai jollekulle jäänyt epäselväksi niin voinee tarkistaa vaikka netistä tuon ohjelman.
http://www.finnexpo.fi/kirja/

Mummuvainaani oli himolukia. Kirjoja piti kantaa kaksin käsin ja kirjakerhot siihen päälle. Kiintoisimpia joskus taisi olla tuo "mithän sieltä euraavaksi". Hän luki kaiken minkä ehti ja lopulta minkä näki. Opetti sen että lukiana kannattaa mennä oman "comfort zone" ulkopuolelle, voi oppia jotain uutta ja kehittää omaa makua. En tiedä onko kirjakerhot miten "makua syventäviä", en ole tutustunut niiden toimintaan ja siksi näitä niin helposti menisi tuomitsemaan.

Ja kuntosaliohjaaja on siellä helpottamassa ohjelman suunnittelua, opastamassa ja antamassa vinkkejä. Voi olla että kukin tietää oman kroppansa toiminnan mutta tuokin muuttuu vuosien saatossa. Se mitä teki kymmenen vuotta sitten ei välttämättä sovi enää nyt. Pahimmillaan voi tehdä itselleen hallaa väärillä liikkeillä.

JuhaniV kirjoitti: "Tuomas Enbuske ihmetteli taannoin omassa tv-ohjelmassaan sitä, että eivätkö ihmiset osaa nykyisin tehdä mitään ilman ohjaajaa, koutsaajaa, henkilökohtaista valmentajaa, mentoria...?"

Tuota voisi aika loogisesti jatkaa: ...eivätkö firmat osaa tehdä mitään ilman konsultteja?

Varsin usein tuntuu siltä, että konsultit kutsutaan apuun, kun ylempi johto ei halua omissa nimissään tehdä ikäviä mutta tarpeellisia päätöksi. Ikävien päätösten esittäminen ulkoistetaan sitten konsulteille, joille maksetaan tästä työstä hulppeat korvaukset. Välillä konsulttien rahastamat palkkiot ovat huomatavasti suuremmat kuin saavutettu hyöty.

Pitäisiköhän perustaa yhden miehen konsultointiyritys. Sillä voisi sitten myöhemmin paikkailla olematontanta eläkettään, jos sellaista edes silloin tunnetaan.

SaintJudy kirjoitti: "... kirjamessut Helsingissä veti neljän päivän aikana 76 842 kävijää."

ja miljoona kärpästä ei voi olla väärässä...;-)

SaintJudy tuossa kommentoikin viisaita...
En minäkään kirjakerhoja harrasta, ja viihdyn kirjakaupoissa ja kirjastoissa mainiosti itsekin. Toisaalta seuraan kuitenkin kirjoista käytävää keskustelua, kriitikoita ja alan harrastajia, erityisesti kun aletaan mennä sen comfort zonen ulkopuolelle on yleensä ihan fiksua kysyä vinkkejä että "jos haluan lukea tätä kirjailijaa/maata/aikakautta/tyyliä niin mikä olisi hyvä aloituskohta ja mitä kannattaa välttää?" Ja vastaavasti itse vinkkailen niistä asioista joista itse jotain tiedän.
Jotkut sitten kokevat saavansa tarpeeksi lisäarvoa vaikka niistä kirjakerhoista, siitä että joku valitsee niitä kiinnostavan oloisia kirjoja ja kiikuttaa niitä vielä kotiinkin, ja tosiaan mahdollisesti myös sillä "millainenkohan tämänkertainen kirja sitten on" jännityselementillä. Sen kun, ei se minulta ole pois.

