avioero,äitiys,myöhäinen herääminen.

Seuraava
Warning: Subject matter slightly off topic.

Kävi iltapäivällä uimahallissa kuohuttava episodi, joka mun pitää jakaa kanssanne arvoisat Ladyt.

Menin altaaseen radalle, jossa sattui olemaan poikansa kanssa kellumassa joku heppu. Se hymyili mulle maireasti kun meinasin ohittaa. Tajusin että se on tuttu. Miten se pystyi tunnistmaan mut uimalasien ja uimahatun takaa (käsitin myöhemmin että tietysti oli bongannut mut jo matkallani altaaseen... vielä vastenmielisempi ajatus...). Siis kysymyksessä oli tapaus, jonka kanssa mulla oli jotain puolivakavaa yritystä uran alkuaikoina firman saunaillassa. Sellainen flirtatious supliikkisetä, jonka kanssa ehkä olisin alkanut nyhrätä jotain, mikäli eräs määrätietoinen nainen ei olisi napannut sitä silloin loppuillasta (mikä onni että näin tapahtui!!!)

Noh, sama vuosien takaa tuttu keimailu sitten jatkui altaan päässä, sisältäen olkapäähän koskettelua (by this gentleman) ja sitten sille kävi se klassinen moka, josta olen samanaikaisesti sekä empaattinen, huvittunut, että vahingoniloinen: se ei voinut olla tuijottamatta mun rintoja;) Tiedättehän miten se tapahtuu: sä näet jotain sellaista, että se osa aivoja, joka kontrolli käyttätymistä kerta kaikkiaan ohittuu ja sitten sä vaan katot ja saman aikaisesti tajuat että nyt toi huomaa että mä katon mutta mä en voi tälle tilanteelle mitään:) Hähä!

No koko tämä lilluminen samalla radalla sisältäen small talkia every now and then oli kyllä ahdistava kokemus mulle -siinä oli ehkä tämän edellä keskutellun heteroahdistuksen koko kuva; että pitäisi olla ja vuorovaikuttaa mutta mielummin sukeltasi saman tien pinnan alle. Varsinkin kun tyyppi oli juuri pitkältä menneisyydestä jolloin mä en ollut ihan selkeä näiden preferenssieni kanssa. (Huh meinasin kirjoittaa prefereisieni kanssa -siinähän olisi ollut teille aukottomille suoraviinaisille nauramista;)

Että silleen.
Kyllä tosta Kukkakeppi hyvät naurut sai ainakin =D Kiitos siitä ilosta!

Onko muuten tänään niinku joku kansainvälinen kaapistaulostulopäivä? Vielä ehtis ;)
Kukkakeppi, kaikki sympatia uintireissustasi. Miten kukaan voi kosketella lähes tuntematonta uima-altaassa. slimy.. uh.

Mulle käy muuten usein niin että jumitun tuijottamaan toisen... piirteitä. Silmiä vaan ei saa irti kauneudesta :) Mutta ei se oikeuta aiheuttamaan toiselle epämukava oloa.
Ihanainen, :D, tässähän ihan hämmentyy, kun kohtaa ihmisiä, jotka ovat kokeneet näitä asioita niin samalla lailla.

Kukkakeppi, yäk mikä äijä se tyyppi uimahallissa! Mä ihmettelen joskus, miten jotkut miehet kehtaakin käyttäytyä niin sivistymättömästi (ja ilmeisesti vielä kuvittelevat, että saavat sillä tavoin pokattua naisia). Kerran kun olin baarissa, eräs täysin tuntematon mies tarrasi takaapäin mun tisseihin sanaakaan sanomatta. En voisi kuvitella, että kukaan nainen lähestyisi tuntematonta naista noin röyhkeästi. Tosin en olisi todennäköisesti pitänyt moista käytöstä yhtä loukkaavana, jos tekijänä olisikin ollut sen vastenmielisen ukon sijasta viehättävä nainen ;)
Huh! Ettekö te tiedä, ettei tänne palstalle saa kirjoittaa näin paljon viikonlopun aikana, jolloin mä en välttämättä edes avaa koko konetta? Joku kiintiö sentään! Ja vähän iisimpää tahtia pliis. Ensin väläytettiin leikkimielisesti ajankohtaa ennen juhannusta, ja nyt ollaan jo ihan tosissaan tapaamassa tällä viikolla. Ihan niin kuin muka pikkuipanoiden äiti pystyisi järkkäämään vapaaillan parin päivän varoitusajalla.

Kukkakeppi: arvostan suuresti tarjoustasi (9.10.). Ja kyllä, ongelmaskenario toteutuisi. En sitten tiedä, haittaisiko se vai ei... :) :)
Kuka pääsee sitten to. 15.10 ?
Ma en ole vielä ihan varma..

Ja kysymys, MIKSI Coronassa..., eikä DTM?
Tää on kyllä ihan uskomatonta että tää keskustelu on jatkunut jo yli vuoden! Ja mä oon nyt vasta hiljattain tullu mukaan ja mulla on kauheen kova työ nyt lukea tuo kaikki aiempi keskustelu! En oo vielä ehtinyt lukea varmaan puoliakaan! Tää kyllä voittaa monet kirjat ja tv-ohjelmat mennen tullen. Tästä keskustelusta kyllä sais oikein bestsellerin. Ja tv:n voi heittää jorpakkoon, tää on paljon mielenkiintoisempaa =) Ja nyt kun oma elämäkin on alkanut olla niinkuin saippuaoopperaa kun oon alkanut elämään, niin edes Kauniit ja rohkeatkaan ei enää kiinnosta. Sitä paitsi siinä sarjassa ei varmaan oo koskaan ollu yhtäkään homoa...
Mä meinasin kuolla nauruun kun luin jonkun kirjotuksen että oli nähnyt unta siitä seitsemästä taalasta joka annetaan kaikille aktiivisille keskustelijoille tällä palstalla. En valitettavasti nyt muista kenenkä uni se oli. Kyllä mun mielestä pitäiskin kaikille keskustelijoille tällä palstalla antaa joku palkinto, on tää niin huippu palsta. Ja joku etusivun juttukin olis ihan hyvä :D Niin kuin siinä unessa oli joku lehtihaastattelukin.
Ajattelin että nyt olisi mun aika kantaa korteni kekoon ja jakaa kokemuksiani teidän ihanien naisten kanssa. Näitä herännäiskokemuksia.
Tässä siis Ihanaisen elämä osa I.
Oon kyllä kerhosta asti katsellut tyttöjä sillä silmällä ja aina sen tiedostanut ja yläasteaikankin ihastunut yhteen tyttöön ja viimeaikoina on ollut sellaisia lieviä ihastuksia, mutta ei mitään niin voimakasta kuin nyt ihan vähän aikaa sitten. Enkä ole koskaan ollut ihastunut kehenkään hyvään kaveriini. Kun erosin avomiehestäni (ei lapsia) niin siinä samassa erorytäkässä menin sitten vielä ihastumaan naiseen mutta oli se ehkä ihan hyvä juttu, vei ajatukset pois kaikesta ikävästä. Ennen sitä suurta ihastusta aloin netissä lukemaan keskusteluja asiasta ja se vaikutti ehkä suuresti tähän herätykseen, kun huomasi että muutkin tuntevat juuri näin. Sitten vielä sattui semmoisia hauskoja asioita että aloin törmätä kuolleisiin lepakonraatoihin =) En tiedä sitten kuinka tavallista on nähdä kuolleita lepakoita. En ole ainakaan koskaan aiemmin nähnyt ja nyt niitä tuli vastaan parinviikon välein. Ensin mökillä ja sitten kotipihassa keskellä pihaa kun autosta nousin niin siinä jalkojen juuressa kökötti. Niin kuin maailmankaikkeus olisi vääntänyt rautalangasta että herää pahvi nyt on tosi kyseessä =) Ja maailmankaikkeuttahan kannattaa uskoa silloin kun se merkkejään lähettelee =) Ja onhan se parempi herätä myöhään kun ei milloinkaan! Menin sitten nettiin ja kirjoitin yhdelle tytölle joka oli jäänyt mieleeni...
Jatko-osa ilmestyy pian!
Siksi koska syksy on sadonkorjuun aikaa ja tämä koskee myös pihlajaa.

Hehe.. Torstai coronassa oli mun ehdotus joka tähän mennessä on sopinut vain mysterelle. Väänetään tätä nyt vielä koska torstai tuli enemmistölle liian äkkiä.
Heh heh, joo-o...

Ja Ihanaiselle kiitos ykkösosasta! Ne kuolleet lepakot kuulostavat karmaisevalta ja samalla hienoltakin... Se uni niistä taaloista oli muuten minun. Itse en katso telkkaria juuri ollenkaan - tämä palsta on mun telkkarini. Paitsi että tämän sarjan juoni ei etene yhtä vauhdikkaasti kuin TV-sarjoissa, kuten taisin joskus todetakin, paitsi eräillä tietysti joskus. No, yksi tärkeä käänne omassa tarinassani tosin tapahtui, kun mies näytti vihreää valoa ajatukselle, että olisin välillä naisen kanssa. Suomeksi sanottuna sain siihen luvan ja hyväksynnän. Olen siitä vieläkin vähän pyörällä päästäni. Ja ihmettelen, että entäs nyt. Ei kai nyt sitten yhtään mitään. Olen onnellinen option omistaja, mutta kun kuvitelmat alkavat konkretisoitua, eteen iskee arkitodellisuus ja oivallus siitä, kuinka marginaaliset mahdollisuudet ovat käytännössä... Mutta ehkä se ei ole edes tärkeää. Ehkä tärkeää on vain se optio - se että se on periaatteessa olemassa.
Ihanainen, kiitos tarinastasi. Odotan jo jatkoa. On aidosti mukava lukea erilaisia tarinoita ja kokemuksia. Todellinen elämä on niin ihmeellistä. Ja tähän on pakko lisätä, että meillä ei edes ole sitä telkkaria - jonka taisin jo joskus aikaisemminkin mainita.

