Äärifeminismi
Sain kipinän tähän aiheeseen eräästä toisesta Ranneliikkeessä käydystä keskustelusta. Kyseisessä keskustelussa eräs kirjoittaja mainitsi, ettei hän voisi ajatella enää suhdetta mieheen, koska hänestä on tullut sen verran kova feministi.
Feminisminhän ei pitäisi vastustaa miessukupuolta sinällään vaan ainoastaan sukupuoleen perustuvaa eriarvoisuutta ja syrjintää. Ruotsistakin kantautuvat uutiset ovat kuitenkin meille kertoneet, että myös feminismiliikkeen sisällä on tapahtunut tiettyä radikalisoitumista, jonka myötä miehet - ylipäänsä - on alettu nähdä vihollisina. Mitä tällaisen kehityssuunnan taustalla oikein voi olla? Ääri(militantti)feministit eivät näytä ymmärtävän, että rupeamalla syrjimään miessukupuolta ja ajattelemaan miestä itseisarvoisesti alempiarvoisena he sortuvat juuri siihen syntiin, jota feminismi alunperin syntyi vastustamaan.
Feminismi The Free Dictionary:n (www.thefreedictionary.com) mukaan:
"Belief in the social, political, and economic equality of the sexes."
Feminismi Wikipedian (www.wikipedia.fi) mukaan:
"Feminismi on valistusajan Euroopassa syntynyt aate, jonka päämääränä on pienentää tai poistaa sukupuolten välinen eriarvoisuus."
Juuri näin.
Kommentoin itse k.o. kirjoitusta ehkä liiankin kovin sanoin, mutta syynä oli myös se, että koko aihe tuntui niin uskomattomalta. Todellakin mahdolliselta miehen heittämältä provolta.
Puolisoni (siis miespuolinen) on itse yliopistossa aikanaan opiskellessaan valinnut yhdeksi aiheekseen "Feministic studies", koska homomiehenä tunsi sympatiaa aihetta kohtaan.
Miesviha, olipa se sitten lesbojen tai "telaketjufeministien" taholta tulevaa osoittaa, että kyseinen henkilö on siirtynyt koko lailla kauas todellisuudesta. Tarkoituksellista koko kansanosan (tässä tapauksessa lajinosan = miehet) syyllistämistä on mielestäni nähty tässä maailmassa aivan tarpeeksi juutalaisvainoista viattomien länsimaisten ihmisten murhiin terrori-iskuissa.
Kuuntelin kerran radiosta ohjelmaa, joka käsitteli ikääntyvien maahanmuuttajanaisten asemaa ja siinä sivuttiin tasa-arvo asiaa, mitä yksikään haastatelluista maahanmuuttajanaisista ei tuntunut kaipaavan, koska se oli heille täysin vieras asia naisina. He eivät kokeneet tulevansa syrjityiksi millään tavalla omissa elämissään. Päinvastoin toinen heistä kertoi kuinka heidän suvussaan miehet huolehtivat myös sukujensa naisista taloudellisesti, kun siihen oli tarvetta eli lähettivät rahaa toiseen maahan apua tarvitsevalle naiselle. Se oli miesten velvollisuus. Kyse ei ollut siis aviovaimosta.
Sitten suomalainen naistutkija aukaisi yht`äkkiä suunsa ja kertoi haluavansa samanlaisen VALLAN itselleen kuin vanhalla somalinaisella oli oman sukunsa jäseniin- ja TÄSSÄ tulikin avainlause, mitä tulee suomalaisen naisen tapaan ymmärtää tasa-arvo eli se on NAISTEN VALLAN lisäämistä. Se lause vain lipsahti tältä naistutkijalta ihan puolihuolimattomasti, koska hän oli aivan ihastuksesta ymmyrkäisenä, kun hän kertoi, mitä oli huomannut. Eikö olekin jotakin?
Ketjun kolmosviestin kirjoittaja voisi palata maan pinnalle. Nimi Ayaan Hirsi Ali avaa mielenkiintoisen ikkunan somalinaisten oloihin.
Ote www-osoitteesta
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/kannanottoja/ilmaisu.html
"Ayaan Hirsi Ali kasvoi muslimiperheessä Somaliassa. Hän muutti 22- vuotiaana Alankomaihin paetakseen järjestettyä avioliittoa. Hän nousi julkisuuteen islamia kriittisesti tarkastelevilla kirjoituksillaan. Vuonna 2003 hänet valittiin kansanedustajaksi. Hän on saanut lukuisia tappouhkauksia kirjoitustensa johdosta ja on pakotettu piilottelemaan henkivartijoiden suojaamana.
Hänen käsikirjoituksensa pohjalta Theo van Gogh ohjasi islamia kritisoivan lyhytelokuvan "Submission". Molemmat saivat elokuvan johdosta tappouhkauksia; marokkolaistaustainen Mohammed Bouyeri murhasi Theo van Goghin 2.11.2004 ja ilmoitti murhan olleen hänen velvollisuutensa muslimina."
Liittyykö se jotenkin äärifeminismiin? En nyt ihan äkkiseltään keksi homopojan murhan ja telaketjujen välille yhdistävää linkkiä...
Olen ollut pienen vamman takia pitkään sairaslomalla ja kuuntelen paljon radiota. Olen lähes kyllästymiseen asti kuunnellut viime aikoina Ylen Radio 1:n ohjelmia (”naisten radiota”). Ohjelmissa on usein aika feministinen ote. Naiset tekevät sitä ja sitä, ja naisissa on sellaista ja tällaista naisenergiaa. Monet ohjelmat ovat kiinnostavia, ja antavat myös homomiehelle materiaalia maailman ymmrärtämiseen. Mutta usein kuulee sellaisia heittoja, jotka eivät perustu muuhun kuin mutu-tuntumaan. Pahimpia ovat keskustelut, joissa naiset päästelevät höyryä. Viime viikolla kuulin varmaan 4 kertaa uusintana naisten huumorista ja vitseistä. Arvovaltaisia naisia, tutkijoita ja muita. Vapaassa keskustelussa tietenkin lasketellaan sellaisiakin asioita, jotka ovat vain mielipiteitä. Pahimpia naisohjelmien lipsahduksia ovat ne, joissa osa miehistä leimataan ”ressukkamiehiksi”. Jopa kansanedustaja päästelee sellaista keskustelussa prostituution ostokiellosta.
Tällaiset keskustelut ovat joskus kuin uskonnollisia herätyskokouksia. Ihmiset tekevät tunnustuksia ja toiset kuorossa myötäilevät. Samaan on sorruttu homojen keskusteluissa. Kun Ben Fuhrmann kutsui studioon homoja, keskustelu oli kauheaa. Kun yksi kertoi jotain, toiset kuorossa hymyilivät ja iloitsivat tunnustuksesta. Homot pitäisi panna esiintymiskurssille ennen tv:hen päästämistä.
Naiset ja homot: samassa veneessä ollaan. Paljon on opittavaa toinen toisiltaan. Mutta ainakaan homot eivät halua valtaa vaan perusoikeuksia. Entisissä itäblokin maissa halutaan hävittää homot, kun ”ne haluavat muttaa kaikki ihmiset homoiksi ja se on ihmiskunnan loppu”. Eivät halua.
Vielä yksi asia. Moni toimittaja Radio Ylen 1:ssä ilmaisee vahvat feministiset mielipiteensä. Ärsyttää, että he tekevät ohjelmia omassa asiassaan. Ei suuren firman pääomistajakaan saisi tehdä ohjelmaa omasta firmastaan. On jäävi.
No, voisiko avoimesti homoaktivistitoimittaja tehdä ohjelmaa homojen asemasta? Ei omassa asiassaan.
Voisikohan sitten samalla periaatteella kysyä vaikka että voiko aktiivisesti politiikassa mukana oleva toimittaja tehdä poliittisia ohjelmia?
Mielestäni toimittaja kunnollisella perussivistyksellä ja -koulutuksella, sekä kriittisillä asenteilla varustettuna pystyy kirjoittamaan varsin objektiivisesti myös omassa asiassaan.
Toki on homoaktivisteja, kuten myös feministejä, jotka ovat juuttuneet yhteen totuuteen. Se lyö läpi koko heidän toimintansa. Silloin ei oikein voi puhua objektiivisuudesta omassa, eikä ehkä muissakaan asioissa.
Minä taustani kautta katson, että näissä "herätyskokouksissa" on ihmisiä, joilla oma henkinen kasvu on kesken. Homoidentiteetin kehittymisessä on vaihe, jossa kaikki homot ovat ihania ja kaikki heterot ovat pahoja. No useimmat pääsevät siitä eteenpäin kypsempään ajatteluun. Ehkä naisidentiteetti tässä yhteiskunnassa käy läpi vastaavia kehitysvaiheita. Sitä asiaa en ole ajatellut aikaisemmin.
(Vaeltaja2005, mielsin puheenvuorosi enimmiltään keskustelun innoittajaksi. )
Juhani
Ei nyt ihan tähän otsikon asiaan mutta mediaan liittyvä juttu.
TV1 ajoi eilen ulos Mirja Pyykön läksiäishaastattelun. Haastattelu oli tehty aika myötäsukaisesti. Pyykköhän on herättänyt tunteita ja reaktioita pitkin 39 vuotta kestänyttä toimittajan uraansa. Hän otti tuotoksissaan esille erilaisia yhteiskunnallisia kipukohtia. Niitä joskus leimattiin sosiaalipornoksikin. Hän sai kansan liikkeelle vaikkapa leukemiaa sairastavien lasten puolesta. Hän myös astui aroille varpaille. Porttikielto tuli mm. HYKSiin ja eduskuntaan, jotka hän ilmeisesti otti sulkana hattuunsa.
En ole kovin intensiivisesti häntä seurannut. Muistaako kukaan ottiko hän koskaan esille naisasiaan ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyviä asioita ja ongelmia?
Juhani
vaeltaja2005 kirjoitti: "Mutta ainakaan homot eivät halua valtaa vaan perusoikeuksia."
Se valta on aina jollakin. Nykyään se on yhteiskunnassa lähinnä miehillä. Miehet haluavat valtaa ja se on ilmeisesti kaikkien mielestä ihan ok. Mikseivät naiset sitten saisi sitä haluta? Kai se kuuluu tavallaan perusoikeuksien piiriin, että myös se valta jakaantuisi yhteiskunnassa tasa-arvoisemmin. Se on sitten toinen asia, miten se valta määritellään ja miten sitä tulisi käyttää. Kiihkoilijoiden hallussa valta on vaarallista, olivat he sitten miehiä tai naisia.
No joo. Kaikkiin aatteisiin ja ideologioihin muodostuu aina jostain syystä radikaalisiipi. Silloin on vaarassa, että hyvä asia vesittyy, vääristyy tai kääntyy jopa itseään vastaan. Oli kyseessä sitten feminismi tai vaikkapa ympäristöliike. Pitää kuitenkin muistaa, että äärifeminismi ja varsinkin siihen yhdistetty miesviha on kuitenkin marginaali-ilmiö, eikä mikään yleinen feminismin kehityssuunta.
Feminismi on kuitenkin varmaan lähes ainoa ismi maailmassa, jonka tarkoituksena on tehdä itsensä tarpeettomaksi. Ja vaikka helposti ajatellaan ,että feminismi ajaa vain naisten asiaa, niin naisten oikeuksien paraneminen kyllä vaikuttaa kaikin tavoin suotuisasti myös miehiin. Yhteiskuntarakenteissa ja ihmisten asenteissa ilmenevä sukupuolten välinen epätasa-arvo ei ole hyväksi kummallekaan sukupuolelle. Tasa-arvoisemman yhteiskunnan myötä myös miesten "roolit" monipuolistuisivat. Miehistäkin tulisi vapaampia. Siksi en ollenkaan ymmärrä joidenkin miesten feminismi-pelkoa.
Kaikenlaisia ääriliikkeitä on toki syytä karsastaa, mutta ns. tavallisessa feminismissä ei ole kyllä mitään pelättävää, koska siinä ei todellakaan ole kyse mistään miesvihasta, miesten sorrosta tai miesten mollaamisesta. Jos joku/jotkut esittää esim. radiossa joitain mielipiteitään, se ei ole kaikkien mielipide. Ja yleensä radioon ja televisioon valitaan ihmisiä, joiden tiedetään osaavan kärjistää asioita ja ärsyttää kuulijoita...se on kai sitä hyvää ohjelmaa sitten.
Baez kirjoitti: "Se valta on aina jollakin. Nykyään se on yhteiskunnassa lähinnä miehillä. Miehet haluavat valtaa ja se on ilmeisesti kaikkien mielestä ihan ok. Mikseivät naiset sitten saisi sitä haluta?"
En sanoisi niin, että miehet tai huomattava osa miehistä ryhmänä haluaisi valtaa nimenomaan miehille naisten kustannuksella. Yksilöinä monet miehet varmasti haluavat itselleen valtaa, mutta sitä halutessaan he eivät mielestäni halua syrjäyttää vain naisia, vaan yhtä lailla myös kaikki toiset miehet.
Voidaan tietysti sanoa, että tällainen 'maskulinistinen' liike puuttuu, koska sitä ei tarvita; valta on jo suurimmaksi osaksi miehillä.
