Yleisön merkitys?

Vaeltajan aloittama "Minun joulusaarnani" -keskustelu on saanut melkoisen mitan. Olen miettinyt mitkä seikat saavat meidät väittelemään uskonnollisista asioista noinkin pitkään. Olisiko tuo keskustelu kolmen pääkeskustelijan kesken mahdollista ilman yleisöä?

Kesäpoika 25 sanomaa
JohnnyFinland 15
Martin 16

Luvut tarkistamattomia.

Tarkoitatko kysyä, onko se mahdollista siirtää yksityiseksi keskusteluksi, vai että olisiko sille tullut mittaa ilman "yleisöä"?

Kirjoiteltuani aktiivisesti moniin keskusteluihin näin pitkän aikaa, olen osannut odottaa samaa vastareaktiota, jonka muutkin paljon kirjoittavat, JuhaniV ja Vaeltaja ovat saaneet. Aktiivisuudesta ei pidetä. En vain odottanut sitä tältä suunnalta.

Vastaan, että kyllä olisi mahdollista. Ei vain ole/ole ollut tarpeen. Kumpi tahansa.

Olisiko tämä viesti ollut mahdollista välittää kohteille ilman yleisöä?

Keskustelu on ollut itse asiassa varsin mielenkiintoista seurattavaa. Tämä näin "yleisön" näkökulmasta.

JuhaniV kirjoitti: "Olisiko tuo keskustelu kolmen pääkeskustelijan kesken mahdollista ilman yleisöä?"

Olisi. Itse asiassa minusta olisi mielenkiintoista tavata Kesäpoika ja Martin henkilökohtaisesti. Ehkäpä joskus olisi hauskaa pitää "Ranneliike In Real Life"-tapaaminen. :-) Juhanin jo tiedänkin vuosien takaa.

En ymmärtänyt kesäpojan viestistä tuon taivaallista (jos nyt tämäntyyppinen kielikuva sallitaan ilman että kukaan loukkaantuu).
Mikä ihmeen vastareaktio?

"En ymmärtänyt kesäpojan viestistä tuon taivaallista"

No voi.

Vastareaktio tuppaa tulemaan sellaisia nimimerkkejä vastaan, jotka puhuvat täällä paljon.

Juhani on saanut osansa ja liikaakin, mutta pisti nyt omin sormin homman kiertämään.

Kovin väärään osoitteeseen, mielestäni tosin.

Vaikka olen lukenut tuon JuhaniV:n viestin ajatuksella moneen kertaan, on pakko vilpittömästi todeta, etten vieläkään näe siinä mitään kesäpoikaan kohdistettua vastareaktiota. Ehkä näen viestin liian objektiivisesti.

Musta Juhanin viesti on aika suora vihjaus sille, että viestissä mainituissa henkilöissä tai henkilöiden käytöksessä on jotain omituista tai epäilyttävää, jos pitää oikein yhteisesti alkaa pohtia, mikä meidät mainitut on tähän tilanteeseen ajanut. Ja Juhanin oma vastaus on sekin näkyvissä, hänestä me olemme huomionkipeitä, koska keskustelu on yleisellä foorumilla.

Mä tunnustan olevani ihmisenä huomiota kaipaava, mutta en näe sitä patologisena syynä nettikeskusteluihin. Muista en osaa sanoa mitään, mutta itse koen Ranneliikkeen sosiaalisuuden muotona, enkä yleisönä. Syy pitkään keskusteluun on varmaan sekin kaikilla jokseenkin sama; henkilökohtainen kiinnostus aiheeseen. Ihan se sama, joka muutkin ihmiset saa kirjoittamaan ja osallistumaan juuri jonkin tietyn aihepiirin keskusteluihin. Itse olen myös helposti innostuva. Kun toisten keskustelijoiden viesteissä on perusteluita, jotka saavat omat ajatukseni rullaamaan, en oikein malta olla kokeilematta, minkä reaktion ne saavat.

En ymmärrä, miksi Juhani tahtoo pohtia motivaatioitamme yhdessä muun "yleisön" kanssa. Jos motivaation syyt häntä kiinnostavat, niitä olisi voinut kysyä suoraan mainituilta, ei muilta keskustelua seuranneilta ihmisiltä. Ennenkaikkea musta on huonoa käytöstä tehdä keskustelunavaus, jonka tarkoituksena on nostaa puolusteltavaksi asia, jossa ei ole mitään puolusteltavaa.

