Brokeback Mountain -elokuvan nähneiden keskustelua

Aloitin tämän viestiketjun, jottei joka toisen viestin kärkeen tarvitsisi laittaa varoitusta juonipaljastuksista. :) Joten:

ÄLÄ LUE NÄITÄ VIESTEJÄ JOS HALUAT VÄLTTYÄ MAHDOLLISILTA JUONIPALJASTUKSILTA.

Jos viestisi ei tiukimminkaan tulkittuna sisällä sellaisia, käytä toki alkuperäistä viestiketjua.

Harza kirjoitti: "Puhuvatko jotkut ihan oikeasti tuolla tavoin? Omaan korvaani puhe kuulosti teeskennellyltä, yritykseltä näytellä mahdollisimman maskuliinia (heteroa). - - - puhuttiinko tuohon tyyliin ihan oikeasti heteromiesten keskuudessa elokuvan kuvaamassa ajassa (vähemmistöstä toki on kysymys)?"

Nykyajan miehet sössöttävät, kimittävät, mutisevat, murahtelevat, rääkyvät, lispaavat... Kaipa joku puhuu normaalistikin, mitä ikinä normaalilla sitten tarkoitetaankaan. En näe syytä miksi Wyomingissa vuonna 1963 miehillä olisi ollut käytössään jotenkin kapeampi skaala puhetyylejä - vieläpä aivan riippumatta siitä, sattuivatko pitämään miehistä vai naisista. Novelli toteaa Ennisin olleen "rough-spoken" ja hänen äänensä olleen "raspy".

Vissy kirjoitti: "en ole engl kielen asiantuntuntia, korjaatkot muut jos olen väärässä, mut eikäs ne puhui siinä sitä etelän slangia?"

Jack ja Ennis olivat kotoisin Wyomingistä. Se ei ole etelässä, pikemminkin luoteessa [1]. Myöhemmin Jack muutti Texasiin - sitä etelämmäs onkin manner-Yhdysvalloissa jo vaikeaa päästä. Tämä kuului myös Jackin puhetavassa: "A little Texas accent flavored his sentences, 'cow' twisted into 'kyow' and 'wife' coming out as 'waf'."

Harza tuskin viittasi viestissään kuitenkaan Jackin tai Ennisin slangiin sinänsä vaan Heath Ledgerin tapaan näytellä Ennisiä tiukkahuulisena, suutaan juurikaan liikuttamattomana miehenä. Esimerkiksi käy vaikkapa kohtaus miesten kalareissulta [2].

[1] http://www.mapsofworld.com/usa/usa-maps/world-map-usa-political.gif
[2] http://www.focusfeatures.com/clips/brokeback_mountain/epk4-480x270.mov (videoleike QuickTime -muodossa, koko 9,38 megatavua)

"Harza tuskin viittasi viestissään kuitenkaan Jackin tai Ennisin slangiin sinänsä vaan Heath Ledgerin tapaan näytellä Ennisiä tiukkahuulisena, suutaan juurikaan liikuttamattomana miehenä."

jaah... se taas mielestäni oli hänen sulkeutunen olemuksen korostus.

Niin kyllä ujojen ja sulkeutuneiden Suomalaisten tämän tapainen puhe tai käytös pitäisi ymmärtää. Kaikki miehet kun eivät ole niin "ulospäin" suuntautuneita kuten muutamat "kanssa sisaret" DTM:ssä :), puhumattakaan Kaurismäen elokuvien hilpeät mieshahmot.
Kyseessä oli ajankohtana 60-luvun alku joten on ymmärrettävää että kaikki eivät olleet kokeneet viellä Queer eye for the straight guy:ta.

Sain lopulta asennettua QuickTimen, jolla sain katsottua JohnnyFinlandin linkittämän elokuvapätkän [2]. Juuri tuon puhetyylin perään kyselin. Sanottakoon nyt hieman selvemmin: minusta näyttelijän puhe kuulosti tässä nimenomaan näyttelemiseltä, siltä kuin harrastajateatterista poimittaisiin kaveri ja annettaisiin hänelle toiveeksi esittää estynyttä, hiljaa, mumisten puhuvaa kaveria. Kritiikkini kohdistuu puhtaasti puheääneen. Ero aidon kuuloiseen ja epäaidon välillä on hienon hieno. Itse en kuitenkaan muista kuulleeni roolihenkilön esittämillä seuduilla eläneiden estyneiden miesten puhetta, jotta siinä mielessä olisin pätevä arvioimaan aitoutta. Päätellen palkintoehdokkuuksista ja ylistävistä elokuvakritiikeista epäilen, että olen väärässä.

Jos olet jo nähnyt elokuvan etkä pelkää sen perusteella syntyneiden mielikuviesi särkymistä, katso Heath Ledger ja Jake Gyllenhaal Oprah'n haastattelussa. He kertovat mm. elokuvan intiimien kohtausten tekemisestä ja omasta suhtautumisestaan kyseiseen elokuvaan.
Jälleen kerran osoittautuu, että näyttelijöiden näkemykset rooliinsa ja elokuvaan ovat paljon ohuempia ja pinnallisempia kuin ohjaajan. Lisäksi Gyllenhaal tuntuu suhtautuvan koko asiaan paljon vapautuneemmin kuin Ledger - aivan kuten elokuvassakin.

Video osoitteessa:
http://65.36.225.227/images/brokeback-oprah-lo.wmv (hitaampi yhteys)
http://65.36.225.227/images/brokeback-oprah-hi.wmv (nopea yhteys)

Näin hastattelun lauantaina ja minua alkoi närästämään kun useampaan otteseen sitten piti saada yleisölle selväksi että kyseiset näyttelijät ovat hetero suhteissa ja jopa filmaus tauoilla oli ilmapiirissä ehtaa heteroseksuaalista kiinostusta näytteliöiden välillä.
Sitä mielestäni alleviivattiin turhan usein, ettei kenelläkään vaan jäännyt epäselväksi että tässä vaan näyteltiin...
Mutta täytyy muistaa mikä Kunkku(ok Queen) Oprah oikein on USA:n mediassa(katsojaluvut) ja ottaen huomioon tavallisentallaajan(katsojan) ÄÖ:n niin tälläiset alleviivavat tarkennukset ovat ehkä tarpeen että saadan se tärkein viesti menemään läpi.

Public eye kirjoitti: "Jälleen kerran osoittautuu, että näyttelijöiden näkemykset rooliinsa ja elokuvaan ovat paljon ohuempia ja pinnallisempia kuin ohjaajan"

Kysymys voi hyvinkin olla vain siitä, että Oprah Showssa roolityön syvällinen erittely olisi helmien heittelemistä sioille.

En nyt tarkoittanut, että olisin odottanut mitään kovin syvällistä roolianalyysiä tai vastaavaa filosofista pohdintaa hauskaksi ajanvietteeksi tarkoitetussa ohjelmassa, mutta jotenkin voisi osoittaa ottaneensa työn ja oman roolin vakavasti...

Heath Ledgerin kehon kieli oli hieman - hmm... omituista myös Screen Actors Guild Awards -gaalassa, kun pojat esittelivät teleprompteria tavaten oman elokuvansa. Vai mitä mieltä olette?

http://65.36.225.227/images/sag-awards-brokeback-hi.wmv

Tarkoitatko Public että herrat yrittävät "väheksyä" rooliaan ja tehdä siitä hieman pilaa.....? Tuodakseen esille että mitä tuosta nyt, tuli tuollainenkin juttu tehdyksi.
Vai mitä ajat takaa?

Hehee, tuohan on silkkaa pömpöösien palkintogaalojen ironisointia - keskellä pömpöösiä palkintogaalaa! Nauroin maha kippurassa. :-D

ovat ilmeisesti jo ottaneet "parit" juhlissa ja jauhaneet viimeiset kuukaudet vain ja ainoastaan tuosta elokuvasta päivästä toiseen.. Ei sitä jaksaa olla aina vakava ja asiallinen joka paikassa... Ja Oprah'ssakin juuri se että on iso yleisö ja tekevät selväksi asioita joista ei sit enä muut kyselis 1000 krt. Tiedän, se on heidän työ, mutta ihmisia me kaikki ollaan... (tosin pakko myöntää et Oprah*sta tuli olo että onkin oikeesti homo, on vaan pakko todistaa muille ettei ole)

Jake Gyllenhaal keskustelee Brokeback Mountainista Jay Leno -showssa. Jaken asenne rooliinsa ja elokuvaan tuntuu olevan kohdallaan. Mieleen jäi toteamus, että tärkeää miesten suhteessa ei ollut se vähä, mitä elokuvassa sanottiin, vaan se mitä jätettiin sanomatta.

Alkupuolisko on muuta lätinää, loppupään 5-6 minuuttia puhutaan elokuvasta.

http://65.36.225.227/images/jake-on-leno-hi.wmv

Ja tässä vielä 9-minuuttinen dokumentti elokuvan teosta, kohtauksia ja näyttelijöiden sekä muiden tekijöiden kommentteja.

http://65.36.225.227/images/brokeback-doc-hi.wmv

Hieman sisäpiirihuumoriakin elokuvasta löytyy. Kuten esimerkiksi tuosta edellä mainitsemastani dokumentista bongaamani detalji kohtauksesta, jossa Jack kurvailee poikansa kanssa appiukon firman kauppaaman valtavan traktorin kyydissä. Kun konetta kuvataan alaviistosta, keskellä kuvaa vilahtaa hetken sen keulassa oleva uljas merkki: Versatile.
(Cityhomoille tiedoksi, että Versatile on vanha ja perinteikäs, alun perin kanadalainen maatalouskonemerkki.)

Täytyy varmaan käydä katsomassa elokuva vielä uudestaan sankimman pölyn laskeuduttua, ties mitä hauskoja yksityiskohtia sieltä paljastuu ;)

...Mua huvitti moni tuommoinen pikkujuttu ekalla katsomiskerralla - olin
muutenkin enemmän vitsikkäällä tuulella.
SIKSIPÄ pitikin mennä katsomaan leffa toisenkin kerran, keskittyen enemmän tarinaan
ja antaen tunteiden tulla. Kyllä niitä sitten tulikin.

Brokeback Mountainin matkaan on jo ehtinyt tarttua kaikenlaista huumoripitoista sivutuotetta, jotka hyödyntävät vaihtelevalla menestyksellä elokuvan mainetta ja erityisluonnetta.

