Henkistä väkivaltaa hlbtqa -liikkeissä?

Hei! Tuossa vieressä käytävä keskustelu parisuhdeväkivallasta inspiroi minut aloittamaan uuden keskustelun homo-, lesbo-, bi-, trans-, queer- ja aids/hiv -liikkeiden piirissä esiintyvästä henkisestä väkivallasta. Olen kirjoittamassa omakohtaisesti elettyä historiaa liikkeeissä toimimisesta. Olen itse toiminut näissä liikkeissä Suomessa yli 30 vuotta ja lisäksi Australiassa, Ruotsissa, Irlannissa, Englannissa ja Hollannissa sen verran, että väittäisin tietäväni jotakin näiden liikkeiden dynamiikasta yleisemminkin. Olen myös toiminut sisäisenä tarkastajana ja sovittelijana mielenterveysyhdistyksessä, joten minulla on vertailuaineistoa myös (pääosin) hetero-organisaatioista.

Virallisen käsityksen mukaan me olemme kaikki yhtä suurta perhettä, joka solidaarisesti puhaltaa yhteen hiileen. Mutta esiintyykö sittenkin myös organisatorista simputtamista ja kiusaamista? Näillä termeillä tarkoitan esim. sellaista valtataistelua, jossa valtahahmo pyrkii autoritaarisesti leimaamaan, eristämään, syyllistämään tai mitätöimään ryhmän jäsenen joka vaatii tasavertaisuutta. Voi myös tapahtua, että joku yrittää macchuavellin tyyliin kaapata vallan omalla röykeydellään eikä keskustelun ja järjestödemokratian keinoin.

Olen myös nähnyt, että jos joku ryhmän jäsen osoittaa siviilirohkeutta ja asettuu valtahahmoa tai valtaklikkiä vastaan kiusatun puolelle, hän ottaa riskin, että saa koko ryhmän vastaansa. Tutkimuksista tiedämme, että harvat alkavat oma-aloitteisesti kiusata toveriaan, vaan seuraavat johtajaa. Usein syynä on pelko, että muuten tulee itse kiusatuksi. Kiusaajan kanssa on parempi pysyä väleissä, koska hän päättää kuka on sisäpiirissä ja kuka ulkona.

Kiusaamiskirjallisuuden mukaan on tuskin kiusaamistilannetta, jossa kiusaaja olisi täysin yksin. Aina on mukana vähintään yksi tai useampia, jotka kannustavat häntä joko aktiivisesti tai passiivisesti. Ryhmän paine voi oila murskaava. Ongelmallista on myös, että näissä tilanteissa monet vaikenevat ja jättävät kiusaajan uhrin yksin, vaikka periaatteessa pystyisivät auttamaan ymmärtäisivät tilanteen. He välttävät vastuunsa "kääntämällä päänsä poispäin". Pahimmillaan organisatorinen simputtaminen saattaa murskata kohteensa henkisen ja fyysisen terveyden.

Tutkimusten mukaan osa kiusaamisesta tuntuu kumpuavan mustasukkaisuudesta tai kateudesta. Menestyvän ihmisen toimintaa pyritään vähättelemään, mitätöimään, sabotoimaan, mustamaalaamaan tai saattamaan sitä naurunalaiseksi.

Onkohan kukaan huomannut tällaista alan suomalaisissa kansalaisliikkeissä? Miten se on ilmennyt? Mitä tekijöitä sen taustalla on ollut? Miten tilanteet on saatu purettua?

Minulle on henkilökohtaisessa auttamisessa ollut hyödyllinen teos Gunna Höistad (2003) Irti kiusaamisen kierteestä. Helsinki: Kirjapaja.

Miten voisimme edistää järjestödemokratiaa ja sovinnollisuutta ja purkaa autoritaarisia rakenteita, simputtamista ja kiusaamista?

Keskustelu, johon viittasin on siis "väkivaltaa parisuhteessa" viestiketjussa
http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=4&thrdid=3472

Siihen jo vastasivat kiinnostavalla tavalla martin, Schlager ja arkadas. Voisimmeko jatkaa tätä järjestöllistä puolta tässä ketjussa?

Valitan, että äskeisen viestin kirjoittamisessa tumpeloin itseni kömpelyyttäni ulos Ranneliikkeen tekstien korjailusysteemistä - joka on aivan erinomainen.

Tarkoitin tietysti henkilöä nimeltä Machiavelli. Firenzeläinen Niccolo Machiavelli kirjoitti teoksensa Ruhtinas Italian hajaannuksen vuosina 1512-19. Ensimmäisenä valtioteoreetikona hän käsitteli moraalin ja politiikan välisiä suhteita ja valtaan liittyviä eettisiä ongelmia. Machiavelli kuvaa yksityiskohtaisesti niitä keinoja, joita mm. Firenzen ja Venetsian eri ruhtinaat käyttivät ottaakseen valtiovallan käsiinsä ja käyttääkseen sitä oman edun tavoitteluun.

Machiavellin teosta voidaan käyttää organisatorisen vallan kaappaamisen käsikirjana - tai sitten sovittelijan käsissä varoittavana esimerkkinä häikäilemättömän valtataistelun vahingollisista vaikutuksista.

Henkilökohtaisesti en ole tällaiseen törmännyt, mutta aivan varmasti henkistä väkivaltaa esiintyy myös hlbt(qa)-liikkeissä. Miksi ei esiintyisi? Ihmisiähän me kaikki olemme. Kyseessähän ei ole mitenkään erityisesti juuri seksuaalipoliittisten järjestöjen ongelma, vaan valitettavan yleisinhimillinen ilmiö, jota esiintyy kaikkialla missä ihmiset toimivat yhdessä ja missä on valta-asetelmia.

Eikös muuten ollutkin niin, että kaikkein eniten työpaikkakiusausta ja simputtamista esiintyy seurakunnissa? Paikat, joissa pitäisi (muka) vallita kristilliset lähimmäisenrakkautta korostavat arvot, ovat muistaakseni juuri pahimpia painostus- ja kiusausmyllyjä.

Retorisen kysymyksen perään ei tavata laittaa kysymysmerkkiä.
Ilman muuta ns. Seta-vähemmistöjen keskuudessa elää henkinen väkivalta Suomessa. Itse asiassa henkinen väkivalta on keskeinen tunnuspiirre.
Jo Setan avoimuuspolitiikka jossa ulostulo on tehty lähes pakoksi, rajaa kaikki meidät kaappi-ihmiset Setan toiminnan ulkopuolelle. Niinpä Setan jäsenmäärä on hyvin pieni ja toimijat valikoituneet sellaisiksi että kehtaavat, voivat ja asema on niin taloudellisesti tukeva naaman näyttämiseen julkisuudessa. Kuitenkin Seta esiintyy sellaisena, että sillä olisi jokin jumalallinen valtion-hyväksymä valta edustaa meitä ei-jäseniä myös.

Seta on elitistinen ja edustaa hyvin toimeentulevia kaapista-ulostulleita lesboja ja homoja. Tämän sanomisella ääneen vaarannat jatkopostauksesi millä tahansa foorumilla jolal Seta -ja Setahenkiset ovat vallassa. Korkeintaan uskovaisten palstoilla on delete -ja bannausnäppäin niin herkässä kuin seksuaalivähemmistöjen palstoilla. Ja tämä on vielä laimeaa kritiikkiä.

Henkisestä väkivallasta sen verran, että minut erotettiin uskonnosta (kun kuulumiseni vähemmistöön kävi ilmeiseksi) joka harjoittaa henkistä väkivaltaa sillä ettei erotettujen kanssa keskustella (heistä kyllä puhutaan selän takana). Kun ensimmäistä kertaa astuin homobaariin niin kukaan ei puhunut minun kanssani. Eihän ihmisillä tietenkään velvollisuutta siihen ole. Mutta olisivat kuitenkin voineet olla puhumatta minusta pahaa minun ystävälleni minun selkäni takana! Kun olin heitetty ulos uskovaisesta kaveripiiristäni minulla oli silloin suuri joukkoon kuulumisen tarve, etenkin kun oli niin ettei tässä yhteiskunnassa katsota Setan omimia vähemmistöjä hyvällä ja omaan kotirappuuni pistettiin oveen lappu, että "rumat lesbot kokoontuvat (baarin nimi):ssä". No, Seta eikä sen omimat vähemmistöt olleet se paikka joka minut olisi ottanut vastaan.

Vuosien mittaan minusta on kehittynyt yksityislesbo, jota ette tapaa Pridessä, DTM:ssä ettekä Kaisiksessa. Harrastan homoseksuaalista parisuhdetta ja olen lujasti kaapissa, vaikka toinen puoliskoni haluaa olla ulkona kaapista. Tästä enkä mistään muustakaan parisuhteeni kiemuroista tule koskaan jakamaan Setassa.

