Andy Warhol kuoli 20 vuotta sitten
------------
Andy Warholia juhlitaan aina, kun se vain on mahdollista. Taas se on mahdollista, koska on kulunut 20 vuotta hänen yllättävästä kuolemastaan. Ylen Teemalla esitetään keskiviikkona 14.2.2007 klo 21.00 Andy Warholin elämät ja kuolemat, ranskalainen dokumentti Andy Warholista (uusinta 16.2. 17.35). Valotetaankohan siinä Warholin homoseksuaalista puolta.
http://www.yle.fi/etusivu/ohjelmaopas/ohjelma.php?co=yte&date=20070214&time=2100&l=f&mode=www
Andy Warhol oli supertähti, merkittävin pop-taiteen tekijä. Hänellä oli oma työryhmä Factory, eräänlainen taiteilijaperhe, ideageneraattori, hänen kotipesänsä. Warhol ymmärsi yhdistää taiteen ja kaupallisuuden. Hän tyydytti kulutusyhteiskunnan tarpeita. Taidetta syntyi kuin liukuhihnalta. Siihen hän oli kehitellyt tekniikkansa.
Warhol syntyi 6. elokuuta 1928 Pittsburgissa Pennsylvaniassa, mutta hänen vanhempansa olivat tulleet maahanmuutajina Karpaateilta Keski-Euroopasta. Luin joitakin vuosia sitten Andy Warholin elämänkerran, ja minuun teki erityisen vaikutuksen äiti Julian ja pojan suhde. Äiti kannusti jo nuorena poikaansa taiteelliseen suuntaan. Äiti teki kaikkensa, jotta poika menestyisi. Vähistä eläkevaroista riitti aina pojan koulutukseen. Kun Andy muutttu 1950-luvulla New Yorkiin, äiti ilmestyi sinne eräänä päivänä kapsäkkeineen. Hän tuli pitämään huolta pojastaan. Jotkut Andyn ystävistä kertoivat, etteivät he pitäneet äidistä. Hän oli kaiken aikaa jonkinlainen primadonna. Äiti asui talon kerrarihuoneistossa, ja myöhemmin alkoi tissutella wiskyä ja näytti lähinnä haamulta. Andy kuulemma häpesi siinä vaiheessa äitiään. Andyn sietokyky loppui ja hän lähetti äitinsä takaisin Pitssburgiin, missä tämä kuoli dementiaan hoitokodissa 1972.
Andy leikki jo lapsena nukeilla. Hän oli hyvä piirtäjä. Jo nuorena hän haaveili tanssijan, steppaajan, urasta. Homous oli hänelle jo varhain selvää. Hän oli ulkopuolinen. Asia tuli helpommaksi, kun hän 1949 muutti New Yorkiin, inohimojen mekkaan. Hän oli freelancerina, teki käyttögrafiikkaa ja ikkunasomistuksia. Hän oli vahvasti mukana Greenwich Villagen gaypiireissä. Huolimatta estoistaan hän eli seksuaalisesti monipuolisesti. Hän oli muiden vietävänä. Alemmuudentunteiden vuoksi hän harvoin itse yritti lähestyä unelmaprinssejään. Naamassa oli finnejä ja tukka ohut. Ensimmäisen toupet’n hän hankki jo 1951. Ensin irtotukka oli ruskea, myöhemmin valkoinen ja lopuksi hopeanvärinen. Vähitellen hän voitti kontaktipelkonsa.
Alkuaikoina New Yorkissa hän asui kommuuneissa. Vuonna 1954 hän oppi tuntemaan Charles Lisanbyn, tv-lavastajan. He asuivat monta vuotta yhdessä ja tekivät maailmanympärimatkan. Andyn kerrottiin ansainneen hyvin, esim. vuonna 1959 150 000 dollaria.