"Se valta on aina jollakin. Nykyään se on yhteiskunnassa lähinnä miehillä."
Miehenä olen tuosta eri mieltä. Jos valtaa mitataan yhteiskunnallisella suoriutumisella, rahan ansaitsemisella tai muilla sellaisilla ulkoisilla (ja miesten määrittämillä?) seikoilla, niin miehet saattavat olla johdossa. Itse kuitenkin suhtaudun materiaan melko välinpitämättömästi enkä pysty käsittämään valtaa noin suppeasti. Enemmän kiinnitän huomiota esimerkiksi onnellisuuteen. Kyselyjen mukaan suomalaiset naiset ovat toistuvasti miehiä onnellisempia, joten voisi kai todeta, että naiset ovat onnistuneet vallallaan muokkaamaan yhteiskunnasta itselleen suotuisan.
"En sanoisi niin, että miehet tai huomattava osa miehistä ryhmänä haluaisi valtaa nimenomaan miehille naisten kustannuksella. Yksilöinä monet miehet varmasti haluavat itselleen valtaa"
Tämä on hyvin muotoiltu ja hyvin myös tiedetään, että naiset käyttävät valtaa toisiaan kohtaan. Siksi asian sukupuolittaminen on minusta keinotekoista.
Public eye kirjoitti:"En sanoisi niin, että miehet tai huomattava osa miehistä ryhmänä haluaisi valtaa nimenomaan miehille naisten kustannuksella. Yksilöinä monet miehet varmasti haluavat itselleen valtaa, mutta sitä halutessaan he eivät mielestäni halua syrjäyttää vain naisia, vaan yhtä lailla myös kaikki toiset miehet."
Totta. Sorruin ilmaisussani paljon parjaamaani yleistämiseen. En tietenkään pidä miessukupuolta kokonaisuudessaan "luokkavihollisena". Halu valtaan on enemmänkin yksilökysymys.
Hemingway kirjoitti:"Jos valtaa mitataan yhteiskunnallisella suoriutumisella, rahan ansaitsemisella tai muilla sellaisilla ulkoisilla (ja miesten määrittämillä?) seikoilla, niin miehet saattavat olla johdossa. Itse kuitenkin suhtaudun materiaan melko välinpitämättömästi enkä pysty käsittämään valtaa noin suppeasti."
En minäkään pidä rahaa tai yhteiskunnallista asemaa tms.mitenkään erityisen tavoittelemisen arvoisena asiana. Usein ihminen, jolla ei ole valtaa(siis perinteisellä tavalla ajateltuna)on paljon vapaampi. Kysymys onkin siitä, että jos joku kuitenkin kaikesta huolimatta haluaa tämänlaista valtaa, siihen pitäisi olla yhtälaiset mahdollisuudet oli sitten kyseessä mies tai nainen. Nykyään se kuuluisa "lasikatto" tulee kuitenkin yhä helpommin eteen naisilla...toki joillakin miehilläkin.
"Kysymys onkin siitä, että jos joku kuitenkin kaikesta huolimatta haluaa tämänlaista valtaa, siihen pitäisi olla yhtälaiset mahdollisuudet oli sitten kyseessä mies tai nainen."
Olen tästä ihan samaa mieltä, mutta ajattelen kyllä niinkin, että naiset haluavat miehiä harvemmin uhrata perhe-elämänsä, vapaa-aikansa ja ystävyyssuhteensa työlle. Selittäisikö sitä biologia? Myös korkeissa asemissa olevat naiset ovat joskus tuoneet esiin, että silloin kun naisilla olisi uhrausten aika ja kaikki muu olisi jätettävä uran vuoksi, niin naiset eivät sitä lopulta haluakaan. Oman kokemukseni mukaan naiset ovat keskimäärin miehiä tunnollisempia työntekijöitä, mutta heissä harvemmin tapaa samaa uralla etenemiseen vaadittavaa ahneutta, keskittymistä vain yhteen asiaan ja itsensä likoon pistämistä kuin miehissä.
Ja mitä taas tulee onnellisuuteen, niin siihen pitäisi olla miehillä yhtä hyvät mahdollisuudet kuin naisilla. Onnellisuustilastoista ei olla kuitenkaan huolissaan eikä edes opettajien esiin nostamasta poikien syrjäytymisestä. Lasikatosta puhutaan, mutta ei miesten pinnan alle vajoamisesta.
Ilopilleri kirjoitti: "eräs kirjoittaja mainitsi, ettei hän voisi ajatella enää suhdetta mieheen, koska hänestä on tullut sen verran kova feministi.
Feminisminhän ei pitäisi vastustaa miessukupuolta sinällään"
Miehet kuitenkin tietämättään käyttäytyvät miehiltä odotetun "äijä"-kaavan mukaan ja jos he kyseenalaistavat sen, he kyllä saavat kuulla siitä ja heidät syrjäytetään miesporukoista, näin olen ymmärtänyt.
On hyvin vaikea löytää miestä joka olisi aidosti katsonut omaa sukupuolittunutta itseään peilistä.
Toisaalta myös naisiilla on tietynlainen asenne. Miksi ihminen jonka nenään testosteroni haisee ryntää kirkuen naisten pariin kun kuitenkin naiset tilaisuuden tullen käyttävät yhtä häijyjä sorron menetelmiä kuin miehetkin?
Vaeltaja2005 on oikeassa. Olen huomannut saman asian näitten radio-ohjelmien suhteen. Sitten se näkyy myös kirja-markkinoilla: on milloin mitäkin "energiaa" ja naiset ovat milloin missäkin ikäluokassa "ihania". Nyt on "mummoenergiaa". Kyllä sen tietää, mistä se energia ja vauhti on peräisin! Se on kemiallista. Puhtaasti.
Ei ole toista ihmisryhmää kuin skandinaaviset naiset, jotka suitsuttavat itseään yhtä runsaasti mediassa.
Kaikista inhottavin vallankäytön muoto, mitä heteronaiset tekevät on vallan käyttö avioeroissa, joissa mies eristetään tylysti lapsistaan! Monet miehet kaipaavat nähdä omia lapsiaan useammin, mutta naiset eivät salli sitä.
Olen itse huomannut saman, kun kerrostalossa, missä asun, on yksinhuoltajanaisten perheitä ja olen ihmetellyt heidän seksitöntä elämäänsä: he eivät kaipoaa ollenkaan miestä! Aivan uskomatonta! He ovat täysin tyytyväisiä, kun he hallitsevat perhe-elämäänsä ilman yhtäkään miestä.
Enterin viestin (viesti 18) innoittamana:
"Etelä-Suomen Kerrostalokyttääjät ry. on vuonna 1965 perustettu järjestö, joka valvoo ns. "kyttääjien" etuja. Kyttääjät ovat tunnollisia kansalaisia, jotka valvovat vapaa-aikanaan kerrostalossa naapuriensa elämää ja taloyhtiön järjestystä."
http://www.kyttaajat.netValtaja2005 kirjoitti: "No, voisiko avoimesti homoaktivistitoimittaja tehdä ohjelmaa homojen asemasta? Ei omassa asiassaan."
Voivatko avoimesti ja aktiivisesti heterot toimittajat tehdä omassa asiassaan juttuja?
Pitäisikö minun, lepakko kun olen, lopettaa gbltq-aiheista kirjoittaminen? (härre guud sentään, nyt tekeillä olevaan juttuu livahti sana queer ja paljon muutakin... delete peliin!)
Seksuaalisuudessa lienemme kaikki asianosaisia tavalla tai toisella.
G
suomalaisessa mediassa ei todellakaan suhtauduta myötäsukaisesti feministeihin, sen tietää jokainen feministiksi "tunnustautuva". itse en häpeile tai piilottele feministi-ideologiaani, vaan yritän kaikin keinoin saada siitä kirosanaleiman pois.
miesten feminismipelko on ymmärrettävää, koska heidän vuosituhansien valta-asemansa on uhattuna. eri asia on, miten "naisenergian" ja naisten välisen yhteyden korostaminen olisi muka miehiltä pois. joku on kyllä joskus kirjoittanut, että naisten välinen ystävyys/rakkaus on miesten pahin vihollinen. siitäkö tässä on nyt kyse? kukaan ei muista, että miehillä on kautta aikojen ollut kaiken maailman hyvä veli -verkostoja, joilla on pidetty naiset poissa vallan kahvasta.
käykääpä muuten muuten huviksenne miessakit-foorumeilla katsomassa millaiseen tyyliin siellä puhutaan naisista. näyttää siltä, että se on paikka missä saa avoimesti purkaa naisvihaansa. voisitteko näyttää minulle yhdenkin paikan missä samaan tyyliin voi ilmaista miesvihaansa? sellaisia ei ole, koska naiset ovat oppineet olemaan hiljaa ja nielemään kiukkunsa.
naiset kasvatetaan alusta asti kilteiksi pikku tytöiksi, joiden ei kannata aukoa päätään jos haluavat pärjätä elämässä. miehet eivät tätä koskaan tule ymmärtämään, koska naiset ja miehet kasvatetaan erilaisiksi. en voi puhua miesten puolesta, koska en ole mies, mutta siksi odotan, etteivät myöskään miehet kerro minulle millaista on olla nainen tässä maailmassa. naisten kokemista ulkonäkö-, painonhallinta-, urakehitys-, perhe-, seksuaalisuus-, väkivalta-, ynnä muista ongelmista ei tarvinne kuin mainita. miesten ja naisten roolit vain ovat erilaiset. hyvä kirja luettavaksi jokaiselle olisi esimerkiksi "pilluparvi"-niminen teos, jossa esitellään nuoren naisen elämän eri puolia ja sitä syrjintää ja halveksuntaa, jota tytöt joutuvat kohtaamaan päivästä toiseen.
lukekaa ihmiset enemmän, ja ottakaa asioista selvää ennen kuin alatte puhumaan toisten puolesta. minä puhun nyt vain omasta puolestani, ja miten minä asian koen. älkää siis yhdistäkö minua kaikkiin feministeihin, koska tiedän kyllä, että suurin osa ei uskaltaisi kuuna päivänä sanoa samanlaisia asioita (vaikka niin kokisikin). asiaa olisi enemmänkin, mutta jos keskustelu on niin yksipuolista kuin miltä aiemman perusteella näyttää, luulen, että lopetan tämän kaikkien huojennukseksi tähän ;)
t.telaketjufeministi
En aio kertoa naisille/feministeille enkä edes femakolle, millaista on olla nainen tai feministi, koska en sitä tiedä.
Totean vain omasta kokemuksestani homomiehenä, joka sekään ei välttämättä aina ole ruusuilla tanssimista, että marttyyriksi heittäytymistä en ole kuitenkaan koskaan harkinnut. Se edistäisi kaikkein vähiten minun ja homotovereideni mahdollisuuksia selviytyä tässä ajassa ja yhteiskunnassa.
Miessakit-foorumeihin en ole tutustunut, mutta oma mutu-käsitykseni siellä liikkuvista on, että osalla on ihan oikeasti ja aitoja huonoja kokemuksia joistakin naisyksilöistä. Osa on taas pilannut elämänsä omalla toiminnallaan ja asenteellisuudellaan. Katkeruuteen voi olla monia syitä, eikä niitä pysty kukaan ulkopuolinen koskaan täysin ymmärtämään.
Joka tapauksessa toivoisin niin miessakkilaisille kuin telaketjufeministeillekin aina välillä menemistä myös itseensä. Olisiko MINUN ajattelutavassani ja toiminnassani jotain toivomisen varaa? Suhtaudunko itseeni edes vähän kriittisesti ja ympäristööni riittävän avarakatseisesti ja ennakkoluulottomasti, vai lokeroinko ihmiset jo valmiiksi sen perusteella, mitä sukupuolta/ikäluokkaa/seksuaalista suuntautumista/ammattiryhmää/siviilisäätyä jne. he sattuvat edustamaan?
Koin 'telaketjufeministin' kirjoituksen kaikkine yleistyksineen ja vastakkainasetteluineen lähinnä seksistiseksi. Erityisen harmittavaa tämä hyökkäävä seksismi oli, koska se esitettiin sukupuolten tasa-arvoa ajavan aatten nimissä. Se on aatte, jota minäkin kannatan.
Useiden naiserityisyyttä korostavien 'feminististen' suuntauksien yhteinen ongelma on, että niihin määritelmällisesti kuuluviin tavoitteisiin pyrkiminen tuottaa hyvin helposti toimintaa ja puhetta, joka vastustaa sukupuolten moninaisuuden tunnustamista toistamalla ja kärjistämällä sukupuolten dikotomiaa. Täten edes näiden aatesuuntausten feministisyys ei ole ongelmatonta, jos feminismin ajatellaan alkuperäisessä viestissä käytettyjä lähteitä lainaten olevan: "belief in the social, political, and economic equality of the sexes" tai "aate, jonka päämääränä on pienentää tai poistaa sukupuolten välinen eriarvoisuus", eli pyrkimystä tasa-arvoon ihmisten välillä riippumatta heidän (kaikenlaisista) sukupuolistaan tai sukupuolisuuksistaan.
