Kiintiöhomot leffoissa ja sarjoissa
Nykyään tosi monissa TV-sarjoissa ja leffoissa on vähintään kiintiöhomo. Mitä sellaisia sarjoja tai elokuvia teille tulee mieleen? Ja millaisessa roolissa siinä homo roolihahmo on?
Miten erotetaan toisistaan "kiintiöhomo" ja jokin muunlainen homo?
Sivuroolissa, hauska persoonallinen koheltaja, yleensä pääosa esittäjä(naisen) paras ystävä, hyvännäköinen, älykäs. Tällaisia tuli mieleen... Hmmm..Bridget Jones, Sinkkuelämää, Amorin apulaisessa piipahtaa välillä hyvännäköinen homo, samoin Ally McBealissa, Will & Grace, Elämä on ihanaa, ...,... Eli tyttöilysarjoja,-leffoja, kohdeyleisö naiset siis... Voiko olla niin, että jos varsinkin draamasarjassa homo on syvällinen ja ongelmainen(draamasarjassa pitää henkilöillä olla ongelmia:D) niin pelätään että homous vie liikaa tilaa sarjasta. Tarkoitan, että ainakin amerikkalaisessa sarjassa homoutta pitää selitellä yleisölle ja ongelmaisuus pitäisi mukamas sitten johtua homoudesta jos homo ei ole stereotyyppinen pinnallinen koheltaja.
Sopranos ja House sarjoissa muistan olleen nyt viime aikoina homoteeman. Molemmissa oli teemana homo järjestäytyneen rikollisuuden miehisessä ja homoutta tabuna pitävässä ympäristössä.
Juuri loppuneessa (valitettavasti) NYPD Blue:ssa homo vastaanottovirkailija.
Simpsonien kiintiöhomot; Patty Bouvier, Waylon Smithers ja kysymysmerkillä Carl & Lenny.
Ihmettelen hieman samaa kuin JohnnyFinland: Mikä on kiintiöhomo? Siis miksi homoseksuaalinen sivuhahmo on automaattisesti "kiintiö"-jotain? Eikö kiintiö viittaa johonkin pakotetusti ja väkinäisesti mukaan otettuun, joka on päässyt remmiin vain, koska niin on jostain ylempää määrätty? Kiintiöhomo-nimitystä en oikeastaan ole kuullut muiden käyttävän kuin sellaisten heteroiden, jotka eivät halua nähdä ensimmäistäkään homoa TV:ssä. Samaiset henkilöt tuppaavat käyttämään myös mm. sellaisia termejä kuin "kiintiöneekeri".
Kiintiöhomo on henkilö, jonka homous tuodaan julki/jonka homous on lähtökohtaisesti olemassa silkan tasapuolisuuden vuoksi, ei siksi, että sillä olisi mitään juonellista merkitystä. Kiintiötummaihoisia ja kiintiönaisia näkee myös, ei tarvi kuulua vähemmistöön ollakseen pelkkä kiintiö. Tuon nimen käyttäminen ei minusta kerro sen käyttäjän omasta asenteesta, vaan enemmänkin siitä asenteesta, josta kiintiöhenkilöiden lisääminen kertoo ohjelman/leffan suunnittelijoissa.
Tietyn tyyppisissä leffoissa/sarjoissa pitäydytään tietyn tyyppisissä, kulttuurilliseen ilmastoon sopivissa ratkaisuissa. Sellainen ratkaisu on kiintiöihminen. Kiintiöitä on muitakin, kuten joka leffaan tungettava kiintiöseksi (sopi se juoneen tai ei) tai vaihtoehtoisesti naisille suunnatuissa elokuvissa pieni juonellisesti merkityksetön kiintiöromanssi. Sen lisäksi on valtava määrä kiintiöväkivaltaa. On myös onnellisen lopun kiintiöhalauskohtaus ja miljoona muuta kiintiöasiaa, jotka on ärsyttäviä meistä, jotka emme rakasta nähdä samojen juonikuvioiden toistavan itseään satoja kertoja.. Kiintiöt kertoo kaupallisuudesta, halutaan miellyttää kaikkia, tai ainakin mahdollisimman montaa ihmisryhmää.
