Yliopisto-opiskelija toivoisi vastauksia muutamiin kysymyksiin

Hei kaikki,

Opiskelen Tampereen yliopistossa kasvatustieteitä, ja tällä hetkellä suoritan Naistutkimuksen "Hoivan ja sukupuolen" seminaaria. Kurssilla käsitellään siis pitkälti heterosuhteita, siitä näkökulmasta, että miten heterosuhteissa kodintyöt, arjen askareet, työn sovittaminen perhe-elämään ja mahdollisesti lasten hoito jakautuu.
Sukupuoli liitetään voimakkaasti hoivaan ja hoivatyöhön, ja näin ollen kritiikkiä esitetäänkin kasvatuksen puitteissa, jonka väitetään kasvattavan tyttöjä ja poikia tietynlaiseen muottiin. Hoivan ruumiillisuus, määritteleminen ja jakaminen perheen sisällä sekä perheen ja työelämän yhdistämiskysymykset ovat voimakkaasti kurssin sisältöä.
- Itseäni alkoi kiinnostamaan enemmän, kuinka vastaavat kysymykset ilmenevät ei-heterosuhteissa. Tästä syystä omassa seminaarityössäni haluan laajempaa näkökulmaa aihealueesta ja tämän vuoksi lähestyn nyt ei-heterosuhteessa eläviä pariskuntia. Kysymyksiä on noin viisi kappaletta ja sana on muutenkin vapaa mikäli jotain muuta tulee mieleen :). JA niin, ikä ja suhteen kesto olisi hyvä mainita.
Olisin kovin kiitollinen asiallisista vastauksista, sillä aihe on mielenkiintoinen, mutta omaksi harmikseni juuri kyseisestä aihealueesta on hyvin vähän tutkittua tietoa saatavilla. Näin ollen tulen omassa seminaarityössäni käyttämään paljon yksittäisiä puheenvuoroja.



1. Homo- ja lesbosuhteissa oletetaan usein olevan ns feminiininen ja maskuliininen osapuoli, mitä olet yleensäkin mieltä tästä jaottelusta?
- Onko omassa suhteessasi näkyvissä tämänkaltainen "roolijako", eli fem/mask. osapuoli?


2. Miten arjen askareiden hoitaminen jaetaan / jakautuu suhteessanne?


3. Onko mahdollisella "roolijaolla" suhteessanne osuutta edellä mainittujen asioiden jakautumiseen?


4. Kuinka yleisiä suhteessanne on riidat kyseisestä aihealueesta? (kotityöt ym.) Miten riidat koetaan ja selvitetään?


5. Miten koette / näette heterosuhteille tyypillisenä pidetyn jaon hoivan ja kodin asioissa ?
(miesten panosta näihin asioihin tunnutaan pitävän vähäisenä, naiset kritisoivat kasvatuksen sukupuolistavaa vaikutusta tässä aihealueessa, joka olettaa naisten olevan luontaisesti enemmän hoiva ihmisiä.)

Haluatko vastaukset ihan tänne foorumille? Olisi ehkä helpompaa pyytää ne vaikka sähköpostilla. Itse en ainakaan viitsi kovin pitkiä vuodatuksia näille foorumeille kirjoittaa.

Olen muutamiin kyselyihin joskus vastannut. Tutkimuksen tekijä kertoi nimensä ja toimitti/toimittaa valmiin tekstinsä luettavakseni.

En ole tutkija, mutta itse en asettaisi kauheasti painoarvoa nimimerkin takaa avoimelle foorumille annetuille vastauksille.

Meillä ei ainakaan ole mitään mies-nainen -roolileikkejä. Itse asiassa vähän loukkaa ajatuskin, että joku edelleen kuvittelisi niin. Mikä pointti sellaisessa edes olisi?

1) suosittelen tosiaanki laittamaan sähköpostiosoitteen johon voi vastata, sillä tuskin kovin moni laittaa syväluotaavia vastauksia kyselyysi YLEISELLE keskustelupalstalle niinkin yksityisestä asiasta kuin parisuhteesta.

