moniavioisuus ja muut perhemuodot

Voisinko rakastaa useampaa

Kun Suomen parisuhdelaista keskusteltiin eduksunnassa, kansanedustajat maalasivat kauhukuvia. Ihmisen ja sian liitto (keskustan naisedustaja) tai islamilaisten moniavioisuus.

Mietin tätä asiaa, kun löysin helmikuun Sergej-lehdestä (Münchenin homokaupunkilehti) jutun Hampurissa pidetystä konferenssista. Aiheena useamman kuin kahden ihmisen rakkaussuhteet. Miksipäs ei. Paljon valitellaan sitä, että vanha useamman sukupolven suurperhemalli on kadonnut. Kun isi ja äiti ovat töissä, ei kaikilla ole isovanhempia lapsia huoltamassa. Siinä voisi auttaa moniavoinen perhe. Esim. äiti, bi-isä ja isän poikaystävä, tai useamman ihmisen yhteisperhe, jne. Ennen pitkää tällaisetkin perhemallit nousevat yhteiskunnalliseen keskusteluun. Ainakin on vaikea nähdä, mitä pahaa niissä olisi (paitsi homoilevat isukit). Eikä tässä puhuta seksistä , vaan perheestä.

Tässä vielä muutama kohta lehtijutusta:
Hampurissa oli viime marraskuussa kolmipäiväinen konferenssi aiheesta ”polyamory ja mono-normativity” eli voiko usemapaa rakastaa. Hampurin yliopiston luentosalissa oli satakunta ihmistä kuuntelemassa luentoja tästä teemasta. Yksi osanottaja: ”Tulin tänne tavatakseni muita ihmisiä, jotka rakastavat useampaa kuin yhtä ihmistä. Kotona Sveitsissä tunnen harvoja, jotka ymmärtävät elämäntapaani, mutta täällä on yli sata ihmistä, jotka elävät kuin minä ja se on hieno kokemus”.

Tämä konferenssi rikkoi raja-aitoja tutkijoiden ja aktivistien välillä. Teemana oli siis muut suhdemallit kuin parisuhde. Tällaisessa ”polyamory-yhteisössä”, jossa ihminen rakastaa useampaa, hlbt-väellä on huomattava osuus.

Monia asioita käsiteltiin. Millaiset pelisäännöt, kun on monta ihmistä. Millaista joustavuutta tarvitaan? Entä vastuu ihmisistä? Ja miten mustasukkaisuudesta selvitään?

Luennoissa ja elämäntarinoissa oli kaikenlaisia yhteiselämän muotoja. Yhdessä luennossa Daniela Danna antoi vastuksen siihen, eroavatko polyihmiset monoihmisistä. Eivät. Ikä, asuinpaikka,, ammatti, kaikki keskimäärin samanlaista. Eroja oli horoskooppimerkeissä (polyt: eniten kaksosia) ja lesbopolyihmisistä iso osa oli feministejä (85%). Ja yksi asia todettiin: Olisi vielä paljon tutkimista.

Oli myös käytännön workshop arkipäivän tilanteista. Dossie Easton (kirjan The Ethical Slut – tekijä, suomeksi vastuullinen lutka(?)) kertoi, että vaikka hän oli vuosikymmeniä huorana(?), hän kokee edelleen mustasukkaisuutta. On parempi tietää, miten mustasukkaisuutta hallitaan, kuin yrittää sitä välttää. Ja kun tunnet tunteitasi, ei mustasukkaisuus johda mihinkään sellaiseen, mitä jälkikäteen pitää katua..

Konferenssin luennot kerätään yhdeksi julkasuksi. Juuri on ilmestynyt yksi asiaa käsittelevä kirja: Mehr als eine Liebe. Polyamouröse Beziehungen (LauraMeritt, Traude Bührmannn, Nadja Boris Schefzig).
Sergej 2/2006

Koska tämä keskustelun avaus ei aiheuttnaut minkäänlaista liikahdusta, jatkan sitä itse.