Monessa 'feministisessä' tekstissä sukupuolijärjestelmän esitetään useasti myös turhan yksiselitteisesti alistavan kaikkia naisia kaikkien miesten hyväksi. Vaikka hyväksyisimmekin täysin kaksijakoisen sukupuolikäsityksen pureksimatta, jakautuu valta yhteiskunnassa kuitenkin monien muidenkin tekijöiden kuin sukupuolen mukaan. Esimerkiksi vammainen ja köyhä mies jää länsimaissa helposti myös osattomaksi vallan sukupuolitetustakin loistosta - jos ruumis on epäkelpo kantamaan miehisyyttä ja rahatkin pitäisi käyttää semiotiikan sijasta hiilihydraatteihin ja veteen, jää ihminen myös sukupuolijärjestelmän marginaaliin, jolloin häneen vaikuttava valta sukupuolittuu. Feminismin pitäisi siis määritelmänsä mukaisesti vastustaa myös tällaisten miesten sortoa, eikä ainakaan nähdä heitä 'vuosituhantisen valta-aseman' haltijoina ja alistajina.
Ajatus, että miehet olisivat ryhmänä jotenkin feministisessä mielessä epäkelpoja puolisoita tai jonkin feminismin uhkaaman vallan käyttäjiä on siis selkeän seksistinen, sukupuolten tasa-arvoisuuden vastainen.
"Public eye
11.05.2006, 23:49 Olisiko MINUN ajattelutavassani ja toiminnassani jotain toivomisen varaa? Suhtaudunko itseeni edes vähän kriittisesti ja ympäristööni riittävän avarakatseisesti ja ennakkoluulottomasti, vai lokeroinko ihmiset jo valmiiksi sen perusteella, mitä sukupuolta/ikäluokkaa/seksuaalista suuntautumista/ammattiryhmää/siviilisäätyä jne. he sattuvat edustamaan?"
Vaikea olla ennakkoluuloton kun on lähestulkoon ainoastaan ikäviä kokemuksia toisesta sukupuolesta. Silloin pyrkii vetäytymään pois ja välttämään kommunikaatiota, minkä toinen tulkitsee heti vihamieliseksi eleeksi hänen henkilöään kohtaan.
Miehillä tuntuu olevan tapa töksäytellä aika ikäviä asioita toisista julkisesti ja tällainen luo kuvaa miehestä aggressiivisena ja huonosti tunneimpulssinsa hallitsevana. Esimerkiksi kolmiodraamani (mies, kaksi naista) mies julkisesti nolasi vaimonsa minun nähden puhumalla hänen alkoholinkäytöstään
Toisaalta minä olen kauhean herkkähipiäinen, mutta eikö ihminen saa olla? Onko ylipäätään pakko tulla kaikkien kanssa aina toimeen?
Olipas Public Eyllä, jazzk:lla ja muutamalla muulla niin perinteiset argumentit että... Mutta perinteisesti miehinen tapa hahmottaa maailmaa on valtakeskeinen: tässä tapauksessa taistelu tasa-arvosta, yhteiskunnan sosiaalisten ja taloudellisten rakenteiden uudistamisesta, muuttuu nopeasti taisteluksi vallasta, minkä jälkeen onkin helppo kiistää feministien poliittiset tavoitteet ja syyllistää heidät siitä samasta, mitä sovinismi on tehnyt viimeiset 2000 vuotta. Näin rinnastetaan muutamalla heppoisella lauseella kaksi toisilleen täysin vierasta "ideologiaa". Mutta ei mitään uutta, tällaiseen argumentaation törmää lähes järjestään keskiluokkaisten, valkoihoisten ja heteroseksuaalien miesten kannanotoissa, joissa kohteliaasti nuhdellaan hiukan yksinkertaisia rintaliivienkäryttäjälesbofeministejä siitä, että eihän valtaa hamuava voi nyt olla tasa-arvon kannattaja ja lyödään vielä otsaan fanaatikon leima.
Huvittavaa tässä nollasummavaltapelissä on se, että osa miehistä paukuttaa jo rumpuja naisten "sovinismista", vaikka puntit ovat kovin kaukana tasapainosta: ei tarvitse kuin vilkaista palkkataulukkoja tajutakseen, että miesten euro on naisille 80 senttiä ja 95%:a perheväkivaltatapauksista on miesten vastuulla - vain muutamia esimerkkejä mainitakseni - ja nämähän ovat puhtaita sukupuolesta riippumattomia faktoja, joiden ymmärtäminen ei edellytä edes naiseksi muuntautumista. Radikalismi on tuskin pahasta.
Kysymys jazzk:lle: en nyt oikein ymmärrä, millä tavalla ne feministien ajamat uudistukset ovat pois siltä sinun sokeutuneelta puolirammalta esimerkiltäsi, vai yritätkö selittää, että feministien pitäisi unohtaa tasa-arvopyrkimykset ja prioirisoida puolirammat ja sokeat invalidit ykkössijalle? Sama suomennettuna: feminismi on turhaa naisten hössötystä ja tärkeämpääkin tekemistä löytyy...
Onko Ransom siis sitä mieltä, että päästäksemme "tasa-arvoiseen" yhteiskuntaan tulisi naisten euron olla miehille 80 senttiä ja että kotona tapahtuvasta väkivallasta olisi 95 % naisten tekemää? Pitäisikö naisten siis jotenkin päästä kostamaan, myös niille miehille jotka eivät koskaan ole naista sortaneet?
Mielestäni Public eye ja jazzk toivat vain sitä näkökulmaa esiin, että feminismi aatteena tarkoittaa sitä, että ihmiset olisivat tasa-arvoisia. Tunnustaudun tällä tavalla feminismin mieltäen feministiksi. Ideaalistahan olisi jos ketään ei alistettaisi eikä kenenkään toimintamahdollisuuksia rajoitettaisi jonkin hänen ominaisuutensa (esim. sukupuoli tai seksuaalinen suuntautuminen) perusteella. Tässä keskustelussa on kuitenkin ollut aiheena ns. äärifeminismi, joka tavallaan tekee tyhjäksi koko feminismiaatteen halutessaan "kostaa" miehille. Äärifeministisen ajattelun mukaanhan näyttäisi olevan niin, että mies on absoluuttinen paha, olipa hän sitten millainen tahansa. Mitä muuta tällainen ajattelu on kuin sukupuolista syrjintää?
Olen aina kannattanut tasa-arvoa ja kannatan edelleen, mutta vastustan sitä, että joku äärifeministi leimaa minut väkivaltaiseksi, vallanhimoiseksi raiskaajaksi vain sen takia, että satun olemaan mies.
Lähinnä mietityttää ”feministien” yksioikoisuus ja kärjistäminen. Tässäkin ketjussa on ollut esillä sukupuolten välinen tasa-arvo, jota nähdäkseni kaikki ovat suunnilleen kannattaneet. Toki jokainen saa ajaa omia etujaan, mutta tämä naisten euro on 80 senttiä puhe ja lasikatto yms. jutut lähtevät siitä, että ikään kuin kaikki miehet automaattisesti saisivat parempaa palkkaa kuin naiset tai olisivat korkeammassa asemassa.
Naisvaltaisilla aloilla olevat miehet saavat käsittääkseni esim. sairaanhoitajina ja luokanopettajina ihan saman palkan kuin naisetkin. Eli miksi halutaan nimenomaan korostaa, että naiset saavat huonompaa palkkaa, jos kyse on jostain ammattiryhmistä, jotka ovat palkkakuopassa? Eikö nykyään Suomessa molemmilla sukupuolilla ole yhtenäiset oikeudet kouluttautua esim. teknisille aloille, joissa palkkaa saa enemmän? Määrittävätkö yksinomaan miehet palkkatasot ja arvostukset? Sitten jos mukaan otetaan johtotehtävät, joissa palkat ovat suurimpia ja myös vaihtelut on suuria niin toki päästään huimiin palkkaeroihin. Suurin osa johtajista on miehiä, mutta onko se jotenkin miesten vika? Onko tosiaan kysymys siitä, että naiset eivät pääse johtotehtäviin, koska miehet ryhmänä estävät sen? Miksi eduskunnassa on miehiä enemmän, vaikka äänestäjissä naisia on vähintään puolet?
Sitten en ymmärrä tätä kasvatusongelmaa täysin tai kun sanotaan, että tytöt kasvatetaan kilteiksi ja pojat miksikä? Ainakin omassa kodissani sekä siskoani ja veljeäni ja minua kasvatettiin ihan samoin periaattein ja rohkaistiin jokaista kehittymään yksilönä. En ikinä huomannut, että meille olisi ollut erilaisia tavoitteita sukupuolten mukaan. Lisäksi käsittääkseni naisia toimii
kasvatustehtävissä enemmän kuin miehiä. Eikö avaimet siis tässä asia ole naisilla?
On hyvä, että keskustellaan, mutta itseä ärsyttää juuri se, että naisille on varattu keskustelussa automaattisesti marttyyrirooli ja miehelle sortaja. Se ei ole kovin rakentava lähtökohta, jos oikeasti halutaan edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa.
Sitten arkielämässä törmää tällaisiin vanhanaikaisiin ”kohteliaisuustapoihin”, joita huomaan naisten arvostavan – miksi jos halutaan olla tasa-arvoisia? Työpaikoilla naiset esim. odottavat että miehet nostavat raskaita esineitä ja kuormia, mutta odottavat silti, että miehet myös tiskaavat ja keittävät kahvia. Omalla työpaikalla esim. naispuoliset työntekijät loukkaantuvat jos heitä ei auta nostamalla heidän työtehtäviinsä liittyviä kirja yms. laatikoita, harvoinpa apua sitten näkyy toiseen suuntaan. Jos lähdetään työmatkoille, odotetaan ilman muuta, että mies ajaa autoa. jne. Naiset itse ylläpitävät näitä roolikäsityksiä silloin kun siitä on heille etua, miski miehet eivät tekisi samoin?
Ja naisetko eivät haukkuisi miehiä ja purkaisi ryhmässä agressioitaan? Luulisin että esim. unioni tarjoaa tähän loistavan kanavan.
Kannatan tasa-arvoa ja minulla on myös kokemuksia siitä, että mies ja naine pystyvät tasa-arvoisesti toimimaan työparina toinen toistaan tukien ja auttaen. Mutta naisten marttyyrimytlogiat nostaa karvat pystyyn välittömästi.
hyvä ransom, puit ajatukseni sanoiksi.
mary daly on jo aikanaan sohaissut muurahaispesää muistuttamalla ikävistä tosiasioista: ylivoimaisesti suurin osa lähisuhdeväkivallan tekijöistä, raiskaajista, prostituution käyttäjistä ja seksistisistä kadulla huutelijoista on miehiä, ja kaikki nämä kohdistuvat kielteisesti suoraan naisiin. on siis pelkkää saivartelua lähteä selittelemään, että molemmat sukupuolet ne ovat yhtä pahoja ja ettei sukupuolen perusteella voi yleistää. luulisi, että miehet itsekin haluaisivat mieluummin eroon tällaisista sukupuolirooleista, jotka aiheuttavat näin karmeita tilastoja. tunnustamalla tosiasiat päästään vasta alkuun, mutta ellei sitä tehdä, ja kaikki vain puolustelevat omia tekosiaan, ei muutosta saada koskaan aikaan. radikaalifeminismin (huom, ei kaiken feminismin) tarkoitus onkin saada ihmiset heräämään ja keskustelemaan asioista, ei tarkoituksena ole hakata päätä irti kaikilta miehiltä. ja ymmärrän kyllä senkin, jos kokemukset toista sukupuolta ovat vieneet luottamuksen, niin ei silloin tarvitse itseään kiduttaa. pro-feministimiehet ovat itsellenikin tuoneet uskon takaisin miessukupuoleen, heitä vain on valitettavasti niin harvassa...
Ensiksikin totean, että naisten euro ei ole 80 senttiä vaan noin 95-98 senttiä. Tämä tulos on saatu selvityksissä, joissa on vertailtu samalla alalla toimivia miehiä ja naisia. Toki tuokin ero on liikaa, mutta se on kuitenkin paljon vähemmän kuin mitä annetaan ymmärtää. Kyllä se miesluokanopettaja saa täsmälleen saman palkan kuin nainenkin.
"ja ettei sukupuolen perusteella voi yleistää."
Kaksi naista on lyönyt minua, mutta minä en ole lyönyt ketään, en miestä tai naista. Minusta onkin kohtuutonta, jos minut oletetaan väkivaltaiseksi vain sukupuolen perusteella. Luulisi, että juuri vähemmistöjen edustajat ymmärtäisivät yleistämisen järjettömyyden (kaikki homot sitä ja kaikki homot tätä...).
"ylivoimaisesti suurin osa lähisuhdeväkivallan tekijöistä"
Tuossa on jotain perää, mutta sana "ylivoimaisesti" on liikaa, sillä naiset tekevät melkein 40 % lähisuhteissa tapahtuvista _törkeistä_ pahoinpitelyistä. Lyhyt lainaus ja lähde on alla.
