Keskustelua psykoanalyytikon kanssa

Minulla oli tilaisuus istua eilen kahvilla arvostetun suomalaisen psykoanalyytikon kanssa. Huomattavan pitkä keskustelumme lainehti mielenterveyden monilla osa-alueilla.

Haluan jakaa yhden hänen kommenttinsa muillekin. Hän totesi jotenkin niin, että ihmisen perimää on tutkittu pitkään ja perusteellisesti. Se aletaan tuntea jo varsin hyvin. Hänen mielestään homoseksuaalisuuden syytä on turha etsiskellä geeniperimästä. Sellainen seikka olisi jo tullut ilmi monen monta kertaa. Homoseksuaalisuudelle ei tulla koskaan löytymään yhtä ainoaa selittävää tekijää. Ihminen on huomattavasti paljon monimutkaisempi tapaus.

Keskustelukumppanini tietää minun seksuaalisen identiteettini. Hänellä on mielestäni varsin nykyaikainen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen.

Huomattava on kuitenkin, että psykoanalyytikon koulutus ei ole molekyylibiologin koulutus ja saavutukset psykoanalyysin saralla eivät ole noin vain muunnettavissa pätevyydeksi luonnontieteen parissa. Ihmisen geenikartan valmistumisesta on tosiaan jo muutamia vuosia, mutta siitä on vielä pitkä matka proteiinien ymmärtämiseen. Koska tietämys on toistaiseksi vasta rakentumassa, on tällä hetkellä liian aikaista sanoa, millaisia seksuaalisen kiinnostuksen mekanismit geneettisen tietämyksen valossa ovat. Joitain mekanismeja voisi olettaa olevan olemassa, sillä tilastollisesti merkittävä osa väestöstä on enimmäkseen kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta.

Tiedettä - tai yleisemmin maailman ymmärrystämme - on vienyt eteenpäin ne kysymykset joihin ei ole vastausta ollut itsestäänselvästi käsillä. Homoseksuaalisuuden syy on yksi tällainen kysymys. Ehkä siihen kysymykseen on hyvä vastaus, mutta sellainen hyvä vastaus joka ei löydy psykodynamiikasta eikä genetiikasta, vaan vaatii isompaa tieteellistä remppaa.

Niin siis mullakin kävi mielessä tuo, että antaako psykoanalyytikon koulutus valmiuksia genetiikasta puhumiseen. Ei välttämättä.

Silti olen samoilla linjoilla siinä, että varmaan ei homoseksuaalisuus palaudu johonkin yhteen tai kahteen perustavaan syyhyn, sosiaaliseen tai geneettiseen. Mulla on pitkään kyllä ollut voimakas mutu-fiilis siitä, että geeneillä on jollakin tavalla sormensa pelissä. Miksei olisi, vaikuttavathan ne ihmisen muihinkin ominaisuuksiin.

Kun ne erilaiset materiat ja mekanismit sitten tunnetaan, niin selittävätkö ne homoseksuaalisuuden?

And who cares!

Kyynikko voisi todeta: ei mikään yllätys, ettei psykoanalyytikko usko selityksen löytyvän ainakaan yksinomaan ruumiillisista syistä. Kun omistaa vasaran, niin näkee kaikkialla nauloja. :)

Coco sanoikin enimmän: who cares? Homoseksuaalisuuden syitä voi ja saakin tutkia. Samalla pitäisi kuitenkin muistaa tutkia, mikä aiheuttaa heteroseksuaalisen käyttäytymisen? Siinä on paljon enemmän suota kynnettävänä.

Minusta Coco kiteytti asian ytimekkäästi. Pidin siitä.

Psykobillyn:n ja ehkä muutamaan muuhunkin kommenttiin vastaan esimerkillä.

Yksi nuori herra, kauppaopiston käynyt kuuli minun lainaavan kauppatieteen tohtorin lausumaa. Reaktio oli, että nuo tohtorit eivät sitten ymmärrä yhtikäs mitään oikeasta liike-elämästä. Ovat pelkkiä teoreetikkoja. No pyysin tohtorilta hänen CV:nsä ja näytin sen nuorelle herralle. Jopa muuttui ääni kellossa.

Kukaan ei tässä keskustelussa ole kysynyt minulta, josko keskustelukumppanillani olisi asiantuntemusta myös ihmisen geeneistä väitteensä taustaksi.

