HS: Paljonko itse juot?

Tiedän sohaisevani ampiaispesään nostamalla tämän asian keskusteluun. Teen sen kuitenkin.

Hesarin sunnuntaiosiossa (27.8.2006) arvioidaan työterveyslääkäri Juhani Seppäsen kirjaa Selvästi juovuksissa, Otava 2006.

Jutun ingressi:
Työterveyslääkäri ja kirjailija Juhani Seppänen paljastaa, millaista itsepetosta ja kaunistelua on suomalaisten kohtuullisena pitämä alkoholinkäyttö. Vuoden salaraittiina elänyt Seppänen väittää, että koko yhteiskunta, tiede ja valtiokin, tukee kohtuutonta juomista.

Aivan samat ilmiöt olen huomannut kuin Seppänen. Noin toistakymmentä vuotta sitten ilmoitin tuttavapiirissämme, etten välitä enää ottaa alkoholia. Sain selittää selittämästä päästyä miksi en ota. Eräät epäilivät suoraan, että minulla oli vakava alkoholiongelma ja olen kenties hakeutunut hoitoon taikka AA-kerhoon. Mistään sellaisesta ei ollut kysymys. Huomasin, että vierailukutsut vähenivät ja joihinkin entisiin kyläpaikkoihin ei ole ilmoitukseni jälkeen ollut asiaa. Olen mitä ilmeisimmin huonoa seuraa = aiheutan huonoa omaatuntoa. Tämä siitäkin huolimatta, että ilmoitan muiden alkoholinkäytön kutsuilla olevan minun puolestani OK, ja että meillä kotona vieraille tarjotaan alkoholia, jos he sitä haluavat.

Olen ihmetellyt, kuinka helpoksi, jopa tuputtaen, alkoholin saaminen on tehty. Jos astun risteilyalukselle, ensimmäiset drinkit ovat tarjolla heti sisääntuloaulassa.

Mietin samaan aikaan muutamaa ystävää ja tuttavaa, jotka ovat selkeästi sairastuneet alkoholismiin, mutta kieltävät sen jyrkästi. Yksi heistä kuoli äskettäin alkoholin aiheuttamiin moniin sairauksiin. Viime hetkinä joku lääkäri tokaisi verikokeita tutkiessaan, että hän on alkoholisti. Kumppani suivaantui kommentista perin juurin ja väitti sitä vääräksi. Kuolema tuli aika pian sen lausunnon jälkeen. Monasti olen ajatellut, voisinko ketään heistä auttaa. En osaa, en pysty, eivätkä he sitä halua.

Muutama lainaus Hesarin jutusta:
- Miten ihmiset jaksavatkin etsiä juomiselleen oikeutusta ja hyviä syitä? Puhutaan sievistellen tipattomasta tammikuusta ja juodaan sen jälkeen hyvällä omallatunnolla. Annoslaskureista on tullut samanlaista aikuisviihdettä kuin laihdutuskuureista.

- Tiedekin antaa juomiselle hyviä syitä, kuten geenit. Se tuottaa uusia merkityksiä hiprakalle, kekkulille ja bilehumalalle. Valtio muka varoittelee, mutta samalla se varmistaa, että alkoholia on aina saatavilla.

- Hänestä [Seppäsen mielestä] tiede etsii turhaan syytä ihmisestä itsestään, kun vika on aineessa. Alkoholi on hermostomyrkky. Kuka tahansa, joka riittävästi juo, tulee alkoholista riippuvaiseksi.

- Miksi ei vain pistetä pullonkorkkia kiinni ja katsota, mitä tapahtuu? Seppänen sanoo, että lievät mielenterveysongelmat vähenisivät. "Hirveän monella masennus, unettomuus ja ahdistus johtuvat alkoholinkäytöstä, jota pidetään kohtuullisena."

Juhani

Luen ja hykertelen parhaillaan Mark Levengoodin ja Unni Lindellin kirjaa Vanhat tädit eivät muni. Kirjaan on kerätty lasten lausahduksia. Tähän keskusteluun jatkolämmittelyksi lainaus kirjan alkusanoista.