Viiden viestin keskustelu ei voi olla kovin syväluotaava. Tiedän, etteivät kaikki pidä uskontoaiheesta. Heidän on helpointa ohittaa aihe, nyt kun se kerrankin on kokonaan vain yhden otsikon alla.

kesäpoika,

ehkä tämän keskustelun avaaja vain tuntee itse jääneensä vähemmälle huomiolle. ;)

Minä olen viimeinen ja aivan liian vähäpätöinen ja ymmärtämätön arvioimaan taikka rajoittamaan keskustelua, jonka keskeisenä teemana on niinkin korkea käsite kuin Jumala.

Puuttuva akateeminen koulutukseni, johon minulla köyhän taustani vuoksi ei ole ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia, on rajoittanut minua ottamasta kantaa tähän aiheseen, muuten kuin kevyesti sitä sivuamalla ja asian vierestä. Sivistymättömyyteni vuoksi minulle ei ole elämäni aikana kertynyt riittävää ymmärrystä taikka henkilöhtaista kokemusta, jotka oikeuttaisivat noin mittavien aiheiden pohdintaan, saatikka lupaan keskustelijoiden moittimiseen.

Kesäpoika omaa mitä ilmeisimmin vahvan henkilökohtaisen sisäisen kokemuksen, johon hän pohjaa käsityksensä käsiteltävästä aiheesta ja on siksi ilman muuta oikeutettu keskeisten keskustelijoiden joukkoon. Aikanaan ihmettelin, että lakastuuko Kesäpoika syksyllä. On käynyt aivan päinvastoin. Hänestä on tullut ikivihreä, siis aktiivinen osallistuja ja erittäin taitava sanankäyttäjä.

Martinilla on laaja akateeminen ja tieteellinen tausta ja sivistys. Hänen kanssaan jään ilman muuta keskustelussa toiseksi. Minulta puuttuvat jopa käsitteet, jotka hänelle ovat suorastaan arkisia. En ole tavoittanut hänen ajattelunsa korkeaa tasoa kuin harvoin.

JohnnyFinlandin taustoja en tarkemmin tunne, mutta hänen kirjallinen tyylinsä on ihailtavan juoheata ja asioiden ytimeen menevää. Hän on taidokkaasti saanut keskusteluun vauhtia ja mielipiteiden hehkua. Häntä pidän tuon pitkän keskustelun suolana.

Hiivaa on tässä taikinassa ollut runsaasti. Olen koettanut arvioida sitä, mikä tuo hiiva on. Rajoittuneen käsitykseni mukaan keskustelu on hahmottunut niin, että samat asiat ovat tulleet jo sanotuiksi useampaan kertaan. En ole löytänyt muuta syytä toistolle, kuin yleisön läsnäolo. Vain siksi tämä ihmettelyni. Ei mitään sen kummempaa.

Kesäpoika, kiitos selvennyksestä. Nyt ymmärrän ajatuksen hieman paremmin. Ymmärsin itse tuon avausviestin niin, että ydinkysymyksenä olisi, että miksi usko ylipäätään herättää niin voimakasta keskustelua, enkä ajatellut viestiä aivan tuolta kantilta. Olen seurannut tätä foorumia niin vähän aikaa, etteivät mahdolliset muut vaikuttimet viestin taustalla aivan avautuneet minulle.

Tarvitaanko akateeminen koulutus, jotta voi omata mielipiteen, tietoa tai kyvyn ajatella?

Missä JohnnyFinland kohtaa kesäpojan, siellä toistetaan. Ehkä meillä molemmilla on erityisen sinnikäs luonne.

Minäkään en aina ymmärrä Martinia. Toisinaan olen ollut eri mieltä. Toistaiseksi erimielisyyden syyksi on aina paljastunut se, että hän on ajattelussaan paljon pidemmällä kuin minä.

Voidakseen ymmärtää ja puhua viisaita on ilman muuta oltava akateemisesti koulutettu.
Me muut voimmekin sitten hölistä aivan omiamme. ;-)

Kiitos vinkistä, Juhani.

Mä ilmottaudun kesäyliopistoon ja pätevöidyn myös ihan kaikkeen. Kerron heti, kun on ensimmäinen päiväni akateemisena ja mielipiteistäni tulee totta, ettette sitten erehdy väittämään vastaan. :)

Lainaus Juhanilta "siksi ilman muuta oikeutettu keskeisten keskustelijoiden joukkoon".