" Ensi- ja turvakotien toiminnassakin naisen väkivaltaisuus paljastuu pikkuhiljaa. Yleisin syy tulla turvakotiin on miehen väkivaltaisuus. Jos naiset tekevät kuitenkin lähes 40 prosenttia lähisuhteessa tapahtuvista törkeistä pahoinpitelyistä, myös he kykenevät käyttäytymään aggressiivisesti."
http://www.stakes.fi/dialogi/05/dia605/pk.htm
http://www.stakes.fi/dialogi/05/dia605/28.htm"Olen itse huomannut saman, kun kerrostalossa, missä asun, on yksinhuoltajanaisten perheitä ja olen ihmetellyt heidän seksitöntä elämäänsä: he eivät kaipoaa ollenkaan miestä! Aivan uskomatonta! He ovat täysin tyytyväisiä, kun he hallitsevat perhe-elämäänsä ilman yhtäkään miestä. "
Tämän täytyy olla vitsi. Et voi olla tosissasi. Jos olet, niin tervetuloa vaan tähän maailmaan. Naiset ovat kautta aikojen eläneet ilman miehiä, joko omasta tahdostaan tai miesten välinpitämättömyyden takia, täysin tyytyväisinä ja onnellisina! Naisten välistä yhteyttä ei voi mies ymmärtää. :)
T. lesbo
Ransomille:
Käytin sanaa 'valta' ehkä hieman irtonaisesti. Yritin kuitenkin viitata sillä laajemmin järjestelmään, jossa ihmisten väliset suhteet näkyvät sosiaalisten voimien vuorovaikutuksena ja 'valta' olisi joidenkin voimien ensisijaisuutta toisiin nähden. Vähän niinku genealogista settiä, siis. Haluaisitko selventää, mitä itse tarkoitat vallalla erotettuna sosiaalisista ja taloudellisista rakenteista tai poliittisista tavoitteista ja millä tavalla maailman hahmottaminen siten, että tätä tarkoittamaasi valtaa käytetään keskeisenä käsitteenä, on nimenomaan perinteisen miehistä?
Sitä köyhää puolirampaa miestä taas yritin käyttää kärjistettynä esimerkkinä ihmisestä, joka henkilökohtaisten ominaisuuksiensa tai sosiaalisen tilanteensa takia joutuu myös sukupuolijärjestelmän alistamaksi. 'Epäkelvot' - köyhät, homot tai heiveröiset - miehet ovat heikoilla järjestelmässä, joka ei pelkästään lähtökohtaisesti ole mieskeskeinen ja korosta miehisyyden ylempää arvoa suhteessa naiseuteen, vaan myös määrittää hyvin tarkasti millaista tämän miehisyyden pitäisi olla ja keille se kuuluu.
Haluaisin kuitenkin edelleen korostaa, että vahvasti kaksijakoisen sukupuolijärjestelmän yksi suuri ongelma on siinä, kuinka se tekee sukupuolten moninaisuuden näkymättömäksi ja olemattomaksi. Naismaskuliinisuudella, miesfeminiinisyydellä, trans- ja intersukupuolisuudella, transvestismillä, androgynialla, sukupuolineutraaliudella tai sivumennen sanoen lopulta edes bi- tai homoseksuaalisuudella ei ole sijaa tasa-arvoiselle olemiselle järjestelmässä, joka nostaa kaksi monoliittista sukupuolta toisistaan erillisille marmorijalustoille. Vaikka toinen näistä marmorijalustoista onkin perinteisesti ollut muhkeampi ja korkeampi, on feminismi onneksi edennyt jo pitkälle selkeimmässä ja suurimmassa tehtävässään, joka on naisten ja miesten välisen asetelman problematisoimista ja tasa-arvoistamista.
Jotta tasa-arvopyrkimyksessä päästäisiin pidemmälle, olisi feministisen ajattelun kuitenkin mielestäni korkea aika tunnustaa sukupuolijärjestelmän alistavan muitakin kuin naisia. Hyvä paikka aloittaa tällainen tasa-arvopyrkimys voisi olla vaikka omalla kohdallaan ajatella, voisiko sukupuolisuus olla muutakin kuin yhdenlaista naiseutta tai mieheyttä.
Toivoisin muuten, että tarkoitit argumenttieni perinteisyydellä sitä, että ne edustavat hyvin perinteistä ja pelkistetyn perustasoista kolmannen aallon feminismiä. Pelkään kuitenkin, että tulin väärin luetuksi - toisaalta jos sitä, tai provokaatiota, jäisi isommin pelkäämään, voisi foorumikirjoittelusta tulla rasittavaa tai vähintäänkin tylsää.
Olisi mielenkiintoista mitä paljastuu, jos näitä perheväkivaltatapauksia tutkittaisiin tarkemmin. Olen ollut useasti bileissä, missä naimisissa olevat naiset avioliitostaan välittämättä roikkuivat kaksin käsin miehissä kiinni. Naiset silti haukkuvat miehiä sioiksi. Naiset järjestivät nämä bailut ja se oli heille tärkeä juttu päästä lähikontaktiin miesten kanssa ja he myös puhuivat ja painostivat miehiä tulemaan paikalle. Omassa lähipiirissäni on myös nainen, joka on toistuvasti pettänyt omaa aviomiestään eikä mies ole tehnyt sitä hänelle. Naiset keksivät mitä mielikuvituksellisia tekosyitä, kun he haluavat tehdä, mitä huvittaa. En ole myöskään ymmärtänyt "naiskiintiöitä". Valitaanko silloin pätevin? Ei.
No Enterin kommentin nyt voi jättää ihan omaan arvoonsa. Hyvä esimerkki täysin perusteettomasta ja subjektiivisestä tilityksestä. Samat jutut voin kertoa omasta kokemuksestani potenssiin tuhat, mutta toisinpäin. Tuttavapiirissäni olevat miehet ovat poikkeuksetta niitä, jotka ovat pettäneet ja mätkineet ja haukkuneet naisia, mutta en minä nyt silti ala väittämään, että kaikki ovat sellaisia. Naurettavaa. Tällainenko sitte
n on sitä rakentavaa keskustelua miesten kanssa? Hah.
Voisin kommentoida vielä tätä palkkauksesta käytyä senttikeskustelua. Ongelma ei ole mielestäni pelkästään siinä, että naiset saavat vähemmän palkkaa samasta työstä. Vaikka näin edelleen jossain määrin on, ovat erot siinä käsittääkseni ja toivoakseni kaventuneet ja keskittyneet lähinnä ylimpiin tuloryhmiin, joissa eniten palkkaa tuntuu 'ansaitsevan' kusipäisyydellä, ahneudella ja muilla perinteisesti miehisiksi mielletyillä ominaisuuksilla.
Mielestäni palkkauksen ja työn arvostuksen sukupuolittuminen on ongelmallista myös sikäli, että maskuliinisiksi mielletyt alat ovat feminiinisiksi miellettyjä sosiaalisesti arvostetumpia ja paremmin palkattuja. Esimerkiksi tehdastyöläinen tai diplomi-insinööri, joiden ammatit sukupuolijärjestelmä on koodannut maskuliinisille ihmisille soveltuviksi, saavat parempaa palkkaa kuin vastaavan pätevä ja koulutettu laitoshoitaja tai luokanopettaja. Maskuliinisuus ja feminiinisyys eivät ole kuitenkaan ihmisen biologisen sukupuolen määräämiä, joten myös ei-maskuliiniseksi merkittyä työtä tekevä biologinen mies tulee työssään huonommin arvostetuksi. Tällaista vallan, jota siis arvostus ja palkka edustavat, sukupuolittumista ei voida ratkaista ainoastaan antamalla naisille periaatteellinen pääsy 'miesten töihin', vaikka tällaisen työn kahtiajaon purkaminen oli ja on tärkeä ensiaskel matkalla kohti aitoa sukupuolista tasa-arvoa. Naiskiintiöt ja puhe nimenomaan naisten huonommasta palkkauksesta tai naisten kokemasta väkivallasta ovat minulle nimenomaan tämän ensimmäisen ja tärkeimmän askeleen ottamista, mutta ne eivät riitä eikä niihin tulisi jumiutua.
Niin, tuota bileiden järjestelemistä tapahtui toistakymmentä vuotta...samat naiset ja samat kujeet. Vielä pahempaa oli biletys yhdessä toisessa paikassa, missä oli tapana nöyryyttää miehiä järkkäämällä heille strippausta tai alastomia "mallikilpailuja", tämä tietenkin naisten huviksi. Aina.
Miesvaltaisilla työpaikoilla on voimakkaat ammattiliitot. Siksi palkka on parempi. Muuten, yksikään naisjohtaja vaikka olisi miten korkeassa asemassa ei puhu tai toimi matalapalkka-alojen naisten puolesta esim. pressa. Miksi ei? Ai niin, kun hän on AKATEEMISESTI koulutettu! Se ei kuulu hänelle eikä liikuta häntä. Se ei ole hänen vastuullaan. Yhteiskunta hyötyy siitä, että on naisia, jotka tekevät halvalla ja pienin resurssein raskaat työt ja nythän on kuntia, joilla on todella pienet menot sosiaali-ja terveyspuolella, koska tyhmiä naisia on helppo mopottaa.
On huomattavaa, ettei naisen euro ole edes 80 senttiä, vaan vähemmän, koska pätkä, silppu -ja osa-aikatöitä ei olla otettu huomioon.
"jazzk
12.05.2006, 19:36 Mielestäni palkkauksen ja työn arvostuksen sukupuolittuminen on ongelmallista myös sikäli, että maskuliinisiksi mielletyt alat ovat feminiinisiksi miellettyjä sosiaalisesti arvostetumpia ja paremmin palkattuja. Esimerkiksi tehdastyöläinen tai diplomi-insinööri, joiden ammatit sukupuolijärjestelmä on koodannut maskuliinisille ihmisille soveltuviksi, saavat parempaa palkkaa kuin vastaavan pätevä ja koulutettu laitoshoitaja tai luokanopettaja."
Naisvaltaiset alat ovat yhteiskunnan talousjärjestelmässä merkitty sinne kulupuolelle, miesvaltaiset alat ovat yleensä tuotantopuolella vaikka talouden päämääränä oikeasti ei ole tuottaa lisää taloutta vaan hyötyä ihmisille. Ihan yhtä hyvin voidaan ajatella, että paperi. metalli ja kuljetus ovat vain työkaluja, joilla mahdollistetaan opetus, hoito ja kasvatus.
Huomioon ei myöskään ole otettu sellaista työtä, kuten vanhemmuutta. yhteisöllisyyttä tai vaikka järjestötoimintaa.
Jossain vaiheessa on käynyt niin, on keksitty biologisen sukupuolen määräävän ihmisen sosiaalinen asema. Sitten on alettu pitää miehiä lähtökohtaisesti parempina ja täysin erilaisina ihmisinä kuin naisia. Toiminta, kuten työ, on jakautunut miehille ja naisille sopiviin erillisiin lokeroihin, ja tietysti miesten lokeroon määrittynyt toiminta on saanut korkeamman arvostuksen, koska miehet ovat olleet parempia ihmisiä. Nyt tästä toiminnan sukupuolittuneesta lokeroinnista ja arvottamisesta kärsivät kaikki, jotka haluavat toimia perinteisen mies-lokeron ulkopuolella - ja myös ne jotka rimpuilevat pystyäkseen todistamaan kaikin tavoin ollakseen kelvollisia ja riittävän lokeroituja miehiä tai naisia.
Tasa-arvo on monille naisille vain sitä, että saa tehdä samoja asioita, mitä miessukupuoli tekee miesten tavoin. Hyvä esimerkki on naisten alkoholin käyttö eli juopottelu, mistä terveysviranomaiset ovat huolestuneita, koska naisen elimistö ei sitä kestä, vaan hajoaa eli sairastuu.
Nyt ovat tulleet nämä "scandinavian hunks" -viihdyttäjäryhmät teemalla "vain naisille", koska nyt naiset haluavat nähdä strippausta ihan samalla tavalla kuin ennen vanhaan sioiksi parjatut miehet tekivät. Tätä minä en koskaan oikeastaan ole ymmärtänyt, että miksi, koska se on tavallaan ristiriitainen eikä looginen seuraus paheksuttavasta asiasta. Ehkä taustalla ovat kateuden tunne tai alemmuuden tunteet. Päinvastoin luulisi "vapauden" antavan mahdollisuuden johonkin persoonallisempaan ja omaperäisempään eli aidompaan, mutta omaa sukupuoltaan arvostavaan tekemiseen. Nainen ei ole samanlainen, mutta toki joissakin tilanteissa yhdenvertainen miehen kanssa (kirjoitin sen tahallani näin). Toinen esimerkki ovat nämä bodarinaiset, joiden ruumis on keinotekoisesti muutettu miehen ruumiiksi lihasten osalta ilman, että he kertoisivat olevansa transseksuaalisia miehiä. Miksi? Nyt tasa-arvo tuntuisi olevan vain sitä, että valloitetaan alueita miehiltä, vaikka se olisi omaa luonteista ja luonnollista biologiaa vastaan. Tiede ei katso asioita tällä tavalla. Siksi tieteellä voi selittää asioita miten vain- ja tiedettä tehdään ja sillä perustellaan paljon hölmöjä asioita.
Ehkä naiset ovat "onnellisempia" rikkoessaan ja raastaessaaan yhteisöä ja yhteisöllisyyttä mielensä mukaisesti.