"Ystäväni Thomas kertoo usein hämmentyneenä asioinnistaan alkoholiliikkeessä eräänä perjantai-iltapäivänä. Kyllästyneenä loputtomaan jonotukseen hänen viisivuotias tyttärensä Sofie oli asettunut keskelle lattiaa ja huutanut: 'Aina vaan viinaa ja viinaa eikä koskaan ruokaa!' Thomas, joka ei ole sen viinanhimoisempi kuin muutkaan isät, olisi halunnut vaipua maan alle häpeästä, eikä Sofien tarvinnut odotaa päivällistään paljoa pidempään."

Juhani

"JuhaniV kirjoitti: Vuoden salaraittiina elänyt Seppänen väittää, että koko yhteiskunta, tiede ja valtiokin, tukee kohtuutonta juomista."

Tuota voisi jo pitää salaliittoteoriana.

"Huomasin, että vierailukutsut vähenivät ja joihinkin entisiin kyläpaikkoihin ei ole ilmoitukseni jälkeen ollut asiaa. Olen mitä ilmeisimmin huonoa seuraa = aiheutan huonoa omaatuntoa."

Kumma juttu, minulle kirkkaat maistuvat kyllä ja kehotan muitakin kokeilemaan, mutta ei minua silti kylään kutsuta ja aika harvoin minulle niitä tarjotaankaan. Ympäröivät ihmiset ovat todenneet, että kännissä olen paljon kivempi ihminen kuin selvin päin.

"Olen ihmetellyt, kuinka helpoksi, jopa tuputtaen, alkoholin saaminen on tehty. Jos astun risteilyalukselle, ensimmäiset drinkit ovat tarjolla heti sisääntuloaulassa. "

Saman voisi sanoa sokerista, tupakasta tai pornosta.

"Valtio muka varoittelee, mutta samalla se varmistaa, että alkoholia on aina saatavilla."

Miten niin aina saatavilla?

"Miksi ei vain pistetä pullonkorkkia kiinni ja katsota, mitä tapahtuu? Seppänen sanoo, että lievät mielenterveysongelmat vähenisivät. "Hirveän monella masennus, unettomuus ja ahdistus johtuvat alkoholinkäytöstä, jota pidetään kohtuullisena."

Joo, ja minä olen paljon kivempi ja rentoutuneempi ihminen kännissä kuin tavallisesti. Masennus ja ahdistus helpottavat. Mutta minä en juokaan kaljaa, vaan viinaa. Ihmiset juovat kaljaa kuin jotain kahvia, siitä tulee se alkoholin suuri kulutus. Viinaa otetaan juhlan kunniaksi.

Äidin puolen suvun pitäjän perinteisiin kuului runsas alkoholituotteitten nauttiminen. On väärin, ettei perinnettä pidetä yllä.

Helsinginkadun tenuporukalla näyttääkin olevan sitten juhla joka päivä - elämä yhtä juhlaa.

Tämä keskustelu aihe on itse asiassa hyvin läheisesti sidoksissa aloittamaani ilmaisen viinan keskusteluun.

Minulle ei koskaan iske viinanhimo, eli en lähde koskaan ulos humaltuminen mielessä. Eri asia oli nuorempana, jolloin tuli otettua kotona muutama juoma jo pohjiksi samalla kuin laittautui ulos. En myöskään tissuttele kotona tai muuallakaan. Mutta... jos sosiaaliseen tilanteeseen kuuluu alkoholi, niin juon. Ja kun juon muutaman, rupeaa "suu napsaamaan". Ja se napsaakin sitten niin hyvin, että "mopo lähtee" käsistä jos ei pidä varaansa.

Viina on aika isossa roolissa meikäläisessä yhteiskunnassa kieltämättä. Ehkä alkoholiveron tuoton suhteen.

Muinainen kieltolaki teki viinasta "kielletyn hedelmän" ja nykyinen holhoava ja tempoileva alkoholipolitiikka ja jatkuva asiasta tohottaminen pitää "kielletyn hedelmän" leimaa yllä. Moni viinaa eläimen raivolla juomaan juuttunut ajattelee, että "jos en huomenna saakaan lisää".

