YLE Teema: Biseksuaalinen vallankumous, ti 14.7.2009 klo 19:40
Olen bi-seksuaali mies ja katsoin dokumenttia todella kiinnostuneena.
Lupaavan alun jälkeen aloin hämmentyä enemmän ja enemmän. Nyt luulen, että päinvastaisista vakuutteluista huolimatta dokumentti maalaa ulkopuoliselle katsojalle kuvan bi-seksuaaleista seksihurjastelijoina, joilla on useita molempaa sukupuolta olevaa partnereita ja esimerkiksi parisuhteeseen useimpien mielestä kuuluvasta uskollisuudesta ja sitoutumisesta ei tietoakaan.
Tällaisiako me bi-seksuaalit olemmekin? Haluamme toteuttaa molempia puoliamme seksuaalisesti ja jos kumppani ei sitä hyväksy ja käytöksestä ei tule perheen normia, menen sitten pettämään?
Ei helkkari. Meitä ihmisiä on monenlaisia ja varmaan dokumentin seksihurjastelijoitakin löytyy. Se heille suotakoon. Mutta on todella harmi että dokumentti maalasi meistä tuollaisen kuvan. Ei ihme jos heterot katsovat hiukan vinoon...
Välillä tuntuu, että hyvin usein yleensäkin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kuvaavat dokumentit keskittyvät seksielämän kuvaamiseen.
Olen hissukseen kaivannut seksiä miehen kanssa... viimeiset kuusi vuotta. Sellaista "seksihurjastelua" on biseksuaalisuus täällä.
mä pidän biseksuaaleja nimenomaan heteroseksuaaleina. He haluavat kokeilla. Joskus on niin et bi - miehet, kun lakkaavat saamasta seksiä naisilta, liukuvat miesten välisiin seksisuhteisiin. Jotkut inhoavat homomiehiä, jotka haluaisivat suhteen, joten he sitten haluavat seksiä vain toisten bi- miesten kanssa. Sitten on tää machoilu, et homomies ei oo tarpeeksi miehekäs. No jokainen taaplaa tyylillään.
Pah. PAH!
Olen sitä mieltä että biseksuaalisuus on ihmisen seksuaalisuuden ainoa terve, eheä ja alkuperäinen muoto. Me homot ja heterot olemme samalla tavalla kieroutuneita kun jokin on vienyt meiltä kyvyn kiinnostua toisesta sukupuolesta. Molempiahan voisi tarkastella myös fetissinä sukupuoleen. Mitään tieteellistä näyttöhän tällaiselle ajatukselle ei löydy, mutta voisiko siihen päätyä filosofisesti? Yksi hyvä kysymys on minusta: jos useimpien luonnollisten jakaumien voidaan tilastollisesti osoittaa istuvan Bellin käyrään (tutummin normaalijakauma) miksi seksuaalinen suuntautuminenkin ei istuisi siihen? Tätä taustaa vasten minulta ei ymmärrettävästi irtoa sympatiaa sen paremmin homojen kuin heteroiden fobioille aiheesta. Mutta en kyllä ymmärrä biseksuaalienkaan natinaa yhtymäkohdista queer-identiteettiin tai polyamoriaan...
Dokkari oli varsin hupaisa kulttuurihistoriallinen katsaus.
Umpiheteroita ja umpihomoja yhdistää ikävä pakkomielle ihastuksen sukupuolen aitouteen, ikään kuin olisi "väärin ihastuttu" jos androgyyni ihastuksen kohde tekee crying gamet.
Kuulehan Kolmoisritti, herkempi jätkä voisi jo loukkantua sinun luokittelustasi.
Jos minun bi-seksuaalisuuteni olisi ollut vain "kokeilunhalua", en varmaankaan olisi käynyt läpi vuosien emotionaalista ja osin itsetuhoista helvettiä. Kyllä olisi ollut helppoa jos olisinkin 100% hetero.
Minä en inhoa homoja, koska sellainen voisi olla elämänkumppanini. Siis jos välillämme olisi rakkautta, eikä pelkkää seksisuhdetta. Nyt vain elämäni on toisin.
