Mistä ero oikein johtuu?
Kuulin tänään radiosta kun nainen lauloi suloisesti ja tunnelmallisesti "A rainy night in Georgia". Miksi vaikkapa "Sateinen yö Tikkurilassa" kuulostaa kurjan epätunnelmalliselta, vaikka se istutettaisiin samaan melodiaankin? Miksi suomenkieli on niin tönkköä?
Se on vain mielen köyhyyttä valitella tuosta. Kyl suomen kielellä kiroilu saavuttaa hetkittäin lähes ranskalaisen tunnelman, kun käyttää muutakin kuin sitä vittua. Kaikki kielet ei istu samoihin kuvioihin. Viro esim on mitä parasta virallista asiakieltä.
Itse olen joskus miettinyt vähän samaa asiaa, tosin enemmän siitä näkökulmasta, että mitä haasteita suomen kieli aiheuttaa laulujen sanoittajille, esimerkiksi verrattuna englantiin. Itse olen päätynyt siihen, että on joitain syitä, miksi suomeksi laulettu kuulostaa jotenkin "rosoisemmalta", verrattuna vaikkapa englantiin tai ruotsiin. En sano että tunnelmattomammalta tai huonommalta - koska niin se ei minun mielestäni ole.
- Lyhyiden ja pitkien vokaalien ero vaikuttaa meillä sanojen merkitykseen (on eri asia laulaa ´Matto kuivuu tuulessa´ kuin ´Mato kuivuu tulessa´, ja tämä vaikuttaa sanojen mielivaltaiseen venyttelyyn tai vanutteluun)
- Sanoissa ja virkkeissä paino on meillä aina alussa
- Silti sanojen päätteet on lausuttava selvästi, koska niihin sisältyy hyvinkin olennainen informaatio. Sanojen loput eivät voi samalla tavoin jäädä "leijumaan" tai "ilmaan".
- Meillä sanat ovat pidempiä.
Kyllä Suomen kielellä pystyy tekemään hyvin kauniita sanoituksia, mutta se vaatii melkoisesti taitoa. Suomen kielen rikkauksia mm. ovat sanajärjestyksellä pelaaminen sekä loppusoinnut, joita voi suomen kielessä käyttää paljon monipuolisemmin kuin esim. englannissa. Nykyinen trendi vain tuntuu olevan, etteivät lahjakkaat sanoittajat pääse enää esille nykyisenä soittolistojen ja pikajulkisuuden aikoina. Esimerkiksi seuraava Juice Leskisen säkeistö kuulostaa minusta suomeksi paljon kauniimmalta ja pehmeämmältä kuin englanniksi käännettynä, juuri loppusointujen ja sanajärjestyksen takia.
"Tuskainen ilme jälkeen eilisen
silmiini säilöi kai peili sen
Sun jälkees tuijottain
tässä ihmettelen vain"
Luulisin että kyse on myös kulttuurisidonnaisesta jutusta. Englanninkielisessä tekstissä sisällöllä ei ole suurta väliä vaan se voi olla aikamoista tuubaa. Suomenkielistä tekstiä kuunnellaan eri tavalla ja sen nyanssit paljastuvat suomalaiselle kuulijalle selkeämmin. Englanninkielisen populaarikulttuurin vaikutuksesta olemme tottuneet siihen, että englanninkieliset tekstit ovat kevyempiä.
Komppaan Nermalia, kyllä suomen kielellä on tehty upeita sanoituksia, varsinkin alkuperäisiin suomalaisiin sävellyksiin. Englannista suomennetut kappaleet eivät ehkä niinkään aina onnistu tavoittamaan alkuperäistä tunnelmaa suomeksi siirrettyinä kielen niin erilaisen rakenteen vuoksi. Vuosikymmeniä sitten suomeksi tehtiin paljon alun perin saksan- tai italiankielistä musiikkia, ja niihin suomi tuntui istuvan varsin hyvin.
Suomeksi sanottuna monet yksinkertaiset asiat saavat lisäpainoa ja jonkinlaista jykevyyttä sanojemme pituudesta. Englanniksi on helppo livauttaa 'I love you' niin, että se kuulostaa melkein yhdeltä tavulta, ja tuota sanontaahan varsinkin amerikkalaiset ryöstöviljelevät surutta. Kun suomalainen sanoo 'Minä rakastan sinua', se kuulostaa heti paljon harkitummalta ja uskottavammalta ;))
Yksi uudempi esimerkki onnistuneesta laululyriikasta on Sir Elwoodin hiljaiset värit, jonka sanoitukset ja sävellykset kuuluvat monien muiden ohella suomalaisen 'kevyen' musiikin parhaimmistoon. "Jumala rankaisee Helsinkiä tänä yönä..."
