Blue-ray-levytalletusmuoto

Työni vuoksi kiinnitän erityistä huomiota kuvan tekniseen laatuun. Digi-tv:ssä tv-kanavat ahdetaan nipuiksi. Kompression avulla aikaisemman yhden kanavan tilaan saadaan nyt esimerkiksi neljä tv-kanavaa ja muutama radiokanavakin (Kanavanippu A). Mitä useampi kanava on nipussa, sen edullisempaa on kanavakohtainen siirto. Mitä useampi kanava on nipussa, sitä huonompi on kuvan laatu. Jopa DVD-pyörittimeltä ajettavaa kuvaa katsottaessa laadussa on huomautettavaa. Helpoiten sen havaitsee silloin kun kuvassa esitetään aallokkoa, tuulessa heiluvia puun lehtiä ja vastaavia laajalla pinnalla tapahtuvia samanaikaisia nopeita muutoksia. Kuva palikoituu joskus suorastaan häiritsevästi.

Hankimme juuri Blue-ray-pyörittimen. Olen täydellisen yllättynyt kuvan loistavasta laadusta. Esimerkkinä puhkikatseltu Kubrikin scifi-elokuva Avaruusseikkalu 2001. Olen nähnyt sen alkujaan jättikankaalla Englannissa ja sen jälkeen useita kertoja tavalliselta videolta. En ole odottanut saavani siitä enää mitään uutta irti. Nyt tuo elokuva on siirretty 70 mm elokuvaformaatilta (vastaa ehkä 20 megapikselin tarkkuutta) HD Blue-ray-formaattiin, jonka tarkkuus lienee jossakin 2 megapikselin paikkeilla. Tavallinen SD tv-kuvahan yltää tuonne puolen megapikselin tarkkuuteen. Avaruusseikkailu 2001 on taas huikeaa katseltavaa tässä uudessa tallennusformaatissa.

Tulipa jälleen yksi lisäsyy välttää äänekkäästi häliseviä, karkkipusseja rapistelevia, kuvottavalle haisevia popcorn -elokuvakatsomoita. Ennen vanhaan elokuvateattereissa Englannissa sai jopa vapaasti tupakoida. Projektorin keila oli selvästi näkyvissä sinisessä savussa. Enää se ei onnistu sielläkään. Vielä tarvittaisiin oheisnaposteltavan kielto, matkapuhelinten sulkeminen ja hiljaisuuden komentaminen näytöksen ajaksi. Sen jälkeen voisin mennä taas esityksiä katsomaan ihan elokuvateatteriin asti. Nyt parin elokuvalipun hinnalla saa itselleen teknisesti laadukkaan Blue-ray-elokuvan. Nimikkeitäkin alkaa tulla yhä lisää.

Kuvanlaatu Blue-Rayllakin määräytyy sen mukaan mitä videokoodekkia levyllä videomateriaalissa käytetään ja kuinka rankasti se pakkaa videomateriaalia, jotta se mahtuisi levyn 50 GB:n tilavuuteen. Onneksi normileffalle 50 GB on jo sen verran iso tila, että pakkausta ei tarvitse tehdä kovin rankalla kädellä, jos ollenkaan. Kuitenkin suurin tallennettava bittivirta ja siten suurin tiedostokoko saadaan aikaiseksi, kun HD-näyttöresoluution jokainen pikseli vaihtaa väriään 25 kertaa sekunnissa, ja vieläpä niin, että kaikki värinmuodostukseen käytetyt bitit LCD-paneelin ohjainpiireissä vaihtavat tilaansa. Tähän tuskin on tarvetta joten pakkausta aina tapahtuu. Blue-Ray siis tavallaan mahdollistaa sen, että huonolaatuista kuvaa voidaan näyttää hifitasoisella pikselimatriisilla, mutta kuva ei siitä parane, jos säästökoodausta on käytetty. Myös alkuperäisen filmimateriaalin kuvankaappauksen laatu ja resoluutio vaikuttaa lopputulokseen.

