Perinnöttömäksi

Ajattelin tehdä omat vanhempani perinnöttömiksi siltä varalta että saatan kuolla ensin. Tämän eleen tarkoitus on irrottaa minut biologisen sukuni yhteydestä.

Heidän jatkuva (vuosikymmenestä toiseen jatkunut) vihamielinen suvaitsemattomuutensa on perinnöttömäksi jättämisen peruste. Lakiteksti tuntee päteväksi rikollisuuden, sivettömyyden ja kunniattoman elämän. Minusta suvaitsemattomuus on kunniatonta elämää.

Korjatkaa jos olen väärässä, mutta minulla on käsitys ettei vanhemmilla ole oikeutta mihinkään lakiosaan perinnöstä. Eli jos teet ihan normaalin testamentin jossa testamenttaat omaisuutesi jonnekin muualle, ei vanhemmilla ole siihen mitään oikeutta. Ei siihen tarvita mitään perusteluja.

Sukulaisia ei voi jättää täysin perinnöttä.

Lapsella on ehdoton oikeus osaan vanhempansa omaisuudesta, mutta sama ei päde toisinpäin.

**************************************************************************************************************************************

Serkkujen ja sitä kaukaisempien sukulaisten perintöoikeus lakkautettiin Suomessa vuoden 1966 alusta. Perimään oikeutettuja ovat kaikki serkkua lähemmät sukulaiset, aviopuoliso ja rekisteröity puoliso sekä ensiksi kuolleen puolison niin sanotut toissijaiset perilliset. Jos henkilö kuolee ilman perillisiä, hänen omaisuutensa tulee perintönä valtiolle. Tällaisen henkilön kuolemasta on ilmoitettava Valtiokonttorille. Perittävä voi kuitenkin testamentilla määrätä omaisuudestaan. Tällöin seuraavassa selostettu lain mukainen perimysjärjestys syrjäytyy - vain lapsella on ehdoton oikeus osaan vanhempansa omaisuudesta.


Sukulaisten perintöoikeus

Lähinnä perinnön saavat rintaperilliset eli perinnönjättäjän lapset tai näiden jälkeläiset. Kukin lapsista saa yhtä suuren osan perinnöstä. Jos joku lapsista on kuollut, tulevat hänen sijaansa hänen jälkeläisensä. Jos kuolleelta lapselta ei jäänyt jälkeläisiä, hänen osuutensa jaetaan elossa olevien lasten kesken.

Jollei perittävältä jäänyt lapsia tai näiden jälkeläisiä, jaetaan hänen omaisuutensa tasan hänen isänsä ja äitinsä kesken. Jos isä tai äiti on kuollut, jakavat perittävän sisaret ja veljet hänen osuutensa. Kuolleen sisaren ja veljen sijaan tulevat puolestaan hänen jälkeläisensä. Jollei veljiä tai sisaria tai näiden jälkeläisiä ole, mutta jompikumpi perittävän vanhemmista elää, tämä saa koko perinnön.

Jollei ketään edellä mainittuja perillisiä ole, saavat perittävän isovanhemmat koko perinnön. Jos joku isovanhemmista on kuollut, menee hänen osuutensa hänen lapsilleen, eli perittävän sedille, tädeille tai enoille. Tämän edemmäksi perintöoikeus ei kuitenkaan ulotu. Jos setiä, tätejä tai enojakaan ei ole enää elossa, perintö ei siirry enää heidän jälkeläisilleen eli perittävän serkuille.

Puolison perintöoikeus

Mikäli perittävältä jää aviopuoliso tai rekisteröity puoliso, mutta ei rintaperillisiä, menee perintö kokonaan puolisolle perintöoikeuden nojalla.

Toissijaiset perilliset

Lesken kuollessa osa omaisuudesta voi tietyissä tapauksissa palautua ensiksi kuolleen puolison sukuun. Jos leski on aikanaan saanut puolisonsa omaisuuden itselleen perintöoikeuden nojalla, saa lesken kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli, sisar tai veljen tai sisaren jälkeläinen puolet lesken pesästä. Näistä toissijaisista perillisistä tämän puolikkaan saavat ne, joilla lesken kuollessa olisi lähinnä oikeus periä ensiksi kuollut puoliso.

Jollei toissijaisia perillisiä ole elossa, omaisuus menee kokonaan lesken omille perillisille. Toisalta jos ensiksi kuollut puoliso on sulkenut testamentilla toissijaisten perillisten perintöoikeuden pois, omaisuus menee silloin kokonaisuudessaan lesken perillisille. Ellei leskellä ole perillisiä, omaisuus menee valtiolle.


http://www.valtiokonttori.fi/Public/default.aspx?nodeid=18368

Totta. Perintökaaren 7 luvun 1 pykälässä sanotaan ytimekkäästi: "Rintaperillisellä sekä ottolapsella ja tämän jälkeläisellä on lakiosa perittävän jälkeen." Piste. Eli kenelläkään muulla ei ole oikeutta vaatia itselleen vainajan perintöä, jos tämän pätevässä testamentissa on toisin määrätty.