Helsinki Priden ohjelmassa on keskiviikkona 28.6.2006 klo 18-20 Polyamoristen, poly-henkisten tapaaminen Setan toimistolla, Mannerheimintie 170 A 4 (jonka jälkeen illanvietto mahdollisesti jatkuu esim. kahvilassa tai pubissa).
Olitpa mies tai nainen tai jotain muuta, sijoitut jonnekin välillä homo-hetero- jos tunnet yhteiskunnan yksiavoisuusnormin itsellesi liian ahtaaksi, tämä tapaaminen on sinulle.
Vapaamuotoinen illanvietto, jossa tunnustamme kerrankin, että sydämeen voi mahtua useampikin m kuin vain yksi.

Polyt ovat keskustelleet Seta Foorumilla jo pitkään.

Juhani

Onko ihminen luotu monogaamiseksi, yksiavioiseksi? Ei, jos katsoo tutkimustuloksia, joiden mukaan 2/3 pareista ei ole täysin uskollisia toisilleen. Sitten, kun parisuhde on vakiintunut, alkaa hyvin usein ruoho aidan takana viekotella. Miten siitä tilanteesta sitten selvitään? Telepolis-lehti kertoo, miten Kaliforniassa on kehitelty uudenajan hippiyhteisöjä.

Tuntuu siltä, että biologia vie miehen vieraisiin. Hän haluaa levittää geeninsä mahdollisimman laajalle, mutta kun on jälkeläisten kasvattamisen aika, hän ei olekaan niistä enää kiinnostunut. Naiset haluavat vain yhden miehen ja jäävät elättämään jälkikasvua. Monet feministit mielellään toistelevat tätä näkemystä, vaikka se ei olekaan totta. Myös naiset ovat uskottomia, eivätkä erityisesti pyri yksiavioisiin suhteisiin.

Ihmiset ovat erilaisia. Toiset sanovat, että pitkä parisuhde on sietämätöntä yksitoikkoisuutta. Mutta toiset sanovat, että kunhan vain löytyy se ainoa oikea niin syrjähyppyajatukset katoavat ja perheonni on taattu. Se on seitsemäs, joskus viides, joskus kymmenes vuosi, joka on kohtalokas. Syrjähypystä on vaikea toipua, erityisesti kun se tapahtuu omassa kodissa.

Monet miehet ja naiset elävät yhdessä vuosia lähes tuntemattomina toisilleen ja niin ,ettei toinen sitä ehkä edes huomaa. Jotkut pystyvät tekemään sopimuksia siitä, millainen syrjähyppy on sallittu. Ja on niitäkin, jotka kaksin lähtevät syrjähyppyretkille, koska oma liitto on jo liian pitkästyttävää.

Sarjayksiavioisuus tarkoittaa, että ”minulla on vain yksi kumppani kerrallaan sängyssä, ei ryhmää”. Ja kun parisuhde on tullut tiensä päähän, etsitään uusi, ja tällaista elämänkumppania voidaan kutsua vaikkapa ”elämänvaihekumppaniksi”. Elämässä voi olla lukuisia elämänvaiheita ja –kumppaneita. Silloin ei pohdita sitä, ”miten yhdessä vanhenemme ja yhdessä elämme vanhuutemme”.

Mutta kaikki eivät halua heittää entistä elämänkumppania yli laidan. Voihan elää kolmioliitossa tai isommassakin kommuunissa. Kuuluisuuksilla on usein rakastajattaria tai rakastajia. Moniavioisuus on sallittu vain joissakin islamilaisissa maissa, ja moniavioinen voi olla vain varakas, jolla on rahaa ylläpitää haaremiaan. Meillä länsimaissa varakas mies voi pitää ehkä kahta naista, mutta se vie ajan ja rahat, eikä monikaan nainen alistu siihen. Niinpä meillä käytäntö on johtanut siihen, että on virallinen vaimo ja sitten rakastaja, joka usein on jopa anonyymi. Rakastaja istuu jouluna ja muina juhlina yksin kotona, kun perhevelvollisuudet vievät toisen puoliskon.

