Pyynnöstä: Turun Queer-seminaarin esitelmäni

Lisää luettavaa aiheesta:
» Homous, uskonto ja eheytysideologia
» Strategisesti lähellä rajoja: kristillis-psykoanalyyttinen eheytysideologia

Juhani kysyi, voisinko laittaa 1.10. Turun Pervot Ajat-tutkimusseminaarissa pitämäni eheytysideologiaesitelmän luettavaksi jonnekin näille sivuille. Tässäpä tämä hieman suoremmaksi tekstiksi muutettuna, sillä puhuin alun perin "huonokielisen" rungon pohjalta. Aioin alkujaan puhua enemmän eheytysideologista argumenteista, mutta etukäteen lähettämäni (hyvin lyhyt :P) abstakti oli kadonnut salaperäisesti. Päädyin siksi puhumaan enemmän siitä, mitä eheytysideologia oikeastaan on. Jos Olli S. lukee tätä joskus ja havaitsee jotain korjattavaa, niin otan mielelläni vastaan palautetta.




Kristillis-psykoanalyyttinen eheytysideologia

Tutkin loppusuoralla olevassa gradussani eheytysideologisia tyypillisimpiä argumentteja argumentaatioanalyysin ja erikseen retoriikka-analyysin avulla. Tutkimukseni kohteena on eheytysideologisia tekstejä (kirjoja, nettiartikkeleita). Puhun eheytysideologisten tekstien kirjoittajista lyhyemmin ”eheyttäjinä”. Keskityn tänään siihen, missä muodoissa eheytysideologia näkyy nyky-yhteiskunnassa ja millä tavalla eheyttäjät pyrkivät oikeuttamaan ideologiansa olemassaoloa.

Eheytysideologia hyvin lyhyesti tiivistettynä: osa uskontoon tiukasti sitoutuneista ihmisistä + mielenterveysalan ammattilaisista pitää homoseksuaalisuutta edelleen kehityshäiriönä, syntinä tai molempina. Se on heidän mukaansa aina jo itsessään ongelma, joka tuo mukanaan monia lisäongelmia. ”Ongelman” ratkaisemiseksi on tarjottu erilaisia terapioita (ns. eheytysterapiat, reparative therapies) ja sielunhoitoa. Eheytysideologian idea: homoseksuaalit tyytyisivät joko selibaattiin tai yrittäisivät eheytyä rikkinäisestä tilastaan heteroiksi.

1970-luku on tärkeä eheytysideologian historiassa. Yhdysvaltain psykiatriyhdistys APA poisti homoseksuaalisuuden sairausluokituksesta (v. 1973). Eheyttäjät ovat kritisoineet APA:aa siitä, että päätös ei ollut tieteellinen vaan homoliikkeen painostuksen tuloksena syntynyt pakotettu päätös. Eheytysideologian voikin nähdä vastareaktiona sairausluokituksen poistamiselle.

Eheytysideologia syntyi melko samanaikaisesti eri puolilla maailmaa 1970-luvun alussa ja tuli myös Suomeen 1970-luvulla Yhdysvaltojen kautta lähinnä kirjallisuuden välityksellä.
--

Eheytysideologinen toiminta-alue jakautuu nykyisin karkeasti ottaen kahtia:
kristillisiin ex – gay-järjestöihin (ministries) ja ei-kristillisiin (psyko)terapioihin. Kristilliset ex – gay-järjestöt ovat nimeltään usein ”ministries”-loppuisia (Pastoral Care Ministries, Desert stream ministries; voisi kääntää papistoksi). Ne ovat järjestäytyneet kansainvälisesti Exodus Global Allianceen. Osa ex-gay-järjestöistä tarjoaa vain sielunhoitoa = rukousta ja ryhmätukea. Pelkkä rukoukseen perustuva eheytys eli ns. sisäisen parantumisen liike (inner healing movement) alkoi jo 1960-luvulla karismaattisen liikkeen piirissä ja homoseksuaalisuuden ”hoitoon” se tuli 1970-luvulla. Osa ex-gay-järjestöistä luottaa edelleen sisäiseen parantumiseen ja parantavaan rukoukseen (mm. Love in Action-eheytymiskeskus, Pastoral Care Ministries)

Psykoterapia tuli mukaan kuvioihin 1980-90-luvuilla. Keskeinen nimi tällä alueella on Elizabeth R. Moberly, joka julkaisi 1983 2 teosta, jotka ovat saaneet ex-gay-toiminnassa keskeisen aseman (Homosexuality: a new Christian ethic + Psychogenesis). Moberly toi mukaan ns. psykodynaamisen psykoterapiasuuntauksen, joka etsii homoseksuaalisuuden syitä lapsuuden traumasta, siitä ettei yksilö ole samaistunut omaan sukupuoleensa ja on kokenut hylkäämistä samaa sukupuolta olevan vanhemman taholta.