Jotkut ovat innostuneet leikkimään formaatilla ja suunnittelemaan uusia vastaavia aluevaltauksia, kuten Top Gun 2 - Brokeback Squadron
http://www.ebaumsworld.com/2006/01/barebacktopgun.wmv

tai Back to the Future … anteeksi tietysti Brokeback to the Future
http://www.youtube.com/watch?v=zfODSPIYwpQ

Koomikko Nathan Lane esitti joulukuussa David Lettermanin Late Showssa oman versionsa, Brokeback! - The Musical. Kaikki eivät ole pitäneet tätä Oklahoma(/-homo) - Brokeback -huumoripläjäystä yksinomaan hauskana, mutta minua se hieman hymyilytti:
http://www.bradlands.com/art/mpeg/brokeback05.mov

Tässä yhteydessä on muistettava, että Nathan Lanen ja Matthew Broderickin komediamusikaali The Producers (Springtime for Hitler) kilpailee Amerikassa samaan aikaan samasta elokuvayleisöstä, tosin hyvin eri keinoin...
Ilmeisesti meillekin ennemmin tai myöhemmin ennättävän Producers-musikaalin virallinen sivusto trailereineen on osoitteessa
http://sonypictures.co.uk/movies/theproducers/

Ei vaadi suurta editointityötä saada Top Gun näyttämään homoleffalta. Riittää kun painaa Play-nappulaa...

Kiitos filmilinkeistä. Tosikko täytyy olla, jos Nathen Lanesta suuttuu. Lanen tuotokset ovat puhdasta viihdettä, Brokeback Mountain taas on koskettava tarina. Molemmille genreille on tilausta ja molempia kelpaa katsella sopivina annoksina.

Miksi homo aina kuolee?!

Karhean kaunis elokuva. Visuaalinen puoli on suorastaan loistokas. Tämä filmi vaatii ison kankaan. Näin sen Maxim 1:ssä ja olin valintaani tyytyväinen. Kerronta on viipyilevää ja pohtivaa. Elokuva juuri minun makuuni.

En tunne riittävästi heteroiden filmattuja rakkaustarinoita. Homojen rakkaustarinoissa homo aina kuolee, ainakin yksi, niinkuin tässä elokuvassa, joskus kaksi. Näin kävi myös Front Runner -tarinassa ja monessa muussa. Heterotarinoissa ruumiita syntyy vähemmän. Mistäköhän tämä johtuu?

Tämä elokuva sisältää niin monia ulottuvuuksia, että heti näkemisen jälkeen se ei ole vielä kunnolla rakentunut. Ehkä haluan mennä katsomaan toistamiseen.

Tämän elokuvan murteet ovat niin hankalia, etten saanut puolia tolkkua ilman tekstitystä. Tämän vuoksi kannattaa ostaa tekstitetty tuote, jos sitä kotiin aikoo.

Yleisö oli harvinaisen keskittynyttä.

Juhani

JuhaniV kirjoitti: "Miksi homo aina kuolee?!
En tunne riittävästi heteroiden filmattuja rakkaustarinoita. Homojen rakkaustarinoissa homo aina kuolee, ainakin yksi, niinkuin tässä elokuvassa, joskus kaksi. Heterotarinoissa ruumiita syntyy vähemmän.

Jos mies ei ole nähnyt tarpeeksi heteroiden rakkaustarinoita filmeinä miten voi sitten kumminkin todeta hetken päästä että niitä ruumiita syntyy vähemmän heteroiden rakkaustarinoissa.....muistaakseni Juhani on tituleerasi itsensä jossain täällä kirjoituksissaan kansankynttiläksi.....joopa joo ja niinpä tietysti.
Jos Juhanin tarkoituksena olla "innottajana" niin enpä sano muuta kuin, höh.

Vai olenko ymmärtänyt nyt väärin, onko kyseessä nyt maailman historian suurin hetki meille hblt-ihmisille, kun oikein täytyy keskittyä moneen kertaan ihmettelemään filmattua teosta, olisikohan siitä apua jos sen katselee filmin kelaten se taaksepäin? Joskus menneinä vuosina haettiin kätkettyjä viestejä rock biiseistä kun niitä soitettiin takaperin.
Jos vaikka tästä löytyisi jotain samanlaista........
Jos otettaisin taas jäitä hattuun ja eletään päivä kerrallaan, kun asioista suurennellaan likaa ja suuri hype syntyy niin ei niistä jää lopuksi kun tyhjä kupla ilmaan.
En vähättele Brokeback Mountainin erinomaisuutta mutta ei se nyt maailmaa tule kerralla muttamaan jotain kumminkin.

Olenpa harvinaisen samaa mieltä Homo Sapienteksen kanssa. En ehkä nyt olekaan mitään leffaihmisiä, mutta minusta Brokeback Mountainissa on vähintään kaksikolmasosaa puhdasta hypeä.

...

En nyt halua olla mitenkään "tunnellman latistaja" mutta onko ihmisten aivot nyt yht´äkkiä kutistuneet rusinan kokoiseksi?
Onko nyt niin että täällä fooumissa suurin osa on kuin JuhaniV eli ei ole koskaan nyähnyt muuta kuin homo elokuvia?
Joten tuiki tavalliset käsitteet elokuvissa kuten drama, komedia ovat täysi mysteerio?
Herra isä, eikö tullut mieleen että Brokeback on dramaa ja yleisin tehokeino on toisen osapuolen kuolema? Tai sitten Wong Foolle kiitokset kaikesta, Priscilla, aavikon kuningatar ovat komediaa?
Vaikka tässä olaan nyt saamassa ehkä valtaväestölle ekaa rakkaus rainaa gay teemalla ei silti kannata aivan tyhmäksi heittäytyä. Anteeksi nyt vaan.
Vai onko nicci miesmies:hen pelkästään homoista koostuva yhteiskunta jo rakennettu ja tässä niitetään sitä ensimmäistä älyllistä hedelmää?

HomoSapiens, kyllä minä voin ihan oikeasti innostua tällaisesta elokuvasta. Hypeä toki on ollut ja siitä kait johtui, ettei nästyykini kostunut.

Naisystäväni palautti muistini rakkaustarinoihin yksinkertaisella toteamuksella, että tämä tarinan rakenne on ikivanha. Hän kehotti aloittamaan muistelut Romeo ja Julia -tarinasta. Siinäkään kumpikaan ei saanut toistaan. Ruumiita syntyi kaksin kappalein. Eli kyllähän niitä. Hän totesi, ettei tämä traaginen loppu ole mitenkään homojen etuoikeus.

Aivan toiseen asiaan.
Teatteriin pääsyä odotellesani juttusilleni tuli nuori nainen. Hän istahti myös viereeni teatterissa. Hän kertoi lukeneensa huolellisesti elokuvan pohjana olleen novellin ja oli nyt toista kertaa katsomassa filmiä. Nästyykiä hän on tarvinnut joka kerta, jopa kirjaa lukiessa. Elokuvan jälkeen kysäisin hänen mielipidettään siitä, miksi katsomossa suurin osa yleisöstä oli naisia ja vain pieni määrä miehiä. Hän kertoi miettineensä aivan samaa. Sain kuulla pari mielenkiintoista teoriaa. Tällaiset tarinat antavat naisille mahdollisuuden kurkistaa miesten tunteisiin ja ajattelutapaan, miesten syvällisempään maailmaan. Toisena syynä hän mainitsi sen, että kahden miehen välinen suhde nähdään ikään kuin tasavertaisena heteronaisen mielikuvissa ja se on myös monien heteronaisten fantasia. Naisen ja miehen parisuhde ei keskustelukumppanini mukaan ole tasavertainen.

Olimme toki yhtä mieltä, että naisia vetää teatteriin elokuvan romantiikka, joka ei vain satu kolahtamaan moniin miehiin. Siinä kun ei ole äksöniä. Jos vaimo saa kuitenkin houkutelluksi, kaverille ei asiaa tietenkään voi paljastaa. Miehelleni totesin, että hän pitkästyisi elokuvaa katsoessaan perinpohjaisesti, joten hänen on parasta jättää se väliin.

Vastapalveluna keskustelukumppanini pohdinnoille paljastin miesporukoiden käyttäytymistapoja vaikkapa saunailloissa, silloin kun ainuttakaan naista ei ole läsnä. Useinhan juuri noissa tilaisuuksissa omaa miehisyyttä tuoreistetaan kaveriyleisön edessä örveltäen.

Juhani

Pojotor, koskettiko sinua edes elokuvan visuaalinen puoli? Karhean miehinen harmaus ja sen kontrastina uskomattoman kauniit maisemat?

Juhani

Rakkaustarinalle on elokuvassa periaatteessa kolme mahdollista loppua:

Ns. onnellinen loppu, jossa rakastavaiset vaikeuksien jälkeen saavat toisensa ja elävät onnellisina elämänsä loppuun asti. Tämä ratkaisu on sitä suositumpi, mitä kevyemmästä tavarasta on kysymys. Katsojille jää hyvä ja kevyt olo ja teatterista poistutaan huojentuneina, korkeintaan ilon kyyneleitä pyyhkien. Tällaiset elokuvat ovat usein myös kassamenestyksiä, ellei toteutus ole aivan poikkeuksellisen kömpelö ja huono (aina sekään ei estä menestystä). Elokuva poistuu nopeasti mielestä, tarina on saanut ratkaisunsa eikä sitä tarvitse sen enempää pohtia. Latteaa...

Realistinen loppu, jossa rakastuneiden tiet eroavat ja he eivät koskaan saa toisiaan, vaan elävät tahoillaan elämäänsä ehkä hyvin katkeroituneina, mutta täyttäen velvollisuutensa yhteiskuntaa ja läheisiään kohtaan. Kyynikot pitävät tällaisista elokuvista ja löytävät tosielämästä lukuisia vastaavia esimerkkejä.
Toinen versio tästä on, että molemmat kuolevat ilman, että heidän rakkautensa koskaan pääsee kunnolla oikeuksiinsa (vrt. Romeo ja Julia). Brokeback Mountainin kohdalla viimeksi mainittu olisi vaikuttanut liikaa rangaistukselta tyyliin paha saa palkkansa ja ihan oikein niille, mitäs eivät eläneet kuin kunnon ihmiset...

Kolmas versio on surullinen mutta kasvattava loppu, jossa toinen kuolee ja toinen jää elämään muistoissaan, miettiäkseen yhä uudelleen ja uudelleen, mitä olisi voinut tehdä toisin ennen kuin oli liian myöhäistä. Tämä on katsojan kannalta vaativin tapaus, silloin hän samastuu voimakkaasti eloonjääneeseen osapuoleen ja alkaa automaattisesti miettiä, mitä olisi itse tehnyt vastaavassa tilanteessa ja etsii perusteluja, miksi elokuvan henkilöt toimivat kuten toimivat. Surullinen loppu vetoaa voimakkaasti tunteisiin mutta karkottaa sen osan katsojista, jotka etsivät elokuvista puhdasta viihdettä eivätkä halua myötäelää toisten suruja.