Ja minä muuten kävin kirjamessuilla. Enkä ostanut siellä kirjoja sen perusteella että mitä mainostettiin kovimmalla volyymilla, enkä edes pyytänyt yhtä ainutta signeerausta. Siellä oli lukuisia kirjakauppoja kävelymatkan päässä toisistaan, sopivan vaihtelevalla valikoimalla, mainioita tarjouksia ja vanhojen kirjojen osastolla myös paljon sellaista joita ei normikirjakaupasta saa.
Mistä tulikin mieleen, jokuhan ne kirjat niihin kirjakauppoihin ja kirjastoihinkin valitsee. Ei niihin kaikkea oteta eikä laiteta esille tasaisesti samalla tavalla. Tämä ulkopuolinen valitseminenko ei JuhaniV:tä häiritse kun se on näkymättömämpää?

JuhaniVee; ...ja onneksi jotkut kärpäset ovat lajin säilymisen kannalta niin viisaita että oppivat välttämään kärpäspapereita.

Hymiö..

Tuo 76 842 sisältää myös samanaikaisten Helsingin musiikkimessujen ja etenkin Viini, Ruoka ja Hyvä Elämä -messujen kävijät. Kävin minäkin pyörähtämässä kirjamessujen puolella.

Kirjamessuilla oli mm. kaikenlaista kulttuuri- ja yhteiskuntakeskustelua. Monen alan vaikuttajia oli puhumassa/keskustelemassa/väittelemässä. Itse en ehtinyt jäädä näitä seuraamaan. Lisäksi paikalla oli kustantajia, kirjakauppoja, antikvariaatteja jne.

Viini, Ruoka ja Hyvä Elämä -messuilla saattoi kupongeilla maistella erilaisia viinejä, toki maksua vastaan. Erilaisia makuelämyksiäkin saattoi kokea; meille vieraampia ruokakulttuureja esiteltiin ja maisitaisia oli aika paljon. Tuossa hallissa vietin ehkä eniten aikaa.
EDIT: ja mainittakoon vielä, etten maistellut viinejä, ettei ihmisille tule ihan väärää kuvaa. Eniten kiinnostivat japanilaiset jutut ja chili-tuotteisiin keskittyvät toimijat... :)

Musiikkimessut eivät vielä olleet ihan löytäneet omaa paikkaansa ja ideaansa, mutta ehkä tulevina vuosina nekin kehittyvät.

Myynninedistämistähän tuo messuilu on, mutta kyllä sieltä jotain tarttui matkaankin.

Miksi ihmeessä kirjat eivät ansaitsisi omia messujaan?

Toisaalta mikä funktio Ranneliikkeellä muka on? Voisinhan minä juosta lukemassa uutisia ympäri nettiä ja haastatella ihmisiä kadulta jos tahtoisin niiden mielipiteitä. Laiskistaa tällainen kun kaikki kootaan samaan paikkaan.

Paitsi että sitten en vain tekisi sitä. Se ei olisi riittävän tärkeää suhteessa vaatimaansa aikaan. Nyt vaiva/laatu -suhde on oikea.

Juhani V. saattaa olla ollut aina ahkera kirjastonkäyttäjä eikä siksi tarvi kirjamessuja. Jotkut meistä käyvät ahkerasti aivan toisissa paikoissa ja tahtovat siksi saada kätevässä paketissa tietoa niistä asioista jotka muuten jäisivät kokonaan.

Itse hyppisin ilosta tasajalkaa jos vaikka mun uimahallimaksuuni kuuluisi mahdollisuus uimaopetukseen asiantuntijan taholta. En oo koskaan opetellut uimatekniikoita opettajan valvonnassa, oon oppinut uimaan itse ja osaan kyllä räpistellä pinnalla suhteellisen pitkiäkin matkoja. Kuitenkin kun menen uimaan, teen sen kuntoilun vuoksi, jotta lihakset saisivat töitä, en siksi että voisin räpistellä pinnalla pysyen, vaikka henkiinjäämistaitona siitä voikin joskus olla hyötyä. Mutta sekään ei ole niin tärkeää, että maksaisin siitä uimaseuralle kahtasataa tai että voisin buukata kalenteriini tilaa uinnille tiettyyn aikaan joka viikko. Vaiva-hyötysuhde ei kohtaa.