Kristillisten ex-gay-järjestöjen lisäksi on ei-kristillistä psykoterapiaa, joka on noussut pinnalle erityisesti vuoden 1992 jälkeen. Silloin syntyi Yhdysvalloissa psykiatreista koostuva NARTH-järjestö (National Association for Research and Therapy of Homosexuality). Se syntyi vastareaktiona sille, että APA poisti homoseksuaalisuuden sairausluokituksesta 1973 ja siihen liittyivät ne psykiatrit ja psykoanalyytikot, joiden mielestä APA toimi epätieteellisesti. He pitävät homoseksuaalisuutta edelleen kehityshäiriönä, jota voi hoitaa eheytysterapioilla. Useimmat kristilliset ex-gay-järjestöt tekee yhteistyötä NARTHin kanssa, Suomessa näin tekee Aslan ry. Useimpien ex-gay-järjestön internetsivuilta löytyy linkkihttp://www.narth.com … NARTH tukeutuu vahvasti myös Moberlyn psykodynaamiseen teoretisointiin.

Eheyttäjät välittävät ideologiaansa ihmisille mm. internetin välityksellä, kirjallisuudella, koulutustapahtumilla (mm. terveys- ja sosiaalialan ammattilaisille, sielunhoitajiksi ja terapeuteiksi haluaville, yliopistoille jne.) ja äänitemateriaalilla.

---
Retoriikkaa:
Kuka eheytysideologisissa kirjoissa puhuu ja kuinka puhuja esittelee itsensä?
Eheytysideologia on ollut perinteisesti hyvin mieskeskeinen ilmiö: miehet (usein ex-gayt) puhuvat homoista homoille. Kirjoittaja mainitsee yleensä olevansa naimisissa ja niin ja niin monen lapsen isä (esim. Olen yhden vaimon mies ja neljän lapsen isä). Jos ei vanhempi niin kuitenkin heteroparisuhteessa.

Kenelle eheyttäjät kirjoittavat?
Päättelen, että pääasiassa nuorille tai nuorille aikuisille homoseksuaaleille ja heidän läheisilleen. Tekstit sisältävät usein kuvauksia homoseksuaalisen elämän johtamisesta yksinäisyyteen, joka aiheutuisi tulevasta perheettömyydestä, lapsettomuudesta ja yleensäkin välittävien ihmisten puuttumisesta. Teksteissä tulee usein esille myös se oletus, että yksilön vanhemmat elävät vielä. Toiseksi esim. NARTH:in perustaja ja johtaja Joseph Nicolosi mainitsee, että eheytymismahdollisuus on suurin, mikäli yksilö hakeutuu eheytysterapiaan murrosiässä tai viimeistään 20 – 30-vuotiaana . Optimaalisen eheytymisiän mainitseminen on ehkä viesti myös nuorten vanhemmille ja muille läheisille (nuoret ajoissa terapiaan…)
Osa kirjallisuudesta on suunnattu myös eheytysterapeuteiksi aikoville itseopiskelun välineiksi.

Terapeutti-nimeke ainakin Suomen kontekstissa on hieman hämärä. Eheytysterapeutit eivät ole aina koulutettuja psykoterapeutteja, vaan terapeutti-nimikettä voi käyttää kuka tahansa. Esim. Suomessa tunnettu eheytysterapeutti Seppo Jokinen on pastori-terapeutti. (Psykoterapeutti-nimike taas on ollut Suomessa suojattu vuodesta 1994, joten sitä ei saa ilman asianmukaista koulutusta).

---
Eheytysideologian olemassaoloa oikeuttamaan pyrkivää argumentointia.
Vähemmistön syrjimisen välttämisellä argumentointi:

Kun eheytysterapioita puolustavien sananvalta ja kehityshäiriöpuhe mediassa on vähentynyt, eheyttäjät ovat alkaneet puhua ”vähemmistön sisäisen vähemmistön” oikeuksista. Eheyttäjien mukaan ryhmän ”homoseksuaalit” sisällä on pieni vähemmistö, joka ei jostakin syytä hyväksy itselleen homoseksuaalista identiteettiä. Eheyttäjät esittävät usein, että tämä vähemmistö kokee syrjintää, koska media, kirkot ja pitkälti myöskään yleinen mielipide eivät ole eheytymiskysymyksessä heidän puolellaan . Eheyttäjien mukaan myös tällä vähemmistöllä olisi oikeus saada mielenterveysalan ammattilaisilta toivomaansa hoitoa.