Mutta ehkäpä Kolmoisritin puheenvuoro onkin osuva kuvaus siitä, että bi-seksuaaleilla voi olla vieläkin vaikeampaa, kun kerta kaikkiaan mistään ei saa hyväksyntää. Tuttu bi-nainen kertoi, että kun hän oli avoliitossa naisen kanssa, lepakkopiireissä häntä ei koskaan hyväksytty täysin. Aika ironista, vai kuinka? Vähemmistö sorsii vähemmistöä.
Kukahan oikeastaan tulee hyväksytyksi lepakkopiireissä ylipäätään.
Bell Curve eli kellokäyrä eli Gaussin käyrä. *grrr* :)
No mutta asiaan. Musta dokumentti oli surkea ja onnistui nimenomaan alleviivaamaan sitä, että kaikki bisset on ihan samanlaisia seksihurjastelijoita kuin kaikki muutkin sekopäät. Yksi tai kaksi siveyttään vakuuttelevaa vinokasta hukkui kyllä siihen hetkuvien pakaroiden ja pornotaiteilijoiden mereen.
Itsestäni kiinnostavinta olisi ollut esimerkiksi keskustella siitä, miten tämä monogamia ja polygamia asiaan liittyvät. Biseksuaalisesti suuntautuneet monogaamiset ystäväni puhuvat siitä, että vaikka eläisi heteroliitossa niin ei uskalla puhua olevansa biseksuaali, koska siitä seuraa käsitys siitä, että liitossa on jotain pielessä ja se on lähinnä kulissiliitto, jossa sitten voidaan näennäisen siveästi hässiä yltympäriinsä. Ja liiton toisen osapuolen seksuaalinen suuntautuminen tulee kanssa sitten samalla selvitettyä monien ihmisten mielestä, koska heterotkin on vaan keskenään ja homot kanssa niin bisset varmasti pariutuu myös aina keskenään.
Ihmisiä kauhistuttaa yhdistää ajatus uskollisuudesta seksuaaliseen vapautumiseen.
Mut huono dokkari. Vähän semmosta 4D-dokumenttien tasoa. Kauhistellaan sitä, miten jollakulla on asiat vielä huonommin kuin minulla.
Minua ei lakkaa ihmetyttämästä tämä yksiavioisuuden ihannoiminen: sehän on aivan samanlainen juutalais-kristillinen jäänne kuin heteroseksismi ja sukupuolinormatiivisuuskin. Ei yksiavioisuudessakaan ole mitään biologista eikä sen paremmin eettisesti kestäviä perusteita kuin heteroseksimillekään. Olen nähnyt kyllä sosiobiologien esittävän hysteerisen naurettavia selostuksia siitä miten "uskottomuus on evolutiivinen etu" ja sitten oli se muutaman vuoden takainen haloo siitä raiskauslausunnosta samoista piireistä. Kun yritetään reformoida moralismia tieteelliseksi vailla pohjaa tapahtuu juuri samanlaisia pöllöyksiä kuin Stålströmin kuvaama sairausleiman kehityskaari antiikista nykyaikaan. Herätkää pahvit: sillä montako partneria minulla on tai kuinka paljon seksiä harrastan ei ole mitään laadullista ulottuvuutta se on vain lukuja. Yhden partnerin ja panon voi hoitaa huonosti ja sata hyvin, määrä ei kerro laadusta!
Tero Kankaanperä kirjoitti:
>"sillä montako partneria minulla on tai kuinka paljon seksiä harrastan ei ole mitään laadullista ulottuvuutta se on vain
> lukuja. Yhden partnerin ja panon voi hoitaa huonosti ja sata hyvin, määrä ei kerro laadusta!"
Voihan olla niin, että korrelaatio on olemassa: mitä enemmän seksiä harrastaa - ja myös mitä useamman partnerin kanssa - niin kai siitä kaikesta voi oppiakin jotain.
Oma valintani seksiseuraksi olisi mieluummin todellinen lumppu kuin kokematon neitsyt.
Voipa olla. Amen.
Ihminen oppii jos haluaa. Se, ettei kosketa niinkuin pyydetään, ei johdu taidon vaan motivaation puutteesta. Mun ei tarvi valita kumppaneita niiden kokeneisuuden perusteella. Osaan itse kertoa mitä haluan.