Pihlaja - olipa mukava kuulla kuulumisiasi. Olet käynyt rohkean keskustelun kotirintamalla. Vau.
Eräs tuttavani käytti samanlaisessa tilanteessa hyvin samantapaisia sanoja: lupa on saatu - mitä nyt sitten? Yhtäkkiä iso kielletty haave onkin täysin luvallinen. Sen toteutuminen on kiinni vain omista toimista. Olen iloinen siitä, että jos päätät ryhtyä toimenpiteisiin, voit tehdä sen täysin luvallisesti, puhtain paperein. Voisitko ajatella ryhtyväsi tekoihin? Vaikka millaisin seurauksin?

Ihana sade ulkona! Piti ihan kävellä kotiin pisintä reittiä :)
Onnea Pihlaja, uuden OPTION omistaja!


Ihanaiselle; kiitos Ihanaisen elämä osa 1:stä! Odottelen mielenkiinnolla jo jatko-osaa....
'Niin kuin maailmankaikkeus olisi vääntänyt rautalangasta että herää pahvi nyt on tosi kyseessä =) ' Samalta tuntui kun koin 'nuijaherätyksen'. Sisäinen ääni huusi että herää jo!!!
En ole koskaan nähnyt kuollutta lepakkoa mutta jospa nyt kävelyllä syysmetsässä eteen tupsahtaisi.
Vau Pihlaja! Kyllä niitä löytyy, usko pois kun minä sanon!

Ihanaisen elämä osa II.
Silloin sen tajus ja silloin sitä heräsi kun tunsin sen tunteen siitä että sille oli ensinnäkin pakko kirjoittaa. Sitten se kun kirjoiteltiin, odotin vaan koko ajan uutta viestiä ja olisin aina halunnut vastata saman tien hänelle mutta yritin hillitä itseäni. Ajattelin koko ajan häntä vaikka en ollut vielä tavannutkaan häntä. Ja sitten kun tapasin niin sen jälkeen en todellakaan pystynyt ajattelemaan muutakuin häntä! Nämä tunteet siis viimeistään sai munut heräämään kunnolla ja täysin. Ihastuin siis oikein kunnolla ja leiuin pilvissä. Kiitos siitä hänelle, kiitos että herätit minut ruususen unesta suudelmallasi. =)
Tiedostan kyllä täysin että SINÄ saatat lukea tätä palstaa ja jos luet tämän niin tunnistat kyllä, mutta eihän minulla ole mitään pahaa sanottavaa Sinusta eikä kukaan muu tiedä kuka olen ja kenestä puhun... Ja oon niin jäänyt koukkuun tähän palstaan että siksi täällä avaudun!

Ja mä todellakin ajattelen (ainakin vielä) että tämä herääminen on HYVÄ asia, ihana asia, eikä mikään pelottava kriisi. Mä voisin periaattees kertoa ihmisille näin että "mulle on tapahtunut jotakin aivan ihanaa... mä oon huomannut että tykkään naisista! Eikö olekin ihana asia!" Kun sitä tuntee itsensä nyt jotenkin niin uudeksi ja eheäksi ja valaistuneeksi =) Heränneeksi. Vaikka periaattees tää asia kai pitäis olla jotenkin kauheeta ja negatiivista ja tuo mukanaan kaikkia hankaluuksia. Mut mä en vaan nyt näe sitä niin.

Kuitenkaan Ihanainen ei saanut tätä naista omakseen, koska nainen halusi liidellä vapaana kuin taivaan lintu. :) Mutta Ihanainen sai ihanaisen ystävän, jonka kanssa voi keskustella näistä heräämisasioistakin. Ja kenties hänen avullaan Ihanainen pääsee tutustumaan lepakkojen salaisiin laaksoihin ja kukkuloihin (lue DTM:ään).

Ja nyt Ihanainen vaan tuijottelee kadulla vastaan tulevia naisia ja ei huomaakaan niitä vähemmän kauniin sukupuolen edustajia...

Odotan itsekin innolla Ihanaisen elämä osa III:sta, koska käsikirjoitus on vielä hieman vaiheessa!
Vau Ihanainen.

Saako kysyä, että vastasiko se nainen heti ensi kohtaamisella sitä käsitystä, jonka olit saanut hänestä viestien perusteella? Mulle on suuri arvoitus, kuinka kemiat voivat oikeasti kohdata myös ihan fyysisesti ja kasvotusten. Kasvoitta kirjoittelu on kuitenkin niin eri juttu.

Without, sinulle on postia.
Kiitos Ihanainen iloa hersyvästä teksistäsi :) Vau, juuri näin, aidolla ilolla vastaan se kaunis, kiehtova, hyvä ja pehmeä, jonka olemme kaikki niin iloisesti löytäneet tai vielä löytämässä :) Noh, ei arki ole aina näin mutkatonta, mutta pohjimmiltani jaan kanssasi tuon ilon. Laaksot ja kukkulat kanssa ;)

Pihlaja esitti mielenkiintoisen kysymyksen, kerro siitä hetkestä kun kohtasittekin.
Ihanainen; myötätuntoni on sinun puolellasi kun teistä ei sittenkään tullut paria.

Koin saman vapautuneen tunteen kun todella HERÄSIN. Olisin halunnut huutaa koko maailmalle, että tykkään ja rakastun vain ja ainoastaan naiseen! Tunsin myös yhtäkkiä itseni eheäksi ja jokin painolasti putosi harteilta. Ja aina aikaisemmin olin ihmetellyt miksi naiset aina katsovat ja kiinnostuvat minusta enemmän kuin miehet....ja lopultakin tajusin että se on mun sisälläni oleva juttu jota en vielä täysin tiedostanut. Heijastin tätä tunnetta jo ulospäin tietämättäni. Kerroin asiasta ulkomailla asuvalle lapsuuden ystävälleni ja hämmästyin kun hän sanoi heti että hän on aina aavistanut asian.... ajattelin että olenko todella ollut näin sokea itselleni....

Mutta todella tämä tiedostaminen on enemmän tuonut mukanaan hyviä asioita ja enkä haluaisi enää elää näennäistä heteron elämää.
Nooh, yleisön pyynnöstä näemme nyt lisää otteita Ihanaisen elämästä ja tässä jaksossa pääsemme seuraamaan Ihanaisen tähän astisen elämän katastrofaalisimpia mutta ihanaisimpia treffejä!
Mä olin kyllä nähnyt hänen kuvansa etukäteen ja hän minun. En olisi kyllä muuten uskaltanut lähteä treffeille. Siis kun itse pidän naisista jotka näyttävät naisilta ja lepakoita kun on aika montaa lajia olemassa... (Mut jos tapaisin teitä joskus niin ajattelisin teitä lähinnä kohtalotovereina eikä sillon tietenkään olisi väliä miltä näytätte... mut noi oli niin treffitreffit.)
Mutta onhan se niin että varsinkin jos kauheesti etukäteen kuvittelee millanen se toinen on niin eihän yhden kuvan perusteella saa ihan oikeeta kuvaa. Oli hän erilainen mielestäni kuin kuvassa ja en olisi kyllä tunnistanut jos kadulla olisi vastaan kävellyt. Tavallaan ehkä siinä kävi niin että ihastuin sitten uudelleen siihen tyyppiin joka hän oli livenä. Siis ensin ihastuin siihen kuvan tyyppiin ja sitten erikseen siihen oikeaan ihmiseen. Hän on tosi hauska ja mielenkiintoinen ja mukava ja ainutlaatuinen ja nätti ja sexy, joten Ihanaista vietiin!
Mutta kyllä ne treffit jännitti! En ikinä ennen oo ollut treffeistä niin paniikissa ja muutenkin olin ihan ihmeissäni että miten kuuluu pukeutua ja meikata yms. kun menee treffeille NAISEN kanssa... Ja muutenkin miten kuuluu toimia. Ja hyvät naiset, älkää vaan koskaan tehkö sitä virhettä että menette syömään ekoilla treffeillä! Se oli ihan kauheeta! Suu oli niin kuiva ettei sitä ruokaa meinannut saada pureskeltua ja nieltyä! Vaikka eräs viisas ystäväni onkin jo aikoja sitten sanonut että ekoilla treffeillä ei pidä mennä syömään niin en sitä sitten uskonut kun ei minulla ole ollut miesten kanssa mitään syömisongelmaa.
Mutta se flirtti ja katseet oli ihan yli-ihanaa. Just toi katse on semmonen juttu mistä varmaan voi yleensäkin tunnistaa sen että joku on kiinnostunut naisista. Ja mulla on semmonen tunne että ne tytöt joihin joskus elämäni aikana oon ollu ihastunut tai jotain että hekään eivät ole olleet sataprosenttisia heteroita vaikka mitään meidän välillä ei olisikaan ikinä tapahtunut. Onko muilla tällaista mielikuvaa? Siis että alitajuisesti vaistoais sen katseesta ja se katse olis ihastumisen edellytyksenä.
Mut ehkä jos "sokkotreffeille" menee niin ei saisi liikaa kuvitella etukäteen kaikkea eikä laittaa liian suuria odotuksia vaan pitäisikin mennä silleen että tässä nyt vaan tutustutaan samanhenkisiin ihmisiin. Sitten jokukerta joillakin semmosesta saattaa kehittyä jotain ihanaa silleen luonnostaan.
Hieman ohi tämän hetkisten keskusteluiden, kuitenkin ajattelin ajatuksieni istuvan parhaiten tämän otsikoinnin alle,

Joitain ajatuksia piilon takaa,

Takana lukematon määrä riuduttavia tunteja, paljon inhon, hämmennyksen ja pelon täyttämiä oivalluksia yksin, siitä kuinka itsessään voi joutua kohtaamaan tälläistä aikuisena, elämää aivan toiseen suuntaan rakentaneena. Kuinka tuskallisen kaukana onkaan kuviteltu itsensä hyväksymisen tuoma vapaus, miten luonnolliseksi osaksi itseään voi omaksua jotain, mitä on aina voimakkaasti oudoksunut ja pitänyt kiellettynä, miten voin onnistuneesti oppia ymmärtämään sitä, mitä itsessäni vihaan, jotain minkä haluaisin ravistaa pois, peläten sen kaiken olevan osa minua. Teen matkaa, jossain epätietoisuuden poluilla risteilen- tuuliajolla, itseni uudesti näkemisen ja hyväksymisen päämäärää tavoitellen, samanaikaisesti sen tuomaa muutosta peläten.


