Etenevätkö sateenkaariperheiden asiat hallitukseen
» Perheen sisäinen adoptio hallitusohjelmaan
Helsingin Sanomat kertoo (ja radiouutiset referoi aamulla saman uutisen), että suomalaisten enemmistö hyväksyisi rekisteröidyn parin lasten aseman parantamisen. 80 prosenttia suomalaisista hyväksyy tällaisen lakimuutoksen, mutta Helsingin Sanomien juttu ei kerro, moniko haluaisi sen muutoksen!. Taloustutkimus teki selvityksen Seta toimesta. Juha Jämsä sanoo, että oikeus päättää nykyisin asiasta tapauskohtaisesti. Hän ei kuitenkaan tiedä tapauksia, joissa käräjäookeus ei olisi tuominnut toisen vanhemman hyväksi. Esimerkin muutaman vuoden takaa: yhden lapsen äiti kuoli ja toinen jäi taistelemaan lapsen vanhemmuudesta. Neljän kuukauden päästä oikeus vahvisti adoption jäljelle jääneelle vanhemmalle.
Sosiaali- ja terveysministeriön asettama toimikunta suositteli lakia adoptiomahdollisuudesta vuonna 2003 mutta Hyssälä (kesk) esti lain eteenpäin viennin. Myös lapsivaltuutettu on kiinnittänyt huomiota lapsen eriarvoiseen asemaan verrattuna heteroperheisiin, sanoo Aija Salo Setasta. Eduskunta viime vuonna päätti, että samaakin sukupuolta olevat vanhemmat voivat jakaa vanhempainvapaan. Sen sijaan isyyslomaa toinen vanhemmista ei saa.
(HS tänään)
Eriarvoisuus yhteiskunnassa on syvään porautuneena, ja lainsäätäjä on mukana eriarvoistamisessa.. Suhtaudun hieman pessimistisesti siihen, että olennaisia muutoksia saataisiin uuden hallituksen aikana. Yksikin ministeri voi torpedoida hyvät yritykset, jos hallituksessa asiaa ”ei pidetä kiireellisenä”. Tai ehkä vihreiden voima riittää lainmuutokseen.
Suomen Kuvalehti (nro 14-15, 5.4.2007) esittelee kaikki 200 kansanedustajaa. Esittelyt ovat pääosin kuivakkaan asiallisia. Häijyin niistä koskee vasureiden Pentti Tiusasta, joka tuli eduskuntaan neljännelle kaudelle. Hänestä mainitaan aikanaan vahvat yhteydet DDR:ään. "Paljastui Berliinin muurin murtumisen jälkeen entiseksi Stasi-vasikaksi."
Lehti luokittelee vihreiden Oras Tynkkysen (29v.) tuoreeksi toivoksi. Hänet mainitaan sanavalmiiksi pitkän linjan kansalaisaktivistiksi. "Eduskunnan ensimmäistä julkisesti homoseksuaalista edustajaa on tyrkitty jo vihreiden puheenjohtajaksi. Pääsi heti ensimmäisellä kaudellaan ympäristövaliokunnan varapuheenjohtajaksi."
Raskaaseen sarjaan luokitellaan vihreiden Pekka Haavisto (49.v), jolla on nyt eduskunnassa kolmas kausi alkamassa. Hän oli aikaisemmin hallituksessa ympäristöministerinä. Hänelle luetellaan useita vakuuttavia kansainvälisiä meriittejä.
Pitäisin hyvinkin mahdollisena, että tulevassa hallituksessa istuisi juuri Pekka Haavisto. Oras Tynkkyselle toivoisin jotakin merkittävää tehtävää eduskunnassa. Ministeriksi hän on pikkuisen liian nuori. Se vika kuitenkin on korjaantumassa.
Vihreät ovat olleet hallitustunnustelujen aikaan julkisesti varsin vaitonaisia. Meno hallitukseen on mieluinen, mutta sitä ennen on nieltävä muutama karvas kalkki.
Oras Tynkkynen oli Pressiklubissa TV2:ssa kolmen mediahaukan kynsissä. Hän selvisi mielestäni erinomaisesti. Tynkkynen on nopea ja älykäs tuollaisessa keskustelussa. Pudotteli monipuolisia faktoja ihan vain omasta päästään. Esiintyminen oli tyylikkään kuivakasta. Pressiklubi mainosti Tynkkystä peräti ministeriehdokkaana ja vihreiden parhaana ympäristöasiantuntijana. Kansainvälisen ympäristöraportin julkaisun jälkeen Tynkkysen mahdollisuudet ministeriksi mielestäni kasvoivat. Vihreiden painoarvo myös. Tynkkysen ministeripaikka olisi ainakin minulle iso ja myönteinen yllätys.