Vieras kieli etäännyttää ja antaa mielikuville tilaa assosisaatioiden kautta, osaltaan miten kyseistä kieltä taitaa. Ja sitä keskittyy enempi miten lauletaan kuin siihen mistä lauletaan; ääni on vain yksi instrumentti.
Useimmat tekstit on yhtä banaaleita niin suomeksi kuin alkuperäisellä...mutta en usko että kukaan menisi suomentamaan Georgiaa Tikkurilaksi. Sateinen yö Georgiassa voi olla yhtä romanttinen kuin vaikka...Kouvolassa.
Suomi on kuulemma maailman paras sotilaskieli.
Komennot ovat lyhyitä ja jotenkin iskeviä kuten: "ASENTO!" ja "LEPO!"
Ei kuullosta yhtä hyvältä esim englanniksi: "ATTENTION!" ja "AT EASE!" (ÄTTEEEEN-SHÖN!) ja (ÄT IIS!)
Kiroiluunkin suomi sopii hyvin...
Ja sitten on tietysti se klassinen vitsi suomen ja ruotsin erosta:
"Saari, saari, heinäsaari..." och samma på svenska är...? ;)
ö,ö,hö ö
En nyt tiedä onko suomenkieli tönkköä? Ainakin tuntuu hyvin porukalle kelpaavan. Suomalainen musiikkihan on pitkään ollut lyriikkalähtöistä, usein jopa musiikin kustannuksella. Usein suomalaisten sankareina on nimenomaan sanoittajat, ei säveltäjät....Juice, Syrjä, J. Vainio, Hector, Salo yms. Sanoitukset ovat olleet arvossa jo varhaisista ajoista, vrt. runonlaulanta. Jotain tässä kielessä pitää olla jos ihmiset voimakkaasti ottavat kotimaiset biisit omikseen. Ehkä kyse on siitä että ihmiset pystyvät samaistumaan noihin tarinoihin ja muotoseikat jäävät silloin sivummalle.
Tosin tällä hetkellä näyttää siltä että varsinkin iskelmässä ja popissa olisi tilaa hyville sanoittajille, sen verran kehnoksi on ainakin mun mielestä mennyt lyriikka.
Musta taas Tikkurilan sateisessa yössä on oikea elämänmakuinen tunnelma, voin heti kuvitella vesipisarat ikkunalasiin.
Englanniksi oikein mikään ei tarkoita mitään.
Minusta on vähän erikoista, että täällä arvostellaan eri kielten kykyä ilmaista asioita. Jokainen kieli pystyy ilmaisemaan kaiken, mutta kielet käyttävät hyvinkin erilaisia tapoja ilmaisuun. Yhdellä on valtavat sanavarannot, toisella mielenkiintoinen kielioppirakennelma ja kolmannella jotain muuta. Veikkaan, että vain harvalla täällä on useammassa kielessä sellainen taito, että pystyy äidinkielistä vastaavalla tavalla maistelemaan merkityksiä ja niiden tuottamia konnotaatioita.
Kokonaan toinen asia on sitten esimerkiksi populäärimusiikin tapa tuottaa lyriikkaa - monastihan esimerkiksi ns. "englanninkieliset" biisit ovat kieltä ei-äidinkielenään puhuvien enemmän tai vähemmän onnahtelevia tuotoksia eikä niistä silloin kannattane vetää kovin pitkälle meneviä jothopäätöksiä ko. kielen tarjoamasta mahdollisuudesta esittää asioita pontevasti tai vivahteikkaasti.
"Jokainen kieli pystyy ilmaisemaan kaiken, mutta kielet käyttävät hyvinkin erilaisia tapoja ilmaisuun. Yhdellä on valtavat sanavarannot, toisella mielenkiintoinen kielioppirakennelma ja kolmannella..."
No jaa. Lukion ruotsin ja englannin kieltenopetuksesta jäi mieleen se, että kummatkin kielet painottuivat eri tavalla; ruotsissa korostui kulttuurillinen (humanistinen?) sanasto, kun taas englanti oli selvästi tieteen ja talouden kieli. Ehkä kyseessä oli opetussuunnitelman mukainen päätös, kuka tietää? Samaan törmäsi myöhemmin, kun saksan kielen opettaja (natiivi) tokaisi joskus hämmentyneenä ettei saksan kielessä ole samalla tavalla rakkautta kuvaavia sanoja kuin ranskan kielessä. Vastaavasti venäjän kieli on siitä hauska ettei se sisällä kuin kolme aikamuotoa; futuurin, preesensin ja menneen.