Kuinka repivää onkaan ajatella elettyä elämäänsä taaksepäin ja tunnistaa sieltä paljon asioita, jotka ovat silloin jääneet mietittyttämään ja ihmetyttämään, löytäen niihin tunteisiin tai toimintatapoihin mahdollisesti selityksen tästä, kummallisuudesta, joka minuun on asettunut tai oikeammin sanottuna, puolessa, jonka olemassaolon olen tietoisuudestani poissulkenut viimeaikoihin saakka. Mietin sitä, mistä ammentaa voimia ja uskallusta tälläisen mullistuksen kohtaamiseksi ja läpikäymiseksi, kuinka alkutaistelujen ja vastaanhangoittelun jälkeen, uskaltautua käymään läpi niitä pelkoja ja oletuksia, jotka ajatukseni valtaa ja joskus vielä mahdollisesti itsessään hyväksyä tämä kaikki, ja sitten siirtää se käytännöntekoihin uuden elämän järjestämiseksi. Missä kummassa on se rohkeus, joka minusta normaalisti välittyy, voiko tutkimusmatkaminään olla näin raakaa, pakon sanelemaa, minähän en ole tätä valinnut.


Tässäkin asiassa on toinen puolensa, sen tiesin ja tunsin heti, rintaa riipivää onnea. Miksi ohittaisin tai jättäisin elämättä tämän, kaikesta kivusta huolimatta elän täysillä sitä yhteyden- ja läheisyydenkaipuuta, vahvasti tuntien, ajoittain pahoinvoivaksi tekevää ikävää, halua palata niihin yhteisiin "kiellettyihin" hetkiin, myös muuten kuin ajatuksin, odottaen uutta kohtaamista ja jälleen onnekseni, todeta odottamisen kannattaneen, se on sitä, toista elämääni, jonka kanssani jakaa vain hän.

Takaisin piiloon
Voi Desperado, kuinka riipaisevaa mutta niin tuttua! Aivan itku silmässä luin enkä kyennyt lukemaan enää toiseen kertaan!
Olet oikeassa paikassa ja uskon että tämä palsta auttaa sinuakin tässä asiassa, oletkos jo kauan lukenut tätä palstaa vai oletko "uusi"? Se on kai joku klisee että "homot" on kuin yhtä perhettä, mutta kyllä minusta ainakin tällä palstalla tuntuu että me kaikki olemme yhtä perhettä ja että kuulun johonkin ryhmään tai yhteisöön. Ahmin eilen sen Eva Dahlgrenin kirjan, jossa hän sanoi osuvasti että homoja ei yhdistä seksuaalisuus vaan huumori ja se itseironia ja se että kulkee mutkaista elämänpolkua mutta vahvana tarpoen eteenpäin (tai ei se näillä sanoin sitä sanonut mutta näin sen ymmärsin.) Ei se kirja kyllä muuten minusta mikään ylimahtava ollut. Kai minulla oli liian kovat odotukset sitä kohtaan...
Yritä Desperado pitää kiinni siitä onnen tunteesta joka pilkahtelee jostakin sisimmästäsi! Anna sen tulla päivänvaloon!

Näin viime yönä aika järkyttävää unta... ;) Olin meidän kylän ostoskeskuksessa ja huomasin että sinne oli tullut uusi liike Amarillon viereen ja sen ikkunassa oli iso lakana, johon oli tussilla kirjoitettu isolla että HOMOILLE JA HETEROILLE. Sitten siinä luki pienemmällä jotain sateenkaariyhteisöstä. Katsoin, että vau, mikä toi on. Kuljin ikkunan ohi mutta en uskaltanut mennä sisään. Näin että siellä oli myynnissä muun muassa paitoja (jotain homoaiheisia) ja jotain astioitakin ja muuta krääsää. Sitten menin Amarilloon yksin lounaalle (ei ole oikeasti tapana) ja naistarjoilija yritti iskeä minua, mutta hän ei ollut yhtään minun tyyppiä. Kuitenkin kyselin häneltä mielenkiinnolla siitä uudesta liikkeestä. Sitten sain jonkun salaattikipon eteeni ja menin sen kipon sekä tuolin kanssa sinne ostoskeskuksen käytävään ja istuin syömään sitä salaattia sen homoliikkeen ikkunan eteen ja tuijotin sinne sisälle. Siinä oli nyt ovet kiinni mutta näin että siellä oli myyjänä semmoinen pienikokoinen tummahiuksinen nainen. Sitten kun hän avasi liikkeen ovet taas lähdin loikkien takaisin sinne Amarilloon ja minulle tuotiin pääruoka eteeni. Suunnittelin meneväni kuitenkin sinne liikkeeseen sitten kun olin syönyt. Mietin kyllä vähän että mitä jos joku näkee.... Sitten heräsin! Tohtori Freud, mitä tämä tarkoittaa!?! Jos nyt joutuisin musteläikkätestiin, minut passitettaisiin varmaan suljetulle osastolle! ;D
Desperado, kirjoitat kuin prosaisti. Arvaa, vetoaako tällaiseen pieneen kirjallisuusfriikkiin...

Ihanainen, unesi oli paitsi hauska, myös koskettava. Se homojen ja heteroiden paikka, jota kiersit kuin kissa kuumaa puuroa, oli vähän kuin dtm minulle. Sen ovi houkutti ja pelotti pitkään, ja avasin aina jonkin toisen oven, kunnes sitten lopulta uskalsin astua oikeasta ovesta. Eihän mulla mennyt empimiseen kuin vuosi! (No, voi tietysti ajatella, että siihen meni 20 vuotta, mutta tietoisella tasolla kuitenkin noin vuosi.)

Mainitsemasi kirja tuntuu ylimahtavalta niistä, jotka diggaavat sen kirjoittajaa, koska (ainakin minun mielestäni) hänen persoonastaan piirtyy niin selkeä kuva nimenomaan kirjassa kuvattujen arkisten pikku tapahtumien kautta. Samanlaista arkitason kuvaa ei synny parhaimmissakaan elämäkerroissa, joissa yritetään tiivistää henkilöiden koko elämä ja persoonallisuus yksien kansien väliin ja poimitaan esiin suuria merkkitapahtumia elämän varrelta. Minuun ainakin kolahtivat enemmän juuri kauppareissut, ruoanlaitot ja ruusunmarjakeitolla hoidetut vatsataudit. Koin, että nämä arkiasiat yhdistettyinä ajatuksiin, joista mainitsitkin tuon yhden, loivat kouriintuntuvan kuvan kirjassa puhuvasta ihmisestä, johon oli helppo samaistua.

Ja tervetuloa takaisin mainoskatkolta! Tämän ohjelman lopussa pohditaan Ihanaisen mainitsemia Katseita. Itse en ole ikinä tajunnut katseiden kieltä. En vain osaa sitä, ihan niin kuin en osaa kiinaa. Mulla on siinä kohdassa jokin händikäppi. En ole hallinnut katseiden kieltä ikinä miestenkään kanssa, en siis edes silloin aikoinaan, kun pienessä mielessänikään ei käynyt, että voisin olla jotain muuta kuin hetero. En ole ikinä flirttaillut, en edes tiedä, miten se tapahtuu, ja sitä paitsi pelkkä ajatuskin nolottaa – enhän minä ole edes sen NÄKÖINEN, että voisin ylipäänsä ruveta flirttailemaan kenellekään. Ja minusta tuo katsejuttu kuuluu flirttailun kategoriaan. En usko, että kukaan voisi luoda minuun sellaista katsetta, joten en minäkään uskalla katsoa ketään sillä tavalla, vaikka tekisi mielikin. Muutenhan voisin vaikka punastua! Joskus kyllä aavistelen, että joku saattaa arvata ihastuneet ajatukseni, vaikka itse luulen, että niitä ei näe minusta. Mutta koskapa olen kaikin puolin sokea kaikelle tällaiselle, niin kuinka voisin itsekään huomata, mitä naamastani näkyy ja mitä ei? Varsinkin jos toinen on erityisen terävänäköinen ihminen. Mulle on joskus (hyväntahtoisesti) sanottu, että minua voi lukea kuin avointa kirjaa, ja se vähän kammottaa... Tuntuu että joudun luovimaan sokeana katseiden maailmassa, jossa muilla ihmisillä on herkkä tutka ja terävä katse.

