Onnellisuus tarttuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa

YLEn tiedeuutisissa lainataan arvostettua British Medical Journalia.

Yhdysvalloissa, Michiganin osavaltiossa tehtiin 1940-luvun lopulla aloitettiin tutkimus, jossa kerättiin tietoja elämäntavoista ja niiden vaikutuksista sydän- ja verisuonitauteihin. Tutkimus on jatkunut tälle vuosituhannelle.

Jutussa todetaan:

-Onnellisuus tarttuu sosiaalisessa kontaktissa ystävien ja sukulaisen kesken ja vaikutus tuntuu jopa ystävien ystävissä. Sen sijaan työpaikalla onnellisuus ei tartu, päättelevät amerikkalaistutkijat. Jos tietyn ihmisen ystävä asuu enintään puolentoista kilometrin päässä ja hän on onnellinen, niin tarkasteltu ihminen on myös onnellinen 25% todennäköisemmin kuin muut.

- Koska alkuperäiset koehenkilöt asuivat yhdessä kaupungissa, heillä on keskenään sukulaisuus- ja tuttavuussuhteita. Tämä on tuonut tutkimukseen uuden ulottuvuuden ja siitä on selvitetty sosiaalisten verkostojen merkitystä. Muutama vuosi sitten aineistosta osoitettiin mm. että ylipainoisuus on "sosiaalisesti tarttuvaa".

Koko kiinnostava kirjoitus on osoitteessa:

http://ohjelmaopas.yle.fi/artikkelit/tiede/tiedeuutiset/onnellisuus-tarttuu-sosiaalisessa-vuorovaikutuksessa

*****************

Uutinen tuo minulle mieleen homojen omien sosiaalisten verkostojen ja vertaisryhmien hyödyllisyyden. Olen ollut havaitsevinani saman kaltaisia vaikutuksia myös sähköisillä verkostoilla, esimerkkinä vaikkapa Ranneliike. Eiköhän tämäkin vastaa aivan kohtuullista kylää.

mielenkiintoista - ja muistetaanpa, että rakkauskin (kyky rakastaa) tarttuu, kun saa itse osakseen rakkautta ....

Lueskelen parhaillaan Hesarin teemalehteä 1/2009, jonka teemana on Onnen kynnyksellä - Onnen arvoitus.

Lehden kannessa todetaan, että Suomalaisten onnellisuus syntyy vaatimattomista aineksista, mutta kestää koviakin aikoja.

Onnellisuustilastoihin kannattaa suhtautua varovaisesti. Toki linjaa sieltä voi löytyä. Lehden esittelemissä tutkimuksissa Länsi-Eurooppaa pidetään onnellisten maanosana. Tärkeimpinä onnellisuuteen vaikuttavina tekijöinä katsotaan olevan terveys, varallisuus ja mahdollisuus saada koulutusta.

Euroopan sisäisessä vertailussa pohjoismaat pärjäsivät parhaiten, ollen paremmuusjärjestyksessä: Tanska, Suomi, Ruotsi, Norja. Näiden jälkeen Hollanti. Baltian maiden sijoitus ei ole kaksinen, Viro 19., Liettua 22. ja Latvia lähes hännän huippuna 28. Viimeisinä onnellisuusasteikolla tulevat Turkki, Makedonia ja Bulgaria.

Maailmanlaajuisessa tilastossa puolestaan Tanska pitää edelleen ykkössijaa. Itävalta on kolmosena, vaikka eurooppalaisessa tilastossa se on vasta 20. Suomi sijoittuu kuudenneksi, heti Ruotsin edelle. (!)

Yhdysvallat jää vauraudestaan ja positiivisuudestaan huolimatta kärkikymmeniköstä.

Miltä tuntuu elää eräässä maailman onnellisimmista maista? Tajuammeko sen?

JuhaniV kirjoitti: "Miltä tuntuu elää eräässä maailman onnellisimmista maista? Tajuammeko sen?"

Samalta kuin silloin kun kuuluin "maailman onnellisimpien ihmisten" muodostamaan uskonlahkoon, jossa näin kaksi itsemurhaa. Maailman onnellisimmat suomalaiset ovat samalla tavalla herkkiä tekemään itsemurhan.

Eiköhän se johdu siitä, että Suomessa on itsekehuinen eliitti, joka siltä kysyttäessä pistää Suomen aina kärkijoukkoon oli sitten kysymys koulutuksesta, korruptoimattomuudesta, onnellisuudesta tai mlloin mistäkin ja aina löytyy Balkanin lammaskylistä jokin firma, joka on valmis esittämään tilaston, jossa kulloinkin kukin maa on kärjessä kaikissa tilastoissa.

Suomi on niin venäläinen, ai jai.... hei, Suomi on maailman venäläisin maa!

Kysymys Porikselle ja yhtähyvin kaikille muillekin: Milloin olit viimeksi oikeasti onnellinen ja miksi?

Muistan olleeni erityisen onnellinen sillä hetkellä, kun sain syliini ensimmäisen kerran poikamme perheeseen syntyneen esikoisen. Sitä onnellisuuden tunnetta en haluaisi vaihtaa pois.

Kysyin tätä asiaa mieheltäni. Hän kertoi olleensa onnellinen viime viikolla maatessaan sängyssään selällään ilman mitään kiirettä ja lukien mieluisaa scifi-romaania.

Minä olin onnellinen tänään norppademossa. Se meinasi mennä nössöilyksi ja nahjuiluksi pääasiassa koska arvon luonnonsuojeluväki oli ylhäältäohjautuvaa eikä anarkistista, odottaen alfauroksen urahdusta tai jotain muuta signaalia Ylhäältä. Agitoin kuitenkin kovasti ja keksin itse iskulauseita ja sain "piiskattua" joukkoon vähän voimaa niin että valtiomikäseoli, joka oli lähetetty lukemaan ministeri Anttilan standardivastauksen, sai demottajilta buuaukset.
Tuli mieleen se, kun Ceausescun puheelle rupesivat väkijoukot buuaamaan.

Toinen kerta oli tässä noin viikko sitten kun eräs nainen tunsi transihmisiä ja asetteli sanansa tarkkaan puhuen cisseksuaaleista. Hän sanoi, että transihmiset olivat teroittaneet hänen mieleensä sanastollisen sensitiivisyyden tärkeyden heidän kanssaan asioitaessa. Se oikein lämmitti sydäntä, minähän koko sanastollisen sensitiivisyyden pistin aikoinaan alulle, kuten hyvin tiedät.

Eilen sosiaalikeskuksen avajaisissa törmäsin naiseen, joka oitis tunsi minun käyttämän nimimerkin, muun kuin tämän, kahdestakin eri yhteydestä.

Vastasin jo siis kysymykseen "milloin". Vastaan kysymyksen "miksi". Siksi, että saan aikaan jotain, minun teoillani on vaikutusta, en sohi ilmaan. Minä vaikutan asioihin, olen siis olemassa. Saan sanani kuuluville. Käteni jälki näkyy.

Kysykääpä tämä kysymys: Milloin tein jonkun onnelliseksi? (Lienee vaikeampi tietää, koskapa pitäisi tietää toisen reaktiona tulleet tuntemukset.)