Juhani kysyi, voisinko laittaa 1.10. Turun Pervot Ajat-tutkimusseminaarissa pitämäni eheytysideologiaesitelmän luettavaksi jonnekin näille sivuille. Tässäpä tämä hieman suoremmaksi tekstiksi muutettuna, sillä puhuin alun perin "huonokielisen" rungon pohjalta. Aioin alkujaan puhua enemmän eheytysideologista argumenteista, mutta etukäteen lähettämäni (hyvin lyhyt :P) abstakti oli kadonnut salaperäisesti. Päädyin siksi puhumaan enemmän siitä, mitä eheytysideologia oikeastaan on. Jos Olli S. lukee tätä joskus ja havaitsee jotain korjattavaa, niin otan mielelläni vastaan palautetta.
Kristillis-psykoanalyyttinen eheytysideologia
Tutkin loppusuoralla olevassa gradussani eheytysideologisia tyypillisimpiä argumentteja argumentaatioanalyysin ja erikseen retoriikka-analyysin avulla. Tutkimukseni kohteena on eheytysideologisia tekstejä (kirjoja, nettiartikkeleita). Puhun eheytysideologisten tekstien kirjoittajista lyhyemmin ”eheyttäjinä”. Keskityn tänään siihen, missä muodoissa eheytysideologia näkyy nyky-yhteiskunnassa ja millä tavalla eheyttäjät pyrkivät oikeuttamaan ideologiansa olemassaoloa.
Eheytysideologia hyvin lyhyesti tiivistettynä: osa uskontoon tiukasti sitoutuneista ihmisistä + mielenterveysalan ammattilaisista pitää homoseksuaalisuutta edelleen kehityshäiriönä, syntinä tai molempina. Se on heidän mukaansa aina jo itsessään ongelma, joka tuo mukanaan monia lisäongelmia. ”Ongelman” ratkaisemiseksi on tarjottu erilaisia terapioita (ns. eheytysterapiat, reparative therapies) ja sielunhoitoa. Eheytysideologian idea: homoseksuaalit tyytyisivät joko selibaattiin tai yrittäisivät eheytyä rikkinäisestä tilastaan heteroiksi.
1970-luku on tärkeä eheytysideologian historiassa. Yhdysvaltain psykiatriyhdistys APA poisti homoseksuaalisuuden sairausluokituksesta (v. 1973). Eheyttäjät ovat kritisoineet APA:aa siitä, että päätös ei ollut tieteellinen vaan homoliikkeen painostuksen tuloksena syntynyt pakotettu päätös. Eheytysideologian voikin nähdä vastareaktiona sairausluokituksen poistamiselle.
Eheytysideologia syntyi melko samanaikaisesti eri puolilla maailmaa 1970-luvun alussa ja tuli myös Suomeen 1970-luvulla Yhdysvaltojen kautta lähinnä kirjallisuuden välityksellä.
--
Eheytysideologinen toiminta-alue jakautuu nykyisin karkeasti ottaen kahtia:
kristillisiin ex – gay-järjestöihin (ministries) ja ei-kristillisiin (psyko)terapioihin. Kristilliset ex – gay-järjestöt ovat nimeltään usein ”ministries”-loppuisia (Pastoral Care Ministries, Desert stream ministries; voisi kääntää papistoksi). Ne ovat järjestäytyneet kansainvälisesti Exodus Global Allianceen. Osa ex-gay-järjestöistä tarjoaa vain sielunhoitoa = rukousta ja ryhmätukea. Pelkkä rukoukseen perustuva eheytys eli ns. sisäisen parantumisen liike (inner healing movement) alkoi jo 1960-luvulla karismaattisen liikkeen piirissä ja homoseksuaalisuuden ”hoitoon” se tuli 1970-luvulla. Osa ex-gay-järjestöistä luottaa edelleen sisäiseen parantumiseen ja parantavaan rukoukseen (mm. Love in Action-eheytymiskeskus, Pastoral Care Ministries)
Psykoterapia tuli mukaan kuvioihin 1980-90-luvuilla. Keskeinen nimi tällä alueella on Elizabeth R. Moberly, joka julkaisi 1983 2 teosta, jotka ovat saaneet ex-gay-toiminnassa keskeisen aseman (Homosexuality: a new Christian ethic + Psychogenesis). Moberly toi mukaan ns. psykodynaamisen psykoterapiasuuntauksen, joka etsii homoseksuaalisuuden syitä lapsuuden traumasta, siitä ettei yksilö ole samaistunut omaan sukupuoleensa ja on kokenut hylkäämistä samaa sukupuolta olevan vanhemman taholta.