Itsekseni olen arvellut, että tämä ”sokeus” johtuu varmaankin siitä, että en muutenkaan ole erityisen visuaalinen ihminen. Hahmotan maailmaa enemmän puheen, äänen ja kielen kautta. Joudun usein noloon tilanteeseen, kun en tunnista jotakuta ihmistä, johon törmään vaikkapa kadulla. Mutta yleensä kun se ihminen alkaa PUHUA, muistan hänet äänestä ja puhetavasta. Tämä on ehkä ristiriidassa sen kanssa, että saan kuitenkin naisista paljon silmäniloa (visuaalisuus!). Mutta kuten olen ounastellutkin, se on ehkä lopulta kuitenkin pelkkää pintaa. Niin kuin olen toivonutkin sen olevan. Viime aikoina olen ajatellut, että jos rakastuisin tosissani, toisen ulkoisella olemuksella ei varmaan siinä vaiheessa olisi enää liiemmin väliä. Tai olisi tavallaan tietysti, mutta se voisi oikeasti muuttua minun silmissäni kauniiksi. Olen luullut ihastuvani vain tietyn tyyppisiin naisiin, mutta juuri viime aikoina olen kokenut hämmennystä ja huojennustakin, kun olen huomannut, että minua viehättävät tosiasiassa hyvin erilaiset naiset, kukin mistäkin syystä. Esimerkiksi taannoin tapasin naisen, joka ei ollut minusta ulkoisesti millään tavalla mielenkiintoinen eikä tippaakaan viehättävä, mutta kun kuuntelin häntä aikani, tajusin hänen puhuvan jotenkin tosi kauniilla, viisaalla ja herkällä tavalla, ja silloin hän alkoi myös näyttää silmissäni toisenlaiselta, oikeasti kauniimmalta. Ihan niin kuin hänen äänensä ja puhetapansa olisivat ihan fyysisesti vaikuttaneet hänen koko olemukseensa, ja niin ne tosiaan vaikuttivatkin.
Oooh, niin paljon olisi sanottava täällä.. kunhan vaan olisi aikaa!!!
Ihan oikeasti työt alkaa kohta kärsimään, kun on aivan PAKKO lukea kaikki viestit oikein ajatuksella..

Kohta ne firmat kieltää facebookin lisäksi Leppakkolaakson sivustotkin:)
Pihlaja, en mäkään osaa flirttailla. Tai no joo, eräs ystäväni kyllä sanoo, että olen välillä kamalan flirtti kännissä. Mutta en mä osaa sillain tietoisesti flirttailla, että päättäisin, että nytpä flirttailen tuolle. Koen samoin myös sen, että vaikka toisaalta olenkin visuaalinen ihminen, koska nautin kaiken kauniin katsomisesta, olipa kyseessä nainen, maalaus, maisema tai jotain muuta, hahmotan maailmaa eniten sanojen kautta.

Mukava kuulla, että sait mieheltäsi “luvan” olla myös naisen kanssa. Tosi hienoa, että miehesi on noin ymmärtäväinen ja avarakatseinen.

Lainaus Pihlajan viestistä nro 322: “Varsinkin sen jälkeen kun luin Kukkakepin rakastajatar-roolista, mua alkoi nolottaa oma haaveeni. Kuinka muka voisin ”pitää” ketään ihmistä moisessa roolissa, varsinkin jos en aikoisi erota? Olenkin tullut siihen tulokseen, että ainoa vaihtoehto olisi se, että se toinenkin olisi naimisissa miehen kanssa ja täsmälleen samassa tilanteessa (pieniä lapsia) ja ajattelisi samalla tavalla kuin minä.”

Tähän minun täytyy sanoa, ettei sen tarvitse olla ainoa vaihtoehto, että toinenkin on naimisissa. Olen viime kuukausina pohtinut paljon näitä asioita omalta kohdaltani ja ajattelen nyt niin, että vaikka olenkin sinkku, minulle voisi sopia kaikken parhaiten tuollainen ystävyyttä + seksiä mutta ei kuitenkaan varsinaista parisuhdetta systeemi. Silloin toinen voisi aivan hyvin olla naimisissa (mutta sillä tavoin että mies tietää ja hyväksyy naissuhteen, koska en halua olla mukana kenenkään pettämisessä).

Olen seurustellut vakavasti kaksi kertaa tällä vuosituhannella (ensimmäinen suhde miehen, toinen naisen kanssa). Vaikka olin rakastunut molempiin kumppaneihini, kummatkin parisuhteet aiheuttivat ahdistusta ja riittämättömyyden tunteita (eri syistä mutta kuitenkin). Olen alkanut miettiä, että ehkä sellainen perinteinen kiinteä parisuhde ei olekaan minua varten. Tarvitsen paljon omaa aikaa ja tilaa, alan tuntea helposti riittämättömyyden tunteita ja olen kai usein liian kilttikin.

Joka tapauksessa kaipaan naisen läheisyyttä ja kosketusta. Ystävyyttä + seksiä suhde antaisi niitä, mutta ei vaatisi minulta liikaa.

Sitä en ole vielä selvittänyt itselleni, johtuuko tämä parisuhdeahdistukseni etupäässä huonoista kokemuksista ja “vääristä” ihmisistä. Tapaanko kenties vielä joku päivä sellaisen sukulaissielun, jonka kanssa voin olla kiinteässä parisuhteessa niin, ettei mikään ahdista? Vai johtuuko tämä sittenkin vain minusta, niin että tämä nyt vaan on minulle luonnollisin tapa olla tässä maailmassa? En minä monessa muussakaan asiassa normeihin sovi.

Vaikka olen paljon näitä asioita itsekseni miettinyt, tuntuu silti vaikealta puhua näistä. Jotenkin lähipiirissäni kaikki tuntuvat olettavan, että jos ihminen on sinkku (hetero tai lesbo, ihan sama), hän etsii nimenomaan perinteistä parisuhdetta. Onneksi on yksi lapsuudenystävä, jonka kanssa olen voinut puhua avoimesti, koska hän kokee nämä asiat samalla tavoin, vain sillä erolla että hän on kiinnostunut pelkästään miehistä.

Mutta tälle palstalle on niin hyvä kirjoittaa :).
Tuo samainen Pihlajan viesti kosketti minuakin. Olin ilahtunut, että joku ajattelee noin. Kun en itse aikanaan Naiseni kanssa kyennyt yhtään enempään (vaikka suunnitelmissa oli), podin pitkän aikaa huonoa omaatuntoa. Nyt sitten Mariannan viesti heti perään selvitti minulle, mitä haluaisin. Kyllä se on syvää läheisyyden tunnetta, luotettavaa ystävyyttä, inhimillistä lämpöä ja seksiä. Ja tämä kaikki ilman riippuvuutta, sillä siihen tukehtuisin. Kiitos teille :-), en tunne itseäni roistoksi näine toiveineni.
Pakko kirjoittaa tänne!

Kesällä jo kirjoitin pariin otteeseen omaa tarinaani, mutta myöhemmin, kun olen avautunut asiasta läheisilleni, poistin kirjoitukset täältä, koska he nähdessään ne, olisivat voineet tunnistaa tarinani enkä kuitenkaan halua heidän tietävän ihan kaikkea, mistä olen teille avautunut. Kertonee siis jotain tämän palstan "hengestä" ja tärkeydestä meille myöhäisheränneille :)

Nyt on kuitenkin pakko osallistua keskusteluun. Minua hämmästyttää uudelleen ja uudelleen se, että vaikka täällä kirjoittelee niin monia erilaisia ihmisiä, kaikkien tarinoista löytää jotain omaa. Se on hämmentävää ja samalla niin ihanaa. Niin kuin esimerkiksi Ihanaisen pätkä, jossa hän kirjoittaa katseista. Allekirjoitan sen kaiken ja luettuani tajusin, että juuri näin on elämässäni aina ollut. Koskaan en vaan itse ole sitä sillä tavalla tajunnut kuin Ihanainen siitä kirjoitti. Kiitos, että sanoitit senkin asian!

Erityisen koskettava oli Desperadon kirjoitus. Niin tuttuja tunteita! Juuri tämä paini "kielletyn" kanssa on ollut omallakin kohdallani niin totta. Kuitenkin olen onnellinen siitä, että olen mielestäni päässyt siitä eteenpäin ja koen, että oma uusi, tai paremmin se oikea, minuuteni ja identiteettini on löytynyt ja koen siinä olevani niin kotona.

Kiitos ihanat naiset, että olette olemassa. Elämä on paljon helpompaa kun huomaa, ettei olekaan outo erilainen ja ainoa maailmassa, joka painii näiden asioiden kanssa.
Tunnelmia aavistuksen pienemmän piilon takaa,

Apua--Joku puhuttelee minua luettuaan ajatuksiani, Ihanainen, Pihlaja jopa absolutelygorgeous, te joita olen lukenut. Hahmosi takana on ihminen, mietin- minkälainen olet, olenhan täällä ihmisenä minäkin, uutena teille- mikähän minusta tulee, olen jo pidemmän aikaa seurannut tarinoidenne kulkua, poiminut sieltä paljon tuttuja, jaettavia asioita, säröjä, oivalluksia, tunteita, jollain tavoin tunnen teitä, te ette vielä minua, se pelottaa, olen astunut esiin.

Täytyisi jaksaa, pitäisi ajatella muita, miten siihen pystyn, kuinka Äitinä voin tuoda aidon läsnäolon kotiin, minua tarvitaan, olen niin etäällä ajatuksieni kanssa, saavuttamattomissa. Mitä, kävin jossain, katsoin noihin kysyviin kasvoihin, minut herätettiin tähän hetkeen, missä olit. Syyllisyys nyt tuostakin, mitä jälkiä tämä muutos minuun jättää, kuinka kieroon lapseni kasvavatkaan, miten pystyn vastaamaan heidän tarpeisiin, kun tuntuu kuin entisen itseni, sen mitä olen, olisin kokonaan hukannut, pakahdun. Pelko hallitsee, vangitsee ajatukseni, kahlitsee käteni, henkikään ei kulje, rintaani puristaa, tätäkö minä todella haluan.