Juhani V.n harrastus taitaa olla sohaista "ampiaispesiin" ja kuvitella aiheuttavansa huonoa omaatuntoa toisille. Ilkeilyä vai kiusaamista?

Kyseisessä HS:n artikkelissa Juhani Seppänen kertoo juoneensa aiemmin 25 litraa olutta ja litran viiniä viikossa. Tuohon määrään saa jo juoda aika paljon!

Itse tissuttelen keskiolutta melko runsaasti - siis aivan kohtuuttomaksi. Laskin sellaisen vähän kosteamman viikon olutmäärää ja pääsin (vain) 20 litran kulutukseen. Tuohon määrään saa joka päivä käydä lukemassa baarissa iltapäivälehdet ja huitaista muutaman tuopin palanpainikkeeksi ja sen lisäksi käydä vielä muutamana iltana röpöttämässä ihan reilusti sitä keskiolutta. En pidä itseäni missään määrin kohtuukäyttäjänä.

Seppäsen viikossa juoma alkoholimäärä vaati elimistössä palaakseen teoriassa noin 170 tuntia. Viikossa puolestaan on 168 tuntia. En tee mitään johtopäätöstä. Tehköön joku muu.

"Irokeesi kirjoitti: "Kyseisessä HS:n artikkelissa Juhani Seppänen kertoo juoneensa aiemmin 25 litraa olutta ja litran viiniä viikossa. Tuohon määrään saa jo juoda aika paljon!".

Minä en ole tällä vuosisadalla juonut edes kokonaista sixpäkkiä. Kolme pulloa viinaa on mennyt vuodessa, niistäkin suuri osa kavereiden kanssa nautittuna. Pari lasia viiniä. Viina tulee Venäjältä ja kun en ole toviin siellä käynyt niin ei ole juotukaan. Minä en kiskurihintaa maksa viinasta.

Seppäsen on ihan turha syyttää valtiota omista juomisistaan.

Omat kokemukseni ovat JuhaniV:n kanssa samanlaisia siinä suhteessa, että ollessani aikoinaan pari vuotta käyttämättä alkoholia sain puolustella ratkaisuani usein. Vierailukutsut eivät sen sijaan vähentyneet. Pystyn nykyään (opiskeluaikaan ja jonkin aikaa sen jälkeenään en vielä) hallitsemaan alkoholin käyttöäni, mutta aiemmin kieltäytyessäni juomasta toisten tahtiin sain kuulla "mamistelevani". Nykyään tuttavat ovat tottuneet siihen, että minulla on oma tahti juoda ja heillä omansa.

Enterille vastaan, että ei kumpaakaan.

Olen liian monta kertaa törmännyt sateenkaari-ihmisten kohdalla kohtuuttomaan alkoholin käyttöön.
Minusta homokulttuuri on liian kostea. Siitä pitäisi voida keskustella, vaikka sellaisesta ei pidettäisikään.
Tulisi koettaa löytää nykyistä paljon enemmän vaihtoehtoista toimintaa, kuin kapakat ja alkoholin käyttö.

Juhani

Enter, jos juominen aiheuttaa huonoa omaatuntoa, niin siitä on silloin syytäkin puhua..

Joku nyt varmasti älähtää, mutta musta biletys ja baarikulttuuri kuuluu nuoruuteen ja siitä kuuluukin kasvaa jossain vaiheessa yli. Ei, en ole ajamassa vanhempia bilettäjiä pois ravintoloista tai mitään sellaista, mutta kyllä kolmevitosena ja vanhempana pitäis viimeistään olla elämässä muitakin suunnitelmia, kuin seuraava perjantai, ja myös kypsempi arvomaailma.

Musta on ok humaltua bilettämisen takia, mutta huolestuttavaa bilettää humaltumisen takia. Alkoholismin synnyn kannalta noissa on iso ero.

JuhaniV kirjoitti: "Minusta homokulttuuri on liian kostea."

Verrattuna heterokulttuuriinko?

Täytyneen selventää lauserakennetta. Se ei sisältänyt vertailumuotoa.