Ajatellaan että on leffa, jossa viisi toimintahahmoa (poliisia/rikollista/supersankaria tms.) jakavat pääosan. Parikymmentä vuotta sitten he olisivat automaattisesti olleet kaikki valkoisia heteromiehiä. Nyt, tasa-arvon aikaan, minun mielestäni todennäköisin tilanne olisi, että mukana olisi neljä miestä, joista yksi tummaihoinen ja lisäksi yksi nainen. Aivan varmaa kuitenkin on, etteivät kaikki viisi toimintahahmoa missään tapauksessa olisi mustaihoisia, homoista puhumattakaan. Naisia he voisivat olla, girl power on sallittua, mutta valkoisten miesten tähdittämä leffa aiheuttaisi varmaan älähdyksen sovinismista. Edes neljän naisen ja yhden miehen yhdistelmä ei olisi mahdollinen, koska siinä mies esitettäisiin ikävän alisteisessa asemassa vähemmistösukupuolen edustajana. Tällä hetkellä homoaspekti sen sijaan tuotaisiin leffaan joko kahden heteron päähenkilömiehen keskinäisenä pienenä vihjailuna leikkimielisesti tai sitten toimintasankareilla voisi olla vaikka se homo sihteeri/muu vastaava avustaja. Jos mä olisin teatterissa katsomassa tätä kuvitteellista leffaa, tämän kaiken selvittyä mä todennäköisesti hakkaisin päätäni seinään ja kärsisin asetelman typeryydestä, jonka osa leffassa mukana olevista ystävistä ymmärtäisi ja osa ei tajuaisi ollenkaan, mitä kiukuttelen. Samoin käy luultavasti tämän selityksen kanssa. Osa tajuaa ihan tarkalleen, mitä tarkoitan ja osa ei sitten yhtään. Minusta ennalta-arvattavuus on paitsi pitkästyttävää, myös suoranainen loukkaus katsojan älyä kohtaan.
Kiintiöhomot eivät ole tärkeissä rooleissa. Heidän tehtävänsä ei ole olla luonneroolissa tai näyttäytyä kokonaisina, mahdollisesti ongelmaisina ihmisinä, joissa on mukana hyvää ja pahaa, vaan kiintiöhomon tehtävä on olla homoseksuaali. Rajoja on vaikea määritellä, selkeitä kategorioita ei ole, koska asiat eivät ole joko-tai.
Ei jokainen homo ole kiintiöhomo, kuten ei jokainen väkivaltakohtauskaan ole olemassa vain väkivallalla mässäilyn vuoksi. Väkivalta voi myös kuljettaa juonta eteenpäin, tai se voi kertoa jotain tärkeää tekijästään tai uhrista. Se voi kuvata valtasuhteita tai olosuhteita, joista leffa kertoo.
Homoja on tv:ssä paljon. Musta se on hyvä asia. Kiintiöihmiset on tietynlaista edistystä tasa-arvossa, vaikka ne eivät ole vielä aitoa tasa-arvoa, vaan tuntuvat keinotekoisilta ja siksi pitkästyttäviltä. Jonain päivänä vielä joku toimintasankari voi olla musta lesbo nainen, eikä siitä tarvi pitää sen suurempaa meteliä. Sellaista ei tapahdu ihan vielä.
Iltalehdessä aiheesta..
http://www.iltalehti.fi/teevee/200702075685994_tv.shtml
"HOMOMIEHISTÄ on tv-sarjojen perusteella syntynyt sellainen kuva, että he ovat menestyviä, muotitietoisia, itseironisia ja hauskoja sekä sosiaalisesti suosittuja.
Lesbonaiset taas ovat niin tyrmäävän kauniita, että sitä ei todeksi uskokaan.
Takavuosina sarjan pelle saattoi olla perinteinen naismainen homomies tai siilitukkainen telaketjulesbo. Nykyään moisten hahmojen esittäminen ei enää onneksi ole sopivaa.
Sen sijaan siitä homoryhmästä, johon Poliisi-TV nyt kohdistaa huomionsa, ei ole tehty televisiotähtiä.
NÄITÄ homoja ei aina edes homoiksi tunnista, ei ainakaan päiväsaikaan.
He etsivät yhden illan seksikumppania ravintoloista, puistoista, yleisistä vessoistakin.