2) AINA tulee olla mainittuna nimi ja yhteystiedot, kun pyytää ihmisiä vastailemaan johonkin (jos niitä ei tänne halua laittaa, laita vaikka e-mailosoite, josta voi saada lisätietoa kysyjästä eli SINUSTA)

3) milloin vastaukset pitäisi olla perillä, milloin tutkimuksen on tarkoitus valmistua ja onko se valmistumisensa jälkeen mahdollisuutta saada vaikka sähköisenä luettavaksi?

ja tutkimuskysymyksistä:

1) pyytäisin määrittelemään vastauksessa, mitä vastaaja ajattelee "arjen askareina", ne kun voivat olla hyvinkin erilaisia eri suhteissa.

2) haluat suhteen keston ja vastaajan iän, mutta et ole kiinnostunut vastaajan sukupuolesta, vaikka tutkit naisten ja miesten asenteita?

3) koskeeko kysely yhdessä asuvia pelkästään?

(paljon muutakin voisin kommentoida, mutta en tähän hätään ehdi. voisin jopa harkita vastaamista, mutta VASTA kun saan vastata sähköpostitse ja olen saanut kyselijästä tiedot: nimi, yhteystiedot, oppilaitos ja koulutuslinja, seminaarityön ohjaajan nimi, virka ja mielellään yhteystiedot hänestäkin. olisi myös mukava kuulla maininta, että vastauksia käsitellään täysin luottamuksellisesti (varsinkin jos ne lähettää omastä sähköpostistaan) :)

Allekirjoitan mopsin "opinto-ohjauksen", toivottavasti noudatetaan.

(Ja kysymys 1. on tosiaan varsin out of context.)

No onhan tuolla naisten puolella tuo rooleista-ketju. Muuallakin törmää femme/butch tahkoamiseen ja toki sille asetelmalle rakennettuun erotiikkaankin. Ei se olematon ilmiö ole, mutta usein roolituspuhe on aika aivoidioottitasoa: "miks toi yrittää olla mies?" Minä ainakin loukkaannun herkästi, kun kuulen f/b-juttuja tulkittavan heterosuhteen kuvana. Pysyisivät tulkitsijat kotonaan ja lukisivat vaikka sitä Butleria.
Enkä osaa enkä halua pätevästi ja lopullisesti asettaa itseäni taikka parisuhdettani femme/butch-akselille enkä toisaalta kokonaan sen ulkopuolellekaan. Oh no.

Onhan se vähän niin, että kun jauhetaan että feminiinisiä ja maskuliinisia rooleja on olemassa, niin jauhamisen kautta ne sitten pysyvät voimissaankin (vaikka tarkoitus olisi kai tuoda ne esiin ja häivyttää niitä lopulta).

En kyllä kanssa käsitä, miksi homosuhde lähdetään määrittelemään heterosuhteen kautta, kun ei ole olemassa mitään standardityyppisiä heterosuhteitakaan. Tässä mielessä tutkimusasetelma on aika hatara ja vähintäänkin vaatii perusseminaarityötä enemmän pohdintaa. Väittäisin jopa aiheen olevan liian laaja-alainen sopiakseen esim. kasv.t.kandityöksi. Aihetta ei yksinkertaisesti voi käsitellä seminaarityön puitteissa muuta kuin tyytymällä stereotypiohin (jolloin tutkimus perustuu liialliseen yksinkertaistamiseen).

Sen verran myönnyn, että on toki olemassa sosiaalisesti rakentuneita roolikäsityksiä, jotka näkyvät ihmisten toiminnassa (mutta ei niitä voi näin rankasti yleistää, ei niin että kaikki toimisivat niiden mukaan. ihmiset ovat yksilöitä, joihin vaikuttavat monet muutkin tekijät ja odotukset kuin vain sukupuoli). Myönnän myös sen, että itse käytän sukupuoltani hyväksi, tai ainakin tiedostan sen tuomat edut yhteisössä. Ehkä sitten sen kautta myös luon ja ylläpidän roolikäsityksiä.

___

Mutta, en kyllä ole toisaalta vakuuttunut, että kyselijä oikeasti edes on opiskelija, kun hän ei ole mitenkään keskusteluun osallistunut. Jos jostain syystä esitetty palaute on pelottanut kyselijän pois niin harmi, sillä ei tutkimusta saa kasaan ilman palautetta, ei ainakaan hyvää sellaista. Joten tulepa takaisin, ota kritiikki vastaan ja toimi sen mukaan, nii ehkä saat seminaarityöhösi joitakin vastauksiakin :)

Mopsi22 kirjoitti:

..."kun ei ole olemassa mitään standardityyppisiä heterosuhteitakaan."