Kyseessä on argumentum ad misericordiun eli sääliin vetoava argumentti. Tämäntyyppinen argumentaatio on tullut eheyttäjien keskuudessa suosituksi. He ovat viimeistään 1980-l. ja Moberlystä lähtien omaksuneet melko empaattisen ja vähemmistöstä välittävältä vaikuttavan roolin. Siinä missä osa varhaisista amerikkalaisista psykoanalyytikoista ja perinteinen raamattupohjainen argumentaatio ovat suosineet epäempaattista tuomio- ja sairauspuhetta, eheyttäjät ovat valinneet viime vuosikymmeninä selvästi pehmeämmän linjan. Sen asiasisältö on sama kuin ennenkin, millä tarkoitan kehityshäiriökäsitystä. Sen avainsanoja ovat myötätunto, ymmärtäminen, tuomitsemisen ja syyllistämisen välttäminen, ei-eroottisen ystävyyden tarjoaminen sekä hienovarainen eheytysterapian tai sielunhoidon suuntaan ohjaaminen ja eheytymistoiveen tukeminen.

Lähimmäisenrakkaudella argumentointi:
Eheyttäjät pitävät homoseksuaalista käyttäytymistä ihmiselle monin tavoin vahingollisena. He esittävät sen altistavan mm. alkoholismille, huumeiden käytölle, itsemurhalle, terveyden menetykselle, ennenaikaiselle kuolemalle (lyhentää elinikää jopa 20-30 vuotta -- tämä väite peräisin Family Research Instituten johtaja Paul Cameronin ym. [1993] tutkimuksesta, jossa hän esitti, ettei lyhentynyt elinikä johdu AIDS:ista kuten on yleensä uskottu. Cameronin mukaan homojen yleisin kuolinikä on 42 vuotta ja lesbojen 44 vuotta.) ja joka johtaa yksinäiseen vanhuuteen ja lapsettomuuteen. Siksi he uskovat, että homoseksuaalisesta käyttäytymisestä varoittaminen ja eheytymismahdollisuudesta kertominen osoittaa lähimmäisen rakkautta.
Vähemmistön sisäisen vähemmistön syrjimättömyydellä argumentoinnin tavoin myös lähimmäisen rakkaudella argumentointi on suureksi osaksi kristittyjen homoseksuaaleja kohtaan tuntemaan sääliin vetoamista (argumentum ad misericordiam).

Ainakin osa ex – gay-järjestöistä pyrkii vaikuttamaan erikseen myös teini-ikäisiin ja heidän vanhempiinsa. Esim. Exodus Youth ja Living Hope Ministries välittävät heille ja heidän vanhemmilleen internetin avulla homoseksuaalisuutta koskevaa informaatiota, jotta he eivät kuulisi siitä ainoastaan hyväksyviä kommentteja. Lisäksi lasten ja nuorten vanhemmille on perustettu omia tukijärjestöjä (esim. Parents and Friends of ExGays and Gays) sekä 1990-luvun lopulta alkaen opaskirjoja siitä, kuinka vanhemmat voisivat ehkäistä ennalta lapsia ja nuoria kehittymästä homoseksuaaleiksi. Ne perustuvat ajatukselle, että biologiselle sukupuolelleen epätyypillisesti käyttäytyvä lapsi voi kehittyä homoseksuaaliksi (GID = Gender Identity Disorder). Mm. NARTH:in johtaja Joseph Nicolosi kertoo jopa 3-vuotiaista lapsista, joita on viety terapiaan biologiselle sukupuolelleen epätyypillisen käyttäytymisen vuoksi. Tyypillisesti kyseessä on ollut poika, joka haluaa pukeutua tytöksi, pitää enemmän tyttöjen leikeistä ja viihtyy paremmin tyttöjen kuin poikien kanssa. Ennaltaehkäisyoppaisiin lukeutuvat mm. Richard Cohenin Gay Children, Straight Parents: A Plan for Family Healing (2004), Don Schmiererin An Ounce of Prevention: Preventing Homosexual Condition in Today´s Youth (1998) ja What´s a Father to Do: Facing Parents´ Toughest issues (2002) sekä Joseph ja Linda Nicolosin suureksi osaksi NARTH:in julkaisemalle materiaalille pohjautuva A Parent´s Guide to Preventing Homosexuality (2002).

Näyttääkin siltä, että yksi eheyttäjien keskeisimpiä viestejä on se, että nuoriin täytyisi vaikuttaa ajoissa. ”Ongelman” ennaltaehkäisy olisi ehkä helpompaa kuin jo olemassa olevan ”homoseksuaalisuusongelman” korjaaminen.
Hienoa! Kiitos sinulle.

