Helsinki ei ole enää kiva kaupunki!

Syntymäkaupunkini Helsinki ei ole enää se viihtyisä ja rento paikka, mitä se oli vielä parikymmentä vuotta sitten, jolloin vielä siellä asustelin.

Kävin tänään pakosta todella pitkästä aikaa täältä maalta Helsingin ydinkeskustassa keskellä päivää ja vieläpä auton kanssa.

Kamalaa! Ihmisiä on aivan liikaa. He ovat epäkohteliaita ja tylyjä. Minua ei ehditä palvella. Kaikilla näyttää olevan kiire jonnekin. Autoja on aivan liikaa. Liikenteessä ollaan oikeasti ilkeitä toisia kohtaan. Sain myös väistellä paloautoja jalkakäytäville. Parkkeeraamisen hinta on päätä huimaava. Käyn joskus harvoin Kaivopuiston kärjessä kahvilla ja merta katselemassa. Parkkipaikka oli aivan täysi. Ihmiset soittivat torvea ja huusivat toisilleen, kun joku vei paikan toisen nenän edestä. Häivyin sieltä saman tien.

En nyt yhtään ihmettele eräässä seminaarissa kerrottua tietoa, että helsinkiläiset miehet kuolevat muita suomalaisia miehiä selvästi nuorempina.

Helsinki City on suurkaupungistunut epämiellyttävällä tavalla. Voisin omasta puolestani sitten arvella, että olen parinkymmenen vuoden takaisesta selvästi maatunut, jota pidän hyvänä asiana. ;-)

Olen huomannut, että yhä harvemmin Helsingin ydinkeskustaan on asiaa. Jutut hoituvat useimmiten Kehä III:lla taikka virtuaalisesti. Täällä muuten tuntuu asuvan varsin lauhkeata porukkaa helsinkiläisiin verrattuna.

Juhani

Tämä juttu on kovin järkytys sinulta sen jälkeen kun sanoit pankissa, ettet ole näin isoa ennen kädessäsi pitänytkään.

"JuhaniV
09.08.2006, 22:34
Kamalaa! Ihmisiä on aivan liikaa. He ovat epäkohteliaita ja tylyjä. Minua ei ehditä palvella. Kaikilla näyttää olevan kiire jonnekin. Autoja on aivan liikaa. Liikenteessä ollaan oikeasti ilkeitä toisia kohtaan. "

Minulla kävi niin, että kengän nauhat takertuivat pyörän polkimiin ja olin erittäin paljon kiinni. Ohjasin pyörän sivuun. Kenkä ei lähtenyt jalasta vaan otin repusta veitsen ja katkoin itseni vapaaksi. Mutta mutta! Minulle rinkuteltiiin kelloa vaikka olin siististi tien syrjässä! Ei puhettakaan että oltaisiin tultu avuksi!
Tällaisia samanlaisia auttamattomuuskokemuksia minulla on pilvin pimein.

"Helsinki City on suurkaupungistunut epämiellyttävällä tavalla. Voisin omasta puolestani sitten arvella, että olen parinkymmenen vuoden takaisesta selvästi maatunut, jota pidän hyvänä asiana. ;-) "

Helsinki on kuin Los Angeles mitä tulee ihmisten ikäviin luonteenpiirteisiin.
Mitä taas tulee maalaistumiseen, Setassa kuulin, että minulla on "voimakas kehäkolmosen ulkopuolisen alueen henki". Sellaisena haluan sen pitääkin. JuhaniV:tä paremmat lähtökohdat minulla on sikäli, etten ole helsinkiläinen alun perinkään, vaan pipa jäi sinne rotvallin reunalle ja siä se viäkin on.

"Olen huomannut, että yhä harvemmin Helsingin ydinkeskustaan on asiaa. Jutut hoituvat useimmiten Kehä III:lla taikka virtuaalisesti. Täällä muuten tuntuu asuvan varsin lauhkeata porukkaa helsinkiläisiin verrattuna."

Elämä alkaa pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Vielä Vantaan Kuusijärvellä sain bodarit kimppuuni kun yritin keittää teetä Trangialla ulkoilukeskuksen pihalla, mutta en kun tein sen kansallisen monumenttimme Tuusulan Halosenniemen luona.
Kun tulee Helsinkiin niin pitää ottaa jäykkäkouristuspiikki siltä varalta että helsinkiläinen puraisee.

Ai niin, sain tänään kaksi irtokoiraa kimppuuni Kallahdenniemellä.

Kyllä itsekin muuttuu rennommaksi ja vapautuneemmaksi kun pääsee Helsingistä ulos.

JuhaniV kirjoitti: "Syntymäkaupunkini Helsinki ei ole enää se viihtyisä ja rento paikka, mitä se oli vielä parikymmentä vuotta sitten, jolloin vielä siellä asustelin."

Syntyperäisenä ulkopaikkakuntalaisena kyseenalaistan Helsingin rentouden ja viihtyisyyden toistuvasti. Nyt ja parikymmentä vuotta sitten. Olen asunut pääkaupunkiseudulla aina 70-luvun loppupuolelta - välillä tosin olin joitakin vuosia poissa.

"Kävin tänään pakosta todella pitkästä aikaa täältä maalta Helsingin ydinkeskustassa keskellä päivää ja vieläpä auton kanssa."

Helpon tapa Helsingin ydinkeskustassa liikkumiseen ovat julkiset kulkuvälinet, joiden aikataulut ja reitit ovat varsin kattavat. Liikenne puuroutuu toistuvasti, kun yhä enenevässä määrin yksin ajavat satunnaiset autoilijat tulevat asioimaan keskustaan.
Alunpitäen Helsinginniemeä rakennettaessa kadut mitoitettiin hevosvetoisille vaunuille ja niille harvoille autoille, joita yksityiset ja muutamat julkista liikennettä harjoittavat liikennöitsijät omistivat.
Nykyisellään autokanta on monisataakertaistunut, joka puolella ydinkeskustaa katuja reunustavat, niin asukkaiden kuin keskustaan asioimaan tulevien ihmisten autot. Liikennettä lisäävät osaltaan näiden ihmisten työpaikkojen vaatimat hyötykuljetuksia hoitavat jakeluautot, joiden liikkuminen ja kuormaus ovat oleellisia työssä käyvien ihmisten palvelujen kannalta. Kuitenkin (satunnaiset) autoilijat pyrkivät toistuvasti estämään tämän hyötyliikenteen, ruuhkauttamalla autoillaan ydinkeskustan alueen. Samoin pelastus- ja muiden hälyytysajoneuvojen liikkuminen ydinkeskustan alueella on huomattavasti hitaampaa lisääntyneen yksityisautoilun ja jopa suoranaisen välinpitämättömyyden seurauksena.

Helppoon liikkumiseen tottuneen henkilön on vaikea hahmottaa osaltaan sitä, miten voisi vaikuttaa ruuhkautumisen helpottamiseksi. Autojen pysäköinti pysäköintihalleihin, liityntäpysäköintipaikoille tai vastaaviin olisi suotavampaa, kuin ajaminen suoraan sen viraston tai liikkeen eteen, jossa henkilö käy asioimassa. Julkisen liikenteen palvelut Helsingissä ovat hyvät ja pieni kävely pysäkiltä pisteeseen B tekee paatuneellekin autoilijalle ihan hyvää.

"Kamalaa! Ihmisiä on aivan liikaa. He ovat epäkohteliaita ja tylyjä. Minua ei ehditä palvella. Kaikilla näyttää olevan kiire jonnekin. Autoja on aivan liikaa. Liikenteessä ollaan oikeasti ilkeitä toisia kohtaan. Sain myös väistellä paloautoja jalkakäytäville."

Ihmisä on juuri sen verran Helsingissä, kun siellä asuu, käy töissä tai satunnaisesti asioimassa - kuten JuhaniV. Epäkohteliaisuus ja tylyys tulevat yleensä mukana "maalta", jossa ollaan totuttu väljempään liikkumiseen, eikä välttämättä ole tarvinnut sopeutua ruuhkassa liikkumiseen ahtaissa paikoissa. Kaikilla on tosiaan on kiire, kun kukaan ei jaksa keskittyä miettimään tarkkaan ajoreittejään, huomioimaan valitettavasti niin yleisiä kadunrakennustöitä ja yksisuuntaisia reittejä - puhumattakaan siitä, että he seuraisivat myös liikennemerkkejä, jotka opastavat, neuvovat ja kieltävät.

Tieliikennelaki ja -asetus ohjeistavat muiden autoilijoiden liikkumista teillä, kaduilla ja taajamissa hälyytysajoneuvojen ollessa hälyytysajossa. Hälyytysajossa olevaa ajoneuvoa tulee kaikkien muiden tielläliikkujien väistää - vaikka jalkakäytävälle.

Helsinki on vielä pieni kaupunki kun verrataan Pariisia, Lontoota tai New Yorkia. Ruuhkat ovat myös toista luokkaa mainitsemissani kaupungeissa. Tosin kaikissa niissä esimerkiksi metroverkosto on huomattavasti laajempi. Kun Espoon alueelle rakennettiin toiveikkaasti (kasvavia liikennevirtoja ajatellen) Kehä II, veljeni, joka oli perehtynyt Keski-Euroopan suurten kaupunkien ruuhkiin, kehäteihin ja liikenteeseen, nauroi vesissä silmin. " Mitä ihmeen ruuhkaa puretaan seitsemän kilometrin tienpätkällä, joka ei johda juuri kuin lähiöstä toiseen?"

Vinkiksi JuhaniV:lle ja muillekin "maalta" ydinkeskustaan tuleville: Auton voi jättää liityntäpysäköintipaikoille, joita löytyy muun muassa rautatie- ja metroasemien läheisyydestä (Espoonkeskus, Leppävaara, Mäkkylä, Korso, Tikkurila, Mellunmäki, Itäkeskus). Kirkkonummen suunnasta tullessa Länsiväylän varressa ennen Lauttasaarta on pysälöintialue Hanasaaren kohdalla.

Oman auton käyttämisen välttäminen Helsingin ydinkeskustan alueella parantaisi myös ilmanlaatua, jos siltäkin kannalta ajatellaan. Ja tietysti vähäisten fossiilisten polttoaineiden kulutus pienenisi - edes hiukan.