Kaikkia näitä versioita löytyy viljalti heteroiden rakkaustarinoista. Vakavasti otettavaan draamaelokuvaan juuri tuo kolmas versio sopii kyllä parhaiten. Katsoja joutuu käsittelemään voimakkaita tunteita ja pohtimaan samalla omaakin elämäänsä. Mielestäni ehdottomasti oikea ratkaisu ensimmäiseen vaativaan homorakkaustarinaan, joka on kuvattu laajaan levitykseen päätyneeksi elokuvaksi.

...

Brokeback Mountain on yksi novelli Annie Proulxin vuonna 1999 julkaistusta novellikokoelmasta Close Range. Pertti Avola kuvailee novellikokoelmaa näin:

"Vanha mies eksyy lumimyrskyssä matkalla veljensä hautajaisiin, traktorinjämä alkaa puhua yksinäiselle tytölle, känninen kolarointi johtaa verilöylyyn, sekoava tilallinen päätyy nököttämään puron rannalle sipsejä mutustamaan: Proulxin maailmassa toivo on tiukassa, mutta arjen surrealismia piisaa." [1]

Tätä taustaa varten ei ole mikään yllätys, että myös Brokeback Mountain päättyy traagisesti. "Miksi homo aina..."-tyyppisiä väitteitä soisi harkittavan muutamaa sekuntia pidempään, kuten yleistyksiä aina. :)

[1] Helsingin Sanomat 30.1.2006

Näin ko. leffan erään tutun luona pari viikkoa sitten, enkä pidä sitä mitenkään mullistavana katselukokemuksena - pikemminkin se on yksi huonoimmista "homoleffoista" ever, mitä olen nähnyt. Laitoin homoleffan heittomerkkeihin siksi, koska tässä leffassa näytetään paljasta pintaa ja tissejä enemmän kuin homoseksiä. Tekeekö tämä tarinasta sitten universaalin rakkaustarinan ja heteromassoille helpommin nieltävän, tiedä häntä? Oscareita näyttäisi ainakin olevan tiedossa ensimmäistä kertaa "homoleffalle".

Romanttisuudenkin kanssa on vähän niin ja näin: rakkaustarinan toinen päähenkilö kärsii selkeästi autismista ja on kyvytön ilmaisemaan tunteitaan, mutta pätkii toki auliisti turpaan. Sanaton viestintä ja kiitelty vähäeleisyys siis pelaa miesten välillä, vaikka en ihan ensimmäiseksi yhdistäisi nyrkkien elekieltä ja romantiikkaa. Jos tämä olisi heteroleffa, kyseessä olisi selvä perheväkivalta, mutta koska kyseessä on homorakkaus, sehän on vain karski maskuliinen mies, joka häpeää näyttää tunteitaan. Ziisus, mitä schaissea.

Pääosanesittäjien seksuaalisesta suuntautumisesta ei elokuvan edetessä saada varmuutta, mutta olen valmis väittämään, että he ovat elämänvalintojensa kuin mielipiteidensä puolesta tyypillisiä biukkomiehiä: sitä samaa lajia, mitä suomalaiset chätit tursuavat. Tätä harmaata, epärehellistä, äärimmäisen köyhää ja patakonservatiivista mielenmaisemaa on tullut ihasteltua IRL ihan tarpeeksi ilman Hollywood -tasoista tuotantoakin. Itse asiassa Brokeback Mountainin "homoromantiikka" olisi jäänyt kokematta, jos cowboyt eivät olisi erään korvessa vietetyn kylmän yön päätteeksi joutuneet naisenpuutteessa turvautumaan toisiinsa...

Pahoitteluni Alexis, myönnän erheeni kirjoituksesi suhteen, ärtymys kohdistui enemmän JuhaniV:n kirjoitusta kohtaan.....
En olisi saanut kovassa kiiressä lukea ja komentoida, pahoitteluni.

Tulihan tuo viikonloppuna katsottua, eikä se mielestäni eronnut mistään muusta rakkauselokuvasta muussa kuin siinä, että nyt oli "homot" pääosassa, tai ehkä bi-seksuaalit. Odotin tietenkin elokuvalta enemmän kaiken hypetyksen jälkeen, joten kenties se pilasi katselukokemuksen. Toisaalta en ole koskaan erityisemmin pitänyt rakkaustarinoista, mutta odotin tältä elokuvalta muutakin kuin vain Romea ja Julia -tyyppisen tarinan.

Ihan ok leffa, mutta ei tosiaan mikään huikea, mielestäni. Henkilöhahmot oli esim. jätetty turhan ohuiksi.

Ransom kirjoitti: "Laitoin homoleffan heittomerkkeihin siksi, koska tässä leffassa näytetään paljasta pintaa ja tissejä enemmän kuin homoseksiä."

Lienee aika hedelmätöntä keskustella siitä, onko jokin elokuva homoleffa vai ei: oikea vastaushan riippuu tuon epätäsmällisen käsitteen määrittelemisestä. Mutta jos tuollaista luokittelua harrastaisin, kiinnittäisin ehkäpä enemmän huomiota juoneen kuin tissien määrään.

Ransom kirjoitti: "en ihan ensimmäiseksi yhdistäisi nyrkkien elekieltä ja romantiikkaa"

Tuskinpa Juhani nyrkkeilykohtauksiin viittasikaan elokuvan romanttisista hetkistä kirjoittaessaan.

Ransom kirjoitti: "Tätä harmaata, epärehellistä, äärimmäisen köyhää ja patakonservatiivista mielenmaisemaa on tullut ihasteltua IRL ihan tarpeeksi ilman Hollywood -tasoista tuotantoakin."

Pako todellisuudesta on ihan pätevä syy katsella elokuvia. Jos eskapismi on elokuvan katselun tavoite, silloin kannattaa tosiaankin pysyä kaukana elokuvista, joilla on jotakin tekemistä välillä harmaan ja ikävänkin todellisuuden kanssa.

Ransom kirjoitti: "Itse asiassa Brokeback Mountainin "homoromantiikka" olisi jäänyt kokematta, jos cowboyt eivät olisi erään korvessa vietetyn kylmän yön päätteeksi joutuneet naisenpuutteessa turvautumaan toisiinsa..."

Tarinan juoni Brokeback-vuorella vietetyn kesän jälkeen lienee vakuuttanut useimmat muut katsojat/lukijat siitä, ettei kysymys ollut pelkästä naisenpuutteesta.

Ransom kirjoitti: "- - - enkä pidä sitä mitenkään mullistavana katselukokemuksena - - -"

Hyvin, hyvin harva elokuva voi olla mullistava katselukokemus, muutenhan "mullistavuus" vain määriteltäisiin toisella tavalla. Brokeback Mountain ei minunkaan mielestäni ole mullistava katselukokemus. En silti ole pettynyt elokuvan katsomisesta ja aion katsoa sen vielä toistamiseenkin. Katsomiskokemuksen palkitsevuuteen varmaankin vaikuttavat kovasti ennakko-odotukset. Ransomin kirjoitus onkin pätevää kuluttajavalistusta: karnevaalia, ilmapalloja ja siirappia odottavat tulevat taatusti pettymään.

"JuhaniV kirjoitti: Karhean kaunis elokuva. Visuaalinen puoli on suorastaan loistokas. Kerronta on viipyilevää ja pohtivaa. Elokuva juuri minun makuuni."

Paljon olen JuhaniV:n kanssa samaa mieltä tässä.
Tapa puhua ja elehtiä on tyypillistä cowboyiden parissa. Samaa voi nähdä vaikka Deadwoodissa. Eikä tietenkään sitä tarvitse etsiä oikeasti kauempaa kuin jostain Suomen maaseudulta.
Vaikka sukupuoleni on eri, minä samaistuin Ennisiin ja hänen sisäistettyihin homofobioihinsa ja sellaiseen estyneisyyteen mitä kalvava sisäinen häpeäntunne saa aikaan. Rakkaallenikin sanoin tänään kömpiessäni hänen viereensä nukkumaan, että tämä meidän suhteemme on sellainen Brokeback-suhde.
Elokuva siis puhutteli minua henkilökohtaisesti.

Kerronnan pohtivuus teki juuri sen, että siinä oli koko ajan sopiva jännite eikä mielenkiinto päässyt herpaantumaan. Odotin, että olisi enemmän ollut cowboy-asioihin keskittyvä leffa, mutta se pyöri todellisuudessa kuitenkin intensiivisesti tämän miesten välisen suhteen ympärillä.

Huvitti se, että kalastusreissulta palattiin ilman että siima olisi vedessä käynytkään kun tuppaavat nuo meikäläisenkin "kalastusreissut" joskus olemaan sellaisia että tärkeämmät asiat tulevat väliin.

"Tämän elokuvan murteet ovat niin hankalia"

Paljon jää pois jos seuraa pelkkää tekstitystä. Sanonnat ja kielenkäyttö rikastuttivat ja autentisoivat suunnattomasti.

"Yleisö oli harvinaisen keskittynyttä."

Eikä kukaan lähtenyt pois kesken.

Brokebackillä alussa lintujen äänet olivat epäonnistuneita, taisipa siellä kuulua sellaisiakin välissä joita esiintyy pelkästään Euroopassa, mutta loppuosassa kuului preeriaturpiaali niin kuin pitääkin kuulua.

miuku kirjoitti: "Ihan ok leffa, mutta ei tosiaan mikään huikea, mielestäni. Henkilöhahmot oli esim. jätetty turhan ohuiksi."

Olen samaa mieltä siinä, että leffa oli hyvä, muttei mitenkään poikkeuksellisen ihmeellinen.

Henkilöhahmot eivät ole mitenkään kovin syvällisiä alkuperäisessä novellissakaan. Muutenkin leffa on melko uskollinen novellin kerronnalle ja tunnelmalle, ja siinä mielessä tuo henkilöhahmojen syvyyden puute ei minua häirinnyt. Suosittelen novellin lukemista kaikille!

JJ

Olenko minä niin naivi ihminen, vai liian romantikko vai miksi minä näen toussa leffassa paljonkin syvällistä ja mielestäni on parhampia elokuvia Hollywoodista vuosiiin. Se että pääroleissa on 2 miestä on todellakin toissijäinen seikka. Elokuva kertoo ihan muusta. Turhaan heitetystä elämästä, alistumisesta kohtaloon, yrityksistä tehdä elämä paremmaksi, intohimosta, monen ihmisen/perhen kohtalosta, yhteiskunnallisista paineista ja aidosta rakkudesta jolle ei järki voi mitään. Heijasta hyvin sen aikasta "perhepolitiikka" - pakko mennä naimisiin ja kantaa sitä ristiä oli mitä oli. Myös näytetty vaimon näkökulmasta ja hänen kärsimyksistä. Ennishan olisi voinut asiat muutta, muttei halunut tai uskalatanut. Miettikä kuinka moni täälläkin palstalla käyvä elää vastaava elämää, mut ollaanpa niin p****ntärkeitä ja moraalisesti oikeita netissä. Entäs vanhemmat ja niitten tapa käsitellä aisaa joka on aivan vieras heille ja joka on täysin tabu heidän elämässä.