Seta on vain paikka jossa kerrotaan kuinka ihanaa elämä on, kuinka suvaitsevaisia heterot on, kuinka hyvin menee töissä ja kuinka suvaitsevaisuus lisääntyy päivä päivältä.

Minä en varmastikaan tiedä miten olla oikea lesbo, sellainen, että kelpaan valtaapitävälle lesboklikille. Se muistuttaa yksi yhteen sitä mitä koin uskonnossa: koskaan et voinut tehdä niin paljon että olisit ollut (Jumalaa edustavien) valtaapitävien mieleen. Miksi vaihtaisin yhden uskon toiseen uskoon? Ei mikään estä minua rukoilemasta vaikken kuulu mihinkään kirkkokuntaan eikä mikään estä minua rakastamasta naista vaikka en osaa "oikea" lesbo ollakaan.

"Ilopilleri

04.04.2006, 12:22
Eikös muuten ollutkin niin, että kaikkein eniten työpaikkakiusausta ja simputtamista esiintyy seurakunnissa? Paikat, joissa pitäisi (muka) vallita kristilliset lähimmäisenrakkautta korostavat arvot, ovat muistaakseni juuri pahimpia painostus- ja kiusausmyllyjä."

Kristillinen versio lähimmäisenrakkaudesta tukee simputtamista, koska siinä sinun pitää tehdä toisille niin kuin haluat itsellesi tehtävän. Kun Päivi Räsänen itse on halunnut "eheytyä" seksuaalisesti, niin kristillinen versio lähimmäisenrakkaudesta on tuputtaa sitä eheytystä myös muille.

Perinteisesti yhteisöt joita valtaenemmistö katsoo kieroon tai joiden jäsenet tuntevat olevansa ulkoisen uhan alla ovat kaikenlaisten hyväksikäyttäjien imureita. Jos Vanhasen kaikki kaarinat olisivat vaikkapa olleet transvestiitteja, niin ne tuskin olisivat itkeneet sitä seiskalehdissä. Pedofiilit taas saavat aivan vapaasti riehua uskonlahkoissa koska lahkolaiset pelkäävät poliisille kertomista joko sen takia että poliisi edustaa "Saatanan vallassa olevaa maailmaa" tai että lahkon julkisuuskuva murenee.

Niinpä jos koet että seksuaalivähemmistö syrjii, sortaa ja sylkee päälle, niin tuskinpa uhri menee siitä vaikkapa heterotuttaville huutelemaan, papista tai psykologista puhumattakaan.

Haluaisin kertoa omista kokemuksistani, mutta tiedän, että täällä on lukemassa niitä ihmisiä, jotka tietävät asioista liiankin hyvin. Siksi en uskalla sanoa mitään.

Mainittakoon vielä, että eräs lesboista puhui minun olevan mies ja että tiesi asian varmuudella. Hölmönä ehdotin, että lähdetään sitten vaikka uimahalliin asia toteamaan. No, ne miespuheet loppuivat sitten siihen, mutta kyllä tuntui vähän siltä että oli pistänyt lihansa sinne näytille vähän niin kuin huora.

Muissa maissa kuten vaikkapa Ruotsissa, lesbot tarkastavat tilaisuuksiin tulijoiden pöksyt, että värkit ovat oikeat.

Minusta on tämän jälkeen turha ihmetellä jos ulkopuoliset pitävät meitä hieman omituisina.
Puheet sukupuolten moninaisuuden hyväksymisestä voi myös heittää romukoppaan.
Minun on vaikea nähdä itseäni lesbona, eli siis ihmisenä joka tekee pöksysulkeisia tms.

Tieteellisyyttä ainakin arvostettiin yhteen aikaan yli kaiken ja akateemista koulutusta. Ilman sitä ei ollut juurikaan vaikutusvaltaa. Nyt on tullut tämä herja sirkkeliin kompastuneista, mikä on myös tavallaan "henkistä kastijakoilua".Parisuhteessa olevat ovat myös eri tavalla arvostettuja kuin sinkut, koska se on nostettu ideaali-elämäntavaksi elää. Jaetaan vuohiin ja lampaisiin, hyviin ja huonoihin, edustaviin ja vähemmän edustaviin. Pädetään tavalla tai toisella.

Viereltä olen nähnyt henkisen väkivallan käyttöä hlbtqa-ympäristössä. Se tapahtui kyseenalaistamalla, kritisoimalla ja marginalisoimalla. Toiminta oli jatkuvaa - kuin jotain hivutustaistelua. Lopulta tapahtuikin räjähdys, josta ei ollut paluuta entiseen.
Henkinen väkivalta on yksilöistä kiinni olevaa. Järjestöteknisesti voidaan kiusaamisen ilmoituskynnystä alentaa. Asiasta voidaan myös keskustella järjestössä ja kiusaamiseen puuttua heti.
Keskustelu voi avata uusia näköaloja, mutta en usko, että vielä silläkään päästään ongelman ytimeen. Henkisessä väkivallassa on kuitenkin kyse etupäässä psykologisista seikoista (en kiellä sosiaalisia ulottuvuuksia). Mikäli ihmisistä ei kehity vierautta - peräti outoutta - vastaanottamaan kykeneviä, niin on turha odottaa henkisen väkivallan loppumista. Paljon on jo tehty, jos jokainen saisi olla se, jona itseään pitää ja ymmärtää antaa myös muiden olla omanlaisiaan.

Kuinka voisikaan kertoa täällä omakohtaisista asioista? Vaarana piilee se, kuinka siitä syntyy selän takana puhumista, haukkumista ja lisää vaikeuksia.

Sirkkeliin kompastunut orpo tarkoittaa sosiaalipornoa a la Nykyposti tai Hannu Karpo - kyseessä ei siis ole varsinaisesti kukaan todellinen yksittäinen henkilö tai ihmisryhmä.

Minä vihdoinkin haluaisin tietää, että kuka, missä, milloin ja miten vaatii kunnon homot parisuhteeseen? Tätä samaa valitusvirttä on jauhettu täälläkin jo vuosia. Koko "parisuhdeideaalivaatimus" on kuin urbaani legenda, joka on aina tapahtunut työkaverin veljen ex-poikaystävälle, mutta kukaan ei ole törmännyt siihen henkilökohtaisesti.

"Schlager
05.04.2006, 23:02 Kuinka voisikaan kertoa täällä omakohtaisista asioista? Vaarana piilee se, kuinka siitä syntyy selän takana puhumista, haukkumista ja lisää vaikeuksia."

Niitä tulee, puhut tai et.

Pora-liike kirjoitti: "Minun on vaikea nähdä itseäni lesbona, eli siis ihmisenä joka tekee pöksysulkeisia tms."
Tuolla setafoorumilla on transfoorumi. Miksi et etsisi kaltaisiasi sieltä?

En tiedä, mistä on peräisin käsitys, että olisimme kaikki yhtä suurta perhettä. Olen kyllä törmännyt ajatukseen, jossa ajatellaan kaikkien seksuaalivähemmistöjen (ja niihin jotenkin kuuluvien ihmisten) "puhaltavan yhteen hiileen", mutta sellaisen näkemyksen "virallisuudesta" minulla ei ole tietoa.

Itse näen asian niin, ettei seksuaalivähemmistöjen "liike" tai järjestöelämä poikkea suurestikaan muista "liikkeistä" ja muusta järjestöelämästä, paitsi siltä osin, että monet "homoliikkeen" tahoista toimivat - tai yrittävät toimia - todella laajalla alueella. Ajattelen, että on olemassa erilaisia ihmisiä, erilaisia tarpeita ja erilaisia yksilöitä ja erilaisia näkemyksiä siitä, mitä halutaan ja mitä pitäisi tehdä sen saavuttamiseksi - ja miten ja missä järjestyksessä.

Ei sellaisen näkemysspagetin hallitseminen ole mahdollista yhden organisaation tai järjestön puitteissa kokonaisvaltaisesti - oli järjestö johdettu sitten vahvasti keskeltä tai hyvin demokraattisesti. Jo yksistään homoseksuaalisuus on aika vähäinen yhdistävä piirre kahdessa ihmisessä, puhumattakaan laajemmin seksuaalivähemmistöön kuulumisesta yhdistävänä tekijänä. Henkilökemioiden toimimisella ei ole mitään tekemistä henkilöiden seksuaalisen suuntautumisen kanssa.

"Homoliikkeen" rooli poliittisena vaikuttajana on yksi (ja yhteiskunnallisesti merkittävin) sen tehtävistä. Monissa maissa "homoliikkeestä" käsin on myös hoidettu myös tiedon vaihtamista (tapaamispaikoista, tapahtumista ja muusta sellaisesta) "homopiirien" sisällä, joissain tapauksissa myös sosiaalityötä on tehty "homoliikkeen" johdolla, kun yhteiskunta ei ole kiinnittänyt seksuaalivähemmistöjen eritystarpeisiin kylliksi huomiota. "Homoliike" on järjestänyt myös tapaamisia, tapahtumia ja auttanut parinetsinnässä.