Monet kerrat olen pohtinut sitä, mikä on se perimmäinen vaikutin ryhtyä näin laajasti kajoamaan ihmisen mielen perusrakenteisiin. Miksei vasenkätisten "eheyttämiseksi" ole perustettu mahtavia organisatioita ja syydetty suuria summia rahaa. Vasenkätisyys on huonosti enää syyllistettävissä. Koen tämän yhdeksi vallaankäytön välineeksi. Tässä tapauksessa psykiatrien yhden haaran aloittamaksi. Seksuaalisuudella on paljon helpompi syyllistää kuin vaikka vasenkätisyydellä. Tämä agenda sopii amerikkalaisen ääriuskovaisten ja äärioikeiston yhdeksi vallan hankinnan välineeksi suorastaan hyvin.

Karina77: "Eheytysideologian voikin nähdä vastareaktiona sairausluokituksen poistamiselle."

Tämä on yksi mielenkiintoinen ajatus perussyyksi. Jos ajatusta jatkaa, niin psykiatreilta poistettiin yksi "parannettavaksi" sopiva ryhmä. Ilkeästi ajatellen heidän leipänsä kapeni.

Näiden syiden lisäksi yhteiskuntaan tarvitaan aina joku syntipukki-ryhmä, jonka avulla meitä ohjaillaan. Natseilla juutalaiset, amerikkalaisilla aikanaan mustat. Monia muitakin ryhmiä on tähän tarkoitukseen käytetty. Kun jonkin ryhmän syntipukkistaminen ei olekaan poliittisesti korrektia, etsitään seuraava. Samanlainen ilmiöhän oli amerikkalaisten suhde kommunismiin. USA:ssa järjestettiin suorastaan korkealta ohjattuja kommunistivainoja. Heidän suureksi harmikseen Neuvostoliitto hajosi. Se ei enää kelpaa pelottelutarkoitukseen. Siispä piti löytää uusi. Tämän seurauksena olemme nyt maailmassa uudessa vastakkainasettelussa hyvin surullisin seurauksin.

Koska homous on läntisessä maailmassa normalisoitumassa, pistävät monet tahot raivokkaasti kampoihin. Heiltä viedään yksi vallan väline.

Juhani
  • 3 / 20
  • vaeltaja2005
  • 4.10.2006 9:59
Saksalaisissa lehdissä on viime päiviän ollut monia artikkeleita aiheesta, syynä ehkä syyskuun alkupuolella pidetty semnaari, jossa esiteltiin terapiamenetelmiä. Myös katolisilla sivustoilla on jatkuvasti aiheesta. Tässä yuksi esimerkki tältä päivältä.

Kreuz.net (”risti”), katolisten uutisten sivusto, antaa seikkaperäisen selvityksen siitä, miksi pojasta tulee homo. Se on kehityshäiriö, jonka syynä ovat perheen sisäiset ongelmat.

Mies ja nainen kypsyvät sukupuolensa mukaiseen mieheyteen tai naiseuteen. Mutta ”esihomoseksuaalisissa” pojissa kehitys kulkee toisia latuja. Heissä näkyy, että he eivät mukaudu sukupuoleensa. Homopsykiatri ja homoaktivisti Richard Isay kirjoittaa marraskuussa 1997 ‘Psychiatric News’-lehden artikkelissa, että kaikissa hänen hoitamissaan homoissa alkoi näkyä jo lapsena naisellisia ominaisuuksia ja toisenlaisuuden tunne. He eivät kiinnostuneet ”kovista” leikeistä, itkivät helposti ja leikkivät mieluimmin tyttöjen kanssa. Monet pukeutuivat äidin tai siskojen vaatteisiin. Äitiin syntyi läheinen suhde, ja monet olisivat mieluummin olleet tyttöjä.
Miten tämä väärä tunne kehittyy, kysyy katolinen sivusto. Tunnettu tutkija (nimeä ei mainita, ranneliikkeen referoijan huomautus!), joka pitää itseään myös homona, uskoo, että me lapsena kiinnymme eroottisesti niihin ihmisiin, jotka ovat erilaisia kuin me itse. Niinpä eri tavalla tunteva poika alkaa kiinnostua omasta sukupuolestaan.

Homoliikkeen edustajat pitävät sellaista kehitystä normaalina. Kuitenkin Alan Medinger, entinen USAn hmoliikkeen aktivisti, sanoo, että homous on paljon enemmän kuin seksi oman sukupuolen kanssa. Se on rikkinäisyyttä. On, kuin ihminen olisi syntynyt kuolleena sukupuoleensa. Hän itse kertoo jo lapsena sulkeneensa oven mieheksi kasvamiseen.

Se, että ei ole sukupuolensa mukainen , ei aina johda homoseksuaalisuuteen. Monilla pojilla on taiteellisia tai sosiaalisia kiinnostuksen kohteita. He pitävät taiteesta ja oopperasta, ja ovat seurallisia – eivätkä aggressiivisia. Mutta heillä on normaali miehinen identiteetti ja heterous.

