Homojen sijaisvanhemmuus ei vieläkään ole itsestään selvää Suomessa

Taas kerran julkisuudessa keskusteltiin siitä, että Suomessa on suuri joukko lapsia, jotka tarvitsisivat sijaisperheen esimerkiksi omien vanhempiensa ongelmien vuoksi. Eivät nämä asiat tunnu valtavasta tarpeesta huolimatta menevän niinkuin pitäisi. Lesbo- ja homoparit ovat aivan yhtä sopivia sijaisvanhemmiksi, kuin heteroparitkin. Järjestely on edelleen vaikeaa.

Australian osavaltioista Victoriassa on lähdetty rivakammin ongelman kimppuun. Samaa sukupuolta olevia pareja on kehotettu oikein kampanjan avulla ryhtymään sijaisvanhemmiksi vaikeuksissa oleville lapsille. Adoptio ei kuitenkaan edelleenkään onnistu.

Eräs sijaisvanhemmista totesi työn olevan hyvin palkitsevaa, mutta häntä häiritsee se, ettei adoptioon ole mahdollisuuksia.

"Tämä tilanne on tekopyhä. Toisaalta meidät tunnustetaan resurssiksi huolehtimaan lapsista, mutta toisaalta meille kerrotaan, ettemme olekaan riittävän hyviä. Tilanne on mieletön."

Asiasta uutisoi Australiassa ilmestyvä The Age -verkkolehti

Tietääkö joku, voiko Suomessa lesbo-/homopari oikeasti toimia sijaisvanhempina? Jos voi, niin edellytetäänkö rekisteröityä parisuhdetta tms?

Hieman on valoa nyt näkyvissä Suomessa. Olen seurannut pitkään erään miesparin matkaa sijaisvanhemmuuteen. Se alkaa olla nyt lähes varmaa. Viimeisiä päätöksiä odotellaan. Sen jälkeen asian pitäisi olla valmis. Lyhytkestoinen sijaisvanhemmuus on jo toiminut. He ovat ensimmäinen tällainen pari Suomessa.

Heteroilla näyttää sijaisvanhemmuuteen tarvittavan yli viiden vuoden parisuhde. Ilmeisesti avoliittokin käy päinsä. Luultavasti lesbo-/homopareilla ovat samat vaatimukset kuin heteropareillakin. Koko prosessi kestää tavallisesti yli vuoden. Paperisota on mittava. Nämä tiedot kerron ilman tarkistuksia vain kuulemani perusteella.

En ole vielä lukenut juuri ilmestynyttä Anna-lehteä. Siellä on juttu miesparista ja mm. heidän matkastaan sijaisvanhemmuuteen. Juttu on otsikoitu: "Kaksi isää, liuta lapsia". Anna-lehti nro 3, 15.1.2009. Sivut 34-37. Kommentoin mahdollisesti juttua lisää, kunhan saan lehden eteeni.

Anna-lehden linjan mukainen erittäin sympaattinen perhejuttu. Sen on kirjoittanut toimittaja Kirsikka Saari. Tuollaisia tarinoita tarvitaan lisää. Samanlaista se arki on niin hetero- kuin homoperheessäkin, joissa on lapsia.

Jutun ingressissä todetaan: "Isäksi tulo ei ollut aivan yksinkertaista, mutta nyt Tommi Myllynevalla ja hänen puolisollaan Toni Ahtaanluomalla on suurperhe, johon kuuluu niin biologisia kuin sijaislapsiakin."

Pari samankaltaista kokemusta tällä miesparilla, kuin aikanaan meidän epävirallisten kasvattilastemme kanssa.

He olivat vieneet lapsia Serenaan ja Lintsille. Hauskinta lasten mielestä oli kuitenkin lopulta piknikki Uunisaareen. Me teimme lasten kanssa joskus lomamatkan Lontooseen. Kävimme katsomassa nuorisomusikaalin, jonka liput olivat ryöstöhintaisia. Kun matkan jälkeen kysyimme mikä oli ollut kiinnostavinta, niin he vastasivat, että kun meidät ajettiin ulos museosta palohälytyksen vuoksi ja sitten tuli paljon englantilaisia paloautoja!

Lehtijutun mukaan nykynuoret ovat hyvin suvaitsevaisia homojen suhteen. Poika, joka on nyt pian perheen pysyvä sijoituslapsi, oli vastannut kysymykseen kavereiden suhtautumisesta homovanhempiin, että "miten niin?" ja hölmistynyt ilme kasvoillaan. Kysyin meidän pojaltamme erästä lehtihaastattelua ennen, että mitä he ajattelevat kun heillä on kaksi isää (oman biologisen isän lisäksi, joka heidät jätti). Pojalla oli hölmistynyt ilme. Hän totesi: "Miks sä tommosta kysyt?"

