Aika on muuttanut elokuvatuotantojakin ja paljon

TVstä tuli elokuva Exodus vuodelta 1960. Pituus 199 minuuttia. Elokuvassa on yksi kohtaus, jossa homoteema tulee näkyville Sal Mineon esittämänä. Näin elokuvan silloin tuoreeltaan. Tuo lyhyt kohtaus syöpyi tarkasti mieleeni.

Varsinaisesti jäin nyt pohtimaan sitä, että nykyisin ei tuollaisia väliajan sisältäviä, kolmen tunnin mittaisia elokuvia taideta enää tehdä. Tarinaa saatettiin aikoinaan kehitellä pitkään ja rauhallisesti. Nykyinen katsoja on totutettu nopeisiin äksön-filmeihin muutaman sekunnin mittaisin otoksin. Niissä suunnilleen punakynällä alleviivataan asia, jonka katsojan tulisi hoksata tärkeäksi. Mielelle ja ajatuksille ei jätetä enää liikkumavaraa. Koko tarina nyt ja äkkiä! Olemmeko kaikki saaneet "ADHD-tartunnan"? ;-)

Ehkä se johtuu siitä ettei kovin monella ole enää aikaa istua kolmea tuntia kinossa.

Höpö höpö, aika ei ole kutistunut yhtään sitten viime vuosisadan jälkipuoliskon.
Ihmiset vain kuvittelevat, että heillä ei ole "aikaa" tehdä sitä ja sitä. Silti monella on tuntikaupalla aikaa istua ruudun ääressä pelaamassa jotain älyvapaata peliä, johon tarvitaan pelkkää selkäydintä. Syventymis- ja keskittymiskyky on huolestuttavasti heikentynyt, kun sitä ei osata eikä haluta harjoittaa. Ihmiset kuvittelevat olevansa hyvinkin tehokkaita ja aikaansaavia, kun koko ajan mennään hurjaa vauhtia eteenpäin ja hypitään asiasta kolmanteen.

Väliaikoja ei ole, mutta pitkiä elokuvia kyllä tehdään ja katsotaan. Parin viime viikon aikana teeveestä tuli Taru sormusten herrasta -trilogia. Kaksi ensimmäistä osaa on pituudeltaan noin 180 min. Kolmas osa on peräti 200 min pitkä ja jos se tuntuu liian lyhyeltä niin voi katsoa erikoisversion pituudeltaan 250 min. Kävin aikanani katsomassa kaksi osaa teatterissa ja kokemus oli istumalihaksia koetteleva. Kunto ei riittänyt enää kolmanteen.

Näyttäisi siltä että keskimäärin elokuvien pituudet ovat kasvaneet puolella 60-luvulle tultaessa sitten 1900-luvun alkuvuosien jolloin "kokoillan" pätkiä alettiin tekemään. Sittemmin pysyneet joksenkin samoina joskin leikkaukset/ kerronta lienee lyhentyneen aikojen/ tyylikeinojen vaihtuessa tai kehittyessä. Nämäkin "tyylikeinot" lienevät pikemminkin genrestä tai ohjaajasta riippuvia tyylikeinoja eivätkä tyylikeinoina välttämättä kerro juurikaan mitään yleispätevää itse ajasta jossa elämme?

http://www.infinitypoint0.com/60/imdb-film-length-project/

**Jos katsoo kelloa elokuvissa niin voi olla ihan väärissä kuvissa; **hyvään* elokuvaan voi uppoutua jopa lopputekstien ajaksi. Sitä samaan aikaan toivoo että "loppuisi jo" juonen ja loppuratkaisun kannalta --ja samalla toivoo ettei ikinä loppuisi. Nuokin ovat ihan "fiilispohjaisia".

...ja itse kun toteaisin että vanhemmissa elokuvissa se kerronta on paljon napakampaa ja suuriakin elokuvia saatiin pakattua näppärästi 90 minuuttiin, nyt tuntuu siltä että alle kahden tunnin elokuvia ei tehdä...

It's The Pictures That Got Small!

We didn't need dialogue. We had faces!