Oras avasi ovensa

Helsingin Sanomat on käynyt Oras Tynkkysen kodissa tutustumassa, miten energia-asiat on hoidettu. Tynkkynen on hallituksen energiapoliittinen asiantuntija, joten hänen kotinsa Tampereen keskustassa satavuotiaassa talossa herättää tietenkin uteliaisuutta. Ulkoseinää ja ikkunoita on kolmeen suuntaan. Kylmä on aina vieraana. Ulko-ovikin on niin hatara, että päivä paistaa karmin ja oven välistä. Talvipakkasilla Oras joutuu vetäytymään täysissä tamineissa kahden peiton alle, kun asunnon lämpötila laskee 15 asteeseen. Kasvisruoka ei ainakaan paranna lämpötilannetta. Kaukolämpö saadaan fossiilisista polttoaineista ja turpeesta.

Mutta muualla asunnossa energian säästöasiat ovat kunnossa. Sähkö on vihreää ja lamput säästölamppuja. Kodin elektroniikka on yhden napin takana. Sillä saa kaikki lepovirrat pois päältä. Keittiössä jätteet lajitellaan ainakin kolmeen eri astiaan, ja pakastinkaappi on muutettu kattiloiden säilytystilaksi. Pakastin on pahin energiasyöppö sähkökiukaan jälkeen, ja pienessä perheessä pakastin on pääasiassa turha. Ainakin isommissa kaupungeissa kaupat ovat auki joka päivä, joten pienellä suunnittelulla ruoka-asioissa selviää ilman energiaa tuhlaavaa pakastinta.

Kylpyhuoneen lattiasähkölämmitys on Orakselle kauhistus. Onneksi se on rikki. Humpuukia on myös tuuletin, joka käynnistyy aina, kun kylpyhuoneeseen kytketään valot. Nyt tuuletinkin on rikki eikä korjata. Oras voi läppäristään seurata asunnon energiankulutusta. Hän kuitenkin pitää tärkeimpänä sitä, että asuminen ja liikkuminen muodostavat energiataloudellisesti parhaan yhdistelmän. Asunnon pitää olla paikassa, jossa liikkumistarvetta omalla autolla on mahdollisimman vähän. Ja Oraksella tuskin on autoa!

Vielä yksi huomio. Vedenkulutus laskee heti 20%, kun jokainen maksaa vedestä sen, mitä kuluttaa. Kaupunkilaiset ovat todellisia veden lotraajia. Kuvitella että yhdessä huoneistossa menee vettä keskim. lähes 150 litraa päivässä eli 15 ämpärillistä.

*****

Käynti Oraksen luona sai meidän perheen heti miettimään, että mitä järkeä on pitää pakastinta päällä vuodet ympäriinsä. Ja jos jokin menee rikki, ei kannata korjata. Maapallo pelastuu.

Muuten: Mikä on se lehti, jota Oras lukee viimeisen hehkulamppunsa valossa (hehkulamppu ei mene rikki , vaikka hän on jo vuosia odotellut)..

Jos ihan tosissaan alkaa laskea oman luonnonvarojen tuhlaamisen ihan minimiin, niin se vaatii jo hyviä matematiikan taitoja. Milloin kannattaa korjata vanhaa, milloin ostaa uutta. Vanha voi olla epäekologisempi, mutta uuden ostaminen tekee vanhasta jätteen. Kumpi on isompi ongelma..? Kannattaako ostaa ruoka isoissa paketeissa, kuten on nevottu, jotta pakkausmateriaalia säästyy? Mutta silloinhan tarvitaan pakastinta. Tai sitten heitetään ruokaa pois, joka on mun mielestäni käsittämätön vaihtoehto. Kaikesta ostetusta ruuasta niin iso määrä päätyy kaatopaikoille, että sillä ruokittaisiin jo kokonaisia valtiollisia ihmisiä. Mutta ihmiset maksavat mielummin heittääkseen ruuan pois.

Jos asuu kaukana kaupasta, kannattaako käydä hakemassa sieltä tarvitsemansa asiat pienissä erissä? Silloin tulee automatkan saasteet ja paljon roskaa. Vai kannattaako pitää pakastinta, mutta luopua autosta? Vastaus riippuu matkan pituudesta, pakastimen laadusta, auton laadusta.

Toivoisin viranomaistahojen kertovan selkeästi ja suoraan, mikä on millaisessakin tapauksessa paras tapa toimia. Tiedonmurusten keräily on aika turhauttavaa, varsinkin kun uusi tieto usein vielä kumoaa sen, jonka juuri on oppinut.

Pitää ostaa mahdollisimman vähän, mutta silloin laadukasta. Heittää pois mahdollisimman vähän. Tähän asti mäkin osaan.

Joo, kyllähän tuossa asiaa on paljon. MUUTAMA mutta kuitenkin, pakastin vajaakäytössä on varmasti energiasyöppö, mutta mihin ihmeeseen saan säilöön itse kalastamani
affenfileet? ja marjat jotka metsästä poimin?. Toisaalta teen aina kerralla kauhesti koiruuksille heidän mössöä jonka sit pakastan sopiviissa käyttöannoksissa. Kai siinä energiaa kuluu jos aina pistän uunin päälle tehdäkseni koiranruokaa.