Olet Vissy aivan oikeassa. Filmin teemana on hukattu elämä, mahdollisuus johon ei saada tartutuksi. Moni meistä on kokenut Enniksen pakahduttavan tunteen ensimmäisen yhteisen kesän päättyessä. Ja samassa jamassa olemme vielä nyt, vuosien päästä.

Elokuva voi kuulua parhaimpiin vain suhteessa siihen, millaista pitää hyvänä elokuvana. Se jos mikä on mielipidekysymys ja mielipideasioissa kaikki ovat oikeassa - omalta osaltaan. Niinpä on turhaa yrittää löytää yksimielisyyttä siitä, onko jokin elokuva "kategorisesti" hyvä vai ei. Maksalaatikkokaan tuskin on kategorisesti hyvää tai huonoa. :)

Nyt tuo törkymöykyn harkitsematon ja harmillinen kommentti:
"Miksi vasta kuolema saa monet heräämään?"

Mielestäni aiwan loistava elokuva, uljas ja upea monessakin mielessä.. hehheh. Pääsee omalla listallani kaikkien aikojen parhaiden elokuvien TOP-5 listalle.

Toisaalta ymmärrän kyllä, jos kaikki eivät ole aivan myytyjä. Elokuva ei ole mikään tyypillinen Hollywoodin action-pläjäys, jota katsoessa aivot voi jättää narikkaan. Elokuvan sanoma avautuu oikeastaan vasta kun havaitsee kaiken sen, mitä elokuvassa ei ääneen sanota. Tiettyä tunneälyä myös tarvitaan, narsistisilla teinix-aivoilla varustetut yksilöt lähtevät teatterista varmasti kotiin tyhjin taskuin. Ei siis mitään helppoa katsottavaa, mutta itse pidin leffasta aivan älyttömästi.

Jos henkilöhahmot pitää välttämättä lokeroida, niin kyllä sekä Jack että Ennis olivat mielestäni homoja. Molemmilla elämän suurin ja ainoa oikea rakkaus oli mies. Se, että molemmat käyttäytyivät ulkoisesti heteromaisesti, ei tee heistä heteroita tai biseksuaaleja. Rakkaus ratkaisee.

tulipas eilen brokeback mountain nähdyks ja täyttyy myöntää et se on kerta kaikkiaan upea kokonaisuus, erittäin koskettava elokuva joka jättää semmosen surullisen mutta samalla toivon tunnen että aidosta rakkaudesta kannattaa taistel vaik se ei aina ole helppoa!

Romeo kiteyttää mielestäni juuri sen mikä on BBM:n ydin. Se on älykkäästi tehty elokuva, joka ei tarjoa katsojille valmiita vastauksia vaan on täynnä pieniä ilmeitä, eleitä ja tapahtumia. Sen sanomaa ja syvyyttä ei mielestäni pysty kovin kevyesti analysoimaan.

Olen samaa mieltä Romeon teoriasta, että Ennis ja Jack ovat homoja. Jos kaikki olisi mennyt "oikein" heillä ei olisi ollut naissuhteita. En haluaisi antaa tätä leffaa bi-miehille vaan tässä on kyse rakkaudesta ja se oli kahden miehen välistä.

Minua ei ole koskaan mikään elokuva koskettanut niin vahvasti kuin BBM. Samaistuin erittäin voimakkaasti Ennikseen, jonka elämä oli täynnä tekemättömiä ja "järjellä" tehtyjä valintoja. Olen nähnyt elokuvan nyt kaksi kertaa ja suosittelen uusintaa niille, jotka "jäivät koukkuun". Se aukaisee monia kysymyksiä ja itse ainakin sain elokuvasta paljon enemmän, kun perusjuoni oli tuttu ja pystyi keskittymän erittäin taidokkaasti tehtyihin yksityiskohtiin.

Elokuva on järisyttänyt minun maailmaani ainakin niin, että aion muuttaa monia asioita tekemisissäni. Vaikka Ennis on upea mies: kova ja jäyhä, mutta kuitenkin herkkä ja rakastava, en halua toistaa hänen virheitään (ja omia samanlaisiani, vaikkakaan en ole naimisiin mennytkään). Ja jos elokuva saa aikaan potkun tällaiseen, voin sanoa että se on ainakin minulle elämää suurempi elokuva.

Tänään 13.2. FST:llä ja Ylen TV2:ssa klo 19.30 - 20:00:

Aikaa elokuvalle

Onko kahden miehen rakkaudesta kertova elokuva automaattisesti "homoleffa"? Vai onko se rakkaustarina? Vai elokuva miehisyydestä? Ang Leen Brokeback Mountain kertoo kahdesta cowboysta 60-luvun Wyomingissa. Elokuvasta keskustelevat Vinokino-filmifestivaalin koordinaattori Marko Rumbin ja kirjallisuudentutkija ja gendertieteilijä Rita Paqvalén. Toimittajat: Anna Bäck och Johanna Grönqvist

Mutta jos tuollaista luokittelua harrastaisin, kiinnittäisin ehkäpä enemmän huomiota juoneen kuin tissien määrään."

Mut kun kiinnitin huomiota juuri siihen juoneen ja siksi ihmettelenkin niitä tissejä - ne eivät olleet mitenkään pakollisia juonen kannalta: jos ei sitten oteta huomioon sitä, että Ang Lee ei ollut ensimmäinen ohjaaja, joka halusi ohjata Annie Proulxin novellista leffan. Gus Van Sant (My private Idaho) yritti tätä jo vuosia sitten, mutta näyttelijät ja studiot kieltäytyivät joukolla ajatuksesta, mitä en yhtään ihmettele, sillä Hollywood on varsin vanhoillinen paikka. Oletan, että Gus Van Santilla olisi julkihomona ollut asiaan hiukan räväkämpi näkökulma. Eräs filmifriikki heterotuttuni oli samaa mieltä: BBM ei olisi koskaan päätynyt Hollywood-tuotantoon ja laajaan jakeluun, jos siinä ei olisi ollut suurelle heteroyleisölle samaistumispohjaa, enkä puhu nyt pelkästään niistä tisseistä, vaikka niilläkin on joskus leffoja myyty.

"Pako todellisuudesta on ihan pätevä syy katsella elokuvia. Jos eskapismi on elokuvan katselun tavoite, silloin kannattaa tosiaankin pysyä kaukana elokuvista, joilla on jotakin tekemistä välillä harmaan ja ikävänkin todellisuuden kanssa."

Jos puhutaan vielä siitä samaistumisesta, tämä leffa näyttää kolahtaneen erityisesti siihen osaan homopopulaa, jolle homous on hyvin stigmatisoiva kokemus. Tiedän toki kokemuksesta, että homojen joukosta löytyy masennuslääkkeiden suurkuluttajia, perheiden hylkäämiä yksilöitä, onnettomia perheenisiä ja kaiken sen saastan pohjalla kummittelee elämätön elämä ja sen aiheuttama katkeruus... mutta jossain vaiheessa tämä suomalaisen miehen itsesäälissä rypeminen menee vain oman käsityskykyni ylitse, varsinkin, jos leffan arvoa mitataan vain sen aikana kuluneiden nessujen määrällä. Lähes sama uskonnollisen harras asenne tulee ilmi suhtautumisessa niihin, joita tämä amerikkalainen terapiasessio ei kosketa: olen saanut kuulla useammasta suusta, kuinka hirveän epäempaattinen yksilö olen ja kuinka en ymmärrä hyvien elokuvien päälle. No voi nyt kauheasti anteeksi, kun en ole joutunut elämässäni samanlaisen psyykkisen (fyysisen?) mutiloinnin kohteeksi. Yhdestä asiasta olen kuitenkin samaa mieltä erään BBM-fanin kanssa: miten köyhä, kouluttamaton white trash voisikaan kyseenalaistaa ulkoaopittuja yhteiskunnan arvoja...

"Tarinan juoni Brokeback-vuorella vietetyn kesän jälkeen lienee vakuuttanut useimmat muut katsojat/lukijat siitä, ettei kysymys ollut pelkästä naisenpuutteesta."

Jep ja ilman Brokeback vuorella vietettyä kesää pojat olisivat eläneet (ehkä) elämänsä loppuun saakka onnellisina vaimojen ja kersojen kera. Homous suorastaan loistaa poissaolollaan tästä heteroauvvosta. Samaa rääkyi puhelimessa se eräskin känninen bisse, joka tilitti räkä poskella elämän kauheutta: miksi hänestä, tälläisesta joka anopin toivevävystä, on tullut tällainen. Elämä olisi niiiiin ihanaa ilman tätä iljettävää kiinnostusta miehiin. BBM uppoaa tähän kohderyhmään varmasti kuin häkä: rääytään oikein joukolla maailman epäoikeudenmukaisuutta.

Englantilaiseen yläluokkaiseen ympäristöön sijoittuva Maurice tai entisessä DDR:ssä tapahtuva Coming Out kertovat pääpiirteissään ihan saman tarinan kielletystä rakkaudesta ahdistavassa ympäristössä ilman tissejä ja uskaliaalla homoerotiikalla höystettynä ja ne ovat sentään lähes _20_vuotta_ vanhoja. Miksi ihmeessä näistä ja monista muista (erinomaisista?) homoleffoista ei koskaan puhuta/puhuttu heteropiireissä, miksiköhän? Mutta makunsa kullakin.

Kiitos hyvin paljon kirjoituksestasi Ransom, olen kanssasi täysin samaa mieltä. Mielestäni tämä elokuvan kohdalla hype alkaa jo samaan hieman huvittavia piirteitä.
Se on ok elokuva ja vaan elokuva....ellei joku sitten kehitä tästä uutta Rocky Horror Picture Show:ta.
Jokainen voisi opetella vuorosanat ulkoa ja pynttäytyä mieleisensä roolihahmon vaateisiin ja ei muuta kun uudestaan teatteriin katsomaan 400 kertaa BBM:ia.

Ransomille

Mielestäni on hyvä ottaa huomioon, että me katselemme tätä rainaa erilaisin kulttuuri-prillein kuin amerikkalaiset. Heille tämä päivä on rankkaa vastakkainasettelua äärioikeiston ja kiihkouskonnollisten liikkeiden kanssa, jotka kilvan pyrkivät estämään kaikki toimet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tulemista tasavertaisiksi yhteiskunnan jäseniksi. Bushin hallitus on avustanut sadoillamiljoonilla dollareilla järjestöjä, joiden päätehtävä tuntuu olevan syrjiä seksuaali- ja sukupolivähemmistöjä. Brokeback ravistelee hieman noiden ääritahojen ylläpitämää kaunista heterolehmipoikamyyttiä.

Meistä tämä kohkaus voi tuntua huvittavalta, mutta siinä kulttuurissa se on iso juttu.