Alkoholinkäytöllä ei ole mitään tekemistä biologisen sukupuolen kanssa, eikä kenenkään ruumis kestä sitä. On eri asia, jos strippari on sosiaalinen nainen tai mies. Bodatuilla lihaksilla ei ole mitään tekemistä biologisen sukupuolen kanssa. Tiedettä on monenlaista.
Enter, kuulostat ikävä kyllä järjettömän naispelkoiselta ja -vihamieliseltä.
Kyllä se miehenkin elimistö muuten alkoholismin seurauksena hajoaa ja sairastuu. Sitä en oikein myöskään ymmärrä, että miten naiset nyt "rikkovat" ja "raastavat" tätä yhteisöämme ja yhteisöllisyyttämme?
Voisiko jazzk jotenkin perustella, miksi on eri asia, onko strippari nainen vai mies. Eikä tarvitse olla kummoinenkaan biologi ymmärtääkseen, että miehet ovat keskimäärin lihaksikkaampia ja vahvempia kuin naiset. Asialla nimenomaan on tekemistä biologisen sukupuolen kanssa. Jotenkin feminismi on viime aikoina keskittynyt tosiasioiden kieltämiseen, esimerkkinä vaikka tämä juopottelukysymys. Naiset ovat lähes järjestään kevyempiä ja pienempiä kuin miehet, joten heidän elimistönsä kestää huonommin saman määrän alkoholia.
Niin minä toivon maailmaa, jossa asia ei olisi arvollisesti eri. Kuitenkin toistaiseksi on olemassa järjestelmä, jossa tietynlaisista vaatteista riisuutuvaa ja tietyllä tavalla elehtien itseään erotisoivaa naisruumista katsotaan ja siihen suhtaudutaan eri tavalla kuin vastaavasti erotisoituun miesruumiiseen. Tilanne, jossa miesporukka tulee rahalla maksaen katsomaan strippaavaa naista ei sinänsä olisi ongelmallinen, jos siinä esitettävät roolit eivät olisi hegemonisessa valta-asemassa. Jos miesporukka on esimerkiksi kasattu tarkoituksena parantaa firman yhteishenkeä, mutta yksi miehistä haluaisikin ennemmin katsoa miesstripparia, voi tämän halun esilletuominen asettaa ilmaisijansa tässä porukassa sosiaalistuvan mieheyden kyseenalaiseksi ja saada yhteishengen näyttämään keinotekoiselta. Vastaavan tilanteen loputon ja muuttumaton toistaminen myös tuottaa ja legimitoi asetelmaa, jossa naiset ryhmänä ketkuttelevat niin kuin miehet haluavat, koska miehillä on raha ja valta.
Bodattu ruumis on jokseenkin kaukana keskimääräisestä tai 'luonnollisesta' lihaksikkuudesta. Bodatun miesruumiin voi ajatella homeovestiittiseksi, puetuksi tai muovatuksi ylikorostaen 'oman' sukupuolen merkityksiä. Tarve korostaa näitä merkityksiä selittyy kuitenkin paremmin sosiaalisena ilmiönä kuin jonain biologisen sukupuolen sisäsyntyisenä ominaisuutena.
Biologinen sukupuoli vaikuttaa massaan ja jonkin verran elimistön vesiosuuteen ja nestetilojen kokoon, ei kuitenkaan keskushermoston transselluraalitilaan tai mahdollisuuteen alkoholisoitua. Biologinen sukupuoli ei myöskään tee kenestäkään naista.
"Kuitenkin toistaiseksi on olemassa järjestelmä, jossa tietynlaisista vaatteista riisuutuvaa ja tietyllä tavalla elehtien itseään erotisoivaa naisruumista katsotaan ja siihen suhtaudutaan eri tavalla kuin vastaavasti erotisoituun miesruumiiseen."
Miten tuo ero näkyy käytännössä ja miten tunnistat sen?
"Tilanne, jossa miesporukka tulee rahalla maksaen katsomaan strippaavaa naista ei sinänsä olisi ongelmallinen, jos siinä esitettävät roolit eivät olisi hegemonisessa valta-asemassa."
Jos strippari haluaa käyttää rahan ansaitsemiseen vallitsevia rooleja (joita aina on), niin miksi hän ei saisi tehdä niin? Ja mitä tarkoitat tuolla valta-asemalla?
Lyhyesti ilmaisten en siis ymmärrä, millainen olisi sinusta feminismin ihanteen mukainen yhteiskunta.
Katsominen ja suhtautuminen eivät sinänsä näy ennenkuin ne palaavat kieleen.
Pitäisikö minun oikeasti keksiä repliikkejä, joissa hypoteettinen strippibaarin miesasiakas suhtautuu naisstrippariin sukupuolitetusti, eri tavalla kuin miesstrippariin?
Vallitsevissa rooleissa saa tietysti olla ja niitä käyttää. On kuitenkin ongelmallista, jos kertomus miehistä jotka katsovat strippaavia naisia tulee niin yleiseksi, että katsomista aletaan pitää 'normaalina' miehisenä toimintana ja haluttomuutta katsoa 'epänormaalina'. Jos sen sijaan mies strippaa tai tekee dragia tai jos nainen katsoo strippausta, tulee perinteinen sukupuolikertomus toistetuksi 'väärin' ja tässä prosessissa hiljalleen muuttuu tai laajenee. Tätä sukupuoliroolien laajenemista on siis tietysti ja onneksi jo tapahtunut. Vieläkin voi olla kuitenkin esimerkiksi vaikeaa löytää esitys, jossa biologinen mies strippaa kuin nainen.
Minun mielestäni feministisen ihanteen mukainen yhteiskunta olisi sellainen, jossa ihmisillä olisi mahdollisimman suuri vapaus toteuttaa haluamansalaista sosiaalista sukupuolta ja jossa kaikki sukupuolet tulisivat yhtäläisesti arvostetuksi. Tämän vapauden puutteesta kärsivät tällä hetkellä eniten ja selkeiten sukupuolivähemmistöt, mutta myös sukupuolirooleistaan kärsivät tai niiden takia alempiarvoiseen asemaan joutuneet miehet ja naiset. Voisin myös väittää homofobian olevan seurausta selkeiden sukupuolirajojen jatkuvaan koossapitämiseen liittyvästä ahdistuksesta, mutta en jaksa kirjoittaa enempää perusteluntapaista soopaa.
Rennompi meininki siellä siis kuitenkin olisi.
En ymmärrä, jos naiset tuomitsevat miehiä, jotka käyttävät strippibaariien palveluja, mutta, kun he itse tekevät samaa, niin se on hyväksyttävämpää ja sukupuoliroolien laajenemista. Eikö olisi johdonmukaisempaa, että he eivät tekisi samaa kuin tuomitsemansa miehet eli katsoisi alastomia miehiä esiintymislavalla? Se olisi tasa-arvoisuutta. Kohtelee ja käyttäytyy sillä tavalla muita kohtaan kuin haluaa itseään kohdeltavan. Jos naista ei saa esineellistää, niin miksi miestä sitten saisi naisten taholta? Mitä uutta se tuo naisen elämään, että hän käyttäytyy kuten halveksimansa miehet?
"On kuitenkin ongelmallista, jos kertomus miehistä jotka katsovat strippaavia naisia tulee niin yleiseksi, että katsomista aletaan pitää 'normaalina' miehisenä toimintana ja haluttomuutta katsoa 'epänormaalina'."
Mikä siinä on ongelmallista? Koko yhteiskunta perustuu "normaaliin", eikä se voi toimia ilman sitä. Minä suht tavallisena heteromiehenä koen, että minulla on vapaus valita niin runojen, oopperan, jääkiekon, strippaamisen kuin koti-isyydenkin väliltä. En koe minkäänlaista velvoitetta katsella strippaajia. Ei se kuulu perusmiehen rooliin, vaan on ainoastaan yksi mahdollisuus.
"Vieläkin voi olla kuitenkin esimerkiksi vaikeaa löytää esitys, jossa biologinen mies strippaa kuin nainen."
Miksi miehen pitäisi niin tehdä? Eiväthän miehet ja naiset millään muotoa ole samanlaisia, vaan heihin vetoaa erilaiset asiat kasvatuksesta riippumatta. Se selittyy biologialla.
"Minun mielestäni feministisen ihanteen mukainen yhteiskunta olisi sellainen, jossa ihmisillä olisi mahdollisimman suuri vapaus toteuttaa haluamansalaista sosiaalista sukupuolta ja jossa kaikki sukupuolet tulisivat yhtäläisesti arvostetuksi."
Miksi sitten olet -isti? Jokainen -ismi rajoittaa ihmisten oikeuksia olla mitä he haluavat. Sallisitko miehille esimerkiksi fundamentalistisen feminismivastaisuuden, vai määritteletkö vapauden niin, että se palvelee omaa vapauskäsitystäsi? Yritätkö todellakin vapauttaa vai käyttää ainoastaan valtaa uudelleen määrittelemällä?
Hemingway kirjoitti:
"Koko yhteiskunta perustuu "normaaliin", eikä se voi toimia ilman sitä. Minä suht tavallisena heteromiehenä koen, että minulla on vapaus valita niin runojen, oopperan, jääkiekon, strippaamisen kuin koti-isyydenkin väliltä. En koe minkäänlaista velvoitetta katsella strippaajia. Ei se kuulu perusmiehen rooliin, vaan on ainoastaan yksi mahdollisuus."
Hyvä ettet alistu perinteiseen miessukupuolen rooliin. Siihenhän ei todellakaan kuulu esimerkiksi koti-isän asema. Ja miten niin yhteiskunta muka ei voi toimia ilman "normaalia"? Jokin aika sitten ei esimerkiksi koti-isänä oleminen olisi ollut lainkaan normaalia. Eikä myöskään avioliiton ulkopuoliset lapset. Perusmiehen rooliin ei myöskään tällä hetkellä, tässä yhteiskunnassa kuulu puuterin tai sukkahousujen käyttö, vaikka molemmat olivat herrasmiehen vaatimuksia ennen muinoin euroopan hoveissa. Normaalin käsite on siinä mielessä ongelmallinen, että se on aina sidoksissa kulttuuriin ja sen kautta oletetaan olevan jokin luontainen perustila, oikea ja puhdas, josta poikkeaminen on väärää ja vahingollista, "epänormaalia" tai "luonnotonta". Kuitenkin "normaali" ja "luonnollinen" ovat molemmat vain ihmisen luomia, kulttuurisidonnaisia käsitteitä, joilla ympäröivää todellisuutta pyritään mallintamaan tietystä arvomaailmasta katsoen. Molemmat käsitteet voidaan vallan mainiosti kuitenkin korvata esim. käsitteellä "tavallinen" tai "yleinen". "Normaali" on aina arvolatautunut käsite ja siksi sitä usein käytetäänkin lyömäaseena ns. epänormaaleista puhuttaessa. Sen avulla viestitetään, että tietyt ominaisuudet tai käyttäytymistavat ovat suvaittuja ja toivottuja, kun taas toiset eivät ole. Tätä voi tietysti olla vaikea käsittää jos itse ei koskaan ole saanut epänormaalin leimaa.
"Ja miten niin yhteiskunta muka ei voi toimia ilman "normaalia"? Jokin aika sitten ei esimerkiksi koti-isänä oleminen olisi ollut lainkaan normaalia. Eikä myöskään avioliiton ulkopuoliset lapset.
Jos ei oleteta normaalia, niin ihmisten kanssa toimiminen kävisi mahdottomaksi, koska tilanteiden ennustaminen ei onnistuisi ja kaikissa tilanteissa oppimiseen kuluisi kohtuuttomasti aikaa. Siksi esimerkiksi ulkomaille työkomennukselle lähteville opetetaan jo etukäteen paikallisia tapoja (=paikallista normaaliutta), paikallista elekieltä ja paikallisen työyhteisön toimintamalleja. Kaikki käytöstavat, virastojen toiminta, ihmisoikeudet ja muut sellaiset seikat perustuvat normaaliuteen, tavanomaiseen ja oletettavaan.
"Normaali" on aina arvolatautunut käsite"
Käsitteillä sinänsä ei ole latausta, vaan se syntyy kielenkäytön vuorovaikutuksessa. Siksi käsitteiden korvaaminen uusilla ei muuta itse tilannetta mihinkään. Minusta on esimerkiksi kummallista, ettei nykyään saa käyttää niin kunnioittavaa ja kaunista sanaa kuin vanhus. Seniori tai ikäihminen ovat minusta kuvottavia vanhukseen verrattuna, mutta jostain syystä tuo vanhus-sana on kokenut pejoratiivistumisen.
Hemingway kirjoitti:
"Jos ei oleteta normaalia, niin ihmisten kanssa toimiminen kävisi mahdottomaksi, koska tilanteiden ennustaminen ei onnistuisi ja kaikissa tilanteissa oppimiseen kuluisi kohtuuttomasti aikaa."