Missä Juhanin mielestä kulkee syöttiläisyyden raja, messuissako? Vai siinä että saa opetusta, vaikka rasistusvammojakin voisi hankkia? Onko rasitusvamma jalompi tapa oppia? Vai oliko idea se, että jos jota kuta ei kiinnosta tarpeeksi omistautuakseen asialleen, hänen ei pidä siitä mitään tietämän?

JuhaniV kirjoitti: "Jos kysymys on osoitettu minulle, niin mielestäni asia on päivänselvä. JuhaniV on sinua vanhempi ja siksi viisaampi. Oppisit jotakin kun lukisit. :-)"

Säästeliäänä ihmisenä en sinunkaan juttujasi kehtaisi ihan uuniinkaan pistää, ties vaikka niistä olisi hyötyä jokin päivä.

No joo.. kerron oman ajatukseni syöttiläistä.

Mä en usko että ihminen on aktiivinen ja kiinnostunut olento vain siksi että muuten se ei selviä, ja että selviäminen johtaa laiskistumiseen. Mä uskon että ihminen on syntyjään aktiivinen ja utelias olento, ja selviää niin hyvin juuri siksi. Ihminenkin on mahdollista murtaa ja laitostaa, mutta se on nimenomaan murtamista. Ei ihminen ole onnellinen saadessaan lämpimän pedin ja paljon ruokaa. Ihminen kaipaa tekemistä ja ajateltavaa ja opittavaa luonnostaan.

Meillä on koira, ja koska elämme kaupungissa ja koirakin on malliltaan jotain aivan muuta kuin susi, se puhtaasti lemmikkinä tarvitsee paljon kaikenlaista keinotekoisesti järjestettyä lajityypillistä toimintaa. Nenänkäyttöä, ruuan etsimistä ja sen eteen ponnistelua. Jos ihminen vangittaisiin samaan tapaan lemmikiksi vailla mahdollisuutta itsenäistyä, hänen järjissä pitämiseensä tarvittaisiin vielä suurempi määrä kaikenlaista aktiviteettia. En usko että ihminen olisi silti koskaan onnellinen.

Jos uteliaisuus ja itsenäisyyden kaipuu eivät olisi ihmisen luontaisia ominaisuuksia, vankiloihin jonotettaisiin sen sijaan että niitä pidetään rangaistuslaitoksina.

kesäpoika kirjoitti: "Ihminenkin on mahdollista murtaa ja laitostaa, mutta se on nimenomaan murtamista. Ei ihminen ole onnellinen saadessaan lämpimän pedin ja paljon ruokaa."

Ehkä meidän pitäisi sitten määritellä laitostuminen kunnolla. Omakohtaisesta ja nopeasta laitostumisesta esimerkki. Olin ison leikkauksen jälkeen sairaalan pedissä 4-5 päivää. Punaista nappia painamalla tuli nopeasti ruokaa, juomaa ja kipulääkettä. Kun palasi kotiin toipumaan, kiukustuin kun ei ollutkaan enää punaista nappia. Vesilasikin piti kömpiä vaivalloisesti noutamaan aivan itse.

Kesäpoika: "Onko rasitusvamma jalompi tapa oppia?" Eipä aivan niinkään. Joitakin taitoja voi hankkia aivan oman kokeilunsa avulla. Omaa kroppaansa pitää oppia kuuntelemaan. Miehet osaavat sen taidon mielestäni huonosti. Sitten taitoja voi oppia ihan itse myös kirjoista. Kuntosalien monimutkaisissa koneissa on aika hyvät ohjeet kuinka laitetta käytetään.

JuhaniV kirjoitti: "kiukustuin kun ei ollutkaan enää punaista nappia. Vesilasikin piti kömpiä vaivalloisesti noutamaan aivan itse."