Heidän piirissään on tavallista, että vanha mies iskee kapakasta nipun nuoria poikia ja vie heidät kotiinsa. Joskus häntä onnistaa, joskus ei - joskus hän pääsee rahoistaan, joskus jopa hengestään.
Vaikka he eläisivät vakikumppanin kanssa, he saattavat kokea suhteessa musertavaa väkivaltaa ja taloudellista hyväksikäyttöä. Usein he eivät rohkene puhua siitä kenellekään, jotta eivät paljastuisi homoiksi.
EPÄILEMÄTTÄ Sillä silmällä -miehiä ja L-koodi-naisiakin on, mutta uskon, että he ovat vähemmistö.
Ohjelmasta selviää, että homokulttuuria on tutkittu ällistyttävän vähän. Miksi niin, se ei selviä, mutta veikkaisin, että tutkimusrahoja ei hevin irtoa tälle alueelle."
kesäpoika kirjoitti: "Kiintiöhomo on henkilö, jonka homous tuodaan julki/jonka homous on lähtökohtaisesti olemassa silkan tasapuolisuuden vuoksi, ei siksi, että sillä olisi mitään juonellista merkitystä."
Voidaanko hahmojen ominaisuudet siis mielestäsi jakaa kahteen luokkaan: ominaisuuksiin, joilla on juonellista merkitystä, ja kiintiöominaisuuksiin? Kaikki hahmojen ominaisuudet, jotka eivät kannattele juonta, ovat kiintiöominaisuuksia?
Chrissebisse kirjoitti: "Iltalehdessä aiheesta.. EPÄILEMÄTTÄ Sillä silmällä -miehiä ja L-koodi-naisiakin on, mutta uskon, että he ovat vähemmistö."
Minäpä uskon, että asia on juuri päinvastoin. Ainoastaan räikeät ja räiskyvät homot/lesbot huomataan, juuri erilaisuutensa vuoksi, samalla kun tavallisemmat jäävät taustalle ja hukkuvat "heteronoloisina" harmaaseen massaan. Tästä johtuen myös stereotyypit ovat muotoutuneet sellaisiksi kuin ovat ja tavallisista homoista/lesboista puhutaan juuri tuolla käsitteellä "heteronoloinen".
Kuka tämä Marko Nieminen oikein on? Hän sanoo jutun lopussa mm. seuraavaa:
"Olisin kaivannut enemmän tavishomoja kertomaan elämästään, vaikka vain nimettöminäkin. Haluaisin näet ymmärtää."
Ymmärtää mitä?
JohnnyFinland, ehkä voidaan, ehkä ei. Se riippunee määrittelijästä. Katsos kun minä en ole mikään virallinen kiintiömääritelijä. Jos jollekin termi oli täysin vieras, mun selostuksesta saattoi ehkä ymmärtää minkä tyyppisestä ilmiöstä on kyse, tai kuten sanoin, osa ei varmaan ymmärrä ollenkaan. He ovat niitä, joita tietyn tyyppisten ohjelmien tietyntyyppiset ratkaisut eivät häiritse, koska he eivät näe niissä toistuvaa kaavaa.
Kiintiöhomon täsmällinen määritteleminen on ihan yhtä mahdoton tehtävä kuin määritellä neitihomo. Jotkut menee selkeästi kategorian alle ja jotkut vain toisten mielestä, harvat omasta mielestään. Silti iso osa ihmisistä tietää mitä neitimäisyys tarkoittaa ja tunnistaa tiettyä kaavaa toistavan tavan käyttäytyä.
Saa termiä paremminkin yrittää määritellä, minä en osaa, tai ainakaan viitsi aiheesta enempää innostua.
Kiva että joku jaksaa vääntää asiaa rautalangasta näsäviisaille. Kiintiöhomo on mielestäni vakiintunut termi kuvaamaan kaikkia julkisuudessa näkyviä homoja. Itse en ole niin tiukkapipo, että pitäisin sitä homoja loukkaavana tai vähättelevänä sanana.
No juu..minäpä en kirjoittanut tuota vaan kyse oli lainaus Iltalehdestä....
kesäpoika kirjoitti: "Kiintiöhomon täsmällinen määritteleminen on ihan yhtä mahdoton tehtävä kuin määritellä neitihomo."