No ei, eikä minusta sitäkään kannata ottaa annettuna, että hetskut yksilöinäkään toteuttaisivat sosiaalista sukupuoltaan jotenkin luonnollisesti tai automaattisesti linjassa biologisen sukupuolensa kanssa. Minun tuttuni ainakaan.

Aina on hyvä, että homoseksuaalisuutta tehdään näkyväksi ja tutuksi, mutta tuntuu, että se kelpaa aiheeksi erityisesti silloin kun (hetero)yhteiskunta haluaa katsoa veikeesti vinoon peiliin. Homot ja lesbot ja bisset saavat sitten analysoida ja selittää itseään. Tai siis en tykkää siitä ajatuksesta, että homokuvaa käytetään heteroyhteiskunnan analysoimiseen. (Kun ei ole hetskuyhteiskuntaa, vaan heteronormatiivinen sekayhteiskunta.)
En tarkoita, että pitäisi tutkia vain heteroita, vaan ihmettelen, mihin tätä vertailua ja vastakkainasettelua tarvitaan.

Myös se on aikaisemmissa kohtaamissani keskusteluissa ärsyttänyt, että otetaan homojen tai lesbojen parisuhteet tai (myös trans-)identiteetit esimerkiksi sukupuoliroolittumisesta ja sen keinotekoisuudesta, kun löytyy (tai toivotaan, että löytyy) näitä sosiaalisen ja biologisen sukupuolen ristiin menemisiä, ja tulosten valossa sitten tarkastellaan heteroiden omien "luonnollisten" sukupuoliroolien piirteitä. Eivät ne ole yhtään sen luonnollisempia ta oikeampia vaan ihan sitä samaa teatteria. Sitä ei koskaan sanota. Puhutaan vaan siitä, miten se butchtypykkä leikkii miestä (kysymättä siltä itseltään, että leikitkö miestä, vai oletko vain leikkimättä naista), eikä välitetä siitä että yhtä lailla, tai enemmän, leikkii miestä minun salilla käyvä teekkariserkkupoikanikin.

"Myönnän myös sen, että itse käytän sukupuoltani hyväksi, tai ainakin tiedostan sen tuomat edut yhteisössä. Ehkä sitten sen kautta myös luon ja ylläpidän roolikäsityksiä."
Minä kai siinä mielessä olen butler-uskovainen, että pidän tosi vaikeana=mahdottomana kokonaan irrottautua sukupuoliroolista. Sukupuolipeli on tosi voimakas mylly, huomaa siitä, että kun siitä yrittää puhua, putoaa helposti siihen samaan pyöritykseen, rooleista jauhamiseen.

Hirveän kova halu mulla on irrottautua, tai jotenkin kumota ne stereotypiat , tai tehdä ne roolit vaarattomiksi tai hölmöiksi, ei-vallan-välineiksi. En tiedä onko mulla siihen parempaa työkalua kuin oman elämäni eläminen sellaisena kuin olen.

Ehkä tää oli off-topic, tai sitten vastaus kohtaan yksi tälle mysteeriopiskelijallemme. Olen siis valmis vastaamaan kyselyyn minäkin, jos siihen tulee Mopsi22:n ohjeiden mukaista remonttia!

____

Muokkaan ja lisään: toivoisin että heteroiltakin kysyttäisiin näitä: ootko hetero? ootko nainen? et pidä hametta, miksi et? Mistä tiedät, että olet parisuhteessasi naisen roolissa? tiskaatko?

Ja vielä, jos on joku opiskelija, joka tätä lukee, tuo tutkimusvalitukseni ei kohdistu lähettämääsi kyselyyn, en lue sitä kuin piru raamattua, vaan kaikkeen kohtaamaani yleisemmin.

Tässä esitetty kritiikki on mielestäni ihan paikkansa pitävää, mutta….

Olette varmasti kuitenkin huomanneet, että kunnianarvoisille ja jo vuosikymmeniä työkseen tutkineille tutkijoillekin on sattunut inhimillisiä kömmähdyksiä ja valtaviin otantoihin perustuvat kyselytutkimukset ovat menneet läskiksi jonkun pienen muotoseikan takia, saati sitten opintietään vasta aloittelevan opiskelijan kohdalla, joka on tarttunut toimeen aiheensa innostamana.

