- 1 / 14
- vaeltaja2005
- 12.5.2006 20:27
- 13.5.2006 6:09
Voisinko rakastaa useampaa
Kun Suomen parisuhdelaista keskusteltiin eduksunnassa, kansanedustajat maalasivat kauhukuvia. Ihmisen ja sian liitto (keskustan naisedustaja) tai islamilaisten moniavioisuus.
Mietin tätä asiaa, kun löysin helmikuun Sergej-lehdestä (Münchenin homokaupunkilehti) jutun Hampurissa pidetystä konferenssista. Aiheena useamman kuin kahden ihmisen rakkaussuhteet. Miksipäs ei. Paljon valitellaan sitä, että vanha useamman sukupolven suurperhemalli on kadonnut. Kun isi ja äiti ovat töissä, ei kaikilla ole isovanhempia lapsia huoltamassa. Siinä voisi auttaa moniavoinen perhe. Esim. äiti, bi-isä ja isän poikaystävä, tai useamman ihmisen yhteisperhe, jne. Ennen pitkää tällaisetkin perhemallit nousevat yhteiskunnalliseen keskusteluun. Ainakin on vaikea nähdä, mitä pahaa niissä olisi (paitsi homoilevat isukit). Eikä tässä puhuta seksistä , vaan perheestä.
Tässä vielä muutama kohta lehtijutusta:
Hampurissa oli viime marraskuussa kolmipäiväinen konferenssi aiheesta ”polyamory ja mono-normativity” eli voiko usemapaa rakastaa. Hampurin yliopiston luentosalissa oli satakunta ihmistä kuuntelemassa luentoja tästä teemasta. Yksi osanottaja: ”Tulin tänne tavatakseni muita ihmisiä, jotka rakastavat useampaa kuin yhtä ihmistä. Kotona Sveitsissä tunnen harvoja, jotka ymmärtävät elämäntapaani, mutta täällä on yli sata ihmistä, jotka elävät kuin minä ja se on hieno kokemus”.
Tämä konferenssi rikkoi raja-aitoja tutkijoiden ja aktivistien välillä. Teemana oli siis muut suhdemallit kuin parisuhde. Tällaisessa ”polyamory-yhteisössä”, jossa ihminen rakastaa useampaa, hlbt-väellä on huomattava osuus.
Monia asioita käsiteltiin. Millaiset pelisäännöt, kun on monta ihmistä. Millaista joustavuutta tarvitaan? Entä vastuu ihmisistä? Ja miten mustasukkaisuudesta selvitään?
Luennoissa ja elämäntarinoissa oli kaikenlaisia yhteiselämän muotoja. Yhdessä luennossa Daniela Danna antoi vastuksen siihen, eroavatko polyihmiset monoihmisistä. Eivät. Ikä, asuinpaikka,, ammatti, kaikki keskimäärin samanlaista. Eroja oli horoskooppimerkeissä (polyt: eniten kaksosia) ja lesbopolyihmisistä iso osa oli feministejä (85%). Ja yksi asia todettiin: Olisi vielä paljon tutkimista.
Oli myös käytännön workshop arkipäivän tilanteista. Dossie Easton (kirjan The Ethical Slut – tekijä, suomeksi vastuullinen lutka(?)) kertoi, että vaikka hän oli vuosikymmeniä huorana(?), hän kokee edelleen mustasukkaisuutta. On parempi tietää, miten mustasukkaisuutta hallitaan, kuin yrittää sitä välttää. Ja kun tunnet tunteitasi, ei mustasukkaisuus johda mihinkään sellaiseen, mitä jälkikäteen pitää katua..
Konferenssin luennot kerätään yhdeksi julkasuksi. Juuri on ilmestynyt yksi asiaa käsittelevä kirja: Mehr als eine Liebe. Polyamouröse Beziehungen (LauraMeritt, Traude Bührmannn, Nadja Boris Schefzig).
Sergej 2/2006
Kun Suomen parisuhdelaista keskusteltiin eduksunnassa, kansanedustajat maalasivat kauhukuvia. Ihmisen ja sian liitto (keskustan naisedustaja) tai islamilaisten moniavioisuus.
Mietin tätä asiaa, kun löysin helmikuun Sergej-lehdestä (Münchenin homokaupunkilehti) jutun Hampurissa pidetystä konferenssista. Aiheena useamman kuin kahden ihmisen rakkaussuhteet. Miksipäs ei. Paljon valitellaan sitä, että vanha useamman sukupolven suurperhemalli on kadonnut. Kun isi ja äiti ovat töissä, ei kaikilla ole isovanhempia lapsia huoltamassa. Siinä voisi auttaa moniavoinen perhe. Esim. äiti, bi-isä ja isän poikaystävä, tai useamman ihmisen yhteisperhe, jne. Ennen pitkää tällaisetkin perhemallit nousevat yhteiskunnalliseen keskusteluun. Ainakin on vaikea nähdä, mitä pahaa niissä olisi (paitsi homoilevat isukit). Eikä tässä puhuta seksistä , vaan perheestä.
Tässä vielä muutama kohta lehtijutusta:
Hampurissa oli viime marraskuussa kolmipäiväinen konferenssi aiheesta ”polyamory ja mono-normativity” eli voiko usemapaa rakastaa. Hampurin yliopiston luentosalissa oli satakunta ihmistä kuuntelemassa luentoja tästä teemasta. Yksi osanottaja: ”Tulin tänne tavatakseni muita ihmisiä, jotka rakastavat useampaa kuin yhtä ihmistä. Kotona Sveitsissä tunnen harvoja, jotka ymmärtävät elämäntapaani, mutta täällä on yli sata ihmistä, jotka elävät kuin minä ja se on hieno kokemus”.
Tämä konferenssi rikkoi raja-aitoja tutkijoiden ja aktivistien välillä. Teemana oli siis muut suhdemallit kuin parisuhde. Tällaisessa ”polyamory-yhteisössä”, jossa ihminen rakastaa useampaa, hlbt-väellä on huomattava osuus.
Monia asioita käsiteltiin. Millaiset pelisäännöt, kun on monta ihmistä. Millaista joustavuutta tarvitaan? Entä vastuu ihmisistä? Ja miten mustasukkaisuudesta selvitään?
Luennoissa ja elämäntarinoissa oli kaikenlaisia yhteiselämän muotoja. Yhdessä luennossa Daniela Danna antoi vastuksen siihen, eroavatko polyihmiset monoihmisistä. Eivät. Ikä, asuinpaikka,, ammatti, kaikki keskimäärin samanlaista. Eroja oli horoskooppimerkeissä (polyt: eniten kaksosia) ja lesbopolyihmisistä iso osa oli feministejä (85%). Ja yksi asia todettiin: Olisi vielä paljon tutkimista.
Oli myös käytännön workshop arkipäivän tilanteista. Dossie Easton (kirjan The Ethical Slut – tekijä, suomeksi vastuullinen lutka(?)) kertoi, että vaikka hän oli vuosikymmeniä huorana(?), hän kokee edelleen mustasukkaisuutta. On parempi tietää, miten mustasukkaisuutta hallitaan, kuin yrittää sitä välttää. Ja kun tunnet tunteitasi, ei mustasukkaisuus johda mihinkään sellaiseen, mitä jälkikäteen pitää katua..
Konferenssin luennot kerätään yhdeksi julkasuksi. Juuri on ilmestynyt yksi asiaa käsittelevä kirja: Mehr als eine Liebe. Polyamouröse Beziehungen (LauraMeritt, Traude Bührmannn, Nadja Boris Schefzig).
Sergej 2/2006