Pariskuntien yhteiset rahat?

Hesari kertoo tänään uutisjutussa, että suomalaispariskunnista 64 prosentilla on yhteinen talous. Eroa ei syntynyt maaseudulla taikka kaupungeissa elävien kesken. Eroa sen sijaan löytyi ikäryhmien väliltä. Parisuhteessa elävistä opiskelijoista 46 prosentilla on yhteiset rahat, eläkeläispareilla 72 prosentilla. Lesbo- ja homoparien talouden järjestelyistä en muista kenenkään tehneen tutkimusta ainakaan Suomessa.

Me jaksoimme pitää erillistä taloutta melko tarkasti vuoden. Sen jälkeen rahat ovat olleet yhteisiä. Verottajan vuoksi kummallakin lainat olivat erikseen ja pankkitilit myöskin, vaikka niitä yhdessä makseltiin.

Kuinka muilla pariskunnilla?

Me ollaan aina pidetty kummankin raha-asiat erikseen.

Meillä rahat ovat yhteiset. Se tekee elämästä niin mutkatonta.
Puoliso hoitaa raha-asiat kokonaan.

Meilla omat pankkitilit, joista molemmat maksavat yleisiin asumis kuluihin puoleksi. 50/50. Loput ovat omia. Maksan puhelin laskuista puolet myos, vaikka en koskaan kayta puhelinta. Enka katso TV:ta, ne on samassa paketissa internetin kanssa ja 2 cellphonea, minun cell keraa polua laatikossa.

Omat pankkitilit, kulut 50/50. Yhteiseen pankkitiliin päädyttänee jossain vaiheessa.

Olin tosi yllättynyt joidenkin ystävättärieni hirveästä tarpeesta julistaa, että heillä ja heidän avomiehillään on erilliset rahat. Aivan niin kuin se itsenäinen naiseus nyt jotenkin kärsisi siitä, että tekee miehen kanssa yhteisiä ostoksia. Ehkä yksittäistapauksia, mutta jotenkin ihmetytti siinä nimenomaisessa keskustelussa.

Toisaalta taas minusta on valheellista väittää, että yhdessä elävillä henkilöillä olisi mahdollista pitää erilliset rahat. Minusta kuulostaa oudolta (vaikka mikä minä silti olen arvostelemaan toisten yksityiselämää), jos kuittien kanssa käydään läpi, kuka on maksanut mitenkin monta maitolitraa. Ja sitten jos niin ei tehdä niin eikö siinä jo aika pitkälti ala sitten olla yhteiset rahat, kun suurin piirtein puoliksi ostetaan ruoat? En oikein osaa ajatella suhdetta, jossa toinen osapuoli ei ajoittain pääsisi osalliseksi toisen runsaammista tuloista, jos sellaisia on. Mistä se sitten kertoisi, jos suunnittelee vakavasti yhteistä tulevaisuutta ja eletään vakavaa ihmissuhdetta ja silti toinen pidättäytyy ostamasta uutta keittiön pöytää, jos toisella ei ole varaa maksaa puolia?

meillä oli yhteistalous exän kanssa. ei olla kumpikaan niin rahassa kiinni (millään tavalla) et olis jaksanu alkaa niuhottaan. kun toisel oli enemmän massii se elätti ja kun exä esim. alko opisklee eikä saanu opintotukee ni mun rahoillahan sitä tietty elettii. must se lopulta aika klookii et kun kerran yhdes ollaa ja yritetää et massit kans olis yhteisii. ja varmaan tulevaisuudessakin jos ja kun parisuhteesee päädyn ni valutaan pikkuhiljaa yhteistaloutee.
***
niin ja olihan täs tuttavapiiris pariskunta kenel oli kaikki listattu 0,10€ tarkkuudel kumpi oli maksanu ja ostanu mitäki ja niit pennosii sit laskettii ja ynnättii ja miinustettii ostosten ja kuittien mukaa. men sellasee ehkä taipuis.