Niin, paino kommentissani sanalla välttämättä, tosta ekasta viestistä kun ei tullu se muu kokemus ilmi. Mutta näinhän se on, eikä muakaan enempää kiinnosta enää keskustella homoseksuaalisuuden syistä tällä kertaa, niitä on täälläkin kai moneen kertaan ruodittu. Siis mitenkään riistämättä arvoa keskustelun avaukselta!

En tajua sitä, miksi pitäisi etsiä "syitä" homoseksuaalisuuteen. Mielestäni siinä vaiheessa kun syitä etsitään, oletus on se että asiassa on jotakin vikaa. Heterous on se "normaali" ja "luonnollinen" tila ja homoseksuaalisuus poikkeus; näinkö täälläkin ajatellaan?

kettutyttö kirjoitti: "En tajua sitä, miksi pitäisi etsiä "syitä" homoseksuaalisuuteen."

Tässä mennäänkin jo tieteen filosofisiin ongelmiin. Jotkut ovat sitä mieltä, että pitäisi tutkia vain kysymyksiä, joiden selvittämisestä on jotakin etukäteen tiedettävää hyötyä. Jotkut taas ovat sitä mieltä, että tieto sinänsä on arvokasta eikä tieteen tekemisen pitäisi kulkea käytännön sovellusten talutushihnassa. Kumpaa mieltä sinä olet?

Selittääkö geenit sen, että jotkut tykkää mandariineista ja toiset taas hasselpähkinöistä.

JohnnyFinland kysyi, olenko sitä mieltä että olisi tutkittava vain kysymyksiä, joiden selvittämisestä on hyötyä, vai onko tieto sinänsä arvokasta.

Minusta kysymyksenasettelu on väärä, sillä koetin kiinnittää huomiota siihen, että vain "epänormaalina" pidettyjä asioita tutkitaan. "Epänormaalin" määrittely taas on täysin poliittista. Tieto ei yleensä ole objektiivista, varsinkaan kysymyksissä jotka ovat hankalampia kuin "Onko yksi suurempi kuin kaksi?". Tieteentekeminen, tutkimuskohteiden valitseminen, tutkimustulosten lukeminen jne. ovat aina sidoksissa tutkijaansa, ja on mahdotonta tehdä päätelmiä, joihin tutkijan oma kulttuuriympäristö, arvostukset ym. eivät vaikuttaisi.

Joku taisi jo aiemmin kysyäkin, että miksi heterouden syytä ei tutkita? Kysehän on juuri siitä "normaalin" ja "poikkeavan" suhteesta (ja jos joku koettaa kumota tämän viittaamalla tutkimustuloksiin, joiden mukaan yli 90% ihmisistä on heteroita, haluaisin pyytää lukemaan uudestaan tuon edellisen kappaleen).

Oon samaa mieltä kettutytön kanssa. Silti musta ois todella kiinnostavaa tietää siitä, miksi joku on homo tai hetero tai jotain muuta, siis nimenomaan eri seksuaalisuuksien muotoutuminen on kiinnostavaa. Voisiko niitä tutkia pönkittämättä "normaalin" ja "poikkeavan" rajaa?

Musta kaikki psykologia ja sosiologia on kiinnostavaa. :) Ongelma on mun mielestä juuri siinä, että tutkitaan homouden syitä, aivan kuin heterous olisi vain itsenäisesti olemassa oleva asia, joka ei johdu mistään. Mä en usko, että mitään todellista läpimurtoa suuntautumisen muodostumisen ymmärtämisessä voidaan tehdä, jollei siirrytä tutkimaan nimenomaan suuntautumisten muodostumista homouden sijaan. Musta on hankala tie yrittää ymmärtää mitään marginaalista ilmiötä ymmärtämättä, mitä yleinen ilmiö on ja mistä se on riippuvainen. Näkökulmasta on kiinni, halutaanko marginaali-ilmiö tulkita virheeksi vai ilmiöt vain toisistaan poikkeaviksi.

Henkilökohtaisessa elämässä suuntautumisen syyllä on yhtä vähän merkitystä kuin tiedolla siitä, miten minusta tuli oikeakätinen. Mä kirjoitan niinkuin kirjoitan ja rakastan ketä rakastan, eikä se muutu, oli syy missä vain. Uteliasuus kehityksen ymmärtämiseen on puhtaasti älyllistä. Ei käytöksen ymmärtäminen oo musta kuitenkaan huono kiinnostuksen kohde..