"Homoliikkeen" monipuolisen roolin vuoksi toimintaan on tullut mukaan hyvin erilaisia ihmisiä, hyvin erilaisin tarpein ja odotuksin varustettuja ihmisiä. Osalla on halu muuttaa maailmaa, osalla on tarve saada tietoa omasta erityispiirteestään, osalla halu saada kontakteja samassa tilanteessa oleviin ihmisiin, osa etsii "homoliikkeestä" itselleen jopa "perhettä" - tai "henkistä kotia".

Tarpeiden erilaisuus tuntuu itsestäni ehkä suurimmalta syyltä siihen, miksi "homoliikkeen" kaltaisissa yhteenliittymissä osalle tulee olo ulkopuolisuudesta ja kiusaamisesta. Kaikilla ei yksinkertaisesti ole halua erityisen suuresti sosiaalisiin kuvioihin "liikkeen" sisällä, kun halu on lähinnä vaikuttaa yhteiskuntaan laajemmin. "Homoliikkeestä" turvapaikkaa etsivä voi kokea tilanteen henkilökohtaisena ovien sulkemisena.

Tähän liittyy nykyinen, yksilöllisyyttä yhä enemmän korostava kulttuurimme.

Toinen iso syy on mielestäni se, että seksuaalivähemmistöt ovat tulleet näkyvämmäksi. Seksuaalivähemmistöille suunnattu yksityisesti rahoitettu julkinen tapaamistoiminta (baarit, kahvilat ja muu vastaava) alkaa olla taloudellisesti kannattavaa. Myös yhteiskunnan julkiset palvelut alkavat hiukka kerrallaan ottaa huomioon seksuaalivähemmistöjen olemassaolon. Jonkinlainen ylimenokausi on ollut menossa siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran seksuaalivähemmistöt esiintyivät julkisessa sanassa.

"nalsa
06.04.2006, 07:43 Pora-liike kirjoitti: "Minun on vaikea nähdä itseäni lesbona, eli siis ihmisenä joka tekee pöksysulkeisia tms."
Tuolla setafoorumilla on transfoorumi. Miksi et etsisi kaltaisiasi sieltä?"

Topicciin liittyen: Minut on bannattu Seta-foorumilta ikuisiksi ajoiksi.
Ja sitten muuten: en kannata Setan avoimuuspolitiikkaa, joten en osallistu Setan foorumille ja mitä tulee transfoorumiin, en koe kuuluvani sinne sen enempää. Sitä paitsi transfoorumilla tuskin puhutaan parisuhdeasioista.Menkööt ne lesbot joilla on ongelma toisten ihmisten sukupuolien kanssa sinne niin oppisivat ehkä jotain.

Parisuhteen arvostaminen näkyy siinä, miten paljon voimavaroja käytettiin, että parisuhde voidaan rekisteröidä ja toisaalla, miten paljon palstatilaa parisuhteessa elävät ovat julkisuudessa saaneet. "Minä ja mun mies-brassailut" on nähty. Turha sitä on kieltää.

Seuraavaksi on tullut tää vinkuminen: "mä haluun lapsen!" On niin hienoo, kun koiran tilalle voi nyt ottaa projektikseen "isyyden/äitiyden". Se on ainakin "erikoista" ja taas saa huomiota.

Eiköhän vapaaehtoistyössä resurssit suunnata juuri sinne mihin vapaaehtoiset haluavat vaikuttaa. Jos ei hankkeet miellytä niin voi aivan hyvin tulla mukaan toimintaan ja antamaan _rakentavaa_ palautetta, ehkäpä jopa itse tekemään jotain, eikä vain valittamaan ja vaatimaan.

Mihin muuten ne resurssit Enterin mielestä olisi sitten pitänyt / pitäisi käyttää?

"Ilopilleri
06.04.2006, 19:47 Jos ei hankkeet miellytä niin voi aivan hyvin tulla mukaan toimintaan ja antamaan _rakentavaa_ palautetta, ehkäpä jopa itse tekemään jotain, eikä vain valittamaan ja vaatimaan."

Ei ole kysymys valittamisesta eikä vaatimisesta, eikä edes palautteesta. On kysymys henkisestä väkivallasta. Ja jos kokee henkistä väkivaltaa niin ei todellakaan huvita tulla tekemään jotain itse, jos siis edes tekemään otetaan.

AFAIK, tässä ketjussa ei ole tarkoitus kyseenalaistaa toisten kokeman henkisen väkivallan todenperäisyyttä, riittää vain sen, että on kokenut joutuneensa henkisen väkivallan uhriksi.

Pora-liike kirjoitti:
"AFAIK, tässä ketjussa ei ole tarkoitus kyseenalaistaa toisten kokeman henkisen väkivallan todenperäisyyttä"


No ei tietenkään, mutta kyllä varsin syvästi ja aidosti ihmettelen, jos joku kokee parisuhteen virallistamisen tai adoptio-oikeuden ajamisen jonkinlaiseksi henkiseksi väkivallaksi tai syrjinnäksi. Edellinen viestini oli siis tarkoitettu lähinnä nimimerkille Enter, joka ei mielestäni ottanut lainkaan kantaa henkiseen väkivaltaan vaan ainoastaan valitti ns. "homoliikeen" ajavan pariskuntien ja adoptiohalukkaiden asioita.

Sellaistakin tosin tapahtuu toisinaan, että ihmisellä on täysin rehellisesti itsellään sellainen olo, että häntä syrjitään tai kiusataan, vaikka objektiivisesti katsoen tällaista ei olisi tapahtunutkaan. Lähtökohtaisesti on kuitenkin aina paikallaan ottaa tällaiset syytökset vakavasti eikä missään nimessä lähteä kyseenalaistamaan toisen kokeman väkivallan todenperäisyyttä. Onhan monesti niin, että ulkopuolisen voi olla jopa täysin mahdotonta sanoa onko kiusaamista tapahtunut vai ei, ja ainoa kriteeri päätöksen tekemiselle tuolloin on juuri kiusaamisesta kertoneen ihmisen oma tuntemus.

Aloitus oli hyvä, mutta jatko taas samaa tappelua - ei sen kummempaa! Asioita pitäisi pystyä tarkastelemaan objektiivisesti - ei subjektiivisesti, kuten suomalaisilla on tapana tehdä...

Ei muuta kuin takasi alkuun, aloitetaanpa vaikka siitä, miten eri ryhmät syrjii toisiaan seksuaalivähemmistöissä - jatketaan siitä siten alaspäin aina julkisen ja yksityisen rajamaalle. Se olis sopiva eteneminen ja varmaanki viestiketjun aloittajan alkuperäinen tarkoitus...

Muuten, minustakin on tullut Setalainen, mutta en osaa samaistaa itseäni siihen kuvaan joka setalaisesta piirretään...

-saalistajapoju-

Kiitos Saalistajapoju :) Olen samaa mieltä että on syytä mennä takaisin alkuun. Tarkoitukseni oln todella viileästi ja analyyttisesti keskustella siitä miten valtataistelut ja aatteelliset kiistat hlbtqa-liikkeissä ilmenevät henkisenä väkivaltana ja miten niitä voitaisiin purkaa ja vähentää.

Kaikessa keskustelussa olisi hyvä päästä täsmälliseen käsitteiden määrittelyyn ja tarkkuuteen turhien riitojen välttämiseksi. Toivon, että omassa keskuudessamme pystyisimme välttämään ne virheet, joita meitä leimaavat ja syrjivät tahot tekevät. Näitä ovat perusteeton yleistäminen, tahaton tai tahallinen väärinymmärtäminen sekä tasavertaisten mahdollisuuksien sekoittaminen yleiseen pakkoon.

Tarkoitan konkreettisesti seuraavaa. Ensinnäkin näillä palstoilla on käyty kiihkeää väittelyä siitä, mitä Seta on ja mitä se ei ole. Tässä keskustelussa vaivaa yksisilmäisyys, jossa vain yhden ihmisen (joka ei edes virallisesti edusta Setaa) ominaisuuksista tehdään yleistyksiä koko järjestöön ja sen toimintaan. Setassa on monta eri osa-aluetta, jotka toimivat eri tavalla. Tässä pitäisi olla tiukan eriytynyt, ettei perusteettomasti yleistä. Setassa on sen näkyvä julkisuus, jonka tiettyjä osia voi perustellusti moittia pinnallisuudesta. Mutta Setassa on myös asiallisesti toimiva perusrakenne ja sosiaalisektori. Esimerkiksi minä istun jo toista vuotta HeSetan kirjoittajaryhmässä kirjoittamassa kriittistä historiateosta Setan eri puolista ja eri kronologisista kausista.