Kuinka saatan olla näin itsekäs, mikä saa minut vasta nyt tuntemaan näin, jos tämä meneekin ohitse. Jos voisin, kurkistaisin tulevaan, uskallukseni riittäisi katsomaan miltä siellä näyttää, se toisi kaipaamaani rohkeutta. Näen sen niin synkkänä ja pelottavana, rajaanko itseltäni mahdollisuuden onneen, kuvitellen asioita muiden sanoiksi ja syövyttäen niillä mieleni itseäni vastaan, haluaisin karkottaa tämän pois minusta, kääntää selkäni, tuntea niin kuin ennen. Pakenisinko taas, sen kyllä osaan, olenhan aina niin tehnyt, tosin tietämättäni, kaiken kieltäen. Se toinen puoli minussa, se uusi tuttavuuteni, haluaisi tulla kiinni otetuksi, jäädä, jos sen sallin-- mitä saan ja mistä luovun.

Piilosille
Onko joku nyt tavannut jossain tai tapaako joskus?

Minäkin (ainakin asun Helsingissä) ehkä pääsisin (alkaa olla lapsi isällä viikonloppuja tässä marraskuusta alkaen silloin tällöin) kunhan muistaisin joskus katsoa tätä palstaa (kun ei ole netti kotona niin en iltaisin enkä viikonloppuisin täällä roiku).

Ja menohaluja alkaisi olemaan kun nyt tiedän jo että vapaus koittaa. Tai on koittanut kun ero on jo virallisesti ja käytännössä hoidettu. Ja niitä vapaita viikonloppujakin alkaa olemaan. Mutta vaikka joskus kymmenen vuotta sitten kävin dtm:ssä niin en sinne ihan yksin kyllä uskaltaudu enää eikä sopivaa seuraa ole, joten tapaaminen sopisi hyvin :)
Minulle myös katse on se mistä tiedän onko toinen minusta kiinnostunut. Olen enemmän visuaalinen eli näköaistini kertoo minulle enemmän toisesta kuin tuhat sanaa....näin alkuvaiheessa ennen kuin tutustuminen etenee syvemmälle ja läheisemmälle tasolle.

Olisi tosi mukava tavata meitä kaikkia jotka tänne kirjoittelevat vaikkapa ensi kesänä Pride juhlan merkeissä...
marianna, keon hyvin samalla tavoin kuin sinä. Kaipaisin ehkä läheisyyttä ja ystävyyttä ja kyllä - seksiäkin, mutta en parisuhdetta. En tiedä haluanko sitä parisuhdetta joskus jos sopiva ihminen tulee vastaan, mutta olen hyvinpaljon omaa tilaa ja aikaa haluava ja tarvitseva ja nyt kun olen puolisen vuotta asunut "yksin" (siis lapsen kanssa, eronneena lapsen isästä) niin koen hyvin vahvasti etten halua muuttaa yhteen kenenkään kanssa vaikka jonkinlainen seurustelusuhde joskus syntyisikin. Vaikka mistä sitä etukäteen tietää. Mutta parhaiten sopisi juuri tuollainen ystävyyttä + seksiä, ei parisuhdetta. Tosin käytännössä minulla ei ole juuri nyt aikaa eikä oikein energiaakaan muuhun kuin arjen pyörittämiseen, joten en juuri katsele sillä silmällä ympärilleni ja ei kai niitä naisia taivaasta syliin tipu ;)
Oi, ihanaa kun muistatte minua teksteissänne! Kiitos absolutelygorgeaus (jonka nimeä en osaa lausua enkä varmaan kirjoittaakaan) ja kiitos desperado. Ihan samalta minustakin tuntuu, kun vastaatte minulle kuin miltä sinusta D tuntuu kun sinulle vastataan täällä =) Tuntuu pahalta D että sinusta tuntuu pahalta. Toivottavasti mielesi tulee aurinkoisemmaksi. Minua auttaa kun saan puhua tai siis kirjoittaa näistä asioista. Ja olen myös puhunutkin muutamalle ihmiselle. Toivottavasti sinäkin voit!

Niin kertokaa nyt please jos ootte jotkut tavanneet toisianne?! Ja heillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisin saanut olla muukaanaa!
Pikainen viesti sinulle Desperado.

Luin tekstisi ja kylmät väreet meni selkää pitkin. Tunteesi on NIIN tuttuja. Ne vievät minut ajatuksissani kevääseen kun kävin läpi samoja vaiheita kuin sinä nyt. Toisaalta lukiessani myös hymyilin, tiedätkö miksi? Siksi, että olen päässyt siitä eteenpäin ja se tuntuu oikealta ja hyvältä. Jos voisin, kiertäisin käteni harteillesi, rutistaisin sinua ja sanoisin, että sinäkin pääset eteenpäin ja voit vielä kokea samaa iloa ja tyytyväisyyttä siitä, minkä nyt koet kipeänä.

Mitä tulee äitiyteen ja suhteeseen lapsiin. Itse olen kipuillut saman asian kanssa ja tullut siihen tulokseen, että lapset ovat tyytyväisiä ja onnellisia silloin kun me äiteinä olemme onnellisia ja voimme hyvin. Muut asiat tulee sitten sen jälkeen.

Malta mielesi, Desperado, sinä selviät kyllä kun annat ajan kulua ja tehdä tehtävänsä. Me elämme täällä laaksossa tätä elämänvaihetta sinunkin kanssasi :)
Minua lohduttavat valtavasti nuo ajatuksenne suhteesta, jossa olisi läheisyyttä, ystävyyttä ja seksiä, mutta ei toivetta tai vaatimusta ”perinteisestä” parisuhteesta eikä sen suurempia sitoumuksia. Olen luullut, että olen harvinainen ”pahis”, kun itse haaveilen juuri sellaisesta suhteesta, koska jotenkin tuntuu siltä, että ”kunnollinen” parisuhde on normi ja yleinen tavoite (seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta). Ihanaa huomata, että en olekaan ainoa lajissani. Se antaa tietynlaista toivoa, vaikka eteen ei välttämättä kävelekään heti naista, joka haluaa ystävyys-seksi-suhteen JUURI minun kanssani. Tai miten Arnaia sen ilmaisikaan... ”ei kai niitä naisia taivaasta syliin tipu”. Samalla minua lohduttaa sekin, että teidän muiden puheissa korostuu nimenomaan myös tuo läheisyys ja ystävyys. Itse kun en herkkänä ihmisenä voisi kuvitella pelkkää ”kylmää” seksisuhdetta, mutta toisaalta en halua perinteiseen parisuhteeseen tähtäävää rakkaussuhdettakaan. Olisi mahtavaa, jos suhde voisi olla jotain siltä väliltä. Rakkautta sekin varmaan olisi, omanlaistansa. On niin kapea ajatus, että rakkaus olisi vain sellaista, missä muodostetaan ”virallinen” pariskunta. Ja että kaikki muu olisi rakkauden alapuolella.

Minulle olisi tärkeää, että siinä läheisyys-ystävyys-seksisuhteessakin molemmat osapuolet VÄLITTÄISIVÄT toisistaan niin kuin ihminen ihmisestä. Että se ei olisi pelkkää omien tarpeiden tyydyttämistä vaan myös toisen ihmisen kunnioittamista, hänen tarpeidensa ja toiveidensa huomioon ottamista ja sitä, että näkisi toisen kokonaisena ihmisenä, SIITÄ HUOLIMATTA, että suhteessa ei pyrittäisi mihinkään sen enempään kuin siihen, että silloin tällöin tavattaisiin ja nautittaisiin yhdessäolosta. Suoraan sanottuna luulen, että vaikka olisin nyt sinkku, tai siis vaikka eroaisin miehestäni, niin en silti varmaan haluaisi ainakaan toistaiseksi muuta kuin juuri sellaista läheisyys-ystävyys-seksisuhdetta kuin mitä nytkin haluan, tässä elämäntilanteessa. Varsinkin Arnaia ymmärtää tämän varmaan hyvin, kun on hiljattain eronnut. Amanda ilmaisi asian myös hyvin: ”...syvää läheisyyden tunnetta, luotettavaa ystävyyttä, inhimillistä lämpöä ja seksiä. Ja tämä kaikki ilman riippuvuutta, sillä siihen tukehtuisin.” Etenkin tuo ”inhimillinen lämpö” on loistoilmaisu! Täällä Laaksossa tästä voi puhua niin, että te muut ymmärrätte, mistä on kysymys. Mutta pelkään, että jos ajatuksen ilmaisisi jossain muualla, niin se tulkittaisiin väärin, tyyliin ”kauheaa, tollasia ne lesbot (homot?) on, haluavat vain seksiä eivätkä suostu sitoutumaan, eihän niistä ole oikeaan parisuhteeseen” jne. Minun silmissäni mainitunlainen suhde näyttää sen sijaan ensisijaisesti hurjan kauniilta, jos suhteen kumpikin osapuoli ajattelee samalla tavalla ja välittää toinen toisestaan.

Jännää sinänsä, että ajattelen jatkuvasti, mitä kaikkea ihanaa tekisin naiselleni, jotta saisin hänelle mahdollisimman hyvän olon, mutta en läheskään yhtä paljon ajattele sitä, mitä itse saisin. Tämä ei suinkaan tarkoita, että en välittäisi itsestäni ja omasta nautinnostani, tietenkin välitän, mutta ajattelen, että se hoituisi varmasti joka tapauksessa siinä sivussa. Eniten haaveilen siitä, että saisin pitää naista oikein hyvänä, ja täytyy myöntää, että tämä seikka saa minut tuntemaan itseni vähän vähemmän pahikseksi! :) Nyt muuten kun se virallinen lupakin on saatu, niin nämä haaveet ovat ihan räjähtäneet päässäni, ihan niin kuin ne olisivat olleet tähän asti enemmän tai vähemmän tukahdutettuina ja nyt ”luvan” myötä villiintyneet. En silti tiedä, mitä niille varsinaisesti tekisin, käytännön kuviot kun ovat mitkä ovat...

