Tuleekohan ihmiset monestikin hulluiksi siksi ettei saa minkäälaista rakkautta ja läheisyyttä, ainoastaan muistoja niistä. Pystyykö ihminen elämään ilman kosketusta, siis fyysistä kosketusta ja kiintymykse osoituksia? Lapsi ei ainakaan pysty, pystyykö nelikymppinen?
Sekoaako rakkauden puutteeseen
ei pysty jos ei oo tunnevammainen.....
On paljon ihmisiä, jotka joutuvat elämään ilman kosketusta ja seksiä: vanhuksia, vammaisia, halvaantuneita, kehitysvammaisia, mielisairaita, munkkeja, nunnia...ajattele, et ole yksin! Neliraajahalvaantunut ei voi edes runkata eikä tunne mitään. Varsinainen helvetti. Miten HE selviävät siitä?
ei kehitysvammaisten, neliraajavammaisten yms elämä ole niin kliinistä. Kyllä he saavat aika paljon rakkautta, ei ehkä esim sexiä, vaikka moni vammainen ihminen on aika seksuaalinen, mutta henkisellä tasolla sitäkin enemmän. Ja tiedän mistä puhun, teen työtä näitten ihmisten kanssa ja välillä tuntuu että heidän tunne-elämä on paljon rikkaampi ku monella meistä. Sexittömys ja rakkauden puute ovat eri asioita, säälittä Entteriä jos hän on eri mieltä, mahtaa olla aika vaikea elää...
Kävin joku aika sitten katsomassa äitiäni laitoksessa ja todellisuus ei ole sitä, mitä Vissy väität, ei todellakaan. Kattia kanssa.
Enter kirjoitti: "Kävin joku aika sitten katsomassa äitiäni laitoksessa ja todellisuus ei ole sitä, mitä Vissy väität, ei todellakaan. Kattia kanssa."
On kai kuitenkin eroa siinä että sinä käyt katsomassa äitiäsi ja siinä että toinen työskentelee vastaavassa laitoksessa... Mutta kuten aina, Enter tietää paremmin.
On kai kuitenkin eroa siinä että sinä käyt katsomassa äitiäsi ja siinä että toinen työskentelee vastaavassa laitoksessa... Mutta kuten aina, Enter tietää paremmin.
>Sekoaako rakkauden puutteeseen
Sekoaa. Ilman seksiä toki pärjää, mutta ilman kosketusta ja läheisyyttä ei oikee hyvin.
Sekoaa. Ilman seksiä toki pärjää, mutta ilman kosketusta ja läheisyyttä ei oikee hyvin.
Sekoaako?
On jo seonnut.
R a k a s t a m m e k o?
On jo seonnut.
R a k a s t a m m e k o?
Melko yltiöpositiivista kuvitella, että jokainen maailman ei-seonnut ihminen kokee läheisyyttä ja rakkautta. Tosiasia on, että maailmassa on lukuisat määrät ihmisiä, joilla ei ole ketään läheistä ihmistä. Eivät he sekaisin ole, mutta onhan se todella surullista. Itse olen miettinyt, josko saisi aikaiseksi liittyä esim. spr:n ystäväpalveluun tai vastaavaan juttuun, jossa voisi olla helpottamassa jonkun yksinäisyyttä. Vielä tähän mennessä on kuitenkin ollut liian suuri kynnys siihen...
Jokainen voi itse mennä toteamaan laitosten todellisuuden. Se on karumpaa, mitä etukäteen ajattelisi. " Sisar hento valkoinen" on jo aikaa sitten kulahtanut klisee. Päinvastoin näen siellä synkkiä, aggressiivisia, kovanaamahoitajia, jotka eivät auta asiakkaitaan, kun on mukamas kiire( ja 10-15 kg ylipainoa jokaisella hoitajalla!Kyllä pulla maistuu. ). Vanhukset makaavat poikittain sängyllä, kun on nostettu istumaan kahville, mutta ei sen jälkeen käydä katsomassa meneekö se kahvi minnekään ja saako syötyä, ja sitten he vaan omia aikojaan valahtavat petiin, kun ei jaksa pitää istuma-asentoa. Siinä teille läheisyyttä ja kosketusta! Helvetin esikartano se on, jonka ovella saisi lukea varoitus: " Ken tästä käy saa kaiken toivon heittää!"
enter: tervetuloa käymään mun työpaikalla ja vaivaudu tutustumaan OIKEASTI niin hoitaijiin kun "asiakkaisiin".