Juhani

Olennaista on vaikuttaa homojen elämänolosuhteisiin kokonaisuutena. Nyt nostetaan vain yksittäisiä asioita ja sitten ollaan kuin kaikki olisi hyvin. Pinkkiruusu on ensimmäinen, joka yrittää vaikuttaa perusasioihin, mitä seta ei ole kyennyt tekemään (kuten työelämän olosuhteet), koska siellä oli sellaisia henkilöitä, jotka eivät näe metsää puilta. Tässä valtiossa on valtava muutosvastarinta, koska a) heteronaiset haluavat johtopaikoille- ja lesbot peesaavat siinä perässä heitä b) SDP on valtapuolueena ongelma, koska työläismies on homofobinen ja alhaisella koulutustasollaan rigidi siinä suhteessa muuttamaan asenteitaan. Homojen asemassa tapahtuu muutoksia vain Ruotsin ja Saksan kaltaisten valtioiden esityön johdosta. Täällä ei kyetä tekemään innovatiivista ajattelutyötä itse! Tämä on vaan surullinen totuus suomalaisista "homoälyköistä".

Juopottelu on ehkä oire. Ensinnäkin kapakkaan voi mennä katsomaan ihmisiä, jos/kun ei jaksa olla yksin kotonaan. Tässä on yksi pointti. Elämä marginaalissa saattaa Suomen kaltaisissa valtioissa olla henkisesti rankkaa. Monesti juopottelu on keino vähentää stressiä. Tässä voi olla toinen pointti. Kun vanhenee voi sekin aiheuttaa syrjäytymistä nimenomaan homomiehellä. Voi olla syy juopotteluun. Kolmas pointti.

On tyhmää kirjoittaa "pitäisi" lauseita, koska kaikilla ei ole yhtä hyvin eikä henkisiä voimavaroja muuttaa omaa tilannettaan.

Homoilla on minusta tapa saivarrella ja kieltää tosiasioita kuin ottaa niitä esiin. Tutkimukset eivät anna minusta oikeata kuvaa, koska moni ei halua tarkastella asioita objektiivisesti, vaan parantelee tilannettaan vastauksissaan.

Ruotsissa on enemmän valmiuksia keskusteluun, koska siellä yhteiskunta perustuu juuri siihen.

Helsinkiläisten lähiö- ja kortteliravintoloiden elämäntapaa kymmenisen vuotta läheltä seuranneena kysyisin mieluummin miksi heteroiden elämäntapa on niin kostea. En siis oikeasti usko, että kosteaa elämäntapaa viettävien homojen suhteellinen määrä populaatiossa olisi yhtään sen suurempi kuin heteroidenkaan. Homoravintoloiden kohtuullisen pienestä määrästä johtuen nuo kosteat homot ovat ehkä paremmin näkyvillä. Silti ei toki saa unohtaa, että niissä heteroravintoloissa istuu paljon homojakin tissuttelemassa.

Päivästä toiseen baareissa aikaansa tappavilla heteroilla lienee aivan samoja syitä käyttäytymiselleen kuin homoillakin: yksinäisyys ja seuranpuute, harrastusten puute, liikaa vapaa-aikaa (työttömyys, sairaus tms), syrjäytyneisyys jne.

Voi olla että oma homotuttavapiirini on jollakin lailla valikoitunutta, mutta tuntuu siltä, että ainakin se porukka käyttää alkoholia paljon hillitymmin kuin heterotuttavapiirini. En kuitenkaan alkaisi rakentamaan sen suppean otoksen pohjalta mitään teoreemaa homojen vs heteroiden juomatavoista.

Kyllä alkoholinkäytöstä saa ja pitääkin olla huolestunut. Työn puolesta olen nähnyt monien ihmisten alkoholisoitumisprosesseja. Joidenkin ihmisten kyky sietää vastoinkäymisiä on rajallisempi kuin toisten. Alkoholi ei ole niitä parhaita lääkkeitä elämän vastoinkäymisiin. Yhden aikaisemmin sivistyneesti ja sosiaalisesti kohtuullisesti alkoholia käyttäneen tuttavani vastoinkäymiset ajoivat kiihtyvään jarruttamattomaan juomiseen ja vajaassa vuodessa aidosti deekikselle, josta ei enää muuta keinoa lopettaa löytynyt kuin antabuskuuri.

