- 1 / 5
- JuhaniV
- 16.12.2006 11:33
Tulipa käytyä kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen Kanarialla. Halusimme nähdä, kuinka maisema on siellä muuttunut. Olihan se ja paljonkin, mutta lähinnä rantakaistalleella.
Bailaus, eikä myöskään auringon otto ole enää meidän juttumme, joten hotelli oli Puerto Ricossa, sielläkin kaukana ranta-alueesta. Meille toki kerrottiin jo etukäteen, että siellä on vain rumia ja lihavia ihmisiä. Siis juuri meitä varten. Kaikki kauniit (=homot) ovat Playa del Inglésissä. No, se jotenkin piti paikkansa siltä osin, että vain pari homo- ja lesboparia bongasimme koko viikon aikana Puerto Ricossa. Heteroperheitä lapsineen siellä olikin pääasiassa.
Tuon viikon aikana vaeltelimme vuoristossa todella paljon. Kohtasimme vain muutaman harvan kaltaisemme turistin poluilla. Suurimmalta osalta Kanarialla vierailevista jää kokonaan näkemättä todella upeita alueita. Toki monella kunto riittää lähinnä hotellihuoneesta uima-altaalle tai hotellin edustan rannalle vääntäytymiseen ja kaljan tilaamiseen. Toisaalta vuoriston luonto ei kestäisi mitenkään tuota turistikarjaa. Se on nyt järkevästi aidattu ja laidunnettu rannan tuntumaan ja pilttuisiinsa hotelleihin. Siellä heille tarjoillaan apetta ja juomaa, sekä hiukan ajankulua.
Tapaamani englantilaisturistit napisivat, että kaikki paikalliset suhtautuvat turisteihin tylysti. Meillä oli aivan päinvastainen kokemus. Pikkukylissä meitä palveltiin hyvin, vaikka kielitaitomme oli kurja. Laskeuduimme yhtenä päivän vuorilta Arguineguinin kalastajakylään. Olimme aivan voipuneita. Menimme kylän reunalla olevaan pieneen konditoriaan, joka oli avautumassa. Omistaja ilmaisi, että oikeastaan hän ei ole ihan vielä avannut. Antoi luvan kuitenkin istahtaa odottamaan. Parkkeerasimme reppuinemme. Tilasimme kahvit ja paakkelssit. Kun tuli maksun hetki, hän ei suostunut ottamaan maksua, vaan tarjosi kaiken. Yhteistä kieltä ei ollut, joten en saanut tietää syytä. Häkeltyneenä kävin kiittämässä kädestä ja toivottelin hyvää päivän jatkoa.
Yhtenä päivänä kävimme lyhyesti katsomassa miltä Playan dyyneillä näyttää. Samalla tavoin, kuin 30 vuotta sitten, puskissa päivystivät nämä alastomat "tykkimiehet". Rannalle oli ilmestynyt kioski, jonka tuntumassa notkui lauma alastomia nuorehkoja herroja kaljan kanssa. Saimme tietää, että kauniit kerääntyvät näytille ja toisiaan ihailemaan kioski 7:n ympärille. Koska meillä kenelläkään ei ollut siihen mitään saumaa, niin katselimme ympärillemme. Kioskista kumpaankin suuntaan leviää aurinkotuolien ja -varjojen meri. Makkaraansa käristämässä saattoi olla kenties jopa tuhat herraa. Totesin, että kauneus oli tuossakin joukossa hyvin suhteellista.
Meille kerrottiin, että monille viikon lomaan ei kuulu muuta kuin joka päivä makaamaan rannalle, kaljan lipittäminen, syöminen, illalla bailaaminen ja aamulla pitkään nukkuminen ja sama uudelleen. Joku valittelikin, että se on hieman tylsää. Minä totesin, että ikävystyisin tuollaisesta kuoliaaksi. No jotkut pitävät myös huolen, että alapäänsä saa jonkun toisen avustamana kevennyksen puskissa säännöllisesti tuon loman aikana.