Andyn elämänkerta kertoo, ettei hän mitenkään eronnut muista suurkaupungin homoista. Hän haki paljon seksiä, erityisesti suuseksiä. Intiimit unelmat näkyivät myös taiteessa. Ensin hän teki vain julkkisten jalkoja, sitten peniksiä. Taidetuokio päättyi usein seksituokioon. 70-luvulla tuli vielä pissaus-taide. Mick Jagger ja monet muut lähtivät tähän leikkiin mukaan. Hän teki myös spermakuvia. Yhden niistä sai Jean Michael, jolla kuulemma stondis oli kuin baseball-maila. Jean antoi taulun puhelinnumerollaan varustettuna ystävälleen. Tämä tuikkasi sen tuleen. Kutsuilla Andy paljasti: “Se oli minun spermaani”. Päiväkirjassaan Andy paljasti, kenen spermaa se oikeasti oli.
Andyn ajatukset pyörivät jatkuvasti sen yhden asian ympärillä. 1950-luvulla hän teki Boy-Book –piirroksia. Elokuvillaan, mm. Fleshissä, hänestä tuli homoemansipaation pioneeri. Manhattanin gayt kutsuivat häntä “Pyhäksi Andyksi”. Milloinkaan hän ei lyönyt laimin vuosittaisia mielenosoituskulkueita (pride-kulkueita). Niissä hän näyttäytyi aina komeiden miesten seurassa.
Kaksi miestä oli hänelle erityisen tärkeitä. Jed Johnsonin kanssa hän liikkui vuoteen 1980 saakka 10 vuoden ajan. Jedistä sanottiin,. että hänellä oli jatkuva himo vessoihin. Yhdenkään vessan ohi hän ei päässyt sisään puijahtamatta. Hän kuoli aidsiin 1983.
Toinen mies oli kuvankaunis John Gould, joka astui Andyn elämään vuonna 1981. He liikkuivat usein viikkokausia yhdessä. Yhteen John ei kuitenkaan halunnut muuttaa. Myös hän kuoli aidsiin 1986.
Vielä yksi tärkeä ihminen: latino-tyyppi Fred Hughes. Hän pelasti Andyn 1968, kun feministi Valerie Solanas ampui kolme laukausta Andya kohti. Fred oli lähistöllä ja löysi Andyn lähes hengettömänä. Tekohengitys auttoi.
Pitkän sairaalassaolon jälkeen uskonto alkoi kiehtoa. Hän kävi viikottain messussa. Hän haki kotiinsa kirkon eteisestä vihkivettä ja muitakin seremonioita hän harrasti. Kirkonmenojen jälkeen hän osti pornolehtiä, joista sai lisää inspiraatiota. Vuonna 1980 hän tapasi paavin yksityisaudienssissa. Tosin torilla oli 5000 nunnaa nimikirjoituksia kerjäämässä. Hän oli julkkis, jota aina seurattiin.
Muuten hänen elämänsä Lexington Avenuen ja 89. kadun risteyksessä oli arkista. Talossa oli 2 filippiiniläistä taloudenhoitajaa ja mäyräkoirat Archie ja Amos. Päivisin Andy oli työpaikallaan. Hän oli hyvin luulosairas. Jokainen vatsan kouristus oli kuolemanmerkki. Sitten alkoi levitä aids, ja sitä hän pelkäsi. Hän pelkäsi jopa mennä vieraaseen vessaan. Hän menetti ainakin tusinan verran ystäviään aidsin takia. Hän käytti valiumia. Ilman niitä pillereitä hän ei saanut nukutuksi. Helmikuun 22. päivänä 1987 hän ei enää herännyt tavanomaisen sappioperaation jälkeen.
------------
Suomen- ja ruotsinkielinen wikipedia ei tunne Andy Warholin homoseksuaalisuutta.
Englannin- ja saksankiellinen tuntevat asian. Tosin englanninkielinen yrittää tulkita sitä aseksuaalisuudeksi. Miksi asiasta vaietaan vaikka se näkyy tuotannossa vahvana.