Yksi mahdollisuus on polyamorisuus, josta puhuttiin myös prideviikon aikana. Siinä useampi muuttaa yhteen, ja henkiset sidokset menevät ristiin rastiin. Amerikkalaiset kirjailijat Dossie Easton ja Catherine Liszt julkaisivat vuonna 1997 kirjan The ethical slut, jota on myyty jo yli 50000 kappaletta. Saksalaisella kielialueella Laura Mérittin, Traude Bührmannin ja Nadja Boris Schefzigin kirja "Mehr als eine Liebe. Polyamouröse Beziehungen" jo käsite homo- ja lesbopiireissä.

Uusimmassa New Scientist –lehdessä on haastateltu useita kalifornialaisia , joilla on useita partnereita ja jotka asuvat ”suurperheissä”. Kuka nukkuu kenen kanssa, se sovitaan kalenterin tai mielialan mukaan. Jokaisella on oma makuuhuone, ja sinne voi kutsua toisen, jos huvittaa. Ryhmäjutut ovat vain teoriaa. Käytännössä se on useimmiten kahden ihmisen juttu. Ja olisihan se kauheaa, kun neljä ihmistä kuorsaisi samassa vuoteessa.

Lapsiakin kasvaa näissä suurperheissä. Yleensä ei tarvitse pelätä, että lapsista tulee avioerolapsia. New Scientist –lehdessä pohditaan myös sitä, miten suuria tällaiset polyamoriset yhteisöt voivat olla ja miten vältetään mustasukkaisuudet ja miten sovitaan, kuka kenen kanssa.

Psykologeille ja evoluutiotutkijoille polyamoriset yhteisöt ovat mielenkiintoisia. On mielenkiintoista nähdä, miten vietit kuljettavat, kun on tarjolla monta partneria eikä ole perinteisiä estoja. Tällaisissa yhteisöissä ihmiset jäävät mukaan, koska ei samalla tavalla kyllästytä yhteen ja samaan. Mutta voi tapahtua niinkin, että jakaudutaan erilaisiin ystäväryhmiin. Yhden kanssa mielellään jutellaan, toisen kanssa nukutaan, kolmannen kanssa käydään ulkona, jne..
http://www.heise.de/tp/r4/artikel/23/23039/1.html

N-tv:n nettissvulla kerrotaan, että David "Big Dave" Sanderson on äskettäin mennyt naimisiin USAssa nelijalkaisen ystävänsä Mickeyn kanssa. Häät pidettiin musiikkiklubi Ottobarissa Balitimoressa. Samaan aikaan vihittiin yhteensä kahdeksan paria.

Alun perin se keksittiin älyttömänä ideana, jota kuitenkin ruvettiin kehittelemään. Asia nosti esiin monia amerikkalaisen yhteiskunnan ilmiöitä, kuten yksinäisyys ja eläinten valtava hemmottelu. Yhtenä argumenttina nostettiin esiin myös homojen vaatimus saada mennä naimiseen kenen kanssa tahansa, jota rakastaa. David Sandersson sanoo, että hän on ollut kolme kertaa naimisssa eikä koskaan kukaan ole rakstanut häntä niin kuin Mickey-koira. Tässä ei ole kysmys eläimiin sekaantumisesta.

Aivan erilainen näkemys on USAn ääriuskonnollisella oikeistolla, joka taistelee homoliittoja vastaan ja jolle suhde eläimeen on kova pala. Tv-saarnaajat Jerry Falwell ja Pat Robertson ovat jo varoitelleet, että homoliitot avaavat avioliiton kaikenlaisille pareille. Baltimoren tapaus avaa kauhuvision yhteiskunnasta, jossa ei ole mitään yhteisiä arvoja, joista esim. lapset ja nuoret saisivat suunnan elämäänsä. Kaikki alamäki alkoi homoliitoista.