Opiskelija opiskelee oppiakseen ja erilaiset tutkimukset ovat ennen muuta opinnäytteitä ja kasvunpaikkoja. Jos kaikki vastaukset olisivat jo selvillä, ei mitään tarvitsisi tutkia.

Vaikka puhuttekin ihan asiaa, niin tätäkin viestiketjua lukiessa tulee aika teilaava sävy läpi. Toki erilaisia kyselyjä tulee paljon ja ne voivat olla turhauttaviakin, mutta usein opiskelija on ensikertaa liikkeellä ja varmaan ensikontakti tällaiseen verkkoyhteisöönkin vähän jännittää, ainakin minua jännittäisi. Siinä rikotaan ennakkoluuloja puolin ja toisin.

Tosin tämän kyselyn herättämä keskustelu olisi arvokasta tutkimusmateriaalia jo sinänsä, josta saisi jo paljon irti.

PS Yhdessä viestissä toivottiin määrittelemään ”arjen askareet”, koska ” ne kun voivat olla hyvinkin erilaisia eri suhteissa”. Eikö arjen askareet juuri kannata jättää määrittelemättä, sillä se mitä kukin vastaaja itse katsoo arjen askareeksi, voi olla jo tutkimuksen kannalta mielenkiintoinen tulos.

"Vaikka puhuttekin ihan asiaa, niin tätäkin viestiketjua lukiessa tulee aika teilaava sävy läpi. "

Henkilökohtaisesti olen osoittanut epäkohtia. Mielestäni ei ole teilaavaa osoittaa tutkimuksen tekoon liittyviä teknisen toteutuksen yleisiä periaatteita. Palautteeni pyrkii parantamaan tutkimusta. Tarkoitus ei ole olla teilaava, muttei myöskään holhoava vaan neutraali. Palautetta tutkijanalku tulee saamaan ja siihen kuuluu pääosin erilaisten epäkohtien ja epäloogisuuksien osoittaminen.

"Toki erilaisia kyselyjä tulee paljon ja ne voivat olla turhauttaviakin, mutta usein opiskelija on ensikertaa liikkeellä ja varmaan ensikontakti tällaiseen verkkoyhteisöönkin vähän jännittää, ainakin minua jännittäisi. Siinä rikotaan ennakkoluuloja puolin ja toisin."

Jos minulle esitetään kysely, vastaan siihen ja kommentoin sitä. Jos MINUA lähestytään kyselyllä, on minulle yhdentekevää, jännittääkö kyselijä. Kyselijä on aloittanut tutkimuksen ja näin ollen hänen tulee olla valmis se tekemään tai luovuttamaan. Minun tehtäväni ei ole ajatella vastaajan tunteita esittäessäni täysin asiallisia ja valideja näkokohtia hänen tutkimuksestaan. Palaute koskee tutkimusta itseään, ei tutkijaa.

"Tosin tämän kyselyn herättämä keskustelu olisi arvokasta tutkimusmateriaalia jo sinänsä, josta saisi jo paljon irti."

Minunkin mielessäni kävi, että opiskelijan ajatuksena saattoi olla aloittaa ko. aiheesta keskustelu, jota käyttää materiaalina, eikä niinkään saada suoria vastauksia kysymyksiin. Eettisesti tapa olisi arveluttava. Mutta tuskin tästä on kuitenkaan kyse.

"Yhdessä viestissä toivottiin määrittelemään ”arjen askareet”, koska ” ne kun voivat olla hyvinkin erilaisia eri suhteissa”. Eikö arjen askareet juuri kannata jättää määrittelemättä, sillä se mitä kukin vastaaja itse katsoo arjen askareeksi, voi olla jo tutkimuksen kannalta mielenkiintoinen tulos."

En tarkoittanut, että tutkimuksen tekijä määrittelisi arjen askareet, vaan kukin vastaaja oman näkemyksensä pohjalta. Tällöin nimenomaan tulisi esille se, mitä tarkoittaa vastaaja arjen askareilla. Jos vastaaja ei mitenkään määrittele asiaa, vaan vastaa esimerkiksi, että "meillä minä vastaan arjen askareista", on tieto tutkimuksen kannalta täysin turha, koska ei tutkija tai vastaaja kumpikaan ole tarkentanut mitä tarkoitetaan tuolla termillä. Toki vastaaja saattaa mainita esimerkkejä askareista, mutta kun sitä ei ole erikseen pyydetty, ei vastaaja välttämättä näin tee ja arjen askareet -termi voitaisiin korvata melkein millä tahansa sanalla...