BTW Miksi itse et sitten hoida äitiäsi?! "Kävin joku aika sitten katsomassa äitiäni..." antaa ymmärtää ettet vaivaudu edes päivittäin vierailemaan, puhumattakaan muusta. Ah, niin se oma elämä tietty, sehän on tässä nyt tärkein, ei äidin edes henkinen hyvinvointi!
BTW Miksi itse et sitten hoida äitiäsi?! "Kävin joku aika sitten katsomassa äitiäni..." antaa ymmärtää ettet vaivaudu edes päivittäin vierailemaan, puhumattakaan muusta. Ah, niin se oma elämä tietty, sehän on tässä nyt tärkein, ei äidin edes henkinen hyvinvointi!
Olen selvinnyt aika vähällä rakkaudella tähän ikään asti. Tuleeko ennätys?
Vissy. En usko sun juttujasi ollenkaan! Mikä tuo syyllistämisen tarkoitus oli?
En pääse kuin viikonloppuisin katsomaan kuten useimmat työssä käyvät omaiset. Hoitohenkilökunnalle maksetaan siitä, että he tekevät työnsä. Hyvästä laadusta ei voi puhuakaan. Tänään omaiseni oli tiputuksessa kun menin sinne käymään, kun hoitajat ovat kieltäytyneet auttamasta syömisessä, vaikka tästä on ollut puhetta. En ymmärrä käyttäytymistä, vaan tulkitsen sen passiiviseksi aggressiivisuudeksi hoitajien taholta. Minusta laiminlyönti on rikos ja omaiseni varmaan menehtyy sen takia.
Tällaista tapahtuu koko ajan eri puolella maata.
En pääse kuin viikonloppuisin katsomaan kuten useimmat työssä käyvät omaiset. Hoitohenkilökunnalle maksetaan siitä, että he tekevät työnsä. Hyvästä laadusta ei voi puhuakaan. Tänään omaiseni oli tiputuksessa kun menin sinne käymään, kun hoitajat ovat kieltäytyneet auttamasta syömisessä, vaikka tästä on ollut puhetta. En ymmärrä käyttäytymistä, vaan tulkitsen sen passiiviseksi aggressiivisuudeksi hoitajien taholta. Minusta laiminlyönti on rikos ja omaiseni varmaan menehtyy sen takia.
Tällaista tapahtuu koko ajan eri puolella maata.
Unohdin mainita hoitajien perustelut. Ne tulevat tässä: " Kun kerran syöttää, niin joutuu jatkuvasti syöttämään". Seurauksenba oli, että omaiseni makaa tiputuksessa ja on kuolemaisillaan nälkään.
Tarve tuntea olevansa rakastettu on ehkä sama asia kuin tunne siitä että on hyväksytty ja tarpeellinen. Jos näin onnellisesti on jossain varhaisessa elämänvaiheessa päässyt käymään, tunne on yleensä pysyvää laatua. Mahdolliset myöhemmät puutostilat rakkauden tai seksin suhteen eivät sitten ole kuolemaksi. Jos tunne on jäänyt saamatta tai se on jostain syystä murentunut, on haku aina päällä eikä mikään riitä. Eikä varsinkaaan tunnu miltään.
Enter: Ei ole hoitajankaan työ helppoa. Mietihän kuinka monta hoitajaa on potilasta kohden normaalissa vanhainkodissa. Ei ole juuri hurraamista. Hoitajat ovat alipalkattuja ja heitä on aivan liian vähän. Ei kaikkia vanhuksia ehditä syöttämään, se on vaan valitettava tosiasia: tämä on syy siihen minkä takia ne jotka pystyvät syömään itse joutuvat näin tekemään. Luuletko todella että jokaisen vanhuksen pullansyönti ehditään erikseen valvomaan? Ja hoitajien ulkonäkö ei varmastikaan vaikuta heidän suoritukseensa millään lailla. Kukakohan tässä on passiivis-aggressiivinen?
Minkäköhän takia oma äitisi on tässä "helvetin esikartanossa"? Mielenkiintoista.
Minkäköhän takia oma äitisi on tässä "helvetin esikartanossa"? Mielenkiintoista.
Pax, kirjoitat viisaasti ja asiaa!