Lähimmäiseni lähipiirissä on sattunut kuolemantapaus.
Perjantaina saapuneen suru-uutisen perään isäänsä sureva tytär on,
isänsä ystäviin tutustuen, viihtynyt baareissa nyt neljä iltaa ja yötä putkeen.
Tänään tuo pyyteli beetasalpaajia kun sydän jyskyttää.
Totta hemmetissä se jyskyttää, ärähdin puhelun jälkeen, mutta että
tässäkö tilanteessa ei saa sanoa että mitäs jos joisit välillä jo vähän vähemmän -??

Viina tuntuu Suomessa olevan lääke, vähän kaikkeen.
Ilo, suru, harmistus, kiukku, riita, univaikeudet, raskas työpaiva jne jne jne...
Ja joo, puhun kyllä kokemuksesta.

Seppänen ennustaa Ilta-Sanomien nettisivulla, että alkoholista tulee syrjäytyneiden juoma samaan tapaan kuin tupakkaa polttavat vain luuserit. Toivotaan näin, itse en nimittäin juo, saati polta.

G

Rokkihomon mainitsema viinan käyttö "lääkkeenä" on jokseenkin tutun kuuloista. On turhauttavaa koettaa vihjata, ettei siitä oikeasti ole mitään hyötyä. Jostain syystä stressinlaukaisulääkkeeksi harrastettavaa työnjälkeistä tissuttelua pitää kuitenkin aina jotenkin perustella ja anoa sille "järkisyyn" kautta hyväksyntää.

Stressaava työpäivä on monille oiva perustelu siemaista ainakin pikkuisen. Joskus vähän enemmänkin, jos töissä on ollut oikein ahdistavaa. Lopputulos on se, että mieli voi ehkä keventyä kemiallisesti hetkeksi, mutta ei oikeasti paha olo minnekään häviä; se tulee takaisin ja pikku krapulan saattelemana ehkä voimakkaampanakin. Ja krapulan vuoksi vähän tavallistakin stressaavamman seuraavan työpäivän päätteeksi pitää taas ottaa "rentouttava".

Turruttavan vaikutuksen saamiseksi tarvitaan hissukseen aina vain hieman enemmän juomaa - ja kasvava kierre on näppärästi kasassa.

Itse en ole koskaan onneksi oppinut rentouttamaan itseäni alkoholilla. Olen vähän sitä mieltä, että murhe on aika pieni, jos sen viinalla saa pois. Ja jos on niin isoja murheita, että juoda pitää, niin miksi ei koeta puuttua niihin murheisiin. Rankan työpäivän jälkeen ei tule koskaan otettua sitä paria tuoppia, pulloa, lasillista, hörppyä, ryyppyä jne. Ajatuskin sellaisesta on vastenmielinen. Lisäksi humalassa tunteeni ovat pinnassa vahvemmin kuin selvänä. Tuloksena stressi voi hyvinkin laueta hyvinkin ei-toivotulla tavalla.

Ihan juuri niin Smo..
Ei alkoholistilta koskaan lopu syyt juoda, eikä sairaalloisen ylipainoiselta syyt syödä, aina löytyy syy palkita tai lohduttaa itseään. Ongelma on juuri siellä tunteiden ilmaisemisen vaikeudessa ja tavassa yrittää hallita niitä väärin keinoin, josta syntyy kierre. Kyllä mä uskoisin, ettei ne surullisimmat esimerkit juomisesta lainkaan aina synny erityisen vaikean elämän tuomasta ahdistuksesta, vaan siitä, että ihan normaalielämästä johtuvia ongelmia yritetään hukuttaa juomalla, ja juominen on se, joka lopulta vie työn, kodin, perheen ja ystävät, tarjoten taas uusia hyviä syitä juoda..

o/ minä en juo myöskään

JuhaniV "Olen mitä ilmeisimmin huonoa seuraa = aiheutan huonoa omaatuntoa. "

Jospa et aiheutakaan huonoa omaatuntoa vaan josko olet alkoholittakin vain tylsä ;-)

Setassa harrastetaan leirejä ja tapaamisia, joissa vahvin sallittu juoma on kahvi. Ihan pätevä keino, jos ryyppäät, niin sitten yksin tai oman pienen silkkisesi kanssa, mutta Setan tilaisuuksin selvin päin ja ilman juomia. Vähän niin kuin kirkkoon.

