potkut homouden takia

(sama on naiset-keskustelupalstalla)

Mä olin työharjoittelussa eräällä koululla. Toimin henkilökohtaisena avustajana esiasteen luokalla (7-vuotiaalle pojalle). Rakastuin lukion oppilaaseen (20-vuotias), sillä siinä koulurakennuksessa toimii koulu esiasteesta lukioon (on myös kymppiluokkakin). Missään vaiheessa en ollut työni puolesta tekemisissä ko. lukion oppilaan kanssa. Itse olen 18-vuotias.
Koulun johto sai tietää suhteestamme, ja pakotti valitsemaan joko työn tai seurustelun. Valitsin seurustelun, tietenkin, ja harjoitelusuhteeni irtisanottiin. Otin selvää asioista, ja sain tietää, ettei seurustelusuhteeni olisi pitänyt olla peruste potkuilleni. Potkuni syy tässä: on kyse homoseksuaalisuhteesta, ja koulu voi saada huonon maineen, jos vanhemmat saavat tietää.
Potkuista on nyt jokusen viikko, enkä vieläkään tiedä mitä tehdä. Onko kellään neuvoja

Kouluille (tai millekään muillekaan työnantajille) eivät seurustelusuhteet ja yksityiselämän ratkaisut kuulu. Mikäli koulu todella käytti homosuhdetta perusteluna irtisanomiselle, on selvää, että koulu menetteli virheellisesti ja syrjivästi.

smo on siinä oikeassa, että periaatteessa työnantajalle ei kuulu ihmisten seurustelut, mutta rohkenen kuitenkin olla eri mieltä aiheesta tässä tilanteessa. Riippumatta siitä, mikä on henkilön seksuaalinen suuntautuminen, niin koulun henkilökunnan ei ole soveliasta tai eettistä seurustella koulun oppilaiden kanssa.

Pegasos: Rohkenen olla kanssasi aika rankasti eri mieltä seurustelun eettisyydestä ja/tai soveliaisuudesta, mikäli kyse on täysi-ikäisistä ihmisistä - ja etenkin kun tässä tapauksessa todettiin, että nämä kaksi seurustelevaa eivät olleet työn puolesta tekemisissä toistensa kanssa. Jos kyse olisi oppilas-opettaja -suhteesta, tilanne olisi tiestysti toinen.

Tällä kertaa asianomaisten iälläkin on tietty merkitys. Tuskinpa tuollaista vaatimusta olisi esitetty ja potkuja annettu, jos kyseessä olisi ollut 18-vuotias työntekijä tyttö ja 20-vuotias lukiolaispoika. Tuskin siinäkään tapauksessa, että työntekijä 18-vuotias poika ja suhde 20-vuotiaaseen lukiolaistyttöön. Olisivat saattaneet ihan vain kerätä sympatiaa ympäristössään.

Neuvo:

Hanki hyvä työsuhdeasia asianajaja ja riitauta irtisanomisasia. Muista vaatia ansionmenetyksenkorvaus pitkältä ajalta ja korvausta henkisistä kärsimyksistä. Iästäsi päätellen saat todennäköisesti niin asianajajan kuin oikeudenkäynninkin maksuttomana - asianajaja hoitaa sen asian puolestasi samoin kuin kaikki muutkin käytännön asiat. Itse voit sitten yrittää parhaasi mukaan unohtaa tuollaisen asiattoman kohtelun.

Ehdottaisin, että ottaisit yhteyttä oikeusaputoimistoon tms. paikkaan (vaikka johonkin asianajajaan), selittäisit asiasi mahdollisimman laaja-alaisesti ja saatuasi heidän/hänen mielipiteensä lähestyisit koulua soputarkoituksella. Riitely ei kannata, jos kyseessä on puhdas väärinkäsitys.

Irokeesi on oikeassa siinä, että saatat täyttää edellytykset ilmaisen oikeusavun saamiseksi.

