Nuoret eivät osaa, eivätkä tiedä mitään ;-)

Nyt on peräkkäin sattunut useita tapahtumia, joista olen päätellyt, että nuorten taidoissa ja tiedoissa olisi paljonkin parantamisen varaa.

Olin tänään lounaalla asiakkaan kanssa. Kapakan kassajärjestelmä oli kaatunut. Kuittia ei ollut mahdollista saada. Ei ollut edes varajärjestelmänä kuittivihkoa. Se toki on ravintoloitsijan vika. Vain käteinen hyväksyttiin maksuksi. Sain epämääräisen lapun, jossa oli loppusumma. Nuori tarjoilija ei osannut edes laskea arvonlisäveron määrää. Lappu ei tietenkään kelpaa kirjanpitoon.

Huomenna menemme häihin. Lahjana on rahaa. Seteleitä on turha kirjekuoreen tunkea, koska ne joku kuitenkin varastaa lahjapöydästä. Tapana on mennä pankkiin ja ostaa lahjashekki, johon tulee mukaan nätti kortti ja kirjekuori. Pankki ottaa tuosta toimenpiteestä mielestäni siivottoman palkkion. Käytän pankkivekseliä. Siitä ei veloiteta yhtään mitään. Kauniita kortteja saa paperikaupasta muutamalla kolikolla. Ongelma oli, että nuori virkailija tiesi vain, että pankkivekseleitä säilytetään holvissa. Sellainen löytyi, mutta lomakkeen täyttäminen olikin sitten varsinainen operaatio, johon tarvittiin vanhemman virkailijan lähiopetusta kahteen kertaan. Aikaa kului.

Nuorten lähihistorian tiedotkin ovat vähäisiä. Ajelimme porukalla äskettäin Helsingistä Kirkkonummen suuntaan. Kun ylitimme Länsiväylän päätymisen jälkeistä siltaa, kysäisin että mikä merkittävä historiallinen tapahtuma liittyy tuohon kohtaan. Sehän on se silta, jonka kautta kulki Porkkalan vuokra-alueen raja Neukkujen hallitessa aluetta. Tuon sillan kautta kävelivät ensimmäiset suomalaiset Porkkalaan vuokra-ajan päätyttyä. Tämä nuori ei ollut kuullutkaan koko vuokravaiheesta. Itselleni Porkkala on tullut liiankin tutuksi. Olin vuokra-ajan päättymisen jälkeen rakentamassa puhelinlinjoja tuolle alueelle.

JuhaniV kirjoitti: "Sain epämääräisen lapun, jossa oli loppusumma. Nuori tarjoilija ei osannut edes laskea arvonlisäveron määrää. Lappu ei tietenkään kelpaa kirjanpitoon."

Ei varmasti tuota mitään vaikeuksia saada tuota kuittia ravintolasta jälkikäteen pyytämällä, kunhan saavat kassajärjestelmän toimimaan. Itse asiassa jo laki velvoittaa sen kuitin kirjoittamiseen.

"Huomenna menemme häihin. Lahjana on rahaa. Seteleitä on turha kirjekuoreen tunkea, koska ne joku kuitenkin varastaa lahjapöydästä. "

Hmm... Omituista väkeä, varastaa nyt lahjapöydästä - ongelmanhan voi ratkaista myös siten, että tallettaa hääparin pankkitilille etukäteen rahaa, jos epäilee, ettei
raha säily lahjapöydässä. Tosin kulujahan siitäkin (siis talletuksesta) tulee pankkisiirron muodossa. Mutta tuskin niin paljoa, kuin tiskillä kirjoitetusta shekistä.

Pankkivekselin ja shekin käyttö on tietysti turvallista, mutta edellyttää lahjan saajan pankkikäyntiä ja mikäli hän on "tavallinen, kiireinen duunari" voi pankkiasiointiin helposti isommalla paikkakunnalla mennä koko ruokatauko, eikä riitäkään. Itse suosin/suosimme tavaratalojen/kauppaketjujen lahjakortteja, mikäli emme osaa ostaa tarpeeksi persoonallista lahjaa lahjan saajalle (tai emme ole saaneet toivomusta lahjasta).