Epäilemättä näin onkin. Siksipä en ollutkaan kiinnostunut siitä miten kiintiöhomon määrittelet. Kysyin vain voidaanko hahmojen ominaisuudet mielestäsi jakaa "juonellisiin ominaisuuksiin" ja "kiintiöominaisuuksiin". Itsestäni tuollainen kaksijakoisuus kuullostaa teennäiseltä.
Kun homoja ei näkynyt televisio-ohjelmissa, valitettiin etteivät televisio-ohjelmat kuvasta todellisuutta tai anna samastumiskohteita tai mitälie. Kun homoja näkyy televisio-ohjelmissa, valitetaan että homot ovat "vain kiintiöhomoja". Kelpaavan tuntuu vain se, että homo on se pääsankari tai sankaritar. :-D
Ei nyt ihan noinkaan. Toiveena lienee saada kolmiulotteinen henkilökuva homoistakin.
Voi että jonkun piti taas vetää hernari nenuun! Minusta tämä keskustelu olisi ollut hauska; en olekaan koskaan pysähtynyt ajattelemaan, missä kaikissa ohjelmissa on kiintiöhomo.
Jos termin määrittely tuntuu vaikealta tai jos määrittely ei kelpaa, voi varmaan aloittaa toisen viestiketjun ja pohtia asiaa. Kai joku ketju saisi olla ihan hauskakin, vailla Suuria Määrityksiä.
Oma lisäykseni listaan on Dynastian Steven (vai Stephen..?), kaikkien kiintiöhomojen äiti.
Muista ne kokonaisuudet, JohnnyFinland, kokonaisuudet. :) Koko totuus ei ole ekassa lauseessa jos tekstiä jatkuu vielä rivikaupalla. Noihin kumpaankin kysymykseen oli vastaus siinä ekassa tekstissä, vaikken ollutkaan tunkenut niitä siihen sun valitsemaan lauseeseen. Jos et ymmärrä mun vertauskuvia, se on sitten kokonaan toinen juttu. Kiitos suomennuksesta, Martin. :)
Musta tehty keskustelunaloitus on kiva ja kevyt aihe. Lisää vaan vastaavia! :)
Mulle tuli tässä yhteydessä mieleen tositv-sarja Huippumalli haussa. Oon joskus katsonut sitä yhden tuotantokauden ja silloin talossa oli lesbonainen. Suhtautuminen oli vaan tosi kurjaa, kun toisissa kilpailijoissa oli mukana muutama raamatulla-päähän-lyöjä, varsinkin se yksi oli tosi diivaileva ja luuli olevansa kovinkin täydellinen.. ei suostunut tulemaan samaan huoneeseen, kun lesbon naisen naisystävä oli paikalla.
Nyt oon katsonut samaa sarjaa, uutta tuotantokautta, uudelleen parina iltana ja mukana on taas yksi lepakkotyttö. (Onko niissä joka tuotantokaudella aina yksi?) Tällä kertaa sarjan profiili on paljon vähemmistömyönteisempi ja tytöllä oli jonkinlainen romanssinpoikanenkin talossa. Toisten suhtauminenkin on ollut ok, ja mieleen jäi ainakin se kun yksi osallistujista selitti tuomaristolle että on jännää kun mukana on monia erilaisia ihmisiä ja Kim on lesbo, einkä ole aiemmin tuntenut ketään lesboa (vai oliko se peräti nähnyt yhtään lesboa..) jne. ja tuomaristo keskeytti ja sanoi, että ihan varmasti olet, vakka et ole tajunnut.
Lisäksi k.o. sarjassa on ainakin kaksi vakituista homo"hahmoa" ja vierailevia suunnittelijoita ja valokuvaajia, joista ei juuri voi erehtyä.
Miesten homostelusta tulee ekana mieleen Kylmä rinki. Siinä on paljon miesten välistä seksiä, joskaan se kaikki ei oo homoromantiikaa, vaan osa pelkkää väkivaltaa tai vallankäyttöä. Tässä sarjassa ei kuitenkaan ole kiintiöhomoja niin kuin minä sen sanan ymmärrän. Kaikella on tarkoituksensa. :)
Molemmat sarjat pyörii maanantaisin nelosella.