Tämäpä herättää mielenkiintoisen kysymyksen siitä, onko opettaja-oppilas-suhdekaan väärin aina ja kaikkialla, jos osapuolet ovat iältään esim. 30 ja 40 vuotta. Mitäs siihen sanotte?

Irokeesin neuvojen mukaan toimiminen olisi mielestäni paikallaan, jos suinkin jaksat ja viitsit.

- - -

Toinen asia on tuo mitä Pegasos julisti ja Ranneliikkeen oma smo toppuutteli.
Smo toppuutteli mielestäni liian vähän, ja koska omat kokemukset ovat
kovin käteviä esimerkkejä, täältä pesee.

Itselläni on ollut opettaja-opiskelija-suhde, minä opiskelijana. Tiedän ettei tilanne
ollut mitenkään ainoa laatuaan, ja pyrimme kiertämään tilanteet joissa tuolloinen läheiseni
olisi päätynyt antamaan minulle arvosanoja.
"Eettistä arveluttavuutta" pohdimme aikanaan kyllä, ja olimme joillekin tahoille
asiasta hiljaakin - mutta olikohan se kumminkaan niin kovin arveluttavaa -?

Tulipa luettuna vähän tarkemmin tuo ap teksti.

Kun kyseessä on ollut harjoitelupaikka voi irtisanomissuoja olla astetta heikompi kuin varsinaisessa tai määräaikaisessa työsuhteessa. Aika usein harjoittelusopimus on ajallisesti varsin lyhyt ja siihen kirjataan harjoittelun mittainen koeaika (jolla tietysti on omat maksiminsa jne).

Koeaikana työsuhteen voi purkaa käytännössä milloin tahansa. Jos työnantaja ilmoittaa työsuhteen loppumisen perusteeksi koeajan, asia on sillä sipuli. Asiansa osaava työnantaja antaa ainoaksi perusteeksi tuon koeajan eikä selittele sen enempää todellisia syitä, jotka ovat olleet työsuhteen lopettamisen takana. Käytännössä on mahdotonta tai ainakin erittäin vaikeaa näyttää toteen, että todelliset perusteet eivät ole olleetkaan lainvoimaisia. Koeaikanakaan työsuhdetta ei voi purkaa/irtisanoa ilman lailllisia perusteita, mutta mitenpä sellaisen todistat, kun tuo koea-aika itsessään on yksi laillinen peruste.

Siinäkin tapauksessa, että työnantaja olisi vedonnut tuollaiseen "sopimattomaan suhteesen" työsuhteen päättämisen perusteena, täytyy työntekijän pystyä todistamaan, että näin on ollut - siis edelleen olettaen, että virallisena perusteena on käytetty koeaikaa.

Oikeusaputoimistoon otettiin ensi tilassa yhteys, ja sielläkin olivat minun puolellani. Olen kyllä miettinyt riitauttamista, mutta on vielä yksi ongelma: isäni on töissä samalla koululla. Eräs henkilökunnasta (joskus ollut melkein äitipuoli minulle) sanoi, että isä saattaa kärsiä riitauttamisesta, ja hänelle voidaan antaa "epämieluisia tehtäviä".
Isä on ollut koulun johdon kanssa hyvissä, kaverillisissa, väleissä, mutta nyt omien sanojensa mukaan pari pääpirua eivät enää edes puhu hänelle.

Tuli mieleen tuosta opettaja-oppilas suhteessa, että eettisesti ehkä tuomittavaa siksi että oppilas tällöin eriarvoisessa asemassa muihin oppilaisiin nähden. Keskustelin juuri ystäväni kanssa aiheesta , mietimme mihin raja sitten pitäisi vetää. Esim tilanne jossa opettaja viettää baari-iltaa muutamien oppilaiden kanssa.
Mun mielestä opettajan pitäisi pääsääntöisesti vain pitäytyä koulunkäyntiin liittyvissä aiheissa, maalaisjärki mukaan luettuna.

