Sateenkaariperheet MLL:n hampaissa

Tuula Tamminen kirjoittaa eilisen Helsingin Sanomien Vieraskynäpalstalla sivulla A 2 otsikolla "Hedelmöityshoitolain laatijat ovat unohtaneet lapsen edun." Tammisen titteliksi mainitaan lastenpsykiatrian professori ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton puheenjohtaja ja Pienten lasten mielenterveyden maailmanjärjestön presidentti. Näin korkeasta tornista Tamminen laukoo käsityksiä, jotka ainakin minusta vaikuttavat silkalta heteroseksismiltä.

Tammisen kirjoitus lähtee väitteestä, johon on helppo yhtyä: lapsen etu on tärkeämpi kuin vanhemmaksi haluavan etu. Tämän jälkeen kirjoitus muuttuu subjektiiviseksi vuodatukseksi, suorastaan homofobiaksi, ja yhteys perusväitteeseen jää ainakin minulta hämärän peittoon. Tamminen kirjoittaa mm:

"On hyvä, että hedemöityshoidoilla voidaan auttaa niitä avio- ja avopareja, jotka haluavat lasta itselleen ja joilla muut keinot eivät sovellu. Polttavimpana epäkohtana lapsen kannalta pidän kuitenkin lakiesityksen kantaa sallia hoidot naispareille ja yksinäisille naisille" ... "Vai onko joku rientänyt barrikadeille, tai edes televisioon, kertomaan, miten ratkaisevalla tavalla epätasa-arvoisiksi nämä lapset joutuvat suhteessa muihin lapsiin? Miten julmasti lain voimalla synnytämme lähtökohdiltaan poikkeavia, täysin isättömiä lapsia?"

Tamminen myöntää, että on olemassa tutkimustietoa, jonka mukaan isättömyys ei aiheuttaisi haittaa lapselle, mutta että päinvastaista näyttöä olisi enemmän. Isättömyys on eettinen ongelma, mutta lukijalle ei kerrota, millä lailla.

"Ennen kaikkea [tieteellinen] perustelu on eettisesti kestämätön. Lakia säädettäessä ei riitä, että jokin vaihtoehto ei aiheuta lapselle haittaa. Lapsen oikeudet on myös otettava huomioon. Eikä sekään vielä riitä, vaan meidän on etsittävä ratkaisu, joka on ennen muuta lapselle eduksi."

Kirjoitus on malliesimerkki kapea-alaisen asiantuntijan maailmankuvasta, joka on todelliselle elämälle vieras. Siitä puuttuu kokonaisvaltainen näkemys, kuten että ydinperhe ei elä kuplassa. Lastenlääkäri suhtautuu yhtä suojelevasti vieraiden ihmisten lapsiin kuin hammaslääkäri potilaittensa hampaisiin. Jos hammaslääkärin yksipuolisia käsityksiä kuuntelisi, niin jokaisen pitäisi lopettaa syöminen ja juominen, koska ne aiheuttavat happohyökkäyksen kautta suoraa haittaa hampaille. Jos asia olisi omalta kohdaltani yhtään ajankohtainen, ja jos tietäisin aiheesta enemmän, laatisin vastauskirjoituksen otsikolla "Mannerheimin Lastensuojeluliitto on unohtanut lapsen edun."

Tammisen eduksi voi laskea, että hänen tarkoituksensa on hyvä. Mutta maailmanhistoriahan on täynnä hyvää tarkoittavien ihmisten aiheuttamaa inhimillistä kärsimystä.

"Vai onko joku rientänyt barrikadeille, tai edes televisioon, kertomaan, miten ratkaisevalla tavalla epätasa-arvoisiksi nämä lapset joutuvat suhteessa muihin lapsiin? Miten julmasti lain voimalla synnytämme lähtökohdiltaan poikkeavia, täysin isättömiä lapsia?"

Oudon oloista puhetta tuon tason "osaajalta". Missään ei käy kuitenkaan esille Tuula Tammisen huoli heterosuhteisiin syntyneiden lasten oikeuksista ja eduista. Tuskin edes TT:tä kiinnostaa (asemastaan huolimatta) sellaiset pikkuseikat, kuin vanhempien uraputkesta johtuvat kiireet - uraa tehdään myös sillä ajalla vuorokaudesta, jolloin lapsi tarvitsisi isää tai äitiä lähellään. Tai vaihtoehtoisesti väkisin huonossa suhteessa olevien parien lapset, jotka joutuvat tahtomattaan näkemään riidat, välinpitämättömyyden (tosin sekin yhtä itsekkäistä syistä kuin noilla ura-ohjuksilla), pahimmillaan jo pienestä pitäen viina- ja huumeongelmat...