Mitä sitten tulee noihin ravintolakokemuksiin - tokihan kuittivihko täytyy ravintolassakin olla - koska kaikille asiakkaille ei kelpaa edes pelkästään kassakoneen slippi. Arvonlisäveron laskeminen ja merkintä kuuluvatkin sitten jo "vaativimpiin tehtäviin", eli kuten Juhanikin totesi - ravintoloitsija ei ollut huolehtinut varajärjestelmästä, vaan luottanut liikaa tekniikkaan. Kuitin täytön opettaminen kuuluu myös ravintoloitsijan tehtäviin, työssä oppimisestahan tässäkin on kyse.

Juhanille noin yleisesti: Kautta aikojen on ollut sama tilanne, jossa vanhempi väki toteaa, että nuorten taidoissa ja tiedoissa olisi parantamisen varaa - ei nämä mainitsemasi tapahtumat mitenkään uusia ole. Ehkäpä samoin on ajatellut sinun nuoruudessasi joku +50v, joka on saanut silloisella tietotaidolla mielestään vaatimatonta palvelua. Mene ja tiedä, mutta kuitenkin pointtini on se, että vastaavia tapahtumia tapahtuu kaiken aikaa ja kaikkialla. Asiasta toki voi antaa asiallista palautetta yrityksen omistajalle ja pyytää ystävällisesti häntä panostamaan henkilöstön työpaikkakoulutukseen ja -ohjaukseen poikkeustilanteiden varalta. Tämän palstan lukijoilla kun ei varmaankaan ole tekemistä kyseisen yrityksen kanssa, eikä ko ravintolan omistajatahokaan oletettavasti selaile tämän palstan tekstejä...

Kuten Irokeesi tuossa edellä totesi, kuitin saa myös jälkikäteen pyytämällä - otat vain sen saamasi kuitin mukaan ravintolaan ja pyydät tilalle kirjanpitoon soveltuvan,
arvonlisäveroeritellyn tositteen.

Mitä tulee sitten tuohon lähihistoriaan - reilut viisikymmentä vuottahan Porkkalan luovuttamisesta on kulunut ( - ei tietysti voi keneltäkään vaatia, että tuntee alueellisen historian "tuosta noin vaan" vain sen johdosta, että joku siitä satunnaisesti sattuu kysymään. Kiinnostuksesta aiheeseen sellaiset asiat muistetaan, ei koulun penkillä - varsinkaan, jos aihepiiri ei ole kiinnostanut pätkääkään. Jos välimerkkiä viilataan, olisi oikemmin ilmaista "tällä paikalla on sijainnut silta, joka johti venäläisten vuokra-alueelle" , koskapa tuskin tuo nykyinen silta on alkuperäinen ja ihan alkuperäisellä paikallaan (tosin voin olla paikasta väärässäkin). Tosin harva aikuinenkaan tietää, että Kauklahden asemalla naulattiin ikkunaluukut kiinni junanvaunuissa, kun juna oli menossa tuon vuorkratun alueen läpi. Harva myöskään tietää presidentti Paasikiven sanat: "Suomea voidaan pitää Porkkalan vuoksi puoliksi miehitettynä maana".

Aiheesta kiinnostuneet voivat lukea lisää: http://www.histdoc.net/historia/hanko.html
http://www.rafso.fi/16
http://fi.wikipedia.org/wiki/Porkkalanniemi

*Lisäys - puolisoni kommentti:*

" Nuoria on helppo syyllistää ja osoittaa sormella puutteista ja tiedoista sekä taidoissaan, mutta asiahan on kääntäen verrannollinen - nuoret voivat osoittaa sormella "senioreita" ja syyllistää heitä vajavaisesta tietotekniikka-osaamisesta. Samalla laillan nuorilla on oikeus olettaa ja vaatia, että seniorit osaavat käyttä tieto- ja informaatiotekniikkaa(* vastaavalla tavalla kuin he..." (*) informaatiotekniikan määritelmä löytyy googlettamalla.

Peräkkäin on sattunut myös useita tapahtumia, joista olen päätellyt, että vanhojen taidoissa ja tiedoissa olisi paljonkin parantamisen varaa.

Kuten myös Porkkalan jälkeisen lähihistorian tuntemuksessa.

Siis: Yök, mikä otsikko, vaikka olisikin hymiö perässä.
Itseasiassa: Yök hymiöllekin.

Nuoruus mene hukkaan nuorilla / vanhuus niiden perään huokaillessa.(edit...vai hymistellessä?)

SaintJudy - veit jalat suustani ;) voiko tuon paremmin asian ilmaista...

arkadas kirjoitti: "... Kauklahden asemalla naulattiin ikkunaluukut kiinni junanvaunuissa,..."