Ystävällisesti
Arkadas - satunnaisesti - pakosta - ydinkeskustassa hyötyajoneuvolla liikkuva - myöskin espoolainen.

PS. JuhaniV - kokeilepa päästä esim. Tapiolan liittymästä Länsiväylälle arkiaamuisin klo 7 - 9 välillä sujuvasti. Kyllä ne Helsinkiin päin ajavat poikkeuksetta tulevat Helsingin ympäristöstä ;)

Täytyy hieman puolustaa Helsinkiä, vaikka olenkin lähtöisin maalta ja loma-aikana käymme maalla useamman kerran viikossa. Tällaista on elää keskussa. Itse asiassa nautin siitä, että olen tänne keskustaan päätynyt. (Ostin asunnon silloin, kun ne vielä olivat jotenkin kohtuuhintaisia. Nykyhintatasolla asuisin jossain Myllypuron takana. Olen ollut onnekas.)

DTM on kivenheiton päässä, kauppatori ja Espan puisto samoin. Autoa käytämme vain, kun menemme maalle, muuten se on päivähoitopaikassaan lähikadulla. Töihin kävelin tai pyöräilin jo 10 vuotta sitten, 6 kilometriä yhteen suuntaan. Sopiva matka ja paljon kaunista katseltavaa. Maalla se tuntuisi maratonilta. Täällä ei tarvita autoa eikä raitiovaunua, jos on sellainen asenne. Kaiken pystyy tekemään pyörällä tai kävellen.

Normaali lomapäivä kaupungissa asuvan näkökulmasta: kierrellään ensin karvapallo Daizyn kanssa kaupungin rantabulevardit, Merisatama, Ullanlinnan kalliot ja Eteläsatama. Daizy saa käydä mattolaiturilla uimassa., kun on liian kuumaa. Sitten istutaan Kauppatorilla turisteja ihmettelemässä. Ilkeät keski-ikäiset miespyöräilijät soittelevat kellojaan turistiryhmille ja huutelevat jotain hävyttömyyksiä pyöräteistä ja hölmöistä ihmisistä. Sitten istutaan Espalla katsomassa turistivilinää. Sieltä on hyvä tulla Dtm:ään päiväkahville.Dtm:ssä on kiva leppoisa ilmapiiri. Kahvi on halpaa ja pullat herkullisia. Henkilökunta on joskus vähän hiljaista, kun yön jatkot painavat silmäluomia. Sateenkaariliput liehuvat terassilla.

Helsinki on mukava kesäkapunki. Mutta ihmisten levottomuus ja äreys johtuu ihan ymmärrettävistä syistä. Maanantaina katselin, kuinka kaksi nuorta ihmistä vertaili allakoitaan kadulla Dtm:n edessä. Tuntui tosi ahdistavalta, kun kiire iskee päälle, ja on palavereja ja töissä pitää olla hyvä ja vielä parempi, ja luova, luova, luova., ja tehokas. Hyi. Joskus nämä kiireiset luovat ja tehokkaat ihmiset tulevat terassille pitämään palavereitaan, puhumaan puhelimiinsa ja levittelemään papereitaan. Kaupunki on mukava, mutta työelämä on vienyt tähän tilanteeseen. Ei ehdi nähdä ympärillään kaikkea sitä kivaa, jota kaupungilla on tarjolla.

Usein teemme valmiiksi ruuat ja menemme syömään puistoon, esim. Vanhan kirkon puistoon. Siellä useimmat ihmiset eivät roskaa elinympäristöään. Joissakin muissa puistoissa on erilaista, roskaavaa porukkaa.

Eilen illalla menimme Daizyn kanssa Dtm:ään iltakahville klo 21.30. Terassi on auki klo 22:een. Mutta juuri niin kuin Vikkari kertoi Helsingin Priden aikaan: jos kello yhdeksän jälkeen illalla haluaa terassille kahvin, täytyy mennä kahden järjestysmiehen ohi sisään hakemaan kahvi ja maksaa oviraha 2 euroa! Kahvi meni väärään kurkkuun, melkein. Kallis kahvi! Jäi juomatta. Pitääköhän jokaisesta ohituksesta maksaa se oviraha? Kun käy esim. pissalla?

Ja Poraliikkeelle: koirat eivät saisi olla vapaana – eivät missään ulkona. Edesvastuutonta. Koirien maine menee tulla menolla lopullisesti.

Taloudellisistakin syistä autolla kulkemista Helsingin ydinkeskustaan pitää välttää. Parkkimaksut karkottavat mielestäni tehokkaasti asiakkaita Helsingin liikkeistä.

Katson olleeni eilen nk. hyötyliikennettä. Pikaisilla asioilla käydessäni tapaan jättää auton Ruoholahden ostarin parkkihalliin ja siitä eteenpäin metrolla taikka kävellen. Länsiväylältä pääsee ajamaan suoraan alas halliin. Leppävaaran uuden ostarin parkkipaikalle voi auton jättää maksutta viideksi tunniksi ja jatkaa junalla. Toki ostari on niin väljä ja monipuolinen, että siellä on mukava hoitaa asiat, jos se suinkin on mahdollista. Muuten, ostarin vieressä oleva Espoon kaupungin pääkirjasto on aivan upea.

Olen muutaman kerran neuvotteluun mennessäni erehtynyt aamulla Länsiväylälle. Meinasin saada jättiruuhkasta klaustrofobian. Ja tämän tuhannet ihmiset kokevat joka aamu ja ilta. Siltatyömaiden takia vältän Länsiväylää ruuhka-aikoihin niin tarkoin kuin voin. Nykyisin Helsingissä tuntuu olevan ainakin maalaisen näkökulmasta ruuhka keskellä yötäkin.

Juhani

Maatalouden kehittämiseen menee 7 179 miljoonaa euroa! Jos siitä edes osa menisi kaupunkien infrastruktuurin kehittämiseen, verojen alennuksiin ja vähäosaisten auttamiseen ( kuten eläkeläiset ja työttömät ) jne niin luulen, että kupungeissakin ihmisillä olisi vähemmän stressaavaa.

En sentään jättäisi maataloutta kehittämättä sen vuoksi, että kaupungissa olisi satunnaisella pistäytyjällä kivempaa. Haluan mieluummin syödä mahdollisimman laadukasta leipää ja jugurttia kuin ajella ja pysäköidä esteettä Helsingin keskustassa.

Tukholmassa on saatu hyviä kokemuksia tietulleista, jotka peritään kaupunkiin halajavilta yksityisautoilijoilta. Paitsi että tällä saataisiin meilläkin kerätyksi kehittämisrahaa, myös ruuhkat pienenisivät, kun ainakin osa autoilijoista aivan oikeasti miettisi, onko sen auton joka paikkaan mukana raahaaminen aivan välttämätöntä. Itse asun suht. keskustassa ja käytettävissäni on auto. Sitä käytän kuitenkin vain, jos matka suuntautuu kaupungista ulospäin paikkaan, jonne ei kohtuullisella vaivalla muuten pääse ja jossa on tiedossa myös parkkipaikka.

Public eyen kanssa samoilla linjoilla ajatuksissani minäkin. Tietullit käyttöön ja rajoitus, että autossa tulee olla vähintään kolme henkilöä. Tietullin porrastus siten, että täydellä autolla (4-6 henkeä) maksu olisi pienin ja tietysti yksinajavalla suurin. Kun sitten yritykset satsaavat työntekijöidensä "statukseen" voisi tuo "tietullimaksu" olla jo luontaisetukin, jolloin yhteiskuntakin hyötyisi, ja mahdolliset tulot voitaisiin suoraan ohjata liikennesuunnittelun ja katurakentamiseen.

Helsingissä on puhuttu pitkään pahimman pullonkaulan (Länsiväylän ja Ruoholahdentien risteys) muokkaamisesta. Keskustan alittava tunneli Sörnäisten Rantatielle asti on ollut paljon esillä. Todennäköisimmin varteenotettava vaihtoehto, sen sijaan, että kadut tulisivat vieläkin ruuhkaisemmiksi ja/tai rakennusten väliin rakennettaisiin uusia ajotasoja (siltoja) kuten monissa Yhdysvaltain kaupungeissa näkee (elokuvista/uutisista) rakennetun.

Naurettavaa puhua jostain Helsingin ruuhkasta. Tottakai aamulla kahdeksalta ja iltapäivällä neljältä autoja riittää ruuhkaksi asti, mutta muuten ei mitään ongelmaa ole ollut. Helsinkiläinen en ole enkä ole koskaan ollutkaan, mutta koskaan ei ole auton kanssa mitään ongelmia ollut. Parkkipaikan löytää varmasti, auto parkkiin, ja keskustan alueella ei sitten päivän aikana autoa tarvitsekaan. Etäisyydet Helsingin keskustan alueella ovat niin lyhyet, että kävellen sujuu kaikki asiointi.

Ei kai se JuhaniV:n Helsinki nyt niin radikaalisti ole muuttunut parin vuosikymmenen aikana. Toki lapsuudessa kesätkin olivat aina aurinkoisia, mutta vaikuttaisikohan nostalgian silmälasit asiaan. Vai ovatko ne typerät maalaiset oikeasti tulleet pilaaman aitojen helsinkiläisten Eldoradon?

"Ilkeät keski-ikäiset miespyöräilijät soittelevat kellojaan turistiryhmille ja huutelevat jotain hävyttömyyksiä pyöräteistä ja hölmöistä ihmisistä. "

Tuohon olen minäkin syyllistynyt. Eikö siellä helvetin Hanoissa ole nähty ennen pyöräilijöitä?

Liikenteestä: On huomattava, että jokin San Francisco on Helsinkiä paljon pahempi kun on jyrkät kukkulat kanssa. Helsingissä autoliikenne on pilattu käsittämättömällä määrällä yksisuuntaisia katuja ja repimällä kulkukelpoiset kadut auki.

Helsinkiläisten käsittämätön ilkeys paistaa suhtautumisessa Kauppatorin lokkeihin ja puistojen valkoposkihanhiin.