On kuvaavaa, millaisen näkökulman ottaa asioihin, joilla sinänsä ei tarvitse olla arvolatausta. Niinpä yksiavioisuus - kun se on juutalais-kristillinen - onkin jäänne... Onko se? Se on jäänne vain ja ainoastaan, jos annamme yksiavioisuudelle sen arvon. Yksiavoisuuden moraalisena etuna muihin muotoihin on se, että se vähemmän loukkaa suhteessa olevia. Kyse on sitoumuksesta, sen mukaisesta luottamuksesta ja niiden tuomasta siunauksesta. Näin ollen yksiavioisuudessa ei varsinaisesti ole kyse partnereiden lukumäärästä saati seksin määrästä, vaan mahdollisesti esimerkiksi laadusta.
Tokkopa kukaan täysipäinen allekirjoittaakaan tuota näkemystä, jonka mukaan ihmissuhteen laatu paranee, jos sitä yrittää ylläpitää yhtäaikaa ylisuuren ihmismassan kanssa. Eikä yksiavioisuus mikään jäänne ole, jos sitä käytännöllisyyden takia ylläpidetään. Ja vaikka se lehahtaisi kuinka uskonnolliselta tahansa, sitä ylläpidetään käytännöllisyyden lisäksi varmaankin melko ei-uskonnollisten arvojen takia, joita juuri ovat esimerkiksi sitoutuminen ja luottamus.
Seksikumppanit ovat varmaankin asia erikseen, mutta aika vähään ja pinnalliseen mielihyvään joutuu olemaan tyytyväinen, jos viitsii ja aikoo ehtiä näitä kumppanuuksia "hoitamaan". Sellaisessa on myöskin hyvin iso kysymysmerkki, voiko moinen olla juuri sitä parasta laatua. Ainakaan jos käynyt niin ikävällä tavalla, että on tämä hoitaminen jäänyt kertaistunnoksi jonkun osapuolen koettua laadussa olevan yrityksestä huolimatta vajetta. Mutta eipä sellainen kertaseksi taida olla tämän kyseenalaistetun yksiavoisuuden vastakohtakaan.
Martin, puhut arvottomuudesta, mutta liität positiivisen arvolatauksen saavia sanoja vain yksiavioiseen suhdemuotoon. Lisäksi vielä minusta varsin epäonnistuneesti. Ensinnäkin moniavioisten tai polyamoristen suhteiden leimaaminen loukkaaviksi on loukkaavaa. En myöskään pysty näkemään mitään syytä miksi luottamus tai sitoumus olisi vähäisempää jos suhteessa on useampi kuin kaksi henkilöä. Kuten markkuv:n kanssa molemmat ansiokkaasti muistatte toistaa, seksi on seksiä ja suhde on suhde. Biseksuaalisuus ei tarkoita moniavioisuutta, pettämistä tai keskimääräistä suurempaa seksuaalista aktiivisuutta, mutta ei ole syytä myöskään tehdä perinteisiä olettamuksia sen suhteen. Yksi olettama josta yleensäkin pitäisi päästä eroon kaikkien suhteiden kohdalla on yksiavioisuusolettama.
Tero, kirjoitan moraalisesta edusta - se ei ole määre, jolla tarkoitetaan eksklusiivisuutta. Kirjoitan myös arvoista ja haluan tehdä niin mielelläni. Sen sijaan en kirjoita mistään muodosta 'jäänteenä', koskapa sellainen käsitys - minun mielestäni - on vailla perustaa, olemusta ja kohdetta. Minähän voin itsekin julistaa minkä tahansa käsityksen jäänteeksi ja sitten toivoa tämän käsityksen saavan jalansijaa ihmisten mielissä. Onko moniavioisuus jäänne pakanallisilta ajoilta?
Mielestäni on käytännössä nähtävissä, että useampaan kuin yhteen ihmiseen sitoutuminen johtaa konfliktitilanteisiin. Minusta sitoutuminen on tahtoa ja ihmisellä sitä on rajallinen m ä ä r ä. Kun tahto johtaa sen mukaisiin tekoihin, on mahdotonta toteuttaa yhtäläisen täydellisesti monelle rakastavia tekoja samanaikaisesti.
Muihin kirjoittamiisi väittämiin en ole ottanut kantaa.
Tero Kankaanperä kirjoitti: "Ensinnäkin moniavioisten tai polyamoristen suhteiden leimaaminen loukkaaviksi on loukkaavaa. En myöskään pysty näkemään mitään syytä miksi luottamus tai sitoumus olisi vähäisempää jos suhteessa on useampi kuin kaksi henkilöä."