Tämä menee nyt naulan viilaamiseksi. Oma muistikuvani on, että luukut joko laskettiin taikka käännettiin ikkunoiden eteen ja lukittiin paikoilleen läpikulun ajaksi. Toisella rajalla luukut avattiin ja venäläinen veturi vaihdettiin takaisin suomalaiseen veturiin. Koko läpikulun ajan jokaista junan ovea vartioi tiukkailmeinen sotilas, useimmiten kuitenkin sotilatar. He eivät koskaan sanoneet sanaakaan. Eleillä osoittivat, että parasta pysyä matkustusosastossa.

Käsittääkseni historiallinen silta on vielä paikallaan, mutta sen viereen on rakennettu nykyaikainen maantiesilta. Pitää käydä oikein tarkistamassa, kun taas sillä suunnalla liikun.

Käsittääkseni jotkut senioritkin ovat omaksuneet informaatiotekniikkaa varsin hyvin. Esimerkkinä eläkkeelle jäänyt ystäväni, joka englantia taitamattomana ja tietotekniikan täydellisenä ummikkona opetteli asiat niin hyvin, että pitää nyt huolta kyläläisten ja tuttaviensa tietokoneista. Tämäkin on perimmiltään niitä asennejuttuja.

Anteeksi Juhani V - itse kun en paikalla/paikkakunnalla/alueella/läänissä olleena ollut katselemassa (ja ikänikään puolesta) oikeaa tapaa junan ikkunoiden sulkemiseksi. Tosin uskallan väittää, että naulaamistakin käytettiin niiltä osin, kun muut salpalaitteet ikkunan peittävissä luukuissa olivat pettäneet - mutta Sinulla onneksi tuntuu olevan selkeämmät muistikuvat asiasta ;)

Sotilatar??? - eiköhän ne olleet sotilaita (aseineen) kuitenkin vahdissa? Kärjistetysti sanottuna kun "sotatoimialueella" liikuttiin... Eihän "velivenäläinen" suomalaiseen musikkaan olisi luottanut muutoinkaan....

Yleistit otsikossasi jo "nuoret eivät osaa, eivätkä tiedä mitään..." - joten vastineena yhden eläkkeelle jääneen ystävän vetäminen (olkoonkin englantia taitamaton - käyttöoppaita ja -järjestelmiä on saatavana myös suomeksi) senioripuolen puolustukseksi on hippasen ontuvaa. Taatusti löytyy ainakin yksi nuori jostain, joka tuntee paikallishistoriaa paremmin, kun kumpikaan meistä yhteensä.

En väittänytkään etteikö senioritkin osaisi asioita, mutta samanlaista se on ajattelumalli "rintamalinjojen (=sukupolvien) molemmin puolin"... Asennejuttujahan se on tuo nuortenkin vähättely. Huonon kuvan (ja esimerkin) vain saavat epäilevistä asenteista - ja jakavat sitä jälkipolvilleen.

Sen sijaan voisimme joskus, hyvä Juhani, käyttää aikaamme myös positiivisten asioiden etsintään nuorista... Meidän vanhempien ihmisten seurauksenahan heitä maailmassa on. (Tosin ei välttämättä nimenomaisesti juuri kummankaan meistä jälkeläisiä - itse kun en halunnut koskaan omaa tyhmyyttäni eteenpäin jakaa).

Kun nuoret eivät (enää) osaa, eivätkä tiedä mitään, voi kysymyksessä olla myös oman ajattelumaailman paikalleen jämähtäminen: tiedän jo "kaiken" ja näkemykseni on "ainoa" oikea.

Itse viihdyn niin työelämässä kuin vapaallakin kaiken ikäisten seurassa. Lähes päivittäin saan sekä töissä että vapaalla uutta ajateltavaa ja oivalluksia itseäni nuoremmilta. Kärjistäen olen joskus sanonut, että nuorten seurassa tunnen itseni joskus aika hölmöksi. On niin paljon sellaisia asioita, joita ei omassa nuoruudessani edes tarvinnut ajatella. Yli 25 vuotta samalla toimialalla työskennelleenä myönnän omien tapojeni ja ajatusteni ainakin jossakin määrin jo luutuneen ja otan mielelläni vastaan oivalluksia ja vaikutteita nuoremmilta, jotka katsovat asioita vielä paljon avoimemmin silmin.