Minuakin harmittaa se, miten jotkut ikäänkuin kaappaavat Setan itselleen ja esiintyvät sen nimissä, vaikka osa itse Setasta kiemurtelee harmista tällaisen takia. Toivon, että kirjoittajat pistävät jäitä hattuun ja alkavat suhtautua eriytyneesti Setaan ja muihin ilmiöihin. Tänne nettihiekkalaatikolle on helppoa jäädä nalkkiin ja jäädä pöllyttämään hiekkaa loppuiäkseen.

Itse olen päättänyt hankkia elämän ja esittää kritiikkiä havaitsemiani epäkohtia vastaan IRL eli naamatusten niiden tahojen ja ihmisten kanssa, joista on kyse. Niinpä olen ottanut erilaisissa seksuaalipoliittisissa liikkeissä ilmenevän pinnallistumisen ja kaupallistumisen esiin itse näiden liikkeiden kanssa. Tällainen kritiikki ei ole mitään uutta. Koko Seta sai alkunsa kritiikkinä vanhan liikkeen pinnallistumista ja kaupallistumista vastaan.

Tiedän miten koko yhteiskunta on muuttunut suurelta osin pinnalliseen ja kaupallistuneeseen suuntaan. Silti olen löytänyt sellaisia toimintakanavia ja tiedotusvälineitä, joissa sallitaan kilpailuyhteiskunnan haittavaikutuksiin kohdistuva kritiikki. Tässä ovat luontevia yhteistyötahoja punavihreät liikkeet, joissa olen jo pitkään toiminut. Ei sekään helppoa ole, sillä byrokratisoitumisen rautainen laki koskettaa kaikkia liikeitä, myös vasureita ja vihreitä.

Valistusfilosofin varoitus on aina syytä muistaa: "Valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti".

Setan periaateohjelmaryhmän vetäjänä katson, että minulla on kanttia myös väittää mitä asioita Seta vaatii ja mitä se ei vaadi. Koko järjestön nimeksi valitsimme sanan "tasavertaisuus", koska halusimme korostaa kaikkien ihmisten tasavertaisuutta sekä tasavertaisia oikeuksia ja velvollisuuksia seksuaalisesta tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta. Kuten Tarinatalon Homo-Suomen historiassa kerrotaan, tämän aatteen hengessä vaadimme sensuurilain ja sairausleiman poistamista sekä tasavertaista mahdollisuutta - niin haluttaessa - virallistaa parisuhde ja turvata perheessä elävän lapsen tulevaisuus juridisesti.

Se EI tarkoita, että Seta vaatii tai olisi koskaan vaatinut että kaikkien homojen/lesbojen pitäisi mennä parisuhteeseen ja tehdä lapsia. Esimerkiksi itse en alkaisi matkia vanhanaikaista avioliittoinstituutiota. Minun ei tarvitse, koska en aio hankkia lapsia, eikä minulla ja rakkaallani ole (maallista) omaisuutta, jota jättää perinnöksi. Rakkautta ja kirjoja sitäkin enemmän ;)
Minusta on myös asiatonta ja tyylitönsä jatkuvasti hehkuttaa tiedotusvälineissä oman parisuhteensa erinomaisuutta.

Perusteetonta projisiointia eli heijastamista on esiintynyt Setan alusta saakka. Kaikenlaiset kunniallisuuden ostamisen vaatimukset tulevat jostakin muualta. Ne eivät ole Setasta tulevaa henkistä väkivaltaa.

Toinen virhekäsitys on alusta saakka ollut se, että Seta vaatisi KAIKKIEN vähemmistöihin kuuluvien ulostulon ja outtaamisen. Se on virhekäsitys. On vain haluttu luoda turvalliset edellytykset niille yksilöille, jotka itse haluavat tulla ulos. Näitä ovat syrjintäkielto ja yleisten asenteiden muuttaminen. Seta ei ole ainakaan minun aikanani pakko-outannut ketään. Itse en hyväksy pakko-outtaamista, koska se loukkaa ihmisen itsemääräämisoikeutta.

Katsokaapa myös ranneliikkeen homo-FAQ:in kohta "Lopuksi", missä myös otetaan kantaa pakko-outtaamista
vastaan ( http://ranneliike.net/pride.php?alue=homoFAQ )

Mutta jos sitten päästäisiin asiaan, henkiseen väkivaltaan hlbtqa-liikkeissä. Minun mielestäni niissä (kuten kaikissa muissakin sosiaalisissa liikkeissä) sitä esiintyy sikäli kun jokin taho ottaa vallan käsiinsä ja alkaa epädemokraattisesti määrätä, komentaa ja alistaa toisinajattelevia. Tästähän on pahoja rinnakkaisesimerkkejä myös puoluepolitiikassa.

Itse olen taistellut tällaisia valtakeskittymiä ja klaaneja vastaan alusta saakka. Mielestäni kukaan ei saa asettua muiden yläpuolella, vaan asiat on sovittavat yhteisesti keskustellen järjestödemokratian sääntöjen mukaisesti.

Kauniita periaatteita, mutta miten siitä toteuttaa käytännössä? Konkreettisia ehdotuksia?

SMO kirjoittaa asiaa pohdinnassaan. Kaikissa yhteisöissä, olivatpa ne minkä muotoisia tai laatuisia tahansa on hiertymiä, eikä toiminta kaikkia miellytä.

OlliS ja Poris pyörittävät täällä samaa levyä vuodesta toiseen kaikesta mahdollisesta pahasta, jota erityisesti he ovat joutuneet kohtaamaan. He eivät pääse ulos tuosta ruikutuksen kehästään esimerkiksi rakentavasti miettimään, mitä oikeasti voitaisiin tehdä tämän ongelmaksi todistellun asian suhteen. No en kyllä usko heidän taidoillaan siihen kykenevänkään, kun pitäisi ensin itse kasvaa hieman.

Mielestäni juuri Ollin pitäisi olla viimeinen sanomaan mitään liikkeen tai järjestön henkisestä väkivallasta. Juuri hän oli yksi tappelupukari Setan alkutaipaleella. Juuri hän tuli kaverinsa kanssa pyytämään minua apuun riitoja selvittämään. Kuten aikaisemmin kerroin, siihen en katsonut voimavarojeni ja kykyjeni silloin riittävän niin mittavaan tehtävään.

Olli valittaa ja heittää sitten muiden ratkaistavaksi asian, jota hän voisi aivan hyvin itse pohtia ja tehdä kunnollisia ehdotuksia.

OlliS: "Kauniita periaatteita, mutta miten siitä toteuttaa käytännössä? Konkreettisia ehdotuksia? "

Taitavat muuten FINNQUEERin verkkosivujen kävijämäärät romahtaneen, koska lähes jokaisessa Ollin sanomassa hän sitä estottomasti mainostaa.

Juhani

Juhanille ei tainut juolahtaa mieleen, että OlliS:n kaltaiset ihmiset ratkovat asioitaan muiden keskuudessa. Ulospäin suuntautuneet jakavat niin ilot kuin surutkin muiden kanssa riippumatta siitä, haluaako kaikki kuunnella. Sisäänpäin suuntautuneet antavat itsestään ulos mahdollisimman vähän, ainakin mitä tulee negatiivisiin asioihin. Jos OlliS edustaa sinnulle ikäviä asioita menneisyydestä, niin silloin hän niin tekee. Minkä sille mahtaa. Ja kyllähän ihmiset kasvavat ja kehittyvät ajan mittaan, jos heidän sanomalleen annetaan mahdollisuus. Kysymys on vain se että olemmeko valmiita kuuntelemaan heitä, vai olemmeko jo niin täynnä kaikkea, että kuvittelemme jo tietävämme kaikesta kaiken...

Jotta vastaukseni ei sortuisi keskinäiseen riitelyyn, johon monilla se yleensä menee, niin smo:n kohdalla olen samaa mieltä siitä, että oma yhtenäisyytemmelähtee yhteen suureen ryhmään kuulumisesta, mutta siitä alaspäin se hajoaa ennustamattomaksi massaksi, mitenkä tuon nyt sanois fiksummin?!

Ai niin, mieleeni juolahti se kahvila-ajatus jonka taannoin syksyllä esitin Oulun Setalle. Siinäkin oli kysymyksessä pelkkä idea, ei sen kummempaa ratkaisua koko asiaan. En odottanutkaan saavani ratkaisua asiaan vaan pikemminkin odotin muiden tekevän sen puolen. -mitään kunniaahan tollasesta ei voikaan totuessaankin odottaa. Ehkäpä OlliS:n tarkoitus on sama - esitetään ongelma, johon joku saattaa löytääkin ratkaisun. Eli kuka haluaa nostaa itsesä tarpeeksi korkealle. Olisko se JuhaniV?!

-saalistajapoju-

Tämän jutun ei nyt tarvitsisi liikkua henkilökohtaisilla leveysasteilla alkuunkaan. Loppujen lopuksi missä tahansa tämä "henkinen väkivalta" on sitä, kun tekemisen ruotiminen vaihtuu tekijöiden ruotimiseksi.