"Eräs henkilökunnasta (joskus ollut melkein äitipuoli minulle) sanoi, että isä saattaa kärsiä riitauttamisesta, ja hänelle voidaan antaa "epämieluisia tehtäviä. Isä on ollut koulun johdon kanssa hyvissä, kaverillisissa, väleissä, mutta nyt omien sanojensa mukaan pari pääpirua eivät enää edes puhu hänelle."

Jos tuo mainitsemasi pitää paikkansa myös isäsi kohdalla tuntuu työnantajalla olevan enemmältikin noita henkilöstöpuolen ongelmia. Ihmetyttää tosin, että aikuiset leikkivät kyseisillä asioilla kostomielessä. Kysymyshän on sinun ja työnantajan välisistä asiasta ei isäsi ja työnantajan välisestä asiasta (ellei isälläsi sitten satu olemaan lusikka toisessakin sopassa).

Oli miten oli, hoidat asiasi oikeusavun kautta ja se miten isääsi kohdellaan asian johdosta työnantajan taholta on sitten oma juttunsa ja lienee myöskin oikeustoimien puitteissa käsiteltävissä. Henkilön työtehtäviähän ei voida noin vain muuttaa ilman erillistä sopimusta - varsinkaan jos kirjallinen sopimus on olemassa. Ja silloinkin uusi sopimus on tehtävä kirjallisena. Etuksien leikkaaminen tai palkan huonontaminen ilman perustelua on jo sinällään työlainsäädännön piiriin kuuluva asia.

Mitä tulee noihin työpaikan "kaverillisiin väleihin", kannattanee aina muistaa, että työpaikka on työpaikka, kaveruus on kaveruutta ja ne kaksi asiaa yhdistettynä voivat olla varsin tuhoisa yhdistelmä työelämässä. Hyvä veli-järjestelmä on tosin peiteltynä edelleenkin monen työyhteisön keskuudessa.

Kaikenlainen työsyrjitä on otettava esille, vaikka se aiheuttaisikin jollekin ongelmia. Ellei ongelmia oteta esiin ne kasvavat, ja muovautuvat osaksi organisaation toimintamallia - eivätkä taatusti tue sen kehittymistä.

arkadas kirjoitti: "Kaikenlainen työsyrjitä on otettava esille, vaikka se aiheuttaisikin jollekin ongelmia. Ellei ongelmia oteta esiin ne kasvavat, ja muovautuvat osaksi organisaation toimintamallia - eivätkä taatusti tue sen kehittymistä."

Karkaa vähän offtopic, mutta asetitpa taas kerran sanasi tarkasti veliseni Arkadas

Jep, mutta tarinan toisena puolena tuo, että jos suinkin jaksaa ja viitsii,
mikä sitten itse kullakin onkaan voimavarana ja tilanteena.

Toivottavasti mahdollisimman moni jaksaa ja viitsii! Tukea saa kyllä!

Oikeusprosessin aloittaminen on henkisesti raskas tapahtuma. Yleensä ne kestävät myös kauan. Kannattaisi tehdä tarkat muistiinpanot tapahtuneesta ja tapahtuvasta esimerkiksi päiväkirjan muodossa ( myös isä ). Oikeudessa tarvitaan paljon tietoa laeista ja siellä on tärkeätä tietää, miten kysymyksiin vastataan, jotta ei kumoa omia väitteitään. Rikollisethan ovat tässä taitavia, mutta tavallinen ihminen ei osaa ja häkeltyy ja sekoaa.
Sinun kannattaisi hankkia henkistä tukea jostakin tai joltakjin taholta.

Niin siis tässähän ei ole kysymys mistään opettaja-oppilas-suhteesta, koska et opeta poikaystävääsi.