Minusta ilkeys kumpuaa nykyisestä uusvastuuttomuudesta, yritykset eivät ota vastuuta, yhteiskunta ei ota vastuuta, kaikki on aina jonkun muun vastuulla. Minä roskaan, minä kiilaan, minulla on oikeus, up yours! Jokin kehitysmaa tule mieleen.

Minusta on tosi hienoa se, että ei pidä kiirettä. Stadin kundi Heikkilä, niin l'ääkäri kuin onkin, sulkee kännykän ateriointinsa ajaksi. Kiire on sellaista nirppanokkaista uusnousukkuutta.

Voi ihmetys taas näitä juttuja.. Mä asun Helsingin keskustassa, enkä ole yhtään sen ilkeämpi ihminen kuin kukaan muukaan. Koirakin tassuttelee irti ulkosalla, eikä aiheuta mitään ongelmia, sitä ei kukaan edes koskaan huomaa.
Helsinki on kaunis kaupunki varsinkin kesällä, ja me käydään jatkuvasti kävelemässä ihan kaikessa rauhassa Töölönlahden rannoilla ja Suomenlinnassa ja mun tarvii kyllä sanoa, että ei se ole kovin stressaavaa elämää ollut. No, kohta tulee syksy taas ja kiireet..
Tietyllä tasolla kiire kyllä tarttuu.. sitä huomaa joskus juoksevansa tien yli, että varmasti ehtii vielä, kun valot on jo alkaneet vilkuttaa, vaikka itse ei oo vielä tien reunassa.. Ihan kuin se olisi kamalan dramaattista joutua odottamaan sitä seuraavaa vihreää. :D Espoon puolella ei tule koskaan juostua, kun ei siellä muutkaan juokse.. siis samassa mittakaavassa.
Mä taidan kyllä olla niitä ihmisiä, jotka viihtyy paljon paremmin ja stressaantumatta, kun ympärillä on ihmisiä.
Eikö se oo ihan normaali reaktio, että töötätään, jos toinen vie parkkipaikan nenän edestä? Tuskin sekään niin dramaattista on, että ulkopuolisten tarvii karkuun juosta? (niin tai siis ajaa..) :) Kaikilla on huonojakin päiviä, mutta kyllä aika monet asiat on omasta asenteesta kiinni, vaikka mä kyllä aina sanonkin, että yltiöpositiivisuus on feikkiä ja onhan se jos ihan rehellisiä ollaan.

On Helsingissä kuitenkin jotakin pikkuisen kivaakin. Tuolla ahdistavalla matkallani löysin rauhallisen ja miellyttävän pienen kahvilan Pääpostitalon alakerrasta, Postimuseon kupeesta. Siellä saattoi lukea rauhassa päivän lehdet ja juoda kahvia hyvän leivonnaisen kanssa. Palvelu oli ystävällistä.

Huvittava kalustosuunnittelijan kupru on tuossa paikassa. Myyjä ei pysty näkemään kassakoneen äärestä, mitä sinulla on tarjottimellasi. Myymäläpöytään on pitänyt asentaa peili, että myyjä näkee tarjottimesi valikoimat.

Juhani

JuhaniV kirjoitti: "Syntymäkaupunkini Helsinki ei ole enää se viihtyisä ja rento paikka, mitä se oli vielä parikymmentä vuotta sitten, jolloin vielä siellä asustelin. Kamalaa! Ihmisiä on aivan liikaa. He ovat epäkohteliaita ja tylyjä. Minua ei ehditä palvella. Kaikilla näyttää olevan kiire jonnekin. Autoja on aivan liikaa."

Tuli kauhean voimakas dejavou tuosta Juhanin tekstistä. Näin sen kirjoitti Junnu Vainio sanoitukseensa (Kuusamo/Danny) jo vuonna 1976:

"Helsinki; savuinen ja sumuinen kaupunki. Ihmiset ei tunne edes naapuriaan. Kaikilla on kiire. Harva täällä hymyilee. Näkymättömät langat repivät ja nykivät sätkynukkeja, jotka poukkoilevat kuin saaliskalat sumpussaan. Kaikilla on kiire - ei minnekään."

Matti "pikkis" Kuusla väänsi tästä sitten johonkin sketsiohjelmaan (arvattavasti yhteistyössä Jukka Virtasen kanssa) parodian, jossa Helsinki - Kuusamo asetelma käännettiin päälaelleen. Siitä en valitettavasti löytänyt mitään tallennetta.

Minusta taas Helsingistä tulee joka vuosi viehättävämpi ja viehättävämpi. Ennen niin masentava linja-autoaseman ympäristö on elävöitynyt merkittävästi, keskusta laajenee Mannerheimintietä pitkin, kun Kiasma rakennettiin ja Musiikkitalo kohta valmistuu. Kaisaniemessä on uutta elämää Fennian korttelin saneerauksen myötä.

Eihän Helsingissä suinkaan ole liikaa väkeä, ehkä junantuomille voi olla ahdistavaa, jos joutuu ruuhkabussissa seisomaan. Ei Helsinki missään tapauksessa ole mikään Lontoo tai Pariisi, ei voikaan olla, koska kummassakin asuu enemmän ihmisiä kuin koko Suomessa. Jos Helsinkiä vertaa saman kokoluokan kaupunkeihin muualla maailmassa, ei meillä ole mitään hävettävää.

Minusta helsinkiläisten asennoituminen lokkeihin ei tee meistä "ilkeitä". Kyllähän nyt luulisi ihmisten ymmärtävän, että vahinkoeläimistä tulee hankkiutua eroon. Joku voi toki sanoa, että lokit kuuluvat Helsinkiin, mihin voi tietenkin vastata, että kuuluvathan rotatkin New Yorkiin lähtemättömänä osana, mutta ei se silti tarkoita, että newyorkilaisten pitäisi niistä rotista pitää. Ulkomaiset kaverit usein olettavat, että pidän pimeästä ja kylmästä, koska olen Suomesta ja Suomessa on talvella pimeä ja kylmä. What gives?

Minun (tämän hetkiset) asenteeni Helsinkiä kohtaan ovat juuri Juhanin vastaisia.

Tulen itse ulkopaikkakunnalta (kuten hyvin iso osa nykyään Hgissä asuvista) ja täytyy sanoa, että minua viehättää juuri Juhanin mainitsemat 'epäkohdat' ... okei, äksyilyä en hyväksy ja niin edes päin, mutta minusta on _ihanaa_ että on elämää ympärillä.

On erittäin miellyttävää asioida ruokakaupoissa milloin haluttaa ilman tarvetta suunnitella erillisiä markettikäyntejä ja viikonlopun ruokalistoja etukäteen, lähteä kaupunkiin ja mennä kahville avoinna olevaan kahvilaan, olla keskellä hyörinää ja pyörinää.

Ei tarvitse mennä montaakaan sataa metriä Kehä-I:n ulkopuolelle, kun et saa arki-iltana yhtään mitään mistään kello 10 jälkeen illalla - jos edes pitsaa, no ei sitten millään.

Ehkä tälle on syynä se, että on syntynyt ja asunut koko teini-ikänsä pikkupaikkakunnilla, vastakohdilla kun on tapana viehättää :-)

Toki noihin JuhaniV:n kokemiin negatiivisiin (ja kärjistettyihin) esimerkkeihin voi vaikuttaa myös pitkään jatkunut kuumuus, joka ei välttämättä tee hyvää suomalaiselle mielialalle.

Autoilijoita tosin löytyy joka lähtöön, eikä yksinomaan autoilijat "syyllisty" huonoon käyttäytymiseen Helsingin kaduilla ja kujilla. Myös pyöräilijoillä ja jalankulkijoilla tuntuu olevan samanlaiset huonot hetkensä. Tai välimpitämättömyyntensä - kuinka vain. Tässä esimerkki (jokapäiväiseltä työmatkaltani):

Ruoholahti (suojatie metroaseman edessä): Poikkeuksetta suurin osa (75 - 90%) suojatietä ylittävistä kävelee päin punaisia, jos autoja ei ole juuri kohdalla - metron edessä pyöräilijöille palaa vihreä, kuten autoillekin - mutta kiireiset työmatkalaiset vähät välittävät valoista. Joka arkiaamu tässä kohtaa näkee useita "läheltä piti" - tilanteita. Ja yleensä päin punaisia kävelevä on se, joka aloittaa huutamaan eteen katsomisesta...

Samaiset päin punaisia ryntäilevät ihmiset seisoskelevat sitten metron laiturilla odottamassa sitä metrojunaa, joka tulee vasta minuutin kahden perästä laituriin. Rauhallisesti käveltynä, ilman uhkarohkeita tien ylityksiä tai vaaratilanteiden aiheuttamisia muille, metroon ehtii loistavasti. Eikä yömatkaan käytetty aika juurikaan muutamaa minuuttia pidemmäksi veny, vaikka yksi metro nenän edestä menisikin.

Kuten niin moni kommentoija - olen minäkin alun pitäen - pikkukaupungin kasvatti. Yhtälailla olen pistänyt merkille pääkaupungin ihmisten turhan? ryntäilyn ja kiireen. Siksipä ihmettelenkin, miksi stressata jo aamusta työmatkalla? Kai siellä työpaikalla ehtii repiä stressiä ihan tarpeeksi. Ei kukaan voi olla niin korvaamaton, että päivittäinen elämä vaatiin (turhaa) ryntäilyä ja juoksuaskelia työpaikalle? Työt ei lopu kesken aamun, eikä ne sieltä työpaikalta/-pisteestä mihinkään karkaa...

Tarkoitukseni ei ole olla mitenkään yltiöpositiivinen, mutta tiedän hblt-kansan syyllistyvän myös tähän keinotekoiseen kiireeseen. Ehtii sinne hautaan hitaammallakin vauhdilla...

Ehkä näissä Helsinki-tuntemuksissa on vaikuttamassa oma tilan hahmottaminen, sen tarve ja tietenkin sopeutuminen. Lapsuuteni elin maatilalla, jossa leikkikenttinä olivat ympäröivät suuret metsät. Lähin naapuri oli kilometrin päässä metsän takana. Minulle metsä on ystävä, joka antaa rauhaa ja voimaa. Nuorena, jo kaupungissa asuessa kävin useasti kotitilalla. Joka kerta halusin kulkea hetken yksin kotitilan metsät ja tarkkailla samalla luontoa.