Vermillion, tilanteet tulisi tarkistaa osaston ohjeistuksen mukaisesti. Ei voi laiminlyödä vastuutaan tai jättää heitteille. Potilaan kunnossa ja terveydentilassa voi tapahtua muutoksia ja niihin muutoksiin pitää reagoida.
Kantelut ovat lisääntyneet terveydenhuollossa. Omainen ei voi vaikuttaa henkilökunnan määrään ( vähyyteen ). Se on pitkälti poliittinen ja taloudellinen asia, johon ennen kaikkea hoitohenkilökunnan itsensä tulisi olla aloitteellinen ( poliittinen aktiivisuus ammattiliittonsa avulla ).
Kantelut ovat lisääntyneet terveydenhuollossa. Omainen ei voi vaikuttaa henkilökunnan määrään ( vähyyteen ). Se on pitkälti poliittinen ja taloudellinen asia, johon ennen kaikkea hoitohenkilökunnan itsensä tulisi olla aloitteellinen ( poliittinen aktiivisuus ammattiliittonsa avulla ).
Jotkuthan käy hierojalla ainoastaan sen takia että tuntis toisen ihmisen (miehen) kosketuksen, jota ei muuten millään tasolla saa tuntea. Ja itkee sitten siinä hierontapenkissä, salaa pää alaspäin. Olen henkkoht ajatellut että meniskö.
Käsittääkseni hierojalla saa ja kuuluu vollottaa ihan avoimesti. Hierojahan on eräänalinen "kallonkutistaja", eli kuuntelee ihmisten murheet. Tai laukaisee ne niskoja ruskuttamalla.
Tunne rakastettuna-olosta seuraa olemisen huomioimisesta; yhteydessä olemisesta; olemassaolon perustan pysyvyydestä, sen osoittamisesta.
Outo juttu, että kun on pitkään jurottanut yksin, niin kun joutuu käymään kosketuspaikassa (eli: kampaaja), kosketetuksi joutuminen ei tunnukaan miellyttävältä vaan ikään kuin haluaa käpristyä pois.
Olen elänyt jo aika pitkään yksin. Johon on periaatteessa jo vähän tottunutkin, mutta kyllä sitä kaipaa läheisyyttä ja rakkautta. Seksistä ei niinkään ollut yksinolossa mitään ongelmaa, mutta se läheisyys ja rakkaus. *huokaus* ehkä jonain päivänä...
Kahdeksantoistavuotias elänyt jo aika pitkään yksin? Tuotanoin.... palaa asiaan kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Terv. 40-vuotias yksinäinen.
Tunne rakkaudesta tai toisen vierelläolosta ei mielestäni ole verrannollinen majoitusolosuhteisiin tai ruokakunnan kokoon. Parisuhteessakin voi kokea yksinäisyyttä. Olen kokenut. Vaikka yksinäisyyttä pidetäänkin epäonnena, yksinäisyydessäkin voi tuntea iloa - ainakin omasta erityisyydestä ja riippumattomuudesta. Omat kokemukseni osoittavat että fyysisen hellyyden puutetta on helpompi kestää yksin kuin huonossa suhteessa. Yksin olen tietoinen (tai pidän ainakin yllä illuusiota) siitä, että pidättäytymiseni on oma valintani ja että muutos on mahdollinen.
Olen samaa mieltä Paxin kanssa.
Parisuhdeyksinäisyydessä huonoin puoli on se, ettei välttämättä edes oikein tajua haikeutensa johtuvan yksinäisyydestä.
Parisuhdeyksinäisyydessä huonoin puoli on se, ettei välttämättä edes oikein tajua haikeutensa johtuvan yksinäisyydestä.
Onneksi on ihmisen paras ystävä :D
Onneksi on WoW. :D
Itse luulen, että kyllä siitä kärsii varmasti jos ei hellyyttä ja rakkautta osakseen saa. Itse ainakin kärsin..
Viisas Quentin Crisp sanoi, tosin siivoamisesta;
“After five years, the dust doesn’t get any worse.”
“After five years, the dust doesn’t get any worse.”
Aina, siis aina kun puhutaan yksinäisyydestä, tuodaan esiin se toinen ääripää eli huono suhde ja yksinäisyys siinä. Mun mielestä se ei koskaan edistä minkäänlaista keskustelua, sillä sen kommentin johtopäätös on aina että yksin parempi.