Kristillisten ex-gay-järjestöjen lisäksi on ei-kristillistä psykoterapiaa, joka on noussut pinnalle erityisesti vuoden 1992 jälkeen. Silloin syntyi Yhdysvalloissa psykiatreista koostuva NARTH-järjestö (National Association for Research and Therapy of Homosexuality). Se syntyi vastareaktiona sille, että APA poisti homoseksuaalisuuden sairausluokituksesta 1973 ja siihen liittyivät ne psykiatrit ja psykoanalyytikot, joiden mielestä APA toimi epätieteellisesti. He pitävät homoseksuaalisuutta edelleen kehityshäiriönä, jota voi hoitaa eheytysterapioilla. Useimmat kristilliset ex-gay-järjestöt tekee yhteistyötä NARTHin kanssa, Suomessa näin tekee Aslan ry. Useimpien ex-gay-järjestön internetsivuilta löytyy linkkihttp://www.narth.com … NARTH tukeutuu vahvasti myös Moberlyn psykodynaamiseen teoretisointiin.
Eheyttäjät välittävät ideologiaansa ihmisille mm. internetin välityksellä, kirjallisuudella, koulutustapahtumilla (mm. terveys- ja sosiaalialan ammattilaisille, sielunhoitajiksi ja terapeuteiksi haluaville, yliopistoille jne.) ja äänitemateriaalilla.
---
Retoriikkaa:
Kuka eheytysideologisissa kirjoissa puhuu ja kuinka puhuja esittelee itsensä?
Eheytysideologia on ollut perinteisesti hyvin mieskeskeinen ilmiö: miehet (usein ex-gayt) puhuvat homoista homoille. Kirjoittaja mainitsee yleensä olevansa naimisissa ja niin ja niin monen lapsen isä (esim. Olen yhden vaimon mies ja neljän lapsen isä). Jos ei vanhempi niin kuitenkin heteroparisuhteessa.
Kenelle eheyttäjät kirjoittavat?
Päättelen, että pääasiassa nuorille tai nuorille aikuisille homoseksuaaleille ja heidän läheisilleen. Tekstit sisältävät usein kuvauksia homoseksuaalisen elämän johtamisesta yksinäisyyteen, joka aiheutuisi tulevasta perheettömyydestä, lapsettomuudesta ja yleensäkin välittävien ihmisten puuttumisesta. Teksteissä tulee usein esille myös se oletus, että yksilön vanhemmat elävät vielä. Toiseksi esim. NARTH:in perustaja ja johtaja Joseph Nicolosi mainitsee, että eheytymismahdollisuus on suurin, mikäli yksilö hakeutuu eheytysterapiaan murrosiässä tai viimeistään 20 – 30-vuotiaana . Optimaalisen eheytymisiän mainitseminen on ehkä viesti myös nuorten vanhemmille ja muille läheisille (nuoret ajoissa terapiaan…)
Osa kirjallisuudesta on suunnattu myös eheytysterapeuteiksi aikoville itseopiskelun välineiksi.
Terapeutti-nimeke ainakin Suomen kontekstissa on hieman hämärä. Eheytysterapeutit eivät ole aina koulutettuja psykoterapeutteja, vaan terapeutti-nimikettä voi käyttää kuka tahansa. Esim. Suomessa tunnettu eheytysterapeutti Seppo Jokinen on pastori-terapeutti. (Psykoterapeutti-nimike taas on ollut Suomessa suojattu vuodesta 1994, joten sitä ei saa ilman asianmukaista koulutusta).
---
Eheytysideologian olemassaoloa oikeuttamaan pyrkivää argumentointia.
Vähemmistön syrjimisen välttämisellä argumentointi:
Kun eheytysterapioita puolustavien sananvalta ja kehityshäiriöpuhe mediassa on vähentynyt, eheyttäjät ovat alkaneet puhua ”vähemmistön sisäisen vähemmistön” oikeuksista. Eheyttäjien mukaan ryhmän ”homoseksuaalit” sisällä on pieni vähemmistö, joka ei jostakin syytä hyväksy itselleen homoseksuaalista identiteettiä. Eheyttäjät esittävät usein, että tämä vähemmistö kokee syrjintää, koska media, kirkot ja pitkälti myöskään yleinen mielipide eivät ole eheytymiskysymyksessä heidän puolellaan . Eheyttäjien mukaan myös tällä vähemmistöllä olisi oikeus saada mielenterveysalan ammattilaisilta toivomaansa hoitoa.