Sitten kuvanlaatuun vaikuttaa myös näyttölaitteen laatu. Katsoin kerran 720p -projektorilla ja valkokankaalla Sonyn PalyStation 3:lla toistettua Blue-Ray -elokuvaa. Kuva oli kyllä veitsenterävä, suorastaan silmää raapivan terävä, mutta sävyiltään lattea ja siten voimakkaan kaksiulotteinen. Ikään kuin olisi katsonut sarjakuvagrafiikkaa. Johtui kyseisen LCD-paneelin teknologisista rajoitteista. Kyseiset projektorit ovatkin kehittyneet viime vuosina eteenpäin. Samoin kuin LCD-televisioiden paneelit. Toisaalta sitten DLP-projektorin sateenkaariefekti häiritsee minua. Sen havaitsee helpoiten, kun räpyttää silmiä tai siirtää katseen kohdetta. DLP-projektorit ovatkin elämässäni ainoa asia, jossa sateenkaari-ilmiö minua häiritsee.

Alla olevasta linkistä löytyy Blue-Ray-tietoa:

http://www.blu-ray.com/faq/

JuhaniV kirjoitti: "Tulipa jälleen yksi lisäsyy välttää äänekkäästi häliseviä, karkkipusseja rapistelevia, kuvottavalle haisevia popcorn -elokuvakatsomoita."

Hollywood on aina askeleen edellä pitääkseen yleisönsä teattereissa. Uusin keino on 3D-elokuvat, joita ei voi vielä katsella kotiteattereissa. Esimerkiksi Pixarin uusin animaatio Up on upea kurkistus, miten todelta mielikuvitusmaailma voi näyttä. Jos ilmapalloilla voisi nostaa talon ilmaan, tuolta se varmaan näyttäisi. Ja kun elokuvassa tuli vakavampi kohtaus, koko sali hiljeni niin, että yleisö tuskin uskalsi hengittää. Samoin nauraminen yhdessä hauskojen kohtausten aikana vahvisti tunnelmaa. Kotiteatterin äärellä tästä samasta tunnelmasta jää paitsi.

Ja itse asiassa kotiteatterit eivät edelleenkään ole täysin vastanneet kuvan levenemishaasteeseen, joka oli Hollywoodyn vastaisku television uhkaan jo 1950-luvulla. Elokuvateatterin valkokankaalla kuvan leveyden suhde korkeuteen ei ole kiinteä kuten nykyisissä LCD- ja plasmapaneeleissa vaan vaihtelee välillä 1,85 : 1 ja 2,40 : 1. Tämä näkyy kuvassa mustana ylä- ja alareunana, joten television täysi juovaluku ei tule käyttöön. Nykyaikaisen television kuvasuhde 16:9 on vain 1,78 : 1. Avaruusseikkailu 2001:n kuvasuhde on imdb:n mukaan 2,35 : 1.

Mutta kotiteatterin kuva ja ääni toki ovat kehittyneet loistaviksi. Blue-ray varmaankin yleistyy. Mutta niin tekevät myös elokuvien vuokraaminen netin kautta. Blue-rayn jälkeen tuskin enää tulee uutta uutta levyformaattia, koska musiikki ja elokuvat ovat vain bittejä, joita voi tallentaa ja siirtää paljon kätevämminkin kuin levylle.

Pakollinen pilkunviilausosio: se on muuten Blu-ray, ei Blue-ray. ;)
Pahoittelen, mutta en voinut vastustaa kiusausta.

Voi hitsi! Ja kaikki nämä vuodet...!

Miten en tuota ollut aikaisemmin huomannut? Näin se silmä valehtelee, kun lukee tekstiä. Siinä on sellainen pieni virheenkorjausalgoritmi, joka korjaa puuttuvat kirjaimet paikoilleen.