Mitään lainvoimaa ei eläinavioliitoilla tietenkään ole. Nyt vihittiin kolme koiraa, kaksi kissaa, tarantella ja kilpikonna. Toisena aviopuolisona oli miehiä ja naisia. Koirapuolisolla ”Tahdon”-sanaksi riitti hännän heilutus. Baarin omistaja toimi ”viranomaisena”. Hän oli internetin kauttta saanut papiksi nimityksen "Universal Life Church"-kirkolta (mistähän siinä oikein on kysymys, kysyy vaeltaja2005!?). Pappina toimija sanoi, että on koskettavaa, miten läheisiä eläimet ja ihmiset ovat toisilleen.

Alun perin oli tarkoitus vain pitää hieman hauskaa, mutta nyt asia on saanut laajemmat mittasuhteet, kun on ilmaantunut yhä uusia halukkaita. Ja ihmiset ottavat asian niin vakavasti, että he hankkivat hääpuvut kuin oikeisiin häihin. Kilpikonna Randyn omistaja oli sukelluspuvussa ja –laseissa, chihuahua "Chachin” omistajatar oli valkoisessa hääpuvussa. Hän sanoi, että hän haluaa kerran elämässään naimisiin.
http://www.n-tv.de/707503.html

Multa jäi ymmärtämättä järjestetäänkö näitä eläinhäitä kannanottona homoliittoja vastaan, ja siinä tapauksessa ajavatko homojärjestöt USA:ssa todella avioliitto-oikeuksia kenelle tahansa kenen/minkä tahansa kanssa, eivätkä pelkkiä samasukupuolisia liittoja, vai järjestetäänkö niitä pelkästään rakkaudesta eläintä kohtaan, ja mikäli seksillä ei ole tekemistä asian kanssa, eikö silloin olisi järkevämpää adoptoida eläimiä naimisiinmenon sijasta..?
Kaikkea ne keksii.. Antaisivat eläinparkojen vaan olla eläimiä, ja jättäisivät ihmisten hömpötykset ihmisille.

Harva haluaa jatkuvaa yksinoloa. Tuskin kukaan yksinäisyyttä.

Muuten tuollaiset roolileikit voisi kuitata täydellisenä huuhaana, kun ihmisen ja eläimen suhde ei muutenkaan mitenkään voi olla juridistesti tasavertainen - miten eläin, joka ei ole edes oikeushenkilö, esim. ottaa avioeron tai suojautuu perheväkivaltaa vastaan - tai edes kosii? No, onneksi viattomilla luontokappaleilla ei ole aavistustakaan, mistä koko hössötyksessä on kysymys.

Mutta siis huolestuttavaksi asian tekee se, että toisen äärilaidan vinksahtaneet saavat tästä lisää vettä myllyynsä vetää mutkia entistäkin suoremmiksi, muistettakoon vain se eduskunnassa lausahdettu ennustus avioliitosta sian kanssa.

Yksinäisyyden torjumisella ja avioliittoleikeillä ei taas tässä tapauksessa ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Eläin omistetaan ja sillä siisti, minkäänlaisista seremonioista riippumatta.

Kirjoitin jo joskus aiemmin jossain ihan toisessa yhteydessä siitä, ettei pelkkä homojen oikeuksien tavoittelu saa olla tärkeää, vaan tärkeää on myös se, millaiseen arvopohjaan perustuen se tehdään. Musta vapaamielisyyteen pohjautuva muutos ei voi olla pysyvä, koska käsitys moraalista on jatkuvasti muuttuva. Homouden pitää olla ihmisoikeuskysymys, ei muoti-ilmiö.