Täydellinen vastakohta on mieheni. Hän on aina asunut kaupungissa. Seurustelumme alkuaikoina teimme kotitilallani yhdessä pitkiä metsäretkiä. Jälkeenpäin hän on kertonut niiden olleen täysin sietämättömiä kokemuksia. Ei vain kehdannut vastustaa, etten loukkaantuisi.

Kävimme juuri ystäviemme luona poimimassa talveksi marjoja meille pakastimeen. Pensaat notkuvat kypsistä marjoista. Se on ihan helppoa ja miellyttävää homma. Mieheni sai poimittua vadelmia pienen rasian ja ilmoitti sen jälkeen, ettei poimi enää ainuttakaan marjaa. Jos minä haluan vielä jotakin lisää, hän menee ja ostaa torilta! ;-)

Kun parikymmentä vuotta sitten muutimme Helsingistä tänne Espoon "korpeen", mieheni ilmoitti heti, ettei hän kestä tätä syvää hiljaisuutta. Kun nyt leikilläni ehdotan muuttamista Helsingin keskustaan, ei sellainen tulisi kysymykseenkään. Toki toinen syy on se, että nykyisen luukkumme hinnalla saisi Helsingistä kenties pienen yksiön. ;-)

Juhani

Kun eräs Setan ryhmän vetäjä sanoi, että minussa on voimakas Kehä III ulkopuolen henki, niin kysyin eräältä toiselta varmennusta tähän asiaan ja hän sanoi perusteeksi sen, että minulta puuttuu helsinkiläisille tyypillinen turha hosuminen.

Välimatkat ovat lähiössä asuvalle maaseutumaisen pitkät. Joensuussa polkiessani pyörällä kiitin onneani etten asunut Liperissä tai Kontiolahdella. Helsingin lähiössä kun asuu niin se on sama kuin asuisi Joensuun lähilandella.

"Suo siellä, vetelä täällä" sanoo muinaissuomalainen sananlasku ;D

Onhan se totta, ettei Helsinki ole turhan avulias kaupunki, mitä tulee ihmisten suhteen. Sen takia tällaisesta alunperin Vantaalta Helsinkiin muuttaneesta tuntuu usein aivan omituiselle, kun menee vielä hieman kauemmas kohti pohjoista. Ihmiset oikeasti puhuvat sinulle ja ovat muutenkin ystävällisempiä.
Tässä männäpäivänä katselin 615:ssä, kun turistilauma pakkautui keskioven kohdalle, liikkumatta siitä sen suuremmin mihinkään suuntaan ja tällä keinolla onnistuivat blokkaamaan keskiovilta takaoville johtavan käytävän. Kyseessä oli ruuhkabussi, joten sekin tila olisi voitu käyttää hyväksi. He eivät kuulleet edestä tulevia "could you move towards the back" -huutoja pitäen itse sen verran mekkalaa ja _kukaan_ (myönnettäköön, en edes minä) ei mennyt sanomaan heille, että voisivatko he siirtyä taaemmas, että ihmisiä pääsisi sisään vielä jokunen kappale.

Mutta en tiedä, onko asiat sen paremmin muuallakaan. Olen toisaalta ihan onnellinen siitä, että minun ei tarvitse sanoa joka toiselle vastaantulijalle hyvää huomenta ja pysähtyä vaihtamaan muutamaa sanaa, koska jos en sitä tekisi, minua pidettäisiin töykeänä. Mutta toisaalta olisi ihan kiva, jos seinänaapuri moikkaisi takaisin - tai edes tietäisi, kuka seinänaapurina oikeastaan on!

Oikeasti olen kyllä enemmän kaupunki-ihminen. Vuosi Englannissa, melko tavalla pikkukylässä sen opetti. Tosin olen sitä mieltä, että helsinkiläisille tulisi opettaa muutamia liikennesääntöjen perusasioita.. ;D

--Druusi

Minut rullattiin tänää Suomenlinnassa. Uskomatonta.
Kaksi kertaa on elämässä rahat viety ja molemmat kerrat ovat olleet Helsingissä.

Ihan turhaan olen pelännyt bandiitteja jossain Meksikossa tai korruptoituneita koppalakkeja tsetseenien asuttamassa pikkukaupungissa Venäjällä. Turhaan varonut mustalaisia Mont Martrella. Paikka missä oikeasti saa vahtia omaisuuttaan on Helsinki.

Pora-liike kirjoitti: "Paikka missä oikeasti saa vahtia omaisuuttaan on Helsinki."

Väärin. Paikka missä oikeasti saa vahtia omaisuuttaan on maailma. Ei ole Helsingin vika, jos sinut satutaan rullaamaan Helsingin rajojen sisäpuolella. Muussa tapauksessa voitaisiin samalla logiikalla syyttää Helsinkiä siitä, että Venäjän metsäpalojen savu leviää täällä ilmaan ja tekee siitä vaikeasti hengitettävää.

"Public eye kirjoitti: "Pora-liike kirjoitti: "Paikka missä oikeasti saa vahtia omaisuuttaan on Helsinki."

Väärin. Paikka missä oikeasti saa vahtia omaisuuttaan on maailma. Ei ole Helsingin vika, jos sinut satutaan rullaamaan Helsingin rajojen sisäpuolella".

Meksikossa jos bandiitit jäävät kiinni niin federalet saattavat ampua ne ojan penkalle. Venäjäkään ei ole kiva paikka rikolliselle. Arvaa miksi täällä on rikollisuutta? Katso karttaa. Mutta se on väärin, että rikollisuus kohdistuu köyhään minuun eikä rikkaisiin ökyihin.

Itse asiassa Helsingissä oli myös törkeästi kiilaileva bussi ja huomasin, että sillähän oli tämän metsäpalomaan rekkarit.
Eli Helsinki on kuin katuviemäri, joka kerää kaiken oksennuksen ympäriltään. Ei viemärissäkään ole mitään vikaa. Kaikki kura vain virtaa sinne.

Suuressa ja muutenkin ihan kivassa kaupungissa on tietysti vähemmän kivoja lieveilmiöitäkin. Mitä isompi kaupunki, sen suurempi määrä ikäviäkin juttuja. Esimerkiksi epärehellisiä ihmisiä on kaikkialla. Helsingissäkin. Koetan vain vältellä tilanteita, joissa voisin joutua epärehellisyyden uhriksi.

En minä silti täältä mihinkään muuttaisi.

> Tässä männäpäivänä katselin 615:ssä, kun turistilauma pakkautui keskioven kohdalle, liikkumatta siitä sen suuremmin mihinkään suuntaan ja tällä keinolla onnistuivat blokkaamaan keskiovilta takaoville johtavan käytävän.
> Kyseessä oli ruuhkabussi, joten sekin tila olisi voitu käyttää hyväksi. He eivät kuulleet edestä tulevia "could you move towards the back" -huutoja pitäen itse sen verran mekkalaa ja _kukaan_ (myönnettäköön, en edes
> minä) ei mennyt sanomaan heille, että voisivatko he siirtyä taaemmas, että ihmisiä pääsisi sisään vielä jokunen kappale.

Minusta tuo on yleismaailmallinen ongelma, ei välttämättä erityisesti Helsingin. Jotkut matkustajat eivät aina ole erityisen viisaita ja muut kanssamatkustajat ovat liian kohteliaita ja/tai passiivisia sanoakseen mitään. Suomalaiset ovat ehkä sitten myös turhan kainoja käyttämään ns. teräviä kyynärpäitä mennäkseen siitä keskiovilla seisovasta laumasta läpi.

"Minusta tuo on yleismaailmallinen ongelma, ei välttämättä erityisesti Helsingin. Jotkut matkustajat eivät aina ole erityisen viisaita ja muut kanssamatkustajat ovat liian kohteliaita ja/tai passiivisia sanoakseen mitään. Suomalaiset ovat ehkä sitten myös turhan kainoja käyttämään ns. teräviä kyynärpäitä mennäkseen siitä keskiovilla seisovasta laumasta läpi."

Suomalaiset ovat kohteliaita ja passiivisia samalla tavalla kuin Los Angelesin liikennehelvetissä ollaan kohteliaita ja passiivisia eli saatat saada jonkun hullun kimppuusi.
Siksi täällä ei myuöskään heittäydytä tuntemattomien kanssa mieluusti juttusilleen. Helsingin asema likaviemärinä tietää sitä että täällä on kaikenlaisia tärähtäneitä liikkeellä aika paljon (joskin täytyy sanoa, että Joensuu on kova kilpailija, jo junassa näkee heti että onko se Carelia vai jokin muu).

Syy minun Helsingissä olemiseen liittyy rakkaussuhteisiin ja siihen, että täältä ei ole pitkä matka kansallispuistoon ja muihin hienoihin korpimaihin kun taas muiden kaupunkien ympärillä on lähinnä talousmetsää. Sitten luonnosta on mainittava vielä meren läheisyys. Ilmasto ei ole yhtä brutaali kuin Itä-Suomessa vaikka talvipyöräilyä ajatellen. Kun Joensuussa oli -45°C, niin pyörän metalli oli kuin lasia, öljy muuttui tahmeaksi ja ketju meinasi jäätyä rattaisiin. Ei sellaista koe ikinä Helsingissä.

= Helsinki on hyvä paikka kunhan ei koskaan tapaa ketään. Erityisesti suosittelen juhannuspäivän ja joulupäivän aamuja.

Pora-liike kirjoitti: "Välimatkat ovat lähiössä asuvalle maaseutumaisen pitkät. Joensuussa polkiessani pyörällä kiitin onneani etten asunut Liperissä tai Kontiolahdella. Helsingin lähiössä kun asuu niin se on sama kuin asuisi Joensuun lähilandella."

Täytyy kommentoida tätäkin, kun synnyinkaupungista on kysymys...

