Parisuhde ei toimi automaatin lailla. Sen eteen on tehtävä töitä

Olen joskus esittänyt ajatuksen, että varusmiespalvelukseen pitäisi sisällyttää avioliittokoulu. Tuo ikäluokka tarvitsisi juuri noita tietoja. Taidot yhdessä elämiseen on joko opittava yrittämisen ja erehtymisen kautta. Sitä voidaan myös opiskella, joskin harvassa ovat mahdollisuudet sellaiseen esimerkiksi sateenkaari-ihmisille. Vasta sitten kun suhde on kriisiytynyt, aletaan ehkä etsiskellä apua ulkopuolelta tai yksinkertaisesti vain erotaan yrittämättä tervehdyttää suhdetta. Todella huonoja malleja on tarjolla tv-ruudun täydeltä. Mielestäni romanttiset Hollywood-parisuhdehössötykset televisiossa tekevät niin paljon vahinkoa, että ne pitäisi lailla kieltää.

Huomasin verkossa joukon varsin hyviä kirjoituksia. Niissä käsitellään suhteen eri vaiheita ja annetaan myös ideoita toimivaksi parisuhteeksi. Vaikka kirjoitukset ovat heteronäkökulmasta, ne soveltuvat erinomaisesti myös samaa sukupuolta olevien pariskuntien ohjeiksi.

Parisuhdekirjoituksia:
http://www.helistin.fi/?page=4385891

Kirjoituksia on kahdella verkkosivulla. Sivun alareunan linkistä pääsee eteenpäin.
  • 2 / 13
  • Torontosta
  • 6.7.2009 3:24
Myos olisi hyva oppia selfdefence, streetbroofing, finance (rahan kasittely), tavallinen (homework) , socializing. Tietoa kaikenlaisista ihmisten elaman muodoista. Tietoa ihmisista vari ,uskonto, sexuality jne. En tieda mita siella opetetaan, muutama ajatus minulta.
Toronton ajatuksena on oppia elämään kaikenlaisissa tilanteissa ja kaikenlaisten ihmisten kanssa. Taustalla vaikuttaa olevan periaate, ettei pidä gettoutua (esimerkkinä vaikkapa San Franciscon homogetto). Vähemmistöihmisillä, jotka kokevat tulevansa torjutuiksi tai uhatuiksi, on tarve sulkeutua omaksi ryhmäkseen. Sellainen ei ole tervettä.

Koetan hiukan ymmärtää ja avata lisää Toronton tekstiä.

Selfdefence, itsepuolustus voisi olla sitä, että pitää olla oma tila ja koskemattomuus parisuhteessakin, henkinen ja fyysinen, johon pitää voida vetäytyä ja johon toisella ei ole oikeutta tulla ilman kumppanin lupaa.

Streetproofing, valmistautuminen ja selviäminen yllättävissä tai epätavallisissa tilanteissa. Kanadassa tuota näytetään opetettavan erityisesti lapsille. Siitä oheinen linkki tämän tekstin lopussa. Parisuhteessa sellainen voi olla vaikkapa kumppanin sairastuminen, sukulaisten sotkeutuminen parisuhteeseen, entiset tai uudet suhteet jne.

Finance, raha on helppo riidan aihe. Pelisäännöt kulujen jakamisessa ja yleensäkin rahan käytössä ovat tärkeitä.

Homework, kuka siivoaa? Missä tavarat pidetään? Kumpi tekee ruokaa?

Socializing, yhteydet muihin lesboihin ja homoihin, omiin ja kumppanin sukulaisiin, naapureihin.

Ole valppaana ja turvallinen - katuturvaa lapsesi (Kanada)
http://www.shepellfgi.com/EN-CA/Employees%20and%20Families/Wellness%20Articles/Balancing%20Act/_Stay+Alert+and+Stay+Safe+-+Streetproofing+your+kids.asp
Tämän päivän Helsingin Sanomien Vieraskynä-osiossa rovasti Liisa Tuovinen kertoo Kirkon perheneuvonnan pitkästä historiasta. Työ on lähtenyt liikkeelle jo vuonna 1944 avioerojuristien aloitteesta. 1970-luvun alkupuolelta on tehty myös ennakoivaa parisuhdetyötä.

Kirkon perheneuvontaan voivat päästä asiakkaiksi niin eri-, kuin samaa sukupuolta olevat parit.