------------
Andy Warholia juhlitaan aina, kun se vain on mahdollista. Taas se on mahdollista, koska on kulunut 20 vuotta hänen yllättävästä kuolemastaan. Ylen Teemalla esitetään keskiviikkona 14.2.2007 klo 21.00 Andy Warholin elämät ja kuolemat, ranskalainen dokumentti Andy Warholista (uusinta 16.2. 17.35). Valotetaankohan siinä Warholin homoseksuaalista puolta.
http://www.yle.fi/etusivu/ohjelmaopas/ohjelma.php?co=yte&date=20070214&time=2100&l=f&mode=www
Andy Warhol oli supertähti, merkittävin pop-taiteen tekijä. Hänellä oli oma työryhmä Factory, eräänlainen taiteilijaperhe, ideageneraattori, hänen kotipesänsä. Warhol ymmärsi yhdistää taiteen ja kaupallisuuden. Hän tyydytti kulutusyhteiskunnan tarpeita. Taidetta syntyi kuin liukuhihnalta. Siihen hän oli kehitellyt tekniikkansa.
Warhol syntyi 6. elokuuta 1928 Pittsburgissa Pennsylvaniassa, mutta hänen vanhempansa olivat tulleet maahanmuutajina Karpaateilta Keski-Euroopasta. Luin joitakin vuosia sitten Andy Warholin elämänkerran, ja minuun teki erityisen vaikutuksen äiti Julian ja pojan suhde. Äiti kannusti jo nuorena poikaansa taiteelliseen suuntaan. Äiti teki kaikkensa, jotta poika menestyisi. Vähistä eläkevaroista riitti aina pojan koulutukseen. Kun Andy muutttu 1950-luvulla New Yorkiin, äiti ilmestyi sinne eräänä päivänä kapsäkkeineen. Hän tuli pitämään huolta pojastaan. Jotkut Andyn ystävistä kertoivat, etteivät he pitäneet äidistä. Hän oli kaiken aikaa jonkinlainen primadonna. Äiti asui talon kerrarihuoneistossa, ja myöhemmin alkoi tissutella wiskyä ja näytti lähinnä haamulta. Andy kuulemma häpesi siinä vaiheessa äitiään. Andyn sietokyky loppui ja hän lähetti äitinsä takaisin Pitssburgiin, missä tämä kuoli dementiaan hoitokodissa 1972.
Andy leikki jo lapsena nukeilla. Hän oli hyvä piirtäjä. Jo nuorena hän haaveili tanssijan, steppaajan, urasta. Homous oli hänelle jo varhain selvää. Hän oli ulkopuolinen. Asia tuli helpommaksi, kun hän 1949 muutti New Yorkiin, inohimojen mekkaan. Hän oli freelancerina, teki käyttögrafiikkaa ja ikkunasomistuksia. Hän oli vahvasti mukana Greenwich Villagen gaypiireissä. Huolimatta estoistaan hän eli seksuaalisesti monipuolisesti. Hän oli muiden vietävänä. Alemmuudentunteiden vuoksi hän harvoin itse yritti lähestyä unelmaprinssejään. Naamassa oli finnejä ja tukka ohut. Ensimmäisen toupet’n hän hankki jo 1951. Ensin irtotukka oli ruskea, myöhemmin valkoinen ja lopuksi hopeanvärinen. Vähitellen hän voitti kontaktipelkonsa.
Alkuaikoina New Yorkissa hän asui kommuuneissa. Vuonna 1954 hän oppi tuntemaan Charles Lisanbyn, tv-lavastajan. He asuivat monta vuotta yhdessä ja tekivät maailmanympärimatkan. Andyn kerrottiin ansainneen hyvin, esim. vuonna 1959 150 000 dollaria.
