Toimiva parisuhde

Tämän illan TV 1:n Voimala-ohjelma käsitteli parisuhteita. Parisuhdeasiat eivät minun mielestäni juurikaan eroa samaa tai eri sukupuolta olevilla pareilla.

Linkin
http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/
takaa löytyy paljon tietoa parisuhteen hoitamiseksi.

TV-ohjelmassa esiteltiin myös kirja Pysytään yhdessä. Väestöliiton verkkosivuilla se ei vielä ollut kaupan. Kirjakaupoista sitä voinee jo tiedustella ja miksei suoraan Väestöliitosta.

Juhani

”Tilkkutäkkiperhe” (Der Spiegel-lehden artikkelista referoituna)

Katarina Reich (19v) on elänyt lesboperheessä ja isäänsä hän ei juuri ole kaivannut, koska lesboperhe on tarjonnut paljon kaikkea jännittävää. Hän jopa tarjosi äidilleen apua, kun tämä etsi naisystävää, ja ”Andrea” löytyi netin seuranhakupalveluiden kautta.

Katarinalla oli viime vuonna ylioppilaskirjoitukset. Sen jälkeen hän aloitti harjoittelijana paikallisessa sanomalehdessä, ja nyt hän on jo muuttanut pois kotoa. Heidän yhteinen kotinsa oli Jenan kaupungin keskustassa, hyvä perheasunto. Siellä hän asui äitinsä, tämän naisysstävän ja nuoremman sisaren kanssa.

Äidin suhde naiseen alkoi, kun hän oli 14-vuotias. Äiti katseli päivät pääksytysten sota-ajan rakkaustarinaa 'Aimee & Jaguar', jossa kuvattiin kahden naisen rakkautta. Äiti katseli sitä aina kotitööiden lomassa ja huokaili, kun tuli suutelukohtaus. Tytär alkoi aavista, ja kysyi sitten äidiltään, onko tämä kiinosstunut naisista. Äiti myönsi.

Katarina opasti äitiään internettiin. Etsittiin seuranhakupalveluita ja äiti pani sisään ilmoituksia. Sieltä löytyi toinen nainen ”Andrea”. Kolmen kuukauden päässtä toinen äiti muutti heidän kotiinsa. Kaikki tulivat hyvin toimeen keskenään. Perhe-elämä oli tavallista: riitoja, huushollin hoitoa ja läheisyyttä.

Koulukavereilleen Katarina kertoi asian ensin ohimennen. Sitten hän sopivassa tilanteessa kertoi vähän lisää, ja niin monet koulukaverit sanoivat vain että: ”Cool”. Kumpikaan äideistä ei ole mikään miesmäinen tyyppi. Perheellä on vielä yksi miestuttu, joka on lapsille jonkinlainen ”isän malli”.

Murrosikäisenä Katarina kävi usein vanhempiensa mukana lesbobileissä. Monet bileet ovat jääneet mieleen mieluisina.

Katarinan isä oli 24 v. kun hän tapasi äidin (17v). Aluksi lapsuudessa isä oli vain viikonloppuisä, viikot Berliinissä. Vähitellen suhde heikkeni, eikä isä enää käynyt. Vuosi sitten Katarina kävi soittamssa isänsä ovikelloa. Sieltä tuli ovelle mies lenkkikuteissa, eteisen seinillä oli vielä entisiä DDR-tapetteja. Puhuttiin minuutti ja Katarina lähti. Jotenkin jäi säälin tunne.

Katarina sanoo eläneensä rikkaan nuoruuden. Ei siinä välttämättä isää tarvita. Mutta ehkä olsii ollut hyvä, jos olisi ollut esim. isoveli tai setä, joka voi toimia vastakkaisen sukupuolen edustajana perheessä.
http://www.spiegel.de/schulspiegel/leben/0,1518,440455,00.html

JuhaniV kirjoitti: "Tämän illan TV 1:n Voimala-ohjelma käsitteli parisuhteita. Parisuhdeasiat eivät minun mielestäni juurikaan eroa samaa tai eri sukupuolta olevilla pareilla."