Meillä on yhteiset rahat. Olisi se tosiaan vähän outoa, jos toinen vain voisi syödä, kun toisen rahat on loppu. Jos kummallakin on isot tulot, niin sitten ehkä toimii.. Ei varsinkaan toimisi meillä nyt kun on lapsi tulossa kuvioihin ja jompikumpi jää kotiin.

Muutenkaan en ajattele niin, että se kummalla on isompi palkka, olisi välttämättä ansainnut enemmän rahaa kuin toinen, jos kumpikin käy töissä yhtälailla.

Meillä on vähän siinä välimaastossa. Kumpikin maksaa omat puhelinkulunsa, minä maksan netin koska itse sitä eniten käytän, muut asumiskulut puolitetaan, samoin suuret hankinnat. Se hakee kaupasta ruokaa ja sen maksaa, joka ehtii. Periaatteessa, itseäni ei huvita elättää ketään eikä olla kenenkään elätettävänä, mutta varmaan toisen opiskellessa tai ollessa kotona lapsen kanssa, miettisin asiaa uusiksi. Eikä mitään tietenkään pennin tarkkuudella tarvitse laskea. Itse kun opiskelin, kävin töissä samalla enkä siis ymmärrä, miksi opiskellessa tarvitsisi elättäjän.

Eipä tässä vielä virallisesti yhdessä asuta, mutta käytännössä melkeimpä. En ole vaatinut pupua maksamaan minulle mistään ruuista ynnä muista. Joskus se jotain ostaa, mutta en jaksa miettiä semmoisia. Voisin kuvitella, että sitten joskus kun samaa taloutta pyöritetään, olisi omat tilit ja niiden lisäksi yhteinen tili, jonne molemmat laittaa tietyn summan rahaa kkssa. Sieltä vois maksaa yhteisiä juttuja, vaikka lomamatkoja ja huonekaluja yms. En jaksais yhtään pitää kirjaa mistään ruokaostoksista ja muista pikkujutuista. Ruokakaupassa joskus näkee pariskuntia, jotka keräävät ostokset samaan kärryyn, mutta maksavat kahdessa osassa, molemmat puolikkaansa. Vähän pölijää mun mielestä, mutta mikäs siinä. Rahakin on niin semmosta että sitä tulee ja menee ja välillä sitä on ja välillä ei, ni ei jaksa hirveesti ajatella.

Me on asuttu yhdessä reilut kaksi vuotta ja molemmilla on ns. omat rahat. Asumiseen ja elämiseen liittyvät menot maksetaan puoliksi, eli ruuat ja kaikki talonpitoon liittyvät laskut. Kauppalaskut on sikäli helppokin puolittaa kun pääosan ostamme s-kaupoista (ei ole mainos) ja s-tilille siirrämme rahaa kuukausittain yhtä paljon ja molemmilla on tiliin kortit. Eli ei ole raha-asiat muodostuneet ongelmaksi. Ja jos toisella on suurempia menoja joskus voimme lainata toiselta ja päinvastoin.
Isompia ostoksia (auto, huonekalut, tietokone jne.) ostamme jo tietenkin suoraan puoliksi, yhteisiähän ne kuitenkin on.

Me ei vielä asuta yhdessä, mutta raha-asiat askarruttaa kyllä jo nyt. Kumppanin tilille kilahtaa suunnilleen kuusi kertaa se summa mikä minun palkkakuitissani lukee, joten epäsuhta on niin suuri että sen todellakin huomaa. Asia vaivaa minua sen verran, että otin sen viimeisen loman jälkeen puheeksi ja kysyin, vaivaako miestä se että hän maksaa huomattavasti useammin kuin minä. Ei vaivaa, koska minä osallistun mahdollisuuksieni mukaan yhteisiin menoihin.

Mitä sitten tapahtuu kun muutetaan yhteen, en tiedä. Tasapainon löytäminen vie varmasti aikansa.