Desperado, kirjoituksesi koskettavat mua siksikin, että niistä kuultaa suuri ahdistus, ja siitä mieleeni muistuu elävästi, kuinka järkyttävän ahdistunut itse olin viime keväänä. En oikein tajunnutkaan sitä sillä hetkellä, mutta nyt jälkeenpäin tajuan. Sinunkin tilanteesi muuttuu vielä, ahdistus lievittyy. Onko sinulla ketään, jonka kanssa puhua asiasta kasvotusten? Minua helpotti ainakin suunnattomasti, kun pääsin tapaamaan ”kaltaisiani” ihmisiä, tutustumaan heihin ja juttelemaan heidän kanssaan näistä asioista ihan livenä. Nyt kun vuosi on kulunut, käsitän, että olisin varmaan mennyt tavalla tai toisella rikki, jos olisin jättänyt kaiken vain oman pääni sisään ja kanavoinut sen kokonaisen vuoden ajan pelkästään tänne Laaksoon, tapaamatta asian tiimoilta ketään kasvotusten. Se olisi ollut myrkkyä mielenterveydelle, niin hieno paikka kuin tämä Laakso onkin. Jos joku on kiinnostunut nk. vertaistukiryhmästä (Helsingissä), niin annan mielelläni lisätietoja (privaattimeiliinkin voi laittaa viestiä).

Kyselijöille ja päättelijöille tiedoksi, että kyllä sellainen pienimuotoinen ex tempore -tapaaminen oli, ja se oli oikein hieno. Mutta järkätään ensi kerralla isompi ja mielellään vähän pidemmällä varoitusajalla. Ihanteellista minusta olisi, jos voitaisiin vahvistaa paikka ja aika silloin privaattimeileissä, joten nyt kaikki halukkaat profiilia luomaan (huomasin, että kaikilla ei sitä ole, eikä yksityistä postilaatikkoakaan)!
Sori, korjaus edelliseen: tutkin profiileja tarkemmin ja huomasin vasta nyt, että kaikille rekisteröityneille käyttäjille voi sittenkin lähettää privaattimeiliä. No enpä näköjään minäkään vielä kauhean hyvin näitä juttuja hallitse, vaikka olen jo vuoden täällä palstalla seikkaillut... Huomattakoon, että itselläni kesti puoli vuotta löytää tuo privaattipostilaatikko. Mutta vissiin jossain toisessakin yhteydessä on tullut selväksi, etten ole mikään tekniikan ihmelapsi, joten turha minun on sellaista esittääkään. Ehkä siihen liittyy se, että nettimaailma on mulle edelleen vähän vieras, vaikka olen tänne Laaksoon aika hyvin jo pesiytynyt, mutta en esimerkiksi ikinä edes käy missään muissa foorumeissa enkä osaa tai halua "surffata" netissä, ellen etsi jotain täsmäjuttua, yleensä jotain työhön liittyvää. Ja tähän tekniikan ja virtuaalimaailman vierastamiseen liittyy taas varmaankin se, että virtuaalimaailma ei missään määrin riitä mulle, vaan kaipaan ehdottomasti ympärilleni myös kasvoja - lihallisia, puhuvia ihmisiä. Onneksi heitä on löytynyt. Olen koko ajan vain entistä tykästyneempi ihmisten tapaamiseen, vaikka olenkin oikeasti ujo. Mutta se on vain luonteenpiirre, jonka olen päättänyt jo tällä ikää hyväksyä; näillä mennään...
Tuo mitä Pihlaja sanoi, että "mitä kaikkea ihanaa tekisin naiselleni, jotta saisin hänelle mahdollisimman hyvän olon, mutta en läheskään yhtä paljon ajattele sitä, mitä itse saisin" on kyllä just sitä uutta mitä oon löytänyt itsestäni tämän heräämisen myötä. Miehistä en koskaan ajatellut noin. Jostakin naisesta, josta tykkäisin, ajattelisin että haluan että hänellä on hyvä olla, olisin huolehtivainen, hellä, huomaavainen. Ja myös fyysisesti ajattelisin noin kuin P sanoi.

On se kiva että jonkun muunkin pää meinaa räjähtää ajatuksista =)
Komppaan Pihlajaa ja Ihanaista kympillä. Ajattelen juuri samoin. Kaipaan niin paljon sitä, että saisin pitää kainalossa ihanaa naista ja vaikka vaan olla. Antaa toiselle ihmiselle kaikki se lämpö ja läheisyys, mitä en osaa enkä halua antaa/saada miehen kanssa. Oman roolini miehen kanssa olen aina kokenut ihan toisenlaiseksi ja nyt kaikkien näiden pohdintojen jälkeen se ei tunnu omalta, tarkemmin ajateltuna ei ole koskaan tuntunut.
Huomenta, yhdyn edellisiin. Se on juuri se lämpö, läheisyys, hellyys ja vain ehkä vaan olla olotila mitä kaipaan. Totesin muutama vuosi sitten kuten absolutelygorgeous kirjoitti että koen roolini miehen kanssa hyvin toisenlaiseksi, erilaiseksi , en omaksi itsekseni. Koin usein suhteessa mieheen kuin mies olisi 'toiselta planeetalta', emme olleet samalla aaltopituudella, puhuimme eri kieltä. Ihmettelin tätä vierauden tunnetta.
Jälkeenpäin ajateltuna kaikki näyttää selvältä... tämä on ollut pitkä ja ajoittain kipeäkin etsikkoaika. Mutta onneksi ajan kanssa, hitaasti mutta varmasti palaset löytävät paikkansa ja itselleni on varmistunut olevani oikealla tiellä.

Olen aina ollut kiinnostunut unista ja nyt on kirjoitettava osa siitä mitä viime yönä näin ja vielä muistan:
Olin parisuhteessa, mutta hämmentävää että olin siinä vuorotellen naisen ja toisena hetkenä miehen roolissa. Sylissäni oli pieni muutaman kuukauden ikäinen, suloinen , tummahiuksinen vauva, joka nukkui hymy huulillaan. Ympärillä oli lapsia ja aikuisia jotka ihastelivat vauvaa.
Totesin unen merkitsevän itselleni eheytymistä, juuri niiden monien palapelien yhdistymistä , omaa syvää minuuttani jota olen etsinyt. Ja vauva merkitsi uuden alkua, minua kaikkineni hyväksyttyineen puolineen. Ja ympärilläni olevat ihmiset ihastelivat ja kannustivat minua.
Unesta jäi tosi hyvä ja rauhallinen mieli.

No, nyt lähden aamulenkille ennenkuin luvattu sade saapuu....
Unista tuli mieleen omat uneni, jotka ovat olleet viime kuukausina vähintääkin erikoisia ja täynnä tapahtumia. Useampana yönä olen nähnyt unta, jossa minulla on ollut naiskumppani. Niissä unissa minulla on ollut syvä rauha ja lepo. Sellainen tunne, että tämä juuri on sitä elämää, jossa minä olen kotona. Aamulla herättyä on koko päiväksi jäänyt sellainen kaihertava ikävä, kun uni ei ole ollutkaan totta vaan ainoastaan unta.

Välillä olen epäillyt, josko sittenkään olen "oikealla tiellä". Jos kuitenkin vaan haihattelen tai olen ymmärtänyt jotain väärin näissä pohdinnoissani. Se tunne, jonka olen kokenut näissä unissa, on ollut niin ihana, että se on jotenkin vahvistanut sitä ajatusta, että en ole "normihetero" vaan jotain ihan muuta.
Luin nyt sitä Tommy Hellstenin kirjaa "Saat sen mistä luovut". Jo ihan alussa tein suuren oivalluksen =) Ei mun oo pakko analysoida itseäni ja yrittää ymmärtää. Voin "vain" elää. Ei mun oo esimerkiksi pakko "päättää" että oonko nyt bi vai lesbo. Ei tarvi määritellä ja tutkia ja selvittää. Voi vaan ryvetä elämässä ja alkaa elää elämää sen sijaan että seuraisi sivusta! Jes!

Sitten nyt tuntuu kovasti siltä että tahtois sitä KKK:ta, mistä Pihlaja joskus puhui. Toki tämä on vieläkin minusta ihan mahtava tämä keskustelupalsta mutta nyt olisi tilausta KKK:lle ja myös ehkä vähän SSS:lle =) (En kyllä Pihlaja ole ihan varma mitä tuo kolmas S tarkoittaa. Kahden muun S:n merkitys melko selvä =) )
Ihanainen, en minäkään enää muista, mitä ne ässät tarkoittivat (paitsi tietysti yhden ässän merkitys on minullekin edelleen selvä!), mutta pointti oli kai se, että ne kaikki liittyivät lähinnä kroppaan ja fyysiseen puoleen, kun taas KKK liittyi pelkästään mieleen ja henkiseen puoleen. Olen kai tullut ahmatiksi, kun haluan molempia...

