Amerikassa tuli perjantaina pariin elokuvateatteriin dokumenttifilmi "This Film is Not Yet Rated" (tätä elokuvaa ei vielä ole arvioitu). Se kertoo amerikkalaisesta elokuvatarkastamosta eli Motion Picture Association of America (MPAA). Se on järjestömuotoinen (ei valtion tai hallituksen), perustajina kuusi tärkeintä elokuvastudiota. Sen päätökset ikärajoista ovat suositusluonteisia.
Dokumentissa kuvataan, miten homo- ja lesbosisällöt johtavat MPAAssa tiukempiin ikärajoihin. Dokumentin ohjaaja Kirby Dick yritti tehdä MPAAn jäsenten haastatteluja, mutta toiminta on salaista, eikä kukaan suostunut sanomaan mitään. Sitten pantiin asialle yksityisetsivä, lesbo. Hän huomasi heti, että homokohtaukset, jopa viattomat viittaukset homoseksiin, johtivat heti tiukempaan sensuuriin. Esim. Brokeback Mountain on tiukemmin rajoitettu kuin Euroopassa.
MPAA:n näkemykset ovat silläkin tavalla merkittäviä, että elokuvanteikjät pyrkivät muuttamaan elokuviaan niin, että saavat haluamansa kieltoleiman. Nuoriso ei esim. mielellään mene katsomaan elokuvaa, joka on lapsille sallittu. Myös hyvin tiukka, kielletty alle 17 v. tai ”restricted”, johtaa huonoihin katsojalukuihin. Lehdet eivät juuri arvostele näitä elokuvia. MPAA ilmeisesti antaa suurille studioille ohjeita, mitä elokuvasta on muutettava, jotta se saisi kaupallisesti parhaat katsojarajoitukset. Yksityiset ohjaajat eivät näitä vinkkejä saa.
Kukaan ei tiedä, millaiset arviointiperusteet ja –ohjeet MPAAlla on. Kansa pitää sitä valtion hallintoportaana, siis julkisena laitoksena, mutta sitä se ei ole. Kun arvosteluperusteita kysyttyiin, MPAAn edustaja vastasi vain, että he eivät tee mitään standardeja, he vain heijastelevat yhteiskunnan mielialoja. Tällainen vastaus tarkoittaa, setä jos yhteiskunnassa leviää vaikkapa juutalaisvastaisuus tai afroamerikkalaisvastaisuus, MPAAn sensuuri seuraa perässä.
Dokumentiin oli vaikea löytää ohjaajia haastateltaviksi. Kaikki pelkäsivät, että heitä käsitellään jatkossa huonommin. Jotkut uskalsivat, kuten "Boys Don't Cry"-elokuvan ohjaaja. Näyttelijä Maria Bello ihmetteli, että pehmoseksikohtauksia käsitellään kovemmin kuin raakaa väkivaltaa.
Dokumentin salapoliisi selvittelee myös MPAAn jäsenten nimiä. Kaikkien alueelle ajavien autojen rekisterinumerot pantiin muistiin, ja lounasaikaan tuppauduttiin lähelle oletettuja juryjäseniä. ja niin syntyi nimiluettelo, jota toimittajat eivät ole pystyneet 30 vuoteen selvittämään. MPAAssa on tiukat salassapitosäännöt. Entisistä jäsenistäkin vain pari suostui puhumaan.
Ohjaaja Kirbi Dick vei oman dokumenttinsa MPAAlle arvioitavaksi. Kielletty alle 17 v., kuten odottaa saattoi. Saa nähdä, tuleeko dokumentti Suomessa televisioon.
http://dirkjung.ambidex.de/phpwcms/index.php?id=2,1040,0,0,1,0
Dokumentissa kuvataan, miten homo- ja lesbosisällöt johtavat MPAAssa tiukempiin ikärajoihin. Dokumentin ohjaaja Kirby Dick yritti tehdä MPAAn jäsenten haastatteluja, mutta toiminta on salaista, eikä kukaan suostunut sanomaan mitään. Sitten pantiin asialle yksityisetsivä, lesbo. Hän huomasi heti, että homokohtaukset, jopa viattomat viittaukset homoseksiin, johtivat heti tiukempaan sensuuriin. Esim. Brokeback Mountain on tiukemmin rajoitettu kuin Euroopassa.
MPAA:n näkemykset ovat silläkin tavalla merkittäviä, että elokuvanteikjät pyrkivät muuttamaan elokuviaan niin, että saavat haluamansa kieltoleiman. Nuoriso ei esim. mielellään mene katsomaan elokuvaa, joka on lapsille sallittu. Myös hyvin tiukka, kielletty alle 17 v. tai ”restricted”, johtaa huonoihin katsojalukuihin. Lehdet eivät juuri arvostele näitä elokuvia. MPAA ilmeisesti antaa suurille studioille ohjeita, mitä elokuvasta on muutettava, jotta se saisi kaupallisesti parhaat katsojarajoitukset. Yksityiset ohjaajat eivät näitä vinkkejä saa.
Kukaan ei tiedä, millaiset arviointiperusteet ja –ohjeet MPAAlla on. Kansa pitää sitä valtion hallintoportaana, siis julkisena laitoksena, mutta sitä se ei ole. Kun arvosteluperusteita kysyttyiin, MPAAn edustaja vastasi vain, että he eivät tee mitään standardeja, he vain heijastelevat yhteiskunnan mielialoja. Tällainen vastaus tarkoittaa, setä jos yhteiskunnassa leviää vaikkapa juutalaisvastaisuus tai afroamerikkalaisvastaisuus, MPAAn sensuuri seuraa perässä.
Dokumentiin oli vaikea löytää ohjaajia haastateltaviksi. Kaikki pelkäsivät, että heitä käsitellään jatkossa huonommin. Jotkut uskalsivat, kuten "Boys Don't Cry"-elokuvan ohjaaja. Näyttelijä Maria Bello ihmetteli, että pehmoseksikohtauksia käsitellään kovemmin kuin raakaa väkivaltaa.
Dokumentin salapoliisi selvittelee myös MPAAn jäsenten nimiä. Kaikkien alueelle ajavien autojen rekisterinumerot pantiin muistiin, ja lounasaikaan tuppauduttiin lähelle oletettuja juryjäseniä. ja niin syntyi nimiluettelo, jota toimittajat eivät ole pystyneet 30 vuoteen selvittämään. MPAAssa on tiukat salassapitosäännöt. Entisistä jäsenistäkin vain pari suostui puhumaan.
Ohjaaja Kirbi Dick vei oman dokumenttinsa MPAAlle arvioitavaksi. Kielletty alle 17 v., kuten odottaa saattoi. Saa nähdä, tuleeko dokumentti Suomessa televisioon.
http://dirkjung.ambidex.de/phpwcms/index.php?id=2,1040,0,0,1,0