Moniavioisuus aiheuttaa jo heti kättelyssä perustavaa laatua olevia ongelmia ja epäkohtia, jotka taatusti loukkaavat jotakuta. Minä ainakin pidän itseäni sen verran mukavana ihmisenä, että loukkaantuisin. Riippuu tietenkin siinä, tarkoitatko haaremia, jossa muut ovat erikseen suhteessa sinuun eivätkä keskinäisessä suhteessa? Vai mallia, jossa koko useamman henkilön porukka olisi tasavertaisessa suhteessa toisiinsa? Ensimmäinen kuulostaa jo valmiiksi irvokkaalta haaremilta. Jälkimmäisessä varmasti sinuakin loukkaisi, jos muut tässä avioyhteisössä jättäisi sinut kylmästi vähemmälle huomiolle keskittyessä toisiinsa? Tai entäpä jos muut tahtovat täydentää ryhmää ihmisellä, josta et pidä tai joka ei pidä juuri sinusta?
Tässä vain pari esimerkkiä, mutta näitä kompastuskiviähän näissä ja muissa moniavioisuuden malleissa riittäisi kysymyksiksi asti loputtoman suon verran.
markkuv kirjoitti:
> "Moniavioisuus aiheuttaa jo heti kättelyssä perustavaa laatua olevia ongelmia ja epäkohtia, jotka taatusti loukkaavat
> jotakuta. Minä ainakin pidän itseäni sen verran mukavana ihmisenä, että loukkaantuisin."
Mutta kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä, eri ihmiset näkevät asiat eri tavalla. Useamman henkilön suhteessa on tärkeää, että kaikki henkilöt sen hyväksyvät. Tunnen useampia kimppasuhteita, joissa kaikki ovat tyytyväisiä tilanteeseen.
Ei tämä tietenkään kaikkille sovi, mutta ei sovi tavallinenkaan parisuhde kaikille. Joillekin on parasta olla yksin, joillekin on parasta olla yhden kanssa ja joillekin on parasta olla useamman kanssa.
Hirveen hyvin tuli esille samanlaisia ongelmia, joita bisseystäväni ovat valittaneet, vaikka vähän peilikuvan kautta. :D Yhtäkkiä on joidenkin mielestä ongelma rajoittua yksiavioisuuteen ja toisten mielestä taas ei muuta vaihtoehtoa olekaan ja jostain syystä sitten usein käy niinkin, että kun myöntää kiihottuvansa ihmisistä sukupuolista riippumatta niin oletetaan, että on myös aktiivista seksielämää kaikkiin suuntiin. :)
No joo. Moniavioisuudessa olen kyllä sen argumentoinnin kannalla, että mun rakkauttani ei riittäisi jaettavaksi kovin monelle ihmiselle ja mun olis hankala kuvitella omistautumista useammalle ihmiselle, mutta mulle taas ei tuota ongelmaa ajatus seksistä parisuhteen ulkopuolella. Vaikka mulla ei mitään erityisiä intohimoja olekaan kuin vain mieheni edustamaan sukupuoleen.
Ongelmahan on moninaisuus ja se ettei kukaan muu ole minä. Normatiivisessa kulttuurissa on kuitenkin epämääräisiä kirjoittamattomia sääntöjä miten ollaan hyväksytysti - olettaen ettei kukaan ole niin terävä että rupeaisi kaivelemaan noita sääntöjä tarkemmin. Se on kiellettyä koska se väistämättä paljastaa etteivät säännötkään ole yleisesti hyväksyttyjä vaan jokainen haluaa siirtää niitä vähän johonkin suuntaan omaksi mukavuudekseen. Perusteettomien vapauden rajoitusten purkamiseksi minusta onkin paras lähtökohta lainata pinkkimustilta ja hylätä kaikki olettamat ja säännöt ja ottaa niitä sitten takaisin sitä mukaan kun niitä voidaan perustella moniarvoisesti järjellä kaikki perinteet ja uskomukset hyläten.