Viihdyn myös itseni ikäisten ja vanhempien seurassa, mutta silloin viihtymisen perusteena on jossakin määrin iän mukanaan tuoma "yhteinen" perspektiivi asioihin. On aika eri asia keskustella esimerkiksi suomettumiseen liittyvistä asioista sellaisen ihmisen kanssa, joka on nuo ajat aikanaan elänyt kuin nuoremman ihmisen kanssa, joka ei ollut silloin vielä syntynytkään.

Myönnän silloin tällöin sanoneeni ääneen, että (joistakin asioista) nuoret eivät ymmärrä mitään. (Eivät oikeasti voikaan ymmärtää). Toisaalta tunnustan nöyrästi, että enemmistö nuorista ymmärtää ja on valveutunut monien sellaisten asioiden suhteen, joista ainakin itselläni on varsin kevyt ymmärrys.

Juhani, kauan sitten Porkkalan asiat olivat ajankohtaisia. Sen jälkeen niistä kului aikaa. Et kai tosissasi oleta, että uusi sukupolvi muistaa sekä kaiken, minkä edellinen oppi, että kaiken itse kokemansa? Tuskin sinunkaan sukupolvesi niin tekee. Eikä tee seuraavakaan. Se ei ole mahdollista, eikä se ole mielekästä, ei edes tarpeellista. Jokaisella paikalla, asialla ja esineellä on historia. Jokaisessa paikassa on tapahtunut jotain merkittävää jonkun ihmisen kannalta. Kuinka monen ja kuinka pitkälle se pitää muistaa? Osasitko sinä uuteen työhön siirtyessäsi kaiken, vai opitko ajan myötä, kun ongelmia tuli?

Juuri niin.

Maailmassa ongelmia tuottavat ihmiset, jotka ovat lopettaneet oppimisen ja siirtyneet oikeassa olemiseen. Niitä on Juhanin sukupolvessa paljon enemmän kuin minun. Jollain tapaa kirjoittelussa nuorten huonoista tiedoista paistaa musta läpi niin vahva katoamisen pelko, etten osaa edes ärtyä siitä. Mutta kyllä, kyllä kaikki katoaa, tuhannen vuoden kuluttua kukaan ei välitä Porkkalan silloista tai Juhanista, eikä niiden kuulukaan välittää. Ei se ole mikään virhe tai huonoa sivistystä. Sitä kutsutaan elämäksi, siirtymistä eteenpäin.

" Sain epämääräisen lapun, jossa oli loppusumma. Nuori tarjoilija ei osannut edes laskea arvonlisäveron määrää. Lappu ei tietenkään kelpaa kirjanpitoon."

Ihan vain tarkennuksen vuoksi: Muistitko, Juhani, pyytää nimenomaan tuossa tilanteessa kirjanpitoon kelpaavan, arvonlisäveroeritellyn tositteen?

Eihän nyt jokaisen asiakaspalvelijan voi olettaa tietävän tarkkaan minkälaisen maksutositteen asiakas vastaavassa poikkeavassa tilanteessa haluaa, saati tiedä kirjanpitolainsäädännöstä yhtään sen enempää, kuin tavallinen kuluttajakaan. Joten oikeastaan asiakaskin voisi joskus katsoa itseään peilistä ja miettiä myös
miten itse toimii...

Pohdimme kauppamatkallamme puolisoni kanssa Juhanin motiivia keskustelun avaukselle. A) Onko se yleistettyä murinaa ja narinaa, etteivät Juhanin mielestä nuoret ihmiset osaa mitään, b) onko Juhani ihmisenä turhautunut, c) miksi JV on niin rikkinäinen ihminen, että luutuneiden ajatusten uudelleen lämmittäminen ("nuoret eivät...") kirvoittaa kielenkannat? Tosin vaihtoehtoja voi olla muitakin...

Tämähän ei ole lainkaan ensimmäinen keskustelun aloitus tästä aiheesta Juhanilta. Syitä näen vain yhden, se on se sama, miksi rasisti näkee tumman rikoksentekijän ihonvärin, mutta valkoisen kohdalla ei pidä sitä merkittävänä. Kokemukset ovat subjektiivisia; jos tahtoo nähdä nuoret, vanhat, homot, juutalaiset tai vaikka naiset viallisina, voi kaiken vierittää oman syntipukkinsa niskaan. Jos työntekijä ei osaa, onko vika työntekijän iässä, vai huonossa työhön perehdytyksessä? Niin, vika on juuri siellä, missä sen tahtoo nähdä olevan.