Kannatan, tietenkin, kaikkien sellaisten sijaisvanhemmuutta, jotka siihen kokevat valmiita olevansa. Asiaan liittyy kuitenkin näkökulma, jota kaikki eivät välttämättä osaa ottaa huomioon ennalta. Sanon tämän viisinkertaisten sijaisvanhempien biologisena lapsena, "sijaissiskona".

Sijoitetuilla lapsosilla on usein ongelmia - tosin monien taustat tietäen ihmeteltävän vähän - jotka tietenkin heijastuvat koko perheen hyvinvointiin. Useimmat sijoitetut lapset pitävät säännöllisesti yhteyttä myös syntymävanhempiinsa, onhan periaatteessa mahdollista sekin, että sijoitus joskus puretaan, jos biologisen perheen/vanhemman tilanne tai muu huostaanottoon johtanut syy korjaantuu tai kohenee (tätä tapahtuu, mutta hyvin harvoin). Monenlaisia tilanteita tulee vastaan, terapioissa käydään, perheen ihmissuhteet voivat olla varsin mielenkiintoiset (riippuen siitä kuinka monta lasta on, onko vain sijaislapsia vai myös syntymälapsia, minkä ikäisinä lapset ovat perheeseen tulleet...) ja biologisten vanhempien suhtautuminen sekä sijaisvanhempiin että lapsiinsa vaikuttaa paljon kaikkeen.

Monien mielestä kismittää kuitenkin se, että sijaisperheitä kohtaan on kamalasti ennakkoluuloisuutta. Vaikka toisaalta sanotaan että arvostetaan kovasti eikä itse pystyttäisi samaan, ei oikein ymmärretä, miksi joku tahtoo ottaa "toisen lapsia" kasvatettavakseen, niillä kun on vielä niitä ongelmiakin... Ja kyllä se monesti näkyy, vierastus.

Niin tuli vain mieleen, että samansukupuolisen parin tulee olla henkisesti erityisen vahva tähän tärkeään tehtävään ryhtyessään, sillä saattavatpa kohdata jopa ekstrapaheksuntaa -

Tai sitten minä ajattelen yliherkästi, ken tietää!

Sijaisvanhemmuus on vaativa tehtävä juuri niistä syistä, joista Bit mainitsi. Sijaislapsen suku saattaa tehdä myös asioista vaikeita. Niinhän kävi meillä ja sellaista on sattunut myös Tommin ja Tonin perheelle.

Luotan siihen, että Tommi ja Toni selviävät. Heillähän on jo vuosien kokemus lyhytaikaisista sijaisvanhemmuuksista. Tommi on lisäksi koulutukseltaan nuoriso-ohjaaja, mikä on saattanut olla lisäplussa sossujen tekemissä arvioinneissa.

Minäkin uskon vakaasti, että nimenomaan lapset itse eivät välitä tuon taivaallista vanhempien sukupuolista. Sen sijaan ulkopuoliset aikuiset välittävät usein vaikka niistä ukomaanmatkoista, epäilevät, että menee sossun pussista (oi mielikuvitus!), tai sukuhäiden joku hassu vieras voi ihmetellä, miksi juhliin on tuotu näitä "ottolapsia" (no kun ihan kaikki kutsuttiin ja ne on niinku perhettä)...

Kaikkein parasta vain toivottelen kaikille sijaisvanhemmille, olleille ja tuleville!

Sijaislapsi ei ole juridisesti sama asia kuin oma lapsi ts. biologinen tai adoptoitu. Sijaislapsen menot maksaa sosiaalitoimi (-<biologinen perhe?). Näin mä oon ymmärtänyt. Samoin sosiaalitoimi voi osallitua sijaislapsen matkakuluihin jos perhe matkustaa. Ainakin joskus on ollut myös niin, että jos perhe on vähävarainen, tukea saa niin paljon, että perhe lasketaan keskituloiseksi. Tämä siksi ettei sijaislapsi joutuisi taloudellisista vaikeuksista kärsivään perheeseen.

Kesäpoika, missä tarkoituksessa esität tämän kommenttisi?

Vastauksena tuohon Bitin kommenttiin "sossun pussista". Ja muutenkin. Sijaislapsi on sijaislapsi, jolle perhe tarjoaa perheen, mutta elatusvelvollisuus on muualla. Oikeudet ja velvollisuudet eivät muutenkaan ole samanlaiset kuin kokonaan oman lapsen kanssa. Biologisia vanhempia kuullaan lasta koskevissa päätöksissä ja he ovat osa lapsen elämää. Sijaislasta ei voi eikä saa omia liikaa. Heillä on menneisyys ja mahdollisesti myös tulevaisuus toisaalla.

