Eriarvoiset urheilulajit
Usain Boltin voitoista Berliinin MM-kisoissa on tehty suuret otsikot ja komeat värikuvat jopa suomalaisissa medioissa. Jääkiekon maailmanmestaruus aiheutti Suomessa aikanaan lähes mielenvikaisuutta muistuttavan kansanliikkeen.
Miksi vaikkapa jääkiekko- tai yleisurheiluvoitot saavat merkittävästi suuremman huomion kuin jokin muu laji. Sitä mietin, kun yksi tuttavani voitti Etelä-Koreassa äskettäisissä maailmanmestaruuskisoissa sekä kultaa, että hopeaa. Laji on eräs itämainen miekkataistelulaji nimeltä Haedong kumdon. Suomalainen media ei edes vaivautunut asiasta mainitsemaan. Naureskelin hänelle voiton jälkeen, että tuskin Suomeen palattua maammelaulua soitetaan, eikä kunta tarjoa tonttia omakotitaloa varten. Pienenä lohtuna hänen työnantajansa tarjosi henkilökunnalle kakkukahvit voiton kunniaksi.
Urheiluksi en luokittele autokilpailujen eri muotoja, jotka ovat lähinnä rahasampoja niiden järjestäjille.
Miksi jokin urheilulaji nousee mittavasti ylitse muiden?
Sillä perusteella minkä verran niitä harrastetaan ja seurataan.
Kyllähän Suomessakin järjestetään vuosittain mm. eukonkannon, ilmakitaran soiton, hyttystentapon, suojalkapallon, saunomisen, pesäpallon ja muutaman muunkin lajin MM-kisat mutta jostain syystä niistä raportointi on aika vähäistä...
En usko, että talviurheilulajien mestaruuksista hirveästi raportoidaan jossain Brasiliassa ja Afrikan maissa, tai yleensä päiväntasaajan lähettyvillä. Mutta auta armias sitä jalkapalloa ja kesäurheilulajien saamaa julkisuutta... Joten urheilulajien uutisnäkyvyys on kyllä aika kulttuurisidonnainen asia. Kaukoidässä sikäläisten itämaisten lajien harrastaminen ja mestarit varmasti saavat julkisuutta.
Onneksi eilen "Suomi voitti naisten jalkapallon EM-kisojen avausottelun Tanskaa vastaan" eikä "Suomen naisten jalkapallomaajoukkue hävinnyt EM-kisojen avausottelua Tanskaa vastaan". Tämä uutisointi on myös raakaa.
Minulla on se vahva näkemys, että mitä enemmän rahaa liikkuu jonkin lajin ympärillä, sitä enemmän siitä lajista puhutaan ja voittajille varataan omakotilaotontteja.
Oli surkeaa nähdä, miten joissakin lajeissa kakkoseksi jäänyt itki katkerasti. Rahan menetys oli melkoinen. Joskus näin Sibelius-viulukilpailun palkintojen jaossa, miten kakkoseksi jäänyt venäläinen purskahti lavalla itkemään. Ei itketty Kööpenhaminan homo- ja lesbokisoissa, vaikka olisi jääty jumbosijalle. Tunnelma oli iloinen. Mutta siellä ei ollutkaan rahaa jaossa.
Niin, seuraajamäärien perusteella yksi maailman ykköslajeista taitaa olla kriketti, kun se on Intian ykköslaji...
Tuosta rahasta tulikin mieleeni muutaman olympiadin takainen oivaltamiseni, kun kuuntelin erästä haastateltua yleisurheilijaa. Hänen vastaustensa piiloviesti oli, että yleisurheilijalle on tärkeintä olympialaisissa voittaa laji kyseisessä turnauksessa, mutta ei missään nimessä rikkoa maailmanennätystä voittaessaan. Se ilo on varattu olympialaisten jälkeisiin Grand Prix -kisoihin, joissa maailmanennätyksen rikkomisesta seuraa voittajalle jokin kultaharkkosade. Kuka sitä nyt ilmaiseksi olympialaisissa työntäisi kultaharkkorajaa tavoittamattomiin, kun sillä työnnöllä voi samalla rikastua olympialaisten jälkeen?
Näinköhän Suomalaisista saadaan yhtä jalkapallohullua kansaa kun esim: Brassit ovat . Kun Espooseen on suunnitteilla " isolla
rahalla " kansainväliset puitteet täyttävä jalkapallohalli .
EPÄILEN ETTÄ EI ONNISTU .
Suomalaiset kun on jääkiekkokansaa henkeen ja vereen , eikä se siitä miksikään muutu .
Johan se sen todistaa kun jääkiekossa pelataan Maailmanmestaruudesta ja Olympia mitalleista , niin jalkapallosssa moisesta tasosta saadaan vaan IKUISESTI haaveilla .
Jotenka hukkaan menee nekin rahat jos moinen halli rakennetaan .
Urheilulajeilla on on leimoja, joita ne eivt ansaitse. Mä harrastan tanssia ja tunnen monia jotka harrastavat myös. Mies ja moni ystävä harrastaa kamppailulajeja. Niiden imagot ovat lähes vastakkaiset, mutta lajeissa itse asiassa paljon samaa. Opeteltuja liikesarjoja, koreaografiaa, kehon hallintaa ja itsekuria. Silti toinen lajien haara on leimattu tyttömäiseksi ja toinen miehekkääksi.
Musta on hassua, että esim. mun viihdelajina harrastamaani kuntonyrkkeilyäkin tunnutaan pidettävän "kovempana" lajina kuin tanssia, vaikka oma kokemus harjoituksista on aivan toinen. Kuntonyrkkeily ja uiminen ovat niitä lajeja, joihin tyydyn silloin kun omaa lajia ei rasitusvammojen ja loukkaantumisten takia voi harrastaa. Tanssin taitaa leimata se, että sillä on taiteellinenkin ulottuvuus.