Eläinten omistamisesta sen verran, että vaikka eläintä ei olekaan oikein inhimillistää, ei niitä saa myöskään esineellistää, ja siksi musta on väärin, että eläinten kaupaa ja omistusoikeutta säätelee tavaralaki. Kyllä eläimet ansaitsisivat ihan omat pykälänsä, joissa tunnettais myös kohta "eläimen paras". Innokkaimpien eläinsuojelijoiden ajatusta siitä, ettei eläintä saa ylipäätään omistaa en jaa, koska kyllä lemmikki- ja kotieläimen etu on tulla omistetuksi. Villieläinten lemmikkinä pitoa ja uusien villieläinten lanseeraamista lemmikeiksi en oikein hyväksy.. miksi ihmeessä pitää saada omistaa preeriakoira tai orava, joka kyllä pärjäisi ja voisi paremmin luonnossa? Musta se on pelkästään itsekästä.

Eksyin otsikon aiheesta, mutta ylläpito poistakoon, jos on tarve..

Vielä tarkennukseksi: edellä olleella avioliittouutisella eläinten kanssa ei ole mitään tekemistä amerikan homojärjestöjen tai kansalaisoikeusliikkeen kanssa. Se on yksityisten ihmisten leikkimielistä puuhailua, johon sitten homovastaiset tarttuvat ikään kuin todisteena homoliittojen turmiollisuudesta. Homot ja lesbot itse ovat tässa asiassa täysin sivullisia.

Katolisia uutisia levittävä kreuz.net kertoo kahdesta vanhasta naisesta, sisaruksista Joyce (88) ja Sybil (81). He ovat koko elämänsä asuneet yhdessä Marlboroughissa, Bristolista 60 km itään (Englannissa). He vaativat itselleen samoja perintö- ja veroetuja, joita homohaureuteen syyllistyvät rekisteröidyt gayparit saavat.

Sisarukset asuvat vanhempiensa talossa. He hoitivat vanhempiaan näiden kuolemaan saakka, samoin vanhoja tätejään. Nyt he itse ovat vanhoja. Jos toinen heisstä kuolee, perintövero on niin suuri, että talo pitää myydä.

He eivät saa sellaista edullista verotusta, jonka esim. homoparit saavat. Eivätkä he voi mennä rekisteröityyn lesboliittoon, koska he ovat lähisukulaisia. Kun parisuhdelakia Englannissa sorvattiin, mukana oli ehdotus, että myös kauan yhdessä asuneita sukulaisia käsiteltäisiin kuin rekisteröidyssä liitossa olevia, mutta esitys kaatui alahuoneessa. On paljon esim. äiti-tytär-pareja, jotka elävät yhdessä vuosikymmeniä.
http://www.kreuz.net/article.3907.html

Saksan vihreiden kohuehdotus: Kaikki yhdessäelämisen muodot tasa-arvoisiksi. Bild-lehden online-sivulla on kuva ehdotuksen tekjästä, 27 vuotiaasta Julia Seeligeristä. Hän haluaa, että monogaaminen avioliitto menettäisi erityisasemansa. Jokainen saa mennä naimisiin sen kanssa, jonka kanssa elää suhteessa. Se voi olla useamman ihmisen ryhmä yhtä hyvin kuin parisuhde. Hän itse asuu kahden naisen ja yhden miehen kanssa kimpassa.

Julian puheet hämmensivät viime viikonvaihteessa vihreiden puoluepäivillä. Ja lehdistö on riepotellut näitä näkemyksiä. Sûddeutsche Zeitung kutsuu Juliaa vihreiden Peppi Pitkätossuksi ja kertoo lisäksi Julian vaatimuslistalla olevan, että huumaavia aineita sisältävät sienet on vapautettava.