Tismalleen kuten smo asian näpäkästi kiteyttää! Kun kerran voimme ohittaa henkilökohtaisuuksiin menemisen, voimme havaita olevamme henkilökohtaisuuden ja julkisuuden rajalla. Siitä ylöspäin reitti on avoin, alaspäin ei. Koska meillä ei ole saatavilla olevaa, puolueettomasti tarkastettua tietoa esimerkiksi paikallisjärjestöjen tai valtakunnallisen Setan sisäisistä henkisen väkivallan tilanteesta, niin silloin voidaankin ottaa esille rymien väliset ristiriidat ja niiden ilmentymät kentällä. Aikoinaan esitin ajatuksiani biseksuaaliuden ja homoseksuaaliuden välisistä eroista topikilla "Onko tosiaan ihan pakko???". Topikin lopputulos oli ihan hyvä ja selkokielinen...

Todellisuudessa olen harmikseni huomannut että puhekielessä se on unohtunut, eli sitä ei juuri noteerata lainkaan, ilmeisesti?! Onkohan todellisuudessa niin ettei biseksuaaleja todella haluta huomioida, sillä henkilötasolla voidaan ja todellakin voidaan puhua syrjinnästä, joka ilmenee käsitteiden käytössä, joilla puolestaan loukataan niitä jotka kuuluvat siihen ryhmään, johon kyseinen poisjätetty termi viittaa...

Otetaanpa esimerkki = Itse identifioidun biseksuaaliksi joka pitää enemmän miehistä kuin naisista. Okei, sen pitäisi riittää. Mutta kun ei vain joillekin riitä. No, annetaanpa asian olla sitten, ajattelen että se johtuu varmaan henkilöiden kokemuksistaan biseksuaakeja kohtaan. Kun sitten kuuntelen esimerkiksi kuuntelen yleistä linjausta seksuaalivähemmistöjen ja enemmistörymän välillä, voin huomata että biseksuaalit on taas jätetty pois. jos biseksuaaleista, puhutaan hieman hiljempaa - väheksyen vai häpeillen?! Mielleni tulee Oulun Setassa esitetty keskustelu ennen toisa vuoden 2006 bileitä.

Mietimme silloin kyseistä bileiden teemaa ja käytimme kyseisissä bileissä värinauhoja, joka mielestäni toimi todella hyvin. Väriteeman käytöstä puhuttaessa joiltakin lipsahti suustaan kommentteja aiheeltaan sellaisia että miten tunnistaa heterot etukäteen. Perustelu sille oli se että bileissä käy jonkin verran heteroita. Kaikki kun ei ole homoja ja lesboja. Ns "kolmannen sukupuolen" edustajien tunnistamisesta kannettiin enemmän huolta ja yllätys yllätys - biseksuaalit jätettiin pois, miksiköhän? Kolmannella sukupuolella ei tarkoiteta biseksuaaleja, ihan vain tiedoksi! Onneksi en muista kommentteja sanatarkasti enkä niitä jotka niistä puhuivat, mutta kommenttien aihe iskostui päähäni - miksi olemme täällä ajamassa kaikkien oikeuksia jos olemme valmiita karsimaan pois niitä jotka niihn kuuluvat. Asian voisi esittää toisinkin päin - monessako paikallisjärjestössä Hki mukaan luettuna on biseksuaalisuus yhtä tasavertaisesti edustettuna esimerkiksi vertaisryhmissä? Sen kyllä pystyy aika nopeasti tarkistamaan...

Ehkäpä henkisen väkivalan käyttö ilmeneekin näkyvimmin silloin kun eri ryhmiin kuuluvat henkilöt kohtaavat toisensa ja enakko-oletukset saavat vallan. Heidän välinen käyttäytyminen ei välttämätä johdu heistä itsestään ellei ole kysymyksessä ole henkilökohtaisuudet vaan stereotypioista joita luomme silloin kun karsinoimme ryhmiä ja luomme niiden välille ylittämättömiä rajoja ja viljemlemme epäluuloisuutta toisia kohtaan. Setaan kuuluvien tulisi kantaa vastuu siitä ettei näin pääse käymään...

-saalistajapoju-

???

Voi voi..

Kummalliseksi menee tämä keskustelu. Aihehan oli syrjintä GLBT yhteisössä/yhteisöissä, eikä suinkaan yleinen marina siitä "miksi toi ei tykkää musta".

Ihmiset ovat erilaisia. Heterot ja homot. Lesbot ja transut. Transsukupuoliset ja Bi:t.

Kaikilla ihmisillä ei vaan henkilökemiat sovi yhteen, mistä seuraa tukkanuottasilla oloa joko näillä palstoilla tai sitten järjestötoiminnassa silmästä silmään.

Ihmisillä yleensä tuppaa olemaan jonkinlainen tarve hallita omaa elämäänsä ja mikäli se on jollakin tavalla kyseenalaistettu, ko. henkilö usein pyrkii saavuttamaan sen pyrkimällä hallitsemaan ympärillään olevia (puolisolle nalkuttaminen on useimmiten lähin ratkaisu, mutta sen puutteessa järjestökumppani tai keskustelupalstan ”vihamieskin” kelpaa aivan hyvin…).

Ei ole varmaankaan missään laissa tai säännössä sanottu, että homon täytyy automaattisesti tykätä toisesta homosta tai lesbon toisesta lesbosta. Tai lesbon homosta tai päinvastoin. (Tämä osuus tuntuukin olevan erityisen vaikeaa).

Nyt tuntuu vain siltä, että tämä thread on pahasti lipsumassa ”kahden suuren” taistelutantereeksi. JuhaniV ja OlliS tappelevat keskenään. Juuri niin kuin mistä alkuperäisessä aiheessa oli kyse, joten:

Anna olla Olli.

Älä ota hernettä nenään turhuuksien mestarin kommenteista. Minäkin olen hänen kanssaan sotinut muutamankin kerran (ja kukapa ei olisi). Henkilökohtaisia ristiriitoja ei kannata tuoda koko kansaa kiusaamaan…

Jatka hyvää työtä ja vaikka soittele, jos aikaa on.

Pete

Tulipa vaan mieleen...

Varmaankin tämä kirjoitus täältä kohta deletoidaan, mutta onkohan kukaan muu havainnut tätä yllättävää yhtäläisyyttä "Little Britainin" "The only gay in the village" Daffyddin ja JuhaniV:n välillä?

Molemmat katsovat edustavansa koko (kylän/Suomen) gay-communityä ihan yksikseen, vaikka ympärillä pyörii pilvin pimein homoja vaikka minkälaisine omine ajatuksineen ja pyrkimyksineen.

Tyyliin: Minä, Minä, Minä ja vain MINÄ...

En koskaan tule paljastamaan, kuka olen. Jos paljastaisin henkilöllisyyteni, näkemykseni ja mielipiteeni täällä netissä nollattaisiin, koska: "se on se joka on jo kauan sitten ollut yli 30v" tai "se on niin rumakin" tai "se on niin ylpeä, ettei kukaan sille kelpaa", tai muulla henkilöön liittyvällä arvostelulla..

Paras olla vain näkymättömänä, joukon jatkeena. Olen aina ollut joukon jatkeena. Kun on ollut vapautuspäivät tai pride-juhlat, olen aina mukana joukon jatkeena. Kun joku puolustaa homojen oikeuksia, olen hurraamassa joukon jatkeena. Meitä maan hiljaisia on aika paljon. Ilman meitä koko seta-homma olisi kaatunut jo ajat sitten.

Mutta siitä huolimatta arvostan sitä, mitä OlliS on tehnyt ja kirjoittanut. Ja tarvitaan varmasti myös selllaisia kuin JuhaniV. Heidän keskinäisiä riitojaan en tunne, mutta niitäkin on ollut kiinnostava lukea. Eikös tätä asiaa voisi ottaa niin, että eteemme avautuu paraikaa osa suomalaisesta gay-historiasta, aitoa dokumenttia siitä, millaista oli, kun setassa vähän riideltiin. Kun luodaan uutta, ristiriitoja syntyy väkisinkin vahvojen ihmisten välille. Me heikot ei uskalleta riidellä.

Niin, että jatkakaa vaan pojat! (minä jatkan vaan lehtien lukemista, se on niin turvallista)

predatorboy kirjoitti: " biseksuaaleista, puhutaan hieman hiljempaa - väheksyen vai häpeillen?!"

Ei muuten pidä paikkaansa. Esimerkiksi koulutuksissa esittelen Kinseyn hetero-bi-homo-asteikon ja tutkija Jukka Lehtosen kuusitasoisen ihmisen seksuaalisuutta kuvaavan kaavion, jossa jokaisen kohdan mahdollisuutena esitetään hetero-bi-homo-vaihtoehto. Kuluneella viikolla yli sadalle henkilölle pidetyssä koulutuksessa oli mukanani nuori, bi:ksi itsensä määrittelevä nainen. Bi-seksuaalisuus esitellään tarkentaen samoin kuin muutkin seksuaalisuuden muodot. Mitä vielä lisää toivot?

