Sunnuntaivekkari

Kannattaa katsoa 3.12 sunnuntaivekkari klo 9.05 tai uusinta maanataina 13.05. Tällä kertaa mielekiintoinen aihe: Vieraina ovat Tommi Myllyneva ja Toni Ahtaanluoma Helsingistä. Aiheena on lapsirakkaan miesparin tavallinen arki.

Oli oikein hyvä ohjelma, kiitos Toni Ja Tommi. Tämä oli mielestäni sopiva aloitus homojen adobtio-oikeuden tiellä, vaikka aihetta ei suoraan käsiteltykkään.

Hieno ohjelma. En kyllä uskaltaisi näin vanhana lähteä tuonne. Kiitos!

"En kyllä uskaltaisi näin vanhana lähteä tuonne."

Vähän off-topic, mutta pakko kysyä kun kiinnostaa: miksi tuntuu, että vanhana ei uskalla? Jotenkin kuvittelin, että vanhana sitä juuri uskaltaisi enemmän? Vai onko niin, että nuori ei uskalla kun on koko "tuleva ura uhattuna" ja vanhempi koska on "saavutettu asema vaakalaudalla" tms?

Olipas onnistunut haastattelu monessa suhteessa. Tommi ja Toni ovat edustava miespari, jotka antoivat mutkattoman kuvan elämästään. Toni oli kertomansa mukaan ensimmäistä kertaa tv-kameroiden edessä. Hän oli kuitenkin avain luontevasti mukana. Tommilla on jo kokemusta julkisuudesta. Se myös näkyy. Hän valikoi ennakolta sanottavaansa. Pariskunnan elekieli ja katsekontaktit toisiinsa kertoivat omalla tavallaan hyvin toimivasta parisuhteesta.

Odotin kiinnostuksella millaisia painotuksia vetäjät ohjelmaan tuovat. Ajattelin, josko mennään lainkaan homouden syvällisempään kaiveluun. Tulihan se h-sana hetken odottelun jälkeen. Itseäni hiukan ärsytti homoihin kohdistuvan ennakkoluuloisuuden pitkä selvittely. Epäilen sen olleen harkittu teko ajatellen ohjelman varsinaista kohderyhmää.

Ohjelma nosti esille oikeastaan kaksi erillistä teemaa. Se esitteli naimisissa olevan miesparin. Sen lisäksi tuotiin vakuuttavasti kuvaan homovanhemmuus. Oikeastaan se tuli niin tuhdisti esille, että jäin miettimään hahmottuivatko kaikille sijaisvanhemmuudet, lomavanhemmuudet, biologinen vanhemmuus...?

Erinomainen avaus ja hieno teko Tommilta ja Tonilta. Nyt jään odottelemaan naisparin haastattelua.

Ossilta toivon hiukan tarkennusta. Miksi ei vanhakin pari voisi mukaan uskaltaa? Sellainen olisi myös hieno teko. Se olisi esimerkki siitä, että pariskuntia on kaikenikäisiä ja pitkätkin suhteet ovat homoille ja lesboille mahdollisia.

Tämä julkisuuskeskustelu on perheessämme käyty kymmeniä kertoja. Meille julkisuutta on tarjottu useasti. Mieheni on ottanut kannan, että työnsä puolesta hän on julkisuutta saanut yltäkylläisesti, eikä lisää kaipaa tippaakaan. Se linja on lipsunut vain kerran. Juuri parisuhdelain aktivoitumisen alla annoimme yhteisen haastattelun STT:lle. Erityisellä mielihyvällä muistelen juuri tuota haastattelua siksi, että toimittaja nappasi kristillisdemokraateille tarkoittamamme piikin. Se meni hyvin jakeluun. Muistaakseni Kristityn Vastuu -lehdessä haastatteluamme kommentoitiin happamasti.

Juhanille:
Oikeastaan olen tutustunut homoihin kodistuneeseen vihaan vasta netin kautta. Tieto lisää tuskaa!

En ole koskaan kuullut, että joku olisi haukkkunut minua homoksi. Silloin kun tapasin kundini olin niin rakastunut, etten edes ymmärtänyt mitään. Silloin kävin niin tiivisti töissäkin, ettei tuollaisia asioita edes joutanut miettimään. Minun elämäni on "romahtanut alaspäin" ja itse olen rakentanut ympärilleni kaapin. Nais-suhteeseen palannut kundini kun taas on töittensä ansiosta tutustunut laajemminkin erilaisiin ihmisiin, joukossa äärisuuntienkin edustajia.