Miksi joistakin tulee homoja? Reparatiivinen terapeutti Joseph Nicolosi sanoo kirjasessaan, että perhesuhteet vaikuttavat. Hänen mukaansa homous on kehityshäiriö, joka syntyy perheen sisäisistä ongelmista. Hän ei identifioidu isänsä kanssa, eikä sisäistä miehisyyttä. Hän kehittyy homoksi. Vaaravyöhykkeessä ovat erityisesti herkät, ahdistuneet ja esteettisesti orientoituneet pojat. Hollantilainen lääkäri Gerard van den Aardweg ja USAlainen Richard Fitzgibbons korostavat, että jos lapsuudessa estetään kanssakäynti samanikäisten samaa sukupuolta olevien kanssa, vaikutus on haitallinen. Tämä johtaa helposti syvään miehisyys-alemmuuskompleksiin ja poika alkaa tuntea vetoa omaan sukupuoleen.

Tähän tekstiin on tullut monia lukijakommentteja, joissa ihmetellään, miksi kreuz.netissä homoaihe on ikuisuusaihe – se on koko ajan läsnä uusina tekstiverioina. Ja kaikissa artikkeleissa homous yhdistetään mitä mielikuvituksellisimpiin psyykkisiin häiriöihin.

Kreuz.net lupaa seuraavaksi artikkelin: Millaiset tekijät ovat tyypillisiä vaaravyöhykkeessä olevalle lapselle. Jäämme ranneliikkeessä kiinnostuneina odottelemaan.
http://www.kreuz.net/article.3978.html
Kiitos Karina77 dekonstruktiosta, joka selkeästi osoittaa ideologisen perustan.

Ideologinen perusta on jokaisella teemalla. Ideologiasta tietoisena voimme nähdä selkeästi tavoitteiden yhtenevyyden/yhtenemättömyyden oman ideologiamme kanssa.
Teoreettisesti ainakin on mahdollista ajatella olevan tarvetta ajaa enemmistön sisäisen vähemmistön oikeuksia. Kukaan ei ole ottanut teemaa esille ja onkin varsin selvää, että nykyisessä eheytysliikkeessä kyseessä ovat yhteiskunnalliset rajanvedot. Valtakulttuurihan on heteroiden kulttuuria. Eheytymisen tarkoitetaan tapahtuvan valtakulttuurin muotoihin (tai paremmin: muotoon (yksioikoiseen)).
Argumentointi ei tietenkään rajoitu vähemmistön vähemmistön yksilöiden "oikeuksiin", vaan homoseksuaalisuus nostetaankin yleisesti ongelmaksi. Näin olemme jälleen yhteiskunnallisten rajausten tasolla.
Minun mielestäni uskonnollisessa eheytyskuviossa kaikkein hirvittävintä on se, että motivaatio eheytymiselle kehitetään rakentamalla vastakkainasettelu uskon ja homouden välille, tehtiin se sitten tuomitsemalla tai hienovaraisemmin. Ihminen pakotetaan valintatilanteeseen; joko homona ryvet synnissä tai sitten pyrit homoudesta pois.
smo!

Tuo on totta niiden osalta, jotka ovat tuon kaltaisen argumentoinnin tavoitettavissa. Mm. suljetuissa yhteisöissä ja avoimemmissa ryhmissäkin, joissa kuitenkin vallitsevat näkymättömät "rajaukset", on hengellisen väkivallan harjoittaminen usein tosiasia. Kristillinen usko opettaa rakkautta ja armoa - ihmiset toteuttavat sitä epätäydellisesti ja osa väkivalloin ... (?).
Miksi joku "tulee" "heteroksi", mikä on "mieheys/naiseus"? Vastausten (?) jälkeen kysymys "Entä sitten?"

Kirjoitin Kyrkpressenissä v. 2002 (muistaakseni) seuraavaa (suomennos):
"... Seksuaalisuus on jotain hyvin monimuotoisen syvää meissä ja ei tarvitse "selityksiä". On tarpeen rakentaa Jumalan meidän antamilla lahjoilla, ei särkeä. Tällä tehtävällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, oletko homoseksuaalinen tai heteroseksuaalinen. Tärkeää on toimia vastuullisesti.
Kummallista kyllä käsittelee van de Sluis (eheytysliikkeen yksi apostoli) homoseksuaalisuutta sairautena. Se yhdistetään neurooseihin. Jopa poikien tunteellisuus otetaan esille melkein kuin jonain epänormaalina. Miksi ei vain yksinkertaisesti hyväksyä monitahoinen maailma? ..."
Kyllähän tämä miehisyyden arvioitu puute sopii lyöntivälineeksi tänäkin päivänä. Esimerkkinä vaikkapa kulttuuriministeri Tanja Saarelan aviomiehen, elokuvaohjaaja Olli Saarelan kommentit valtionvarainministeri Eero Heinäluomasta Image-lehden haastattelussa. Saarela haukkui Heinäluomaa mm. akkamaiseksi.
Aivan. Ihmeteltävän pitkälle täytyy todeta näiden lausuntojen merkityksen kannon ulottuvan!
Patriarkaalisuudestahan Saarela valitti ja epäoikeudenmukaisesta kohtelusta eli solvaamisesta epäpäteväksi. Käsittäisin sen "akkamaisuuden" tarkoittaneen raukkamaisuutta. Minusta vaikuttaa, että sosiaalidemokraateilla on helmasyntinä nostaa itsensä toisten yläpuolelle ja sillä tavalla vähätellä toisia perusteettomasti. Politiikassa varmaan osaamattomuus ja tietämättömyys kostetaan pilkkaamisella, mikä voi olla musertavaa kuten on nähty erään mieskansanedustajan kohdalla. Sairastelu voi olla oire ylikuormituksesta.