Minä näen bi-ihmisten ongelmana sen etteivät he itse toimi riittävän aktiivisesti omassa asiassaan. Heillä ei ole kirkasta päämäärää tai tavoitetta. Bi-ihmisiltä puuttuu myös selvä uhka tai "vääryys", jollainen homoilla ja lesboilla on tässä yhteiskunnassa näkyvästi ja kuuluvasti. Uhka kokoaa kummasti toimijoita saman asian taakse. Mariseminen siitä, ettei bi-ihmisiä riittävästi oteta huomioon tarkoittaa suomeksi sitä, että sanoja vaatii muita tekemään itsensä puolesta asioita, pistämättä itse mitään likoon.

Kannattaa muistaa Kennedyn virkaanastujaispuheesta: "Don't ask what your country can do for you. Ask what you can do for your country (Älä kysy mitä maasi voi tehdä puolestasi. Kysy mitä sinä voit tehdä maasi puolesta)". Aivan sama pätee pienempiin ympyröihin.

Juhani

Onhan se hyvä että tähän asiaan puututaan ja jotakin sille tehdään. Itse asiassa tiedänkin sen, mutta sen viestin tuleminen ja juurtuminen ruohonjuuritasolle kestääkin aikansa - niin on valitettavasti ollut aina! Biseksuaalit muuten toimivat asiassa aktiivisesti, sillä uhkakuvat ovat samat kuin muillakin. Tällöin eriytymistä ei tapahdu, kaikki vain näyttää samalta. Omasta mielestäni samoja uhkakuvia vastaan tulisikin taistella, yhdessä saavutetaan enemmän. Se on sitten eri asia, miten biseksuaalit henkilötasolla näkevät ja mieltävät nämä uhkakuva, kuinka paljon tai vähän he haluavat niihin panostaa...

Otetaanpa kaksi vertailukohta asian selkeyttämiseksi = Henkilö A, joka haluaa seksiä saman sukupuolen edustajan kanssa mutta haluaa sitoutua elämään vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Hänen kohdallaan biseksuaalisuus rajoittuu vain hänen yksityisyyteensä, eikä hän välttämättä koe omikseen niitä tämän päivän uhkakuvia ja vääristymiä joita esimerkiksi homot ja lesbot kokevat omassa elämässään. Henkilö A:n intressi on siten henklökohtainen intressi. Henkilö B, joka haluaa koko potin saman sukupuolen edustajan kanssa (seksin, parisuhteen jne.). Hänen kohdallaan biseksuaalisuus kuuluu sekä yksityisyyteen että julkiseen toimintaan, sillä hän ei miellä olevansa homoseksuaali (seurustellut aiemmiin vikkapa vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa). Tällöin Henkilö B kokee yhteiskunnallisen intressin olevan hänen henkilökohtainen itressinsä...

Henkilöiden A ja B välinen yhteneväisyys on biseksuaalisuus henkilökohtaisella tasolla, mihin se myös päättyy. Kun asetelma siirretään yhteiskunnalliselle tasolle esimerkiksi vähemmistöoikeuksista taistelemiseen, niin se ei välttämättä henkilö A.ta kiinnosta, mutta henkilö B:tä kiinnostaa sillä yhteiskunnallinen intressi on myös mukana. Asetelmaan voisi tietenkin lisätä muitakin henkilöitä kuten C ja D jne, jottei asetelma tulisi mustavalkoiseksi, mutta tämän keskustelutopikin kannalta se ei ole tarpeen. Asetelma kertookin sitten totuuden siitä miksi biseksuaalit eivät kokonaisvaltaisesti ole mukana vähemmistöpolitiikassa omia oikeuksiaan ajamassa kuten JuhaniV niin antaa ymmärtää. Eli ketä kiinnostaa, ketä ei...

Tästä onkin hyvä rakentaa asin silta siihen ajatukseen tai pikemminkin huomioon että sinuksi kasvamisen projektiin ei Setan paikallisjärjestöjä tarvita henkilökohtaisella tasolla sillä erilaiset keskustelupalstat ja muut julkiset tiedotuslähteet + TV ajavat saman asian. Aikaisemmat paikallisjärjestöt ovat muutuneet aktiivisista toimijoista hiljaisiksi toimijoiksi, joiden tehtävänä on tukea ja avata uusia vaikuttamisen mahdollisuuksia heitä ympäröivän paikallisen populaation olojen parantamiseksi sektoreilla jotka puolestaan ympäröivät paikallisen populaation...

Tämä paikallisjärjestöjen kentällä tapahtunut muutos mikä on parantanut seksuaalivähemmistöedustajien asemaa on tehnyt paikallisjärjestöistä pieniä ja huomaamattomia. Järjestöjen pieni henkilöstökoko on puolestaan tehnyt henkisen väkivallan ja kiusaamisen lähestulkoon olemattomaksi, sillä pienessä porukassa keskinäiset erimielisyydet on helpompi ratkoa. Kun aikaa ei ole edes kaikkien työmäärien tekemiseen, onkin sitten vaikeampaa sijoittaa sitä aikaa henkilökohtaiseen kiusaamiseen. Enemmänkin näen henkilökohtaisen uupumuksn ja turhautumisen olevan ainakin paikallisjärjestöjen suurempi ongelma kuin kiusaamisen. Miten sitten on tilanne valtakunnallisella puolella, sitä en tiedä..

Paikallisjärjestöjen ja valtakunnallisen järjestötoiminnan ulkopuolella tapahtuva henkilökohtainen kiusaaminen tapahtuukin sitten kentällä eli seksuaalivähemmistöjen edustajien parissa, joissa enemmän henkilökemioiden mukaiset vastakkaisuudet nousevat etusijalle. tälle alueelle taas ei tässä topikissa ole lupa mennä, joten ei siitä sen enempää...

Sen verran sanon JuhaniV:lle että minua ei kannata leimata marisijaksi tai sellaiseksi joka toivoo muiden tekevän puolestani enemmän kuin itse aikoisin tehdä. Enemmänkin itseltäni puuttuu sellaiset valmiudet ja välineet joilla voisin enemmän laittaa itseäni likoon. Tämän keskustelupalstan löytäminen oli itselleni yksi merkittävä tekijä jonka avulla pääsin taas eteenpäin. Keskustelupalstan ja ranneliike.net sivuston kautta sain niin paljon tarpeellista tietoa että saatoin liittyä paikalliseen Setan järjestöön eli Oulun Setaan. Siellä sitten olen kokouksissa kulkenut ja jotakin tulostakin on tulossa syksyn aikana mutta ei siitä sen enempää sillä työtä ei vielä ole aloitettukaan. Tietenkään en voi olttaa sinun olevan kaikkitietoinen mutta hieman vääistynyt kuva sinulla on minusta...

Tämä OlliS:n aloittama topikki olisikin hyvä suunnata valtakunnallisen Setan suunta ja antaa nyt niiden vastata jotka niissä ympyröissä kulkevat, näkevät ja kuulevat. Paikallisjärjestöihin on vaikea tätä kohdistaa ja kenttä onkin sitten oma juttunsa, siihn voisi tätä topikkia suunnata tietyi rajoitusin...

-saalistajapoju-

Vau, olipa varsinainen tietopläjäys. Kiitos. Vedän oikopäätä pois sinuun mahdollisesti osuneen marisijan leiman. Puheeni oli yleisellä tasolla. Olen tuon suuntaista puhetta, josta mainitsin, kuullut bi-ihmisiltä vaikka kuinka monta kertaa. Siinä on ollut mukana jonkinlainen vaatimus, ainakin epäsuorasti, että kyllä homojen pitäisi hoitaa bi-ihmistenkin etuja.

Sinua en henkilökohtaisesti tunne. Arvelen ettemme ole kohdanneetkaan. Tekstisi valaisi omaa tilannettasi ja koko asiaa melkoisesti. Jos tuon kaiken olisin tiennyt, olisi edellinen viestini saattanut olla kirjoitettu hieman eri sävyyn.

predatorboy kirjoitti: "... itseltäni puuttuu sellaiset valmiudet ja välineet joilla voisin enemmän laittaa itseäni likoon."
Olet jo pistänyt itseäsi likoon ottamalla tämän bi-asian täällä esille. Ilmeisesti sinulla ja kavereillasi on myös lisää suunnitelmia paikallisesti. Hyvä niin. Jonkun pitää saada asia liikkeelle. Sen jälkeen on muidenkin hyvä tulla mukaan. Itse olen päätynyt samaan kuin sinä. Satun osaamaan kouluttamista, siksi teen sitä. Järjestötyön limiittini ylittyi kauan sitten ammattijärjestöissä. Siksi olenkin ollut aina vain HeSetan tavallinen rivijäsen.