Kyseessä on argumentum ad misericordiun eli sääliin vetoava argumentti. Tämäntyyppinen argumentaatio on tullut eheyttäjien keskuudessa suosituksi. He ovat viimeistään 1980-l. ja Moberlystä lähtien omaksuneet melko empaattisen ja vähemmistöstä välittävältä vaikuttavan roolin. Siinä missä osa varhaisista amerikkalaisista psykoanalyytikoista ja perinteinen raamattupohjainen argumentaatio ovat suosineet epäempaattista tuomio- ja sairauspuhetta, eheyttäjät ovat valinneet viime vuosikymmeninä selvästi pehmeämmän linjan. Sen asiasisältö on sama kuin ennenkin, millä tarkoitan kehityshäiriökäsitystä. Sen avainsanoja ovat myötätunto, ymmärtäminen, tuomitsemisen ja syyllistämisen välttäminen, ei-eroottisen ystävyyden tarjoaminen sekä hienovarainen eheytysterapian tai sielunhoidon suuntaan ohjaaminen ja eheytymistoiveen tukeminen.
Lähimmäisenrakkaudella argumentointi:
Eheyttäjät pitävät homoseksuaalista käyttäytymistä ihmiselle monin tavoin vahingollisena. He esittävät sen altistavan mm. alkoholismille, huumeiden käytölle, itsemurhalle, terveyden menetykselle, ennenaikaiselle kuolemalle (lyhentää elinikää jopa 20-30 vuotta -- tämä väite peräisin Family Research Instituten johtaja Paul Cameronin ym. [1993] tutkimuksesta, jossa hän esitti, ettei lyhentynyt elinikä johdu AIDS:ista kuten on yleensä uskottu. Cameronin mukaan homojen yleisin kuolinikä on 42 vuotta ja lesbojen 44 vuotta.) ja joka johtaa yksinäiseen vanhuuteen ja lapsettomuuteen. Siksi he uskovat, että homoseksuaalisesta käyttäytymisestä varoittaminen ja eheytymismahdollisuudesta kertominen osoittaa lähimmäisen rakkautta.
Vähemmistön sisäisen vähemmistön syrjimättömyydellä argumentoinnin tavoin myös lähimmäisen rakkaudella argumentointi on suureksi osaksi kristittyjen homoseksuaaleja kohtaan tuntemaan sääliin vetoamista (argumentum ad misericordiam).
Ainakin osa ex – gay-järjestöistä pyrkii vaikuttamaan erikseen myös teini-ikäisiin ja heidän vanhempiinsa. Esim. Exodus Youth ja Living Hope Ministries välittävät heille ja heidän vanhemmilleen internetin avulla homoseksuaalisuutta koskevaa informaatiota, jotta he eivät kuulisi siitä ainoastaan hyväksyviä kommentteja. Lisäksi lasten ja nuorten vanhemmille on perustettu omia tukijärjestöjä (esim. Parents and Friends of ExGays and Gays) sekä 1990-luvun lopulta alkaen opaskirjoja siitä, kuinka vanhemmat voisivat ehkäistä ennalta lapsia ja nuoria kehittymästä homoseksuaaleiksi. Ne perustuvat ajatukselle, että biologiselle sukupuolelleen epätyypillisesti käyttäytyvä lapsi voi kehittyä homoseksuaaliksi (GID = Gender Identity Disorder). Mm. NARTH:in johtaja Joseph Nicolosi kertoo jopa 3-vuotiaista lapsista, joita on viety terapiaan biologiselle sukupuolelleen epätyypillisen käyttäytymisen vuoksi. Tyypillisesti kyseessä on ollut poika, joka haluaa pukeutua tytöksi, pitää enemmän tyttöjen leikeistä ja viihtyy paremmin tyttöjen kuin poikien kanssa. Ennaltaehkäisyoppaisiin lukeutuvat mm. Richard Cohenin Gay Children, Straight Parents: A Plan for Family Healing (2004), Don Schmiererin An Ounce of Prevention: Preventing Homosexual Condition in Today´s Youth (1998) ja What´s a Father to Do: Facing Parents´ Toughest issues (2002) sekä Joseph ja Linda Nicolosin suureksi osaksi NARTH:in julkaisemalle materiaalille pohjautuva A Parent´s Guide to Preventing Homosexuality (2002).