Onko tuota joskus pitänyt epäillä? Parisuhteessa kysymys on kahden erilaisen i h m i s e n yhdessä olemisesta. Sillä onko molemmat lesboja, homoja, sokeita, kuuroja, lihavia, laihoja tms ei ole muuta merkitystä, kuin että heidän suhteissa vaaditaan hieman enemmän voimia ympäristön paineissa. Heteroilla parisuhteessa eläminen on vain hiukan helpompaa - hyväksytympää.

Yhdellä lailla voisi ajatella, että tuo jaottelu heterot/homot voitaisiin laittaa romukoppaan, ihmisyys on tärkeämpää kuin mitkään luokittelut.

Äskettäin lehdet kirjoittivat suomalaisten asenteista mielenterveyskuntoutujia kohtaan. Ahdasmielisimmät löytyivät juuri noista "uraohjuksista", jotka eivät halunneet mielenterveysongelmaisia naapurustoonsa. Valitettavan yleisiä ovat kuitenkin nuo mielenterveysongelmat tänä päivänä. Se näkyy jokapäiväisessä elämässä, joka puolella...

"Millin puute alapäässä, eikä kukaan huomaa - millin vika yläpäässä, sen huomaa kaikki."

Haluaisin tehdä aloitteen. Haluaisin, että avioliitot ja rekisteröidyt parisuhteet solmitaan määräajaksi, esim. 10 vuodeksi. Sen jälkeen liitto automaattisesti raukeaa, ellei sitä uudisteta hakemuksella. Monilta harmeilta säästyttäisiin ja ero ei olisi yhtä traumaattinen kuin nykyään. Voisi sanoa sukulaisille, että: ”Oho, en huomannutkaan, että se meni vanhaksi juuri”. Kuin MacDonaldsin alennuskuponki. Ja parit tekisivät avioehdon ja muut sopimukset ajoissa.

Rakkautta vai seksiä

Rheinische Post –lehden mielipidesivulla on kirjoitus, jossa pohditaan avioliittojen olemusta. Nykyään on jo alkanut yleistyä sana ”elämänvaihepartneri” kuvaamaan sitä, että rakkaus ei ole ikuista. Tilastot Saksassa osoittavat, että pitkäaikaiset liitot ovat aika harvinaisia. Vaikka homoliittoja on parjattu siitä, että ne eivät kestä, tilastot osoittavat, että ne kestävät pidempään kun heteroliitot. Ja avioliitoissakin on aika paljon syrjähyppyjä.

Ihmetyttää, mistä tämä liittojen väliaikaisuus johtuu. Ilmeisesti ihmiset eivät vaivaudu hoitelemaan suhteitaan. Omat kiinnostukset ja halut ovat pääasia. Seksikään ei tahdo ajan mittaan sujua. Omat halut vastaan kumppanin halut: siinä joudutaan helposti umpikujaan, missä kumpikaan ei ole tyytyväinen. Vähitellen ongelmat kasautuvat, ja lopputuloksena on, että kumpikin lähtee omille teilleen.

Tuntuu, että tässä on kyseessä kompromissihaluttomuus, ehkä jopa kykenemättömyys tehdä kompromisseja. Elämä on täynnä tilanteita, joissa joutuu tekemään kompromisseja. Jokainen tietää sen hyvin työelämästä. Merkitseekö se, ettei kompromisseja tehdä yksityiselämässä, siitä, että olemme niin itsekeskeisiä, ettei vierellä oleva kumppani merkitse mitään. Katsommeko aina poispäin silloin, kun on puhe asioista, jotka kiinnostavat kumppania. Onko parisuhteeseen tullut piirteitä kulutuskäyttäytymisestämme.

Jos näin on, niin on pakko hyväksyä se ajatus, että pintapuolisuuden, egoismin, itsekkyyden ja kompromissihaluttomuuden takia rehelliset ja kestävät parisuhteet ovat mahdottomia.