Nuo unet! Ne eivät ole todellakaan mitään höpöhöpöä. Minullekin ne ovat kuluneen vuoden aikana merkinneet paljon. Unessa kun itseään ei voi kontrolloida, ei edes huomaamattaan. Ja täytyy sanoa, että kaikki (muistiin jääneet) uneni ovat pelkästään vain vahvistaneet käsitystäni omasta itsestäni. Jotkut unet ovat suorastaan niin selkeitä, että tuntuu kuin minulle haluttaisiin vääntää rautalangasta, että tajua nyt edes tästä, kun et muuten tajua. Tai siis tajuanhan mä, nykyään. Tajuan vähän liiankin selkeästi. Tajuan jopa senkin, ettei tämä avioliitto taida pidemmän päälle kestää edes tälleensä, edes luvan kanssa. Mutta mulla ei ole oikein voimia ajatella asiaa edemmäs. Otan vaarin Hellstenistä ja vain ”ryven elämässä”. Kuulostaa hyvältä. Että saisi vain elää eteenpäin ja ikään kuin antaa elämän hoidella loput. Hmm?
Ihanainen tunsi tänään itsensä raakileeksi. Niin hauras ja haavoittuvainen. Mutta se oli vapauttava tunne. Se että sallin sen. Ihanainen on siis elossa. Vaikkakin vain täällä lepakkolaaksossa vasta. Ne kukkulat on vielä toistaiseksi jäänyt vähemmälle.
Ihanainen
17.10.2009, 20:55 "Luin nyt sitä Tommy Hellstenin kirjaa "Saat sen mistä luovut". Jo ihan alussa tein suuren oivalluksen =) Ei mun oo pakko analysoida itseäni ja yrittää ymmärtää. Voin "vain" elää. Ei mun oo esimerkiksi pakko "päättää" että oonko nyt bi vai lesbo. Ei tarvi määritellä ja tutkia ja selvittää. Voi vaan ryvetä elämässä ja alkaa elää elämää sen sijaan että seuraisi sivusta! Jes!"

Hellsten on vihamielinen homofoobikko, mutta oivalluksesi on minusta oikeanlainen. Olen sanonut, että "elämänhallinnan" sijasta pitäisi olla elämän hallitsemattomuus.
Nuo määritelmät ovat aina ulkopuolisten antamia. Lesbojen luokka merkitsee jotain sille, joka ei itse ole lesbo.
Joo, kuten Pihlaja kommentoi tapaaminen oli hieno, joten kannustan kaikkia aktiivisuuteen tällä alueella.

Tuli mieleen se vitsi hankalasti lausuttavista sanoista sen jälkeen kun on ottanut pari drinkkiä -näitä ovat esimerkiksi:

-Massachusetts,
-30th,
-Jewelry
-British Constitution
-Lieutenant colonel
jne...

Vielä hankalampi on sanoa:

-I have to leave now,
-I do not want to have another drink
-You are not my type
-No, I am certainly NOT thinking about having sex with you
Mä en tiennyt, että Hellsten on homofobikko. Ei olisi uskonut, että ihminen joka kirjoittaa noin fixuja voi olla niin vajaaälyinen. Ja silti tuntuu, että se koko kirja on kirjoitettu meille myöhäisheränneille, vaikkei siinä homoutta mainita sanallakaan. Kaikesta huolimatta suosittelen kirjaa kaikille myöhäisheränneille, kannattaa lukea! Ehkä se on Hellstenille oikein, että hänen kirjansa avulla homous vaan sen kuin lisääntyy, kun kirjaa lukevat löytävät oman oikean minuutensa ja uskaltavat sen tunnustaa itselleen ja alkavat elää elämäänsä sen mukaan, täysillä ja ONNELLISINA! :)
Helou ladies :)

Ex-tempore tapaaminen oli mukava ja kannusta omaltakin osaltani uuteen tapaamiseen. Olisko nyt sitten se baari-ilta detmissä vuorossa? Saisiko kannatusta?

Munkin on jo pitkään pitänyt lukea Hellstenin Saat sen mistä luovut. Se on kiinnostanut mua monessakin mielessä.

Kiinnostavaa, kun olette kirjoittaaneet unistanne. Unet on ihanan kiehtovia. On mielenkiintoista pohtia, mistä ne saavat sisältönsä ja millaisia merkityksiä kätkevät sisäänsä. Alitajunta tekee niin kovasti töitä, kun me ihmiset tuhistaan nukkumassa :)
Tuntuu ihan että tämä syksy se VASTA on heräämisen aikaa:)
Vaikka olinkin eilen NIIIIN väsynyt viikonlopun matkustamisesta oli pakko lukea uusimmat viestit..

Minäkin osallistuin Corona -tapaamiseen viime viikolla ja sain todisteita siitä, että näiden sanojen ja tekstien takana ovat todellakin ihmiset:)
Älykkäät, kauniit ja ihanat naishenkilöt:) just niin kuin olin luullutkin.

Ja unista.. Minulle on niissä ollut AINA joku totuus.. Esim. silloin, kun en voinut työpaikassamme sietää mun nykyistä puolisoa.. Näin hänestä unta.. missä suudeltiin..
tunsin NIIN selvästi hänen huulet ja sen pehmeyden.. kauheen kuuma uni olikin……...
Kun heräsin, ajattelin että olenko ihan hulluksi tullut? Miten voin nähdä sellaista unta ihmisestä josta en todellakaan pidä????
No, sit kelataan aikaa vähän eteenpäin ja sit kun tuli OIKEESTI se hetki, kun suudeltiin.. niin uskokaa vaan että oli ne samat pehmeät huulet ja sama tunne kun silloin unessa..

Se on totta, että unessa ihminen on täysin vapaa kaikesta.. ja sieltä alitajunnasta tai ties mistä sydämen tai aivojen syvimmistä nurkista voi löytyä kaikenlaisia ”ideoita”:)
Tosiaan olen mä kerran ampunutkin jonkun unessa.. se ei välttämättä tarkoita että oikeastikin haluaisin ampua jotakuta. :):):)No on kyllä unessa kaikenlaisia tyhmyyksiäkin nähty:):)
Mä en tiennyt, että Hellsten on homofobikko. Ei olisi uskonut, että ihminen joka kirjoittaa noin fixuja voi olla niin vajaaälyinen."

Minun piti ihan tarkistaa tuo tieto googlettamalla. Hellstén on saanut Setan jakaman kunniarotta-antipalkinnon.

http://lepakkolaakso.net/galleria.php?alue=pride2005tre
"Puheen yhteydessä jaettiin Kunniarotta kirjailija-kouluttaja Tommy Hellstenille, joka yhä vielä lisää ennakkoluuloja patologisoimalla homoseksuaalisuuden pari vuotta sitten ilmestyneessä kirjassaan "Tietäjän silmin". Hän kuvaa homoseksuaalisuutta ongelmana, johon pitäisi hakea apua. Samalla hän kuittaa vuosikymmenten tasa-arvotyön tarkoitushakuiseksi trendin perässä juoksemiseksi ja poliittisten irtopisteiden keräämiseksi. Lisäksi Tommy Hellsten pitää loogisena ja mahdollisena ajatusta, että seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän kieltoa voi seurata lapsiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan yhteiskunnallinen hyväksyminen. Setan mukaan Hellstenin käsitys homoseksuaalisuudesta on vanhentunut, loukkaava ja eurooppalaisen lainsäädännön hengen vastainen."

Toisin sanoen hän on aivan rökäleasenteellinen.
Minusta tämä pilaa kaiken, minkä Tommy Hellsten on ikinä sanonut. Myös Wikipedia huomauttaa Hellstenin homovastaisista asenteista: http://fi.wikipedia.org/wiki/Tommy_Hellsten
Pihlaja kirjoitti: "Olen luullut, että olen harvinainen ”pahis”, kun itse haaveilen juuri sellaisesta suhteesta, koska jotenkin tuntuu siltä, että ”kunnollinen” parisuhde on normi ja yleinen tavoite (seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta). ... Itse kun en herkkänä ihmisenä voisi kuvitella pelkkää ”kylmää” seksisuhdetta, mutta toisaalta en halua perinteiseen parisuhteeseen tähtäävää rakkaussuhdettakaan. Olisi mahtavaa, jos suhde voisi olla jotain siltä väliltä. Rakkautta sekin varmaan olisi, omanlaistansa. On niin kapea ajatus, että rakkaus olisi vain sellaista, missä muodostetaan ”virallinen” pariskunta. Ja että kaikki muu olisi rakkauden alapuolella.

Minulle olisi tärkeää, että siinä läheisyys-ystävyys-seksisuhteessakin molemmat osapuolet VÄLITTÄISIVÄT toisistaan niin kuin ihminen ihmisestä. Että se ei olisi pelkkää omien tarpeiden tyydyttämistä vaan myös toisen ihmisen kunnioittamista, hänen tarpeidensa ja toiveidensa huomioon ottamista ja sitä, että näkisi toisen kokonaisena ihmisenä, SIITÄ HUOLIMATTA, että suhteessa ei pyrittäisi mihinkään sen enempään kuin siihen, että silloin tällöin tavattaisiin ja nautittaisiin yhdessäolosta."

Pihlaja, tämä kommenttisi voisi olla minun kirjoittamani. Siis mä ajattelen JUST noin. :D

Ja siitä "pahis"-fiiliksestä: Ystävistäni suurin osa on heteronaisia. Vuosien varrella joku heistä on aina joskus marissut, kun se ja se mies haluaa vain tapailla ja harrastaa seksiä mutta ei halua muuttaa yhteen eikä mennä naimisiin. Ja nyt olen huomannut, että hyvänen aika, minähän olen niin kuin ne miehet, joista minulle on purnattu, haaveilen samanlaisesta suhteesta. Ja siitä on tullut huono omatunto.

Joskus mietin, että monet naiset (itseni mukaan lukien) kantavat mukanaan aivan turhaa yhteiskunnan normien langettamaa syyllisyyttä.
Moi kaikki mahtavat naiset täällä!!

Nyt seuraa megavuodatus, sillä tähän porukkaan pitää päästä mukaan! Olen kokenut viimeisen parin-kolmen vuoden aikana elämäni suurimman myllerryksen niin tunne- kuin käytännönkin tasolla ja on ollut todella hienoa ja arvokasta lukea ajatuksianne tällä palstalla. Henki täällä on aivan ihana, tukeva ja kannustava. Ja olen jälleen yksi jonka on vaan todettava, että on aivan uskomatonta kuinka monet tunteet, käänteet ja kuviot ovat tuntuneet tutuilta.