Koko viesti oli ilmeisesti parodiaa, toivon, mutta mistä? Toivon, että Juhani ei oikeasti ajattele niin kuin kirjoittaa. Netissä vaan on hirveän vaikeaa erottaa tyylilajeja, paljon jää lukijan vastuulle ja monesti ironialla kirjoitettu viesti luetaan täysin totena, itselleni käy niin vähän väliä.

Juhani, haluatko toditella omaa erinomaisuuttasi keskustelijana, vaik miksi aliarvioit itseäsi?

En ole aktivinen keskustelija ehkäpä juuri tällaiset viestit saavat tuntemaan, että ei kannata.

Kauneuspilkku, haistoit aivan oikein. Kokeilin vaihteeksi klassista retorista periaatetta taikka tyyliä nimeltä humiliaatio. ;-)

Aiheesta on keskusteltu kiinnostavasti osoitteessa:
http://antiaikalainen.blogspot.com/2007/11/tyhmi-kysymyksi.html

Ehkä parhaiten asiaa kuvaa tuossa blogissa: "Itseironialla viedään hampaat vastustajien ja vihollisten suusta. Se on pelkkä laskelmoitu puolustusmekanismi."

Se mitä kirjoitin näistä Ranneliikkeen kolmesta jumalavänkääjästä, allekirjoitan edelleen. Itseäni koskevat arvioinnit olivat tarkoituksella huomattavia rimanalituksia.

Karjalaistaustaisella äidilläni oli tämä tyylilaji hyvin hallussa. Kun hän oli kutsunut vieraita ja valmistellut pitopöytää pitkään, käytiin ensin karjalaiset kursailumenot pöytään usean kerran kutsumisineen ja sitten varsinainen avaus: "Voi voi kun meillä ei ole mitään tarjottavaa." Pöydässä oli sen seitsemän sorttia. Ainoa oikea vastaus oli kehut runsaista pitopöydän antimista. Kukaan ei koskaan uskaltanut vastata muuta. Minun teki mieleni joskus kokeilla: "Onpa vaatimattomat tarjoilut." Seurauksena olisivat olleet elinikäiset vihat.

Ukkoni luki tämän keskustelun ja antoi asian ytimeen menevän kommentin retorisesta helmestäni: "Kirjoituksesi on suoraa piilovittuilua!" On hyvä, että jalat maan pinnalle tömäyttävää palautetta on saatavilla erittäin läheltä. :-)

Mä tulkitsin kyllä vittuiluksi ihan kokonaan, enkä vain joiltain osin. Suomeksi: älkää yrittäkö kuulostaa viisaammilta kuin olette, akateemisesti kouluttamattomat.

Itseironia on fiksujen juoma, ei yhtään mitään "pelkkää".

Terv, -Fiksu

Kuinkakohan täynnä itseään ihmisen pitää oikein olla, jotta hän ryhtyy itse ylistämään omaa huonosti peiteltyä egonpönkittelyään? Toisaalta, kukas se Pekan töpöhäntää vaivautuisikaan nostamaan ellei sitten Pekka itse.

Piilotetut viestit ovat yritys sanoa enemmän kuin mistä tahtoo kantaa vastuun. En pidä sellaista arvossa. En pidä arvossa vastuunkiertoa, enkä omien sosiaalisten taitojen tuhlaamista ilkeisiin asioihin.

En ole saanut oikeaa vastausta, niin että kysyn uudelleen: Juhani, mitä oikeasti halusit sanoa ja miksi?

Meikä tulkkaa.
Viesti oli:

"Kesäpoika 25 sanomaa
JohnnyFinland 15
Martin 16"

Piiloviesti oli:
"JuhaniV sai olla mielestään liian vähän äänessä tässä keskustelussa"

Ja nyt Rokkihomo jaksaa toivottavasti olla itse hiljaa.
Oksetan itseäni.

Hei hei, ja sori.

Kesäpojalle,

'oikea vastaus' on jo esitetty: "...käsitykseni mukaan keskustelu on hahmottunut niin, että samat asiat ovat tulleet jo sanotuiksi useampaan kertaan. En ole löytänyt muuta syytä toistolle, kuin yleisön läsnäolo. Vain siksi tämä ihmettelyni. Ei mitään sen kummempaa."