Markkuv:n puheenvuoro nostaa hyvin esille myös sen, miksi valitsin edellisessä viestissäni käyttää molempia sanoja, moniavioisuus ja polyamoria. Nuo sanat eivät ole synonyymejä ja moniavioisuuskin saa kaksi eri merkitystä jos sitä käytetään biologiaan liittyvänä käännössanana täsmällisesti tai juutalais-kristillisestä perinteessä arvojen ilmaisemiseen. Jukka puhuukin kimppasuhteista, minä olen myös kuullut sanaa ryhmäsuhde kun parisuhde sana ei tähän käy. Suhde on aina paljon muuta kuin seksi tai tunteet - se tarvitsee aina vähintään yhtä paljon järkeä, oppimista ja tahtoa kuin ensin mainittuja. Kun sanon että minusta kiinteästi yhdessä elävät kolmi- ja neliapilaperheetkin kuuluvat tähän keskusteluun, suututan taas lisää ihmisiä. Minusta kuitenkin on syytä muistaa, että meillä on maailmanhistoria pullollaan avioliittoja miehen ja naisen välillä jotka ovat kuolleita sekä sängyssä että tunteissa lähes koko liiton ajan mutta liittoa pitävät koossa järkisyyt, kumppanuus ja tahto. Kun olemme jo yksilöinä kaikki erilaisia ja yhteisönä moninainen, on aika turha kuvitella voivansa löytää yhteistä parisuhdestandardia kun samat yksilöt voivat muodostaa saman tai eri kumppani(e)n kanssa aivan erilaisia suhteita. Turha siis tulla tunkemaan (impose) löysiä ja vähäjärkisiä mallejaan "love conquers all" - suhteista muiden päälle.
"Minä ainakin pidän itseäni sen verran mukavana ihmisenä, että loukkaantuisin." Tuo lause voitti kyllä minulta "keskustelun itsekeskeisin lausunto" palkinnon. Kukaan ei voi koskaan olla kaikki toiselle, joka muuta väittää valehtelee. Tämä ei ole uskomus, se on helppo todistaa eristämällä pari vaikka vain kuukaudeksi kokonaan muista sosiaalisista suhteista kokonaan.
Mutta keskustelun otsikon muistaen: käsitteistä pitää olla tarkkana. Biseksuaalisuus ei tarkoita parisuhteesta luopumista, mutta siihen ei myöskään pidä liittää olettamaa parisuhteesta. Samahan tietenkin pätee myös heteroihin. Ja keskustelun juurille palatakseni, ihminen on (bi-)seksuaalinen olento, eikä sen hienojakoisemmalle erittelylle pitäisi olla tarvetta.
Kyllä se kertoo ennemmin tervehenkisyydestä ja normaalista itsetunnosta, jos odottaa tulevansa hyväksytyksi ryhmissä sellaisena kuin on. Toki, jos kärsit alemmuuden tunteesta, moinen voi tuntua liialta. Itsekeskeisyyttä ja itsekkyyttä on sen sijaan se, jos suhteessa toteaa kumppanin niin riittämättömäksi ja mitättömäksi, että hakee täydennystä jok´ikiseen tarpeeseensa kaikesta mahdollisesta, mikä liikkuu. Mutta mitäpä tästä kanssasi paskaa jauhamaan. Taidat olla vähän vieraalla maalla täällä, kun et omakohtaista kokemusta näistä suhteista ole saanut.
Katsoin myös samaisen dokumentin. Minua otti päähän oli se, että biseksuaalit kuvattiin ihmisinä jotka ei suostu valitsemaan kumpaan sukupuoleen kallistuu.
Minä henkilökohtaisesti olisin halunnut valita. Yritin ainakin kovasti.
Monta vuotta elin lesbona ja kielsin tuntevani mitään miehiä kohtaan, kunnes rakastuin mieheen. Laitoin "lesbomenneisyyden" nuoruuden itsensä etsimisen piikkiin ja hoin itselleni, että olen hetero, kunnes ihastuin naiseen.
Nyt olen tilanteessa, että oma biseksuaalisuus on pakko hyväksyä.
Joten se siitä valinnasta sitten.
Entä missä vaiheessa pystyy määrittelemän sen onko hetero, homo- vai bi-seksuaali? No, itseni pystyn sanomaan että ei, heteroihin en kuulu, ja välillä mietin että en mä voi kutsua itseäni biksi, mutta joskus tulee kuitenkin mietittyä miehiä...tai no, ei ehkä samoihin sfääreihin kun naisia, mutta mistä tästä nyt ottaa selvää?
Kauanko hitossa sitä tarvii odottaa että asia selviää.