Ja loppuun vielä, toki virheitä sattuu, sen takia nimenomaan henkilökohtaisesti pyrin kommentoimaan eteeni sattuvia keskeneräisia ja valmiitakin tutkimuksia. Tarkoitus on varmistaa mahdollisimman kattava ja aukoton tutkimus, ei lyödä lyttyyn. Akateemisen maailman (opiskelijoiden) tekemiin tutkimuksiin kohdistuva palaute tulisi olla ennen kaikkea asia- eikä tunnepainoitteista ja hyvä niin. Ketään ei ole loukattu, ainakaan minun nähdäkseni, ketjussa esitetyllä palautteella.

Minä olen valmis ottamaan takaisin käyttämäni termin "mysteeriopiskelija" ja leikittelyn ajatuksella, onko keskustelun aloittaja kuulolla ollenkaan. Se on voinut tuntua ilkeältä, pahoittelen jos näin oli.

Ja olen ihan vilpitön sanoessani, että kriittinen kitinäni ei ollut suunnattu keskustelun aloittajaa kohtaan. Teki vain kovasti mieli pistää se eetteriin, kun tajusin, mikä nyppii.

Minusta on positiivista, että alkuperäiset puheenvuorot saisivat opinnäytteessä tilaa, sanotaan nyt vielä se.

Ajattelin, että jännittääköhän kyselijää, mutta jätin pois kaiken tunnespekuloinnin, kun se olisi voinut mennä aivan metsäänkin.

Minusta tästä keskustelusta huomaa, että halukkuutta vastata on ilmassa.

Illmeisesti lähtökohtaisena oletuksena on myös ollut joko se, että kaikki seurustelevat tai sitten sinkuilta ei kysytä Viimeisimmässä pitkässä suhteessani molemmat olimme aika butch, mutta työnjako oli kiveen hakattu. Minä hoidin keittiön ja se toinen loput. Luulisin että ns. heterosuhteissakin on tapana jakaa työt niin että se tekee joka osaa. `Arjen askareet` eivät ole enää niin sukupuolittavia kuin ovat ehkä joskus olleet. Tai butlerilaisittain, tiskaaminen ei ole naisen performatiivista esittämistä eikä porakoneen käyttäminen miehen.

Kiva, että kommenttiiini palattiin. Unohdin mainita vielä, että miksi tartuin tähän, vaikka mitää ilkeämielistä viestiketjussa ei minustakaan tapahtunut; se millainen "sävy" ossakin tekstissä lienee jokaisen omaa vahvaa tulkintaa, mutta ehkä sekin on hyvä tiedostaa, kunhan keskustelu ei tyrehdy ylemmääräisen korrektiuden ja diplomaattisuuden nimissä :)

Olen itse saanut suureksi yllätyksekseni palautetta graduryhmässä, että asiallinen palautteeni koettiin armottovaksi ja nujertavaksi, vaikka itse luulin sen olevan vain rakentava. Palautteen saaja koki menettäneensä kasvonsa, meni tunnekuohuun, ja vain vaivoin rohkaistui ottamaan minuun jälkeenpäin yhteyttä, sillä halusi läpikäydä tapahtunutta. Mikä oli hyvä ja tärkeä kokemus minulle.

"tiedemaailmassakin" ihmiset ovat tuntevia yksilöitä, toki palautteen saamiseenkin harjaantuu, enkä katso olevni vielä kovinkaan etevä palautteen antaja, kuten tästäkin haparoivasta yrityksestä hyvi käy ilmi.

Kyllä kritiikkiä pitää voida esittää.

Ja nuo (mopsi-samsonin viestissä 5 esittämät) koordinaatit kuka mitä missä koska ja mihin mennessä olisi tarkennettava tässä ja kaikenlaisissa vastaavissa kyselyissä.
Jos ne ovat kysyjälle uusia asioita, niin tässä kohtaa viimeistään niistä pitääkin puhua.
Seminaarityön ohjaajakaan tuskin olisi / on eri mieltä.

"se millainen "sävy" ossakin tekstissä lienee jokaisen omaa vahvaa tulkintaa, mutta ehkä sekin on hyvä tiedostaa"

häh? Sävy on omaa vahvaa tulkintaa? Osassakin tekstissä...en nyt ihan ymmärrä mitä tällä haet?