Liperihän alkaa heti Höytiäisen kanavan jälkeen ja Kontiolahtikin Lehmonharjulta ;) - Tosin kaupungin itäraja alkaakin sitten olla valtakunnan rajalla jossain siellä Tuupovaaran Öllölässä, vain sen takia, että Joensuuhun uusina "kaupunginosina" on liitetty Kiihtelysvaara ja Tuupovaara. Eli hiukan pitempi matka tulee kaupungin keskustasta itäisimmälle laidalle matkaa, kuin Kehä 3:lla on pituutta... Pääkaupunkiseudun lähiöt ovat noin 30 000 ihmisen keskittymiä, joita on kymmeniö eripuolilla. Joensuu (vaarakuntineen) muodostaa noin 58 000 ihmisen "lähiön".

Mihinkäpä siellä Joensuun seudulla kiire olisi - osalla ihmisistä ei ole töitä ollenkaan, osa on taas iän puolesta sivussa työelämästä. Ja ne, jotka työmatkoillaan liikkuvat, eivät juuri kunnon ruuhkaa saa aikaiseksi. Sieltä kun puuttuu vastaavanlaiset pullonkaulat, kuten Länsivälylän ja Porkkalankadun risteys =D.

arkadas (myös vanha joensuulainen)

Druusi kertoi, miten turistit blokkasivat keskikäytävän.

Kerran kun oli laskeuduttu new Yorkin lentokentälle, vapaavuorolla ollut lentoemäntä (nimi luultavasti Aili), kivahti minulle, kun seisoin keskikäytävällä:
"Älä blokkaa Ailia".

(se on vitsi, mutta totta)

Pora-liikkeen kanssa olen samaa mieltä siitä, että Helsinki on upea jouluna ja juhannuksen. Mutta miten se rullaustapaus meni, miten Pora-liike rullattiin. Kerro vähän meille muille opiksi.

"vaeltaja2005
13.08.2006, 11:46
Viestiä on muokattu Druusi kertoi, miten turistit blokkasivat keskikäytävän.

Mutta miten se rullaustapaus meni, miten Pora-liike rullattiin. Kerro vähän meille muille opiksi."

Ei siinä ole mitään opittavaa.
Keskellä kirkasta päivää Suomenlinnassa, vessaan jonotettaessa. Rahat oli repussa vetoketjullisessa takataskussa. Niitä taskuja oli siinä repussa aika paljon. Tunsin että reppua kosketettiin, mikä sai minut käännähtämään aloillani. Kukkaro oli kuitenkin siinä vaiiheessa viety ja siellä oli kaikki mahdolliset kortit.
Tein roskistustkimuksen josko varkaille hyödyttömät kortit ja kukkaro olisi jätetty johonkin roskikseen, tms. mutta ei löytynyt. Suurin lasku tulee niiden korttien uusimisesta.

On Helsingissä toinenkin mukava paikka. Se on Linnanmäki. Kerran kesässä siellä tulee käytyä. Tänään oli se päivä. Kun on lapset mukana, voi itseäkin lapsettaa niin perusteellisesti. Härveleistä vieläkin vatsa sekaisin, mutta mieli hyvä.

Juhani

Minä olen vihannut Linnanmäkeä jo lapsesta lähtien. Vanhemmiltani rukoilin, ettei mentäisi yksiinkään laitteisiin ja lopulta ne osti minulle vohvelin jolla minä sötrin vaatteeni miklä johti siihen, että sain selkääni. "Minähän tiesin ettei tämä pääty hyvin".

Lapsuuden jälkeen olen käynyt Linnanmäellä vain kerran enkä silloinkaan käynyt missään laitteissa.

Phohhoh... Onkohan mitään asiaa mitä Poris ei olisi lapsesta asti vihannut? Tuskin...

"Pete kirjoitti: "Phohhoh... Onkohan mitään asiaa mitä Poris ei olisi lapsesta asti vihannut? Tuskin...""

Pienen linnun spontaani ja peittelemätön tunteen ilmaus.

Tässä on tullu Helsingistä viestejä puolesta ja vastaan. Itse entisenä helsinkiläisenä ja nykyisenä vantaalaisena, voin puolestani sanoa, että Helsinki on mahtava kaupunki. Itse rakastan sitä vilinää mikä Helsingissä on. Kaikki se elämä ja kirjo mitä kaduilla näkee, se saa vaan jotenkin mielen kohenemaan, voi esimerkiksi istuskella kahvilla jossain ja vain katsella miten ihmiset vilisevät edestakaisin paikasta toiseen (en suostu tunnustamaan, että katselisin kenties jätkiä, pois se minusta.. tai no joo. taisin jäädä jo kiinni :P). Itse asun Vantaalla tälläisessä "lähiössä" ja viihdyn täälläkin, juna-asema on lähellä ja sillä pääsee nopeasti rautatientorille, joten väite, että lähiöistö olisi jotenkin vaikea päästä keskustaan tai muualle pääkaupunkiseudulle on kyllä mielestäni aika hatusta vedetty. Tietenkin joitain lähiöitä löytyy, joista ei ehkä niin helposti pääse keskustaan, mutta yleistäminen ei ole kivaa, eihän? Omasta mielestäni on ihan kivaa joskus käydä maalla, mutta jos se venyy pidemmäksi kuin 2 päivää niin siinä vaiheessa alkaa jo hiukan ottaa päähän. Talvella tietenkin on kivempaa, ei ole ötököitä.

Tämän ketjun aloittaja mainitsi jotain palo-autoon viittaavaa. Tietääkseni tien sivuun pitää ajaa ihan joka paikassa Suomessa ja antaa hälytysajossa oleville pelastusajoneuvoille tietä, ei siis pelkästään Helsingissä. Voinpa tietenkin olla väärässä, ajokokemustahan ei ole kertynyt kuin vasta 3 vuotta, mutta näin muistaakseni autokoulussa opetettiin. Ketjun aloittajalle suosittelesin myös seuraa Helsingin matkaa silmällä pitäen, jättämään auton näille yhteispysäköintialueille, (olikos tuo se sana, viestiä kirjoittaessa olisi kiva nähdä muutkin viestit ettei tarttisi mietiskellä) koska ylivertaisesti helpoin tapa liikkua keskustassa muulloin kuin yöllä tai varhain aamulla on julkinen liikenne.

Lopuksi olisi sellaista sanottavaa, että itseä ainakin ottaa hiukan päähän tämä "syytetään Helsinkiä koska se on niin paska paikka", "ei ne siellä Helsingissä osaa ajaa" yms. loppuun kuluneet mantrat Helsingistä. Helsinki on kiva paikka, mutta kyseessä on huomattavasti suurempi kaupunki kuin esimerkiksi <tähän kaupungin nimi joka on huomattavasti pienempi kuin Helsinki ja missä kaikki on niin paljon paremmin>, ei voi odottaa etteikö myös ongelmat olisi suurempia, ei voi odottaa etteikö ruuhkat olisi suurempia koska on enemmän ihmisiä, ei voi odottaa etteikö ihmisillä olisi kiire. Mielestäni on myös aika outoa, että muut ihmiset arvostelevat sitä kuin jollain toisella on kiire töihin tai muualle. Mistä tämä ulkopuolinen ihminen voi tietää mitään tämän toisen ulkopuolisen elämästä ja miksi hänellä on kiire. Jos on kiire, niin vain on. Itse voin omasta puolestani sanoa, että jos olen esim. 15minuuttia myöhässä töistä niin jotain todella epämielyttävän hajuista ulostetta sataa niskaan sellaset määrät, että ihan hirvittää. Helsinki on jossain määritelty jonkunlaiseksi suurkaupungiksi, eihän se sitä tietenkään ole ja esim. Lontooseen verrattuna (missä käväsin tuossa kuukausi sitten) helsinkiläisillä ei todellakaan ole kiire ja lontoolaisiin verrattuna helsinkiläiset ovat noin 100 kertaa kohteliaampia, ystävällisempiä ja parempia auton ratissa. Jokaisessa kaupungissa on omat ongelmansa ja ne kasvavat sitä myöten mitä enemmän ihmisiä löytyy. On turha väittää, etteikö esim. juuri sinun kotikaupungissa olisi ongelmia, koska niitä aivan varmasti on. Niitä on ehkä vähemmän tietysti, mutta niitä on. Mitä jos jätetään Helsinki rauhaan ja keskitytään niihin positiivisiin puoliin asioissa. Vaikka yhteiskuntamme on rakentunut sille periaatteelle, että vain negatiiviset asiat ovat uutisoinnin arvoisia ja positiiviset vain ilta-uutisten loppukevennyksiä, ei se tarkoita, ettemmekö voisi joskus yrittää olla kaivamatta niitä negatiivia asioita pakolla esille, että olisi jotain uutisoitavaa.

Mikäli tekstissä on paljonkin kirjoitusvirheitä niin huonoksi tekosyyksi sanon, että tulin juuri kotiin yövuorosta (pitäähän niitä tekosyitä olla). Pyydän vielä anteeksi jos tämä nyt kovasti loukkasi jota-kuta "ei-helsinkiläistä". Se on hyvin valitettavaa, mutta kuten rapakon takana sanotaan: Deal with it.

"17.08.2006, 07:59 Itse asun Vantaalla tälläisessä "lähiössä" ja viihdyn täälläkin, juna-asema on lähellä ja sillä pääsee nopeasti rautatientorille, joten väite, että lähiöistö olisi jotenkin vaikea päästä keskustaan tai muualle pääkaupunkiseudulle on kyllä mielestäni aika hatusta vedetty."

Minä en uskalla käyttää julkista liikennettä väkivaltaisten nuorisojengien takia, joten se, asuuko joku rautatieaseman lähellä tms. on yksi hailee minulle liikkuvuuden kannalta, minun kulkuvälineeni on polkupyörä. Ja polkupyörää käyttävälle Helsinki on surkea paikkakunta, muuten kuin ilmaston puolesta. Helsingissä on tehty pyöräilyn kaksinkertaistamissuunnitelma, mutta sen toteuttamiseksi ei ola tehty yhtään mitään. On ihme, ettei raportissa mainittuun kuorma-autojen pyörätien parkkipaikkana käyttämisongelmaan Sturenkadun ja Hämeenkadun risteyksessä olla tehty mitään. Ja on ihmeellistä, että paitsi ettei entisistä virheistä opita mitään, uusia virheitä tehtaillaan koko ajan. Ja tässä sitten pitäisi pyöräily kaksinkertaistaa!
Vastaavasti Joensuu on erinomainen paikkakunta pyöräilijälle joskin ilmasto on paljon pahempi.