Mahdollisesti tämä Pressiklubin jakso uusitaan TV2:ssa ke 11.4.2007, klo 00.00. Ohjelmatiedoissa ei ole vielä tarkempaa sisällöstä.
Pressiklubi tulee uusintana YLE 24 -kanavalla tänä iltana.
YLE24 21:30 - 22:00
Vihreä porvaripuolue? Poliittista ilmastonmuutosta haistelevat Saska Snellman (HS) ja Reijo Ruokanen (Iltalehti) sekä kansanedustaja Oras Tynkkynen (vihr.)
Perheen sisäinen adoptio on uuden hallituksen ohjelmassa. Onneksi olkoon!
Onko sinulla lähdettä tuohon perheen sisäiseen adoptioon? Ainakaan itse en sitä hallitusohjelmasta löytänyt.
Edit: Olinkin sokea, tuollahan se lukee ohjelman 14. sivulla.
Vasemmiston pelottelu ennen vaaleja oli aiheetonta mustamaalausta. Punaiset yrittivät pelotella, että seksuaalivähemmistöjen oikeuksien edistäminen jäädytettäisiin jos porvarihallitus nousisi valtaan. Porvarihallitus aikoo kuitenkin nyt edistää niitä. Mites nyt suu pannaan?
"Mitenkäs nyt suu pannaan?"
Hymyyn. :) Mä uskon muidenkin ottavan mielellään vastaan myös sellaisia hyviä uutisia, joiden toteutumiseen ei uskaltanut luottaa.
Jape kirjoitti: "Vasemmiston pelottelu ennen vaaleja oli aiheetonta mustamaalausta. Punaiset yrittivät pelotella, että seksuaalivähemmistöjen oikeuksien edistäminen jäädytettäisiin jos porvarihallitus nousisi valtaan. Porvarihallitus aikoo kuitenkin nyt edistää niitä. Mites nyt suu pannaan?"
Samaa naureskelin eilen minäkin. Ennen vaaleja porvaripuolueiden vastustajat harrastivat hyvin voimakasta propagandaa siitä, että mahdollisen porvarihallituksen tullessa seksuaalivähemmistöjen asiat unohtuvat taka-alalle. Samoin peloteltiin, että porvarit veisivät pois jopa nykyisen oikeuden parisuhteen rekisteröintiin.
Taisipa käydä tuossakin pelottelussa yhtä hyvin kuin SAK:n vastaavassa. :)
Jos seurasitte tiedotustilaisuutta, huomasitte varmaan, että perheen sisäinen adoptio oli vihreiden vaatimus. Se meni läpi ja asia on hallituksen listalla. Tarja Gronberg esitteli asian tiedotustilaisuudessa. Minä äänestin vaaleissa vihreitä, jotta voisin olla varma, että asia säilyy asialistalla. Mutta ymmärrän hyvin, että moni pelkäsi oikeistohallitusta. Lähihistoriassa porvarit ovat suhtautuneet erittäin nuivasti homoihin/lesboihin. Suurista puolueista pahin on ollut keskusta, toiseksi pahin kokoomus. Alle 10 vuotta sitten nämä puolueet lähes kaatoivat parisuhdelain (puolesta n. 110, vastaan noin 90). Ymmärrän hyvin, että historia pelottaa. Jos äänestäessä lähihistoria ei merkitse mitään, maa saattaa ajelehtia minne sattuu.
Eikös joku vääräleuka ole todennut jotain siihen suuntaan, että Vihreällä viikunanlehdellä paha porvari peittää vehkeensä... ;)
Joka tapauksessa hienoa, että asia saatiin hallitusohjelmaan mukaan.
Sosialidemokraattinen HLBT-yhdistys Pinkkiruusu siis julkaisi kannanoton, jossa mm. arveltiin porvarihallituksen jäädyttävän tasa-arvokehityksen sekä kehotettiin ihmisiä ottamaan selvää puolueiden ja ehdokkaiden kannoista seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjä koskeviin kysymyksiin.
Tämä spekulaatio perustui siihen, että enemmistö porvareista oli vastustanut sekä parisuhdelakia, että tasa-arvoista hedelmöityshoitolakia.
Pinkkiruusu on varmasti erittäin iloinen siitä, että se oli väärässä, nyt kun porvarihallitus kirjasi sisäisen adoption hallitusohjelmaansa. Tämä ei ollut enää kauhean yllätyksellistä sen jälkeen, kun vaalien jälkeen selvisi, että eduskunnan suuri enemmistö kannattaa perheen sisäistä adoptiota.
Toivoa sopii, että vihreiden hallitustaipaleesta tulee kestävämpi kuin viime kerralla, natotuksesta ja lisäydinvoimahankkeista huolimatta.