Jos rehellisiä ollaan niin normaalia ei useimmiten käytetä tähän tarkoitukseen. Yleisemmin normaalin käsitettä käytetään silloin kun halutaan nimenomaan määritellä joku tai jokin epänormaaliksi. Normaalin avulla siis useimmiten alistetaan ja pyritään eristämään kuin mahdollistetaan tilanteiden ennustaminen tai niistä oppiminen. Tavallaan esimerkiksi stereotypiat ovat "normaalin" ja "epänormaalin" ilmentymiä. Niiden avulla oiotaan mutkat suoriksi ja liitetään ihmisiin tiettyjä piirteitä. Niiden avulla myös oletetaan, että jos ihmisellä on ominaisuus A niin "normaalistihan" hänellä myös sitten on ominaisuus B, josta "normaalisti" juontuu, että hänellä ei missään nimessä voi olla ominaisuutta C. Tästä näemme, että hyvin nopeasti koko normaalin käsite on vain johtamassa meitä harhaan ja yksipuolistamassa tiedonkäsittelyämme.
Hemingway kirjoitti:
"Siksi esimerkiksi ulkomaille työkomennukselle lähteville opetetaan jo etukäteen paikallisia tapoja"
Tämä on tarpeen vain siksi, että ko. kulttuurissa ei kyetä ymmärtämään sitä, että toisesta kulttuurista tulevalla saattaisi olla erilaiset tavat ja tottumukset. Tässä nimenomaan paljastuu koko "normaalin" absurdius. Ei ole olemassa mitään universaalia "normaalia", aitoa oikeaa ja hyvää, sillä jokaisella kulttuurilla on omat käsityksensä normaalista.
Ihmisten käyttämällä kielellä ja käsitteillä on aina jokin arvolataus ellei sitä tietoisesti yritetä välttää. "Kielen avulla luomme yhteistä todellisuuttamme" on kulunut mutta paikkansa pitävää klisee. Kielen avulla voidaan alistaa tai luoda tasa-arvoa. Käyttämämme käsitteet myös ohjaavat ajattelua ja luovat viitekehyksiä ja mielikuvia. Aina kun minä kuulen jonkun puhuvan "normaalista" tulee mieleeni automaattisesti se, mitä kyseinen henkilö pitää "epänormaalina". Eihän normaalin käsitettä muuten tarvitse käyttää kun rajatessa sitä mikä on epänormaalia ja mitä ei tulisi siis hyväksyä.
Vanhus-sanasta olen kanssasi samaa mieltä.
"Jos rehellisiä ollaan niin normaalia ei useimmiten käytetä tähän tarkoitukseen. Yleisemmin normaalin käsitettä käytetään silloin kun halutaan nimenomaan määritellä joku tai jokin epänormaaliksi."
Mutta "epänormaali" ei ole välttämättä negatiivisesti latautunut käsite. Minua on monesti sanottu epänormaaliksi, eikä kysymys ole ollut syrjimisestä, koska sanojat ovat olleet minuun ihastuneita ihmisiä, jotka ovat käyttäneet sanaa epänormaali positiivisessa merkityksessä.
"Tavallaan esimerkiksi stereotypiat ovat "normaalin" ja "epänormaalin" ilmentymiä. Niiden avulla oiotaan mutkat suoriksi ja liitetään ihmisiin tiettyjä piirteitä."
Stereotypiatkin ovat välttämättömiä, koska ilman niitä sopeutuminen eteen tuleviin tilanteisiin kävisi mahdottomaksi. Arjessa on aina pakko yleistää ja tehdä rohkeitakin oletuksia. Jos meitä lähestyy sekavasti ja aggressiivisesti käyttäytyvä mies konetuliaseen kanssa, niin useimmat lähtevät suinpäin pakoon, vaikka tilanteeseen saattaisi olla selitys, joka osoittaisi sen vaarattomaksi.
"Tässä nimenomaan paljastuu koko "normaalin" absurdius. Ei ole olemassa mitään universaalia "normaalia", aitoa oikeaa ja hyvää, sillä jokaisella kulttuurilla on omat käsityksensä normaalista."
Ei sen tarvitsekaan olla universaalia. Useimmiten riittää, että tiedämme, miten meidän oletetaan käyttäytyvän Suomessa.
"Kielen avulla voidaan alistaa tai luoda tasa-arvoa."
Pahoin pelkään, että kielen avulla voidaan myös kätkeä omat ennakkoluulot ja rasistinen asenne. Joskus näet yllättävissä yhteyksissä pääsee näkemään, kuinka muita ja erilaisuutta kohtaan korrektisti käyttäytyvä ihminen paljastaa karvansa ja osoittautuu joksikin aivan muuksi, kuin hänen käyttämänsä kieli antaa ymmärtää.
Itse haluaisin olla mielummin epätavallinen tai harvinainen kuin epänormaali. Heteronormatiivisessa yhteiskunnassa minut kuitenkin useimmiten leimataan homoseksuaalisuuteni vuoksi juuri epänormaaliksi, nimenomaan sillä perinteisellä, negatiivisesti latautuneella tavalla.
Hemingway kirjoitti:
"Pahoin pelkään, että kielen avulla voidaan myös kätkeä omat ennakkoluulot ja rasistinen asenne. Joskus näet yllättävissä yhteyksissä pääsee näkemään, kuinka muita ja erilaisuutta kohtaan korrektisti käyttäytyvä ihminen paljastaa karvansa ja osoittautuu joksikin aivan muuksi, kuin hänen käyttämänsä kieli antaa ymmärtää."
Pitää kyllä täysin paikkansa. Olen useammin kuin kerran joutunut ikäväkseni totemaan, että tuttavani, jonka luulin olevan suvaitsevainen ja ymmärtävä ihminen, olikin todellisuudessa aivan jotain muuta.
Luulen kumminkin, että Ilopilleri jos olet mies/nainen sinut leimataan aluksi sen mukaan, miltä näytät eli kumpaa sukupuolta olet. Sen jälkeen voi olla, että tulee toisia leimareita otsaan, mutta tavallista on, että näitä leimoja annetaan muillekin. On ihmisiä, jotka eivät osaa elää elämäänsä ilman, että laittaa kanssaihmiset tiettyihin lokeroihin ja se voi olla melko julmaa.
Jos vaikenee tai kieltää, ei saa leimoja.
Tasa-arvossa on vain menty yksipiippuiselle linjalle, että nainen on tasa-arvoinen silloin, kun hän saa tehdä samoja asioita miesten tavalla eli käyttäytyy kuin mies. Sillä oli joku oma sanakin. Oliko se drag?
mikä ihme siinä on, että aina kun aletaan puhua feminismistä, keskustelu menee siihen, että miehet alkavat syyttämään naisia siitä miten he nykyään haluavat vain erivapauksia itselleen tai "olla kuten miehet"? tottakai naiset haluavat "erivapauksia" itselleen, koska miehillä on ollut ne samat "erivapaudet" jo vuosituhansien ajan! en edes tarkkaan tiedä mitä näillä vapauksilla edes tarkoitetaan, mutta aina niistä muistetaan naisia syyttää. minun nähdäkseni kyse on vain tasapainosta ja -puolisuudesta. ja olisiko se nyt niin kamalaa sitten, jos naiset vaikka saisivatkin jonkin "ekstravapauden" hyvityksenä niistä kaikista vääryyksistä, joita he ovat joutuneet miesten taholta kokemaan. kysymys on ehdottoman sukupuolittunut, mutta rakenteellisista syistä, ei biologisista, joten turha alkaa jankkaamaan taas siitä, että "kun en minä ole lyönyt ketään, vaikka olen mies" jne. siitäkö pitäisi sitten oikein olalle taputtaa?! ei tietenkään kenenkään pidä lyödä ketään, saatika raiskata tai muuten loukata, ei siinä kohtaa myöskään miehille voida antaa mitään erivapauksia! sitä on pidettävä lähtökohtana. sitäpaitsi tuskin tällaisille (tai muillekaan) palstoille hakkaavat ja raiskaavat miehet kirjoittelevat (tai ainakaan myöntäisivät sellaista tehneensä) mutta sellaisia kuitenkin on. miksi miehet ottavat aina puolustuskannan kun puhutaan esim. lähisuhdeväkivallasta, prostituutiosta tai raiskauksista. eikö rakentavinta olisi myöntää, että tällaista tapahtuu, ja että kyseiset ilmiöt ovat pitkälti miesten (ja nimenomaan miesten sosiaalisen sukupuolen) syytä, ja että tällaista ei enää saa tapahtua. maine ja käytäntö eivät korjaannu puolustuspuheilla vaan ongelman myöntämisellä ja käytännön toimilla epäoikeuksia vastaan.
se, että naiset haluavat olla kuten miehet selittyy helposti sillä, että koska naiselle kuuluvia perinteisiä roolimalleja ja elämänalueita ei arvosteta, täytyy arvostusta hankkia sieltä, mistä sitä yhteiskunta antaa, eli miesten reviiriltä. itse ole kyllä sitä mieltä, että monet miehisen alueen valtauksista eivät todellakaan ole sen arvoisia paikkoja (esim. armeijan sotakoneisto, aggressiivinen käyttäytymismalli sekä em. strippipaikat) että naisten kannattaisi mennä niihin mukaan, ainakaan miesten säännöillä. se vaan on fakta, että esim. naisvaltaiset alat eivät ole arvostettuja, ja että joskus naisten on olosuhteiden pakosta valittava esim. prostituoidun "ammatti", koska sieltä heidän on ainoa mahdollisuus ansaita samassa määrin rahaa kuin miesten miesvaltaisilta aloilta. eikö tämä ole kenenkään muun mielestä väärin tai vähintään vääristynyttä?!
Mitkä ihmeen miehet?
daikki kirjoitti:
"mikä ihme siinä on, että aina kun aletaan puhua feminismistä, keskustelu menee siihen, että miehet alkavat syyttämään naisia siitä miten he nykyään haluavat vain erivapauksia itselleen tai "olla kuten miehet"?"
Eipä tässäkään keskustelussa tällaista ole ehdottanut kun muistaakseni yksi henkilö. Melko rankkaa yleistämistä, että kaikki miehet tekisivät noin.
daikki kirjoitti:
"turha alkaa jankkaamaan taas siitä, että "kun en minä ole lyönyt ketään, vaikka olen mies" jne. siitäkö pitäisi sitten oikein olalle taputtaa?!"
Ei tarvitse tulla olkaa taputtelemaan, mutta ei myöskään tarvitse tulla syyttelemään. "En ole veljeni vartija", kuten joku joskus sanoi. Minä en ole vastuussa jonkun väkivaltaisen miehen järjettömästä käytöksestä, vaikka mies satunkin olemaan. Tässä keskustelussa on nimenomaan ollut kyse siitä, että tietyt äärifeministit suhtautuvat _kaikkiin_ miehiin kuin tappajiin ja raiskaajiin. Tässä ollaan oltu osittain puolustuskannalla juuri sen vuoksi, että äärifeministien mukaan _kaikki_ miehet ovat sikoja ja raiskaajia, olivatpa he sitten luonteeltaan tai elintavoiltaan minkälaisia tahansa.
daikki kirjoitti:
"eikö rakentavinta olisi myöntää, että tällaista tapahtuu, ja että kyseiset ilmiöt ovat pitkälti miesten (ja nimenomaan miesten sosiaalisen sukupuolen) syytä"
Ei kukaan ole sitä kiistänytkään. Eikä se ole koko tämän keskustelun pointti. Kyse on vain todellakin siitä, että leimaamalla kaikki miehet raiskaajiksi ja tappajiksi sorrutaan juuri samaan syntiin kuin leimaamalla kaikki homot ja lesbot pedofiileiksi. Ja vaikka väkivalta onkin oikeasti melko pitkälle miehinen ilmiö niin se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että _kaikki_ miehet olisivat väkivaltaisia. SPR syrjii homoja samalla periaatteella: koska virallisten tilastojen mukaan katsotaan, että homojen keskuudessa esiintyy suhteellisesti enemmän HIViä kuin heteroiden keskuudessa niin _kaikki_ homot ovat verenluovutuskiellossa. Edes yksiavioisessa parisuhteessa viimeiset 30 vuotta elänyt, turvaseksiä harrastanut homomies ei kelpaa luovuttajaksi. Puhutaan "riskiryhmästä" sen sijaan, että puhuttaisiin riskikäyttäytymisestä.
ihan yhtä lailla ylhäällä puhuttiin naisista ryhmänä (vrt. esim. enterin mustavalkoiset suorastaan naisvihamieliset yleistykset). jos kerran on (vähintään) kaksi sukupuolta, niin tottakai niistä töytyy voida puhua yleisesti. ei se tietenkään tarkoita, että KAIKKI miehet tai naiset olisivat jotain. mutta eihän muuten päästä keskustelussa mihinkään, jos koko ajan pitää takertua selittelemään, että "en minä nyt tietenkään kaikkia tarkoita" ja plaa plaa. kyse on yhteiskunnallisista rakenteista, jotka näkyvät monen naisen ja miehen arkipäivässä hyvin konkreettisilla tavoilla. kyllä minun mielestäni täytyy voida puhua esimerkiksi miesten naisiin kohdistamasta seksuaalisesta väkivallasta nimenomaan miehistä lähtöisin olevana ongelmana, koska ylivoimaisesti suurin osa tekijöistä on miehiä. minusta tällaisesta asiasta on naurettavaa taistella, kun voimavaroja voisi käyttää niin paljon tärkeämpiinkin asioihin, kuten esim. asennekasvatukseen.