Tuo on nimeltään antiprocess, eli reaktio kehittyy automaattiseksi. Ensin ihmiselle tarjotaan häkellyttävä määrä vaihtoehtoja, jotka ovat jotakuinkin tasaveroisia. Syntyy valinnan vaikeuteen liittyvä ahdistus, joka ratkaistaan tekemällä päätös. Fiksu ihminen käsittelee hyvin ahdistustaan ja jahkailee päästöstään kaikkien edessä ja odottaessa. Kun kerran on oppinut laukaisemaan ahdistuksensa tekemällä nopean päätöksen, seuraavallakin kerralla antaa periksi ahdistukselleen nopeasti, kunnes on tämä antiprocess, eli ihminen tekee päätöksiä edes miettimättä.

Tie takaisin päin on epäröinnin ja jahkailemisen oppimista. Nopeita päätöksiä tehnyt oppii harkitsevaksi.

Kirjamessujen tapauksessa tarjonta oli astronominen. Itse päädyin ratkaisuun olla ostamatta mitään, mutta sen sijaan postimerkkimessujen puolella tein ostoksia. Siellä vaaditaan kylmäpäisyyttä. Kohteet ovat hyvinkin eri tavalla hinnoiteltuja, mutta huutokaupoissa tai netissä voi hyvinkin olla parempia tarjouksia. Koko ajan on ihmisiä huohottamassa niskaan, viemässä hyvää tarjousta käsistä.

Suomalaiset ovat hyvin kylmiä finuiittejä, kun taas minä olen kuumaverinen. Tosin se johtaa siihen, että luotan ennemmin vaistoon kuin järkeeni. Oikeasti parempi niin, maailma ei ole yhtälö, jonka voi ratkaista liitutaululla.

Juhani, ymmärtääkseni kierrät itse luennoimassa asioista. Eikö se sodi tämän topicin ajatuksiasi vastaan?

Kuinka syvälle ja kuinka vaikeisiin paikkoihin tieto pitää piilottaa jotta se ei ole liian helposti laiskojen opittavissa? Kirjastoihinko? Eikö käyttöohje laitteen kyljessä ole laiskistava? (Miksei?) En hahmota logiikkaasi.

Kuntosaleista ja personal trainereista vielä pieni huomio: nimeomaan ammattilaisilla ja vakavasti harrastamiseen syventyneillä yleensä on oma valmentaja ja asiantuntija-apua. En usko että kovin moni menestynyt harrastaja tai urheilun ammattilainen suhtautuu valmentautumiseensa asenteella "minä osaan jo".

Miksi ihmetellä palveluita, joita ihmiset käyttävät, mutta joita juuri itse ei satu tarvitsemaan? Mielestäni kirjakerho on hyvä. Sain liittyessäni kauniin tummanpunaisen mariskoolinkin :)

Personal trainer on unelmani, siis ammattilaisena neuvomassa kuntoilussani. Kyllähän lapsetkin jo osaavat kouluun tullessaan lukea. Opettajat ovat oikeastaan aika turhia. Samoin siivoojat, kyllähän kaikki siivotakin osaavat itse.

Toiset käyttävät kirjakerhoa ja toiset eivät. Mitäs sitä ihmettelemään?

Tämän ketjun otsikolla ja kirjoituksellani tarkoitan "pyllynpyyhintäpalveluiden" tuputtamista niille, jotka eivät sellaisia todellisuudessa tarvitsisi.

On eri tasoisia tarpeita. Jos haluaa tulla hyväksi jossakin asiassa, toki asiantuntija on silloin paikallaan. Välillä vain tuntuu siltä, että tarvitset personal trainerin voidaksesi lähteä kävelylenkille. Pitäisi mielestäni edes hiukan itse viitsiä.

************

Palloilin tänään jälleen kirjakaupassa. Minulle hieno löytö on kirja "Valokuvan terapeuttinen voima". Mielenkiintoinen ja uusi lähestymistapa valokuvan ja videon käyttöön. Nyt lukemaan ja miettimään kuinka valokuvaa voisi käyttää itsensä ja muiden mielen ylösrakentamiseen. Kirjassa todetaan, että kuvilla on ihmismielelle suuri merkitys. Kuvia pitää oppia oikeasti katsomaan ja niiden sisältöä tarkemmin havainnoimaan.