Meillä on myös ollut kumppanin kanssa suuret tuloerot. Alunperin niin päin, että kumppani tienasi paremmin ja nykyisin niin päin että minä tienaan paremmin. Ei se kuitenkaan yhdessä asuessakaan ole aiheuttanut suurempia ongelmia, vaikka joskus asia vaivasikin samaan tapaan kuin peterillä. Suoraan sanoen emme koskaan sen kummemmin ole miettineet tai sopineet mitään käytäntöä menojen jakamiisesta tai taloudenpidosta, asiat ovat menneet omalla painollaan. Molemmat ovat maksaneet omalla nimellään tulevat laskut. Ruokakaupassa yms. ollaan maksettu ostoksia suurinpiirtein vuoronperään, aina vähän tilanteen mukaan. Bf on maksanut joskus hieman enemmän, koska ostoskorissa on ollut mm. tupakoita joita minä en polta, ja ruokatarpeita joita minä en ostaisi. Asumis- ja ruokakulujen lisäksi meillä ei juuri ole ollut yhteisiä menoja, koska olemme käyttäneet rahaa niin eri asioihin.

Ei yhteisiä tilejä, ja tuskin tuleekaan. Ja minä olen se joka tienaa vähemmän.
Yksi iso askel kohti yhteisempiä raha-asioita otettu kyllä hiljattain: Meillä on yhteinen henkilökohtainen pankkineuvoja, ja siis yhteiset pankkisalaisuudet.
Heh.

Korjaus ja päivitys: On omat tilit sekä yksi yhteinen tili.

Sain tästä aiheesta yksityisesti kysymyksen. Vastaan siihen julkisesti.

Verottajan kannalta ei olekaan itsestään selvä, että yhteisessä taloudessa kaikki rahat ovat yhteisiä riippumatta puolisoiden tulotasosta. Alla on Osuuspankin sivuille linkki tähän asiaan. Noukin sieltä joitakin kohtia tähän tiivistelmäksi.

Elatus ei ole lahjaa
Suomalaisen aviovarallisuusjärjestelmän keskeisiä periaatteita ovat omaisuuksien ja tulojen erillisyyden periaate ja toisaalta yhteinen velvollisuus huolehtia perheen elatuksesta. Puolisoiden on siis vastattava sekä lapsensa että myös puolisonsa elatuksesta.

Aviopuolison omaisuutta varakkaampi puoliso saa verotta kartuttaa verottomalla alle 3 400 euron lahjalla kolmen vuoden välein. Runsaammista lahjoista lahjansaaja maksaa lahjaveroa. Aviopuoliso kuuluu alimpaan eli I veroluokkaan.

Pariskuntien, joilla on rahat ja omaisuus pistetty yhteen, kannattaa lukea huolella seuraava:

https://www.op.fi/op?cid=150571304&srcpl=3

"Avopuolisoiden välillä ei ole elatusvelvollisuutta. "

Tarkoittaako tämä esimerkiksi sitä, että mikäli toinen avopuoliskoista omistaa asunnon jossa pari asuu ja toinen taas maksaa (omistajalle) puolet asumiskustannuksista, niin tätä olisi katsottava saajan kannalta vuokratulona? Ja siitähän pitäisi sitten taas maksaa verot jnpp...

Enpä uskalla lähteä tähän vastaamaan. En ole nimittäin verotuspuolen asiantuntija. Koetan kaivella internetistä tietoa tästäkin. Jos joku muu löytää vastauksen, vinkki tänne, kiitos. Jos voit kysymyksesi yksilöidä tarkasti, kysy verottajan mielipidettä. Ennakkopäätös toki maksaa.