Olen lämpimästi kanssasi samaa mieltä siitä mitä sanot sanomasi viimeisessä kappaleessa. Setan toimihenkilöille nämä kiusaamiskeskustelutkin tulisi osoittaa ja käydä esimerkiksi Seta Foorumilla niitä esittämässä. Silloin viesti menisi perille. Kummastelen miksi niin ei tapahdu. Eivät toimihenkilöt lueskele Ranneliikkeen keskusteluja kuin äärimmäisen harvoissa tapauksissa. Heillä ei siihen ole aikaa. Ranneliike on näille asioille väärä foorumi, ainakin minun mielestäni.

Juhani

Olli ja muut!

"Valtahahmon" ei välttämättä tarvitse olla vetäjä, johtaja tms. Simputus ja toisen arvon nakertaminen voi tulla myös rivijäseneltä/rivijäseniltä - tällaista juuri olen todistanut itse.

Uskon Olli, että olet jo syrjinnän ehkäisemiseksi viitoittanut tietä sanoillasi.
Organisaatiossa tulisi tehtäväjakojen olla hyvin eriytettyjä ja selkeästi rajattuja. Vastuu on sekä kollektiivinen että vastuualueisiin jaettu - ei kuitenkaan sekava. Tämä ei tietenkään vielä riitä. On tärkeää huolehtia verkostoutumisesta niin, että organisaatiossa toimivilla on mahdollisimman monia erillisia kontakteja. Tämä ehkäisee eristämistä.

Kiitos lämpimästä vastauksestasi, JuhaniV!

Siinä mielessä olet oikeassa että tällainen keskustelu on Ranneliikkeen sivustoille vääränlainen. Tällä en tarkoita mitään tuomitsemista vaan että kysymyksessä on keskustelujen pohjalta tehty havainto, mikä on tutkimustulos sekin. OlliS.n aloite oli hyvä ja varmasti tuloksellinen kun sen osoittaa oikeaan paikkaan. Varsinkin silloin kun se tehdään ulkopuoliselta taholta esimerkiksi kyselynä ja tutkimustulokset esitetään puolueetttoman instanssin tekeminä. Onhan noita ollut ennenkin. OlliS, aiheesi on hyvä ja parempi osoite on jo tiedossa! Älä hukkaa hyvää aloitetta...

Ja on totta että ettemme ole tavanneet. ehkä siihen tarjoutuu joskus mahdollisuus, ehkäpä. Mitä minuun tulee, niin jatkosta en tideä, se riippuu niin monesta tekijästä. Mutta sen verran voin sanoa että asia on kytenyt mielessäni jo pitemmän aikaa ja jotain hahmotuksia olen tehnyt. Ei vielä mitään anneta ulospäin mutta vastauksesi kannustaa eteenpäin...

-saalistajapoju-

Vastaan tässä ilopillerille. Miksi seksuaalisilla vähemmistöillä ei ole omaa tasa-arvovaltuutettua? Miksi SETA on unohtanut työ-elämän tilanteet tyystin? Nuorisotyössä on unohdettu seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvien nuorten tilanne, koska SETA:lla ei ole ollut resursseja kehittää työtään alueellisesti periferiaan päin ja kumminkin se on oleellinen huononnus, jos/kun joutuu muuttamaan seksuaalipakolaisena pois omalta synnyinpaikkakunnaltaan. Tämä on siis myös väestöpoliittinen ongelma vrt. muuttovoittoiset kunnat/kaupungit. Ammattiliitojen ohjelmapolitiikassa ei ole toimintasuuunnitelmia seksuaalivähemmistöjen tilanteen parantamiseksi, vaikka kaikissa tutkimuksissa työpaikkakiusaaminen on suuri ongelma. Koulumaailmassa tulisi myös saada opiskella rauhassa kiusaamiselta. On paljon oleellisimpia asioita kuin parisuhteen rekisteröiminen tai keinohedelmöitys, mitkä vaikuttavat enemmän hlbgt ihmisten elämään kuin em. Kysymys on henkisestä väkivallasta ympäröivässä yhteiskunnassa, mihin SETA:lla ei ole ollut resursseja vaikuttaa. Minusta parisuhde tai lapsen saaminen ovat nyt hieman "ohi-ammuntaa" ja resurssien tuhlaamista. Itse asiassa edelliset mainitsemani asiat ovat jopa edellytys viimeksi mainituille ohi-ammunta-projekteille, mitä tulee elämän laatuun.

Enter, puhut asioista, joiden tulisi olla hoidettuina yhteiskunnan aikaansaamina. Setahan tekee osaa selvästi virallisille yhteiskunnallisille toimijoille kuuluvia tehtäviä. Siihen rahaa tulee välillä kohtuullisesti, välillä heikosti.

Taustalla tapahtuu kaikenlaista vaikuttamista, poliittistakin. Setalle ei ole löytynyt (= ei ole rahaa palkata) tiedottajaa, jonka yksi tehtävä olisi kertoa siitä mitä organisatiossa tehdään. Setan julisuuskuva on mielestäni tämän vuoksi puutteellinen.

Juhani

No ei ole Suomessa homoasiamiestä. Ruotsalaisilla on sentään ihan oikea HomO eli ombudsmannen mot diskriminering på grund av sexuell läggning.

Varmasti on suurempiakin ongelmia kuin parisuhteen rekisteröinti tai hedelmöityshoitolaki, mutta minusta on älyllistä epärehellisyyttä väittää, että Setan ei olisi pitänyt toimia näissä asioissa ennen kuin kaikkien homojen kaikki muut ongelmat on ratkaistu. Seta ei tietääkseni toimi missään tyhjiössä. Olisiko Setan pitänyt jättää huomioimatta parisuhdelain esilletulo ja käsittely eduskunnassa, koska on muitakin ongelmia.

Nuorisotyöhön on panostettu myös Setassa, jossa on nuorisohankekoordinaattori. Eli ei muuta kun katsot yhteystiedot Setan sivulta ja vaadit tietoa mitä siellä oikein puuhastellaan. Nuorisohankkeisiin on jaossa ihan kohtuullisesti valtion rahaa, mutta niissä on yleensä ehtoja kuten, että hanke täytyy olla nuorten (esim. alle 24 v.) itsensä toteuttamia tai pitää olla myös muuta rahoitusta.

Myös heterot joutuvat usein muuttamaan periferiasta keskuksiin eli kyseessä ei ole mikään homojen yksinoikeus.

Anteeksi vaan, parisuhdelaki oli nimenomaan setan ajama projekti ja on älyllistä epärehellisyyttä kirjoittaa "olisiko pitänyt jättää huomioimatta".

Tänne Suomeen pitää saada oma tasa-arvovaltuutettu tai 2 nimenomaan hlbt-väelle: työelämää ja koulumaailmaa varten. Kenttä on niin laaja. Kyllä niille töitä riittää!

Parisuhdelaki oli toki Setan tukema projekti. Varsinainen edistäjä löytyy kyllä politiikan piiristä. Lain "äitinä" voi pitää Outi Ojalaa. Kyseinen laki oli tärkeä, eikä sen puolesta toimiminen ollut mitenkään resurssien tuhlaamista. Lakikirja vaikuttaa jo varsin hyvin seksuaalivähemmistöt huomioon ottavalta, vaikka on siellä puutteitakin - räikeimpänä perheen sisäisen adoption puute. Tätä kysymystä taas ei voi lähestyä ottamatta parisuhdeasioita ensin huomioon.

Ongelmapaikkoja asennepuolella on yhä paljon. Kuten Enter sanoi, sateenkaariväen tasa-arvoasioista vastaamaan tarvitaan oma valtuutettu, Ruotsin mallin mukaan. Sen puuttuminen on selkeä ongelma, ja sellaisen viran perustamiseksi olisi syytä löytyä poliittista tahtoa, ja painostusta poliitikkojen suhteen olisi syytä pitää yllä. Tällainen voisi olla avuksi myös ristiriitojen vähentämiseksi "homoliikkeessä", kun se pääsisi yhdestä kuluttavasta tehtäväkentästä eroon.

Anteeksi vaan itsellesi, mutta olen edelleen sitä mieltä, että "on älyllistä epärehellisyyttä väittää, että Setan ei olisi pitänyt toimia näissä asioissa ennen kuin kaikkien homojen kaikki muut ongelmat on ratkaistu". Saman tapainen väite on aina silloin tällöin esille tuleva ajatuksen kukkanen, että Suomen ei pitäisi maksaa kehitysapua senttiäkään ennen kuin jokaisella suomalaisella on kaikkia asiat hyvin.

Eikä kyseessä ole mikään oikeuksien nollasummapeli, jossa oikeuksia on vain tietty rajallinen määrä ja homojen ja lesbojen oikeudet olisi nyt käytetty parisuhteeseen ja hedelmöityshoitolakiin.