Muissakin lehdissä asia on esillä suunnilleen näin: Vihreät haluavat lopettaa avioliiton.
http://www.bild.t-online.de/BTO/news/aktuell/2006/12/06/gruene-ehe-abschaffen/gruene-ehe-abschaffen.html

Sunnuntai-iltana oli tv1:ssä ykkösdokumentti suomalaisesta heteroavioliitosta. Asiantuntija määritteli ydinperheen hauskasti: ydinperhe on äiti ja lapsi (lapsia) ja vaihtuvia miehiä. Mielenkiintoisesti ilmaistu. Naiset ovat usein aloitteentekijöitä aviomiehen vaihtamisessa. Dokumentti tulee uusintana 23.12. 13.20 (Ykkösdokumentti: Ikuisen rakkauden unelma)

Elämää biseksuaalina

Bin elämä on tuskallista. Koko ajan joutuu tekemään valintoja. Kumman valitsisi: huomiota herättävän blondin vähissä vaatteissa vai miehen, jonka silmät vetoavat syviin tunteisiin. Biseksuaalit ovat aina valinnan edessä.

Nelly Furtado ja Cynthia Nixon saavat valita joko miehen tai naisen. Biseksuaalisuus on tavallisempaa kuin pelkästään julkkisuutisista ja tv:stä voisi päätellä. Isoissa kaupungeissa uskaltaa paremmin, kun seksuaalsiet rajat häviävät ja internet tarjoaa kontaktimahdollisuuksia. 10% ihmisistä myöntää tuntevansa toisinaan biseksuaalisesti. Luku on varmaan suurempi, sillä kaikki eivät paljasta tunteitaan. Biseksuaalisuus on tavallisempaa keski-iällä kuin nuorena, mutta nuoret naiset kokevat usein olevansa biseksuaalisia. Sen sijaan miehet pelkävät ajatusta homoudesta ja sen vuoksi torjuvat ajatuksen. Monille biseksuaalisuus on yksi tai useampia vaiheita elämässä. He rakastuvat, ja siinä biseksuaalisuus konkretisoituu. Mutta on myös niitä, jotka elävät elämäänsä biseksuaaleina. Siitä on etua, sillä valinnanvaraa on kaksi kertaa enemmän kuin muilla.

Tiedemiehet yrittävät selivttää, mitä biseksuaalisuuden taakse kätkeytyy (heteroseksuaalisuuden syitä tutkitaan hyvin vähän!!!). Joillekin biseksuaalisuus on tunteiden kaaosta, toisille uteliaisuutta. Perimmäiset biseksuaalisuuden syyt ovat tuntemattomat samalla tavalla kuin homoseksuaalisuuden syyt.

Biseksuaalinen rakastuminen tapahtuu samalla tavalla ilman harkintaa kuin kaikki muukin rakastuminen. Freud sanoo, että meissä kaikissa on biseksuaalisuutta, mutta homoseksuaaliset komponentit torjutaan yhteiskunnan paineen vuoksi.

Vaikka tutkimusten mukaan joka toinen on ajatuksissaan käväissyt biseksuaalisuuden puolella, käytännössä sen toteuttaminen on liian raskasta. Useimmiten tapipumus pakonomaisesti torjutaan. Joillekin siitä syntyy psyykkistä stressiä, jonka huomaa myös lähipiiri. Erityisesti bi-miehet kärsivät epävarmuudesta ja vetäytyvät.

Erityisen vaikea on niillä bi-miehillä, jotka liikkuvat homopiireissä. Heitä ei oteta vakavasti ja heitä syytetään, etteivät he tunnusta homouttaan. Myös parisuhteessa eläville on asian julkituominen vaikeaa. On tunne siitä, ettei riitä partnerille. Ne, joilla on perhettä , kärsivät ajatuksesta, että he eivät ole kyllin vastuullisia.

Se, että on bi, ei tarkoita, että hyppää kukasta kukkaan, mutta joka toisella parisuhteessa elävällä biseksuaalilla on rinnalla jokin muu suhde, lyhyt- tai pitkäaikainen.

Kaiksesta tästä huolimatta on pareja, jokta ovat eläneet pitkään onnellisesssa parisuhteessa, mutta se vaatii avoimmuutta ja kypsää persoonaa.