Tulee sanomastasi heti mieleen lisäkysymys: Tarkoitatko avopuolisolla samaa vaiko eri sukupuolta olevaa paria? Saattaa olla, että verotuskohtelu on näissä tapauksissa erilainen. Voin olla väärässä, mutta verottaja taitaa kohdella samaa sukupuolta olevaa avoparia toisilleen ventovieraina. Heteroavopareille on muistaakseni oltu miettimässä joitakin lainsäädällöllisiä helpotuksia.

Voipi olla parempi että jättää ennakkopäätöksen pyytämättä. Jos verottaja ei vielä tätä mahdollisuutta ole keksinyt niin eiköhän ole parempi antaa karhun vaan nukkua ;-)

Tässä nyt tarkoitin avoparia yleensä, mutta taitaa tosiaan olla että näiltä(kin) osin on vielä pitkä matka siihen että säännökset saataisiin yksinkertaistettua neutraaleiksi.

Kai se on niin, että verotusasioissa todistustaakka on aina verotettavalla ja verottajalla on tulkinnan vapaus.

Jos et pysty aukottomasti todistamaan, että olet samaa sukupolta olevan asuinkumppanisi kanssa avoliitossa (enpäs tiedä miten se tapahtuisi), ja verottaja pitää teitä päivänselvinä kämppäkaveruksina, ei tarvitse arvailla kumman sana painaa enemmän.

Kannattaa siis muistaa, että on täysin eri asia oikeudellisesti, elääkö avioliitossa (tai rekisteröidyssä parisuhteessa samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa) vai avoliitossa. Avoliitossa ei ole elatusvelvollisuutta.

Jos avopuolisot asuvat heistä toisen omistamassa asunnossa, minusta äkkiseltään ajateltuna ei olisi järkevää, että toinen maksaisi omistavalle puolisolle vuokraa asumisesta. "Vuokraa" voisi maksaa esim. siten, että ei-omistava puoliso maksaisi vuokraa vastaavan osan kaikista muista yhteistalouden laskuista ja kuluista.

Avoliiton päättymisen jälkeisissä oikeudenkäynneissä on tavallista, että esitetään korvausvaateita toiselle ilman lakimääräistä elatusvelvollisuutta annetusta elatuksesta, asumis- ja autonkäyttöedusta, maksetuista puhelinlaskuista ym. Nämä vaatimukset eivät yleensä menesty, ellei korvauksista ole nimenomaan etukäteen sovittu. Em. maksut katsotaan siis yhteiselämän luonteeseen kuuluviksi ja "hiljaisesti hyväksytyiksi". Esim. siis kumppaninsa suuria laskuja jatkuvasti maksanut suhteen toinen osapuoli ei välirikon jälkeen voi vaatia tällaisia kuluja korvattaviksi, vaan niihin olisi pitänyt reagoida ajallaan ja aiemmin. Ajan kuluminen ja passiivisuus katsotaan usein konkludenttiseksi/hiljaiseksi hyväksymiseksi.

> Tarkoittaako tämä esimerkiksi sitä, että mikäli toinen avopuoliskoista omistaa asunnon jossa pari asuu ja toinen taas maksaa (omistajalle) puolet asumiskustannuksista, niin tätä olisi katsottava saajan kannalta vuokratulona?

Sitähän se tiukasti tulkittuna tarkoittaa, jos toisen asunnossa asuu, ja siitä jotain maksaa. Käytännössä tuossa tilanteessa ei toki joudu mitään veroja maksamaan, koska vuokra on yhtä suuri kuin vuokrakohteesta aiheutuvat menot, jolloin verotettava (pääoma)tulo on tasan nolla. Mutta siis periaatteessa tuo rahansiirto pitäisi veroilmoituksessa ilmoittaa. Käytännössä asialla ei ole merkitystä verotuksen lopputuloksen kannalta.

Oikeudellista merkitystä asialla saattaa olla, mikäli jostain syystä pitäisi esim. eron yhteydessä todistaa maksaneensa vuokraa tms. (jos esim. asunnon omistaja yrittää jälkikäteen vaatia korvausta jostain).