"Olli S.
07.04.2006, 20:55 Toinen virhekäsitys on alusta saakka ollut se, että Seta vaatisi KAIKKIEN vähemmistöihin kuuluvien ulostulon ja outtaamisen. Se on virhekäsitys. On vain haluttu luoda turvalliset edellytykset niille yksilöille, jotka itse haluavat tulla ulos. Näitä ovat syrjintäkielto ja yleisten asenteiden muuttaminen. Seta ei ole ainakaan minun aikanani pakko-outannut ketään. Itse en hyväksy pakko-outtaamista, koska se loukkaa ihmisen itsemääräämisoikeutta. "

Oletpas hankala!
Taannoin näin erään ulkopuolisen henkilön lukevan ihmisten henkilötietoja (nimi, osoite) Setassa lainauskuiteista jotka oli jätetty avoimeen laatikkoon. Tilanne on minun aloitteestani korjautunut.

Myös omalle väelle tarkoitettujen tapaamisten ja avointen tilaisuuksien välinen raja on kovin hämärä. Olen olettanut, että jos Setasta tulee sähköpostia niin tilaisuus on oman väen juttu ja sinne voi mennä ilman pelkoa ulkopuolisista, mutta näin ei ole, vaan eräskin alajärjestö on vuosia postannut tiedot näistä tilaisuuksista nettisivuilleen.

Vuosikertomuksessa kannattaisi eritellä ja pohtia, että kuinka monta tilaisuutta vuoden mittaan on järjestetty tiukasti ottaen omalle porukalle.

Kritiikki on sitten sellaista, että mistä sitten ihmiset tietävät näistä suljetuista ryhmistä. No, he ottavat yhteyttä Setan työntekijään ja keskustelevat asioistaan ja Setan työntekijä ohjaa harkintaa käyttäen joko suljettuun tai avoimeen ryhmään.

Pora-liike: Tarkoitin, että Setassa ei ole koskaan ollut eikä ole ohjelmallista, ohjattua ja tietoista outtausmenettelyä. Jos tuollaisia, mainitsemiasi intimiteettiä loukkaavia käytäntöjä on, niistä pitää tehdä protesti Setan johdolle, jotta tukkivat tietovuodot.

Jokaisella on oikeus valita oma tapansa elää oli sitten vapautunut tai sitten ei. Jokaisella on oikeus valita elämäntyylinsä ja sitä tulisi kunnioittaa, koska siihen on aina syynsä. Toinen voi elää parisuhteessa ja toinen ei, mutta perustilanne ei välttämättä muutu eli molemmat joutuvat elämään marginaalissa valtaväestön syrjimänä. Tämä tulisi ottaa huomioon, vaikka vakaumus olisi erilainen.

"Olli S.
09.04.2006, 21:19 Pora-liike: Tarkoitin, että Setassa ei ole koskaan ollut eikä ole ohjelmallista, ohjattua ja tietoista outtausmenettelyä"

Setassa ei ole myöskään ohjelmallista, ohjattua eikä tietoista henkistä väkivaltaa. Eikä suomalaisessa yhteiskunnassakaan.

Mutta sinänsä jalojen ääneenlausuttujen perusteiden takana avautuu molemmissa ihan toisenlainen todellisuus jonka jälkeen huomaatkin astuneesi ansaan.

Tästä on poistettu muutamia viestejä, jotka eivät ylläpidon mielestä liittyneet tarpeeksi keskustelun aiheeseen. Elokuvista, niihin kätkeytyvistä viesteistä ja elokuvaesittelyistä voi aloittaa vaikka uuden ja toisin otsikoidun keskustelun. Ylläpidon toimista voi keskustella sopivalla alueella. Tämän otsikon alla keskustelu voi jatkua, mutta aiheesta poikkeavat viestit poistetaan.

Tämä viesti poistetaan myöhemmin.

"smo kirjoitti: "Tästä on poistettu muutamia viestejä, jotka eivät ylläpidon mielestä liittyneet tarpeeksi keskustelun aiheeseen."

Koen tämän paraatiesimerkiksi henkisestä väkivallasta ja yrityksenä peitellä Z-lehdessä olevaa henkistä väkivaltaa.

Hyvä Pora-liike, minä puolestani koen tämän hyvänä esimerkkinä siitä, miten keskustelu lähtee otsikon alta, ja miten ylläpito puuttuu tilanteeseen. Z-lehdestä tai muustakaan käytävää keskustelua ei ole tapana rajoittaa, eikä ongelmia peitellä.

Yksittäisen toimittajan yksittäisessä jutussa esiintyvä yksittäinen kohta ei mielestäni ole syrjintää. Pikemminkin lapsus, mitä todennäköisimmin ei tarkoitushakuinen. Minunkin on myönnettävä, etten ilman lunttilappua kykene luontevasti käyttämään trans-ihmisiin liittyvää termistöä oikein.

Kannattaa muistaa, että oikean vastakohta ei aina ole väärä, eikä aina edes vasen. Joskus on, ja sen kyllä yleensä huomaa.

Mitä tulee alkuperäiseen aiheeseen, syntyi tässä ohimennen ajatuksia muutaman ihmisen kesken.

Myös yksittäinen "rivijäsen" voi harjoittaa henkistä väkivaltaa, vaikka tämä ei olisikaan mikään "valtahahmo". Henkiseksi väkivallaksi voidaan katsoa myös toisensuuntainen mitätöiminen, syyllistäminen ja loanheittäminen. Jatkuva kritiikin esittäminen ilman rakentavaa ulottuvuutta on henkistä väkivaltaa mitä suurimmassa määrin.

Esimerkkinä tällaisesta henkistä väkivaltaa harjoittavasta "rivijäsenestä" on henkilö, joka alkaa vakiintuneista kommunikaatiotavoista poikkeavilla tavoilla terrorisoida muuta joukkoa, sinänsä toisinaan ihan huomiota vaativilla asioilla. Ongelmaksi muodostuu tällöin se, että terrorisoijan riehunta hautaa muut näkemykset alleen volyymillaan.

Samalla muut osapuolet ryhtyvät selittämään omaa katsantokantaansa häiriköijän keinoilla. Toisinaan tällainen häirikkö saa taakseen joitakin ihmisiä. Tuloksena on joko yleinen riita tai sitten se, että häirikkö (mahdollisesti joukkoineen) siirretään sivuun.

Tällaista tapahtuu sekä "homoliikkeen" piirissä että muissakin yhteisöissä.

"smo
12.04.2006, 09:42 Yksittäisen toimittajan yksittäisessä jutussa esiintyvä yksittäinen kohta ei mielestäni ole syrjintää. Pikemminkin lapsus, mitä todennäköisimmin ei tarkoitushakuinen. Minunkin on myönnettävä, etten ilman lunttilappua kykene luontevasti käyttämään trans-ihmisiin liittyvää termistöä oikein. "

Toivon, että lainaisit sitä lunttilappua Z-lehden toimituksellekin joskus. Z-lehdellä on tunnetusti ollut erilaisia ongelmia poliittisen korrektiuden kanssa vuosien mittaan. Hieman rypistelin otsaani kun Z-lehti tyypitteli lesboja. Eikö siinä ole tarpeeksi, että heterot etsivät väkisin stereotyyppejä. Mutta kaipa se oli itseironiaa tai jotain muuta paskaa.
Näitä lapsuksia kun tipahtelee vuosien mittaan suuri määrä niin kaikkein myönteisin mitä niistä voi ajatella on, ettei Z-lehden toimitus välitä poliittisesta korrektiudesta eikä Setassa viitsitä siitä myöskään huomauttaa ja kiusaannutaan jos joku sen tekee. Tämä itsessään on henkistä väkivaltaa.

Ja kuitenkin kun heterot tekee sitä samaa niin syntyy hirveä älämölö. Eniron jutussakin on todennäköisesti kysymys typeryydestä tai laiminlyönneistä, mutta Eniro ei olekaan ihmisoikeusjärjestö.

smo kirjoitti: "Minunkin on myönnettävä, etten ilman lunttilappua kykene luontevasti käyttämään trans-ihmisiin liittyvää termistöä oikein."

Voisiko tuon lunttilapun saada yleisempään käyttöön, vaikka tänne johonkin foorumiin kirjoitettuna. Olisi käyttöä itsekullekin.

Tämä kommentointi aiheesta ei liittyne täysin käytyyn keskusteluun, musta tuntuu että voisin myös lisätä viestin.. Minusta täälläkin kuten monissa nimeltä mainitsemattomissa foorumeissa / chateissä esintyy "henkistä nöyryytystä" enkä usein edes hyvän keskustelun edessä ole viittinyt liittyä mukaan, kun tuntuu siltä että jotkut tahot haluavat esim heti huomautella oikein kirjoituksesta joko suomen tai englannin kielen taholta.
Taikka sitten jos haluaisi avata keskustelua jostain itsellensä henkilökohtaisesta aiheesta.. Ym.
Tietenkin hymiöt keskustelussa auttaisivat jos kirjoitusta tarkoitetaan ymmärrettävän ironian muodossa. ;)