Ei kyse ole viitsimisestä välttämättä. Kyllä minä omaan tasan tarkkaan kyvyt itse opiskella minkä tahansa haluamani alan. Tämä ihmisyhteisön toiminta nyt vain perustuu siihen, että alat eriytyvät.

Joku katsoo minulle valmiiksi kirjoja tai opiskelee traineriksi, minä puolestani opetan heidän lapsiaan.

"Viitsimättömyys" myös luo paljon työpaikkoja mm. palvelualoille, mutta pohjimmiltaan on kyse juurikin siitä, ettei kaikkea voikaan itse hallita. Ja miksi pitäisi, jos joku toinen asian jo osaa ja palvelun voi häneltä ostaa?

Ensin tunnustus: en lukenut tähänastista viestiketjua tarkkaan läpi... Mutta vilkaisun perusteella tuli äkkiseltään mieleen pari asiaa.


Kirjamessujen tarpeellisuudesta:

- Alennukset. Kaikkien kustantajien, myös uutuuskirjoista. Toisin kuin kirjakauppojen alessa, messuilla opuksia saa selata ja hypistellä miltei miten kauan tahansa - vaikka monena päivänä - ennen ostopätöstä. Köyhähkönä kirjojen rakastajana tätä osaa oikeasti arvostaa.

- Kirjailijahaastattelut. Tärkeitä toki eritysesti meille, joiden lähipiirissä on julkaisseita sanataitureita. (Vaikkapa viime messujeni päätös oli todella mielenkiintoinen ja yllättäen myös hauska kolmen naisen keskustelu, 'Kuinka feministi lukee?' Tänä vuonna myös esimerkiksi Gerry Ilvesheimo antoi haastattelun neljällä lavalla; itseään toistamatta, mutta meidän kaikkien kannalta hienoja ajatuksia herättäen.)

- Tunnelma! (Tämä on tietenkin subjektiivinen näkökulma.) Jossain jo kerroin, että juuri kirjat ovat ainoa materiaalinen asia, jonka hankkimisesta ei omalla kohdallani seuraa huono omatunto. Messuilla juuri ostaminen on toki isossa osassa, joten ehkäpä kirjamessut ns. normaalistavat kaltaisiani eko-kierrätys-kuluttajia, jotka eivät muuten osaa nauttia "shoppailusta"? (Kirjamessujen tarjontaan kuuluu tosin myös se, että lukuisat antikvariaatit esiintyvät valikoimineen saman katon alla.)

KirjaKERHOISTA en sano muuta kuin että eräät ovat joskus asuneet maalla, jossa ei ole suurien valikoimien kirjakauppoja. Postimyynnit jäsenedukkaine nettimyymälöineen ovat silloin pop! Kerhojen kuukauden valinnan voi aina myös peruuttaa, ja tilata (tai jättää tilaamatta) mitä lystää.


Yleisesti: Kaikki eivät jaksa/pysty/osaa seurata edes heitä kiinnostavia aiheita eri medioista informaatiota yhdistellen, jolloin vaikka messut tai kerhot ovat auttavassa asemassa. Tällaiset ihmiset eivät kai myös kirjoittele nettipalstoille... Mutta heitä on. Ja useimmat heistäkin osaavat lukea.


JK. Tämänvuotisiin kirjamessulöytöihini kuuluu mm. todella hyödyllinen valokuvausopas :~)

Bit kirjoitti: "...eräät ovat joskus asuneet maalla, jossa ei ole suurien valikoimien kirjakauppoja."

Tässä on nyt ensimmäinen tärkeä ja todennäköinen alkuperäissyy kirjakerhoille. Näin siis ennen internettiä. Osalle vanhempaa väkeä internettiä ei edelleenkään ole olemassa ainakaan heidän elämässään.

Mahtoivatkohan kuuluisat Tuula Sariola ja Ritva Sarkola olla kertomassa kirjamessuilla omasta kirjailijanurastaan? ;-)