Näyttääkin siltä, että yksi eheyttäjien keskeisimpiä viestejä on se, että nuoriin täytyisi vaikuttaa ajoissa. ”Ongelman” ennaltaehkäisy olisi ehkä helpompaa kuin jo olemassa olevan ”homoseksuaalisuusongelman” korjaaminen.
Kristillis-psykoanalyyttinen eheytysideologia
Tutkin loppusuoralla olevassa gradussani eheytysideologisia tyypillisimpiä argumentteja argumentaatioanalyysin ja erikseen retoriikka-analyysin avulla. Tutkimukseni kohteena on eheytysideologisia tekstejä (kirjoja, nettiartikkeleita). Puhun eheytysideologisten tekstien kirjoittajista lyhyemmin ”eheyttäjinä”. Keskityn tänään siihen, missä muodoissa eheytysideologia näkyy nyky-yhteiskunnassa ja millä tavalla eheyttäjät pyrkivät oikeuttamaan ideologiansa olemassaoloa.
Eheytysideologia hyvin lyhyesti tiivistettynä: osa uskontoon tiukasti sitoutuneista ihmisistä + mielenterveysalan ammattilaisista pitää homoseksuaalisuutta edelleen kehityshäiriönä, syntinä tai molempina. Se on heidän mukaansa aina jo itsessään ongelma, joka tuo mukanaan monia lisäongelmia. ”Ongelman” ratkaisemiseksi on tarjottu erilaisia terapioita (ns. eheytysterapiat, reparative therapies) ja sielunhoitoa. Eheytysideologian idea: homoseksuaalit tyytyisivät joko selibaattiin tai yrittäisivät eheytyä rikkinäisestä tilastaan heteroiksi.
1970-luku on tärkeä eheytysideologian historiassa. Yhdysvaltain psykiatriyhdistys APA poisti homoseksuaalisuuden sairausluokituksesta (v. 1973). Eheyttäjät ovat kritisoineet APA:aa siitä, että päätös ei ollut tieteellinen vaan homoliikkeen painostuksen tuloksena syntynyt pakotettu päätös. Eheytysideologian voikin nähdä vastareaktiona sairausluokituksen poistamiselle.
Eheytysideologia syntyi melko samanaikaisesti eri puolilla maailmaa 1970-luvun alussa ja tuli myös Suomeen 1970-luvulla Yhdysvaltojen kautta lähinnä kirjallisuuden välityksellä.
--
Eheytysideologinen toiminta-alue jakautuu nykyisin karkeasti ottaen kahtia:
kristillisiin ex – gay-järjestöihin (ministries) ja ei-kristillisiin (psyko)terapioihin. Kristilliset ex – gay-järjestöt ovat nimeltään usein ”ministries”-loppuisia (Pastoral Care Ministries, Desert stream ministries; voisi kääntää papistoksi). Ne ovat järjestäytyneet kansainvälisesti Exodus Global Allianceen. Osa ex-gay-järjestöistä tarjoaa vain sielunhoitoa = rukousta ja ryhmätukea. Pelkkä rukoukseen perustuva eheytys eli ns. sisäisen parantumisen liike (inner healing movement) alkoi jo 1960-luvulla karismaattisen liikkeen piirissä ja homoseksuaalisuuden ”hoitoon” se tuli 1970-luvulla. Osa ex-gay-järjestöistä luottaa edelleen sisäiseen parantumiseen ja parantavaan rukoukseen (mm. Love in Action-eheytymiskeskus, Pastoral Care Ministries)
Psykoterapia tuli mukaan kuvioihin 1980-90-luvuilla. Keskeinen nimi tällä alueella on Elizabeth R. Moberly, joka julkaisi 1983 2 teosta, jotka ovat saaneet ex-gay-toiminnassa keskeisen aseman (Homosexuality: a new Christian ethic + Psychogenesis). Moberly toi mukaan ns. psykodynaamisen psykoterapiasuuntauksen, joka etsii homoseksuaalisuuden syitä lapsuuden traumasta, siitä ettei yksilö ole samaistunut omaan sukupuoleensa ja on kokenut hylkäämistä samaa sukupuolta olevan vanhemman taholta.