Lapsen etuihin (ja oikeuksiin) kuulunee saada aikaa, huomiota ja rakkautta vanhemmiltaan. Lapsi ei ole mikään hetken mielijohde. Vastuu lapsesta on vanhemmilla - parisuhteen muodosta huolimatta. Uskon kuitenkin, että monesti samansukupuoliset parit voivat olla huomattavasti parempia kasvattajia, vanhempia ja esimerkkejä elämälle, kuin heterot.

MLL:n puheenjohtajalta odottaisi toki laaja-alaista näkemystä asioihin, myös ennakkoluulotonta ajattelua - tutkimusten taa voi paeta silloin, kun halutaan teilata jokin asia. Helpointa tuo tutkimuksen taakse pakeneminen on silloin, kun kysymyksessä on vähän ja puutteellisesti, ellei suorastaan yksipuolisesti tutkittu asia.

Mikähän se isän tuoma lisäetu on?
Lapsi oppii tuntemaan miehisyyden? Mikä on tuo miehisyys? Se on kulttuurinen rakennelma ja tässä Tuula Tammisen tapauksessa vallankäyttöä (lue: väärinkäyttöä).
Maailma on tietääkseni pullollaan miehiä ja miehisyyksiä. Lapsi kohtaa ne kaikkialla (ellei elä kapselissa). Se on eri asia kuin se, että perinteistä perhemallia pönkitetään.

Kaikkihan me haluamme lapsille parasta, Tammisen piiloutuminen lasten oikeuksen taakse kuullostaa aikamoiselta sanahelinältä. Hän voisi taata lasten oikeuksia avaamalla ovia monenlaisille perhemalleille ja pyrkimällä lisäämään suvaitsevuutta, ei kontrolloimalla ja laittamalla eri ihmisryhmiä lainsäädännön voimalla eriarvoisiin ryhmiin. Takertuminen stereotypiseen heteroperhemalliin ei lasten oikeuksia aja. Tuleekin mieleen, että mikä MLL:n agenda oikein on.

Tällaisista asioista keskusteleminen on nykyään liki mahdotonta, koska suvaitsevaisuusvimmassamme kaikki, mikä ei edistä suvaitsevaisuutta, leimataan ala-arvoiseksi tai epäilyttäväksi. Tamminen kuitenkin viittaisi tutkimuksiin ja järkevämpää olisikin hyökätä tutkimuksia kuin Tammista vastaan. Lisäksi nykyään biologisen ja siitä seuraavan sosiaalisen sukupuolen myöntäminen on käytännössä monissa piireissä kiellettyä riippumatta siitä, millaisia eroja naisen ja miehen välille pystytään psykologiassa ja muissa tieteissä osoittamaan.

Minä vilpittömästi kannatan mahdollisimman laajoja yksilönoikeuksia suuntautumisesta riippumatta, mutta keskustelu, jossa asiaa tarkastellaan lapsen näkökulmasta, on tervetullut. Se, että myös heteroperheissä on runsaasti ongelmia, ei tarkoita sitä, että ongelmien määrää pitäisi lisätä entisestään uusilla laeilla.

On hyvä, että asioista keskustellaan ja uusia oikeuksia sallitaan normista poikkeaville ihmisille, mutta ei kaikkea kuitenkaan tule tutkimatta hyväksyä. Avoimuus ja rehellisyys johtaa parhaimpaan lopputulokseen.

Enköhän minä ole ihan yhtä avoin ja rehellinen kuin sinäkin Hemingway.

Tamminen sanoo: ”Yksin tai lesbosuhteessa elävät naiset ovat perustelleet lapsensaantioikeuttaan omien tarpeittensa lisäksi myös sillä, ettei isättömistä kasvuoloista ole tutkimusten mukaan haittaa lapselle. Perustelu on tieteellisesti horjuva, sillä kyseisiä tutkimuksia on vähän ja ne on tehty karkealla tasolla. Ennen kaikkea perustelu on eettisesti kestämätön.”

Eli Tamminen ei viittaa tutkimuksiin vaan omiin eettisiin näkemyksiinsä. Hän on ajatellut jonkinlaisen hetero)unelmayhteiskuntamallin jonka itse keksimiään sääntöjä pyrkii tähän yhteiskuntaan tuomaan.

"Perustelu on tieteellisesti horjuva, sillä kyseisiä tutkimuksia on vähän ja ne on tehty karkealla tasolla. Ennen kaikkea perustelu on eettisesti kestämätön.”

OK. Taisin lukea tekstin turhan hätäisesti. Tutustun siihen uudestaan.

Minusta lapsen etu on tärkeä näkökulma, mutta henkilökohtaista moraalia ja perhekäsitystä ei pitäisi sotkea tieteellisen tiedon kanssa, vaan todellakin tarkastella lapsen etua, joskin siinäkin on viime kädessä kyse moraalista.