Tuota kutsutaan vain asioiden yksinkertaistamiseksi ja mutkien suoristamiseksi, daikki. Teet siis samaa kuin Enter hänen julistaessaan, että kaikki naiset sitä taikka tätä.
Miksi ei tehdä työtä sen eteen, että naisvaltaiset alat olisivat arvostettuja? Polttopisteeseen tulevat ammattiliitot( ja palkkaus ), joiden mukaan arvostus tulee tässä yhteiskunnassa ja jotka neuvottelevat palkankorotuksista. Tässä tulee esiin ongelma, mihin feministit eivät pyri vaikuttamaan: miksi naisvaltaisten alojen työntekijät ovat poliittisesti passiivisia? Miksi he eivät kykene ajamaan omia asioitaan? Luulisi tämän kiinnostavan.
Mihin naistutkimus tähtää, kun se on unohtanut valtavan määrän alipalkattuja naisia ja heidän etujensa ajamisen?
Se asia ei kiinnosta heitä!
"Tässä tulee esiin ongelma, mihin feministit eivät pyri vaikuttamaan: miksi naisvaltaisten alojen työntekijät ovat poliittisesti passiivisia? Miksi he eivät kykene ajamaan omia asioitaan? Luulisi tämän kiinnostavan.
Mihin naistutkimus tähtää, kun se on unohtanut valtavan määrän alipalkattuja naisia ja heidän etujensa ajamisen?
Se asia ei kiinnosta heitä!"
On mahdollista että keskiluokkaiset feministit ovat luokkasolidaarisia keskiluokkaisille aviomiehilleen, mutta naisten ala-arvoinen palkkaus on sellainen gordionin solmu, ettei kukaan poliittista pikavoittoa tavoitteleva feministi lähde siihen suohon. Politiikassakin puhutaan valtiomiehinä niistä, jotka näkevät yli oman vaalikautensa. Feministi joka yrittää olla valtiomies ei saa kuulla olevansa sellainen vaan että on typerä haaveksuja ja taivaanrannan maalari.
Heteroseksismin lisäksi tähän gordionin solmuun on tullut sellainenkin lisä, että työttömät miehet aiheuttavat huomattavan paljon enemmän epäjärjestystä kuin työttömät naiset. Siksi työpaikkoja pitää luoda miehille. Katso viime vuosien työllistämispolitiikkaa: Vuosaaren satama, ydinvoimala, moottoritie ja taas suunnitellaan ydinvoimalaa... kaikki toimenpiteet työllistymisen parantamiseksi kohdistuvat perinteisesti miehisille aloille.
Seksuaalisuuden/seksin ja vallan suhteesta:
Mikä ei tuota, sillä ei ole kotipaikkaa eikä lakia. Vain tuotto oikeuttaa toimintaan, puhumaan, katsomaan ja tietämään. Kaikki 'muu' sanotaan, kielletään ja hiljennetään "ei-olevaksi". Näin kärjistäen - provona.
Kyse on alistamisesta - vallan, tietämisen ja seksuaalisuuden yhteenkuulumisesta. Homoseksuaalisuuden olemassaolo vaatii ikäänkuin kaiken kolmen rikkomista silloin, kun se on saatettu ei-olevaksi, ja kun se halutaan jälleen tuoda esille. Seksi, jota ei ole valjastettu tuottamaan, on yhteiskunnan työjärjestyksen kannalta turhaa.
Seksin ilojen nimeämisen kieltäminen johtaa - ikäänkuin paradoksaalisesti - seksin jatkuvasti lisääntyvään analysoimiseen, luokittelemiseen, tilintekemiseen ja eriyttämiseen. Seksi on hallinnan väline. Seksi on taloudellinen suure. Siitä itsestään tulee objekti ja osa tekniikkaa.
"Hienotunteisuuden" vaatimus luonnosta merkitsee selvempää jakoa luontoon ja epä-luontoon. Himo ja ruumis saa oman "luonnollisen" järjestyksen. Epä-luonto saa tosin tällöin asuinpaikan: kasvatuskodit, vankilat ja mielisairaalat. Oikea paikka on heteroperhe, joka on samalla medikalisoitu, psykiatrisoitu ja pedagogisoitu. Muualla siittämis/synnytys"mieli" on harhautunut. Perverssiksi luokitellulla on tässä ruumis ja persoonallisuus, jotka eivät sovi. Perversio auttaa Luontoa pysymään vallassa vahvistamalla jatkuvasti sen rajoja. Tämän rajan jatkuvasti tarkempi selkiytyminen näkyy sielun ja ruumiin yhä suuremmassa julkistamisessa, julkisessa tietämisessä ja julkisessa ripittäytymisessä. Seksistä tulee tunnustautumisen ainetta. Tunnustaja ei enää hallitse, vaan tunnustettava. Tunnustettavassa on revittävä ulos "totuus"; oli se sitten vain mielikuvia, haluja, erilaisia muunnoksia tekniikassa, halun määrää... Pelkkä tietäminen oikeuttaa tutkimaan ja tutkimusten kautta muotoilemaan ja tulkitsemaan, jopa kuriin ja säännöstelyyn.
Jostain syystä on olemassa tarve tuohon "totuuteen" ...., kun seksi on tehty epäilyttäväksi, kun se on ongelma. Haluamme halumme "totuutta" esimerkiksi tietoa sen "oikeista" muodoista. Juonittelemme saadaksemme sen riisutuksi, paljastetuksi. Haluamme (oikean) seksin logiikan.
Seksin normalisointi on osoitus vallan olemisesta kaikkialla seksissä. Vallan luona on 'toinen' aina mukana mahdollisuutena, (epä)todennäköisenä ja vain vallassa ja vallan kautta. Puhe luonnottomuudesta on johtanut väistämättä vasta-puheen mahdollisuuteen. Tästä näemme, miten valta ja tieto toimii.
Koska ruumis on valtaväline on valtioiden suojeltava sitä Ruumiiden tulee toimia paremmin ja enemmän, niiden voiman olla kulutettavissa tehokkaammin, käytettävyyden kasvaa ja tuoton olla kontrolloitua. Saavuttaakseen tämän on suunnittelu tärkeää. Sitä varten on kaiken oltava laskettavissa. Seksistä tulee vastuullinen teko. Vastuu tarvitsee valtaa kuten seksi ruumista. Ruumis on se, jolla yhteiskunnallisesti pelataan valtapeliä.
Niinpä pelin normit ja säännöstely rajaa vastuuttomuuden, tuottamattomuuden pois. Säännöstely näkyy erilaisissa muodoissa, esim. seksin puhtaudessa, terveydessä. Parhaiten se näkyy lasten seksuaalisuuden ja/tai sen esiintuomisen säännöstelyssä/säännöstelemättömyydessä. Suvunjatkaminen on nostettu normiksi ja siten sosiaalisesti hyväksytyksi.
Muu on ollut vaiennettuna - kuitenkin niin, että se jatkuvasti on huutanut yhä voimakkaammin alistumisestaan käsin.
Suvunjatkaminen on valta(a) lakeineen ja kieltoineen. (Oikea) seksuaalisuus on ideaalin valtaa.
Enter kirjoitti:
"Mihin naistutkimus tähtää, kun se on unohtanut valtavan määrän alipalkattuja naisia ja heidän etujensa ajamisen?
Se asia ei kiinnosta heitä!"
Tutkimus on tutkimusta, ay-politiikka on politiikkaa, eivätkä tutkimustulokset muutu palkaksi. En tiedä mistä Enter nuo mielipiteensä repii, mutta Suomessa on tutkittu paljonkin työelämää. Se tuloerojen kasvu, joka Suomessa(kin) on tapahtunut viimeisten viidentosita vuoden aikana, johtuu ihan muista tekijöistä kuin naistutkijoiden tekemisistä.
G
Eikö Miina Sillanpää ajanut palvelijoiden ja piikojen asiaa? Eikö tasa-arvo ole sidoksissa politiikkaan, koska lakiin haetaan muutoksia sillä perusteella ( tutkimus ). Minusta tutkimuksesta ei ole mitään hyötyä ellei se kosketa arkielämää tai ole tavoitteellista juuri nykyajassa. Onko tutkittu ja kuinka paljon syitä siihen, miksi naisvaltaisten alojen naiset ovat poliittisesti passiivisia, mitä tulee omien etujensa ajamiseen asiassa, joka liittyy olennaisilta osiltaan heidän elämäänsä eli työ, mikä vaikuttaa aika paljon myös elämänlaatuun. Minusta ongelma olisi melko polttava, jos olisin feministi. Naisten tasa-arvoon ovat minusta kautta aikojen vaikuttaneet nimenomaan työ ja siihen liittyvät olosuhteet, missä syrjintä on sitkeässä.
Miksi tätä on vaikea käsittää?
Sama asia on seksuaalisilla vähemmistöillä, missä työ-elämä ja siihen liittyvät olosuhteet on kummallisesti jäänyt vähemmälle huomiolle, vaikka syrjintää on tutkimuksilla tuotu esille. Ne olisivat ensimmäiset asiat, mitkä tulisi korjata.
Kysymys on ammattiliittojen jämähtäneisyydestä. Työläistaustaiset ammattiliitot eivät aja vähemmistöjen asiaa, koska ne ovat heteromiesten klikkien johtamia. Tässä SDP on merkittävä tekijä. Se johtuu tietenkin siitä, koska sosialismi-ideologia otti mallia kristinuskosta eli uskonnosta , vaikka oli muka olevinaan sitä vastaan ja siitä sen asenteelllisuus johtuu. Uskonto on usein heteronormatiivista oli se sitten sen ivamukaelma kuten sosialismi on.
Enter voisi ensin ottaa selvää mistä puhuu, ennen kuin puhuu läpiä päähänsä. Suomessa ei ole mitään muuta tutkittukaan naistutkimuksen piirissä kuin työelämää! Tasa-arvo on täysin retuperällä monessa muussakin asiassa. Olisi myös tärkeää kiinnittää huomiota esimerkiksi koulujen sukupuolitettuihin käytäntöihin, joissa tyttöjä ja poikia kohdellaan eri tavoin. Esimerkiksi seksuaalinen häirintä tyttöjä kohtaan on aivan arkipäivää monessa koulussa, samoin eri arvosteluperusteet tytöille ja pojille. Näistäkin asioista on kyllä tutkimusta, mutta se ei ole johtanut käytännön toimiin asennekasvatuksen suhteen.
OK- sittenhän kysymykseeni luulisi löytyvän vastauksia.
Millä tavoin tasa-arvo on täysin retuperällä työelämässä?
Miksi naisilla ei ole asevelvollisuutta tai siviilipalvelusta?
Väkivalta on aina väärin, mutta onko perheväkivaltatapaus aina yksistään lähtöisin siitä lyöjästä, mitä muuta perheen sisäisessä viestinnässä mättää?
Kyllä, perheväkivalta on aina väärin JA se lyönti on aina lähtöisin siitä lyöjästä... toki takana voi olla vaikka minkälaisia takkuja perhe-elämässä ja kommunikaatiossa, mutta silloin pitää lähteä vaikka hakemaan ulkopuolista apua jos ei muu auta, lyöminen on aina lyöjän vastuulla.
Ja armeijasta, eihän siitä ole montakaan vuotta kun naisilla ei ollut edes OIKEUTTA mennä armeijaan... tosin koko armeija-instituutio on erinäisiltä muiltakin osilta suomessa vähän jäänne jostain muinaisuudesta. (Olen kyllä samaa mieltä, armeijan/siviilipalveluksen tulisi olla pakollinen/vapaaehtoinen samalla tavalla kaikille, mutta siviilipalveluksen ei pituudeltaan rangaistuksenluonteinen...)
Lyöminen on aina väärin, niin perheessä kuin muuallakin. Väkivalta vaan ei ole pelkkää fyysistä väkivaltaa, joskus henkinen väkivalta voi olla vielä tuhoisampaa.
En siis allekirjoita yksioikoista väitettä, että lyönti on _aina_ lähtöisin lyöjästä. Yleistäviä tuomioita perheväkivallasta ei voi jaella, jokainen tapaus on analysoitava erikseen. Ja ulkopuolisen apu (muunkin kuin poliisin) on _aina_ tarpeen viimeistään silloin, kun tilanne on mennyt fyysisen väkivallan asteelle. Mielellään tietysti jo paljon aikaisemmin, mutta sisäiset mustelmat eivät näy välttämättä ulospäin...
Niin nythän naisilla on oikeus ja miehillä velvollisuus. Jois ei velvollisuutta suorita joutuu linnaan. Tasa-arvoa?
Kyllä se niin vain on, että nyrkkejä aletaan käyttää silloin kun älli ja sanat loppuvat. Lyöjä on aina vastuussa lyömisestään. Jos toinen käyttää henkistä väkivaltaa niin joko vastaa samalla tavalla tai sitten lähtee pois. Fyysiseen väkivaltaan turvautuminen on raukkamaista. Olin kerran kuuntelemassa loistavaa luennoitsijaa, joka puhui siitä miten raiskauksen tai väkivallan uhri hyvin usein syyllistetään tapahtumasta. "Se aina vaan nalkutti ja kälätti, joten mä vähän läppäsin" on monien miesten "puolustus". Näitä ns. läpsittyjä naisia tuodaan sitten sairaaloihin henkihieverissä tai kuolleena. Kumma miten "läppäisy" murtaakin kallon tai pirstaloi kasvojen luut.