Autoilijalle ruuhkat eivät ole yhtään mitään Los Angelesiin verrattuna, mutta on otettava huomioon Helsingin pieni koko. Koko liikenne on pommitettu yksisuuntaisilla väylillä ja katuremonteilla.

"Omasta mielestäni on ihan kivaa joskus käydä maalla, mutta jos se venyy pidemmäksi kuin 2 päivää niin siinä vaiheessa alkaa jo hiukan ottaa päähän. Talvella tietenkin on kivempaa, ei ole ötököitä."

Helsingistä pääsee nopeasti kansallispuistoon. Joensuusta kansallispuistoon on 75 km. Landen luonto on karkeasti yliarvostettua. Tässä maailman vaiheessa luonto on sellaista, jolla on jokin virallinen status, Natura-alue, kansallispuisto, luonnonpuisto, erämaa-alue, soidensuojelualue, FINIBA tai Ramsar-alue. Kaikki muu on puupeltoa, ojitettua suota, peltoa.
Luonnon kannalta parhaimpia paikkoja Suomessa asua ovat Inari, Enontekiö, Utsjoki, Kuusamo ja Helsinki. Kolmessa ensimmäisessä luonto on perin yksitotista.

"Mielestäni on myös aika outoa, että muut ihmiset arvostelevat sitä kuin jollain toisella on kiire töihin tai muualle. Mistä tämä ulkopuolinen ihminen voi tietää mitään tämän toisen ulkopuolisen elämästä ja miksi hänellä on kiire. Jos on kiire, niin vain on. Itse voin omasta puolestani sanoa, että jos olen esim. 15minuuttia myöhässä töistä niin jotain todella epämielyttävän hajuista ulostetta sataa niskaan sellaset määrät, että ihan hirvittää."

Tuolla ei ole mitään tekemistä kiireen kanssa. Kiire liittyy ajankäytön suunnittelemattomuuteen. Minä itse aina lähden ajoissa ja käytän luppoajan hyödyllisesti.

"Minä en uskalla käyttää julkista liikennettä väkivaltaisten nuorisojengien takia, joten se, asuuko joku rautatieaseman lähellä tms. on yksi hailee minulle liikkuvuuden kannalta"

Kummallista, itse olen liikkunut koko pienen ja isomman ikäni junilla, metroilla, busseilla ja sporilla. Yöllä, aamulla, illalla ja päivällä. Olenkohan ollut vain onnekas, kun ei ole sattunut mitään. Joskus on joku tullut tupakkaa kysymään ja juttelemaan mukavia pienessä tuiterissa. Siinäpä kaikki. En sano tätä millään pahalla, mutta tuntuu, että olet joko todella ennakkoluuloinen tai sitten sinulle on käynyt joku väkivaltainen tapahtuma, jonka takia pelkäät julkista liikennettä. En tietenkään varma voi olla, koska en tunne sinua. Eikä se minulle kuulukkaan. En sano, että pyörä olisi huono tapa liikkua, itseasiassa todella mainio tapa liikkua jo pelkästään oman terveyden kannalta puhumattakaan luonnosta. Itsekkin joskus ajelen tuon 17km matkan töihin pyörällä. Yleisesti ottaen olen vaan illalla sen verran väsynyt, kun herään, että siinä vaiheessa kun on piristynyt tarpeeksi on jo liian myöhäistä lähteä pyörällä. Työpaikalle en viitsi liian aikaisin vaivautua, koska siellä ei kovin paljoa mitään tekemistä ole ennenkö vuoro alkaa.. periaatteessa paikallaan istumista. Menen mielummin junalla ja olen perillä oikeaan aikaan. Jokaisen omia valintojahan nämä tietysti ovat. Puhuin kummiskin tästä "junalla helposti keskustaan pääsemisestä" koska joku mainitsi lähiöiden välimatkat.. tai jotain sinne päin liittyvää.

En sanoisi, että "lande" on yliarvostettu asia.. etenkään talvella. En tiedä onko mitään parempaa, kun olla mökillä (Mikkelin seudulla) talvella, hellä pakkanen paukkuu ulkona ja sisällä on lämmin, kun puu lämmittää. Käydä hiihtämässä koskemattomalla puhtaalla hangella. Ja mitä tulee tähän ajankäytön suunnittelemattomuuteen. Suunnitelmat voivat muuttua yhdellä sormen näpäytyksellä. Ne muuttuvat kokoajan. Esim. itse olin vielä 20 minuuttia sitten menossa nukkumaan, mutta tulikin mieleen, että pitääpä hoitaa paria tärkeätä asiaa ja puhelua. Suunnitelma muuttui ja aikaa suunnitelman muutoksen meni ehkä nanosekunti, jos sitäkään. Ehkä vain kaikki eivät osaa suunnitella ajankäyttöä niin täydellisesti, mutta ei vielä ole lakia, joka kiirehtelemisen kieltää. Itse työskentelen esim. kaikken parhaiten kovan paineen ja kiireen alla. Mikäli ei ole kiire niin huomaa juuttuvansa suusta niin paljon helpommin kiinni, koska lupoaikaa on enemmän. Meitä on moneen junaan ja pyörään. Ei kiire aina pahasta ole.

Tiedäppä liittyikö tuokaan mihinkään. Eikai sitten.

Tuli tätä ketjua lukiessa vielä toinenkin asia mieleen, tai ehkä jo viides, miksi pidän Helsingistä.

Se, että kun harrastuksina on elektroniikka, tietokoneet ja radioamatööritoiminta on Helsinki kultakaivos, mitä tulee tämän alan harrastusten materiaalin hankintaan. Tokihan komponentteja yms saa minne tahansa postitilauksena, mutta ainakin minua kiehtoo juuri se, että voin kävellä itse kauppaan sisälle ja kompata hyllyjä etsien "kaikkea kivaa".

Pari aikaisempaa kirjoittajaa mainitse alituisen kiireen.

Minulla on vähän sellainen elämänasenne, että pystyn kyllä hallitsemaan omaa ajankäyttöäni. Jos olen sopinut tapaamisen ja sille tarkan kellonajan osaan kyllä lähteä paikalle niin ajoissa, että en myöhästy ja minun ei tarvitse verenmaku suussa painaa puolijuoksua paikalle. Jos Kuulen/näen metron tulevan juuri asemalle kun olen itse liukuportaissa niin mikään tarve ei ole juosta, seuraava tulee kolmen (3) minuutin kuluttua :-)

Viimekädessähän se kiire on korvien välissä!

Minusta taas yleistä hulinaa, kiirehtiviä ihmisiä ja ruuhkaisia katuja ei pidä sekoittaa yleiseen kiireeseen - kiire on kovin keinotekoinen asia johon on turhan helppo vedota, kun kyseessä on oikeastaan oma kyvyttömyys ajan hallintaan - ainakin siis minun näkövinkkelistä katsottuna :-)

Jos nyt oikein kaivelen jotain yksityiskohtaa esiin, jossa Helsinki olisi erityisen inha niin kyllä se on roskaisuus, joka taas ei ole Helsingin vika vaikka jossain kohdissa kaupunkia enemmän/isommat roskikset auttaisivatkin asiassa. Ja kyllä se meistä ihmisistä johtuu, että puistoissa on sontaista - vaikka en mielelläni sormella osoitakkaan, niin kyllä se tässä kohdin heristää nuorison suuntaan - koittakaa nyt vähän skarpata, jookosta?

Tottahan tuo on, Helsinki asukkaineen mädäntyy päivä päivältä... Itse olen asunut koko ikäni Helsingissä, mutta onneksi syrjäisellä seudulla meren ääressä. Tarkemmin sanoen Rastilassa. Kyllä, siellä yhdestä pahimmista seuduista. Mutta silti tämä on syrjässä ja asumme melko kalleissa rivitaloissa. Nyt kun viikonloppuna oli animecon ja pitkästä aikaan ihan keskustaan päin lähdin, niin huomasi kyllä, että porukat eivät juuri mitenkään kunnioita muita. Täällä on tottunut siihen, että ihmiset väistelevätkin jo luonnostaan vastaantulijoita, mutta keskustassa ollessa sai olla kuin pujottelija kun ihmiset kävelit yhtään sen enempää katsomatta suoraan päin. Voi tätä menoa..

Helsinki on vaan liian kallis. Tietenkin alennusmyynneistä saa tavaraa hyvin halvalla. Kun käy täältä takahikiältä Hesassa, niin ihanaa on juuri ihmisten erilaisuus ja paljous: silmiinpistävän paljon komeita homomiehiä joka puolella! Se, miten kamalaa on asua jossakin persereiässä on juuri tämä: persereiässä töllötetään ihmisiä kuin lehmät, persereiässä ollaan vihamielisiä kaikenlaiselle erilaisuudelle, persereiässä ei haluta olla ihmisten kanssa tekemisissä ja linnottaudutaan koteihin sisätiloihin eikä haluta mennä ihmisten ilmoille, mikä synnyttää juuri sen paranoian ja muukalaisvihamielisyyden. Aina kun on käynyt Hesassa ja joutuu palaamaan paskamestaan itä-Suomessa tuntee itsensä masentuneeksi. Seuraavaksi näkee "white power"- tekstin alikulkutunnelissa ja se jo kertoo missä mennään.

Muuttoliike kiihtyy juuri sen takia, koska ihmiset haluavat vapauteen. Keskustapuolue ei ole koskaan tajunnut, että kaikki menevät maalta pois( ja minusta on turhaa pumpata keinotekoisesti rahaa harvoille eli rikastuttaa heitä). Suomi on kaupungistuva eikä kehitystä pysäytä enää kukaan. Pitäisi kehittää kaupunkeja koko maan laajuisesti.

Mielestäni "Atlantis" puhuu asiaa.