Tiedemaailmassa pidän siitä, että siellä ei välttämättä tarvitse ajatella muuta kuin korrektiutta. Opettajana on melkeinpä tärkeämpää, miten palautteen annan kuin millaista annan. Toki ohjaajakin on opettaja, mutta tieteellisen tutkimuksen korrekti kommentointi on aika kylmää kyytiä. Se johtuu siitä, että asiat ovat selviä niin sanoakseni; jos jotain puuttuu, se puuttuu. Se sanotaan yksinkertaisesti ja suoraan. Tutkimuksen tekeminen on selvärajaista puuhaa ja näin on myös palautteen suhteen.

Tunteellisuus on hyvä tiedostaa, mutta sen ehdoilla ei tarvitse toimia akateemisen tutkimuksen kommentoinnissa, kunhan painotetaan asiallisuutta. Näin asian näen.

Tutkimuksen tekijä oppinee tässä erottamaan ihmiset ja asiat, itsensä ja tutkimuksensa. Hän voi olla tunteva, mutta hänen tutkimuksensa ei. Siispä en kommentoi, miten hänen huono käsialansa ja käyrä ryhtinsä vaikeuttavat hänen kuuntelemistaan, vaan osoitan, että tekstissä joka eteeni on tuotu, on virhe.

Tarkoitin, että se millainen "sävy" jossakin tekstissä lienee jokaisen omaa vahvaa tulkintaa, mutta ehkä sekin on hyvä tiedostaa.

Yritin turhan monimutkaisesti (ja kirjoitusvirheiden kera) sanoa, että minä itse koin kirjoituksesi sävyn hieman teilaavaksi, ja tämä on täysin omaa tulkintaani. Yhä korostan, että neuvosi olivat täysin kohdallaan.

..........

Minusta on hyvä muistaa, puhuttiin siten kasvatustieteistä tai vaikka mistä, että ihmiset tekevät tiedettä, eivät tunteettomat analyyttiset, robotit. Ei tieteen tarvitse olla "tunnekylmää", ei se tee ieteestä jotrenkin vähemmän uskottavaa, vaan kokonaisvaltaista. Tiedän, että vaikutan lässyltä, kun sanan tällaista. Uskon vilpittömästi, että palautteenkin voi antaa ystävällisesti, ilman, että tieteellisyys tai asiallisuus kärsii. Etenkin, jos oikeasti haluaa auttaa toista, ja toivoo tämän olevan vastaanottavainen tarjotuille ajatuksille ja ehkä tartuisikin niihin.

Oon tuon Terholan kanssa samoilla linjoilla: minustakin kannattaa pitää palaute ystävällisenä, jopa vähän vaivaa nähden, varsinkin, kun on tekemisissä tuntemattomien suuruuksien kanssa, kuten täällä monesti. JOS siis ensisijaisesti välittää siitä, eteneekö projekti. (Vaan sehän ei kuitenkaan ole meidän kenenkään velvollisuus.) Lällyäpä se hyvinnii voi olla, ja minusta monesti rasittavaa, kun pehmennykset pidentävät tekstiä, mutta toimii paremmin, ihmiset eivät säiky pois niin helposti tai mene kierroksille turhista. Sävyä on tosin hyvin vaikea arvioida. Ylikiltteys voi vaikuttaa alentuvalta.

Ja Mopsin ohjeet ovat tosiaan erittäin asialliset, ja kai osin lievemmät kuin foorumin oma ohjeistus asiasta. On palvelus huomauttaa ongelmista, jotka haittaavat sellaisen hankkeen toteutumista, josta ei itse mitenkään ole vastuussa. Ei kai kukaan täällä muuta väitäkään.

Itse opiskelin alalla, jolla tuli todella paljon palautetta sekä erilaisissa ryhmissä että kahdenkeskisesti, hyvin erilaisilta ihmisiltä. Luksustahan sellainen on.
Vaan ensimmäisen vuoden ajan liikutuin (lue: paruin, ulvoin, pillitin) ihan jokaisen palautetilanteen jälkeen. Ei ollut mitään väliä tuliko haukut taikka kehut. Oli vaan niin uutta ja ihmeellistä.