Kokonaan toinen kysymys on sitten se, että miksi juuri nuoret, vanhat, homot, juutalaiset tai naiset ovat niin vaikea asia juuri tälle ihmiselle. Varmaa vastausta ei voi antaa, varsinkaan toista tuntematta, ja kaikkein vähiten Juhani itse. Omia motiivejaan on vaikea tunnistaa, muutenhan ne olisivat ratkaisuja eivätkä epämääräisiä ärtymyksentunteita omaa syntipukkia kohtaan.

Hyvä aloitus, kun näin ärsyynnymme -

Taidoista en sanoisi mitään, niitä kun on niin monenlaisia, mutta olenpa itsekin pannut merkille, että ikäiseni ja sitä nuoremmat tuntuvat tietävän minenomaan historiasta merkillisen vähän. Viime kesänä Kirkkonummella huomasin kuitenkin, että mainitusta Porkkalan vuokra-ajasta eivät tienneet yllättävän monet keski-ikäisetkään. (Useat asiosta perilläolevatkin ihmettelivät alueen laajuutta ja evakkoon lähteneiden suurta määrää.) LISÄYS: Kirkkonummelaiset olivat toki tietoisia asioista; tapailin lähinnä pariatuhatta turistia, 90-prosenttisesti suomalaisia.

*****

Sitten on tietenkin juttuja, joita ei voi oppia kuin kokemalla tai kokeneita kuulemalla. Juuri tänään kuuntelin Kirjasto Kympissä kolmen sateenkaariperheellisen kertomuksia siitä, miten heteronormatiivinen yhteiskuntamme heitä kohtelee. Jospa silläkin tiedolla joskus tekisi jotain (:

Kuinka joku voi olla tietämättä Porkkalasta? :o

Itse asuin Kirkkonummella nuoruusvuoteni ja tämä Porkkalan vuokra-aika tuli kyllä hyvin opeteltua, joskin 80-luvulla vielä hyssyteltiin sitä, miten surkeassa kunnossa se palautettiin - ettei olisi vaarannettu niitä hyviä idänsuhteita. Ja kyllä se viereinen pienempi silta siinä on aito ja alkuperäinen. Palautuksen aikoihin tie mutkitteli vuoroon nykyisen Jorvaksentien vasemmalla ja vuoroon oikealla puolella.

Historiasta on nykynuortenkin hyvä jotakin tietää, etteivät ajaisi maata jonakin päivänä onnettomiin tilanteisiin.

SMO mainitsi Porkkalan luovutuskunnosta. Se oli myös minun kokemanani surkea. Olen todennut, että kesä jonka olin puhelinlinjoja rakentamassa, oli minulle elämäni helvetillisin kesä. Työ oli raskasta. Koneita ei ollut, kuten nykyisin. Kaikki paikat olivat heinittyneet ja metsittyneet. Käärmeitä oli paljon. Hyttyslaumat olivat jatkuvana riesana. Sadetta myös piisasi.

Silloin kypsyi päätös: Opiskelen niin paljon, että pääsen varmasti sisätöihin.

Samaa surkeata tilaa olin näkemässä heti Neukkujen lähdettyä Virosta. Tartossa vuosia neukkuaikana hoitamatta jätettyjä asioita tulee eteen vieläkin.

Jokin otsikon aiheessa selvästi kolahti. Pitää vielä miettiä, mikä se oikeastaan täräytti. Kiinnostavaa joka tapauksessa.

Osaammeko me jotain? Tiedämmekö me jotain?

martin kirjoitti: "Osaammeko me jotain? Tiedämmekö me jotain?"

Koko ajan on opeteltava uutta, pysyäkseen kehityksen perässä, sovellettava kauan sitten opittua uusien vaatimusten mukaan.
Opeteltava uutta, koska mikään aikaisemmin opittu ei kata uuden tarvetta.

Historian oppiminen on tiedon keruuta - oppiminen historian virheistä, on (oman) elämän muuttamista.

Hyva keskustelu, paikkaa en tietenkaan tieda, Don't live in the past.

Iästä riippumatta kenen tahansa tiedoissa ja taidoissa on parantamisen varaa. Roimasti.

Keskustelun otsikko vihjaa yliampuvuudellaan, ettei aivan vakavasti tätä asiaa tarvitse käsitellä. Otsikkohan on meidän "ikäihmisten" vakiomarina. Mielenkiintoisia mielipiteitä on esitetty.

