Kuka BYLSII ketä?

Ilmeisesti vanha slangisana (?) on kokenut uuden tulemisen. Wikipediaan sana on tullut 28.1.2008. Wikipedian mukaan se tarkoittaa 'naida, harrastaa seksiä'. Mutta tämä sananselitys on vielä puutteellinen. Sen pohjalta ei sanaa vielä luotettavasti pysty käyttämään. Muutama kysymys asiaa tunteville. Täällä käy ihmisiä, joilla on hyvä kielikorva:

1. Onko bylsiminen aktiivista toimintaa (kuin vuoleminen, "vuolen pajunoksaa", "bylsin Mannerheimia") vai voiko bylsiä yhdessä niin, että sana kuvaa molempia ("naitiin", se on yhteispeliä, "bylsittiin").
Jos se on hyvin aktiivista toimintaa, sopiiko siihen partitiivi-muotoinen kohde: "Bylsin Mannerheimin" vai "Bylsin Mannerheimiä"
2. Miten ilmaistaan usein tapahtuva toiminta (vrt. "naiskentelin" usein, "bylsiskelin")
3. Voiko sanalla ilmaista sisäistä intohimoa ("naitattaa", "bylsittää" vai "bylsityttää" niin pirusti)
4. Voiko sanan "bylsiminen" korvata lyhyemmällä sanalla "bylsintä".

Näillä tiedoilla pääsisi jo alkuun. Se on ikävä sana sen vuoksi, että tuleva ja mennyt aika ovat samannäköisiä: "Pyrin" tapaamaan kenraalin huomenna/eilen. "Bylsin" sitä taas (eilen vai huomenna).

Mä en omaa kielipoliisillisia taipumuksia, mutta korvat mulla on kyllä ja paljon mielipiteitä monista asioista, joita niillä voi kuulla.

Bylsiä on käyttökielen sana, eikä sen kuulu käyttäytyä samoin kuin kirjakielen sanojen. Sitä kuuluu käyttää luovasti ja jopa tietoisesti väärin, silloin hauskimmalta kuulostavat vaihtoehdot vakiintuvat käyttöön. Hyvin sanaa on käytetty silloin, kun onnistuu käyttämään sitä täysin ymmärretävällä tavalla, joka ei ole (vielä) vakiintunut. Kieleen kannattaa jättää oma leimansa aina kun voi, ainakin allekirjoittanut ihalilee sellaista kovasti.

1. Bylsiä voi toista tai yhdessä, sanaa käytetään sen laatuisena kun se parhaiten kuvaa käyttäjänsä kokemusta tapahtuneesta bylsinnästä, aktiivisuustasoltaan ja rooleiltaan se kun voi olla niin monenmoista. "Bylsin Matin" ei oikein toimi. Sen sijaan on minusta tilanne, jossa sanan voi irrottaa normaalisäännöistään ja ilmoittaa toiselle lähitulevaisuudessa tapahtuvasta aktiviteetista muodossa "Bylsin sinut", jolloin se on paljon napakampi ja hauskempi ilmaus kuin "Tulen bylsimään teikäläistä heti kun vieraat lähtee". Tällainen käyttö on sitä, jossa koen olevan sen oman leiman.

2. Muoto "bylsiskelin" kuvaa sävyltään puolihuolimattomasti ohimennen tehtyä bylsimistä, eikä sellainen muoto sovi sanaan bylsiä, joka on tekemistä kuvaavana sanana aktiivinen. Suosittelisin tuon tapaisiin sanamuotoihin käytettäväksi sanaa panna; "paneskelin". "Minulla oli tapana bylsiä Mattia usein" kuulostaa hyvältä mennyttä toimntaa kuvaavalta muodolta. Vasta sen jälkeen, kun bylsiä-sanan aktiivisuus on vakiintunut kieleen, sitä voi yllättäen rikkoa. Silloin "bylsiskelin" on erityisen rehvakas ilmaisu.

3. Sanoilla voi ilmaista ihan mitä tahtoo. "Panettaa" ja "panetuttaa" ovat molemmat yhtä käyttökelpoisia muotoja, puhekielessä valitaan rytmiltään sellainen sana, joka on itselle ominaisempi käyttää kussakin tilanteessa. Mielestäni sama sopii sanaan bylsiä.

4. Voi.

*Erityishuomio: Koen sanan "bylsiä" sävyltään suurieleisemmäksi kuin perinteisen sanan "panna". Siksi "bylsiä" sopii minusta erityisen hyviin sellaisiin yhteyksiin, joissa sen kanssa samassa yhteydessä esiintyy aggressiivi. http://www.netikka.net/knuutti/Hupijutut/aggressiivi.htm

:D Olipa hauska aihe!

Kyllä se on käsitykseni mukaan vanha slangisana ja tarkoittaa aktiivista panemista. Näin sen Urbaani sanakirja määrittelee. Määritelmä on näköjään lisätty tammikuussa:

http://www.urbaanisanakirja.com/index.php?action=get&wordid=810&word=bylsi%E4&page=4

Hesarissa oli ehkä noin vuosi sitten pieni oikaisu, jossa oikaistiin aikaisemmin julkaistun artikkelin tapaa käyttää tätä sanaa. Oikaisussa nimenomaan tuotiin esille, että bysliminen on aktipohjaista rakastelua toisin kuin alkuperäinen artikkeli oli sitä käyttänyt.

Mita kielta se on? Suomea?

Torontoon: Nukkeanimaatioelokuva oli perjantaina ensi-illassa. Filmissä Mannereheim esitetään homona tai ainakin bi-nä. Torstaina A-talk -keskusteluohjelmassa eläkkeellä oleva kenraali Gustav Hägglund sanoi jotain tällaista: "Siinä kirgiisi bylsii Suomen presidenttiä". Mannerheimilla oli pitkään kirgiisipalvelija, jonka hän oli tuonut mukanaan Aasiasta.

"Bylsiä" on suomea. Se on slangi-ilmaus naimiselle, etenkin kai aktiivisemman osapuolen touhulle. Naimisellehan on suomessa hirmuinen määrä synonyymejä. Niissä on tietysti sävyeroja, näkökulmaeroja ja tyylieroja. Sellaisia sanoja tulee nyt heti mieleen kuin nussia, koinia, kuksia, naida, panna, bylsiä... Ja sitten on näitä kiertoilmauksia, kuten tehdä temput, touhuta, säätää jne. Monet itse touhua tarkoittavat sanatkin ovat alun alkujaan olleet kiertoilmauksia. Kun jotain ei voi ääneen sanoa, mutta vihjata voi...

Etenkin Savossa aktin laatuakin voidaan kuvailla vielä apusanoilla; panna nylkyttää on hiukan eri asia kuin panna rytkyttää tai panna jyskyttää. Mielikuvat ovat vahvoja. Ja erilaisia johdoksiahan noihin voi kehitellä loputtomiin; on eri juttu nussia kuin nussutella tai nusaista. Suomi on niin ihanan rikas kieli.

Liittyyykö bylsiminen 'pyllyyn'?

vaeltaja2006 kirjoitti: "Liittyyykö bylsiminen 'pyllyyn'?"

Ei välttämättä.