Kristillisten ex-gay-järjestöjen lisäksi on ei-kristillistä psykoterapiaa, joka on noussut pinnalle erityisesti vuoden 1992 jälkeen. Silloin syntyi Yhdysvalloissa psykiatreista koostuva NARTH-järjestö (National Association for Research and Therapy of Homosexuality). Se syntyi vastareaktiona sille, että APA poisti homoseksuaalisuuden sairausluokituksesta 1973 ja siihen liittyivät ne psykiatrit ja psykoanalyytikot, joiden mielestä APA toimi epätieteellisesti. He pitävät homoseksuaalisuutta edelleen kehityshäiriönä, jota voi hoitaa eheytysterapioilla. Useimmat kristilliset ex-gay-järjestöt tekee yhteistyötä NARTHin kanssa, Suomessa näin tekee Aslan ry. Useimpien ex-gay-järjestön internetsivuilta löytyy linkkihttp://www.narth.com … NARTH tukeutuu vahvasti myös Moberlyn psykodynaamiseen teoretisointiin.
Eheyttäjät välittävät ideologiaansa ihmisille mm. internetin välityksellä, kirjallisuudella, koulutustapahtumilla (mm. terveys- ja sosiaalialan ammattilaisille, sielunhoitajiksi ja terapeuteiksi haluaville, yliopistoille jne.) ja äänitemateriaalilla.
---
Retoriikkaa:
Kuka eheytysideologisissa kirjoissa puhuu ja kuinka puhuja esittelee itsensä?
Eheytysideologia on ollut perinteisesti hyvin mieskeskeinen ilmiö: miehet (usein ex-gayt) puhuvat homoista homoille. Kirjoittaja mainitsee yleensä olevansa naimisissa ja niin ja niin monen lapsen isä (esim. Olen yhden vaimon mies ja neljän lapsen isä). Jos ei vanhempi niin kuitenkin heteroparisuhteessa.
Kenelle eheyttäjät kirjoittavat?
Päättelen, että pääasiassa nuorille tai nuorille aikuisille homoseksuaaleille ja heidän läheisilleen. Tekstit sisältävät usein kuvauksia homoseksuaalisen elämän johtamisesta yksinäisyyteen, joka aiheutuisi tulevasta perheettömyydestä, lapsettomuudesta ja yleensäkin välittävien ihmisten puuttumisesta. Teksteissä tulee usein esille myös se oletus, että yksilön vanhemmat elävät vielä. Toiseksi esim. NARTH:in perustaja ja johtaja Joseph Nicolosi mainitsee, että eheytymismahdollisuus on suurin, mikäli yksilö hakeutuu eheytysterapiaan murrosiässä tai viimeistään 20 – 30-vuotiaana . Optimaalisen eheytymisiän mainitseminen on ehkä viesti myös nuorten vanhemmille ja muille läheisille (nuoret ajoissa terapiaan…)
Osa kirjallisuudesta on suunnattu myös eheytysterapeuteiksi aikoville itseopiskelun välineiksi.
Terapeutti-nimeke ainakin Suomen kontekstissa on hieman hämärä. Eheytysterapeutit eivät ole aina koulutettuja psykoterapeutteja, vaan terapeutti-nimikettä voi käyttää kuka tahansa. Esim. Suomessa tunnettu eheytysterapeutti Seppo Jokinen on pastori-terapeutti. (Psykoterapeutti-nimike taas on ollut Suomessa suojattu vuodesta 1994, joten sitä ei saa ilman asianmukaista koulutusta).
---
Eheytysideologian olemassaoloa oikeuttamaan pyrkivää argumentointia.
Vähemmistön syrjimisen välttämisellä argumentointi:
Kun eheytysterapioita puolustavien sananvalta ja kehityshäiriöpuhe mediassa on vähentynyt, eheyttäjät ovat alkaneet puhua ”vähemmistön sisäisen vähemmistön” oikeuksista. Eheyttäjien mukaan ryhmän ”homoseksuaalit” sisällä on pieni vähemmistö, joka ei jostakin syytä hyväksy itselleen homoseksuaalista identiteettiä. Eheyttäjät esittävät usein, että tämä vähemmistö kokee syrjintää, koska media, kirkot ja pitkälti myöskään yleinen mielipide eivät ole eheytymiskysymyksessä heidän puolellaan . Eheyttäjien mukaan myös tällä vähemmistöllä olisi oikeus saada mielenterveysalan ammattilaisilta toivomaansa hoitoa.