On valitettavan harvinaista herkkua, että pääsee keskusteluun, jossa voi ottaa nokkapokkaa ja vittuilla vapaasti ja molemminpuolisesti ihan herrasmiesmielessä ja yhteiseksi huviksi ja henkiseksi ylösrakennukseksi.

Kun asiallisuus tulkitaan tiukkuudeksi, menee reaktioiden selvittelyyn sitten paljon aikaa. Ihan sama katsotaanko vastuun kuuluvan sanojalle vai kuulijalle.

Vaan erittäin asiallista olisi minusta keskustelun aloittajan pikkuhiljaa ilmoittaa itsestään. Mukavahan tässä on kyllä ollut ihan lämpimikseenkin jauhaa.

Olen samaa mieltä, toivoisin kyllä, että Student ilmoittaisi jotakin itsestään.

Pehmeästi voidaan antaa asiallista palautetta. Ja pehmeä palaute on toki monesti helpommin vastaanotettua ja siten myös toimivampaa. Tässä ehkä on sellainen pieni henk.koht. takapiru, että minun tyylini antaa palautetta on sangen kylmäkiskoisen asiallinen ja sopii akateemiseen maailmaan. Jossain määrin siis puolustan sitä, että pehmolässytysolemmetunteviaolentoja-asenne, joka enenevissä määrin leikkaa yhteiskunnan läpi, ei Valtaisi myös akateemista keskustelua.

Ääripäitä molemmat, kultainen keskitie olemassa. Koulumaailmassa vaan huomaa jotenkin ilmiön, että lapsille ei saa enää sanoa mitään, ettei pikku mikkomaaria saa traumoja. Siksi olen vähän henkilökohtaisesti tukkanuottasilla "pehmovaatimusten" kanssa, koska monesti asiat voi sanoa asiallisen lyhyesti ja homma pelaa :)

Kultainen keskitie on taatusti löydettävissä, ylihempeily voi tosiaan vaikuttaa paapovalta ja pahimmillaan itse asia hukkuu pehmittelyjen sekaan.

Uskon ymmärtäväni mopsi 22, mitä tarkoitat sillä, että voiko koulussa enää sanoa mitään ilman, että joku oppilas kumminkin tramatisoituu. Se on taatusti haaste ja äysin turvallista opetustilannetta ei varmaan olekaan olemassa. Arvostan opettajia suuresti, he ovat paljon vartioina, minusta ei olisi opettajaksi juuri tästä syystä :)

Eräs jo vuosikymmeniä koulunopena toiminut kertoi, että hän pyrkii tutustumaan oppilaisiinsa siinä määrin, että tietää kenelle asiat voi sanoa suoraan ja kuka taas tarvitsee tukea ja myötäelämisen osoituksia päästäkseen eteenpäin. tämä onnistunee vain kun sama opettaja opettaa samoja oppilaita monta vuotta ja ryhmäkokokin kai saisi olla ihanteellinen (tämä siis onnistuu vain täydellisessä maailmassa :). Eräs ystäväni taas on elävienkirjoissa vanhan ala-asteen opensa ansiosta, joka osasi kannustaa ja tukea häntä, kun omat vanhemmat ei siihen kyenneet. toivottavasti nykyisissä kouluissa oppilas voi vaihtaa opetusryhmää, jos oppilaan ja opettajan kemiat eivät yksinkertaisesti osu kohdalleen. Näinhän toimitaan esimerkiksi psykologi-/asiakassuhteissa; on parempi vaihtaa terapeuttia kun yhteinen sävel puuttuu, kuin yrittää väkisin eteenpäin. Siinä ei minusta ole kyse ammattitaidon puutteesta, vaan jostain ihan muusta.
......................
Sanon vielä yleisellä tasolla, enkä enää suoraan tähän keskusteluun liittyen : nykyään puhutaan paljon eriasteisesta masennuksesta, tunnelukoista ja tunneälyttömyydestä. Väitän, että yliopistossa voidaan usein henkisesti pahoin, on stressiä, kiusaamista, nujertamista, suotituspaineita ja kilpailua. Siksi yleisinhimillinen toisen huomioonottaminen ja empaattisuuden osoittaminen ei varmaan olisi pahitteeksi tiedeyhteisössäkin. Se saattaisi jopa nostaa nykyistä tieteen tasoa.
...............

Olisi tosiaan kiva, jos student palaisi. Vastaisin mieluusti kyselyyn esim. e-postitse.