Moniriippuvuus
Tupakointiin näyttää liittyvän laajempi riippuvuus, kuin vain nikotiinikoukku. Käyn joskus laiskuuttani lounaalla eräällä lähitienoon isolla huoltoasemalla. Savuton tila siellä on 2/3 ja savullinen 1/3 yhteisestä tilasta. Olen ihmetellyt, että savuttomalle puolelle on asennettu viisi kappaletta maksullisia videopelikoneita. Ne ovat lähes aina käytössä. Joskus ihmiset odottavat niiden vapautumista. Savuttomalla puolella on vain yksi kone, johon tuskin kukaan koskee.
Johtopäätökseni on, että tupakoijilla voi olla yleisempikin riippuvuus erilaisiin itsehyväilyn muotoihin, kuin vain äidin tissin korvikkeelle. ;-)
[viesti poistettu alkuperäisessä viestissä olleen virheen takia]
Jospa JuhaniV vähän korjaisi viestiään ymmärrettäväksi.
"Olen ihmetellyt, että savuttomalle puolelle on asennettu viisi kappaletta maksullisia videopelikoneita. Ne ovat lähes aina käytössä. Joskus ihmiset odottavat niiden vapautumista. Savuttomalla puolella on vain yksi kone, johon tuskin kukaan koskee."
Siis onko siellä savuttomalla puolella viisi konetta vai yksi?
Kiitos tarkkaavaisuudesta. Tarkoitukseni oli siis kirjoittaa että savullisella puolella on niitä koneita peräti viisi kappaletta.
Tuohan tarkoittaa sitä, yhdeltä näkökannalta, että tupakoitsijoilla on vikkelämmät sormet, jotka kaipaavat tekemistä, sekä sen, että tupakoimattomat
eivät osaa tehdä montaa asiaa yhtä aikaisesti (keskustella, juoda kahvia, pelata pelikonetta jne) ;)
Aikuisten oikeesti: Viittaus moniriippuvuuteen tupakoitsijoiden osalta, on myös yhdenlaista syyllistämistä / yleistämistä. Jos viittauksia riippuvuuksiin
heitetään ilmaan, tarvittanee monipuolisempi peruste kuin yhden huoltamon kahvilatilan savuttoman ja savullisen puolen vertailu. Ja onko vertailukelpoista
sekään, että juuri niillä kerroilla, kun Juhani on käynyt ko paikassa, on tuo tilanne "ollut päällä".
Kyllähän riippuvuudesta on tehty aiheena tutkimuksia, joiden tulosten mukaan jotkut ihmiset ovat herkempiä addiktoitumaan kuin toiset. Erot ovat fyysisiä, aivokemiaahan riippuvuuskin on käytännössä. Musta se ei suinkaan ole yleistettävä totuus joidenkin ihmisten huonommuudesta tai erityisen "heikosta luonteesta", vaan todiste siitä, että maailma kertakaikkiaan vain on eri ihmisille erilainen kokemusperäisesti. Jos ei ole koskaan ollut riippuvainen mistään, saa olla hyvin, hyvin kiitollinen siitä, että on saanut niin helpon lähtökohdan elämäänsä siinä suhteessa. Jollekin toiselle elämä ilman riippuvuutta on suuri ponnistus. Ja toisaalta oma tapa elää ilman riippuvuutta voi olla aivan yhtä laiska kuin helposti addiktoituvan ihmisen elämä usean riippuvuuden kanssa.
En haluaisi luokitella kaikkia piintyneitä tapoja addiktioiksi, riippuvuuksiksi. "Oikeat" addiktiot ovat pahoja, usein invalidisoivia tai kuolemaan johtavia sairauksia. Jotkut pahempia kuin toiset: tupakoitsija kuolee todennäköisesti muita nuorempana; alkoholisti menettää yleensä työpaikkansa ja ihmissuhteensa ja monesti kuolee muutamassa vuodessa (haimatulehdus, itsemurha, yms.) tai invalidisoituu lyhyeksi loppuiäkseen (Korsakofin syndrooma, pikkuaivojen lammantumien, yms). Yhteistä näille on, että potilaan on hyvin vaikea luopua addiktiostaan, vaikka kovasti niin haluaisi, ja luopuminen aiheuttaa vieroitusoireita.
Toki monesti on vaikea vetää rajaa alkoholin suurkuluttajan ja alkoholistin välillä; moni on tupakoinut vain parina iltana viikossa olutta juodessaan.