Voi olla, että moni on ollut Tanja Saarelalle kateellinen hänen nopeasta urannousustaan politiikkaan eikä hänelle annetttaisi mahdollisuuksia onnistua ja pyritään mustamaalaamiseen. Häijyä ja julmaa.

Opiskelijoiden aseman parantaminen oli hyvä asia.
Sukupuoli, mieheys ja naiseus liittyivät viime vuosisadan alkupuolella rotuoppeihin siten, että puhtaimmilla ja korkeimmilla roduilla sukupuolieron uskottiin olevan kaikkein selvin. Siten esim. lapset kahta eri rotua edustavan henkilön liitosta olisivat melkoisella todennäköisyydellä homoja tai lesboja. Seksuaalien käyttäytyminen oli siis sidoksissa sukupuoli-identiteettiin. Mm. perinnöllisyystieteilijä Richard Goldschmidt puolusti 1910-luvulla tällaista väitettä tekemiensä perhoskokeiden pohjalta.

Mainitut teorit ohjautuvat osaltaan myös 1800-luvun suosittuihin degeneraatioteorioihin. Mielenkiintoista, että kysymys sukupuolesta pysyy aina vain keskustelussa. Eheyttäjät siis vain jatjavat pitkää huuhaan perinnettä.

G
Sain esitelmästä asiallista palautetta Aslan ry:n varapj Ari Puontilta. Ministriesin kääntäminen oli todella hieman ongelmallista, ja kiitän Puontia hänen ehdottamastaan "järjestö"-suomennoksesta. Viestissä ei nähdäkseni ollut mitään suuria valtiosalaisuuksia, joten katson että se sopii myös muiden luettavaksi.

---

[E]sitelmä "Kristillis-psykoanalyyttinen eheytysideologia" nimimerkillä Karina77 oli asiallinen esitys. Kiitos siitä. Pari huomiota, jotka toivon, että voisitte välittää kirjoittajalle:


”Eheytysideologinen toiminta-alue jakautuu nykyisin karkeasti ottaen kahtia: kristillisiin ex – gay-järjestöihin (ministries) ja ei-kristillisiin (psyko)terapioihin. Kristilliset ex – gay-järjestöt ovat nimeltään usein ”ministries”-loppuisia (Pastoral Care Ministries, Desert stream ministries; voisi kääntää papistoksi).”

Ministries sana kääntyy huonosti suomeksi. Se voitaisiin suomentaa tässä yhteydessä ”palvelutyö” tai ”järjestö” pikemminkin kuin ”papisto”, johon se ei viittaa.

”Kun eheytysterapioita puolustavien sananvalta ja kehityshäiriöpuhe mediassa on vähentynyt, eheyttäjät ovat alkaneet puhua ”vähemmistön sisäisen vähemmistön” oikeuksista. Eheyttäjien mukaan ryhmän ”homoseksuaalit” sisällä on pieni vähemmistö, joka ei jostakin syytä hyväksy itselleen homoseksuaalista identiteettiä. Eheyttäjät esittävät usein, että tämä vähemmistö kokee syrjintää, koska media, kirkot ja pitkälti myöskään yleinen mielipide eivät ole eheytymiskysymyksessä heidän puolellaan . Eheyttäjien mukaan myös tällä vähemmistöllä olisi oikeus saada mielenterveysalan ammattilaisilta toivomaansa hoitoa. Kyseessä on argumentum ad misericordiun eli sääliin vetoava argumentti. Tämäntyyppinen argumentaatio on tullut eheyttäjien keskuudessa suosituksi.”

Argumentum ad misericordiam -retoriikka on kopioitu homoliikkeeltä, joka on käyttänyt sääliin vetoamista ("meitä sorretaan", "tuollainen puhe satuttaa tosi pahasti minua" jne.) menestyksellisesti kun se on yrittänyt saada heteroväestön sympatioita.