Yksi vaihtoehto on ottaa yhteyttä koulu/opetus/sivistystoimeen kunnassa ja ilmoittaa heille asiasta, vaikkapa oikeusaputoimiston avun kanssa (ne voi antaa paperin jossa sanoo, että irtisanominen oli laiton). Mun käsittääkseni koeajallakaan ei ihan mistä syystä tahansa voi irtisanoa työntekijää ja varsinkin, kun todellinen syy on suhteenne ja työnantaja on sanonutkin sen, irtisanominen on laiton. Ehkä ne virkamiehet/luottamushenkilöt kaupunginhallinnossa olisi viisaampia kuin koulun rehtori.

Jos sun isä on sen arvoinen, että häntä kannattaa suojella, hän varmasti tukee sinua prosessissa. Jos ei tue, ei hän ole suojelemisen arvoinen.

Ilmeisesti amerikkalaisista elokuvista ja sarjoista on omaksuttu käsitys, että opettaja - oppilas-suhde (tai esim. työntekijöiden keskinäinen suhde) olisi jotenkin "väärin" tai "tuomittavaa" koulu- tai muussa työyhteisössä.

Itselläni oli vajaat puoli vuotta sitten (bi kun olen, niin tässä tapauksessa hetero-) "hairahdus" itseäni kahdeksan vuotta nuoremman yliopiston opiskelijaneitosen kanssa, kun olin hänen opettajanaan. Respektiiviset ikämme tässä tapauksessa 36 ja 28. Kumma kyllä, nimenomaan jotkut *opiskelijat* katsoivat juttua pahasti, ja jotkut jopa vetosivat eksplisiittisesti siihen, että opettaja - oppilas-suhteet olisi "kielletty". Ei niitä missään kielletty ole. Itse kävin mielessäni läpi sen, voisinko olla arvostelussani - jos siihen joutuisin - puolueeton, ja totesin, että voisin. Minusta asiassa ei ole mitään sen kummempaa.

Säikeen alkuperäiseen asiaan muuten: vanhassa lukiossani minun aikojeni jälkeen sinne tullut opettaja, 20+ vee, meni naimisiin ensimmäiseltä opettamaltaan luokalta bongaamansa lukiolaistytön kanssa. Nyt kyseinen opettaja on koulun rehtori. En näe tuossakaan tapauksessa mitään kummallista tai tuomittavaa.

Tässä on nähdäkseni pari pointtia, jotka täytyisi kai pitää erillään. Ensiksi on objektiivisuusongelma (voiko tyttö/poikaystävän kotitehtävät arvostella *täysin* objektiivisesti?) ja toinen on vallan asymmetria. Mitäs sitten tehdään, jos sukset menee ristiin ja jommallekummalle puolelle jää jotain hampaankoloon? Sitten kaivetaan aseiksi syyte seksuaalisesta häirinnästä ja painostamisesta, mitä Suomessa ei kai niinkään harrasteta, mutta tuskin lienee kovin kaukana. Toisaalta voi myos kuvitella, että opettaja voisi käyttää asemaansa kostaakseen opiskelijalle jälkikäteen. Vaikka suhteita ei olisikaan kielletty, en tiedä, kannattaako niitä suosia - jo työyhteisön takia.

En tiedä, pystyisinkö kuvittelemaan suhdetta opiskelijan kanssa, minulle hakattiin jenkeissä kalloon tiukasti se, ettei undergradeihin kosketa. Tosin jos opiskelija on 28, on juttu vähän eri kuin jos se on 17 kuten nuorimmat undergradit tapaavat olla.

Ymmärrän pointin, sen kummankin puolen, mutta silti jenkkimeininki on minusta yksinkertaisesti väärin ja länsimaisen oikeuskäytännön - tai ainakin oikeusTAJUN - vastaista. Totta kai väärinkäytökset ovat mahdollisia, mutta ei sen takia voi yrittää kieltää jotakin, joka kuuluu ihmisluontoon. En nyt keksi hyvää vertausta, mutta: ei hellan käyttöäkään kielletä siksi, että sillä voi polttaa itsensä - sen käytössä vain ihmisiä ohjeistetaan ja heitä kehotetaan olemaan varovaisia.

