Aamun Koitto -lehti homoseksuaalisuudesta

Aamun Koitto - ortodoksinen aikakaus- ja kulttuurilehti nro 1/2007 (19.1.2007) on ottanut homoseksuaalisuuden pääteemaksi tässä numerossa. Aihetta käsitellään pääkirjoituksessa: "Erilainen lähimmäinen?" ja viidessä muussa jutussa. Niillä on yleisotsikkona: " Homoseksuaalisuus - vaiettu vamma vai avoimen keskustelun paikka?" Aihetta on käsitelty niin puolelta jos toiselta. Yleisvaikutelma on paljon lämminhenkisempi kuin luterilaisissa vastaavissa keskusteluissa.

Mieltäni lämmittää ortodoksipappi, isä Timo Lehmuskosken ajattelu.

- Tärkeä perusseikka homoseksuaalisuutta käsiteltäessä hänen mielestään on, onko kysymys aidosta rakkaudesta.

- "Joku voi sanoa, ettei sellaista olekaan homoseksuaalien kesken. Mutta kyllä on. Sehän on itsestäänselvyys. Jos joku kuvittelee homojen rakkauden pelkäksi seksisuhteeksi, hän kaventaa vaarallisesti näitä ihmisinä."

Isä Timo suhtautuu tiukasti kukasta kukkaan lentelyyn (jatkuvaan parinvaihtoon) niin heteroiden kuin homojenkin kohdalla.

Kostja Divasta on koko aukeaman haastattelu.

Lehteä saa varmimmin Lampukasta Liisankadulta. Lehteä pitäisi löytyä myös Akateemisesta ja Suomalaisesta kirjakaupasta Helsingin keskustasta, Taide- ja kehyskeskuksesta Jyväskylässä ja Tuohuksesta Valamossa.
Huh! Neljässä päivässä keskusteluun oli tullut yli 200 sanomaa. Nyt keskustelu on lukittu. Lukukertoja yli kymmenentuhatta.

Tuo heidän käymänsä keskustelu on tyypillisen ennakkoluuloinen aivan samaan malliin kuin aikaisemmin on käyty muissa ryhmissä. Eipä tämä keskustelu kovin kunniakas ortodokseillekaan ole. Aamun Koitto teki oikein nostaessaan nk. kissan ortodoksienkin pöydälle. Hekin tarvitsevat oman ennakkoluulojensa julkisen tuuletuksen.

Kannattaa tässä yhteydessä muistaa, että mekin olemme käyneet aivan vastaavan tuuletuksen. Se liittyi suhtautumiseen muslimeihin. Opimmeko siitä yhtään mitään, onkin eri juttu. Ainakaan asiaan ei ole palattu sillä tulisieluisuudella, kuin varsinaisessa keskustelussa.
Aika kauheaa keskustelua. Päästäänkö tällaisessa puusta pidemmälle jos aletaan miettiä ihmisryhmien välistä paremmuutta. Keskustelussa tuli esiin jotenkin sellainen murrosvaihe, missä kirkkokin tuntuu olevan. Joku yhdisti hyvin biologisen ja hengellisen keskustelun... Mutta oikeasti aika väsyttävää... Tekeekö tämä ketään onnelliseksi?
Toki on aina olemassa teesi ja antiteesi (joista kai sitten suotuisissa tapauksissa syntyy "synteesi")...
Rakkautta ja ymmärrystä enemmän maailmaan... Naiivin fraasin pauloissa, "Oedipus"
Tammikuussa ortodoksien Aamun Koitto -lehdessä alkanut keskustelu homoseksuaalisuudesta on saanut nyt jatkoa (AK nro 8/07, 20.4.2007). Isä Timo Lehmuskoski Helsingistä ja isä Heikki Huttunen Espoosta ilmoittavat olevansa valmiita jatkamaan keskustelua. He korostavat, etteivät ole esittäneet mitään uutta kirkon opetukseen avioliitosta, selibaatista tai seksuaalisesta siveydestä. He kertovat lähteneensä keskusteluun pastoraalisen näkemyksen perusteella.

Lainaan seuraavaan osia heidän kirjoituksestaan.

- Elämme ylieroottista aikaa, ja meidän pappien ja uskonnonopettajien antama ohjaus seksuaalieettisissä kysymyksissä saattaa joskus olla kirkon tradition kannalta puutteellista tai välttelevää. Luulemme kuitenkin, että juuri homoseksuaalisuuden kohdalla ilmiön tuleminen osaksi tavallista ihmissuhteiden kirjoa ja julkista keskustelua, esiin piilottelun ja häpeän kaapeista ja alakulttuurin seksiluolista, pikemminkin lisää seksuaalista siveyttä kuin vähentää sitä.