Terveisin

Ari Puonti
Aslan ry:n varapj
Mielenkiintoista!

Kiitokset Karinalle Ari Puontin yksityisen intervention julkaisemisesta. Tulkitsen Puontin viimeisen lauseen piikiksi homoliikkeelle.

Pastori Puonti näyttää siis seurailevan Ranneliikettä ja aivan varmasti myös Seta Foorumia. Niin onkin hyvä, koska Aslanissa on hyvä tietää, mitä heistä ajatellaan. Käyn itse parhaillaan keskustelua erään Aslanista kävelemään lähteneen kanssa. Tulee mukavasti sisäpiirin tietoa. Katsotaan, antaako hän luvan puhua mistään julkisesti. Eli toimii se tiedon kulku myös toisinkin päin.

Mielenkiintoinen hämyily taas kerran. Aslanin puheenjohtaja ei uskalla olla julkisuudessa. Se on Puonti, joka aina tulee julkisuuteen.

Kysymys pastori Puontille: Milloin tuot näytille sellaisen henkilön, joka on ollut oikeasti homo (bi ei kelpaa), joka on nyt mieleltään terve hetero, ja ollut sitä kohtuullisen kauan, eikä enää mikään ex-gay? Käsite "Ex-gay" on minusta pelkkää bluffia. Muuten se urospuolinen sairaanhoitaja, josta tehtiin tv-ohjelma, oli minusta lähinnä surullinen ja huolestuttavakin tapaus. Toivoisin, että hän uskaltaisi hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin on, eikä yrittäisi muuttua joksikin muuksi. Tiedätkö, mitä hänelle kuuluu?

Luulenpa, ettei Puonti uskalla omana itsenään tasaiselle astua. Joku kumman ex-gay todennäköisesti kirjoittelee, kuten Ranneliikeen historian alkuaikoina. Puontin käsialaa sekin oli selvästi.
Jos aihe kiinnostaa, niin ketjusta vuodelta 2002 löytyy kirjoittaja ex-homo, joka minun arvioni mukaan on juuri Puonti. Silloin vielä oli aika änkyrätyyli käytössä. Asiat ovat menneet toiseen, ei hänen toivomaansa suuntaan ja sordiino on otettu käyttöön, eli linjaa on pehmennetty. Samoinhan on tehty USA:ssa, koska Exodus yms. ovat huomanneet suuren ääneen räyhäämisen tuottavan lähinnä lisää vastustajia.

http://ranneliike.net/arkisto.php?act=rthrd&thrdid=825
Mainitsin aikaisemmin keskusteluyhteydestä Aslanista lähteneen henkilön kanssa. Sain häneltä lisäkommentteja ja perusteluja. Hänen luvallaan jotakin tänne muillekin tiedoksi.

Hän oli saanut aikanaan papilta ohjeen homoudesta pääsemiseen, että rukoile ja ajattele tyttöjä. No kun se ei auttanut, niin hän liittyi Aslaniin. Siellä myöskin kehotettiin rukoilemaan kovasti. Lopulta hän totesi, että vaikka kuinka rukoili, se ei mitenkään auttanut. Keskustelukumppanini päätti tuossa vaiheessa, ettei tarvitse mitään Elävät Vedet -ohjelmaa. Hän lähti Aslanista ja on elänyt siitä lähtien juuri sillä tavoin kuin hänelle on luonteenomaista. Vaikka hän nuorena uskovaisena olikin sitä mieltä, että homous on synti, hän ei enää ajattele sillä tavoin.

(Muuten, joku toinen jokus totesi minulle, että Aslanin tupailloissa oli todella homoeroottinen tunnelma. Erotiikka suorastaan väreili ilmassa.)

Kysyin, että mitä hän vastaisi syyksi Aslanista lähtöönsä. Hän totesi oikopäätä, että syy on yksinkertainen. Se ei häntä mitenkään auttanut.

Hän totesi huomattavan monen Aslan-ystävänsä ja tuttavansa läheteneen Aslanista ja totesi: "He kaikki ovat edelleen homoja".

Kyselin, josko hän tietää Hannele Turkin toimista mitään. Ei tiennyt muuta kuin, että Turkki häipyi myös Aslanista. Eheytysliikkeen projektisihteeri, pastori Hannele Turkki oli parisuhdelain 90-luvun puolivälin aikoihin varsin äänekkäästi julkisuudessa. Googlaus viittaa siihen, että nyt hän tekee kirkollista nuorisotyötä. Muistelen Turkin todenneen jossain haastattelussa että "eheytyminen" ei muuta seksuaalista suuntautumista.

Minä olen joskus miettinyt, kuinka paljon Aslanissa on ketään enää jäljellä. Onko se vain Ari Puonti ja muutama mukaan hairahtunut.