Kaikki ystäväni USA:ssa ovat lähetelleet viestejä, että minun pitää mennä ehdottomasti elokuva katsomaan kun se joskus (!) tulee Suomeen. Nyt he odottavat kommenttejani. On pakko miettiä sanottavansa huolella, etteivät loukkaannu. Elokuva on minusta hyvä, mutta ei täältä katsoen kultturellisesti järisyttävä. Ransom viittasi hyvin noihin jo parikymmentä vuotta vanhoihin eurooppalaisiin rainoihin, joissa teemat on jo käsitelty. Amerikkalaisten pitää saada tällainen elokuva. Sille on juuri nyt tilaus. Se vie joka tapauksessa siellä suvaitsevaisuutta ainakin millimetrin verran eteenpäin.

Juhani

Brokeback Mountain tarjosi ainakin minulle reilun 2 tunnin tripin pois tästä monesti hieman tylsästä todellisuudesta. Elokuva oli kuin tunteiden vuoristorata. Todella kaunis ja koskettava tarina. En tarvinnut nessuja, myönnettäköön kuitenkin että tippa tuli linssiin elokuvan lopussa.

Brokeback Mountain on mielestäni taideteos. Sen itsetarkoituksena ei ole shokeerata tai toimia poliittisena homopropagandan hyökkäysvaununa. Todennäköisesti elokuva kuitenkin toimii asenteiden muokkaajana. Mielestäni on typerää ja naurettavaa että osa ns. homoaktivisteista arvostelee elokuvaa sen vuoksi, ettei se ole tarpeeksi "homoelokuvamainen". Toisinsanoen siinä ole tarpeeksi alastomia miehiä naimassa keskenään? Ja että elokuvassa vielä vilahti naisen rinnat! Newsflash for you: kyseessä on rakkauselokuva. Jos homopornoa kaipaatte, niin hakeutukaa alan videovuokraamoon. Elokuvan kerronta oli loistavan realistista, äkkiä vilahtavista rinnoista huolimatta (tai ehkä niiden takia). Elokuvan aihe on varmasti aiemmista elokuvista ja näytelmistä tuttu, mutta mielestäni Brokebackin toteutus on vertaansa vailla.

Mainittakoon että olen reilu kolmekymppinen, yli 10 v homosuhteessa elänyt mies. Olen mielestäni sinut oman seksuaalisuuteni kanssa ja samoin ovat tuttavani, sukulaiseni ja työtoverini. Varmasti jokainen homo (ja lesbo) on paininut oman identiteettinsä kanssa jossakin vaiheessa elämäänsä. Itselläni se vaihe ajoittui parinkymmenen vuoden ikään. Siihen aikaan elämästä kävin läpi samantyyppisiä tunteita kuin Ennis elokuvassa. Tämä elokuva toi menneet ajat mieleen ja laittoi miettimään olisinko voinut tehdä jotain toisin. Aloin miettimään nuoruuden ihastuksia ja rakkauksia. Aloin miettimään nykyistä suhdettani ja sen jo hieman haalistuneita tunteita. Yksikään elokuva aiemmin ei ole pystynyt saamaan aikaan samanlaista tunnemyräkkää. Itseäni ei kiinnosta tippaakaan onko tämä elokuva vallankumouksellinen tai ajaako se homoliikkeen asiaa. Kyseessä on loistava elokuva joka on ehdottomasti ansainnut saamansa huomion.

Ransom kirjoitti: "Mut kun kiinnitin huomiota juuri siihen juoneen ja siksi ihmettelenkin niitä tissejä - ne eivät olleet mitenkään pakollisia juonen kannalta - - - BBM ei olisi koskaan päätynyt Hollywood-tuotantoon ja laajaan jakeluun, jos siinä ei olisi ollut suurelle heteroyleisölle samaistumispohjaa - - -"

Jos ymmärrän oikein, Ransom väittää, että tarinaan lisättiin "samastumispohjaa heteroyleisölle", jotta elokuvalle olisi löytynyt riittävä rahoitus. Tässä katkelma Annie Proulxin alkuperäisnovellista:

"Joo, sanoi Ennis ja ujutti kätensä Alman puseronhihaan ja kutitteli silkkistä kainalokarvoitusta, sormet kulkivat kylkiluita myöten kimmoisaan rintaan, yli pyöreän vatsan ja polven kohti märkää aukkoa aina pohjoisnavalle tai päiväntasaajalle asti, riippuen siitä kumpaan suuntaan purjehti. Ennis jatkoi samaa kunnes Alma vavahteli ja puski hänen kättään vasten - - -"

Jos jotakin tuollaista kutsutaan "samastumispohjaksi heteroyleisölle" niin sitä oli kyllä jo alkuperäisnovellissakin. Ja vaikka samastumispohja olisikin jälkeenpäin lisättyä, niin ei ainakaan minua häiritse, jos elokuvasta pitävät muutkin kuin minä itse, tai jos he pitävät elokuvasta jostakin muusta syystä kuin minä itse.

Ransom kirjoitti: "- - - jos leffan arvoa mitataan vain sen aikana kuluneiden nessujen määrällä."

Tällaista en ole huomannut vielä yhdenkään keskustelijan väittäneen.

Ransom kirjoitti: "ilman Brokeback vuorella vietettyä kesää pojat olisivat eläneet (ehkä) elämänsä loppuun saakka onnellisina vaimojen ja kersojen kera."

Annie Proulx on sanonut Brokeback Mountainin syntyneen halusta käsitellä homofobiaa maaseutuympäristössä. Tarinan kannalta en näe kovinkaan suurta merkitystä sillä, olivatko päähenkilöt "oikeasti" homoseksuaaleja vai biseksuaaleja, tai sillä, minkälaisia vaihtoehtoisia kulkuja fiktiivisten tarinoiden fiktiivisille hahmoille on mahdollista kuvitella.

Ransom kirjoittaa "masennuslääkkeiden suurkuluttajista", "itsesäälissä rypemisestä", "puhelimessa rääkyvästä kännisestä bissestä" ja sen semmoisesta. Voin olla väärässä, mutta vaikuttaa siltä, että näiltä osin Ransomin tarkoitus ei ole ilmaista mielipiteitään elokuvasta vaan ehkäpä joistakin elokuvan nähneistä henkilöistä ja monesta muusta asiasta, joihin pääsee kutakuinkin kantavan aasinsillan kautta. Tällaisista seikoista itselläni ei ole kiinnostusta keskustella. Jos jollakulla on, ehkäpä niiden keskustelujen oikeampi paikka olisi esimerkiksi keskustelualue "Suhteet" tai "yhteiskunta".

Ransom!
Kiitos ravistelustasi, mutta:
Elokuvassa eletään 1960-luvulta 1980-luvulle Wyomingissa. Jonkinlainen realistinen ajan- ja paikankuvaus on paikallaan. En pidä elokuvaa turhana - vaikka mielekkyys olisi sitten vain sen historiallinen ulottuvuus.

"JuhaniV
14.02.2006, 12:38 Ransomille

Mielestäni on hyvä ottaa huomioon, että me katselemme tätä rainaa erilaisin kulttuuri-prillein kuin amerikkalaiset..... Bushin hallitus on avustanut sadoillamiljoonilla dollareilla järjestöjä, joiden päätehtävä tuntuu olevan syrjiä seksuaali- ja sukupolivähemmistöjä."

Minusta kulttuuriprillit eivät ole yhtään erilaiset täällä.
Vanhasen hallinto ja sitä edeltäneet kaikki hallinnot ovat antaneet verotusoikeuden "kansankirkolle" jolla tuntuu usein olevan se sama päätehtävä kuin näillä Bushin tukemilla hihhuleilla.
Vanhasen hallinto kumartaa myös Mekkaan päin.
Ainoa ero on se, ettei Bushin hallinto edes teeskentele olevansa suvaitsevainen kun taas Vanhasen hallinto yrittää kovasti teeskennellä (ja katsoo läpi seksuaali -ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvaa väkivaltaa ja parjaamista. Halostakin kiinnosti lähinnä HÄNEEN ITSEENSÄ kohdistuneet loukkaukset.)

"Meistä tämä kohkaus voi tuntua huvittavalta"

Mä en huvitu. Tuskin sekään mustalainen huvittuu joka on lupautunut televisiossa purkamaan heteromustalaismyyttiä satuaan tappouhkauksia.

romeo kirjoitti: "Todella kaunis ja koskettava tarina. --- Brokeback Mountain on mielestäni taideteos."

Näin elokuvan nyt toistamiseen ja pidin siitä ensimmäistä katselua jopa enemmän. Monia pieniä yksityiskohtia ja ilmeitä jäi ensikatselussa huomaamatta. Eivätkä ne naisten tissitkään minua häirinneet. Olen Romeon kanssa elokuvasta samaa mieltä.

Mitenkähän olisi, jos Suomessa tehtäisiin elokuva kahden tukkilaisen rakastumisesta toisiinsa. Tukkikämpät voisivat olla jopa romanttisempia kuin joku vaivainen teltta jossakin vuoren kupeessa. Onhan sitä Matti-Nykäs-heterohuumakin nyt koettu (en kuitenkaan minä). Eikö vaihteeksi siis myös toisin päin? ;-)

Juhani

Nyt minäkin olen nähnyt elokuvan. Pidin siitä. Elokuva sai minut miettimään monia asioita...

Miksi ihmeessä ihmiset aiheuttavat toisilleen turhaa tuskaa vaalimalla vanhanaikaisia asenteita, joilla moni vain pahoittaa mielensä?
Miksi rakastelukohtaukset alkoivat yleensä aggressiivisesti: oliko kyse maskuliinisuuden näyttämisestä?
Miksi rakkautta ei suoda kaikille?
Miksi ihmiset joutuvat elämään kaksoiselämää?
Miksi vain harvat ymmärtävät sen tosiasian, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvat kykenevät hyvään vanhemmuuteen niin kuin valtavirran edustajatkin?

...

iksi rakastelukohtaukset alkoivat yleensä aggressiivisesti: oliko kyse maskuliinisuuden näyttämisestä?

Musta tuntuu että sillä yritettiin osoittaa ettei Ennies osaa käsitellä tunteitaan oikealla lailla. Hänhan himoitsi sitä mitä piti vihata... Sama juttu siinä heidän välikohtauksessa kun kesä näyttä loppuvan..