- Eräs osanottaja Ortodoksisten opettajien liiton päivillä jokin aika sitten totesi homoseksuaalisuudesta: ”Onpa outoa kuinka voimakkaita reaktioita herättää tämä asia, josta evankeliumi ei sano sanaakaan. Toisaalta kristityt rikkovat sumeilematta ainakin kahta Kristuksen keskeistä eettistä opetusta vastaan, nimittäin suhtautumisessa rahaan ja sotaan.”

- Tätä ihmettelemme mekin. Tuntuu, että jos ajattelee tästä asiasta ääneen, voi joutua lähes noitavainon kohteeksi. Se lienee kuitenkin vain pieni tuntuma siitä, millaista leimaamista ja syrjintää ovat saaneet kokea ne ihmiset, joita asia varsinaisesti koskee. Olemme valmiit jatkamaan keskustelua.

Kaikkineen kirjoitus tuntuu minusta hyvin asialliselta ja viisaalta. Sitä samaa ei voi sanoa joillakin internetin verkkosivuilla käydystä keskustelusta. Ortodoksienkin on tämä keskustelu pakko käydä tavalla taikka toisella. Lehmuskoski ja Huttunen antavat nyt aiheen jatkaa.
Onpa loistavaa keskustelua. Tuli hyvä mieli, kun noita ennakkoluulottomia järjen sanoja luki.

Kiitos Juhani!
"...esiin piilottelun ja häpeän kaapeista ja alakulttuurin seksiluolista, pikemminkin lisää seksuaalista siveyttä kuin vähentää sitä."

Tuo kommentin luulisi olleen ajankohtainen parikymmentä vuotta sitten? Hupaisaa että joku ortodoksi pappi tuntee joutuneensa ajojahdin kohteeksi puolustaessaan homoseksuaaleja, samalla kun puheissaan leimaa koko vähemmistön "häpeällisissä kaapeissa asusteleviksi seksiaddikteiksi".

Outoa logiikkaa tosiaan; tulee mieleen että kun kirkko ei suostu siunaamaan samaa sukupuolta olevia pareja, niin se samalla tulee antaneeksi siunauksen promiskuitettiin elämäntapaa.
Ovatkohan ortodoksit alkaneet eheyttämään tätä?
Ei kai homoseksuaalisuus ollut 20v sitten osa "tavallista ihmissuhteiden kirjoa ja keskustelua", eli minusta kommentti oli ihan paikallaan tässä ajassa.

Tuo kommentti siveyden lisääntymisestä seksiluolien vaihduttua avoimempaan homoseksuaalisuuteen taas oli varmasti suunnattu niille yksilöille, jotka jaksavat kerta toisensa jälkeen tuoda esille sitä argumenttia, miten homoseksuaalisuus uhkaa perinteisiä perhearvoja ja turmelee nuorison jne. Eli että homouden lisääntyvä hyväksyttävyys ja medianäkyvyys yhteiskunnassa on siveellisyyttä lisäävä eikä vähentävä seikka.

Minä en etsimälläkään löydä tästä mitään piilomerkityksiä tai negatiivisuutta homoja kohtaan, joita Mary löysi. Eihän se nyt mikään salaisuus kai ole, että ihan nykypäivänäkin monet homot harrastavat "seksiluolia", ja itse voisin hyvinkin kuvitella samoin kuin oheisen jutun kirjoittajat, että mahdollisuus avoimeen homouteen yhteiskunnassa vie ainakin suureksi osaksi tarpeen tuollaiselta käytökseltä.
Eiköhän nykypäivien "seksiluolaharrastukset" liene pikemminkin valinta kuin pakko...
Itäsuomalaisena olen törmännyt tuohon ortodoksisuuteen lapsuuden ja nuoruuden aikaisessa ystäväpiirissäni. Kokemukseni ovat positiiviset nimenomaan ortodoksisuuden piiristä. Heille uskonto on enemminkin elämäntapa, kuin muille kristityille, jotka saarnaavat synnistä heitellen tulta ja tulikiveä synnintekijöiden päälle, samaan aikaan "sipulikupolin" alla ylistetään hyväksyvää, rakastavaa jumalaa.