Vaikka toinen olisi kuinka vittumainen tahansa niin se joka turvautuu väkivaltaan saa kyllä kantaa kaikki seuraamukset ja kaiken vastuun teoistaan. Monien tappajien ja murhaajien kohdalla vedotaan onnettomaan lapsuuteen ja epäedullisiin kasvuolosuhteisiin, tai uhrin provosoivaan käytökseen. Olipa Italian ihmemaassa sellainenkin oikeusistuin, joka totesi, että eräs raiskattu nainen ei ollut voinut tulla raiskatuksi, koska tällä oli ollut niin tiukat farkut jalassa, että vain hän itse oli kuulemma voinut ne itseltään pois ottaa.
Lapsuuteen tai provosointiin vetoaminen on vastuun pakoilua. Kyllä ns. huonoistakin oloista lähtöisin olevista täysin yhteiskuntakelpoisia ihmisiä kasvaa. Itse kukin viimekädessä päättää miten toimii ja miten muita kohtelee.
Ilmeisesti naiseus katsotaan sellaiseksi terveydelliseksi perusteeksi, että se vapauttaa asepalveluksesta. Nythän sen fyysinen vaativuus on sitä luokkaa, että Nintendo-sukupolven miehetkin lähetetään kotiin heti ensimmäisten viikkojen jälkeen. Ihan yhtä hyvin armeijaan voitaisiin karsia kuntotestin perusteella.
Eli mikä neuvoksi perheväkivaltaan?
Miten se ehkäistään? Millä yhteiskunnan toimenpiteillä perheväkivalta saadaan loppumaan? Valistus ei ilmeisesti tehoa - miesten itsetuntoa ja sosiaalisia taitoja kehittämällä?
Minusta pitäisi säätää parisuhdekoulutus pakolliseksi kaikille, sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta ja siviilisäädystä riippumatta. Ennen vanhaan oli käytävä rippikoulu ennen kuin sai naimaluvan (taitaa olla edelleen kirkollisen vihkimisen ehto). Nyt kukaan ei kysy mitään lupia keneltäkään, perheitä vain syntyy ja hajoaa nopeaan tahtiin ja täysin spontaanisti. Ihmisten pitäisi oppia arvostamaan itseään ja toisiaan. Jos sitä ei ole koskaan oppinut, nyrkki heiluu helposti ja tulee pahaa jälkeä.
En ole kunkin yksittäistapauksen yksityiskohtia tuntematta syyllistämässä sen paremmin tekijää kuin uhriakaan, mutta mielestäni perheväkivaltatapauksessa uhreja ovat tavalla tai toisella aina molemmat osapuolet. Heikompi (henkisesti ja fyysisesti) on yleensä aina se, joka joutuu kärsimään tilanteesta eniten. Kaikkein heikoimmilla ovat perheen mahdolliset lapset.
Totta kuka vaan saa esim. tehdä lapsia - siinä kohtaa ei vaadita mitään, mutta anna olla jos yrität adoptoida...
Olen joskus miettinyt sitä miksi uhrit palaavat - joskus kerta toisensa jälkeen - hakkaajan luo altistaen myös lapset väkivallalle. Uhreille pitäisi saada ilmeisesti enemmän tukiverkkoja, jotta voisivat irottautua näistä väkivaltaisista parisuhteista. Tosin yhetiskunnan resurssointi ei näytä kulkevan tähän suuntaan.
Jotkut ovat sanoneet palaavansa, koska halauvat pitää perhene koossa, mutta mikä perhe se on, jossa saa turpaansa.
Ehkä uhkailut on niin hirveitä ettei uskalla lähteä?
No tää nyt ei kyllä enää liity feminismiin hirveästi. Ei tarvitse olla feministi vastustaakseen perheväkivaltaa, kait.
En malta olla osallistumatta keskusteluun Ilopillerin tekstin jälkeen. Silläkin uhalla, että minulle ei sanota kauniisti.
On totta, että malttiaan ei saisi menettää niin, että turvautuisi fyysisiin keinoihin. Lyömisestä vastaa lyöjä. Mielestäni Ilopilleri ei kuitenkaan täysin käsitä, miten raastavaa henkinen väkivalta voi pahimmillaan parisuhteessa olla. Erilaisella persoonallisuudella varustettu ei kenties pysty vastaamaan "samalla tavalla", eikä se pois lähteminenkään kaikilta luonnu tosta noin vaan.
Todellinen esimerkki eräästä heterosuhteesta: On mies, joka suorastaan jumaloi avovaimoaan. Haluaa tälle (ainakin ulkopuolisen silmin) parasta. Mies ansaitsee suhteellisen nuoreksi vähintäänkin kohtuullisesti, joten ns. materiaalisen hyvinvoinnin tuottaminen perheeseen ei ole suuri ongelma. Nainenkaan ei ole nälkäpalkalla. Ns. aviollisten velvollisuuksien täyttymisestä ei minulla ole varmaa tietoa.
Mies hallitsee juomisensa, mutta nainen juo toisinaan enemmänkin, jolloin tämä säännöllisesti piikittelee miestään ilkeästikin. Miehen seksuaaliset kyvyt saavat tuomion, kuten myös se, miten mies vaimoaan kohtelee. Toisinaan vaimo kommentoi ihan selvänäkin miestään halveksivasti ja nipistelee tai läppäsee tätä. Ei kovaa, mutta nöyryyttävästi. Mies yleensä ohittaa vaimonsa käytöksen, vaikka ilmiselvästi ei siitä pidä.
Olin todistamassa mm. yhtä kertaa, jolloin nainen haukkui miehensä ensin tuhkamunaksi ja sitten samaan hengenvetoon huoraksi. Ja pihiksi - vaikka ainakin itsestäni tuntui että nainen sai mieheltään suunnilleen sen, mitä kehtasi pyytää. Ihmettelin mielessäni jo tuolloin, että miten mies tätä ihmistä jaksaa. Kyseisen naisen olin tuntenut tuolloin jotenkin jo pitkään, eikä hän mielestäni ole niitä helpoimpia ihmisiä.
Sitten eräänä päivänä tulee poliisi hakemaan miestä puhutettavaksi. Mies on lyönyt vaimonsa silmän mustaksi erään illanvieton jälkimainingeissa ja nainen tehnyt rikosilmoituksen. Itse kuulin ainoastaan naisen version tapahtumasta. Tarinan mukaan mies oli lyönyt, kun nainen oli ollut soittamassa eräälle miestuttavalleen... Nainen oli käyttänyt itsepuolustusvälineenä iskun jälkeen matkapuhelintaan (jotka vajaa 10 vuotta sitten olivat vielä vähän isompi kuin nyt) ja puhelin oli hajonnut. Oikeus päätyi naisen kannalle. Tuli ero ja sakkojen lisäksi miehen maksettavaksi korvauksiakin. Nainen käytti miehen väkivaltaisuutta vielä aseena siinä vaiheessa kun yhteistä irtaimistoa jaettiin - ja tietysti naiselle jäivät kaikki miehen tälle hankkimat lahjat.
Mielestäni nämä asiat eivät yleensä ole täysin mustavalkoisia. Minä en voi nähdä miestä ainoana syyllisenä.
asiahan on selvä kuin pläkki. mies löi, mies korvasi. näin sen pitää mennä. ei mitään selittelyjä. naisia ei lyödä.
belle kirjoitti: "naisia ei lyödä."
Lyödäänkö siis miehiä?
Belle: Mielestäni miehiäkään ei lyödä. Miestäkin lyötiin edellä kertomassani tapauksessa, kuulemma itsepuolustukseksi - sillä kännykällä, ja vieläpä niin että se hajosi. Mitään oikeasti varmaa tietoa ei ole esimerkiksi siitä, kumpi löi ensin. On vain kahden ihmisen sana. Minulle ei koskaan selvinnyt, mihin nainen sillä kännykällä osui ja tuliko siitä kenties vammoja. Näiden episodien jälkeen en ollut miesosapuolen kanssa missään tekemisissä, kun tämä ei varsinaisesti omia tuttujani ollut. Tähän naistuttuunkin yhteydenpito väheni ja myöhemmin loppui kokonaan. Ei tuon tapauksen takia, vaan syynä oli perinteinen "elämä heittelee meitä eri suuntiin".
Jotta keskustelu ei ihan ajautuisi harhapoluille, niin palataan tähän feminismiin ja naisten tasa-arvon ja oikeuksien tavoitteluun: "Heikomman" naisen sana oman tulkintani mukaan painoi mainitsemassani tapauksessa leivättömän pöydän äärellä enemmän. Mielestäni ainakin oikeuden edessä nainen on yleensä vähintäänkin tasa-arvoisessa asemassa, etenkin silloin kun kyseessä on naisen ja miehen väliset ristiriidat - ja etenkin silloin kun kärsimässä on vielä lapsiakin (jolloin tietysti on ensisijaista ajatella lasten parasta). Perheväkivalta-asioissa ja huoltajuuskysymyksissä tuntuu kovin usein siltä, että naisen sana painaa enemmän, jos jutussa on kahden ihmisen kertomukset toisiaan vastaan.
"Perheväkivalta-asioissa ja huoltajuuskysymyksissä tuntuu kovin usein siltä, että naisen sana painaa enemmän, jos jutussa on kahden ihmisen kertomukset toisiaan vastaan."
Näin minustakin tuntuu.
Mutta perheväkivaltaan: Minusta ongelman ydin on se, että miehen vastuut ja rooli ovat pysyneet samana kun taas naisen rooli on muuttunut ja laajentunut miehisille aloille. Näin esimerkiksi miehellä on vallalla käsitys, että hänen pitäisi olla perheen pää ja tienata raha taloon, mutta hän saattaa joutua työttömäksi tai tienata vähemmän kuin vaimonsa. Näin mies tuntee, että häneltä on viety hänen roolinsa. Nainen taas tuntee olevansa sekä voimakas että ylityöllistetty. Sen sijaan että roolit luontevasti vaihtuisivat esimerkiksi kotitöissä, mies vastaa korostamalla rooliaan väkivallalla.
Tämä sama on abortin vastustamisessa. Aikana muinaisena penis oli mahtielin kun sillä sai naisen raskaaksi ja siten sitoutettua mieheen, nyt naisella on valta ja penis on pelkkä lelu.
Kun miehet arvostelevat feministejä, saa kuulla herjoja olevansa kastraatiopelkoinen, mutta kun miettii esimerkiksi naispappeutta, niin eikö siinä naiset lohko omaa naisellisuuttaan ja naiseuttaan pois pukeutuessaan selvästi vuosituhansia vanhaan patriarkaaliseen rooliin, jota he muka halveksivat ( ja siten kastroi itseään ) toiveenaan sulautua äiti-universumiin, kuten nyt saa kuulla, kun isä-jumala syrjäytyy äiti-jumalan tieltä. Eikö tämä ole homoseksuaalinen toive ja fantasia?
Ilmankos lesbot ovat niin innoissaan naispappeuden tuomista "mahdollisuuksista"!
Tänään klo 20:15 tulee kakkoselta FST:n ohjelma "Sukupuolisota":
"Äärifeministit ovat sotajalalla Ruotsissa. Pahoinpideltyjä naisia vastaanottavia naistenpäivystyksiä johtaa kovan linjan taistelujärjestö, joka katsoo olevansa sodassa miesten kanssa. Monen muun asian ohella feministit väittävät, että kuka tahansa voi olla raiskaaja ja että satanistinen miesten pedofiiliverkosto on soluttautunut Ruotsin valtakoneistoon. Journalisti Evin Rubar tarkastelee äärifeminismiä sisältä päin."
Kannattanee varmaan katsoa. Kyseessä on kaksiosaisen dokumenttiohjelman ensimmäinen osa.
Edellisessä viestissä mainitsemani ohjelman ("Sukupuolisota") jälkimmäinen osa tulee siis tänään kakkoselta, jälleen varttia yli kahdeksan:
"Äärifeministeillä on viime vuosina ollut ratkaiseva vaikutus ruotsalaiseen politiikkaan ja tutkimustyöhön. Äärifeministien mielipiteet ovat muuttuneet totuuksiksi sellaisten poliitikkojen kuin entisen tasa-arvoministerin Margareta Winbergin avulla, ja se, joka ei ole samaa mieltä, vaarantaa itsensä. Sukupuolisodassa tuntuvat kaikki keinot olevan sallittuja. Mutta kuka joutuu maksamaan: miehet vai naiset itse?"
Suosittelen. Ainakin ensimmäinen osa oli hyvin mielenkiintoinen.
Kiitos kun kerroit. Dokumentii oli mielenkiiintoinen.
Samaan aikaan dokumentin loppumetreillä Yle TV1:n A-studiossa oli pridesta ja ihmisoikeuksista. Se tulee uusintana yänään klo 23.30 ja huomenna klo 18.30 Yle24-kanavalla