Kun tämän asian tajuaa, on tietenkin kysyttävä. mitä voi tehdä asian hyväksi, Mikä minulle on tärkeää. Haluanko olla kumppanista huolehtiva partneri. Vai haluanko olla oman tieni kulkija, joka rakastaa spontaaneja eteentulevia tilanteita ja joka haluaa seurata omia kiinnostuksiaan. Onko parisuhde minulle vain seksiä. Vai haluanko tuntea kumppania kohtaan huolenpitoa ja vastuuta.

Tämän mielipidetekstin kirjoittaja sanoo vielä, että hänelle seksi ja rakkaus ovat kaksi eri asiaa. Niiden välillä ei välttämättä ole mitään yhteyttä. Mutta parisuhteessa voi oppia yhdistämään rakkauden ja seksin ja tällä tavoin saamaan aikaan entistä kauniimman yhteyden kahden ihmisen välille.

Tämä mielipidekirjoitus oli miehen, Julien Berneaux’n kirjoittama. Yhdessä asiassa olen hänen kanssaan hieman eri linjoilla. Yksin eläminen ja mahdollisesti jatkuva seksin etsiminen on mielestäni aivan yhtä arvostettava elämäntapa kuin parisuhde. Tässä suhteessa ei ole parempia ja huonompia ihmisiä. Mutta niille, jotka haluaisivat parisuhteen, toivoisi sen oikean löytyvän ja kestävän, mutta työtä sen hyväksi on tehtävä.

vaeltaja2006 kirjoitti: "Yksin eläminen ja mahdollisesti jatkuva seksin etsiminen on mielestäni aivan yhtä arvostettava elämäntapa kuin parisuhde. Tässä suhteessa ei ole parempia ja huonompia ihmisiä. Mutta niille, jotka haluaisivat parisuhteen, toivoisi sen oikean löytyvän ja kestävän, mutta työtä sen hyväksi on tehtävä."

Hienoa. Ennen vain pitkä parisuhde oli jotakin. Nyt sentään sinkkukin saa olla. Ehkäpä joskus myönnetään, että noiden kahden ääripään välissäkin on lukematon määrä eri mahdollisuuksia eikä kenenkään oikeastaan pidä laittaa niitä arvojärjestykseen muille kuin itselleen.

"Ehkäpä joskus myönnetään, että noiden kahden ääripään välissäkin on lukematon määrä eri mahdollisuuksia eikä kenenkään oikeastaan pidä laittaa niitä arvojärjestykseen muille kuin itselleen."

Jokaisella meistä on elämäntilanteemme, joissa arvostuksemme vaihtelevat tilanteen mukaan. Tietysti tällaisesta perinteiseen parisuhteeseen tukeutuvasta henkilöstä, jatkuva seksin etsiminen tuntuu enemmän sitoutumispelolta tai pelkästään vain haluttomuutena ottaa ketään liian lähelle elämäänsä (ottaa vastuuta toisesta, tehdä kompromisseja asioista jne).

Joillekin voi tuo "jatkuva seksin etsiminen" olla tapa etsiä sitä oikeaa, joillekin se on vain tapa saada tarpeet tyydytettyä (ja unohtaa exä). Ensimmäiselle siitä voi muotoutua tapa, joka johtaa jälkimmäiseen tilaan. Eli mukaan tulee turhautuminen, tunteettomuus ja kylmyys. Eikä uskoakseni sen jälkeen ahdistuneisuudelta ja muilta ongelmilta voi välttyä.

Tiedän itsekin tunteen, jolloin kaipaa toisen ihmisen läheisyyttä niin paljon, että kuka tahansa kelpaa juopuneessa tilassa kainaloon - ja aamulla silmänsä avatessaan on valmis puremaan kätensä poikki päästäkseen pakoon.

Johnny - arvojärjestys on (ainakin meillä) laitettu - vähät muista ja muiden tavoista. Me elämme toisillemme.

Mitenhän on käynyt rakkauden?

Ainakin minä rakastan miestäni aika kovasti (aika saatanan kovasti, itse asiassa), ja olen valmis vaikka tappelemaan läpi harmaan kiven hänen vuokseen. Eikö Rakkaus kuitenkin merkitse eniten?