Kyseessä on argumentum ad misericordiun eli sääliin vetoava argumentti. Tämäntyyppinen argumentaatio on tullut eheyttäjien keskuudessa suosituksi. He ovat viimeistään 1980-l. ja Moberlystä lähtien omaksuneet melko empaattisen ja vähemmistöstä välittävältä vaikuttavan roolin. Siinä missä osa varhaisista amerikkalaisista psykoanalyytikoista ja perinteinen raamattupohjainen argumentaatio ovat suosineet epäempaattista tuomio- ja sairauspuhetta, eheyttäjät ovat valinneet viime vuosikymmeninä selvästi pehmeämmän linjan. Sen asiasisältö on sama kuin ennenkin, millä tarkoitan kehityshäiriökäsitystä. Sen avainsanoja ovat myötätunto, ymmärtäminen, tuomitsemisen ja syyllistämisen välttäminen, ei-eroottisen ystävyyden tarjoaminen sekä hienovarainen eheytysterapian tai sielunhoidon suuntaan ohjaaminen ja eheytymistoiveen tukeminen.
Lähimmäisenrakkaudella argumentointi:
Eheyttäjät pitävät homoseksuaalista käyttäytymistä ihmiselle monin tavoin vahingollisena. He esittävät sen altistavan mm. alkoholismille, huumeiden käytölle, itsemurhalle, terveyden menetykselle, ennenaikaiselle kuolemalle (lyhentää elinikää jopa 20-30 vuotta -- tämä väite peräisin Family Research Instituten johtaja Paul Cameronin ym. [1993] tutkimuksesta, jossa hän esitti, ettei lyhentynyt elinikä johdu AIDS:ista kuten on yleensä uskottu. Cameronin mukaan homojen yleisin kuolinikä on 42 vuotta ja lesbojen 44 vuotta.) ja joka johtaa yksinäiseen vanhuuteen ja lapsettomuuteen. Siksi he uskovat, että homoseksuaalisesta käyttäytymisestä varoittaminen ja eheytymismahdollisuudesta kertominen osoittaa lähimmäisen rakkautta.
Vähemmistön sisäisen vähemmistön syrjimättömyydellä argumentoinnin tavoin myös lähimmäisen rakkaudella argumentointi on suureksi osaksi kristittyjen homoseksuaaleja kohtaan tuntemaan sääliin vetoamista (argumentum ad misericordiam).
Ainakin osa ex – gay-järjestöistä pyrkii vaikuttamaan erikseen myös teini-ikäisiin ja heidän vanhempiinsa. Esim. Exodus Youth ja Living Hope Ministries välittävät heille ja heidän vanhemmilleen internetin avulla homoseksuaalisuutta koskevaa informaatiota, jotta he eivät kuulisi siitä ainoastaan hyväksyviä kommentteja. Lisäksi lasten ja nuorten vanhemmille on perustettu omia tukijärjestöjä (esim. Parents and Friends of ExGays and Gays) sekä 1990-luvun lopulta alkaen opaskirjoja siitä, kuinka vanhemmat voisivat ehkäistä ennalta lapsia ja nuoria kehittymästä homoseksuaaleiksi. Ne perustuvat ajatukselle, että biologiselle sukupuolelleen epätyypillisesti käyttäytyvä lapsi voi kehittyä homoseksuaaliksi (GID = Gender Identity Disorder). Mm. NARTH:in johtaja Joseph Nicolosi kertoo jopa 3-vuotiaista lapsista, joita on viety terapiaan biologiselle sukupuolelleen epätyypillisen käyttäytymisen vuoksi. Tyypillisesti kyseessä on ollut poika, joka haluaa pukeutua tytöksi, pitää enemmän tyttöjen leikeistä ja viihtyy paremmin tyttöjen kuin poikien kanssa. Ennaltaehkäisyoppaisiin lukeutuvat mm. Richard Cohenin Gay Children, Straight Parents: A Plan for Family Healing (2004), Don Schmiererin An Ounce of Prevention: Preventing Homosexual Condition in Today´s Youth (1998) ja What´s a Father to Do: Facing Parents´ Toughest issues (2002) sekä Joseph ja Linda Nicolosin suureksi osaksi NARTH:in julkaisemalle materiaalille pohjautuva A Parent´s Guide to Preventing Homosexuality (2002).
Näyttääkin siltä, että yksi eheyttäjien keskeisimpiä viestejä on se, että nuoriin täytyisi vaikuttaa ajoissa. ”Ongelman” ennaltaehkäisy olisi ehkä helpompaa kuin jo olemassa olevan ”homoseksuaalisuusongelman” korjaaminen.