Kuplassa (Soap) oli myös "kiintiöhomo". Siinäpä oli irvailtu ihanasti saippuaoopperoita saippuaoopperana. Sarja on parhaimpia koskaan!
Hänen olemisestaan tiesi paljon enemmän kuin tekemisestään. En valitettavasti muista hänen nimeään (...), mutta Campbellien perheeseen hän (kai, mikähän siinäkin sarjassa oli varmaa) kuului.
Minusta tällaisen keskustelun käymisessä on ihan kiva osana sitä miettiä kiintiöhomouden rajoja.
Kuplan Jodie Dallas on varmaan kaikkien kiintiöhomojen äiti ;)
Siihen aikaan (70- ja 80-lukujen vaihteessa) oli todella erikoista, että tv-sarjassa oli yhtenä keskeisenä hahmona homomies, ja vielä itse asiassa paljon järkevämpänä ja tasapainoisempana ihmisenä kuin kukaan muu siinä koheltavista karikatyyrihahmoista. Billy Crystal näytteli Jodieta, enkä ole voinut olla muistamatta tuota roolia aina, kun hänet jossain elokuvassa näen.
Campbell.
Mistä tuo "Dallas"?
"This is a story of two families; the Tates and the Campbells. This is Jessica Tate and this is ..... Campbell, and this is the Soap."
Shame on you!
Long live Burt!
Mary Campbell, eikö niin?
Burthan oli omien sanojensa mukaan impotentti ja Maryn edellisen aviomiehen surmaaja.
En kyllä tiedä miten minulla juuri tämä tuli ekana mieleen, mutta muumeissa nipsu.
"Mistä tuo "Dallas"?"
Kyseessä oli Jodie Dallas ja veljensä Danny Dallas Maryn pojat edellisestä avioliitosta.
Olisiko niin, että kiintiöhomoja on lähinnä suurille massoille suunnatuissa tuotannoissa ja vasta -90-luvun loppupuolelta lähtien? Viihteessä haistellaan yleistä asenneilmastoa, joka muuttui homoille ja lesboille myönteisemmäksi kymmenisen vuotta sitten.
Laitelan Kalle Salkkareiden alkuajoilta oli kiintiöhomo, koska hahmon ainoa idea oli olla homo. Jack McPhee Dawnson's Creekistä vähän muistutti Kallen roolihahmoa eli kuvasi nuoren homon kehitystarinaa. Pimeyden sydämessä profiloijatiimille antoi tietoteknistä apua George Fraleyn hahmo, jonka homous tuli esiin vain muutaman kerran. Oliko David Fisher Mullan alla -sarjassa myös kiintiöhomo?
Amazing Race 4:n voitti kiintiöhomopari Reichen ja Chip, ja Ison-Britannian Big Brother 2:n voitti Brian Dowling, jonka homous varmastikin oli tuottajien tiedossa. On Big Brotherista sitten mitä mieltä tahansa, onhan se jonkinlainen asenneilmapuntari, kun yleisö äänestää voittajaksi avoimesti homon henkilön.
Campbellien esittely Kuplan avausjaksosta, jossa myös Jodie pikaisesti esittäytyy:
http://www.youtube.com/watch?v=md_MVnxwJGgMinun mielestä Davis Fisher ei ole kiintiöhomo. En osaa oikein selittää, miksi, mutta hahmo olisi jotenkin toisenlainen, jos hän olisi kiintiöhomo. Siis kun David elää ihan normaalia elämää, on lapsia ja mies. Jos David olisi kiintiöhomo, hänen pitäisi olla paljon stereotypisempi (bilettää hullunlailla ja heittää ranneliikettä joka väliin). Mutta tämä onkin vain minun mielipiteeni.
Olen samaa mieltä David Fisherista: hän ei ole kiintiöhomo, koska hänen homoutensa ei ole lähimainkaan hänen ainoa funktionsa sarjassa. Hän ei myöskään ole sarjan ainoa homo- tai biseksuaali.
Pave 91 kirjoitti "En kyllä tiedä miten minulla juuri tämä tuli ekana mieleen, mutta muumeissa nipsu. "
Melkein kuolin nauruun:)
Muumeissa nipsun lisäksi tuutikki, jonka esikuva oikeassa elämässä oli Tove Janssonin kumppani.