Pete - Touche ;)

Rakkaus on sen koossa pitävä voima.

t. toinen intohimoisesti rakastunut

Miten tuossa Väestöliiton linkissä ei näkynyt työttömyyttä tai muuta taloudellista kurjuutta uhkana parisuhteelle vai onko työtömyydestä tullut tabu, josa ei saa puhua.

Tietysti työttömyys ja muut taloudelliset kurjuudet voivat olla uhkana parisuhteelle, tosirakkaus kestää niin hyvät, kuin huonotkin ajat. Asennekysymys.

...

Liikaa ei kannata tehdä toisen puolesta, koska helposti se tunne on vain yksipuolista. Tiedän tämän kokemuksesta. Helposti puhutaan imeliä "rakastamisesta". Harvoin se kumminkaan on mitään oikeata. Itsensä uhraamisesta tulee myöhemmin vain paska jälkimaku suuhun ja ne haavat eivät hetkessä parane.

Parisuhteessakin on aina molemminpuolista hyötymistä, mikä pitää yhdessä. Vanha antaa rahaa ja nuori oman ruumiinsa...

Enter kirjoitti: "Vanha antaa rahaa ja nuori oman ruumiinsa..."

Jos joku muu olisi tuon edellä olevan sanonut, olisin pitänyt sitä pelkkänä typeränä provona. Enterin lausumana sillä on toinen merkitys. Omien epäonnistumisiesi yleistäminen kaikkien muiden parisuhteita koskevaksi on huono esimerkki ja täysin väärin.

Kyllä se vaan juuri niin on kuin Enter kirjoittaa: nuoren ja vanhan miehen suhteessa nuori saa rahallista turvaa ja vanha mies nauttia nuoren energisyydestä, imeä sitä itseensä ja elää uudelleen nuoruuttaan. Asia ei muuksi muutu JuhaniV:n opeilla.

Enkö minä ole aika mainio.. :D

Yritin vaivihkaa varoittaa erästä henkilöä...my dearest X come to your senses before it ruins your life.

Toimiva parisuhde (siis homojen) on Juhanille pyhä asia, jota vastaan ei saa käydä ilman, että hän on kuin terrieri puremassa nilkasta...oikea vahtikoira... tse tse tulepa tänne, niin setä antaa keppiä.

Toimiva parisuhde? Mitä se on? Minulla on toimiva printteri. Se toimii, kun ostin vasta viikko sitten. Edellinen lakkasi toimimasta ja päätyi kierrätykseen. Toimiva läppäri, sekin minulla on. Edellinen kone pulttasi. Ei siinä muuta vikaa ole kuin virtalähde meni sököksi. Olen luvannut poikaystävälleni, että korjaan sen tuota pikaa. Enpä ole vieläkään tilannut uutta virtalähdettä. Ei ole vielä tullut tilannetta, että tarvitsisin sieltä jotain tietoa, jota ei ole jo tallessa muualla. Toimiva autokin minulla on. Oikein homokrysleri. Siihenkin piti panna 160 euroa viime huoltoon, että toimisi talven yli.
Toimivaa parisuhdetta minulla ei kuitenkaan ole. On minulla poikaystävä, jonka kanssa olen ollut yhdessä jo seitsemän vuotta ja saman katon alla asutaan. Mutta en minä voi sanoa parisuhdetta toimivaksi. Se kun vaatii koko ajan räätälöintiä sinne tänne ja poikittain. Jos parisuhteestamme tulee jossain vaiheessa toimiva, olemme muuttuneet koneiksi.
Kyseessä on sentään kaksi ihmistä.

Hyvä pointti "Lukumo"!

En minäkään ehkes edes halua "toimivaa" parisuhdetta. Nykyinen joten kuten köröttelee, kun sitä sopivasti rasvataan ja lisäillään öljyjä (tai partavesiä tai vaahtokylpyaineita tai jne.) tarvittaessa.