Kyllä Stadi on ihan sellainen millaisena sen haluaa ottaa. Itse Kontulassa, Helsingin Harlemissa kasvaneena olen iloisesti yllättynyt joka kerta siellä käydessäni.
Asun Espoossa (kuten Juhanikin), mutta aivan Tapiolan keskustassa, kaikkien palveluiden keskellä (Stocka, Akateeminen, Ruokakaupat, Alko, kirjasto, uimahalli jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.), 10 min bussimatkan päässä Kampista. Stadissa vaan tulee käytyä niin harvoin kun kaikki on jo täällä.
Olen kirjoittanut aiheesta joskus aiemminkin, mutta lähdin Suomesta -95 ja palasin takaisin -02. Helsingin olemuksessa oli sillä välin tapahtunut aivan valtava harppaus avoimempaan, kosmopoliittisempaan ja yleensäkin ottaen parempaan suuntaan. Helsinki tunnetaan nykyisin Skandinavian parhaana biletyskaupunkina...

Niin, ja siitä maaseudusta. Ei ole mitään parempaa kuin tulla kirkkaana tammikuisena iltapäivänä mökille 2 km Venäjän rajasta, panna tulet takkaan, kaasulämppäri tohottamaan ja Sauna lämpiämään. Katsella höperön koiranpennun pörhältämistä umpihangessa ja rytkäyttää tuuralla solakan kastautujan mentävä avanto laiturin päähän.
Sitten mökin pikku hiljaa lämmitessä (eikä kestä muuten kuin 20 min -20 - +20!) vaihdella mökkivaatteet päälle, ja nauttia pari lasillista viiniä. Öljylampun valossa saunomisen jälkeen sitten syödä hyvin ja lukea kynttilänvalossa, kunnes uni tulee silmään...

Mainittakoon, että ystävällinen sielu oli löytänyt minulta rullatun kukkaron Krunikasta ja toimittanut sen poliisiasemalle ja poliisi soitti minulle, että kukkaro on löytynyt.

"Okalintu
23.08.2006, 17:26 Tarkemmin sanoen Rastilassa. Kyllä, siellä yhdestä pahimmista seuduista."

No moi, minä se olen jota kaikki pitää Rastilassa kylähulluna.
Kiva, että täällä on muutakin sateenkaarevaa väkeä kuin pelkästään minä. Olen kyllä kauan tiennyt, että on. Ja kun minä olen kaiken vihan ukkosenjohdatin, ne saavat asua rauhassakin, toivottavasti.

"ihmiset väistelevätkin jo luonnostaan vastaantulijoita"

Pelkäävät, että vastaantulija on hullu.

"ihmiset kävelit yhtään sen enempää katsomatta suoraan päin."

Keskustassa ihmiset tajuavat, että hullullakin voi olla rahaa. Varo ettei sinulta rosvota lompakkoa.

"Enter
23.08.2006, 19:30
persereiässä töllötetään ihmisiä kuin lehmät, persereiässä ollaan vihamielisiä kaikenlaiselle erilaisuudelle, persereiässä ei haluta olla ihmisten kanssa tekemisissä ja linnottaudutaan koteihin sisätiloihin eikä haluta mennä ihmisten ilmoille, mikä synnyttää juuri sen paranoian ja muukalaisvihamielisyyden. Aina kun on käynyt Hesassa ja joutuu palaamaan paskamestaan itä-Suomessa tuntee itsensä masentuneeksi."

Minulla on ihan päinvastainen kokemus. Kaikkein pahimmat ja epäsosiaalisimmat tunkevat Helsinkiin. Kenties täällä ei ole prosentuaalisesti niin paljon hulluja kuin muualla, mutta määrällisesti niitä on hurjan paljon. Tulee joku kuuden sakki kaljoittelevia bodariteinejä vastaan niin kyllä se vähän hermostuttaa. Landella taas keskimäärin ei ole kuutta teiniä edes koko pitäjässä.
Epämiellyttävä juttu landella oli, että oli sellainen sumu, että ei nähnyt käden mittaa pitemmälle eteensä. Ei se mitään vielä, mutta kun kuului pyssyn pauke. Tämä on se keli jolloin marjastajia ammutaan teerinä. Minua jotenkin hermostuttaa olla metsässä, jossa ei näe minnekään ja sitten vielä ammuskellaan.

"Suomi on kaupungistuva eikä kehitystä pysäytä enää kukaan. Pitäisi kehittää kaupunkeja koko maan laajuisesti. "

Kehitysmaissa ihmiset tunkee landelta suurkaupunkeihin slummiin.
Teollisuusmaissa ihmiset muuttavat suurkaupungeista landelle.

Kumma juttu on, ettette kerro sosiaalisista suhteistanne kaupungissa, mikä tekee kaupungista kaupungin. "Landella" ihmisillä on paljon sosiaalisia ongelmia ja ne kasautuvat. Mua ahdistaa se, että "landella" ollaan kummallisen puhumattomia. Outoa on myös lasten ja varhaisteinien käytös.Ei täällä olla mienkään sen lupsakampia kuin muuallakaan, vaan päinvastoin kyräilevämpiä ja vihamielisiä. Täällä jengin harrastus on istuskella markettien tuuletuskopeissa ja töllötellä ihmisiä, samoin teinit kerääntyvät kauppojen ovien pieleen katselemaan ihmisiä( pojat, tytöt). Sellaista maleksimista ja ihmisten kyyläämistä.

Sitten on erikseen tämä uusnatsijengi, joiden edesottamuksista ei saa täne kirjoittaa, koska se sensuroidaan, vaikka on totta joka ikinen teko. Heidän muotiinsa kuuluu musta, paskanruskea ja harmaa. Niin homoa että! (oksettaa, että heterot kopioi homoja)

Vielä yksi myönteinen seikka Helsingistä: Taiteiden yö. Paljon kiinnostavia tapahtumia. Akateemisessa olivat kaikki, nimittäin tuttuja vaikka millä mitalla. Minulla on arvelu jopa siitä, että olisin nähnyt rullaportaissa vilahduksen Poriksesta.

Juhani

JuhaniV kirjoitti: " Minulla on arvelu jopa siitä, että olisin nähnyt rullaportaissa vilahduksen Poriksesta."

Olet oikeassa.

Tunnetteko oikeasti toisenne vai onko kaikki vain vinoilua?

vaeltaja2005 kirjoitti: "Tunnetteko oikeasti toisenne vai onko kaikki vain vinoilua?"

Minä oikeasti olin Akateemisessa kuuntelemassa Varpu Tavia, Pekka Puskaa ja Antti Heikkilää, mutta minä en tiedä näkikö JuhaniV minut rullaportaissa tai tunnistaako hän minua, uskon että tunnistaa. Minä olen sen verran ulkona kaapista, että tarvittaessa esiinnyn kirjoituksieni takana omalla nimellä ja naamalla, mutta vain "omalle porukalle". Heteroille, eheyttäjile, skineille, läähättäjille tms. olen kaapissa.

On sinällään kiva, että terveys kiinnostaa tätä jengiä. Gallupoin aikoinaan laihdutusporukassa oliko siellä ei-heteroita eikä niitä ollut kuitenkaan kovin montaa.

Piipahdin taas pääkaupungissa ja oli ihanaa nähdä monenkirjavia ja erilaisia ihmisiä. Miten värikästä! Näin 2 miehellä aivan upeasti laitetut hiukset: toisella kiiltävän mustat ja toisella todella hyvin leikatut hiukset epäsymmetrisesti. Sitten näin lävistyspaikassa nuoren homppelin, joka värjäytti ripsiään ja kulmiaan. So chic! Homomiehet ovat Helsingissä seksikkäitä noin yleensä ottaen ( tarkoitan riippumatta siitä ovatko he machoja tai trendikkäitä ). MUTTA he kaikki ovat lentäneet sinne muuttolintujen lailla, nyyh!

Helsingissä on raikasta myös se, että ympäristöä rakennetaan koko ajan. No tarkoitan tietenkin uutta linja-auto-asemaa/ Kampin keskusta. Urbaania! Olipa ihanaa ja ihanaa siinä se, että oli PALJON IHMISIÄ. Nauttikaa siitä: ottakaa siitä kaikki irti!

Yhtään totista ilmettä en tainnut nähdä, vaan minusta yleisvaikutelma oli energinen ja sporttinen.

"Helsingissä on raikasta myös se, että ympäristöä rakennetaan koko ajan. No tarkoitan tietenkin uutta linja-auto-asemaa/ Kampin keskusta. Urbaania!"


Kampin keskus on hirvittävä jenkkityylinen betonikolossi. Jostain syystä nuo ostoshirvitysten tekijät eivät ole kuulleetkaan polkupyöräilystä, vaikka tietysti suunnitelmat on tehty jossain vinkuintiassa, vaan kaikkialla tulee pyöräilijöiden eteen portaikkoja jotka tosin maastopyörällä menee tottuneesti jo alas. Kaiken maailman "toreilla" ei ole mitään liikennesääntöjä, vaan kaikki ovat sikin sokin sekaisin.

Eli siis Kampin keskus sopii täydellisesti Helsinkiin.

Helsinkiläiset poispilatut hienohelmat!

Ajattelin avata uuden keskustelun, mutta ehkä tämä sopii jatkeeksi.

Yksi kaverini on ikänsä asunut Helsingin ydinkeskustassa. Vaikuttaa siltä, että poistuu sieltä vasta koivet edellä.

Hän on ikänsä ollut myös tiukasti kaapissa. Houkuttelin hänet eilen katsomaan julkista homoelokuvaesitystä, hänelle ensimmäistä sellaista elämässään. Se oli Espoon Cinen ainut homoelokuva tällä kerralla. Elokuviin meno sinällään oli OK, Tapiolaan meno ei. Hän ei halunnut lähteä, koska se on niin kaukana ja kun sinne pitää mennä bussilla. Bussi lähtee Tapiolaan muutaman sadan metrin päästä hänen luukustaan. Espoon Cinen erikoiskuljetukset sen lisäksi.

Sain hänet kaveriksi elokuviin lupaamalla noutaa hänet autolla ja palauttaa noutopisteeseen. Siis minä kuljin Espoon perukoilta hänet noutamaan Helsingistä Tapiolaan.

Kaverini tiesi etukäteen elokuvan teeman, sen hänelle kuvailtuani. Hän oli valmistautunut kysymykseeni siitä, milloin aikoo tulla kaapista ulos. Vastaus oli, että hän on virtuaalivinokas, eikä sellaisen tarvitsekaan tulla ulos kaapista.