Tuosta Oraksen kylpyhuoneesta, kuulostaa potenttiaaliselta kosteusvaurion esiintymispaikalta... maailma pelastuu!!!

Jääkaapin ja pakastimen kanssa kannattaa tosiaan käyttää harkintaa. Esim. vanhan vaihto uuteen voi olla itse asiassa ympäristöteko, jos vanhan kylmäaineet ovat päässeet ajan myötä haihtumaan, luukkujen tiivisteet vuotavat ja kompressori jauhaa siten tiuhaan tahtiin. Uusi toimii paremmin. Lisäksi sijoituspaikan on syytä olla asiallinen: Tarpeeksi ilmatilaa taka- ja yläosassa kaapin sisältä ulos siirretyn lämmön ohjaamiseksi pois ja ei kuumia lähteitä, kuten uuni, vieressä.

Tavanomaisen viihde-elektroniikan osalta ostettaessa kannattaa tarkastaa mikä on laitteen lepovirran kulutus. Esim. isot valmistajat Philips ja Sony ovat jo useamman vuoden ajan mainostaneet, että heidän tuotteillaan pyritään alle 1 W:n lepovirran tehoon. Se on aika vähän. Tällaisen teholähteen suunnittelu onkin taitolaji. Kaikki eivät siihen pysty. Esim. koin omakohtaisesti erään amerikkalaisen DVD-soittimen kanssa, että yön yli lepovirran varassa olleessa koneessa ollut levy oli aamulla ihoa lämpimämpi. Myös LCD-näytön tausta hehkui laimeasti pimeässä huoneessa. Katsoin ohjekirjasta, että lepovirran ottama teho olikin 16 W! Syy on yksinkertaisesti se, että lepovirtatoiminnallisuuden eli käytännössä infrapunasilmän seurannan tarvitsemat mikropiirit tarvitsevat toiminnon aikana vakaata pientä käyttöjännitettä, jotta ne reagoisivat kaukosäätimen viesteihin ja alkaisivat ajaa järjestelmää ylös, kun käsky tulee käyttäjältä. Tällaiset piirit ovat teholähteelle hyvin pieni kuorma, mikä voi aiheuttaa teholähteen jännitelähdössä epävakautta jolloin lähtöjännite voi nousta liian korkeaksi, mikä taas rikkoisi nämä mikropiirit. Siksi jotkin valmistajat joutuvat turvautumaan jonkin sorttisen vuotokuorman toteuttamiseen, jotta teholähteen lähtöjännite pysyisi vakaana. Tämä amerikkalainen valmistaja lorottikin virtaa mm. LCD-taustavalon kautta, mikä lämmitti konetta niin, että DVD-levy oli lämmin. Kyseisessä laitteessa oli muutama muukin käyttöä haittaava suunnitteluvirhe ja niinpä minä purin kaupan ja palautin laitteen maahantuojalle. Laite oli 2000-luvun alun mallistoa. Tilanne voi olla nyt toinen kyseisen valmistajan tuotteissa.

Elektroniikkaromu on nykyisin kierrätettävää. Jätteisiin liittyen ideaalista on kunnollinen lajittelu: Sekajätteeksi kaatopaikalle vain se mitä ei kelpaa poltettavaksi energiajätteeksi, kompostoitavaksi biojätteeksi tai kierrätysmateriaaliksi kuten lehdet, kartonki, lasi ja metalli. Valitettavasti kaupungissa tällaista lajittelumahdollisuutta ei välttämättä tarjota jätehuollon osana.

Oli taas kiva saada muistutus siitä, että suomessakin muutamia tosi fiksuja ihmisiä eli Oras Tynkynen. Vaatii ihmiselta todella paljon, että elää omien oppien mukaan.

kesäpoika kirjoitti: "Silloin tulee automatkan saasteet ja paljon roskaa. Vai kannattaako pitää pakastinta, mutta luopua autosta? Vastaus riippuu matkan pituudesta, pakastimen laadusta, auton laadusta.."

Auto on eilispäivän kulkuneuvo.

Minulla oli imurista hajalla letkun jäykkä muoviosa. Isä kehotti ostamaan uuden imurin. Sen sijaan menin imurin letkun kanssa imurikauppaan. Edes letkua ei tarvinnut uusia, ainoastaan se jäykkä muoviosa. Maksoi €18, vähemmän jätettä, tuin pientä yritystä ison bulkkiliikkeen sijasta ja hodin koko operaation polkupyörällä.

Alkakaa syömään pelkästään purkkiruokaa, niin jääkaappia ei tarvita ollenkaan.

Purkkiruokaa.. Maailma tuskin pelastuu tuolla ajattelu tavalla ;) Mietippä kuinka paljon kyseiseen tarvitaan luonnonvaroja? Ei kun vain paluu luoliin ja turkikset päälle.. Ai hups siinä tulee taas "kettutytöt" vastaan.