DraamaPsyko kirjoitti: "JuhaniV "Olen mitä ilmeisimmin huonoa seuraa = aiheutan huonoa omaatuntoa. "

Jospa et aiheutakaan huonoa omaatuntoa vaan josko olet alkoholittakin vain tylsä ;-)"

Tuo vaihtoehto tuli minullekkin mieleen.

Kaikki tuntuvat itse juovan "sivistyneesti" ja kohtuullisesti. Ne ovat ne kaikki muut joilla menee kuppia liikaa. Miksei täällä kukaan myönnä, että välillä tulee juotua liikaa, sammuttua, rähinöityä? Niin no, en minäkään ole sellainen.
Miissään ei olla osoitettu, että pienet, päivittäiset annokset olisivat haitallisia. Ei myöskään sitä, että olisi terveellisempää juoda viiniä pari lasia päivällisellä kuin pari kulausta kossupullosta salaa yksin kotona. En ole myöskään löytänyt tietoa siitä, että suomalaisiin olisi sisäänrakennettuna joku juoppousgeeni. Yhteiskunta meistä on sellaisia tehnyt, kieltolakeineen, moralisointeineen jne. Keski-Euroopassa edelleen kuluu alkoholia paljon enemmän kuin meillä.
Suomalainen alkoholipolitiikka on täysin hakoteillä. Paniikinomaisesti laskettiin viinaveroa. Tähän syynä oli yksin pelko verotulojen laskusta tuontiviinan seurauksena. Miksei laskettu mietojen viinien veroa? Sillä meitä olisi parhaiten "opetettu" keskieurooppalaisten tavoille.

<Kirjoittaja on piilottanut kirjoittamansa viestin>

Minä tunnustan.. o/

Baarista en oo koskaan lentänyt pihalle, mutta ennen kun pääsin niihin sisälle, niin oon kontannut parit farkkujenpolvet rikki ja tullut kantamalla kotiin useamman kerran. Joidenkin pitää oppia rajansa kantapään kautta, ja kun on tyhmä, niin pitää testata monta kertaa, että vieläkö se raja on siinä, ettei kannata jatkaa, kun maailma ympärillä jo pyörii ja onko "mä-en-juo-enää-koskaan -olotila" aina yhtä kamala.. Kyllä on. :)
Rähissyt en oo vielä koskaan, mutta halaillut tuntemattomia vastaantulijoita kadulla ja istunut puistossa juttelemassa "vakiasukkaiden" kanssa enkeleistä. Yksi kerran luulikin mua sellaseksi, ku katulamppu paistoi takaapäin niin osuvasti ja muutenkin ulkonäkö on kuulemma sopiva. Ja pari kertaa itkenyt katkerasti oi äiti äiti miksi minut hylkäsit. Ei sillä, ettenkö tekis noita selvinpäinkin, mutta kännissä se on kivempaa. :)

Omaan alkoholin käytön lopettamiseen oli useita syitä. Lyhyesti voisin todeta, että alkoholi ei vain minulle sovi. Toki nuorempana tuli tehtyä kavereiden kanssa kaikki perushölmöilyt.

Kun otin alkoholia, alkoi väsyttää varsin pian ja muutuin hiljaiseksi. Kahvilla yritin pysyä seurassa pirteänä. Se oli kuitenkin aika rasittavaa.

Ennen kuin näitä keskusteluja alkoholin seurannaisvaikutuksista oli juurikaan julkisesti käyty, olin havainnut itse monta seikkaa tosiksi. Pienenkin määrän huomasin vaikuttavan unen laatuun. Uni oli jotenkin pinnallista. Seuraava päivä oli töissä sen mukainen. Eri alkoholeilla oli uniin erilainen vaikutus. Konjakki sai aikaan painajaismaisia unia, viski puolestaan eroottisia unia.