Tämä on hyvä keskusteluaihe, Romeo. Mielestäni tulevaisuuden suvaitsevaisuuskeskustelu pyörii ihmisen elämänikäisen muuttumisen totuuden ympärillä. Eli ihminen voi kulkea elämässään heteroudesta homouteen ja toisin päin. Tällainen ymmärrys kun saavutettaisiin, että se on luonnollista ihmisen kasvua ja kehitystä, niin elettäisiin jo jonkinlaisessa "Onnelassa".. Lännessä tällaisesta voidaan jo keskustella. Tietenkin on maailmankolkkia, jossa keskustellaan vasta suvaitaanko homoseksuaalisuuden olemassaoloa ylipäätään.
Nämä on näitä demokratian kukkasia, sanoisin.
Itsekin olen miettinyt, mitä itseasiassa on tällainen väkinäisesti kasattu ns. homoidentiteetti, joka tarvii ylläpitääkseen itseään ympärilleen jokseenkin surkuhupaisan "skenen"...
En nyt sano, että Brokebackin mieshahmotkaan nyt sisällään mitään ihmisyyden kauneinta ilmentymää kantoivat, mutta ainakin he uskalsivat olla karhean miehekkäitä, todellisia. Homoskeneä vaivaa mielestäni uskaltamattomuus ja pelko oman perinteisen sukupuoli-identiteetin kohtaamisesta. Se ei ole, ainakaan itselleni, hyväksi.
En kylläkään asu edes Etelä-Suomen suurkaupungeissa, joissa pääsisin päivittäin sosialisoitumaan gay-ympäristöissä. Mutta ei sen puoleen: ei ole tullut sellaisia ikäväkään! Näillä leveysasteilla missä itse asun, ihmiset puhuvat murretta ja ovat omia itseään, tässä pohjoisessa kulttuurissa.
BB:n maalaistarina olisi niin vallan hyvin siirrettävissä Suomeenkin. Itse sain vision Suomen Lapista sota-aikaan, jossa suomalainen sotilas rakastuu saamelaiseen poikaan... Aihe on siis todella universaali, ja siksi kaunis.
Eikö sanotakin, että ihmisen perusluonne olisi bi-seksuaalinen. Mielestäni sukupuolet tarvitsee toisiaan.
Ja leffan aikana mua välillä vitutti näiden "paneskelevaisten" miesten vaimojen puolesta, joiden aviomiehet saivat patriarkaalisesti vinguttaa näiden tunne-elämää kuinka halusivat. Tämä on tietenkin tällaista "vanhan maailman maalaiselämää".. Mutta kuinka kaukana se on esim. nykypäivän maaseudun uskonnollisten perheiden elämästä..
Itselleni BB:n tarjosi jonkinlaista turvaa miehekkään homorakkauden ja luonnonmaisemien muodossa.

Backache!

Kuvaamassasi tilanteessa ei olisi homoutta eikä heteroutta. Nämä käsitteet pohjautuvat sukupuolijaotteluun. Ihminen näyttää tarvitsevan käsitteitä jäsentääkseen maailmaa ja luodakseen rajoja. Rajoilla ei välttämättä ole mitään tekemistä kielletyn/sallitun kanssa, vaan yksinkertaisesti koossa pysymisen kanssa. Muuten voisimme kaikki hajota kaaokseen.

Olemme vaillinaisia.

Brokeback pojat vierailevat @ Will & Grace myohemmin tana kevaana. Uusi episod.

Ransom on kauhean ankara. Jotenkin tulee mieleen että Ransomilla on vähän hampaankolossa jotain niitä biukkomiehiä vastaan. Sen lisäksi vaikuttaa vähän, että katsoit elokuvaa kyllä vähän huonolla ymmärtämiskyvyllä.

Ang Leen ohjaustyyli ja näyttelijöiden askeettiset suoritukset jättää katsojan varaan aika paljon ja kyllä mielestäni ei kauheasti jää epäselväksi että kyseessä on homoromanssi. Naimisiin on menty lähinnä pakosta, sekä tietysti sen takia, että ei juurikaan muunlaista elämäntyyliä voi kuvitella olevan. Siis sehän alkaa vuonna 1963 jossain USA:n Keskilännen patakonservatiivisessa Wyomingin osavaltiossa, jota nyt ei vielä tänä päivänäkään voi kutsua ihan maailman homoystävällisimmäksi paikakasi.

Kyseessä ei ole kahta biukkomiestä, sellaisia ne ovat tuskin nähneetkään. Ransom kärjistää myös ankarasti Ennisin vähäpuheisuutta ja vähäeleisyyttä, autismi on joka asteellaan aika erilaista, eikä se tuskin mistään puoliautismista kärsinyt.

En nyt tiedä kuinka kovaa homomeininkiä pitää Ransomille olla ennen kuin homoelokuvaksi kehtaa luetella. Totta kyllä että tissiä vilahti varmaan enemmän kuin liikaa, mutta en nyt tiedä olisinko itse ollut sen tyytyväisempi, jos ne kaksi olisi vähän enemmän toistensa kimpussa olleet.

Brokeback Mountain on hyvä elokuva oikeastaan pelkästään elokuvallisin perustein, tietysti henk.koht. kyseinen teema liippaa läheltä ja koskettaa vähän enemmän kuin samanlainen heterorutistus, mutta mielestäni elokuvassa on kyllä kaikki kohdallaan. Viisi tähteä ja papukaijanmerkki.

Hypetys tosin on mielestäni kyllä melko ärsyttävää elokuvan kuin elokuvan kohdalla.

Kävin tänään vihdoin katsomassa leffan ja pidin siitä tosi paljon. En nyt varsinaisesti ota kantaa juoneen tai itse elokuvaan vaan yleisöön. Minua kummastutti ja ihmetytti se, että melkein koko sali alkoi nauraa kohtauksessa, jossa Jack tulee neljän vuoden jälkeen tapaamaan Ennisiä. Katsojat alkoivat nauraa siinä vaiheessa kun Jack ja Ennis suutelevat ja Alma näkee tämän ikkunasta. Mielestäni kohtaus oli traaginen eikä ollenkaan huvittava. Minä kaivelin nenäliinaa kun muut hytkyivät popcorneihinsa. Onhan se aina hauskaa kun kohtaa rakkaansa pitkästä aikaa tai onhan se aina hauskaa kun homot pussaa tai onhan se aina hauskaa kun huomaa, ettei aviomies taidakaan minua rakastaa vaan jotain miestä joka paikalle tulla tupsahtaa... ?
Toisaalta olin lukenut novellin etukäteen, eli en ehkä osannut iloita jälleennäkemisestä vaan itkin koska tiesin, etteivät ne toisiaan kuitenkaan saa. Ja toisaalta olen nähnyt miesten ennenkin pussaavan. Mutta tuli vain olo, että tutkimattomat ovat naurun tiet. (Meinasin kirjoittaa normiheteronaurun, mutta mistäs minä tiedän keitä naurajat olivat ja tietysti olen varmaan itsekin joskus leffassa nauranut ihan väärissä kohdissa...)

Inari, aivan saman huomasin itsekin toisella kerralla elokuvaa katsoessani. Yhdessä kohdassa edessäni tyttöystävänsä vieressä istuva nuorimies hirnui yksin ja kuuluvasti yhden väkivaltaisen kohtauksen aikana.

Nauru voi syntyä myös hämmennyksestä. Ei tiedetä, kuinka ajatella juuri tuosta asiasta.

Juhani

Myönnän: minua hiukan hymähdytti sen suutelukohtauksen aikana. Miksikö? Minusta se meni jo tragikomiikan puolelle. Katselin draamapedagogisesta ja teatteriteknisestä näkökulmasta tilannetta. Toisaalta minua hymyilytti se Ennisin into päästä lähelle.

Oikeassa elämässä tiedän vähän tuonsuuntaista tapahtuneen. Elokuvaksi kun sen jäsentää, niin sille voi nauraa. Sen sijaan tuollaisessa tilanteessa oikeasti olen yrittänyt tukea naista. Minusta tilanne on ollut kaikin puolin ikävä. Kuitenkin niitä perheenisiä on, jotka tarvitsevat sen miehen vaimonsa lisäksi.

???

Tuohon Schlagerin viestiin pitää kyllä sanoa jotain. Oikeassa elämässä todellakin on perheenisiä ja aviomiehiä, jotka ovat vastaavassa tilanteessa, jouduttuaan tilanteeseen ehkä ympäristön, suvun tai muun puolipakon edessä, "kun niin kuuluu olla". Osa ehkä ymmärtämättömyyttään, osa enemmänkin pakosta. Ihan kaikilla ei ole mahdollisuutta tehdä valintoja muuten kuin jättämällä kaiken taakseen, ja sellainen ei varmasti ole kenellekään helppoa. Sellaisessa ei ole nauramista oikeassa elämässä, eikä se naurattanut elokuvassakaan. Välillä ajatus siitä elokuvaa katsoessa kuristi kurkkua.

Niitä perheenisiä on, jotka eivät ole osanneet tai pystyneet perääntymään silloin kun se vielä olisi voinut olla mahdollista. Sellaisia isiä on, jotka hoitavat isälliset velvollisuutensa niin hyvin kuin taitavat, huolimatta siitä, että ovat ymmärtäneet liian myöhään, että olisivat voineet saada vähemmän tuskantäyteisen elämän valitsemalla aikanaan toisin. Niitä perheenisiä on, jotka joutuvat elämään kulissielämää.

Schlager, minusta näit koko tilanteen hyvin kylmän ja tunteettoman ihmisen silmin.

voi hellanlettas, se on v a i n elokuva!

elokuva on taidetta ja taide puolestaan subjektiivista. ja kauneus on tunnetusti katsojan silmässä. minua ei henkilökohtaisesti naurattunut kyseinen kohtaus lainkaan - mutta en minä ala schlagerin persoonaa arvioimaan sen perusteella, mikä häntä missäkin elokuvassa hymyilyttää tai ei. tai vaikka arvioisinkin, niin ainakaan en haukkuisi julkisesti. meistä on tullut niin herkkänahkaisia, että edes elokuvaa ei saisi arvostella :)

minusta brokeback mountainissa on tiettyjä turhauttavia piirteitä (novellia en ole vielä saanut käsiini). ne piirteet hymyilyttävät periaatteen vuoksi ja siksi, että minusta ne eivät ole uskottavia. itselleni on vaikeaa eläytyä bi-ihmisten/kaapissa olevien ongelmiin, koska ne ovat kierolla tavalla itse aiheutettuja. käsittääkseni bbm ei perustu tositapahtumiin sinänsä, vaan on fiktiivinen tuotos. joka tapauksessa vuoden 1967 yhdysvalloissa olisi vallan mainiosti voinut elää onnellisesti myös homona. san francisco oli kukoistava kaupunki jo tulloin, samoin new yorkissa elettiin sangen emansipoituvaa aikaa. kukaan ei pakota ihmisiä hankkimaan kulissivaimoa - sen ratkaisun tekee länsimaailmassa vain yksilö itse. ja teki jo 1960-luvulla.

en minäkään juoksentele kadulla sateenkaarilippuun kääriytyneenä julistamassa oikeuksiani, mutta jos ei itse uskalla elää elämäänsä haluamallaan tavalla, on minusta aika turhaa ruikuttaa kaksikymmentä vuotta myöhemmin mistään yhteiskunnan paineesta. kun ei kerran aikoinaan itse tehnyt asialle mitään.

tämä siis enemmän kommenttina elokuvaan kuin kirjoittajille:D

"kukaan ei pakota ihmisiä hankkimaan kulissivaimoa - sen ratkaisun tekee länsimaailmassa vain yksilö itse. ja teki jo 1960-luvulla."