Kysehän on siis oikeasti sinisen laserin lyhyemmän aallonpituuden tuomasta lukuteknisestä edusta, joka mahdollistaa näihin optisiin levyihin tiheämmät merkinnät kasvattaen siten niiden tiedontallennuskapasiteettia. Eli kyseessä on oikeasti "blue ray". No, täytyy puolustukseksi sanoa, että minulla ei ole kyseistä levysoitinta eikä siten levyjäkään. Näin ei ole tullut logoa edes katsoneeksi näin tarkasti.

Sama vika täällä. Google tunnistaa molemmat. Blu-rayllä osumia 127 miljoonaa ja blue-rayllä "vain" 64 miljoonaa. Massaälyä.

Sehän on tuotemerkki se Blu-ray, väännetty juurikin sanasta Blue-ray. Opitaan vain käyttämään sitä oikeaa sanaa :)

Huomasin juuri, että yksi etu Blu-ray:llä elokuvateatteriesityksiin verrattuna on se, ettei tarvitse katsella kuluneita ja naarmuuntuneita filmikopioita. Toki tämäkin homma muuttuu, kunhan elokuvateattereiden laitteet digitalisoituvat. Se on kuitenkin niin kallis juttu, että vielä kuluu aikaa paljonkin kaikkien teattereiden digitalisoitumiseen.

Aivot ovat muuten aika jännä väline. Ne jättävät hetken katselun jälkeen nuo naarmut huomiotta. Toinen aivojen hoitelema asia on se, että vaikka me emme toistuvasti näe mitään n. 300 ms aikana, siitä huolimatta kuva ikään kuin jatkuu katkeamatta tajunnassamme. Tällä tarkoitan silmän räpäytystä.

Aivohommeleista vielä sellainen lisä, että näemme todellisuudessa tarkasti vain kovin pienen alueen. Silmä liikkuu edestakaisin "skannaten" näkymää ja aivot muodostavat sitten muka tarkan, laajan ja laadukkaan kuvan.

Silmäthän ovat loppujen lopuksi varsin huono kamera, mutta huipputehokkaalla taustaprosessoinnilla tuo huonous korjataan.

*********************************
Silmän tekniset arvot tohtori Michael Kalloniatiksen esityksen mukaan:
Värikenno 6,4 Mpx (suurin tiheys alle 10 asteen alueella), mustavalkokenno 110 Mpx (reseptorien tiheys vähenee yli 150.000/mm2 arvosta reunoille mentäessä tiheyteen alle 30.000/mm2)
Polttoväli 17 mm (tarkennus äärettömään).
Aukko f/2.8-f/22 (fyysinen aukko 1-8 mm).
Kulma 10 astetta värikuva (vastaa noin 200 mm teleobjektiivia), 160 astetta mustavalkokuva (koko retinalle).
Dynaaminen alue yli 20 eV.
Kuvaustapa nopea kaksisuuntainen panorointi kaksoiskameralla (stereoskooppinen, 60 mm kanta).
Tarkennusetäisyys 10 cm - ääretön.
Loppuerottelutarkkuus 1 kaariminuutti (1/60 astetta).
Valmistumisaika 4 vuotta, käyttöikä valmistumisesta keskimäärin 70 vuotta.

Menipä reippaasti ulkopuolelle Blu-ray:n!

Kannattaa minunkin pitää mielessä se, että Blu-ray on vain tallennus- ja kuvainformaation käsittelytapa. Se ei sinällään tee hyvää katselukuvaa, jos filmioriginaali on kurjassa kunnossa tai elokuvan käsikirjoitus on sieltä ja syvältä. Koko ketjun elokuvan käsikirjoituksesta katselulaitteeseen asti on oltava korkealuokkainen. Silloin vasta saadaan se täydellisen hyvä katselukokemus.

Meihin suomalaisiin(kin) on istutettu syvä teknologiausko.
Esimerkkejä: Firmaan hankitaan uudet ja aikaisempaa paljon tehokkaammat tietokoneet toivoen ongelmien ratkeavan. Ihmisille ei anneta koulutusta uusiin laitteisiin. Lopputuloksen kaikki arvaavat.
Ihmiset ostavat huippuvalokuvaajilta heidän käyttämiään kameroita. Luullaan, että huippukuvaajan kameralla saadaan ilman muuta huippukuvaa. Todellisuudessa huippukuva syntyy kuvaajan aivoissa. Kamera on vain kuvaajan/taiteilijan sivellin.