Sisäisen adoption saamisesta hallitusohjelmaan saamme varmasti kiittää Juha Jokelan, Aija Salon, Tiia Aarnipuun ja ilmeisesti monen muunkin aktiivista ja hyvin tehtyä lobbaustyötä!
Irokeesi kirjoitti: "Sisäisen adoption saamisesta hallitusohjelmaan saamme varmasti kiittää Juha Jokelan, Aija Salon, Tiia Aarnipuun ja ilmeisesti monen muunkin aktiivista ja hyvin tehtyä lobbaustyötä!"
Tuskinpa tuota nyt kokonaan voidaan vihreiden ansioksi laittaa - pakko asiaaan on ollut olla positiivista suhtautumista myös isoimmissa hallituspuolueissa. En jaksa uskoa, että aihe olisi ollut vihreille minkäänlainen kynnyskysymys.
Eipäs nuolaista ennen kuin tipahtaa!
Olen samoilla linjoilla, kuin TEHY, joka totesi hallitusohjelman olevan tällä hetkellä vain paperi. Aivan sama koskee vaikkapa lakiehdotusta perheen sisäisestä adoptiosta. Vielä on monta vaihetta edessä ennen kuin laki on eduskunnassa äänestettävänä. Lakialoite eduskunnalle ei ole ensimmäisiä, joita katsottaisiin kiireisesti hoidettaviin.
Lievän optimistisena odotellen.
"Tuskinpa tuota nyt kokonaan voidaan vihreiden ansioksi laittaa - pakko asiaaan on ollut olla positiivista suhtautumista myös isoimmissa hallituspuolueissa. En jaksa uskoa, että aihe olisi ollut vihreille minkäänlainen kynnyskysymys. "
Läheskään kaikki kommentoimassasi listassa mainitut eivät ole vihreitä.
Todella paljon off-topic, mutta eikö kaikkein tärkeintä liene se, ettei kulttuuriministerin salkku ole enää Keskustalla? :D
Koskakohan sisäisen adoption sallivan lain sorvaaminen alkaa? Onkohan siitä jo eduskunnan kahvion nurkassa supistu ja piirretty kaavioita servetin kylkeen? Koska nähdään ja kuullaan jotain konkreettista? Tukihan tälle on olemassa eduskunnassa - ja se on mukana hallituksessakin. Missä mennään? Huhuu...
"Milloinkohan" tarkoittanet, smo.
ööh? Nyt ei ihan säteile. Ei aukene edellisen viestin syvin tarkoitus... :)
Ei aukene minullekaan ;)
Mutta ellei itse asiaan ole mitään järkevää sanomista, on tunnetusti olemassa suuri kiusaus puuttua sanankäytön ongelmiin.
En tiedä, tarkoittaako Martin smon käyttämää varsin yleistä mutta lievästi erheellistä kysymyssanaa 'koskakohan'. Siinä on näet kaksoisliitepartikkeli eli tårta på tårta, kuten Martinin paremmin(?) osaamalla kotimaisella sanottaisiin.
Perusmuoto siis on 'koska' ja se todellakin tarkoittaa tässä samaa kuin interrogatiivinen proadverbi 'milloin'.
Voidaan siis kysyä suoraan pääministeriltä: Koska hallitus ottaa käsiteltäväksi sateenkaariperheiden aseman parantamisen?
Tähän Vanhanen voi vastata liittämällä proadverbiin -ko-liitepartikkelin: Ai koskako? Sanoisin että todennäköisesti noin kolmen ja puolen vuoden kuluttua!
Jos taas Vanhasta ei näy mailla halmeilla, voi kysymyksen esittää retorisena: Koskahan hallitus oikein mahtaa ottaa kantaa sateenkaariperheiden asioihin?
Samaa muuten ihmettelen myös minä.
Eksegeesillekin on paikkansa - oli se sitten järkevää tai ei.
...och samma på finska, tack!
Hallitusohjelmassa sovitaan neljän vuoden ajanjaksosta ja vielä ei ole kulunut edes puoltakaan vuotta, joten on tässä vielä hyvin aikaa. :)
Suomi on siitä jänzkä kieli, että yksi asia voidaan ilmaista monin eri tavoin ja sanoin. Edellä olleessa yhteydessä milloin/koska, milloinhan/koskahan ja milloinkohan/koskakohan ovat täysin samaa tarkoittavia keskenään. Ja ihan yhtä oikeita (tai vääriä) valintoja. Nillä ei taida olla edes arvo- tai sävyeroa. Sanoman sävyä voi sen sijaan viritellä vaikkapa sanajärjestyksellä, ylätyylisillä tai alatyylisillä ilmaisulla, puhekielimäisyydellä (kuten eo. tapauksessa) ja niin edelleen. Oikeinkirjoitus-aiheesta olisi suotavampaa perustaa oma keskusteluketju sopivalle alueelle kuin takertua asiaan toista aihetta käsittelevässä keskustelussa. Eri asia on pyytää tarkennusta, jos sanoma ei muuten aukene. Tässä en kuitenkaan usko sellaisen ongelman olemassaoloon.