Anteeksi.

Vielä yksi asia:

Tutkimus on aina myös arvoväritteistä halusimmepa sitä tai ei - varsinkin sosiaalisen järjestelmän, jossa sosiaalisuus ja sen muodot eivät ole koskaan taivaasta annettuja, itsestäänselviä, "luonnollisia" tms.
Sama arvoväritteisyys koskee luonnontieteellistä tutkimusta (jopa sen rajausta).

Jos "isättömänä" syntynyt lapsi on TT:n ja MLL:n mielestä niin huonossa asemassa että naisparille ei sellaista kasvatettavaksi saisi tehdä, eikö logiikan mukaan pitäisi sitten pakkohuostaanottaa kaikki lapset joiden heterovanhemmat ovat eronneet tai eivät tutkimusten perusteella (vrt. adoptiota haluavien kotikatselmukset) elä tasapainoisessa rakastavassa parisuhteessa? Onhan yksinhuoltajaksi eron tai irtoseksin jälkeen päätyneen tai riitaisan pariskunnan lapsenkasvatuslähtökohdat kuitenkin melko kiistämättä jotain ihan muuta kuin kahden vanhemman perheessä (syyllistämättä tai väheksymättä yksinhuoltajia kuitenkaan).

Tuula Tamminen on tärkeällä asialla. Lapsiperheessä lapsen edun täytyy mennä vanhempien edun edelle ja lapsen hyvinvointia on puolustettava. Tässä on koko asian ydin. Kun sitten puhutaan sateenkaariperheistä, katoaakin Tammisen käsityskyky kaiketikin henkilökohtaisten kammojen alle? Jo aiemmissakin kirjoituksissa on näitä asioita todettu, mutta kysyähän aina voi - ja toivoa, että nämä kommentit päätyisivät myös Tammisen luettavaksi ja herättäisivät hänet todella ajattelemaan, mistä puhuu.

Millä tavalla kahden rakastavan äidin kanssa kasvaneet lapset ovat epätasa-arvoisia verrattuna muihin lapsiin? Yksinäisen naisen kohdalla tietysti perheen pienemmät tulot ja työssä käyvän yksinäisen naisen mahdollisuus yhteiseen aikaan voivat aiheuttaa ongelmia. Urasuuntautunut heteroperhe tuskin parempaan pystyy kumminkaan. Yhtä kaikki, naisparin tai yksinäisen naisen lapsi lienee todennäköisemmin toivottu kuin heterosuhteessa vahingossa juhannusyönä kahden promillen kännissä alulle pantu elämä. Oletettavasti tämä yksinäinenkin äiti on valmis panostamaan lapsen hyvinvointiin.

Ihmetyttää, millaisista oikeuksista Tamminen vaahtoaa. Suorastaan populistisen yksinkertaistetulta kuulostaa se, kun Tamminen toteaa, että perustelu sille, että isättömyys ei aiheuta lapselle haittaa, olisi eettisesti kestämätön. Millä perusteilla? Hän jatkaa, että lapsen oikeudet olisi myös otettava huomioon. Miten lapsen oikeuksia vähentää se, että yksinäinen nainen tai naispari ovat valmiita antamaan lapselle rakastavan kodin ja kasvuympäristön? Entä mikä on Tammisen mielestä se ratkaisu "joka on ennen muuta lapselle eduksi"? Tarkoittaako se sitä, että perheen kuukausittaiset bruttotulot ovat vähintään 5900 euroa? Rikkaat ovat ehkä ratkaisu, jos lapsen etua ajatellaan? Näin Tuula Tammisen logiikalla.

Ehkä perheen perustaminen MLL:n ja Tuula Tammisen mielestä edellyttäisi "perhekurssin" käymistä - ja "perhetutkinnon" läpäisemistä? Ainakin silloin linjassa olisi jotain johdonmukaisuutta. Eikä pelkkää homokammoa.

Tovottavasti Tuula Tamminen ei ole ottanut johtamansa MLL:n mielipiteeksi jotakin kohtaamaansa hankalaa lesbo/homo asiakasta. Seksuaalivähemmistöistä puhuttaessa usein mainitaan joku kamala yksityiskohta joka on tullut jonkun heterohenkilön eteen epämieluisana.

Anna Tulipää vastaa tämän päivän Hesarin mielipidepalstalla Tuula Tammisen kirjoitukseen. Tulipää puolustaa Tammisen väheksymää tutkimustietoa ja sanoo vanhempien syrjinnän keinohedelmöitys- ja adoptioasioissa olevan lapsen edun vastaista. Lopuksi Tulipää yltyy arvostelemaan perinteisten perhenäkemysten edustajia siitä, että nämä ovat tehneet lapsen edusta keppihevosen.