Sossun pussista tippuu perheelle mielestäni aivan liian pieni summa. Siitä perhe maksaa vielä veron! Jos kaikki menee hyvin, sijoituslapsi voi olla vahvasti sijoitusperheen lapsi ja saada sieltä tarvitsemansa tuen ja turvan, aivan kuten biologinen ja adoptoitukin lapsi. Aina ei tietenkään mene toivotulla tavalla, ei edes standardiperheissäkään.

No varmasti on tapauskohtaisuutta. Omille vanhemmilleni ei ainakaan mitään matkakuluja korvata, viimeksikin taisivat ottaa pikkulainan että pääsivät risteilemään välimerelle koko poppoon kanssa. Mutta äitini on siis ammatillinen perhehoitaja (aik. lastentarhanope). Hänen toiveensa ryhtyä "pelkäksi" sijaisäidiksi, neljälle lapselle kerrallaan, ei tosin mitenkään olisi toteutunut, ellei isäni olisi saanut paremmin palkattua vakivirkaa.

Yksi mun uudemmista sisaruksista kutsuu äitiä äidiksi ja isää isäksi, muut nimillä. Esimerkiksi. Yksi sijaisissisko muutti jo kotoa, viides tuli... (Meistä kuudesta "biologisesta" enää yksi asuu vanhemmillamme.) Kotoa muuttanut on joskus jutellut kirjan kirjoittamista sijaislapsen näkökulmasta. Hänen tai jonkun muun opusta mielenkiinnolla odottelen!

Ja ketään en tahdo teksteilläni loukata!!!

Vielä: syntymävanhemmilla ei ole mitään velvollisuutta osallistua lasten elatukseen, mutta useimmat varmasti niin tekevät, ihan vapaaehtoisesti. Eivät ihmiset toki tahdo lapsilleen mitään pahaa, joskus vaan on helpompi antaa vaikka tavaraa kuin muuta huolenpitoa.

Sosiaalihuolto puolestaan ei rahoita paljoakaan, esimerkiksi kovin kalliita harrastuksia - tässä suhteessa sijaisperheen varallisuus vaikuttaa lapsen elämään siis ihan samoin kuin kenen tahansa vanhempien ekonominen asema lapsiinsa - mutta jotain kuitenkin, esimerkiksi tietyt matkakorvaukset (ei lomamatka): jos vaikka mummola on lapissa ja sinne lennetään usein; lapsen huoneen peruskalustus...

No, nämä saa siis selville ken tahtoo. Paikkakuntakohtaisia eroja lienee jonkin verran.

Tommi ja Toni ovat saaneet viranomaisilta ilmoituksen, että pitkäaikainen sijaisvanhemmuus on nyt täysin selvä. Nimet pistetään papereihin asian vahvistamiseksi ensi kuun alussa.

Iloiset isit vaan tarkentelee, että meille sijoituslapsi tuli vuonna 2003 suoraan pitkäaikaiseen sijoitukseen. Eikä varmaan mekään oltu Suomen ekoja :)

Nimimerkki isit, jos haluat päivittää tämän hetkisen virallisen tiedon, Tommi ja Toni Suomen ensimmäiset samaa sukupuolta olevat sijaisvanhemmat, ota yhteyttä. Haluan todentaa asian, mm. mikä kunta jne. Asialla on pikkuisen kiire, koska tieto menee hetken kuluttua uudelleen julki. Ennen muuta varmennettua tietoa nykyinen virallinen tieto säilyy.

Niin halutessasi teitä koskevat tiedot, kuntaa myöten, jäävät minun tietooni. Ilmoitan julkisuuteen vain todennetun uuden päivitetyn tiedon.

Homo- ja lesboparien sijaisperhetoiminta tarvitsee lisää julkisuutta niin, että nykyistä useammat viranomaiset ja pariskunnat uskaltaisivat ryhtyä viemään asiaa eteenpäin. Teidän kaltaisianne esimerkkejä tarvitaan lisää.

Sateenkaariperheiden järjestön kautta sain tiedon, että nykyisin Suomessa vain 35% huostaan otetuista lapsista pääsee perhehoitoon. Loput 2/3 sijoitetaan laitoshoitoon. Ruotsissa perhehoitoon pääsevät lähes kaikki huostaan otetut lapset. Suomessa on siis tällä hetkellä tilaa uusille sijais- ja tukiperheille vaikka millä mitalla.