Madonnaa vai Mozartia

Ihmiset jakautuvat vahvasti kahteen leiriin, vaikka on niitäkin, jotka liikkuvat sujuvasti molemmilla puolilla tai välimaastossa: ns. populaarikulttuurisessa tai ns. korkeakulttuurisessa musiikissa. Vuosi sitten, kun ulkoilutin meidän Daizya, kuuntelin mielellään Wagnerin ja Mozartin oopperoita. Nyt on sellainen mieliala, että kuuntelen mielellään 70- ja 80-luvun laulelmia ja schlagereita.

Kumpi on arvokkaampaa, Madonna vai Mozart? Kiva analyysi oli muistaakseni radiossa (vai oliko se täällä ranneliikkeessä – en ole enää varma):

- populaarikulttuurissa tuottajat tekevät musiikkia kuluttajille
- klassisessa musiikissa taiteilija tekee musiikkia kuulijalle

Viihdeteollisuuteen kuuluu laskelmointi, markkkinoiden miellyttäminen, suuret organisaatiot ja valtava mainosrumba. Ns. korkeakulttuurissa toimitaan paljon enemmän yksilöinä, ihmisinä, ja takana on usein vuosikymmenien opiskelu ja kurinalainen harjoittelu ja oman instrumentin kehittäminen.

Vaikka välillä ihmettelenkin, miten innokkaasti erityisesti nuoremmat ihmiset imevät itseensä populaarikulttuurin ilmiöt ja yrittävät pysytellä ”ajantasalla”, siitä huolimatta voin kokea suuria hetkiä kuunnellessani ulkoiluretkellä esim. Elviksen kauneimpia biisejä (sarjassa 25 vuotta Elviksestä).

vaeltaja2006 kirjoitti: "Kumpi on arvokkaampaa, Madonna vai Mozart?"

Miksi tuollainen kysymys olisi edes mielekäs? Mitä tarkoitat "musiikin arvolla"?

Mozart oli oman aikansa populaarikulttuuria (siinä mittakaavassa kuin se oli tuohon maailmanaikaan niin maantieteellisesti, sosiaalisesti kuin teknisesti mahdollista). Hänen tuotantonsa oli laskelmoitua, tähtäsi "markkinoiden" miellyttämiseen ja sen takana olivat suuret organisaatiot, jotka tilasivat häneltä teoksia. Musiikin kuluttajat olivat siihen aikaan eliittiä, koska tavallisella kansalla ei ollut moiseen luksukseen mahdollisuuksia. Silti tuo eliitti ei välttämättä ymmärtänyt musiikista höykäsen pöläystä, konsertit olivat monille vain yksi sosiaalisen kanssakäymisen ja runsaan vapaa-ajan vieton muoto. Tietysti tavallisella kansalla olivat omat paikallisesti toimivat musikanttinsa ja pelimanninsa, mutta niinhän on edelleenkin.

Toisaalta moni nykyajan populaarimusiikin tekijä on vakavissaan opiskellut musiikkiaan ja instrumenttiaan vuosikausia ja jatkaa opiskelua ja harjoittelua koko ajan. Musiikin kuten muidenkin kulttuuristen ilmiöiden luokittelu on vaikeaa, ellei peräti tarpeetonta ;)

Tuota keskustelua oli jo Hesarin sivuilla ja pääsääntöisesti rasittavaa ja hölmöä oli...seuraava suuri kulttuuripoliittinen keskustelu voisi olla "kumpi on kivempi väri, sininen vai punainen". Tai "ovatko elokuvat taidetta?"

Mozart, niinkuin suuri osa oopperasta oli oman aikansa populaarimusiikkia...vastaavasti aika paljon löytyy nykyään "populaarimusiikiksi" leimattua musiikkia joka on kaikkea muuta kuin populaaria tai mitään "tuottajien tekemää musiikkia kuluttajille". Aika vaikea sitä musiikkia on jakaa kahteen leiriin millään perusteella, ja tuo "klassinen vastaan populaari" jaottelu on hölmöydessään lähinnä naurettava.

Voi voi...
Johan ne Rondossakin keskustelivat tämän keskustelun kuoliaaksi.
Täällä keskustelun aloittaja haluaa vetää vielä enemmän rautalangasta kuin Ralf Gothoni.