Onko oikeasti olemassa läheisriippuvuutta tai seksiaddiktiota? Kummastakaan luopuminen kokonaan olisi minusta luonnotonta. On munkkeja ja erakoita, mutta en samalla tapaan pitäisi tupakan tai viinan käyttöä ihmisen perustarpeena kuin ihmissuhteita.
Kaikkien tapojen ja tottumusten nimitäminen 'riippuvuuksiksi' johtaa toisaalta käyttäytymisen medikalisaatioon ja toisaalta vaikeiden riippuvuuksien vähättelyyn.
Riippuvuus on pakonomaista, normaalia elämää haittaavaa takertumista johonkin asiaan. Musta ongelman vähättelyä voi olla sekin, jos väitetään, ettei esi. seksiin voisi addiktoitua, koska sitä on mahdollista harrastella hyvälläkin tavalla. Onhan alkoholikin pieninä määrinä terveellistä.
Minkä tahansa riippuvuuden takia voi menettää työn ja perheen, kun riippuvuus on riittävän vakava. Tuskin johtaja työpaikalla sietää alaista, jonka on pakko käydä viidentoista minuutin välein masturboimassa, ja tuskin se tekee parisuhteellekaan kovin hyvää, että toinen ei ole koskaan henkisesti läsnä. Helposti ylläpidettävät, lievät fyysiset riippuvuudet, kuten tupakointi tai kahvinjuonti voivat olla paljon siedettävämpi ongelma kuin vakava henkinen riippuvuus, suuntautui se mihin tahansa. Jos ihmisellä on jatkuva, pakonomainen tarve katsoa televisiota, hengata netissä, urheilla tai vaikka laulaa, on riippuvuuden tulos sosiaalinen eristyminen. Riippuvuudeta tulee tärkeämpi kuin parisuhde tai työ, tai mikään.
Eräs lastensuojelun työntekijä totesi mulle muutama vuosi sitten, että minulla on alkava seksiaddiktio ja että sitä on hyvä tarkkailla. Se oli nyt ajateltuna turhan raju ja leimaava kommentti murrosikäiselle, ja suuntautumiseni oli ihan varmasti vaikuttava tekijä seksin patologisoimiselle, mutta sen jälkeen opin tarkkailemaan. Se on ihan totta, että niihin aikoihin mulla oli tapana hukuttaa kaikki tunteet seksiin. Jos suuren järkytyksen tai ilon tai mielipahan kokemisessa ensimmäinen reaktio on hirvittävä panetus, se ei varmaankaan ole ihan kaikkein tervein tapa käsitellä tunteita. Ja kun oppii jonkin kätevän keinon päästä liian järisyttäviä kokemuksia karkuun, tulee tavasta varmasti helposti addiktio.
Siinä on iso ero, juoko ihminen viinaa bilettääkseen, vai bilettääkö saadakseen juoda. Mä uskon, että tunnereaktioiden seurauksena juovat ihmiset alkoholisoituvat useammin kuin ne, jotka juovat sosiaalisista syistä.
Suomeen muuttaessani ihmettelin, miten täällä puhutaan seksiriippuvuudesta niin paljon.
Kaveri Ranskassa on todella seksuaalinen: hän haluaa mielellään seksiä joka päivä, ja vieläpä monta kertaa päivässä. Ja jos on useampi kumppani, niin asia on parempi. Ja hän on tässä harrastuksessaan todella hyvä.
Kerroin hänelle, että Suomessa hän varmaankin saisi seksiriippuvaisen leiman päällensä. Hän kysyi mielenkiinnosta asiaa sikäläiseltä tuntemaltaan pyskologilta. Vastaus: "Seksuaalisuutesi vain osoittaa, että olet elossa - ja hyvin kiinni elämässä. Nautit voimakkaasti seksuaalisuudestasi. Ei siinä mitään pahaa ole!"
Näin. Ja Suomessa hän olisi varmaankin sairas. Tai vähintään jotenkin epänormaali seksipervertti.
Tuon jälkeen suhtaudun suomalaiseen seksiaddiktiokeskusteluun aika varauksella. Kyse on pitkälti jostain luterilaispohjaisesta syyllisyys/syyllistämis -ajattelusta.
Jukka tuo tekstissään monessa kohdin esille sairaus-luokituksen kulttuurisidonnaisuutta.
Tosin en usko luterilaisuuden olevan syyllisyysajattelumme pohjalla.
martin kirjoitti: "Tosin en usko luterilaisuuden olevan syyllisyysajattelumme pohjalla."
Mielenkiintoista. Mitä arvelisit pohjalla olevan, ellet kirkon vaikutuksen?