Ja takaisin keskustelun varsinaiseen aiheeseen...
Niin. Näinä neljänä Vanhasen II hallituksen vuotena lain pitäisi syntyä. Se, että aikaa on vielä runsaat kolme ja puoli vuotta, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi viivytellä kolmea ja puolta vuotta. Lain mahdollisimman pikainen synnyttäminen on tärkeä asia nimenomaan sateenkaariperheissä elävien lasten oikeuksien kannalta. Asiasta on runsaasti lausuntoja monilta tahoilta, joilla siihen voi jotain sanottavaa olla. Lisäksi sisäiselle adoptiolle on riittävä tuki.
Kenen ministerin tehtävä on esitellä kyseinen lakiesitys? Taitaa olla oikeusministeriön projekteja? Nykyhallituksessahan eri ministeriöiden vastuualueita ja tehtäviä on muuteltu kovastikin.
Onko lain käsittelyn aikataulu jo jossain kalenterissa? Päästäänkö sen kimppuun tänä vuonna, ensi vuonna vai jonain muuna?
Juu eiköhän tuo valmistelu kuulu oikeusministeriön toimialaan. Toki asia on tärkeä, mutta paljon muitakin tärkeitä hankkeita tulee toteuttaa hallitusohjelman aikana ja taitaapa siellä olla kiireisempiäkin kuin sateenkaariperheiden kysymys. Toki jokainen katsoo asiaa eri kantilta ja prioriteetitkin ovat sen myötä erilaisia.
Oikeusministeriö julkaisee kahdesti vuodessa listauksen hankkeista, jotka heillä ovat valmistelussa. Edellinen julkaisu on annettu 1.3.2007 eli ennen Vanhasen II hallituksen virkaanastumista ja siinä sitä ei ole mukana. Syksyllä lienee luvassa vuoden toinen julkaisu, joten siinä varmaankin pitäisi asiasta olla mainintaa, mikäli valmistelu on jo aloitettu.
Avioliittolaki on käsitykseni mukaan menossa uudistukseen, joten saattaahan olla, että tämä sateenkaariperheiden asia liitetään siihen.
Moi,
kyselin edellisen hallituksen aikana miten adoptiolaki etenee. Sekä Oikeus-, että Sosiaali ja tarveysministeriön virkamiehet kertoivat, että heillä on tekniset valmiudet (siis laki tekstin muotoilu yms.) esitellä asia hyvinkin nopeasti vanhan Lapset & parisuhde mietinnön pohjalta. Asia ei ollut kuulemma edennyt hallitukseen, koska esittelevä S&T-ministeri ei sitä kannattanut (kuka se nyt olikaan; niin katoaa mainen kunnia).
Lain kanssa ei siis tarvitse odottaa neljää vuotta, jos poliittista tahtoa löytyy. Hallitus voi tietysti ryhtyä harkittuun viivytystaisteluun: asettaa jälleen uuden toimikunnan, pyytää kymmeniä lausuntoja (Kirkkohallitus, Aslan ry., MLL, yms.), vedota kv.käytäntöön yms. Tähän voi ja kannattaa vaikuttaa erilaisella painostuksella. Toisaalta minun mielestäni pelkän sisäisen adopiton mahdollistava laki on aika torso ja siihenkin liittyy monia ongelmia (mahdollisen isän asema, yms).
Krister
Toivottavasti koko showta ei aloiteta nollasta.
Minusta (pelkän) sisäisen adoption mahdollistava laki on keino huolehtia sateenkaariperheissä elävien lasten asemasta selkeimmällä mahdollisella tavalla. Sen sijaan laajempaa adoptio-oikeutta ei tässä yhteydessä kannata yrittää vääntää - siihen kun riittävää tahtoa ei ole. Eli ei kannata sotkea asioita hakkaamalla päätä mäntyyn. Siitä ei ole mitään hyötyä. Mahdollisuuksien rajoissa oleva asia vain kärsisi.
Toki (mahdollisen) isän asema on otettava huomioon lakia sorvattaessa.
Keskustan Liisa Hyssälä oli hahmo, jonka saamattomuuteen/haluttomuuteen perheen sisäinen adoptio juuttui viime hallituksessa.