Porukastamme joku totesi, että Playa on selvästi homojen pallomeri.
Bailaus, eikä myöskään auringon otto ole enää meidän juttumme, joten hotelli oli Puerto Ricossa, sielläkin kaukana ranta-alueesta. Meille toki kerrottiin jo etukäteen, että siellä on vain rumia ja lihavia ihmisiä. Siis juuri meitä varten. Kaikki kauniit (=homot) ovat Playa del Inglésissä. No, se jotenkin piti paikkansa siltä osin, että vain pari homo- ja lesboparia bongasimme koko viikon aikana Puerto Ricossa. Heteroperheitä lapsineen siellä olikin pääasiassa.
Tuon viikon aikana vaeltelimme vuoristossa todella paljon. Kohtasimme vain muutaman harvan kaltaisemme turistin poluilla. Suurimmalta osalta Kanarialla vierailevista jää kokonaan näkemättä todella upeita alueita. Toki monella kunto riittää lähinnä hotellihuoneesta uima-altaalle tai hotellin edustan rannalle vääntäytymiseen ja kaljan tilaamiseen. Toisaalta vuoriston luonto ei kestäisi mitenkään tuota turistikarjaa. Se on nyt järkevästi aidattu ja laidunnettu rannan tuntumaan ja pilttuisiinsa hotelleihin. Siellä heille tarjoillaan apetta ja juomaa, sekä hiukan ajankulua.
Tapaamani englantilaisturistit napisivat, että kaikki paikalliset suhtautuvat turisteihin tylysti. Meillä oli aivan päinvastainen kokemus. Pikkukylissä meitä palveltiin hyvin, vaikka kielitaitomme oli kurja. Laskeuduimme yhtenä päivän vuorilta Arguineguinin kalastajakylään. Olimme aivan voipuneita. Menimme kylän reunalla olevaan pieneen konditoriaan, joka oli avautumassa. Omistaja ilmaisi, että oikeastaan hän ei ole ihan vielä avannut. Antoi luvan kuitenkin istahtaa odottamaan. Parkkeerasimme reppuinemme. Tilasimme kahvit ja paakkelssit. Kun tuli maksun hetki, hän ei suostunut ottamaan maksua, vaan tarjosi kaiken. Yhteistä kieltä ei ollut, joten en saanut tietää syytä. Häkeltyneenä kävin kiittämässä kädestä ja toivottelin hyvää päivän jatkoa.
Yhtenä päivänä kävimme lyhyesti katsomassa miltä Playan dyyneillä näyttää. Samalla tavoin, kuin 30 vuotta sitten, puskissa päivystivät nämä alastomat "tykkimiehet". Rannalle oli ilmestynyt kioski, jonka tuntumassa notkui lauma alastomia nuorehkoja herroja kaljan kanssa. Saimme tietää, että kauniit kerääntyvät näytille ja toisiaan ihailemaan kioski 7:n ympärille. Koska meillä kenelläkään ei ollut siihen mitään saumaa, niin katselimme ympärillemme. Kioskista kumpaankin suuntaan leviää aurinkotuolien ja -varjojen meri. Makkaraansa käristämässä saattoi olla kenties jopa tuhat herraa. Totesin, että kauneus oli tuossakin joukossa hyvin suhteellista.
Meille kerrottiin, että monille viikon lomaan ei kuulu muuta kuin joka päivä makaamaan rannalle, kaljan lipittäminen, syöminen, illalla bailaaminen ja aamulla pitkään nukkuminen ja sama uudelleen. Joku valittelikin, että se on hieman tylsää. Minä totesin, että ikävystyisin tuollaisesta kuoliaaksi. No jotkut pitävät myös huolen, että alapäänsä saa jonkun toisen avustamana kevennyksen puskissa säännöllisesti tuon loman aikana.
Porukastamme joku totesi, että Playa on selvästi homojen pallomeri.