>Aivot ovat muuten aika jännä väline. Ne jättävät hetken katselun jälkeen nuo naarmut huomiotta.

Muistan nähneeni muutama vuosi sitten dokumentin, jossa selostettiin ihmisen näkökyvyn, tai tarkemmin sanottuna aivojen käsittelykyvyn, rajoitteita:

Auditoriolliselle yleisöä ja kotikatsojalle näytettiin muutaman minuutin mittainen video-otosten sarja erilaisista tapahtumista, joissa kaikissa oli ihmisiä erilaisissa tilanteissa. Yksinkertaisimmillaan toimittaja ikään kuin selostamassa jotain juttua rantabulevardilla ja monimutkaisuudessaan balettitanssiryhmä tanssimassa kuvioitaan. Kukaan ei huomannut, että jokaisessa näistä otoksissa viuhahteli sinne tänne tai seisoi paikoillaan gorillapukuun pukeutunut mies, joka ei missään nimessä kuulunut joukkoon. Vasta kun yleisöä pyydettiin katsomaan video-otokset uudelleen ja kiinnittämään tähän hahmoon huomiota, he huomasivat jekun. Ja kaiken kukkuraksi dokumenttiohjelman alussa kehotettiin nauhoittamaan ohjelma videolle, jotta kotikatsojatkin voisivat todentaa itselleen joutuneensa saman jekun kohteeksi video-otoksia ensimmäisen kerran nähdessään. Minä en valitettavasti nauhoittanut kyseistä ohjelmaa, mutta tunnustan sen, että en havainnut tätä gorillapukuista henkilöä video-otoksia ensimmäisen kerran katsoessani. En, vaikka näinkin otokset kotiteatterini isolla valkokankaalla.

Tämä tiedemiesten toteuttama testi on kuulemma klassikko todistamaan mitä silmän tarkan näön alue käytännössä tarkoittaa, kun se keskittyy seuraamaan kuvamateriaalin pääasiallista sisältöä. Kaikki muu taustalla jää käytännössä huomiotta, vaikka ne antavatkin tunteen, että myös ne tuli nähtyä. Todennäköisesti kyseinen materiaali löytyy YouTubesta, jos vain jaksaisi etsiä.

Lisäksi refleksit ovat esimerkki siitä, että aivot eivät ihan ole koko ajan tapahtumien tasalla, vaan "automaatio" puuttuu peliin. Kun silmä havaitsee nopeasti lähestyvän vaaran, esim. lähestyvän esineen, keho reagoi sitä väistämällä ja/tai luomet silmien eteen laskemalla. Ja vasta sen jälkeen on aikaa miettiä mitä näki ja mitä yleensä ottaen tapahtui.

Näkyyks porno hyvin blu-rayllä ?

Varmaankin, jos mastermateriaali on riittävän laadukasta.

Ei oo tietoo, kun ei ole näkynyt mitään myynnissä. Blu-ray pyöritin toistaa DVD-levyjä. Laatu on tietenkin jonkin verran huonompi DVD-aineistolla. Kyllä pornoteollisuus tulee tähän markkinaan nopeasti mukaan. Kolmiulotteista pehmopornoa olen toki jo nähnyt. Siitä on niin kauan, etten muista oliko se nauhalla vai levyllä. Elokuvaa katsottiin stereolaseilla. Ilmeisesti stereovaikutelman vahvistamiseksi näyttämö (sänky ja alastomat näyttelijät) pyörivät kohtuullista vauhtia kameran edessä pyörivällä näyttämöllä. Kuva oli romanttisesti softattu, joten sen tarkkuudesta ei voi sanoa yhtään mitään.

Blu-ray:llä voikin sitten tarkkailla vaikka ihomadon ilmeitä. :-)