Eli siis tämä on ongelma:
"Jollei perittävältä jäänyt lapsia tai näiden jälkeläisiä, jaetaan hänen omaisuutensa tasan hänen isänsä ja äitinsä kesken. "

Oletetaanpa näin, että minä masennun, muutun itsetuhoiseksi tietoisesti tai tiedostamatta ja satun kuolemaan, vanhempani perivät minut, koska minulla ei ole lapsia ja vain yksi sisar. Vanhempani vuosikymmeniä jatkunut suvaitsemattomuus on taatusti ollut syy masennukseen/itsetuhoisuuteen. Isän osalta minulta on tästä todisteita, voin esimerkiksi tulostaa hänen minulle lähettämiä sähköpostiviestejä, äidin puolelta ei valitettavasti ole, mutta tiedän että hän on samanhenkinen. Haluan, että sisko perii kaiken.

Vanhempani kuuluvat suureen ikäluokkaan ja ovat melkoisen varakkaita. On todennäköistä että he elävät vielä 30 vuotta. Minä taas olen aina ollut köyhä. Kun tulotaso selittää kuolleisuutta Suomessa vahvasti, saattaa hyvin olla että kuolen ennen vihaamiani vanhempiani.

Taustaa: Minun isäni on ihminen, jota kaksi ulkopuolista on kuvannut sanalla "sosiopaatti". Äitini antoi minulle kymmenen vuoden porttikiellon koko siihen lääniin, missä hän asui. Tyyneysrukouksessa pyydetään viisautta erottaa asiat, joihin voi vaikuttaa niistä, mihin ei voi vaikuttaa. He ovat sellaisia joihin ei voi vaikuttaa.

Olisi hyvä, että saisin sukunimenikin muutettua, mutta en ole pitänyt sitä välttämättömänä kun kerta nimen haltijoita on 1267. Mahtuu siihen joku järkeväkin, kai.

Mutta Poraliike, eikö tuollaisessa tilanteessa kannattaisi tehdä juuri päin vastoin; kitkutat pitempään kuin vanhempasi, perit heidän omaisuudestaan ainakin osan ja pistät elämän risaiseksi hyvityksenä kokemistasi vääryyksistä ;) Kun tuossa edellä tulikin jo kerratuksi Suomen laista se kohta, jonka mukaan rintaperilliset perivät a i n a osan vanhempien omaisuudesta, eikös siitä olisi aiheellista muistuttaa iskää ja äiskää jo heidän elinaikanaan. Tietysti, samalla voisi tiedustella vanhempien terveydentilaa ja muutoinkin yleisvointia...

Tähän Pora-liikkeen ongelmaan on olemassa hyvin yksinkertainen ja helppo ratkaisu: Tee testamentti, jossa määräät omaisuutesi kohtalon kuolemasi jälkeen. Toki kyseinen asiakirja on määrämuotoinen dokumentti, joka vaatii kaksi todistajaa, jotka eivät saa olla testamentin edunsaajia. Helpoimmalla pääsee kun kun käyttää valmista mallia tai juristia ja pitää huolen siitä, että läheiset tietävät testamentista.

Perintökaaren säännöksiä käytetään vain siinä tapauksessa, että sinulla ei ole testamenttia. Vain niillä omilla lapsilla on oikeus lakiosaan, kaikkien muiden kuvitelmat voi ohittaa oikein tehdyllä testamentilla.

"Mutta Poraliike, eikö tuollaisessa tilanteessa kannattaisi tehdä juuri päin vastoin; kitkutat pitempään kuin vanhempasi, perit heidän omaisuudestaan ainakin osan ja pistät elämän risaiseksi hyvityksenä kokemistasi vääryyksistä ;) Kun tuossa edellä tulikin jo kerratuksi Suomen laista se kohta, jonka mukaan rintaperilliset perivät a i n a osan vanhempien omaisuudesta, eikös siitä olisi aiheellista muistuttaa iskää ja äiskää jo heidän elinaikanaan. Tietysti, samalla voisi tiedustella vanhempien terveydentilaa ja muutoinkin yleisvointia..."

Minä en usko, että minä paljoakaan pistän elämää risaiseksi enää 70-80 -vuotiaana.
Minä en halua tiedustella vanhemmiltani yhtään mitään. Hautakivenkin haluan potkaista nurin.
Kaikki raha siltä suunnalta on ollut jonkinlainen ane, jolla he haluavat ostaa oikeuden käyttäytyä röyhkeästi ja suvaitsemattomasti. Koska itse olen elänyt elämäni köyhyydessä ja alistuneena, olen hyväksynyt tämän aneen aikaisemmin.

Mielummin kuitenkin kulutan itseni ruumiillisessa, huonopalkkaisessa työssä kuin olen alistuja ja miellyttäjä oman sukuni orjana.