Kun olen pohtinut tätä asetelmaa, huomaan nuorten elävän aivan eri maailmassa kuin itse tällä hetkellä ja erityisesti aikaisemmin. Yksi merkittävä ero aikaisempaan on valtava tiedon tulva ja mahdollisuudet sen käyttämiseen. Taito tiedon hyväksikäyttöön tarvitsee vielä huomattavaa kohennusta. Mukana tiedon virrassa on mahtava määrä hömppää, jonka käyttöarvoa pidän vähäisenä. Lähinnä näen sen todellisuuspakona, joka on monella tavoin haitallista sekä yksilön, että yhteiskunnan kannalta.

Aivan erilaisia taitoja tarvitaan tänä päivänä kuin vuosikymmeniä sitten. Olen ollut ylpeä siitä, että osaan valjastaa hevosen ja tehdä sen kanssa monia maataloustöitä. Tuolle taidolle ei tänä päivänä ole mitään tarvetta siihen asti kunnes bensa loppuu.

Elämän tempo on muuttunut rajusti. Erityisen hyvin se näkyy vaikkapa musiikkivideoissa, joissa kuva vaihtuu viimeistään kolmen sekunnin otoksen jälkeen. Minä saan tuollaisesta menosta lähinnä päänsäryn (yläpään).

Nuoret tarvitsevat aivan erilaisia taitoja tähän päivään kuin me tarvitsimme kymmeniä vuosia sitten. Tämä nykyinen maailma (Suomessa) on rakennettu monella tavalla nuorten, modernien ihmisten ehdoilla. Ilman internettiä ei kohta tule toimeen kukaan. Meillä vanhoilla on kohta vaikea hoitaa asioitamme.

Oletkos huomannut, JuhaniV, että ruotsalaisten sukellusvene onkin paljastunut huvijahdiksi?
Kohta varmasti Inarinjärven maaliohjuskin paljastuu tedien potkimaksi roskapöntöksi, jonka heittivät sitten vielä lopuksi järveen.

Älkääs nyt soimatko nuorisoa. On luonnollista, että elämän olosuhteet muuttuvat sukupolvien vaihtumisen myötä ja vanhemman sukupolven itsestään selvyydet eivät olekaan enää itsestään selvyyksiä nuorille.

Juuri jokin viikko sitten naureskelimme töissä eräässä kahvitilaisuudessa, että sellainenkin kapistus kuin lankapuhelin alkaa olla nuorimmille kännykkäsukupolville jokin aivan ihmeellinen asia. Siis puhelin langan kanssa? Niinpä lohkaisin, että vanhoja lastenlaulujakin pitäisi päivittää sanoitusten muodossa ajanmukaisiksi, jotta laulujen viestit olisi nykylapselle helpompi ymmärtää ja suhteuttaa omaan elämään. Vai mitäpä sanotte, jos menette rallattelemaan nykyiselle 10-vuotiaalle laulua "Telefoni Afrikassa":

"Tänä vuonna Afrikassa marakatit kerran telefonilaitoksesta kuulivat sen verran, että jospa jostain vainen pitkän langanpätkän saa, niin tuo lanka äänen kauas, sangen kauas kuljettaa..."

Pitäisikö uusien sanojen kuulua esim. näin:

"Tänä vuonna Afrikassa marakatit kerran ISP:stä kuulivat sen verran, että jospa jostain vainen USB-mokkulan saa, niin tuo mokkula Skype-puhelun kauas, sangen kauas kuljettaa..."

Ahaa! Siis Afrikassa on tänään meikäläistä vain hieman heikompi elintaso!

Statisti muisti tuon ikivanhan pervon lastenlaulun.. Pervon kysyy joku. Niin tietysti, samaisessa laulussahan sanotaan: "Häntä pannaan toiseen korvaan, toinen kärsää käyttää.." No leikki sikseen...

Meillä varttuneemmilla on tietysti oma maailmamme ja käsityksemme, mutta tosiasiahan on, että myös meidän varttuneempien tulisi pysyä menossa mukana,
ja samalla kun opettelemme nuorten opastamana uusia "ihmeellisiä" asioita tämän päivän teknologiasta, voimme tarvittaessa opastaa nuoria noissa vanhahtavissa
kädentaidoissa (hevosen valjastaminen, polkupyörän kumin paikkaaminen, etc).