Tästä päästäänkin vanhaan teoriaan, jonka mukaan ajattelumme ei vaikuta pelkästään kieleen, vaan käytetty kieli vaikuttaa myös ajatteluun; kielihän on työkalu, jolla ilmaisemme ajatuksiamme. Jos työkalupakki on jossain suhteissa vajavainen tai siinä joutuu käyttämään kiertoteitä, seuraukset heijastuvat kyllä sitten pääkoppaankin. Tästä ideasta käytetään nimitystä Sapir-Whorfin hypoteesi (
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sapirin%E2%80%93Whorfin_hypoteesi). Puhutaan myös linkvistisestä determinismistä.
SWH:ää on sovelluttu vähän kaikkialla; Georg Orwellin kirjassa, vuonna 1984, käytetty uuskieli on hyvä esimerkki SWH:sta. Kun ihmisillä ei ole sanoja, joilla voitaisiin ilmaista vallankumousta, vapautta tai paljoa muutakaan, vallanpitäjillä ei ole pelkoa muutoksesta. Wikipedian artikkelista ajankohtaisempi esimerkki liittyy Suomessakin keskustelua herättäneeseen maahanmuuttajuuteen; julkisessa keskustelussa voidaan puhua esim. "laittomista siirtolaisista" tai "dokumentoimattomista työntekijöistä". Tinkeröimällä käsitteitä ja uittamalla ne julkiseen keskusteluun, huomiota voidaan kiinnittää eri asioihin. Luultavasti peruskauraa niille humanisteille, jotka ovat kuluttaneet pers*ttään jossain kansalaisvaikuttamisen, markkinoinnin ja sosiologian kursseilla.
Miltähän Suomen kieli kuullostaa ulkomaalaisesta? (Ruotsi kuullostaa välillä ärsyttävältä siis ruotsinruotsi). Sanovat, että yksi maailman vaikeimmista kielistä. Ainakaan euroviisu menestystä ei tule Suomen kielellä; jos muutenkaan. Voitto tuli hevirokin ja Englannin kielen avulla.
Erilaiset kielen ajattelumallit näyttävät vaikuttavan enemmän ihmisten elämään, kuin ehkä kuvittelemmekaan. Jopa työtapaturmien merkittävät erot eri kielialueilla saattava johtua erilaisiin kielen ajattelumalleihin. Asiaa käsitelty kiinnostavasti ohjelmassa:
Aristoteleen kantapää: Kielet ja ajattelu (Alkaa kohdasta 2 minuuttia)
http://areena.yle.fi/audio/427751
Tutkijat olivat verranneet samoista käsikirjoituksista tehtyjen elokuvien kuvakieltä ja esitystapaa. Suomalaisissa tuotannoissa kuvat olivat staattisia ja muiden kielialueiden tuotannoissa samat asiat ilmaistiin liikkeen kautta. Jokainen tuottaja tukeutui siis samaan käsikirjoitukseen.
Puheessa suomalaiset käyttävät enemmän substantiiveja, ruotsalaisten käyttäessä runsaammin verbejä samoista asioista.
Hämmästyttäviä ovat tutkimustulokset ruotsia käyttävien PK-yritysten ja vastaavien suomea puhuvien välillä. Ruotsia puhuvissa työtapaturmia sattui jopa 30-40% vähemmän kuin suomalaisissa. Tutkijat arvelevat eron johtuvan siitä, että ruotsinkielisissä yrityksissä toimintatavoista ja myös läheltä piti -tilanteista keskustellaan avoimesti. Kaikkein isoimmat tapaturmaluvut löytyivät yrityksistä, joissa käytetään kahta kieltä. Luullaan toisen ymmärtäneen toimintatavan, mutta todellisuudessa niin ei pääsekään tapahtumaan.
Koko tätä asiaa on tutkittu ohjelman mukaan varsin vähän.
Jusa kirjoitti: "Miltähän Suomen kieli kuullostaa ulkomaalaisesta? (Ruotsi kuullostaa välillä ärsyttävältä siis ruotsinruotsi). Sanovat, että yksi maailman vaikeimmista kielistä. Ainakaan euroviisu menestystä ei tule Suomen kielellä; jos muutenkaan. Voitto tuli hevirokin ja Englannin kielen avulla."
Minun amerikkalainen puolisoni sanoi: "kivikautiselta" ja että korostuvat "k"-kirjaimet.
Uskoisin, että unkari kuulostaa aika samanlaiselta.
IMO suomi on vaikeaa vain indoeurooppalaisesta näkökulmasta.