Andyn elämänkerta kertoo, ettei hän mitenkään eronnut muista suurkaupungin homoista. Hän haki paljon seksiä, erityisesti suuseksiä. Intiimit unelmat näkyivät myös taiteessa. Ensin hän teki vain julkkisten jalkoja, sitten peniksiä. Taidetuokio päättyi usein seksituokioon. 70-luvulla tuli vielä pissaus-taide. Mick Jagger ja monet muut lähtivät tähän leikkiin mukaan. Hän teki myös spermakuvia. Yhden niistä sai Jean Michael, jolla kuulemma stondis oli kuin baseball-maila. Jean antoi taulun puhelinnumerollaan varustettuna ystävälleen. Tämä tuikkasi sen tuleen. Kutsuilla Andy paljasti: “Se oli minun spermaani”. Päiväkirjassaan Andy paljasti, kenen spermaa se oikeasti oli.
Andyn ajatukset pyörivät jatkuvasti sen yhden asian ympärillä. 1950-luvulla hän teki Boy-Book –piirroksia. Elokuvillaan, mm. Fleshissä, hänestä tuli homoemansipaation pioneeri. Manhattanin gayt kutsuivat häntä “Pyhäksi Andyksi”. Milloinkaan hän ei lyönyt laimin vuosittaisia mielenosoituskulkueita (pride-kulkueita). Niissä hän näyttäytyi aina komeiden miesten seurassa.
Kaksi miestä oli hänelle erityisen tärkeitä. Jed Johnsonin kanssa hän liikkui vuoteen 1980 saakka 10 vuoden ajan. Jedistä sanottiin,. että hänellä oli jatkuva himo vessoihin. Yhdenkään vessan ohi hän ei päässyt sisään puijahtamatta. Hän kuoli aidsiin 1983.
Toinen mies oli kuvankaunis John Gould, joka astui Andyn elämään vuonna 1981. He liikkuivat usein viikkokausia yhdessä. Yhteen John ei kuitenkaan halunnut muuttaa. Myös hän kuoli aidsiin 1986.
Vielä yksi tärkeä ihminen: latino-tyyppi Fred Hughes. Hän pelasti Andyn 1968, kun feministi Valerie Solanas ampui kolme laukausta Andya kohti. Fred oli lähistöllä ja löysi Andyn lähes hengettömänä. Tekohengitys auttoi.
Pitkän sairaalassaolon jälkeen uskonto alkoi kiehtoa. Hän kävi viikottain messussa. Hän haki kotiinsa kirkon eteisestä vihkivettä ja muitakin seremonioita hän harrasti. Kirkonmenojen jälkeen hän osti pornolehtiä, joista sai lisää inspiraatiota. Vuonna 1980 hän tapasi paavin yksityisaudienssissa. Tosin torilla oli 5000 nunnaa nimikirjoituksia kerjäämässä. Hän oli julkkis, jota aina seurattiin.
Muuten hänen elämänsä Lexington Avenuen ja 89. kadun risteyksessä oli arkista. Talossa oli 2 filippiiniläistä taloudenhoitajaa ja mäyräkoirat Archie ja Amos. Päivisin Andy oli työpaikallaan. Hän oli hyvin luulosairas. Jokainen vatsan kouristus oli kuolemanmerkki. Sitten alkoi levitä aids, ja sitä hän pelkäsi. Hän pelkäsi jopa mennä vieraaseen vessaan. Hän menetti ainakin tusinan verran ystäviään aidsin takia. Hän käytti valiumia. Ilman niitä pillereitä hän ei saanut nukutuksi. Helmikuun 22. päivänä 1987 hän ei enää herännyt tavanomaisen sappioperaation jälkeen.
------------
Suomen- ja ruotsinkielinen wikipedia ei tunne Andy Warholin homoseksuaalisuutta.
Englannin- ja saksankiellinen tuntevat asian. Tosin englanninkielinen yrittää tulkita sitä aseksuaalisuudeksi. Miksi asiasta vaietaan vaikka se näkyy tuotannossa vahvana.