Kihlaus - epätasa-arvoa laissa

Avioliittolain 1. luvun §1:ssä todetaan seuraavaa:

"Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet."

Toisin sanoen samaa sukupuolta olevat henkilöt eivät lain mukaan voi olla kihloissa, vaikka parisuhteen rekisteröinti onkin mahdollista. Tällä on merkitystä esimerkiksi oikeusjutuissa; lain mukaan kihlattuaan vastaan ei tarvitse todistaa oikeudessa. Tätä oikeutta siis ei ole samaa sukupuolta olevilla, vaikka he omasta mielestään olisivatkin kihlautuneet.

Vaatisi kyllä mielestäni korjausta tuokin epäkohta.

Toisaalta mun ymmärtääkseni tuolla kihlauksella ei ole mitään oikeusvaikutuksia?

Toiseksi laissa rekisteröidyssä parisuhteessa sanotaan, että lähes kaikkea mitä avioliittolaissa lukee, sovelletaan myös parisuhdelakiin, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Täytyyhän sillä oikeusvaikutuksia olla, kun kerran laissa on nimenomaisesti kirjoitettu, että kihlattuaan vastaan ei tarvitse todistaa. Tuo on käsittääkseni ainoa määritelmä kihlauksesta, joka lakikirjasta löytyy.

Olet faery näemmä oikeassa. Nyt kun tutkin asiaa hieman tarkemmin, huomasin laissa rekisteröidystä parisuhteesta tällaisen maininnan:

"Osapuoliin, jotka aikovat rekisteröidä parisuhteensa, sovelletaan, mitä kihlakumppaneista säädetään, jollei toisin säädetä."

Sinänsä hieman harhaanjohtavaa, ettei avioliittolakiin ole tehty asianmukaisia korjauksia, vaan tämä maininta täytyi etsiä eri laista.

Ei tässä mitään harhaanjohtavaa ole. Rekisteröidystä parisuhteesta oleva laki on eri laki kuin avioliitosta. Laissa rekisteröity pari suhde on eri kuin avioliitto. Sisällön samankaltaisuudesta oleva maininta ei poista tätä terminologista eroa ja siten eri lakeja.

Mutta tässä on kyse kihlauksesta. Avioliitto tai rekisteröity parisuhde ovat eri asia, eivätkä varsinaisesti kuulu tähän.

Mielestäni avioliittolaissa oleva kihlauksen määritelmä on virheellinen.

Havainnoija kirjoitti: "Mielestäni avioliittolaissa oleva kihlauksen määritelmä on virheellinen."

Se voi mielestäsi olla virheellinen, mutta lainsäätäjän (ja kansalaisten yhdenvertaisuuden) näkökulmasta siinä ei ole mitään virheellistä.

Avioliittolakia säädettäessä rekisteröityjä parisuhteita ei vielä ollut olemassa. Avioliittoon viitataan hyvin monessa muussakin laissa, ja kaikkien niiden sanamuodon muuttaminen myös rekisteröidyt liitot huomioon ottaviksi olisi eduskunnassa jokaisesta pienestä yksityiskohdasta väistämättä eteen tulevine juupas-eipäs-väittelyineen ollut täysin kohtuuton prosessi. Siksi parisuhdelaissa vain todetaan, että rekisteröityjä parisuhteita käsitellään samoin periaattein kuin mitä avioliitosta on säädetty, lukuun ottamatta erikseen mainittuja poikkeuksia (kuten yhteinen sukunimi).

Lait vain toimivat näin, eikä maallikko aina pysty yhtä lakia lukemalla päättelemään, mitä täydentävää samasta asiasta on mahdollisesti sanottu jossain toisessa, myöhemmin annetussa laissa. Sitä varten meillä on neuvontavelvolliset viranomaiset ja muut lainoppineet, joiden (ainakin periaatteessa) pitäisi tietää, mitä lait sisältävät.