YLE Teema, Historia: Syntiset kaupungit
Kanadalaisten tekemä sarja on mielenkiintoinen. Eilen tullut osa Berliinistä toi esille 1920 ja 1930 lukujen Berliinin vapaan seksuaalisuuden, painottaen erityisesti lesbojen näkyvyyttä. Ohjelma uusitaan.
YLE Teema la 21.2. klo 17:00 - 17:50
Berliini. Huvittelumahdollisuuksia ei Berliinistä, uudesta Babylonista, puuttunut; baareja, kapakoita ja kabareita oli vieri vieressä eikä mikään ollut liian julkeaa tai sopimatonta.
Lauantai-iltana 21. tammikuuta 2006 YLE Teemalla oli uusintana dokumentti syntisistä kaupungeista. Vuorossa oli Berliini ja 1920-luku. Mikä teki Berliinistä syntisen? Nöyryyttävä ensimmäinen maailmansota oli ohi ja uusi elämä alkoi. Saksassa keisarivalta loppui ja totuteltiin demokratiaan. Alkoi ennennäkemätön vapaus. Kaupunkiin kehittyi laaja ”seksiteollisuus”. 100 000 prostituoitua päivysti eri puolilla kaupunkia, erityisesti Müntzstrassella (”Rahakadulla”). Kabaree-maailmassa uutta olivat alastomat naistanssijat. Tunnetuin oli Anita Berber, tanssijatar, jonka mies oli homo. Anita esiintyi eniten ”Valkoinen hiiri” – kabareessa, ja hän sai laajasti huomiota. Hänellä oli monenlaisia seksiskandaaleja, mutta hän kuoli jo 29-vuotiaana. Siihen aikaan paljon käytettiin myös huumeita.
Mutta mikä teki Berliinistä syntisen? Tietenkin se, että homo- ja lesborakkaus kukoistivat. Teeman dokumentista lähes puolet kului näiden syntien esittelyyn. Magnus Hirschfeld perusti tieteellisen seksin tutkimuskeskuksen. Hirschfeld oli itse homo, joten tämä teema oli eniten pinnalla. Hän oli homo ja juutalainen. Hirschfeld oli elämänsä aikana vain yhden naisen, Anita Berberin kanssa intiimissä suhteessa. Hirschfeld perusti tieteellisen instituuttinsa yhteyteen myös museon, jossa oli mtä ihmeellisimpiä seksileluja.
Monet kuuluisuudet olivat säännöllisiä homo- ja lesbopaikkojen asiakkaita. Claire Walldorf oli ensimmäinen, matalaääninen, pulleahko laulajatar. Hänet tunnettiin ja hänen yksityiselämänsä tiedettiin,. Hän toi mukanaan homo- ja lesbomaailmaan myös Marlenen. Marlene Dietrich, elokuvan ”Sininen Enkeli” valovoimaisin tähti, tunnetaan myös suuseksin taitajana. Hän eli aktiivisesti mukana kaupungin homo- ja lesboelämässä. 1920-luvulla Berliinissä oli 160 homo- ja lesbobaaria. Tunnetuin niistä oli Eldorado. Samanniminen baari löytyy nytkin Motzsttrassen varrelta, Tom’s Saloonia vastapäätä. Alkuperäinen Eldorado oli eri talossa, vieressä, ja se oli taiteilijoiden suosima paikka.
Kaikkialta Euroopasta taiteilijat, muusikot ja muut, jotka pystyivät matkustelemaan, suuntasivat Berliiniin. Kirjailija Isherwood sai Berliinistä aiheen Cabaret-tarinaansa, taidemaalari Auden oli myös Berliinissä. Ihanaa oli, kun pojat olivat kuin ”hamppareita” ja hetereotytötkin pukeutuivat lesboiksi. Lesbokulttuuri oli alkanut 1920-luvulla. Oli teatteria, yksityisbaareja, ja laaja valikoima erilaisia naistyyppejä.
Berliinissä oli myös jotain heterosyntisyyttä, esim. Speedy ja Rudolf Schlichter, jotka harrastivat dadaa ja sadomasokismia sekä George Grosz, joka maalasi tosi irstaita kuvia. Ja Berliini oli tunnettu FKK- eli alastonkulttuuristaan. Jokaisessa uimalassa oli FKK-osasto (Frei Körper Kultur). Mutta syntisyyden ydin oli kuitenkin homo- lesbomaailmassa.
Kun propagandaministeri Göbbels saapui Berliiniin v. 1926, hänellä oli edessään valtava ”käännytystyö”. Käännytys ei oikein hyvin onnistunut. Kun Hitler valittiin valtakunnan johtoon, berliiniläisistä enemmistö oli Hitleriä vastaan. Mutta siitä huolimatta vallanvaihdon jälkeen 1933 homokapakat suljettiin - myös Eldorado, josta tuli natsien päämaja. Hirschfeldin seksuaali-instituutti tuhottiin vuoden 1933 aikana ja syksyllä samana vuonna oli kuuluisa polttorovio, jossa mm. Hirschfeldtin, Thomas Mannin ja monen muun kirjailijan teokset poltettiin.
14 vuoden ”koelaboratorio” oli päättynyt. Ja lopullinen sinetti saatiin, kun homona tunnettu SA-päällikkö Ernst Röhm murhattiin vuonna 1934. Siitä alkoi homojen vaino. Monet taiteilijat muuttivat ulkomaille, esim. Marlene ja Mannien perhe.
Valitettavasti YLE Teeman ohjelmatiedoista ei löydy uusinnanuusintaa tälle dokumentille.