Olin rakentanut elämääni tukevasti toiseen suuntaan: mies, lapsi ja talo... Ajatellen, että näinhän sen kuuluu mennä. Tunsin, että jotain "vikaa" minussa on, mutta pärjäisin, kelpaisin kyllä siitä huolimatta etten ollut koskaan osannut olla ihan sellainen kuin naisen mielestäni piti. Liitossani oli paljon hyvää, rakastin miestäni, meillä oli hyvä suhde. Kunnes Rakastuin. Aivan mielettömästi. Näin jälkeenpäin näyttää selvältä että menetin sydämeni tuolle ihanalle naiselle saman tien. Tuolloin koetin kyllä pitkään vastustaa tunnetta, en uskaltanut sitä itselleni myöntää, se tuntui mahdottomalta, ahdistavalta, musertavalta. Tai oikeastaan musertavalta tuntui ajatus siitä, että jos tämä on se kuka olen, jos minun sisimpäni vie tänne, niin (samalla kun se tuntui oikeammalta kuin mikään ikinä) satuttaisin sillä kaikkein rakkaimpia, lähimpiä ihmisiäni. Tätä ajatusta oli todella vaikea kestää.

Kävin myös läpi tuhannet kysymykset: olisinko voinut tajuta tämän jotenkin aikaisemmin, mistä voi tietää mitä oikeasti tuntee ja onko niin vielä vaikka 5 vuoden päästä, jos tietäisinkin niin olisiko mulla oikeus toimia, olisinko itsekäs? Miten mies kestäisi, entä lapsi! Suku, vanhemmat... Olin itse ollut aina suvaitsevainen homoseksuaaleja ihmisiä kohtaan, ystävissäni oli useita, asia ei koskaan ollut ollut minulle ongelma. Kunnes se tuli omalle kohdalle. Kaikki tuntuikin niin kielletyltä, väärältä. Järkytyin sitä kuinka itseni alussa tuomitsin.

Mutta kun olin Hänen lähellään, kaikki se mikä minussa oli aina ollut "viallista", olikin yht äkkiä juuri sitä hyvää ja oikeaa. Ei jotain mistä huolimatta voi kelvata, vaan jotain minkä vuoksi on haluttu. Palaseni loksahtivat kohdalleen syvältä, järisyttävästi. Ja veto jota tunsin Häntä kohtaan oli niin voimakas, että tiesin että sitä on seurattava jos haluan Elää tämän elämän, ainoani.

Päätökset ja prosessit ovat olleet tuskallisia, monivaiheisia ja hitaita. Tuntuu hassulta kirjoittaa näin muutamassa rivissä lyhyesti vuosien elämänkulkua, mutta tässä referaatti =) Naiseni erosi silloisesta kumppanistaan. Minä vähän myöhemmin miehestäni. Olen kertonut ystäville, sukulaisille, vanhemmille, pikkuhiljaa kaikille. En tahdo olla kaapissa, siellä on ahdasta. Kun on käynyt kaiken tämän läpi ollakseen oma itsensä ei enää jaksa pelätä mitä joku muu sanoo, vaan tuntuu että nyt on jo ansainnut olla vapaa. Ja kaikki on lopulta mennyt niiiin paljon paremmin kuin mitä itse pelkäsin, itse olen aina ollut rankin tuomarini!

Nyt seurustelemme, haaveilemme yhteisestä kodista ja maistelemme uusperhe-elämää lapsukaisen kanssa. Ex-mieheni kanssa välit ovat olleet avoimet koko ajan, olemme keskustelleet kaikesta läpi tämän prosessin ja vaikka välillä on ollut kipeää puolin ja toisin niin sanoisin että olemme hyvissä väleissä. Arvostan valtavasti hänen osoittamaansa ymmärrystä ja kärsivällisyyttä. Hän on tajunnut ettei tämä todellakaan ole minulle helppoa eikä suuntautumistaan voi valita. Ja Naiseni kanssa taas... taivas. En ole koskaan kokenut mitään vastaavaa. Olen kiitollinen että alan olla jo siinä kohdassa missä pystyn sallimaan itselleni ilon tämän asian löytymisestä. Pitkään syyllisyys ja ristiriitaiset tunteet olivat sen tiellä. Nyt uskallan sanoa, että riemuitsen. Tämä on minun juttuni, oikea ja tosi.
Hieno juttu, Sol!
Minusta se, että elämää "rakentaa" kääntyy aina itse elämää vastaan. Elämä on villiä.
Hyvin sanottu, Pora. Vaikkakin on ollut haastavaa hyväksyä elämän villiys ja se etteivät asiat olekaan niin kuin kuvittelin, etten ollutkaan se joka halusin enkä mahda sille mitään. Mutta on hienoa huomata kuinka "rakentamisen" tarve häviää kun löytää oikean suuntansa, elämä alkaakin kantaa ja viedä. Voikin uida myötävirtaan sen sijaan että rakentaa patoja ja esteitä elämän virralle ja kahlaa itsepäisesti väärään suuntaan.
Ihanaa Sol että asiasi ovat noin hienosti järjestyneet. Voi kun joskus olisin vielä samassa tilanteessa..=) Nyt vain tyydyn lueskelemaan näitä teidän tarinoitanne ihaillen.

Hienoa että olette tapaamista järjestämässä.. Osallistuisin mielelläni jos vain asuisin lähempänä. Ja joku päivä vielä omankin tarinani kerron täällä kunhan on aikaa.. Nyt töihin takas.
Sol, kiitos tarinastasi!! Oi miten ihanasti toitkaan aurinkoa iltapäivääni :)
Sol, ihana tarina :). Olet ollut rohkea, kun olet pystynyt tulemaan kaikille kaapista. Minä olen kertonut ystäville ja parille läheisimmälle työkaverille. Suvusta oon kertonut vaan veljelle ja yhdelle tädille, muille olen toistaiseksi kaapista.

"Olin itse ollut aina suvaitsevainen homoseksuaaleja ihmisiä kohtaan, ystävissäni oli useita, asia ei koskaan ollut ollut minulle ongelma. Kunnes se tuli omalle kohdalle. Kaikki tuntuikin niin kielletyltä, väärältä. Järkytyin sitä kuinka itseni alussa tuomitsin."

Mulla oli aikoinaan samoja fiiliksiä. Mulla ei ole todellakaan koskaan ollut mitään homoseksuaaleja vastaan, silti aluksi tuntui niin ongelmalliselta kohdata se itsessään. Yritin kieltää tunteitani ystävääni kohtaan, koska enhän nyt MINÄ voi lesbo olla. Onneksi eräs fiksu ihminen, jolle sydäntäni purin, sanoi, että rakkaus sinänsä ei ole koskaan väärin. Vähän myöhemmin suorastaan ärsyynnyin siitä, että miksi ihmeessä olen antanut itseni tuntea syyllisyyttä siitä, että rakastuin ihanaan naiseen, molemmat oltiin vielä sinkkujakin.
Kiitos Sol megavuodatuksestasi!

Matkallasi on ollut todella vaikeita päätöksiä, mutta olet selviytynyt niistä ja olet nyt valitsemallasi tiellä.
Onnea siitä!
Ihanaa Sol! Tunnen vilpittömästi iloa puolestasi! Mukava kuulla tarina, jossa lopputulos on noin ihana. Ja muille myöhäisheränneille: me kaikki muutkin ansaitsemme yhtä ihanan tarinan ja me saamme sen! Lukisin muuten mielellään lisää onnellisia tarinoita, toivottavasti pian ilmestyy täällä jonkun elämästä "uusi jakso", jossa päästään seuraamaan tarinaa "sen oikean" löytymisestä! (Vai saako tänne kanavalle lähettää ehdotuksia ohjelmatarjonnasta? =) )
Saa.

Paitsi tänään ip pliis ei mitään kuumia juttuja koska mulla on neuvottelut ja on tosi hankalaa keskittyä jos samalla ajattelee avonaisia kaula-aukkoja jne.
Olen seurannut tätä keskustelua kiinnostuneena, vaikka aihe ei varsinaisesti itseäni koskekaan. Harvassa keskustelussa on näin elävästi ja tarkkanäköisesti kerrottu omia tuntemuksia ja kokemuksia. Tämä on minusta aivan parhaita keskusteluketjuja täällä. Varmasti moni muukin lukija on saanut tästä paljon. Kiitos kaikille teille upeille naisille, jotka olette ajatuksianne kirjoittaneet!
Mitä mieltä olette leidit, jos aloitettaisiin uusi ketju tästä aiheesta? Tästä on tullut jo niin pitkä, että ainakin mun koneella kestää kauan, kun tän rullaa alas.
Kannatetaan :)
Mä jo melkein ehdin säikähtää, ettei kukaan enää kirjoita tänne ja mä joudun alkaa taas katsoa telkkaria!
Tämä on kaikkienaikojen tärkeimpiä ketjuja :)

Laitan se jatko-osankin tuonne alkuun
Todistukseni papin manuka kuinka hän palautti rauhan takaisin perheelleni, kun vaimoni jätti minut ja lapset entiselle poikaystävälle, jonka hän päiväsi ennen kuin menimme naimisiin ja erotettiin perheestäni, elämä ilman häntä oli hyödytöntä minulle ja lapsille minä todella Tarvitsin hänen selkäänsä, enkä halua, että lapseni varttuisivat ilman asianmukaista hoitoa äidistä, mutta kiitos Jumalaa tänään siitä, että hän käytti papin manukaa palauttaakseen ja palauttaakseen hänet kotiinsa missä hän kuuluu. tässä hänen yhteydenpito kaikkiin, jotka lukevat todistukseni ja tarvitsevat hänen palvelua. lovesolutiontemple1@gmail.com whatsapp +393512671600
Seuraava