Olen edelleen sitä mieltä, että sinällään Aslan on hyvä olla olemassa jonkinlaisena vastapoolina homoliikkeelle. Se terävöitää. Ehkä Aslanin rooli on tällä hetkellä kuin tuberkuloosirokotteella. Tubipöpöt ovat rokotteessa olemassa, mutta niitä on heikennetty niin, että ne synnyttävät elimistön immuunijärjestelmään vastustuskyvyn varsinaisille tubipöpöille*. Siis jos Aslania ei olisi, se pitäisi keksiä. ;-)

*) Medisiinarit voisivat tarkentaa, jos olen tulkinnut rokotteen toiminnan liian suoraviivaisesti.
Hei Karina!

Huomasin vasta nyt että olit yrittänyt ottaa yhteyttä minuun yllä olevasta artikkelistasi. Valitan, etten tiennyt aikaisemmin; en ole käynyt täällä viime kesän jälkeen.

Pidin artikkelistasi ja olen itsekin työstämässä artikkelia samasta aihepiiristä. Haluaisitko ottaa yhteyttä ja jutella asiasta kahden kesken kanssani? On tapahtunut myönteistä kehitystä, joka saattaa vähentää eheyttäjien ja tieteellisesti toimivien tutkijoiden välistä kärhämää.

Ottaisitko yhteyttä minuun tästä nikin takaa tai suoraan osoitteella olli.stalstrom@pp.inet.fi

Terveisin,

Olli Stålström
Huomasin Seppo Jokisen pitävän seminaarin Turussa aiheesta "Haavoittunut identiteetti". Sen tarkemmin ei sisällöstä kerrota. Kuullakseen aiheesta on maksettava 15 euroa.
En laita tähän viestiin mitään tarkempaa. Kyseessä lienee eheytysteologia - siis ihmisen persoonan manipulointi.
(tämä ei ole aprillipila)
Liekö se aprillipilaa, että Jokisen seminaari 28.4. on peruttu päällekkäisyyksien vuoksi? Tänään ei oikein uskalla luottaa mihinkään. Kyseessä oli varmaan sama seminaari, koska sen otsikko oli juuri tuo martinin mainitsema. Tokihan Jokisen kohdalla voi puhua eheytysideologiasta. Hän on alkoholistien hoitamiseen koulutuksen saanut alkoholismista itse kärsinyt pastori-terapeutti, joka terapoi uskonnon ja psykologian yhdistelmän avulla alkoholisteja ja homoseksuaaleja. Homoseksuaaleja hän on hoitanut yhdessä Jumalan kanssa kehittämällään "Rikotusta eheäksi"-menetelmällä, jonka ympärille rakentui Turussa olevan Kristillinen tervehtymiskeskus CHC ry:n (Christian Healing Center, kansainvälisen ketjun toimipiste) toiminta.

Alkoholismi-homoseksuaalisuus-analogia vaikuttaa hyvin suositulta niin meillä kuin muuallakin (mm. NARTH:issa). Sillä tavallahan homoseksuaalisuuteen, jota ei enää pidetä sairautena, voidaan assosioida kätevästi alkoholismin kantama sairausmerkitys. Ei tarvitse sanoa heitä suoraan sairaiksi, vaan puhua riippuvuushäiriöistä, pakkomielteestä tai vain häiriöstä, mutta alkoholismia kai pidetään kuitenkin sairautena?
Alkoholismivertaus on sikäli viekas, että oikeastaan ihmissuhteissa ON aina kyse riippuvuudesta: me kaikki olemme enemmän tai vähemmän riippuvaisia toisistamme, ja toisen ihmisen rakastaminen (ja rakkauden vastaanottaminen) on erittäin riippuvuutta aiheuttavaa. Olemme myös riippuvaisia hapesta, ravinnosta ja unesta, mutta ei kai kukaan rupeaisi vakavissaan väittämään, että näistä riippuvuuksista pitäisi kyetä pääsemään eroon?

:o)

On olemassa huonoja ja hyviä riippuvuuksia. Mikäs sen parempi riippuvuus onkaan kuin rakkaus. Ei mikään. Asia erikseen on sitten tietenkin sellaiset ihmiset, jotka koukuttuvat _rakastumisen_ tunteeseen ja tämän vuoksi eivät kykene pitkäaikaiseen parisuhteeseen, vaan vaihtavat heti ensihuuman hälvennyttyä seuraavaan.
Tuo, mitä Ilopilleri kirjoittaa, olen itsekin usein ajatellut, että moista käsitystä pitää vastustaa. Rakastuminen on tutkimustenkin mukaan "k u i n häiriö". Se ei ole siis häiriö, vaikka muistuttaa sitä - rakastumistahan me pidämme osana elämää. Niinpä riippuvuus voi olla sallittua tai kiellettyä, rakentavaa tai tuhoisaa.