Tuo virtuaalivinokas on näppärä keksintö. Siinä yksi uusi termi täällä käytyyn keskusteluun alan käsitteistä.

Juhani

Kun ajattelen kaapissa elämistä, niin kuitenkin on sillä tavalla, että se ympäristö ( ihmiset ), jossa elää ovat arvanneet kaapissa olijan homouden aikaa sitten. Sillä tavalla siitä elämäntavasta tulee naurettavaa ja nurinkurista. Ihmiset arvaavat tosiasian eivätkä ota asiaa puheeksi kohteliasuussyistä, koska henkilö itse ei halua puhua, vaan peittelee jälkiä koko ajan. Sillä tavalla ajateltuna kapissa olemisesta tulee outo tapa elää. Jos koko ajan naamioi oman todllisuutensa, se voi johtaa jatkuvaan valehtelemiseen. Alkaa keksimään kuviteltuja ihmissuhteita ( tyttökaveri, kihloissa oleminen ), kertoo miessuhteistaan kuin ne olisivat naissuhteita ( miehen tilalle naisen nimi ), sormuksen pitäminen sormessaan, vaikka ei todellisuudessa ole mitään suhdetta naiseen. Tälläisen valepuvun ja teatterin jatkuva esittäminen voi olla yksi keino saavuttaa etuja opportunistina. Valehteleminen ei ole rikos.

"Enter kirjoitti: "Kun ajattelen kaapissa elämistä, niin kuitenkin on sillä tavalla, että se ympäristö ( ihmiset ), jossa elää ovat arvanneet kaapissa olijan homouden aikaa sitten. Sillä tavalla siitä elämäntavasta tulee naurettavaa ja nurinkurista. Ihmiset arvaavat tosiasian eivätkä ota asiaa puheeksi kohteliasuussyistä, koska henkilö itse ei halua puhua, vaan peittelee jälkiä koko ajan. Sillä tavalla ajateltuna kapissa olemisesta tulee outo tapa elää. Jos koko ajan naamioi oman todllisuutensa, se voi johtaa jatkuvaan valehtelemiseen. Alkaa keksimään kuviteltuja ihmissuhteita ( tyttökaveri, kihloissa oleminen ), kertoo miessuhteistaan kuin ne olisivat naissuhteita ( miehen tilalle naisen nimi ), sormuksen pitäminen sormessaan, vaikka ei todellisuudessa ole mitään suhdetta naiseen. Tälläisen valepuvun ja teatterin jatkuva esittäminen voi olla yksi keino saavuttaa etuja opportunistina. Valehteleminen ei ole rikos."

Sanoitpa nasevasti, Enter!
Näin minulla juuri on. Kun minä ajattelen myönteistä ulostuloa, niin ajattelen, että ulostulo on aina luottamuksenosoitus heteroa kohtaan ja hetero on siksi kovin otettu. Minä ajattelen, etten pirullisuuttanikaan anna heteroille sitä kuvaa että he ansaitsisivat minun ulostuloni. Kaappipuuhasteluni ovat minun ainoa harrasteeni mihin he eivät iske tahmaisia näppejään kuin luvatta.

Toisaalta annan itsestäni kopean ja ylpeän kuvan ihmisenä. Mitä siitä jos onnistun vielä moitteettomasti homoseksuaalinakin. Antaa heidän ajatella, että kieriskelen kaapissa helvetin tuskat mielessäni (uskovaishistoriani he tuntevat). Minä saan runsaasti sympatiapisteitä tämän kuvitellun sisäisen kamppailun sivutuotteena.

Pelleilyähän tämä kaikki on, mutta pelleinähän minä tavanomaisia heteroita pidänkin. Jos pellen ottaa vakavasti, muuttuu itse pelleksi.

Mutta palatakseni aiheeseen: Helsingissä oli myös aamiaispöydästä tyhjennetty kukkarot samaaan aikaan kun minut rullattiin, eli pari viikkoa sitten on ollut massiivinen taskuvarasoperaatio Helsingin keskustassa. Luin myös, että nojapyörä on viety Harustie 7:stä. Suomessa on vain yksi sellainen nojapyörä, joten miksi varastaa sellaista, minkä kaikki heti tunnistavat varastetuksi nojapyöräksi. Varastetaan niin kuin varastamisen ilosta.

Helsingissä ei sentään kyylätä epämääräisesti sivusilmällä vastaantulijoita kuin jossain pikkukaupungeissa. Spurgut ottaa ehkä päähän mutteivät nekään häiritse jos ei niihin kiinnitä huomiota ja agressiiviset ihmiset voi helposti välttää jos vai kävelee ohi. Pienemmissä kaupungeissa voi olla jopa hankalampi välttää ikäviä ihmisiä... En toki tiedä millaista täällä on ollut aiemmin mutta olen yummärtänyt että ehkä vielä 80-luvulla täällä on hengaillut jengejä jotka ovat myös aiheuttaneet ongelmia ja Helsingillä on ollut väkivaltainenkin maine muualla...

Kyllä 80-luvun lopulla oli vaan aika jänskää kuulua seksuaalivähemmistöön.
Helsingissäkin, johon tuolloin saavuin.
Nykyään ei tarvitse miettiä omaa olemistaan, taikka tekemistään sen kummemmin.
Saa olla semmoinen kuin on.
Kunnes menee maalle.
Karu todellisuus iski vasten kasvoja, kun kesälomalla vietin hieman tavanomaista
pidemmän ajan isieni mailla, maaseudun helmassa, rakkaalla Pohjanmaalla.
Olinkin jo lähes unohtanut sen suvaitsemattomuuden, kapeakatseisuuden ja
kyräilyn määrän, mikä siellä vallitsee. Nostalgiset kuvitelmat rapisivat aika nopeasti.
Ilmapiiri, joka nykyään vallitsee Pohjanmaalla, vastaa lähestulkoon 20-vuoden takaista Helsinkiä.
Haluaisinko ne ajat takaisin?
Never ever!

Huomattavan suuri määrä viesteistä tuntui liittyvän autoiluongelmiin Helsingissä.
Höh. Minulla ei ole autoa. En ole sitä koskaan kokenut tarvitsevani.
Helsingin keskustassa? Edes lähiympäristössä? Kamoon.
Metrolla matkustan n.4 kertaa päivässä, eivätkä väkivaltaiset nuorisojengit
ole minua koskaan ahdistelleet.
Vielä vähemmän bussissa.
Metrokammoisille tiedoksi:
viikonloppuisin ne pahimmat teinit ja humalaiset pakkautuvat kuin yhteisestä sopimuksesta
yleensä sinne viimeiseen vaunuun. Ihan kuin maalla.
Koulubussissa ne kovikset oli aina siellä takapenkillä. Heh!

Eiköhän jokainen valitse asuinpaikakseen sen, missä parhaiten tuntee viihtyvänsä,
ja voivansa toteuttaa omaa itseään.
Toisille se on maaseutu, toisille kaupunki.
Helsinki on minun kotini ja sitä en vaihda.
Mihinkäs sitä kotoaan lähtis.

...

En nyt lukenut koko viestiketjua ihan tarkkaan, mutta kirjoitanpa kuitenkin…
Aina välillä huomaan, että kyllästyn Helsinkiin – haluan muuttaa pois, jonnekin kauas missä ei kuule suomea eikä kaikki ole niin samanlaista. Ja oikeasti kuitenkaan en kovin vakavasti haaveile ulkomaille muuttamisesta.
Mutta kun hetken miettii – enää ei edes tarvitse – muuttaminen mihin tahansa muuhun kaupunkiin Suomessa ei tarkoita kuin sitä, että olisi kenties ”jännittävää” viikon tai kaksi riippuen paikkakunnan koosta ennen kuin oppisi uudet reitit kauppaan ja työpaikalle jne. Puolen vuoden jälkeen huomaisi, että arkia on arkea täälläkin.
Väitän, että ei Helsinki ole sen tylsempi kuin ennenkään, mutta tuttua ja turvallista ympäristöä vastaan on helppo purnata ja kapinoida.
Helsinki kuitenkin tarjoaa puitteet hyvin monipuoliselle elämälle – täällä ihan oikeasti on vaihtoehtoja yhteen sun toiseen asiaan. Tietenkään tämä ei ole mikään maailman metropoli, mutta kukaanhan ei estä muuttamasta sellaiseen, jos kaupungin pienuus ahdistaa. Verrattuna 1980-lukuun, jolloin muutin tänne, kaupunki on muuttunut avoimemmaksi, värikkäämmäksi, siistimmäksi, suvaitsevammaksi…tai olenko se minä? Kuinka paljon sitä projisioi omia kokemuksiaan, toiveitaan, pettymyksiään jne. paikkoihin?
Puhuttiin yhden ystävän kanssa siitä missä paikoissa ”voisi asua” Suomessa. Hän ei voisi asua Tampereella, koska siellä rakkauselämä oli ollut katastrofaalista. Sanoin, että mielestäni se ei voi olla kaupungista kiinni vaan omasta persoonasta. Tampere ei ole paljoa voinut sotkea yhden naisen rakkauselämää, mutta tämä nainen on tietysti voinut projisoida epäonniset ihmissuhteet Tampereen viaksi. Tämä vain esimerkkinä siitä, että kun suhtaudumme kaupunkiin, jotenkin siirrämme siihen ominaisuuksia omasta elämästämme. Ominaisuuksia, joihin ympäristöllä eli ao. kaupungilla ei lopultakaan ole ollut hirveästi vaikutusta.
Itse olen kokenut kohta 20 vuotta täälläa suttuani, että kaupunki on oikeasti kehittynyt tai ainakin itse olen löytänyt monta erilaista Helsinkiä enkä malta olla jatkamatta tätä tukimusretkeä.

Muuttoliike on edelleen olemassa. Tämän luulisi olevan SE kysymys ja ongelma kunnissa, kun nuoret lähtevät ja ennenkaikkea seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvat nuoret. Väitänpä, että siellä mistä lähdettiin ei ole oleellisesti mikään muuttunut, vaan siellä minne muutettiin on, koska monikulttuurisuus on tosiasia ja katukuva on värikäs. On tilaa hengittää ja olla oma itsensä.