Kirjoitus löytyy myös Hesarin verkkolehdestä, mutta vaatii tilauksen.
JuhaniV kirjoitti:

> "Vähemmistöihmisillä, jotka kokevat tulevansa torjutuiksi tai uhatuiksi, on tarve sulkeutua omaksi ryhmäkseen. Sellainen ei ole tervettä."

Gettoutuminen voi olla hyvinkin tervettä. Kunhan vain ymmärretään, että maailmaa, ihmisiä ja elämää on ghetonkin ulkopuolella.

Ghetossa voi olla oikein mukavaa elää ja olla. Sellainen on hyvin tervettä omalle mielenterveydelle.
Seuraavaksi onkin sitten määriteltävä, mitä getolla oikeastaan tarkoitetaan.

Jukka tarkoittanee ympäristöä, joka on turvallinen vähemmistöön kuuluvalle. Yksilön hauras minä voi rakentua sellaisessa ympäristössä aikaisempaa vahvemmaksi.

Minulle getto tarkoittaa tiukasti rajattua, muut ulossulkevaa ryhmää. Vuorovaikutus ulkopuolelle on vähäistä, mieluiten ei lainkaan. Jos vartut kokonaan sellaisessa yhteisössä, ulkopuolelle, toisilla säännöillä toimivaan yhteiskuntaan siirtyminen vaikkapa pakosta voi tuoda tuolle yksilölle ongelmia. Getto voi olla myös helppo maali vahingoittamiseen haluaville. Vrt. Varsovan suuri juutalaisgetto ja sen kohtalo.

Jossain määrin onnistuneena esimerkkinä voisi olla vaikkapa Amis-lahkon "getot" Yhdysvalloissa. Ne eivät ole täysin sulkeutuneita. Amisit toimivat tarkasti omien sääntöjen puitteissa, mutta ovat rauhallisessa vuorovaikutuksessa ympäröivään yhteiskuntaan mm. maataloustuotteiden kaupassa. Vaikeuksiin joutuneita uskonnollisia tms. "gettoja" onkin sitten vaikka millä mitalla, jopa kotimaisia esimerkkejä. Ei voida mitenkään perustella, että kaikissa noissa ryhmissä mielenterveys olisi parantunut, mieluummin päinvastoin.
Mietiskelin tässä, että samaa sukupuolta olevien parisuhdeterapiat ovat vielä melko hakusessa ainakin yhteiskunnan heteronormatiivisuuden vuoksi. Miten parantaa tilannetta, kun esim. homoparin parisuhteessa on kriisi? Ymmärrän, että parisuhteen eteen on tehtävä työtä, mutta joskus ulkopuolinen asiantuntija-apukin voi olla tarpeellista.

Parisuhteesta verrattuna avioliittoon on helpompi lähteä kävelemään. Mutta omakohtaisesti ajattelen, annetaanko liian helposti periksi. Parisuhdeongelmia tulisi myös pystyä käsittelemään. Parisuhdekin kasvaa tiettyjen "lainalaisuuksien" mukaan. Toisesta välittäminen on tärkeintä; parisuhteessa molemmilla on tarpeensa, joista olisi hyvä pystyä puhumaan kumppaninsa kanssa. Kun parisuhde rekisteröidään, ollaan silloin jo "naimisissa", jollon halutaan sitoutua toiseen. Siinäpä haastetta tämän päivän maailmassa.

En ole ollut rekisteröidyssä parisuhteessa, joten toivoisin kommentteja.. miten vaikeuksien edessä jatketaan yhdessä?
Aikanaa kun meilllä oli paha kriisi löytyi kyllä espoosta todella osaavaa apua ja mitenkään ei vaikuttanut suhteemme laatu. No kyseinen henkilö lähti yksityisille markkinoille, mutta onneksi pitää tarvittaessa vastaanottoa...
Olen ohjannut hänelle jo monta avuntarvitsijaa. Maksaa tietysti enemmän kuin kaupungin palvelut.
Jatkaisin tätä ketjua ajankohtaisella kysymyksellä: olisiko jollakulla antaa vinkkiä tai suoraa tietoa GLBT-ystävällisestä parisuhdeterapeutista Helsingissä tai muualla pääkaupunkiseudulla? Saa olla kirkon, Väestoliiton, yksityinen, tai kenen vaan.

Tulisi ystäville tarpeeseen.