Itse asiassa "kiellettyjä" suhteita syntyy joka tapauksessa, ihmisluonto kun on mitä on. Kun ne sitten kiellettyyttään painuvat maan alle salasuhteiksi, on ongelmatilanteissa huomattavasti vaikeampi kenenkään tulla kärsineen osapuolen avuksi. Parempi kun suhteita ei kategorisesti kielletä, vaan yhteisöllisesti valvotaan.

My two cents worth.

Onhan se toki terveen järjen vastaista, eikä tietenkään kenellekään kuulu, mitä aikuiset ihmiset tekevät keskenään. Jenkkinäkökulmaa muuttaa tietenkin vielä se, ettei collegeikäisiä pidetä ns. aikuisina (meillä on vanhempien vierailupäivää ja kaikkea). Siltä kannalta on jotenkin ymmärrettävää, ettei opettajien suoda oikein deittailevan opiskelijoitaan, koska opettaja/oppilassuhde on samanlainen kuin suomalaisessa lukiossa. Jatko-opiskelijoiden ja opettajien suhteita katsotaan jo tietyssä mielessä suopeammin (vaikkakaan ei järin lämpimästi), koska tokihan ymmärretään, että ollaan tiiviissä yhteistyössä ja yksi juttu johtaa toiseen jne.

En usko, että missään laissa lukee, että opettajien ja oppilaiden suhteet olisivat kiellettyjä ainakaan yliopistotasolla, mutta dekaanit ja vastaavat tykkäävät kyllä kyttyrää, jos asiasta kuulevat. Eli laitostasolla ao. suhteen onnistuminen riippuu siitä, mitä mieltä esimies ja minkälainen työyhteisö on, koska jonkunhan täytyy se kantelu tehdä. High school -tasolla asioita mutkistavat erinäköiset suojaikärajat, jotka vaihtelevat osavaltioittain + tietenkin koulujen vaikutusvaltaiset vanhempainneuvostot yms.

Suhteet eivät liene varsinaisesti kiellettyjä, laki puuttuu vain seksuaaliseen hyväksikäyttöön näin:

"Joka asemaansa hyväksikäyttäen taivuttaa sukupuoliyhteyteen tai ryhtymään muuhun seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti loukkaavaan seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi
1) kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön, joka on koulussa tai muussa laitoksessa hänen määräysvaltansa tai valvontansa alainen taikka muussa niihin rinnastettavassa alisteisessa suhteessa häneen,
[...] on tuomittava seksuaalisesta hyväksikäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi."
Rikoslaku, 20. luku, 5§ ( http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001 )

Yli 18-vuotiaiden välillä ei siis ole kieltoja.

Tässä menevät nyt sekaisin Suomen ja Yhdysvaltain lait... Bertarido taisi puhua Yhdysvaltain tilanteesta, ja siellä - ainakin jos uskomme tv:tä, ja miksemme uskoisi :) - saattaa olla työpaikoittain täsmällisiä kieltojakin työntekijöiden tai esim. opettajien ja opiskelijoiden välisistä suhteista.

Minusta on yhtä tärkeää erottaa suhde hyväksikäytöstä kuin seksi raiskauksesta. Jälkimmäinen kummassakin parissa on totta kai aina väärin, muttei niitä vältellessä voi eikä saa mennä niin pitkälle, että "varmuuden vuoksi" kielletään ensinmainitutkin.

Juttuhan menee vielä kaksinaismoralistiseksikin, jos heterosuhteisiin suhtaudutaan toisin kuin homosuhteisiin: sitä ei missään nimessä pidä sallia.

Mun ex sai just potkut, koska oli "liian avoin homo" ja kuulemma työnantaja "tulee leimatuksi". Repikää siitä sitten!