Ex-luterilaisena en jaksa edelleenkään ymmärtää uskonnon kaksijakoisuutta: Siinä kehotetaan rakastamaan lähimmäistään, mutta asetetaan "reunaehtoja" rakkauden muodolle. Siinä kielletään tappamasta, samalla lähetetään uskonnon nimissä sotilaita vääräuskoisten kimppuun - tosin muslimitkaan eivät tässä ole puhtaita pulmusia.
Entäs jos se kaikki paha kristillisyys onkin koko totuus? Mistä tiedätte, miten käy?

Homoja viehättää ortodoksisuuden mystiikka, koristeellisuus ja ikivanha perintö( liturgia) koska luterilaisuus on puhdasoppisen riisuttu muoto kristillisyydestä eikä siinä hyväksytä yksinkertaisuutta ja lapsellisuutta. Tieteellisyys on tunkeutunut läpi ja kuivattanut koko paskan paperinmakuiseksi. Sen tilalle on tullut vasemmistolaisuuden hapattama suvaitsevaisuus ja solidaarisuus, mikä on vetistänyt kaiken harmaaksi mössöksi ja vienyt terävyyttä.

Koko kristillisyyden perussanoma on, ettei tulisi mukautua maailmaan, vaan alistua pyhitykseen ja ristiin. Evankeliumin julistus on pääasia, koska maailma on tuhoon tuomittu ja katoamassa. Piti valvoa ja odottaa maailmanloppua.

Luther sentään joi olutta.
"Homoja viehättää ortodoksisuuden mystiikka, koristeellisuus ja ikivanha perintö( liturgia)..."
Enter hyvä, useimmat tuntemistani homoista kiertää piruntorjuntabunkkerit - tosikaukaa - joten väitteesi mikä homoja viehättää on yleistystä. Viehättävyys on kadonnut monien muiden syiden takia. Kuten muun muassa tuon evankeliumin julistuksen - kukaan ei ole palannut tuon puoleisesta kertomaan mitä rajan takana on. Kaikki kehut paratiisista ja pelottelut helvetistä ovat mielikuvituksen tuotetta. Vai onko jollain muulla parempaa tietoa tästä asiasta.
Uskonnon viehättävyys on kaukana kun ajattelee kuinka paljon uskontojen varjolla on tapettu ihmisiä vuosisatojen aikana.
Uskontokin on yhdenlaista kilpavarustelua. Aseet vain ovat erilaiset.
Luther on saattanut juoda olutta - monet papit juovat tänä päivänäkin olutta, viiniä jopa väkeviä.
Mikähän muuten siinä uskonnossa on, kun aina pitää vetää mukaan tappokortti. Mutta kuinka paljon onkaan tapettu politiikan, vallan, rodun, säädyn, lain, järjestyksen tai ylipäätään minkään nimissä? Paljon.
Uskonto on usein muutettu perustarkoituksestaan ihmisten hallintaan ja vallan käyttöön, mikä on sen väärinkäyttöä. Uskontojen perusfilosofiasta löytyy kaikkia niitä hyviä asioita, joita tarvitaan ihmisen kunnolliseen elämiseen ja yhteiseen olemiseen. Homouden kimppuun käymisen taustalla on myös se syvä psykologinen seikka, että piirre, jota ei voi itsessä hyväksyä, on täysin sietämätön toisissa. Homot sopivat vallan hankkimiseksi milloin missäkin yhteydessä. Oulun tuomiorovasti virkaan pyrkivä yksi ehdokas käyttää mielestäni homoa juuri tähän tarkoitukseen.

Jim-kanavalla ohjelmassa Pen & Teller he esittivät tältä alueelta muutaman väitteen, joita en ole nähnyt missään kumotun. Suuresti kunnioitettu ja paljon julkisuutta saanut Äiti Theresa oli näiden väitteiden mukaan katolisen kirkon mallinukke ja varsinainen piru syvimmiltään, jolla kerättiin myös köyhiltä rahat kirkon kassaan. Ne rahat eivät menneet köyhien auttamiseen kuten väitettiin. Mainostetut Intian köyhien kuolintalot olivat kammottavia paikkoja, joissa ei ollut edes alkeellisia palveluita. Huomattava määrä poliitikoita paistatteli päivää Äiti Theresan loisteessa.

Samaisessa ohjelmassa hyytävää kyytiä saivat myös sellaiset kunnioitetut hyväntekijät kuin Mahatma Gandhi ja Dalai-lama.

Kun joku suuren julkisuuden kanssa kertoo tekevänsä hyväntekeväisyyttä uskonnollisilla perusteilla, saa minut nykyisin hyvin varvuilleni ja epäileväksi.