Ja sitten tulee rengasraudasta. Kyllähän se näin tänä päivänä helposti tuntuu, että myös 60-luvun Wyominissa kaikki olisi ollut vain itsestä kiinni. Mutta jos vaivautuu tutustumaan aiheeseen yhtään syvällisemmin niin voi havaita, että mahdollisuudet olivat sangen rajalliset.

Elokuvan henkilöistä Ennis ei välttämättä olisi koskaan sopeutunut elämään suurkaupungissa. Kumpaakin miehistä oli joutunut jättämään koulun kesken ja kumpikin on käytännössä peeaa (myös Jack, sillä rahat on appiukon ja vaimon takana). Ja sitä paitsi Ennis ei ruikuta vaan hän kärsii ja on hiljaa.

Mulle kyllä jäi _hieman_ mysteeriksi nuo Schlagerin naurun aiheet.

Siis minua hymähdytti enemmän se elokuvan toteutustapa ko. kohtauksessa ja nimenomaan hymyilytti se muuten vähäeleisen Ennisin tunneilmaisu. Siis en nauranut sille, että vaimo näki "ikävän" totuuden. Käytin lainausmerkkejä siksi, että se oli vaimolle ikävä totuus. En siis nauranut vahingonilosta, enkä hämmennyksestä - enkä edes nauranut. Hymähdin kyllä - ja nimenomaan asian toteutustavalle.

Ja tiedän kyllä, millaista on elää kulississa. Se oikeasti tuottaa kamalia hankaluuksia, kun ei avoimesti voi olla sitä, mitä oikeasti tuntee olevansa.

Mielestäni koko juttu alkoi mainiosti. Jack oli selkeästi enemmän miehistä pitävä, mutta rakkaus Ennistä kohtaan oli omaa luokkaansa. Heillä oli sellainen henkinen yhteys, jota ei voi kuvitella kuin harvojen välille. Jackin aikeet, joita hän ei koskaan saanut toteuttaa, olivat erityisen hellyyttävät.

Palkintoja napsinut Brokeback Mountain -elokuva on saanut dvd-piraattiversiossaan oivan käännösnimen Turkissa: Ibne kovboylar eli suomeksi Hintticowboyt. (Lähde: IL online/ Hullu maailma 26.2.06)

Teksti on suora lainaus mainitulta sivulta.

Katsoin Brokeback Mountainin kaksi kertaa... siispä minua elokuva miellytti paljon. En nyt tässä lähde tämän kummemmin analysoimaan elokuvaa, mutta tarina, henkilöhahmot, kuvauselämästä 60 ja 70-luvuilla ja komeat näyttelijät riittivät minulle tässä tapauksessa hyvä elokuvan rakennusaineiksi.

Eräs naiskatsojakaverini totesi, että Ledger ja Gyllenhaal eivät olleet uskottavia homoina/bi-miehinä. Niin, ehkä, koska kovin erilaista tyyppiä viihteessä on esiintynyt (esim. Will&Grace, eräät suomal. laulajamme, Fab5 jne.). Musta oli virkistävää, että miehet kuvattiin näinkin "täyspäisinä" - siis ilman maneereita tai muita homoihin liitettäviä hyviä ja huonoja ominaisuuksia. Huomasin itsessänikin miehisyyden uuden tulemisen. Ajattelin, että nyt riittää valitus. Päätin olla mies ja tarttua toimiini...

No, intoa riitti elokuvan jälkeen sen minkä riitti. Elokuvan traaginen loppu vaikutti ainakin minuun. Tuntuu, että se kruunasi koko elokuvan (vaikka tietysti todellisessa elämässä en kenellekään soisi näin käyvän). Brokeback Mountain olisi varmasti ollut lattea ilman loppunäytöstä. Mutta jäipä Ennis vaalimaan rakastettunsa muistoa ... kaunista ja minusta sopivaa rakkauselokuvalle.

Luulenpa, että jään seuraamaan minkälaisen uran Ledger ja Gyllenhaal tekevät vuosien saatossa elokuvamaailmassa. Sen verran kiinnostavina näyttelijöinä (ja tietysti miehinä) heitä pidän. Oscareista se kaiketi alkaa...

Esim herra Ledgerin elokuva Casanova on jäännyt täysin huomioimatta Brokebackin huumassa mutta on saanut arvostelijoilta kohtalaisen hyvät arvosanat. Leffa tuli melkein samaan aikaan teatereihin....vaikkin Brokeback tuli hieman hitaasti eism USA:ssa teattereihin, ensin muutamaan sataan ja sitten Golden Globe palkintojen jälkeen se nousi reippaasti melkein 2000 teatteriin.

Yksi elokuvan nyyhkyhuipennuksista oli, kun Ennis löysi kadonneen kauluspaitansa ystävänsä paidan sisältä, hihoja myöten sisäkkäin. Sillä kuvattiin, miten Ennis oli päässyt Jackin ihon alle. Loppukohtauksessa paidat olivat toisinpäin.

Kuvauksissa käytetyt kauluspaidat on nyt myyty nettihuutokaupassa. Ilmeisesti kovaan romantiikannälkään, sillä myyntihinta kipusi 100.000 dollariin. Rahat tilitetään lasten hyväntekeväisyyteen.

http://www.cbsnews.com/stories/2006/02/22/ap/entertainment/mainD8FUEC0G5.shtml

Tuosta gay cowboys kuvauksesta on tullut niin yleinen, että leffan tuottaja James Schamus halusi brittien elokuvagaalassa korjata väärinkäsityksen. Oikeampi termihän on gay shepherds eli homot lammaspaimenet. :-)

http://www.advocate.com/news_detail_ektid25958.asp

Ensteks paras naisystäväni raportoi, että Tennispalatsin naistenvessojen seiniin on piirrelty sydämenkuvia ja niissä elokuvan nimi tai pääosien esittäjien nimiä.

Juhani

Frankfurter Rundschau kertoi tänään, että Hollywoodissa cowboyt ovat vaikeuksissa. Oscar-akatemian jäsenet ovat kieltäytyneet katsomasta elokuvaa, koska se on liian homokas (=gay). Los Angelesissa on noussut keskustelu siitä, miten homoksi Oscar voi tulla. Oscar-akatemian jäsenet tunsivat elokuvan luotaantyöntävänä ja kieltäytyivät katsomasta sitä, vaikka elokuvassa ei olekaan avointa seksiä Tämä on tietysti omiaan lisäämään syyttelyä elokuva-alan homofobiasta. Keskustelu käy kuumana myös sen takia, että Capote-elokuvassa on myös homoteema, samoin Trans-Americassa on trans-teema.
http://www.fr-aktuell.de/ressorts/kultur_und_medien/boulevard/?cnt=816936

JuhaniV kirjoitti: "Ensteks paras naisystäväni raportoi, että Tennispalatsin naistenvessojen seiniin on piirrelty sydämenkuvia ja niissä elokuvan nimi tai pääosien esittäjien nimiä.

???????.......sitten mitä????
Vai oliko tämä tilanne raportti Tennispalatsin naistenvessasta?
Jääme odottamaan henkeämme pidätellen mitä seuraavaksi.Jännää....

Taidan olla vähän tyhmä. En osaa hyvin lukea elokuvan kerrontaa. Kertokaa, miten se toinen kuoli. Vaimo kertoi puhelimessa tarinan renkaasta, jne. mutta samalla näytettiin lyhyt takauma väkivaltaan. Ja lisäsuolana vielä, että oli käyty sen vieraan miehen kanssa siellä vuorilla. Edellinen vai jälkimmäinen syy? Se syy, joka kerrottiin vai jokin syy, joka pitää oivaltaa pienistä merkeistä?

En ole nähnyt leffaa kun se ei ole vielä Saksaan tullut, mutta olen lukenut Proulxin novellikokoelman muutama vuosi sitten. Proulx ei ainakaan tekstissään anna lukijalle varmuutta siitä, kuinka Jack kuoli. Ehkä Ennisin aavistukset osuivat oikeaan, ehkä eivät, siitä eivät edes leffan käsikirjoittajat anna sen kummempaa kommenttia.

Kiitos kommentistasi. Asia jäi aikoinaan kaivelemaan, eikä kysymystä ole tälläkään keskusteluareenalla puitu.

Minusta sekä novellin, että elokuvan kaikkien vihjeiden mukaan on selvää, että Jack kuoli auto-onnettomuudessa. Mutta Ennis itse on omien pelkojensa ja lapsuuden traumaattisten kokemusten takia varma, että kyseessä oli murha, vaikka hänellä ei ole yhtään mitään todellista tietoa tapahtumasta. Puhelun aikana "nähty" pahoinpitely tapahtuu vain Ennisin korvien välissä.

Tietenkin voidaan pohtia miten Jack kuoli, mutta minusta leffa esitti sen aika hyvin. Jackin vaimo siis tiesi miehensä homoudesta, mutta kaiken edelle meni kuitenkin teksasilainen arvomaailma, jonka edessä jopa aviomiehen pahoinpitely jäi toiseksi. Kulissit piti pitää pystyssä ja siksi vaimo sepitti tarinan autonrenkaasta. Puhelimessa Ennis kuuli vain vaimon tarinan, johon uskoi. Samaan aikaan näytetty pahoinpitely ei ollut "Ennisin päästä", vaan päällekkäinen tapahtuma, joka oli oikeasti tapahtunut. Ennis siis eli lopunelämäänsä uskoen, että Jack kuoli tapaturmaisesti.

Tajusin asian suunnilleen samalla tavalla. Lisänä vielä ne vinttihuoneen vaatteet, hihassa paljon verta.

Yksi asia unohtui. Kun keskusteltiin siitä, miten se toinen puhui niin epäselvästi, tuskin suuta aukaisten. Huomasittehan, miten hyvin hän puhui perheensä kanssa.
Homoahdistus on vahva voima. Kerran kävin maalla, jossa emäntä kertoi jonkun lehtijutun ja sanoi, että se mies oli (hiljaa kuiskaten) h o m o . Sanaa oli vaikea sanoa. Varmaan elokuvan sankarillakin oli vaikeuksia puhua, kun sielussa eli pelottava homoajatus.

