Kiusallinen tilanne

Katselin juuri jakson suosikkisarjastani Mariseva joukko. Yhtenä aiheena oli, kuinka kiittää taiteilijaa esityksestä, josta ei pitänyt.

Juuri tuosta aiheesta minulla on edelleen hyytävän epämiellyttävä muisto. Olin saanut kutsun taiteilijakaverini ensi-iltaan. Esitys oli moderni, surkea ja käsittämätön. Olisin halunnut paeta kesken esityksen. Näytöksen jälkeen taiteilija otti avosylin vastaan ystäviensä kehuja. Kaikesta näki, ettei hänen narsismiinsa voinut edes hipaista kielteisesti. En ole edelleenkään varma, kuinka siitä selvisin. Muistelen todenneeni jotakin siihen tyyliin, että tämä oli minulle varsin vaikea aihe tms.

Kuinka olette vastaavasta tilanteesta selvinneet?

Uskon, että diplomaattisilla sananvalinnoilla pärjää hyvin. Ei tarvitse suoranaisesti kehua eikä haukkua, vaan todeta jotain neutraalia positiiviseen sävyyn. Lisäksi kannattaa löytää teoksesta edes yksi hyvä piirre, jonka voisi tuoda esille. Ihan mikä tahansa. Tuskin teos on koskaan niin kamala, että ei edes yhtä hyvää piirrettä löydä. Ja jos teos tympii oikein kovin, voi itseä viihdyttää keskittymällä etsimään sitä ainokaista hyvää piirrettä.

Esimerkiksi JuhaniV:n antamassa esimerkissä sen sijaan, että toteaa teoksen olleen katsojalle vaikea, voisi "vaikea"-sanan sijaan sanoa vaikkapa "haasteellinen". Se voi taiteilijassa synnyttää ajatuksen, että teos pani kuin panikin katsojan miettimään, mikä olisi taiteilijan kannalta positiivinen asia. Vai oliko se sittenkin liian vaikea, mikä taas olisi taiteilijan kannalta negatiivinen asia.

Sitten tietysti, jos haluaa antaa taiteilijalle piiloviestin ja tehdä hänen silmissään itsestään mulkun, vanha klassikko toimii aina:

"Ihan hyvä"

"Ihan kiva" on kyllä musertava kommentti...Joillekin tutuille voi antaa suoraa kommenttia ja he suorastaan haluavat sitä, silloin aloitan yleensä niillä positiivisilla huomioilla ja jatkan sitten niillä puolilla jotka minusta eivät toimineet kauhean hyvin...
Jos en pidä oikeastaan mistään niin saatan mainita jotain viittauksia "tuli mieleen <tunnetumpi taiteilija> siitä ja siitä, olivatko viittaukset harkittuja"...lausuntoja joissa ei sanota mitään mielipidettä. Tai sitten aina sopiva mutta neutraali "ei oikein ole minun juttuni".

Jos en henkilöä erityisemmin tunne ja selvästi odottaa kehuja niin valehtelen.