Ja itse muumipeikko, joka tunnetusti sanoi "Tytöt eivät kiinnosta minua." :P
Sensijaan Nuuskamuikkunen kiinnostaa.
Mutta eikös Muumipeikko antanut sydämensä Mörölle..?
Ainakin piirretyssä versiossa.
"Ja itse muumipeikko, joka tunnetusti sanoi "Tytöt eivät kiinnosta minua." :P
Samanen muumipeikko, joka seurustelee niiskuneidin kanssa? ;D
Eikä seurustele! Niiskuneiti kovasti sitä tahtoisi, mutta Muumipeikko ei. Minä luulen, ettei Muumipeikko itsekään ole vielä ihan selvillä omasta seksuaali-identiteetistään.
Miks ne sitten on jossain yhteyksissä mm. istunu romanttisesti pää yhdessä? Ja hei haloo, kyse on lastenohjelmasta, ei siinä oo tarkotuskaan käsitellä kenenkään seksuaalisuutta.
Taitavan kirjoittajan merkki on juuri se, että eri merkityksille avoin lukija löytää hänen tekstistään asioita, joita joku muu ei. Esimerkiksi kirjailijan omien taustojen tunteminen avaa usein hänen teoksistaan aivan uusia maailmoita, joihin ei välttämättä muuten tulisi lainkaan kiinnittäneeksi huomiota.
Kun mennään ns. kioskikirjallisuutta syvemmälle, tällainen monitulkintaisuus on yleistä, ja ilmenee vain hyvin vähäisinä viitteinä muun tekstinpaljouden joukossa. Tietysti myös lukijan oma tausta auttaa löytämään tiettyjä asioita ja häivyttää toisia taka-alalle. Houkuttelee ehkä lukemaan "kuin Piru Raamattua"...
Muumien maailman näyttäytyminen nykyisissä television piirrosanimaatioissa ei edusta aivan sitä, millaisen maailman Tove Jansson on alkuaan loihtinut.
Täällä siis asiantuntijat istuu ringissä miettimässä, millasen maailman Tove Jansson on luonu. Kehottasin kysyyn sitä Janssonilta iteltään. Ai niin, sehän on kuollu jo vuonna 2001.
Ja onks muumien seksuaalisuuden miettiminen jotenkin olennaista - saati sitten tervettä? ;D
En ole mikään lastenkirjallisuuden asiantuntija. En ole myöskään kasvatusalan ammattilainen. Olen neljän lapsen äiti, ja sillä ns. arjen asiantuntemuksella rohkenen sanoa, että jo pienikin lapsi pohtii monia asioita. Muumeissa, Astrid Lindgrenin kirjoissa, Eduard Uspenskin kirjoissa..Lumikissa ja Tuhkimossa...jnejnejne pohditaan ja käsitellään elämän moninaisia asioita. Kuolemaa, syntymää, lapsuutta, nuoruutta, äiti-ja isäpuolia, sukupuolirooleja, kaikenlaisia asioita. Varmasti ko. kirjoissa löytyy myös seksuaalisuuden teemoja, ja ko. kirjoittajat ovat olleen oman aikansa ihmisiä. Ei varmaankaan ollut mahdollisuuksia ilmaista asioita selkeämmin ja vapaammin?
"Olen neljän lapsen äiti, ja sillä ns. arjen asiantuntemuksella rohkenen sanoa, että jo pienikin lapsi pohtii monia asioita. "
Jaa, no en mä ainakaan miettiny muumien seksuaalisuutta pienenä. ;D
Hyvästä "lasten" sarjakuvasta tai kirjasta löytyy jotakin aikuisille ja lapsille molemmille. Parhaimmassa tapauksessa lapsena luetuista kirjoista/sarjakuvista löytää aikuisena uusia opetuksia ja viittauksia politiikkaan, arvoihin jne, joita ei lapsena ymmärtänyt. Mieluiten jotakin uutta joka lukukerralla. Minulle on käynyt näin ainakin Tove Janssonin Muumi-kirjojen ja Hergén Tintin kanssa. Kaikki on luettu kymmeniä kertoja.