No novellissa taas oli muistaakseni kirjoitettu Ennisin ajatuksena, että ei olisi ensimmäinen tapaturmalta näyttänyt gay bashing. Voi olla että muistini pettää, siitä on jo varmaan viisi vuotta kun luin Proulxia. Tästä voisi jauhaa maailman tappiin asti eikä varmaankaan päästäisi yhtään pidemmälle, tulkintoja kun tuppaa olemaan yhtä monta kuin katsojiakin. Novellista jäi joka tapauksessa minulle sellainen olo ettei ollut varmuutta kuoliko Jack tapaturmaisesti vai ei.

vaeltaja2005 – Veriset paidat Jackin lapsuudenkodin vaatekaapissa olivat ne samat paidat, joita pojat käyttivät kesällä 1963. Veritahrat tulivat lähinnä Ennisin nenästä vuotaneesta verestä sen jälkeen kun Jack oli leikillään lassonnut hänet ja syntyi pieni tappelu.

Netissä on mitä villeimpiä salaliittoteorioita Jackin kuolemasta. Vaimo teetti palkkamurhan. Appiukko teki sen. Ei vaan naapuri. Jack ei ole kuollut vaan hän lavasti oman kuolemansa. Ufot veivät Jackin. Ang Lee huomautus jossain haastattelussa siitä, että Lureen valehtelee on myös aiheuttanut mitä villeimpiä spekulaatioita. Lureen kyllä valehtelee, mutta lähinnä itselleen. Jackin mukaan heidän 15-v poikansa on käytännössä lähes lukutaidoton, mutta Lureen ei myönnä ongelman olemassaoloa. Eli Lureen kyllä tietää Jackin homoudesta, mutta ei myönnä sitä itselleen.

Ennisin lapsuuden muisto kummitteli hänen elämässään aina yhdeksänvuotiaasta lähtien:
“Whoa, whoa, whoa. It ain’t goin a be that way. We can’t. I’m stuck with what I got, caught in my own loop. Can’t get out of it. Jack, I don’t want a be like them guys you see around sometimes. And I don’t want a be dead. There was these two old guys ranched together down home, Earl and Rich—Dad would pass a remark when he seen them. They was a joke even though they was pretty tough old birds. I was what, nine years old, and they found Earl dead in a irrigation ditch. They’d took a tire iron to him, spurred him up, drug him around by his dick until it pulled off, just bloody pulp. What the tire iron done looked like pieces a burned tomatoes all over him, nose tore down from skiddin on gravel.”

Ennis eli koko loppuelämänsä uskoen ja peläten, että Jack murhattiin rengasraudalla.

Ei juonta tarvitse tulkita tai spekuloida niiltä osin kun tietoakin on tarjolla. Sitä löytyy Proulxin novellista.

"Ennis didn’t know about the accident for months until his postcard to Jack saying that November still looked like the first chance came back stamped DECEASED."

"No, he [Ennis] thought, they got him with the tire iron".

"The dried blood on the sleeve was his [Ennis'] own blood, a gushing nosebleed on the last afternoon on the mountain when Jack, in their contortionistic grappling and wrestling, had slammed Ennis’s nose hard with his knee."

Onko täällä jo mainittu, että kirja on myös suomeksi, nimellä: Lyhyt kantama. Se on novellikokoelma, 300 sivua, mutta en ole lukenut.

Kohtauksessa, jossa Ennis saa tietää Jackin kuolemasta, ja jossa näytetään se hakkaaminen, niin näkyykö siinä Jackin appiukkoa? En itse tajunnut katsoa, mutta mietin, että se olisi mahdollista.

"Jack’s father-in-law died and Lureen, who inherited the farm-equipment business, showed a skill for management and hard deals. Jack found himself with a vague managerial title, travelling to stock and agricultural-machinery shows."

Ei vanha ukko ollut mukana ellei sitten ollut noussut haudasta. Appi kuoli, vaimo peri firman ja Jack sai jonkun epämääräisen johtajatittelin ja matkusteli ympäriinsä... ja matkusti tietysti autolla ajaen. Eli jopa hieman epätavallinen auto-onnettomuus on hyvin todennäköinen kuolinsyy. Jack oli toisinaan hieman holtiton kuski, joka joi paljon.

Sekä leffassa että novellissa on monia kohtia, jotka jäävät katsojan tai lukijan tulkinnan varaan. Jackin kuolemakin on kuvattu niin, että katsoja jää miettimään tapahtuman eri puolia. Juuri tällainen asioiden käsittely tekee elokuvasta mielenkiintoisen. Kuten elämässä yleensä, vastauksia ei tuoda hopeatarjottimella eteen, vaan ne on itse työstettävä. Kuten elämässä muutenkin, täysin "oikeita" vastauksia ei taida edes olla olemassa.

Itse tulin siihen tulokseen, että Lureen selvästikin valehteli Ennisille puhelimessa Jackin kuolemasta. Myös Lureenia näyttelevä Anne Hathaway on tuonut tämän asian esille haastattelussa. Mutta miksi Lureen valehteli ja mikä on lopullinen "totuus" Jackin kuolemasta, sitä emme varmaankaan saa koskaan varmuudella tietää. Jokaisella katsojalla lienee asiasta oma näkemyksensä.

Brokeback Mountain -novelli on kirjoittajansa tuotos. Totuus novellin juonen osalta on kirjoittajansa päättämä. Jokainen voi toki kuvitella mielessään näille fiktiivisille hahmoille vaihtoehtoisia elämänkulkuja, ominaisuuksia, mitä vain. Silloin ei kuitenkaan ole enää kyse Brokeback Mountainista, vaan jostakin sen inspiroimasta.

"Voisiko tosiaan olla niin?", sanon peräytyen hämmästyksestä, "Tämä metsän vanha pyhä mies ei ole vielä kuullut mitään siitä, että tekijä on kuollut?"

Uusimman The New Yorker -lehden piirretyssä kannessa Bush ja Cheney veljeilevät Brokeback Mountain -maisemassa, ja Cheneyn haulikosta tupruttavat harhalaukauksen savut.
http://www.gothamist.com/archives/2006/02/27/alternate_new_y.php

Kävin katsomassa elokuvan uudelleen ja se oli koskettavampi kuin ensimmäisellä kerralla. Hyvä elokuva pystyy tähän.
Kertominen on monikerroksista tavalla, jossa paljon jää suoraan sanomatta.

Todella hyvä kuva! Kaunis tarina, liikuttava loppu. Käyn katsomassa uudelleen ja homman sen myös kotiin DVDnä kun ilmestyy levitykseen.

(Joitakin pieniä lavastevirheitä oli mm kuvauksesta vuodelta 1964 - 64 näkyi muovinen pyykkikori, kotitalousmuovit tulivat vasta 60-luvun lopulla. Toisella pääosan esittäjällä oli reikä korvassa - ei todellakaan 1960 luvun etelävaltalaisella cowboylla ole ollut reikää korvassa. Muuten kuva oli ajalleen orjallisen uskollinen. Ang Lee teki jälleen loistavaa työtä!)

Tässä koko elokuva hieman lyhennettynä, kompaktissa 30 sekuntin muodossa. Myös casting poikkeaa hieman alkuperäisestä, mutta aivan mahtavia näyttelijäsuorituksia siitä huolimatta.

http://www.starz.com/features/brokebackmountain/

BBM antoi mulle ajattelemisen aihetta. Liikutuin elokuvasta niin että itkettää ku mitäkin höhlää. Mä jäin miettimään mahtoiko Ennis Jackin kuoleman jälkeen katua elämättä jäänyttä yhteistä elämää vai alistuiko katumatta surulle pitäen tekemiään valintoja edelleen oikeina, koska hänhän teki ne uskoen että muuta mahdollisuutta ei ollut. Tämä elokuva sai mut miettimään omia tehtyjä ja tulevia päätöksiä siltä kantilta, että haluan elää elämäni niin etten joudu myöhemmin katumaan sitä etten seurannut sydäntäni. Mulle katselukokemus ei ollut yksistään myönteinen, koska koin elokuvan todella järkyttävänä. Se meni kyllä ihon alle ja nosti niin paljon tunteita pintaan että mietityttää vielä pitkään.

Hype jatkuu - ja suorastaan kasvaa. Nyt jo Venäjälläkin jytisee:

Venäjällä ilmestyvä Vlast'-lehti ("Valta") - suomalaisittain ehkä Kauppalehti Optiota vastaava talouselämän periodijulkaisu kirjoitti viime numerossaan (662 /27.2.2006) tämän vuoden Oscar-ehdokkaista. Eikö tietenkin otsikko ollut "Kul'turnaja revolucija - Kovboj-frendy" eli "kulttuurivallankumous - cowboy-kamut" ja kuvassa tietenkin herraset paimenessa. Itse jutussa Mihail Trofimenkov vatvoo viimesen heterolinnakkeen kaatumista jenkeissä.

Pojotor kirjoitti: "Hype jatkuu - ja suorastaan kasvaa."

Niin, onhan se suorastaan katastrofi, jos Mihail Trofimenkovilla sattuu olemaan jostakin asiasta erilainen mielipide kuin itsellä. Varsinkin kun meidät kaikkihan suorastaan pakotetaan lukemaan Venäjällä ilmestyvien periodijulkaisujen vastenmielisiä artikkeleita. On se hävytöntä.

Mikäs JohnnyFinlandia nyt niin pännii?
Ja mikä siinä Mihail Trofimenkovin mielipiteessä oli niin erilaista kuin sadoissa ellei tuhansissa muissa maailmalla, mm. Suomessa, julkaistuissa kyseistä elokuvaa käsittelevissä arvioissa? Vai eikö venäläistä mediaa saa lukea/kommentoida/siteerata siinä missä brittiläistä tai amerikkalaistakin (kenenkään pakottamatta suuntaan tai toiseen)? Kyllä Venäjän yhteiskunnan asennemuutoksilla on meille vähintään yhtä suuri merkitys kuin vastaavilla muutoksilla jossain valtameren takana ja tuhansien kilometrien päässä.

Hyvä Puclic Eye! En nyt ymmärrä JohnnyFinlandin näkökulmaa ollenkaan. Ensiksikin, minä itse arvioin Brokeback Mountainin kehnonpuoleiseksi elokuvaksi, joka ei mielestäni millään lailla yltänyt siitä kasvaneen hypen tasolle. (Siis "ihan kiva", mutta ei enempää.) Toiseksi, olen itse venäjänkielinen ja seuraan myös työkseni Venäjän yhteskunnallista kehitystä, joten minusta on loogista myös mainita venäjänkielisessä maailmassa rannetta heiluttavien palstaa kenties kiinnostavista ilmiöistä. Kolmanneksi, olen Vlast'-lehden artikkelin kanssa aika lailla samaa mieltä.

Mutta ehkä olen nyt sitten täysin harhassa ja vallan väärin ymmärtänyt Ranneliikkeen ja erityisesti JohnnyFinlandin aloittaman keskustelun tarkoituksen ja syvemmän sisällön.