Tommi ja Toni kertovat saaneensa Sunnuntaivekkari-haastattelustaan valtavasti palautetta puhelinsoittoina, sähköpostilla, tekstiviesteinä. Sitä en lainkaan ihmettele. Ehdottomasti suurin osa palautteista on ollut hyvin myönteisiä ja suorastaan sydämellisiä. Ohjelman toimittajat olivat olleet myös tyytyväisiä. Heille oli tullut myös suoraan melkoisen paljon yhteydenottoja. Toimittajille oli kerrottu kylläkin laajasti ja sitaatteja viljellen, mitä Raamattu "oikeasti" sanoo homoista. Tommi ja Toni eivät tuollaisia palautteita olleet suoraan saaneet lainkaan.

Haastattelusta pidettiin myös siksi, että se oli vahvasti tavallisten ihmisten oloinen. Palautteissa viitattiin homo-teemaisiin, aikaisemmin esitettyihin sarjoihin, ei niin hyvinä esimerkkeinä, kuin nämä miehet. Tommi ja Toni koettiin sympaattisina ihmisinä. Joissakin palautteissa viitattiin myös aikaisemmin esitettyyn dokumenttiin Ullavan cowboysta, Simosta ja Jyrkistä. Sitä pidettiin varsinaisena avauksena ja nyt Sunnuntaivekkari jatkoi siitä erittäin hyvin.

Minulla on vahva tunne, että Tommia ja Tonia vielä houkutellaan julkisuuteen lisääkin. Aion omana mielipiteenäni heille kertoa, että julkisuutta kannattaa annostella varovaisesti, vaikka se tuntuisi kuinka makealta tahansa. Tuskin Maa-Jussi-sarjan tai mikä sen nimi lieneekään, osallistujien päähän pälkähti kuinka epämiellyttävääkin julkisuus on voinut olla.

Kysäisin Simolta ja Jyrkiltä mielipidettä Sunnuntaivekkari-haastattelusta. He olivat myös siitä pitäneet. Minusta he ovat muuten onnistuneet hyvin omassa julkisuuden hallinnassaan. Pahoja mieliä en ole kuullut kertaakaan heidän kanssaan keskustellessa.

Ossi kirjoitti: "Oikeastaan olen tutustunut homoihin kodistuneeseen vihaan vasta netin kautta."

Ehkä kannattaisi suhteuttaa hieman netissä esitettyjä solvauksia. Äitini ohje: "Ei haukku haavaa tee", sopisi ehkä tähän yhteyteen. Tuo netissä räksyttäminen ilmaisee ensinnäkin varsin paljon kirjoittajansa omaa pahaa oloa ja sielunmaisemaa. Raamatunlauseiden heittely voi toimia aivan hyvänä ahdistuksen lievittäjänä. Aina on olemassa ihmisiä, jotka eivät jotakin piirrettä toisissa siedä. Nainen tasavallan presidenttinä ja vielä punatukkainen sellainen on joillekin ihmisille sietämätön paikka.

Olen toki itsekin ollut joskus hyvinkin masentunut homoihin kohdistetuista solvauksista. En sille ole edelleenkään täysin immuuni. Nyt mietin, mihin tuo nimenomainen ihminen tuota käytöstään tarvitsee. Joku Netmissionin foorumi on ollut joskus suorastaan huvittavaa luettavaa. Nyt ylläpito on vihdoin tajunnut, että homojahti kääntyykin heitä itseään vastaan. Luuta heiluu Netmissionissa varsin tiuhaan. Taisi lentää Sunnuntaivekkari-keskustelukin aika rivakasti roskiin.

Filosofi Timo Airaksinen heitti eräässä haastattelussa kysymyksen, kumpi on lopultakin infantiilimpi, jatkettua nuoruutta elävä kolmekymppinen vai kaavoihin kangistunut keski-ikäinen, joka moralisoi jälkikasvuaan. Kun ajattelen jotain Sunnuntaivekkarin tyyppistä ohjelmaa, jossa tomera sosiaalitäti ja pehmeästi ääntävä sosiaalisetä juttelevat ympäripyöreitä yhtä valjujen keskiluokkaisten pariskuntien kanssa, tulee mieleen, että tuollainen aikuisuuden parodia vasta todellista infantilismia onkin.

Samaa mieltä Masan kanssa.