(Takavuosina ainakin Väestöliitossa oli KK, mutta en tiedä onko hänellä tälllä hetkellä missään vastaanottoa.)

t. uusi jäsen Lyyra
Mä haluisin ghettoutua. Siel olis taatusti kaikki asiat paremmin kuin muualla mut ei pääse tost noin vaan asukkaaksi USA:n. Juhani V saa ylimakeilla ja mielistellä omassa narsisimissaan ketä haluaa. Hesaankin vois perustaa vaikkapa homokadun ja se olis tuottoisa business koska kaikki ravais siellä.
Gettoutuessaan homot tekevät itsestään vielä marginaalisemman ilmiön kaikille muille ihmisille. Loistava tapa saada ennakkoluulot jyräämään, kun tavallisilla keskivertoperheen äideillä ja isillä ei ole minkäänlaista kosketuspintaa vähemmistöön. Getossa olisi varmaan kivaa, mutta sieltä ei pääsisi enää pois. Ja kivaakin olisi vain niin kauan kunnes ympäröivä yhteiskunta päättäisi päästä getosta eroon kertaheitolla.
Ajattelen osittain samoin kuin Kesäpoika tuossa edellä kirjoittaa.

Olen sitä mieltä, että homogetto on vain fantasia, joka on 101-prosenttisesti irti todellisuudesta. Tuon fantasian mukaan homot naivat toisiaan kauniilla kukkakedolla kauniissa auringonpaisteessa, eikä millään ole mitään väliä. Esimerkiksi sellaisia asioita kuin sukupuolitaudit ei ole olemassakaan jne. Muistetaan HIV:n alku. Tauti iski aikanaan San Franciscon homogettoon todella pahasti.

Tuollaiseen homogettoon pitäisi valita oikeanlaisia ihmisiä, jotka pystyvät toimimaan suljetussa yhteisössä. Valitettavasti homot(kin) ovat todella heterogeeninen porukka. On kivoja tyyppejä ja ilkeitä, on itsekkäitä ja toiset huomioon ottavia. Lista on pitkä. Tuollaisella porukalla getto ei yksinkertaisesti toimi. Joku rikkoo illuusion vääjäämättä. Sen seurauksena kaikilla on huono olo ja getto on tiellä hajoamiseen.

Lähimmät vastaavat kokeilut ovat uskonnollisista ryhmistä. Sieltä löytyy massiivinen määrä järkyttäviä todisteita miksi suljettu yhteisö ei ole terveellinen paikka ihmiselle. Yhteisön normeista poikkeavista, henkisesti murskatuista ihmisistä on monia esimerkkejä Suomestakin. Uskontojen uhrit -järjestöstä voi niistä saada karmaisevaa tietoa. Äärimmilleen vietynä esimerkkeinä ovat vaikkapa uskonnollisissa suljetuissa yhteisöissä tehdyt joukkoitsemurhat. Yksi karmaiseva esimerkki: Vuonna 1978 909 Kansan Temppeli -lahkon jäsentä teki joukkoitsemurhan Guyanan viidakossa. (Wikipedia)

Äskettäin tv:stä tuli ohjelma tulevaisuuteen suunnitelluista Mars-lennoista. Siinä suljettu yhteisö on viety äärimmilleen. Pieni ryhmä ihmisiä on kaksi ja puoli vuotta pienessä suljetussa tilassa, josta ei ole ulospääsyä, ja johon ei saa ulkopuolelta apua. Matka on äärimmäisen tylsä. Joudut sietämään toisten mielialanvaihtelut, huonon hygienian ja juomaan omaa ja muiden puhdistettua virtsaa, koska ylimääräistä nestettä ei matkalle voida ottaa. Aivan kaikki pitää käyttää ja kierrättää. Ohjelman mukaan suurin tuollaisen matkan vaara on ihminen itse. Ryhmän epäsopu voi tappaa koko ryhmän samalla tavalla kuin jokin tauti. Oma yksinkertaistettu reseptini Mars-lennon miehistöksi on vahvasti tehtävään orientoitunut asperger-ihmisten ryhmä. (Katso Wikipedia hakusanalla: Aspergerin oireyhtymä). Todennäköisesti tämäkään idea ei toimi. Olen sitä mieltä, että hankalien ihmisten sijaan Marsiin lähetetään miehittämättömiä luotaimia vielä ainakin sadan vuoden ajan.
Poiketen nyt varsinaisesta aiheesta: Niin tuosta Jim Jonesin Kansan Temppeli-lahkon loppuvaiheista on tehty järkyttävä dokumentti, jossa sai surmansa myös ulkopuolisia haastattelijoita. Katsoin tuon "mielettömän" dokumentin.