Elimistöni ilmoitti myös milloin illan limiitti tuli täyteen. Muistan joskus tilanneeni kallista punaviiniä joko suurimman annoksen vai oliko peräti pullo. Koko määrä jäi siihen paikkaan ja läksin kotiin nukkumaan. En pystynyt juomaan yhtään enempää.

Kohtuullinenkin juominen sai aikaan pitkän masennuksen. Säännöllisesti huomasin, että sen jälkeen oli nk. parin päivän vitutus päällä. Töiden tekeminen sujui kehnosti. Mitään luovaa, kuten jonkin jutun kirjoittamista oli turha aloittaa. Siitä ei vain tullut yhtään mitään. Seurauksena lisää huonoa omaatuntoa, eli vitutusta ja töiden kasaantumista.

Jossakin vaiheessa pidin kirjaa kuukauden ravintolalaskuista ja muusta ostetusta alkoholista. Summa ei ollut missään suhteessa edes ylimitoitettuun hyötyyn.

Mietin myös ravintolatapaamisten sosiaalisia kuvioita. Mistä esimerkiksi noissa illanistujaisissa puhuttiin. Alkoholin siivittämänä keskustelut olivat joskus lennokkaitakin. Kuitenkin ne samoissa porukoissa olivat suunnilleen samojen asioiden toistamista, tyhjänpäiväisyyksiä. Lähinnä yrityksiä oman tylsyyden ja joillakin myös yksinäisyyden eliminoimiseksi.Tuloksena ei mitään uutta ja rakentavaa niistä myöhemmin juurikaan ollut havaittavissa. "Kostean kauden" jälkeen sosiaalisiin kuvioihin on ilmestynyt uusia kiinnostavia ihmisiä, joille aikaisemmin ei ollut aikaa eikä tilaa.

On aivan selvää, että perheemme taloustilanne verrattuna aikaisempaan kosteaan kauteen on nyt tuntuvasti parempi. Viina on kallista ja tarjoiltuna järkyttävän kallista.

Juhani

Itse en voi todeta että minulla olisi alkoholi ongelmaa ,vaikka kyseistä ainetta onkin jonkin verran tullut maisteltu .
Viimeinen vuosi on tullut oltua täysin raittiina , eikä juurikaan alkoholin mielitekoa ole ollut .
Päin vastoin , mitä pidempään raittiutta on kestänyt sitä vastenmielisemmältä kyseisen aineen käytön uudelleen aloittaminen tuntuu .

"Paniikinomaisesti laskettiin viinaveroa. Tähän syynä oli yksin pelko verotulojen laskusta tuontiviinan seurauksena. Miksei laskettu mietojen viinien veroa? Sillä meitä olisi parhaiten "opetettu" keskieurooppalaisten tavoille."

Mikäli en aivan väärin muista, niin viimeisimmissä "alkoholiuutisissa" sanottiin, että suomalaisten alkoholinkulutus on kääntynyt laskuun. Ja samoin on käynyt tuontiviinalle.

Itse juon muutaman oluen, viinilasin tai jotain muuta melkeinpä päivittäin. Nuorempana tuli silloin tällöin vedettyä ns. perseet, mutta nyt vanhempana en edes muista, milloin olisin ollut kunnolla humalassa. Suomalaisessa juomiskulttuurissa itseäni tympii eniten se, että porukat juo ihan älyttömästi ja ovat sitten kaatokännissä. Monessa diskossa tai pubissa on varsinkin viikonloppuisin ikävä käydä, kun ihmiset ovat liian humalassa, että pahimpia tapauksia saa jopa hieman pelätä. Ja tämä kaatokännääminen on minusta hyvin suomalainen ilmiö sillä en ole siihen muualla Euroopassa törmännyt.

Tuosta ei-toivottujen vaikutusten listalta vielä alkoholin vaikutus muistamiseen. Tällä en nimenomaan tarkoita kaatokännin aiheuttamia muistinmenetyksiä. Kohtuullisetkin alkoholimäärät aiheuttivat aivan selvää mieleen painamisen heikkenemistä ja myös muistista palauttamisen vaikeutumista. Ei kovin paljon, mutta kuitenkin niin, että sen havaitsi. Onko muilla vastaavia havaintoja?