Riksvenskassa ei ole mitään vikaa, mutta harmittaa, että en yksinkertaisesti pysty katsomaan muuten hyvinkin laadukasta kokkiohjelmaa "Tinan keittiössä" Tinan käsittämättömän ärsyttävän Skånen murteen takia...
Ai niin... Kotikieleni on muuten englanti, joten on siitäkin kait jonkinlaista perspektiivietua.
Toismaalaiset kaverini ovat kuulleet joskus keskinäistä puhettamme. Kyselin, miltä puheemme kuulostaa. Jokainen kysytty oli sitä mieltä, että puhumme tavattoman nopeasti.
Skotlantilainen puolisoni on kehittänyt ihan uuden ilmaisun, "sotilassuomi - military Finnish". Tällä hän tarkoittanee sitä, että puhun nopeasti ja ikään kuin töksähdellen. Että on otsaa äijällä, joka on kotoisin Glasgow'sta ja kuulostaa pahimmillaan Simpsonien Willieltä...
Suomi muuten kuulostaa pohjois-Italian murteilta. Ammoin sitten Pariisissa luulin kuulleeni suomea viereisestä turistiryhmästä ja tuppauduin juttusille. Ilmeni, että kaikki olivat Milanosta. Puheen sointu ja painotukset ovat täsmälleen samanlaisia. Lisäksi italia, kuten suomikin on foneettinen kieli, eli lausutaan täsmälleen kuten kirjoitetaan. Myöhemmin asustin muutaman kuukauden Roomassa, ja puhuin ranskaa tarkoituksellisesti suomalaisittain murtaen. Täydestä meni ja hyvin pärjäsin. Kuulosti ihan italialta.
Tina Nordström on aivan ihana!!! Jos en olisi homo, olisin suorastaan rakastunut...
Rinnastuksen olen kuullut sekä italiaan että japaniin, ja onhan niissä vähän samaa, mukaanlukien aika iso joukko samoja sanoja eri merkityksillä...monet italialaiset tuntevat kaksi sanaa suomea, "katso merta", ja "sukkia katso" on myös aika paha fraasi...toisaalta varoitin että suomalaisravintoloissa ei välttämättä kannata kysellä leipää tai kermaa italiaksi ("pane" ja "panna").
Mutta tuosta nopeudesta olen myös kuullut, ja k-kirjaimista.
Muuten, sanoituskulttuurista, Suomessa ollaan tosiaan aika tiukkoja siitä että sellaisella hutulla mitä englanninkielisessä populaarimusiikissa viljellään ei suomeksi voi laulaa, paitsi ironisesti (kuten Tehosekoitin laittamalla kappaleen kertosäkeeksi "C'mon yeah baby baby c'mon"). Ja yleensä suomeksi painotetaan niitä sanoituksia myös sävellysten kustannuksella (toki englanniksi kirjoittaa iso joukko hyviäkin sanoittajia, mutta jos Dylanille puuhataan kirjallisuuden Nobelia niin saman tien sen voisi antaa vaikka Kauko Röyhkälle).
Samoin varsin poikkeuksellista on se yleisyys jolla runoja sovitetaan lauluiksi, täällä sitä ovat aikojen saatossa tehneet vähän kaikki ja vähän kaikesta, monessa muussa maassa se on yleensä harvinainen erikoisprojekti.
Niin muuten, Rainy Night in Georgia on levytetty suomeksi, Tuula Amberla lauloi 90-luvun alkupuolella että "Reino vei lapset"...sanoittaja ei edes yrittänyt kääntää sanasta sanaan.
Juhanin kommenttiin kielten erojen merkityksestä ihmisten kokemuksiin: tunnen useita monikielisiä ihmisiä, jotka ovat olleet sitä mieltä, että heillä on eri kielellä erilainen "persoona". Sellainen tunne korostuu varmasti esim. tiukan kulttuurialueen maahanmuuttajaperheen nuorella, jonka kotona puhutaan yhtä kieltä ja vallitsee yhdenlainen totuus, ja jonka kaverit puhuvat toisella kielellä aivan toisenlaista totuutta.
Joillain ihmisillä kielen vaihtamisen näkee jo eleissä. Eräs latinoystävä herää elekieleltään henkiin aivan toisella tavalla puhuessaan espanjaa kuin puhuessaan suomea.
Lisäksi kielissä sanoilla on kulttuurillisia painoarvoja ja huonot käännökset ja asenteet vaikuttavat siihen millaisena jokin sana ja sitä kautta asia koetaan. Vrt. sana transseksuaali/transsukupuolinen.