[ranneliike] catfight [ranneliike]

Kaksi miestä, Michael Boiger-Weise (31v.) ja Herrmann Boiger-Weise (39) menivät naimisiin 2001 ja kaksi vuotta sitten he ostivat talon maalta. He asuvat Baijerissa lähellä Regensburgia. Päivääkään ei ole kaduttanut. He sanovat olevansa edelleen hyvin rakastuneita. He tapasivat jo 10 vuotta sitten. Homopaikoissa ei tee enää mieli käydä. Kun on täyttänyt 25, alkaa rauhoittua. Siellä homopaikoissa on koko ajan etsintä päällä ja sen takia tuntee olonsa vieraaksi, kun on jo kumppani. He tapasivat aikoinaan pikaruokakuppilassa. Papin aamen sanottiin paikallisen notaarin luona. Baijerin osavaltio haluaa nöyryyttää homopareja ja sen vuoksi homoliittoja ei tehdä henkikirjoittajan luona, kuten hetereoparit tekevät. Pojat halusivat myös papin siunauksen, mutta sitä ei tullut eikä ole lähiaikoina näköpiirissä.

Edelleen on sellainen tunne, että joutuu taistelemaan , jotta yhteiskunta hyväksyisi heidän liittonsa. Saksassa homoparit ovat eriarvoisessa asemassa verotuksen ja perintöoikeuden suhteen. Herman on töissä BMW:n tuotantolinjalla ja Michael Call Centerissä. He maksavat veroja ykkösluokan mukaan kuin naimattomat.

Pojilla on kaksi kissaa, kaksi pupua ja kaksi marsua. Molempien vanhemmat ovat hyväksyneet poikien liiton. Hermannin vanhemmilla oli asian kanssa vaikeuksia eivätkä he tulleet häihin, mutta muutaman viikon päästä he kutsuivat molemmat luokseen joulua viettämään. Naapurien kanssa on mennyt okein hyvin. Viime uudenvuoden aattona he pystyttivät ovensa eteen lumibaarin ja koko kylä oli mukana juhlimassa.

Poikien kuva on tässä:
http://www.mittelbayerische.de/SID_a247e2abc70c215d79b7a2cff2042a19/nachrichten/opfbayern/meldung.shtml?rubrik=mz&id=84744&seite=0&bild=

Ystävänpäivänä 2008



Ystävänpäivää elämänvaihepartnerin kanssa

Mistä johtuu, että yhä useampi haluaa elää partnerinsa kanssa vain osan elämää. Onko se päättämättömyyttä, itsekkyyttä vai kykenemättömyyttä pysyvään suhteeseen. Yhä enemmän on ihmisiä, jotka ajattelevat, että suhde ei kestä ikuisesti.

Homot ja lesbot ovat uskollisempia

Länsimaissa kestävät liitot ovat tulleet harvinaisemmiksi. Ilmeisesti avio- tai avoliitoissa satsataan yhdessäelämiseen vähemmän. Omat halut ja toiveet jäävät etualalle, ja toisen toiveet sivuutetaan. Sitten alkaa tulla mielipide- ja mielenkiintoeroja. Tutkimukset ovat paljastaneet, että homo- ja lesboliitot alkavat kestää pidempään kuin heteroliitot. Usein niissä samalla suhtaudutaan rennommin syrjähyppyihin.


Kompromissihalu on kestävän liiton perusedellytys

Pinnallisuus, egoismi ja haluttomuus kompromisseihin on suurin syy välirikoille. Jokainen joutuu miettimään, pyrinkö kompromisseihin ja elän saman ihmisen kanssa vain olenko mieluummin yksineläjä ja liikun vain satunnaisissa suhteissa ja elän elämääni omien halujeni mukaan. Ovatko suhteet vain seksuaalisia elämyksiä.

http://www.readers-edition.de/2008/02/13/valentinstag-der-lebensabschnittspartner/

PS. Sekin on varmaan tunnustettava, että on paljon esim. homoja, jotka eivät koskaan halua kiinteään liittoon, vaan elävät mieluummin yksinään. Ja on paljon liittoja, jotka katkeavat siihen, että toinen osapuoli yllättäen rakastuu vieraaseen. Rakastuminen on niin vahva tunne, etteivät siinä järkisyyt auta. Valitettavasti se jäljelle jäänyt osapuoli kokee jättämisen rajuna itsetunnon loukkauksena, ja selviävät siitä vasta vuosien päästä.