Heterohäät
Nyt se on sitten taas tullut koetuksi pitkästä aikaa. Kaikki tuo vannottaminen ja vakuuttelu todistajien läsnä ollessa ja lupaukset ikuisesta yhdessäolosta pitäisi erotilanteessa johtaa oitis oikeuteen ja pariskunta kiven sisään.
Ei vaiskaan. Seremonia on mielestäni oikeasti yliampuva ja jokin siinä mättää. Mukana on myös pakanallisia piirteitä. Näkyvinä ne jatkuvat kirkon oven ulkopuolella. Riisin ruiskimisen symboliikkaa en kehtaa tässä edes ilmaista. Kouraani kaadettu riisi tuntui tuolla hetkellä suorastaan vastenmieliseltä. Ihmiset eivät edes ajattele mitä tekevät.
Heteroparien kohdalla luterilainen kirkko joustaa ja myötäilee. Uskomattominta minusta kaukaisiin kokemiini periaatteisiin verrattuna oli tässä nimenomaisessa tilaisuudessa se, että vihkaisun jälkeen alttarille kannettiin pariskunnan ennen avioitumista syntynyt vauva. Hän sai myös papin siunauksen. Tilanne oli mielestäni täysin luonteva ja kaunis. Joitakin kymmeniä vuosia sitten tuollaista ei olisi voinut kuvitellakaan. Käytössä oli joukko varsin rumia nimityksiä. Oletan, ettei sellaista tointa olisi papille edes tultu ehdottamaan.
Näin se maailma muuttuu ja jopa kirkkokin, vaikkakin viipyillen.
Älkää hyvät ihmiset kiduttako eläimiä sillä riisin viskelyllä! :P
Meillä päin riisin heittely on nykyisin kirkon liepeillä kiellettyä. Joku pariskunta oli kai liukastunut kirkon portailla niihin riisinjyviin ja seurauksena reissu poliklinikalle. Vaaransa siis pakanallisissa riiteissäkin.
Mitäs kehdattavaa lapsionnen toivotuksessa on?
"Niistä" kun monet tuppaavat lisääntymään, ja oikein toivovat että tärppäisi. Eikö sitä voi toivottaa ystäville sitä mitä ystävät toivovat?
(ja ystäviähän keskustelun aloituksen avioitujat toki olivat, kun arvon kirjoittaja kerran oli vieraana)
Tulipa saman tien mieleen: Olin peräti kolmissa häissä viime kesänä, ja kaikki kolme pariskuntaa rupesivat puuhaamaan lapsia. Tällä hetkellä kaksi tuoretta vaimoa on raskaana, ja yksi jo imettää.
Se tässä homoparien siunaamisessa (tai siis niiden suhteiden siunaamisessa, mistä tuolla toisaalla väännettiin) on kaiken muun ohella niin typerää, että sitä pohditaan sitten oikein ajan kanssa ja otsa rypyssä, että onko se nyt kristillisen uskon mukaista, kun morsiamet tulee tosiaan joko paksuna tai jo pullahtaneina, valkoiseen pukeutuneena ja huntuineen kaikkineen vannomaan vihkivaloja. Miksei kukaan kieltäydy siunaamasta herrajumala ennen avioliittoa seksiä harrastaneita?
jumjum, uskon että niitäkin löytyy. Käsittääkseni pastorilla ei ole mitään velvollisuutta suorittaa vihkimistä omantuntonsa vastaisesti.
Miksi pitää ylipäänsä mennä kirkossa naimisiin? Seurakunnan edessä, pastorin edessä? Menkää luonnonhelmaan, ulkosaaristoon, Lapin tuntureille tai vaikka Malediiveille, tanssikaa häitä aamuaurinkoon saakka ystävien kanssa, tuhotkaa skumbbaa, haistelkaa ruusuja & viettäkää ihanat häät ilman pastoreita & raamattuja. ;p
Uskonto seura- ja yhdyskuntineen nyt hyväksyy tai on hyväksymättä mitä sattuu milloinkin. Miksi sellaisen yhteisön hyväksyntää pitää kerjätä? Sanalla "kirkko" on minun elämässäni vain ja ainoastaan arkkitehtuurinen merkityssisältö! =)
Niin. Kyllähän varmasti moni kieltäytyy. Ja onhan vielä minun vanhempieni ikäpolvessa ollut sellaista yhteisöllistä painetta myös, että piti mennä naimisiin heti kun alkoi vähän vakavammin seukkaamaan ja jos ehti tulla paksuksi niin se oli sitten yhtä häpeää ja kauhistelua. Mutta olkoon tämä yksi positiivinen esimerkki siitä, miten maailma muuttuu.
JuhaniV kirjoitti: "Nyt se on sitten taas tullut koetuksi pitkästä aikaa. Kaikki tuo vannottaminen ja vakuuttelu todistajien läsnä ollessa ja lupaukset ikuisesta yhdessäolosta pitäisi erotilanteessa johtaa oitis oikeuteen ja pariskunta kiven sisään. "
Olen samaa mieltä. Valitettavasti aviorikos poistui rikosnimikkeistöstä jo 1940-luvulla.
"Heteroparien kohdalla luterilainen kirkko joustaa ja myötäilee. Uskomattominta minusta kaukaisiin kokemiini periaatteisiin verrattuna oli tässä nimenomaisessa tilaisuudessa se, että vihkaisun jälkeen alttarille kannettiin pariskunnan ennen avioitumista syntynyt vauva. Hän sai myös papin siunauksen. Tilanne oli mielestäni täysin luonteva ja kaunis. Joitakin kymmeniä vuosia sitten tuollaista ei olisi voinut kuvitellakaan. Käytössä oli joukko varsin rumia nimityksiä. Oletan, ettei sellaista tointa olisi papille edes tultu ehdottamaan. "
Minusta on yllättävää, että nykyäänkään pappi siunaa moisen lapsen.
Siunaamisesta puheenollen, minusta on hieman absurdia se, että transseksuaalien näennäisen erisukupuoliset parisuhteet siunataan ennen sukupuolenkorjausprosessia, mutta prosessin jälkeen pappi kieltäytyisi sellaisen siunaamasta. Mitäpä jos siunattaisiin pelkät genitaalit?
Minusta monissa heterohäissä käytetty morsiamen luovuttaminen isältä sulhaselle on typerä jäänne entisajoilta. Siis se seremonia, kun morsian kävelee ensin isänsä kanssa käsikynkkää alttaria kohti ja puolessa välissä isä antaa tyttärensä sulhasen käsipuoleen. Entisaikaan tuossa olikin mieltä, koska silloinhan naiset yleensä muuttivat aviomiehensä luo suoraan lapsuudenkodistaan, ja avioliitot olivat muutenkin enemmän kahden suvun välisiä kauppoja. Mutta nykyaikana tuntuu typerältä käyttää tuollaista seremoniaa edes vertauskuvallisesti, kun morsian on saattanut asua monta vuotta avoliitossa tulevan aviomiehensä kanssa ja sitä ennen ehkä vielä monta vuotta yksin. Ja minua ärsyttää tuon rituaalin käyttö senkin takia, millaisen kuvan se antaa naisen asemasta. Ihan kuin nainen olisi nykykulttuurissammekin aina jonkun omaisuuutta, ensin isänsä ja sitten aviomiehensä!
Olenkin ihmetellyt sen symboliikkaa.
Voima-lehdessä oli hyvä sarjakuva häiden symboliikasta ja kauniiden perinteiden merkityksistä.
